Suomi ei selviytyisi strategisista iskuista

[Taitolaji]

Olen osasyypää siihen, että asevelvollisuutta käsittelevässä ketjussa on niin usein eksytty strategiseen iskuun. Omalta osaltani syy on siinä, että käsitykseni mukaan strategisista iskuista selviytyminen on yhtä tärkeää kuin suuren kenttäarmeijan pärjääminen vihollista vastaan. Nyt asiat eivät ole hyvällä tolalla, joten aihe ansaitsee oman ketjunsa johon toivon perusteltuja kommentteja siitä, miten Suomi selviytyisi sarjasta Venäjän suorittamia strategisia iskuja. Itse väitän, ettei selviytyisi kunnialla, jollei niihin varauduta aivan eri toimin kuin nyt!

Puolustusvoimien oman määritelmän mukaan strategisiin iskuihin on kuukausia aikaa varautua, mutta ne käynnistyvät kuitenkin aina yllättäen tai hyvin lyhyellä varoitusajalla, eikä niiden kohteista ennalta ole tarkaa tietoa. Strategisen iskun määritelmän voi itse kukin hakea netistä, mutta yleisesti se kuvataan esimerkiksi seuraavasti. Strateginen isku: Yllättäen, toimintavalmiina olevin joukoin aloitettava sotatoimi, jonka tavoitteena on valtakunnan elintärkeiden kohteiden nopea lamauttaminen ja haltuunotto sekä valtakunnan johdon alistaminen. Varsinaista hyökkäystä edeltää ilmavoimin, tykistöasein, ohjuksin, elektronisen sodankäynnin keinoin ja erikoisjoukoin toteutettava isku tärkeimpiin kohteisiin. http://www.jarury.fi/wp-content/uploads//Sotilask%C3%A4sitteet.pdf

Myös strategisen iskun torjuntaa on kuvattu, tosin niukasti. Itse kiinnostuin sähkönjakelusta sen merkittävyyden johdosta ja koska se oli niitä harvoja kohteita, joiden vahingoittamisen seurauksista on hyvät kuvaukset, eli puolustusministeriön raportissa Pitkä sähkökatko ja yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaaminen. http://www.defmin.fi/files/1436/pitka_sahkokatko_ja_yett.pdf

Strategisen iskujen torjuntaa kuvaavissa kirjoituksissa on eräs omituinen piirre, ne sivuuttavat lähes kokonaan sähkönjakelun. Onko kysymyksessä vahinko vai tahallisuus, joka johtuu siitä, ettei sähkönjakelun lähes totaalista katkoa voi nykyresurssein estää jos asialla ovat Venäjän asevoimat. Minulla on eräs pyyntö, älkää väittäkö sähkön osalta, että jakelu taas toimii parissa tunnissa ennenkuin olette varmistaneet asian esimerkiksi Fingridiltä. Meillä saattaa olla viikkojen katkoja. Toinen pyyntö, älkää pidättäytykö sähkössä, strategiset iskut kohdistuvat myös moniin muihin kohteisiin. Niitä voi tulla peräkkäin useita, emmekä pysty estämään niitä.

http://ammattisotilas.wordpress.com/tag/nato/
"Kotimaisen puolustussuunnittelun painopiste on jo pitkään ollut strategisen iskun torjunnassa. Liturgiaa tuntemattomille, strategisella iskulla tarkoitetaan nopeaa yllätyshyökkäystä jolla pyritään lamauttamaan yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen ja valtionjohdon toimintakyky sekä estämään sotilaallisen voiman kasvattaminen kohdealueella. Strategisen iskun torjuntaan vaadittavien sotilaallisten suorituskykyjen on oltava nopeasti siirrettäviä, tulivoimaisia ja kauaskantoisia."

Jos strategisen iskun torjunta kerran on jo pitkään ollut kotimaisen puolustussuunnittelun painopiste, miksi olemme kuulleet aiheesta niin vähän ja miksi siitä on niin vähän raportteja ja kirjoituksia? Miten strategisia iskuja voi torjua, miten niiden vaikutuksia voi lieventää, miten niistä selvitään ja ennen kaikkea, miten ne voisi välttää?

Laitetaan niitä linkkejä keskustelun edetessä. Ties vaikka teiltä heruisi jokin hyvä linkki, ajatus tai idea !

 

[Deeiii]

Tässäpä MPKK:n proffan näkemys aiheesta. Ei usko strategisen iskun lamaannuttavan pysyvästi.

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/461331/Professori+ei+usko+strategisen+iskun+lamaannuttavan+pysyvasti

Mielestäni sulla on edelleen tuossa semmoinen harha, että yhteiskunnan selviytyminen hyökkäyksen alaisena vaatisi rauhan ajan toimintakyvyn säilyttämistä koko ajan. Esimerkiksi tuo sähkönjakelu: se ei varmaan korjaantuisi aivan täydellisesti muutamassa tunnissa, mutta jo muutaman tunnin jälkeen sitä saataisiin moniin kriittisiin paikkoihin.

