Suomi-krääsä on parasta, mitä isänmaallisuudelle on tapahtunut pitkään aikaan
Se, että Suomen lippu ja sen värit otetaan käyttöön hivenen kepeämmässä hengessä, on suuri palvelus suomalaisille. Se antaa isänmaallisuudelle enemmän vivahteita ja tunneskaalaa.
TÖRMÄSIN kaupassa vastikään Suomi 100 -kakkuvuokaan. Se oli Suomen kartan muotoinen ja teflon-pinnoitettu, sopivan käytännöllinen. Lapset innostuivat, koska myös heidän Tatu ja Patu -kirjassaan on resepti, jossa piirretyt pojat leipovat kotimaan kivistä ja sammalesta. Nyt mekin voisimme leipoa Suomen!
Suomi 100 -juhlavuosi on tuonut kauppoihin yhtäkkiä valtavan määrän Suomi-tavaraa, ruoanlaittovälineistä sinivalkoisiin joulupukkiasuihin. Sosiaalisessa mediassa profiilikuvia kehystetään Suomen väreillä, internet vilisee sinivalkovärein kuorrutettujen Suomi-kakkujen ohjeita. Itsenäisyyspäivän odotus pimeimpään mahdolliseen vuodenaikaan ei koskaan ole ollut näin iloista sekamelskaa.
Aiemmin olisin inhonnut moista krääsää ja hulabaloota. Onpa noloa ja kliseistä, ei ainakaan tyylikästä ja arvokasta. Ja eikös kansallisvaltioiden ajan pitänyt olla hiipumaan päin?
Silti Suomi 100 -tilpehööri on parasta, mitä suomalaiselle isänmaallisuudelle on tapahtunut pitkään aikaan.
Ensinnäkin se tuo rytinällä Suomen lipun, värit ja symbolit takaisin kaikille suomalaisille. Lippu kun on viime vuosina uhannut ikävästi lipua vain poliittisten ääriryhmien omaisuudeksi, käsikassaraksi Suomi suomalaisille –hengessä. Lippu- ja leijonapaidat eivät todellakaan ole vedonneet kaikkiin suomalaisiin, koska niissä on ollut poliittinen sävy.
Tätä kehitystä edeltävä Suomen lipun käyttö ei sekään ole ollut ilolla pilattua. Enimmäkseen se on ollut virallisen vakavaa puuhaa. Lippu on liittynyt valtioon ja sen juhlapäiviin. Huvin ja ilon vuoksi sitä on käytetty harvakseltaan, korkeintaan hiihtokisoissa ja jääkiekkokatsomossa. Itsenäisyyttäkin on tavattu juhlia hiljaisesti, menneisyys edellä.
Se, että lippu ja sen värit otetaan käyttöön hivenen kepeämmässä hengessä, on suuri palvelus suomalaisille. Se antaa isänmaallisuudelle enemmän vivahteita ja tunneskaalaa. Samalla se antaa sinivalkoisuuden reagoida aikaan eikä pelkästään elää historian kautta.
Iloisempi juhliminen ei ole pois niiltä, jotka yhä haluavat mieluummin juhlistaa itsenäisyyspäivää kynttilöin eivätkä kaipaa siihen tippaakaan kaupallisuutta. Se ei sulje pois myöskään sitä, että itsekin muistan itsenäisyyspäivänä historiaa ja sodassa olleita isoisiäni.
Kun lippua voi käyttää matalammalla kynnyksellä ja omalla tyylillä, isänmaallisuudesta ei tule vahingossa etäistä ja pahimmillaan hieman pölyttynyttä. Sillä on tässä ajassa iso arvo.
Kirjoittaja on HS:n toimituspäällikkö.