Jos siis hyväksytään se, että rauhanajan elämä ei voi kuitenkaan jatkua häiriöittä, jos Suomi joutuu sotilaallisen iskun kohteeksi. Esimerkiksi sähköverkolle asetettavat vaatimukset helpottuvat huomattavasti, jos teollisuus ja rakentaminen (mitkä käyttävät yhteensä suunnilleen puolet koko kulutuksesta) ajetaan alas. Tällöin mm. kaikki nuo isommat voimalat voidaan huoletta pudottaa verkosta. (Olen melko 100% varma, että ainakin ydinvoimalat ajetaan alas heti jos alkaa paukkumaan.)

Lisäksi kehitys on väistämättä menossa kohti lähtökohtaisesti verkottuneempaa energiaratkaisua. Jos sitä yllätysiskua ei tule ihan kymmenen vuoden sisällä, niin tilanne voi olla aika toisennäköinen.

Niinkuin tuosta Ammattisotilaan kirjoituksesta voi rivien välistä lukea, tuolla pelätyllä strategisella iskulla tarkoitetaan enemmänkin useampien aselajien nopeaa kaappauksenomaista operaatiota, kuin pelkkää avainkohteiden ohjustusta. Tälläiseen vastaamisen keinot onkin siinä jo lueteltu. Paljon muuta ei liene tehtävissä, siviilikohteiden pommittaminen kostona olisi ainakin aika hölmöä ruudintuhlausta.

Varautuminen - sotilaalliselta kantilta eikö liene edelleen niin, että maanpuolustuspiirien päälliköillä tms. on aika laajat valtuudet aloittaa toiminta omalla alueellaan, vaikka yhteys ylöspäin katkeaisi?

Tässä tullaan sitten taas osin tähän reservin koko-keskusteluun ja kysymykseen siitä, mihin niitä rynkky ja kypärä-ukkoja tarvitaan. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta ymmärtääkseni tuollaiset nopeat kaapparivoimat olisivat usein erittäin haavoittuvaisia esimerkiksi silloin, kun ne purkautuvat lentokoneistaan. Pelkkä ItKK ja 81-millinen kentänlaidalla voisi avata aika kohtuudella vakansseja maahanlaskua tekevässä komppaniassa, tai ainakin heikentää nopeuteen ja häikäilemättömyyteen luottavan operaation onnistumismahdollisuuksia. Mitä isompi reservi, sitä todennäköisempää, että ainakin osa siitä on saatu riviin ennen kuin alkaa tapahtua.

Selviytyminen - pitää varmaan ensin päättää, mitä tarkoitetaan selviytymisellä. Jos se on kaikkien toimintojen korjaaminen rauhanaikaiselle tasolle, niin sitten siinä kestää kauan ja se maksaa.

Välttäminen - paras tapa olisi varmaan tehdä töitä sen eteen, ettei Venäjälle koskaan tule pakottavaa tarvetta ohjata politiikkaamme asevoimin.

 

[Ohjus-tiedustelija]

http://ammattisotilas.wordpress.com/tag/nato/
"Kotimaisen puolustussuunnittelun painopiste on jo pitkään ollut strategisen iskun torjunnassa. Liturgiaa tuntemattomille, strategisella iskulla tarkoitetaan nopeaa yllätyshyökkäystä jolla pyritään lamauttamaan yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen ja valtionjohdon toimintakyky sekä estämään sotilaallisen voiman kasvattaminen kohdealueella. Strategisen iskun torjuntaan vaadittavien sotilaallisten suorituskykyjen on oltava nopeasti siirrettäviä, tulivoimaisia ja kauaskantoisia."

Jos strategisen iskun torjunta kerran on jo pitkään ollut kotimaisen puolustussuunnittelun painopiste, miksi olemme kuulleet aiheesta niin vähän ja miksi siitä on niin vähän raportteja ja kirjoituksia? Miten strategisia iskuja voi torjua, miten niiden vaikutuksia voi lieventää, miten niistä selvitään ja ennen kaikkea, miten ne voisi välttää?

Valmiutta riittävän ajoissa kohottamalla!

Esim. paljon parjattu (lakkautusten yhteydessä) Santahaminan varuskunta on yksi aika oleellinen strategisen iskun torjuntaa edesauttava alue. Monasti täälläkin on arvottu sitä löytyykö politikoilta tarpeeksi "boolsseja" harmaassa vaiheessa laittaa lkp-toimet riittävän ajoissa käytäntöön. Strategisessa kohteessa/sen välittömässä läheisyydessä sijaitseva suljettu varuskunta-alue antaa pv:lle hyvin vapauksia alkaa toimimaan ilman erillistä poliittista käskyä/julkista lkp-määräystä. Upinniemeä/sinne jatkossa keskitettävää rannikkojoukkojen koulutusta unohtamatta.

Varuskunnan alueelle voidaan komentaa Ito12 järjestelmä 24/7 päivystysvalmiuteen ihan samoin kuin toimittiin NL aikana Ito79 kanssa. Sitä voidaan käyttää myös pks kohteisiin kohdistuvaa erikoisjoukkouhkaa vastaan suunnatun partio/vartiotoiminnan tukikohtana (mm. Utin Hekopataljoona/erikoisjoukot) ja sinne voidaan kasata valmiiksi varusteita/tväl-materiaalia lisäjoukkojen nopeaa varustamista varten jne, jne.

Kaikki tämä, mikä tärkeintä ilman huomiota herättävää ja tietyssä tilanteessa kiusallista/vaikeaa julkista poliittista päätöstä!

 

[Ohjus-tiedustelija]

Tässä tullaan sitten taas osin tähän reservin koko-keskusteluun ja kysymykseen siitä, mihin niitä rynkky ja kypärä-ukkoja tarvitaan. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta ymmärtääkseni tuollaiset nopeat kaapparivoimat olisivat usein erittäin haavoittuvaisia esimerkiksi silloin, kun ne purkautuvat lentokoneistaan. Pelkkä ItKK ja 81-millinen kentänlaidalla voisi avata aika kohtuudella vakansseja maahanlaskua tekevässä komppaniassa, tai ainakin heikentää nopeuteen ja häikäilemättömyyteen luottavan operaation onnistumismahdollisuuksia. Mitä isompi reservi, sitä todennäköisempää, että ainakin osa siitä on saatu riviin ennen kuin alkaa tapahtua.

Tuo viimeinen lause on mielestäni jokseenkin päätön, jos SA-vahvuus on mahdollisemman suuri = kurjuutta jaetaan tasaisesti mahdollisemman isolle massalle, niin sitä suuremmalla tosennäköisyydellä meillä on entistä vähemmän ns. hyvin varustettuja nopean toiminnan osia. Heikosti varustetusta suuresta massasta on maahanlaskujen yhteydessä käytännössä hyötyä vain silloin kun täydellinen LKP on suoritettu loppuun asti (kestää vähintään viikkoja), silloin strategiselle iskulle ei yleensä ole enää sijaa.

Strategiseen iskuun liittyviä maahanlaskuja vastaan pitäisi sen sijaan kyetä varautumaan pienillä (mahdollisemman pitkälle palkattuun henkilökuntaan perustuvilla = Utin Erikoisjääkärikomppania) hyvin varustetuila joukoilla -> ensimmäistä aaltoahan edeltää aina jonkinlainen maahanlaskualueen haltuunotto erikoisjoukoilla / toiminta tärkeitä kohteita vastaan. Yksi merkittävä maahanlaskua hillitsevä suorituskyky on ilmavoimien hävittäjä valmius ja ilmatorjunnan ylös nostama Ito12 24/7 valmius, molemmat enemmän tai vähemmän palkatulla henkilökunnalla miehitettyjä suorituskykyjä.

 

[Creidiki]

Strateginen isku, niinpä.

Yleisimmän mielikuvan mukaan vihulainen pyrkii vetämään presidentinĺinnan salkoon oman lippunsa ja alistamaan suomalaiset valtaansa. En usko tämän olevan kovin korkealla tavoitelistassa.

Oletetaan että tilanne itämerellä kiristyy siihen pisteeseen että Venäjä katsoo etujensa vaativan itämeren ilma- ja vesialueen hallintaa. Strateginen isku voisi olla esim se että 336 Merijalkaväkiprikaati hyppää Kaliningradin tukikohdastaan Marianhaminaan. Huppista keikkaa, kolme pataljoonaan mekanisoitua jalkaväkeä Ahvenanmaalla. Kaveriksi voidaan lennättää 2. Spetsnaz prikaati ja Baltian laivaston ilmatuki. Ensiksi varmistetaan Marianhaminan lentokenttä ja sen lentopetroli.

Helsingissä voidaan kiristellä hampaita, mutta millä lihaksilla tuo takaisin otettaisiin?

Tai vaihtoehtoisesti, sotaharjoitusten päätteeksi Kantalahteen jäänyt armeija ottaa käyttöön porrastetun varustuksen ja jyrää lapin läpi jäämeren rannalle turvaamaan Venäjän etuja öljy/kaasukentille Tromssaan. Hallitus on edelleen toimintakykyinen, armeija on aseissa, mutta mitä sitten?

 

[juhapar]

Tässä tullaan sitten taas osin tähän reservin koko-keskusteluun ja kysymykseen siitä, mihin niitä rynkky ja kypärä-ukkoja tarvitaan. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta ymmärtääkseni tuollaiset nopeat kaapparivoimat olisivat usein erittäin haavoittuvaisia esimerkiksi silloin, kun ne purkautuvat lentokoneistaan. Pelkkä ItKK ja 81-millinen kentänlaidalla voisi avata aika kohtuudella vakansseja maahanlaskua tekevässä komppaniassa, tai ainakin heikentää nopeuteen ja häikäilemättömyyteen luottavan operaation onnistumismahdollisuuksia. Mitä isompi reservi, sitä todennäköisempää, että ainakin osa siitä on saatu riviin ennen kuin alkaa tapahtua.

Tuo viimeinen lause on mielestäni jokseenkin päätön, jos SA-vahvuus on mahdollisemman suuri = kurjuutta jaetaan tasaisesti mahdollisemman isolle massalle, niin sitä suuremmalla tosennäköisyydellä meillä on entistä vähemmän ns. hyvin varustettuja nopean toiminnan osia. Heikosti varustetusta suuresta massasta on maahanlaskujen yhteydessä käytännössä hyötyä vain silloin kun täydellinen LKP on suoritettu loppuun asti (kestää vähintään viikkoja), silloin strategiselle iskulle ei yleensä ole enää sijaa.

Strategiseen iskuun liittyviä maahanlaskuja vastaan pitäisi sen sijaan kyetä varautumaan pienillä (mahdollisemman pitkälle palkattuun henkilökuntaan perustuvilla = Utin Erikoisjääkärikomppania) hyvin varustetuila joukoilla -> ensimmäistä aaltoahan edeltää aina jonkinlainen maahanlaskualueen haltuunotto erikoisjoukoilla / toiminta tärkeitä kohteita vastaan. Yksi merkittävä maahanlaskua hillitsevä suorituskyky on ilmavoimien hävittäjä valmius ja ilmatorjunnan ylös nostama Ito12 24/7 valmius, molemmat enemmän tai vähemmän palkatulla henkilökunnalla miehitettyjä suorituskykyjä.

LKP on kilpajuoksua, jossa on kaksi lähettäjää. Toivottavasti meikäläinen lähettäjä ehtii ja malttaa ampua lähtölaukauksen niin ajoissa, että potentiaalinen vastapuoli perääntyy aikeissaan. Itse olen sitä mieltä, että määräkin on laatua.

 

[Ohjus-tiedustelija]

Strateginen isku, niinpä.

Yleisimmän mielikuvan mukaan vihulainen pyrkii vetämään presidentinĺinnan salkoon oman lippunsa ja alistamaan suomalaiset valtaansa. En usko tämän olevan kovin korkealla tavoitelistassa.

Oletetaan että tilanne itämerellä kiristyy siihen pisteeseen että Venäjä katsoo etujensa vaativan itämeren ilma- ja vesialueen hallintaa. Strateginen isku voisi olla esim se että 336 Merijalkaväkiprikaati hyppää Kaliningradin tukikohdastaan Marianhaminaan. Huppista keikkaa, kolme pataljoonaan mekanisoitua jalkaväkeä Ahvenanmaalla. Kaveriksi voidaan lennättää 2. Spetsnaz prikaati ja Baltian laivaston ilmatuki. Ensiksi varmistetaan Marianhaminan lentokenttä ja sen lentopetroli.

Helsingissä voidaan kiristellä hampaita, mutta millä lihaksilla tuo takaisin otettaisiin?

Tai vaihtoehtoisesti, sotaharjoitusten päätteeksi Kantalahteen jäänyt armeija ottaa käyttöön porrastetun varustuksen ja jyrää lapin läpi jäämeren rannalle turvaamaan Venäjän etuja öljy/kaasukentille Tromssaan. Hallitus on edelleen toimintakykyinen, armeija on aseissa, mutta mitä sitten?

Hyviä pointteja!
Mitään merkittävää vahinkoa ei tapahdu, mutta näkisin että tuon jälkeen hyökkääjää kohtaan alkaa kohdistumaan merkittävää kv-painostusta ja esim. affananmaalla oleilu voidaan tehdä naapurivaltioiden toimesta hyvinkin vaikeaksi kun aikaa alkaa kulumaan. Se on aika kaukana lähimmästä ystävällismielisestä satamasta ja ilmakäytävässäkään liene kovin turvallista lennellä jos niin halutaan.

 

[Deeiii]

Strateginen isku, niinpä.

Yleisimmän mielikuvan mukaan vihulainen pyrkii vetämään presidentinĺinnan salkoon oman lippunsa ja alistamaan suomalaiset valtaansa. En usko tämän olevan kovin korkealla tavoitelistassa.

Oletetaan että tilanne itämerellä kiristyy siihen pisteeseen että Venäjä katsoo etujensa vaativan itämeren ilma- ja vesialueen hallintaa. Strateginen isku voisi olla esim se että 336 Merijalkaväkiprikaati hyppää Kaliningradin tukikohdastaan Marianhaminaan. Huppista keikkaa, kolme pataljoonaan mekanisoitua jalkaväkeä Ahvenanmaalla. Kaveriksi voidaan lennättää 2. Spetsnaz prikaati ja Baltian laivaston ilmatuki. Ensiksi varmistetaan Marianhaminan lentokenttä ja sen lentopetroli.

Helsingissä voidaan kiristellä hampaita, mutta millä lihaksilla tuo takaisin otettaisiin?

Tai vaihtoehtoisesti, sotaharjoitusten päätteeksi Kantalahteen jäänyt armeija ottaa käyttöön porrastetun varustuksen ja jyrää lapin läpi jäämeren rannalle turvaamaan Venäjän etuja öljy/kaasukentille Tromssaan. Hallitus on edelleen toimintakykyinen, armeija on aseissa, mutta mitä sitten?

Hyviä pointteja!
Mitään merkittävää vahinkoa ei tapahdu, mutta näkisin että tuon jälkeen hyökkääjää kohtaan alkaa kohdistumaan merkittävää kv-painostusta ja esim. affananmaalla oleilu voidaan tehdä naapurivaltioiden toimesta hyvinkin vaikeaksi kun aikaa alkaa kulumaan. Se on aika kaukana lähimmästä ystävällismielisestä satamasta ja ilmakäytävässäkään liene kovin turvallista lennellä jos niin halutaan.

Eihän esim. Maarianhaminaa otettaisi tuossa tapauksessa takaisin muuten kuin ehkä neuvottelupöydässä. Jos hyökkääjä ei vain välitä kansainvälisen yhteisön sormenheristelystä, niin aika vähän lienee tehtävissä: jos lentokentät saadaan ehjinä, niin eiköhän suurvallan resursseilla kyetä melkein minne tahansa vähänkin eristyneempään kolkkaan lennättämään sen verran sotavoimaa, että takaisinvaltauksesta tulisi kohtuuttoman verinen operaatio. Esimerkiksi yksi patteri riittävän pitkän kantaman IT-ohjuksia, niin Saaristomeren ilmakäytävät ei ole turvallisia kenellekään.

No, toisaalta se Falklandkin saatiin vallattua. En siis tiedä.

Nämä ovat kuitenkin hyviä skenaarioita ja allekirjoitan: joku tuommoinen se lieneisi se presidentinlinnaa tai jopa sähköverkkoakin todennäköisempi kohde. (Vaikka tämmöiseen saattaisi sitten liittyä esim. se sähköverkkoisku.) Noissa on se pirullinen hankaluus, että jos hyökkääjä saavuttaa tavoitteensa ja pureutuu kiinni ennen kuin siihen ehditään reagoida, niin sen vipuaminen voimalla ulos tarkoittaisi tappioita. Tälläisessä tilanteessa kv. yhteisö on ollut perin halukas hyväksymään tapahtuneen tosiasiana.

 

[Taitolaji]

Tässäpä MPKK:n proffan näkemys aiheesta. Ei usko strategisen iskun lamaannuttavan pysyvästi.

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/461331/Professori+ei+usko+strategisen+iskun+lamaannuttavan+pysyvasti

Mielestäni sulla on edelleen tuossa semmoinen harha, että yhteiskunnan selviytyminen hyökkäyksen alaisena vaatisi rauhan ajan toimintakyvyn säilyttämistä koko ajan. Esimerkiksi tuo sähkönjakelu: se ei varmaan korjaantuisi aivan täydellisesti muutamassa tunnissa, mutta jo muutaman tunnin jälkeen sitä saataisiin moniin kriittisiin paikkoihin.

Jos siis hyväksytään se, että rauhanajan elämä ei voi kuitenkaan jatkua häiriöittä, jos Suomi joutuu sotilaallisen iskun kohteeksi. Esimerkiksi sähköverkolle asetettavat vaatimukset helpottuvat huomattavasti, jos teollisuus ja rakentaminen (mitkä käyttävät yhteensä suunnilleen puolet koko kulutuksesta) ajetaan alas. Tällöin mm. kaikki nuo isommat voimalat voidaan huoletta pudottaa verkosta. (Olen melko 100% varma, että ainakin ydinvoimalat ajetaan alas heti jos alkaa paukkumaan.)

Lisäksi kehitys on väistämättä menossa kohti lähtökohtaisesti verkottuneempaa energiaratkaisua. Jos sitä yllätysiskua ei tule ihan kymmenen vuoden sisällä, niin tilanne voi olla aika toisennäköinen.

Niinkuin tuosta Ammattisotilaan kirjoituksesta voi rivien välistä lukea, tuolla pelätyllä strategisella iskulla tarkoitetaan enemmänkin useampien aselajien nopeaa kaappauksenomaista operaatiota, kuin pelkkää avainkohteiden ohjustusta. Tälläiseen vastaamisen keinot onkin siinä jo lueteltu. Paljon muuta ei liene tehtävissä, siviilikohteiden pommittaminen kostona olisi ainakin aika hölmöä ruudintuhlausta.

Varautuminen - sotilaalliselta kantilta eikö liene edelleen niin, että maanpuolustuspiirien päälliköillä tms. on aika laajat valtuudet aloittaa toiminta omalla alueellaan, vaikka yhteys ylöspäin katkeaisi?

Tässä tullaan sitten taas osin tähän reservin koko-keskusteluun ja kysymykseen siitä, mihin niitä rynkky ja kypärä-ukkoja tarvitaan. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta ymmärtääkseni tuollaiset nopeat kaapparivoimat olisivat usein erittäin haavoittuvaisia esimerkiksi silloin, kun ne purkautuvat lentokoneistaan. Pelkkä ItKK ja 81-millinen kentänlaidalla voisi avata aika kohtuudella vakansseja maahanlaskua tekevässä komppaniassa, tai ainakin heikentää nopeuteen ja häikäilemättömyyteen luottavan operaation onnistumismahdollisuuksia. Mitä isompi reservi, sitä todennäköisempää, että ainakin osa siitä on saatu riviin ennen kuin alkaa tapahtua.

Selviytyminen - pitää varmaan ensin päättää, mitä tarkoitetaan selviytymisellä. Jos se on kaikkien toimintojen korjaaminen rauhanaikaiselle tasolle, niin sitten siinä kestää kauan ja se maksaa.

Välttäminen - paras tapa olisi varmaan tehdä töitä sen eteen, ettei Venäjälle koskaan tule pakottavaa tarvetta ohjata politiikkaamme asevoimin.

Tässä ja muissa jo tulleissa kommenteissa on paljon hyvää purtavaa, jota jään vielä pohtimaan, mutta korjaan jo heti alussa erään usein vastaan tulleen väitteen. Uskon, että Maanpuolustkorkeakoulun professori Hyytiäinen on pariinkiin kertaan joutunut katumaan nopeaa ulostuloaan, lausunto tuli selkäeytimestä.

MOT-ohjelma http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/03/08/suomi-polvilleen-15-minuutissa tuli ulos 11.3.13 klo 20.00 illalla. Turun Sanomien referoima haastattelu on alunperin päivätty samalle päivälle, mutta jo 16.05. Sen alkuperäinen lähde oli saman päivän Ilta-Sanomat klo. 15.44
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288547187635.html ja myöhemmin
uudelleen klo. 16.11 http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288547345681.html ja kuten jo sanoin, MOT lähetettiin vasta klo. 20.00 illalla, joten arvon professori heitti ilmeisesti näkemyksensä hänelle kerrotun (lehtimiehet) ja omien luulojensa perusteella. Ohjelmassa haastateltiin kahta Suomen parasta sähköverkkoasiantuntijaa joista toinen "omistaa" ko. verkon, eli Fingridin. En voi mitenkään uskoa, etä he lähtisivät julkisesti ja koko kansan edessä puhumaan palturia näin vakavasta aiheesta. Jos arvon professori olisi todella nähnyt ohjelman, luulen että hän olisi asettanut sanansa toiseen malliin. Sanoi hän tosin jotain järkevääkin (TS):

"Odottamaton terrori-isku olisi mahdollinen, mutta sen toteuttaminen vaatisi Hyytäisen mukaan valtavat resurssit.

MOT-ohjelma mainitsi Pietarin lähelle sijoitetuista Iskander-ohjuksista, joiden kantomatka yltäisi Helsinkiin asti. Hyytiäinen myöntää, ettei Suomi pystyisi ohjuksia torjumaan. Tosin eivät pysty muutkaan.

– Ei Natollakaan ole vielä ohjuspuolustusta."

Perusteellinen Hyytiäisen kirjoitus oli kuitenkin Uudessa Suomessa jo kello 13.22 kun MOT tuli siis ulos vasta klo. 20.00. Oheisessa kirjoituksessa on paljon hyvää, mutta myös soopaa:

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/57579-sotilasprofessori-mika-hyytiainen-ohjusiskusta-suomeen-tuho-ei-olisi-totaalinen-mutta

Sorry, että viivyin tässä aiheessa näin pitkään, mutta olen maanpuolustukseen liittyen törmännyt lukuisia kertoja ns. totuuksiin, joiden tarkempi selvittäminen paljastaa jotain aivan muuta. Itse törmäsin näihin kummallisuuksiin, kun jäin ihmettelemään näin poikkeavia näkökantoja. Eikö voitaisi nyt kuitenkin sopia, että maamme sähkönjakelu todella voidaan lamauttaa pitkäksi aikaa (ainakin toistaiseksi). Tästä on sitten hyvä jatkaa muilla ongelmilla!

 

[JOKO]

Strateginen isku, niinpä.

Yleisimmän mielikuvan mukaan vihulainen pyrkii vetämään presidentinĺinnan salkoon oman lippunsa ja alistamaan suomalaiset valtaansa. En usko tämän olevan kovin korkealla tavoitelistassa.

Oletetaan että tilanne itämerellä kiristyy siihen pisteeseen että Venäjä katsoo etujensa vaativan itämeren ilma- ja vesialueen hallintaa. Strateginen isku voisi olla esim se että 336 Merijalkaväkiprikaati hyppää Kaliningradin tukikohdastaan Marianhaminaan. Huppista keikkaa, kolme pataljoonaan mekanisoitua jalkaväkeä Ahvenanmaalla. Kaveriksi voidaan lennättää 2. Spetsnaz prikaati ja Baltian laivaston ilmatuki. Ensiksi varmistetaan Marianhaminan lentokenttä ja sen lentopetroli.

Helsingissä voidaan kiristellä hampaita, mutta millä lihaksilla tuo takaisin otettaisiin?

Tai vaihtoehtoisesti, sotaharjoitusten päätteeksi Kantalahteen jäänyt armeija ottaa käyttöön porrastetun varustuksen ja jyrää lapin läpi jäämeren rannalle turvaamaan Venäjän etuja öljy/kaasukentille Tromssaan. Hallitus on edelleen toimintakykyinen, armeija on aseissa, mutta mitä sitten?

Sitten aloitetaan taistelu. Tankkerit pohjaan Itämereltä, kaasuputki poikki merenpohjasta ja maavoimien hyökkäys kohti Laatokkaa. Tähän kylkiäisiksi erikoisjoukkojen iskut venäläisiin kohteisiin ulkomailla ja ase- sekä koulutusapua kaikille venäläisiä ja heidän liittolaisiaan vastaan tappeleville ryhmittymille maailmalla. Venäjän pienimuotoinen operaatio muuttuu suureksi sotkuksi.

Suurvaltojen käymien siirtomaasotien mielekkyys on suuresti riippuvainen sodan rajallisuudesta. Poliittisesti, ajallisesti, alueellisesti ja resurssien puolesta sodan tulisi olla selkeä paketti, jotta sota olisi ennustettava ja kannattava. Meidän pitäisi vaikuttaa näihin kaikkiin, eikä suinkaan pyrkiä pitämään joitakin yksittäisiä alueita.

Lopulliset rajat ratkaistaan vasta neuvottelupöydässä.

 

[Creidiki]

Hallitus on edelleen toimintakykyinen, armeija on aseissa, mutta mitä sitten?

Sitten aloitetaan taistelu. Tankkerit pohjaan Itämereltä,

Tankkerit taitaa olla pääosin liputettu Belgiaan tai Britanniaan, en kehota, voi tulla vihainen kirje.

kaasuputki poikki merenpohjasta

Loppuu kaasun tulo samalla Suomeenkin + sympatia keski-euroopassa loppuu siihen kun palelu alkaa.

maavoimien hyökkäys kohti Laatokkaa.

:a-laugh:

Tähän kylkiäisiksi erikoisjoukkojen iskut venäläisiin kohteisiin ulkomailla ja ase- sekä koulutusapua kaikille venäläisiä ja heidän liittolaisiaan vastaan tappeleville ryhmittymille maailmalla. Venäjän pienimuotoinen operaatio muuttuu suureksi sotkuksi.

Suomalaisilla erikoisjoukoilla ei ole kykyä iskeä kuin kivenheiton päähän rajasta ja resurssimme ase- ja koulutuksen antoon on yhtä tyhjän kanssa.

Tämän ajatusleikin idea oli: Entä jos hyökkääjä saavuttaa tavoitteensa, joka on jotain muuta kuin valloitussota, startegisella iskulla, niin onko Suomella resursseja estää tai vastata?

 

[Taitolaji]

Tässäpä MPKK:n proffan näkemys aiheesta. Ei usko strategisen iskun lamaannuttavan pysyvästi.

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/461331/Professori+ei+usko+strategisen+iskun+lamaannuttavan+pysyvasti

Mielestäni sulla on edelleen tuossa semmoinen harha, että yhteiskunnan selviytyminen hyökkäyksen alaisena vaatisi rauhan ajan toimintakyvyn säilyttämistä koko ajan. Esimerkiksi tuo sähkönjakelu: se ei varmaan korjaantuisi aivan täydellisesti muutamassa tunnissa, mutta jo muutaman tunnin jälkeen sitä saataisiin moniin kriittisiin paikkoihin.

Jos siis hyväksytään se, että rauhanajan elämä ei voi kuitenkaan jatkua häiriöittä, jos Suomi joutuu sotilaallisen iskun kohteeksi. Esimerkiksi sähköverkolle asetettavat vaatimukset helpottuvat huomattavasti, jos teollisuus ja rakentaminen (mitkä käyttävät yhteensä suunnilleen puolet koko kulutuksesta) ajetaan alas. Tällöin mm. kaikki nuo isommat voimalat voidaan huoletta pudottaa verkosta. (Olen melko 100% varma, että ainakin ydinvoimalat ajetaan alas heti jos alkaa paukkumaan.)

Lisäksi kehitys on väistämättä menossa kohti lähtökohtaisesti verkottuneempaa energiaratkaisua. Jos sitä yllätysiskua ei tule ihan kymmenen vuoden sisällä, niin tilanne voi olla aika toisennäköinen.

Niinkuin tuosta Ammattisotilaan kirjoituksesta voi rivien välistä lukea, tuolla pelätyllä strategisella iskulla tarkoitetaan enemmänkin useampien aselajien nopeaa kaappauksenomaista operaatiota, kuin pelkkää avainkohteiden ohjustusta. Tälläiseen vastaamisen keinot onkin siinä jo lueteltu. Paljon muuta ei liene tehtävissä, siviilikohteiden pommittaminen kostona olisi ainakin aika hölmöä ruudintuhlausta.

Varautuminen - sotilaalliselta kantilta eikö liene edelleen niin, että maanpuolustuspiirien päälliköillä tms. on aika laajat valtuudet aloittaa toiminta omalla alueellaan, vaikka yhteys ylöspäin katkeaisi?

Tässä tullaan sitten taas osin tähän reservin koko-keskusteluun ja kysymykseen siitä, mihin niitä rynkky ja kypärä-ukkoja tarvitaan. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta ymmärtääkseni tuollaiset nopeat kaapparivoimat olisivat usein erittäin haavoittuvaisia esimerkiksi silloin, kun ne purkautuvat lentokoneistaan. Pelkkä ItKK ja 81-millinen kentänlaidalla voisi avata aika kohtuudella vakansseja maahanlaskua tekevässä komppaniassa, tai ainakin heikentää nopeuteen ja häikäilemättömyyteen luottavan operaation onnistumismahdollisuuksia. Mitä isompi reservi, sitä todennäköisempää, että ainakin osa siitä on saatu riviin ennen kuin alkaa tapahtua.

Selviytyminen - pitää varmaan ensin päättää, mitä tarkoitetaan selviytymisellä. Jos se on kaikkien toimintojen korjaaminen rauhanaikaiselle tasolle, niin sitten siinä kestää kauan ja se maksaa.

Välttäminen - paras tapa olisi varmaan tehdä töitä sen eteen, ettei Venäjälle koskaan tule pakottavaa tarvetta ohjata politiikkaamme asevoimin.

Tässä ja muissa jo tulleissa kommenteissa on paljon hyvää purtavaa, jota jään vielä pohtimaan, mutta korjaan jo heti alussa erään usein vastaan tulleen väitteen. Uskon, että Maanpuolustkorkeakoulun professori Hyytiäinen on pariinkiin kertaan joutunut katumaan nopeaa ulostuloaan, lausunto tuli selkäeytimestä.

MOT-ohjelma http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/03/08/suomi-polvilleen-15-minuutissa tuli ulos 11.3.13 klo 20.00 illalla. Turun Sanomien referoima haastattelu on alunperin päivätty samalle päivälle, mutta jo 16.05. Sen alkuperäinen lähde oli saman päivän Ilta-Sanomat klo. 15.44
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288547187635.html ja myöhemmin
uudelleen klo. 16.11 http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288547345681.html ja kuten jo sanoin, MOT lähetettiin vasta klo. 20.00 illalla, joten arvon professori heitti ilmeisesti näkemyksensä hänelle kerrotun (lehtimiehet) ja omien luulojensa perusteella. Ohjelmassa haastateltiin kahta Suomen parasta sähköverkkoasiantuntijaa joista toinen "omistaa" ko. verkon, eli Fingridin. En voi mitenkään uskoa, etä he lähtisivät julkisesti ja koko kansan edessä puhumaan palturia näin vakavasta aiheesta. Jos arvon professori olisi todella nähnyt ohjelman, luulen että hän olisi asettanut sanansa toiseen malliin. Sanoi hän tosin jotain järkevääkin (TS):

"Odottamaton terrori-isku olisi mahdollinen, mutta sen toteuttaminen vaatisi Hyytäisen mukaan valtavat resurssit.

MOT-ohjelma mainitsi Pietarin lähelle sijoitetuista Iskander-ohjuksista, joiden kantomatka yltäisi Helsinkiin asti. Hyytiäinen myöntää, ettei Suomi pystyisi ohjuksia torjumaan. Tosin eivät pysty muutkaan.

– Ei Natollakaan ole vielä ohjuspuolustusta."

Perusteellinen Hyytiäisen kirjoitus oli kuitenkin Uudessa Suomessa jo kello 13.22 kun MOT tuli siis ulos vasta klo. 20.00. Oheisessa kirjoituksessa on paljon hyvää, mutta myös soopaa:

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/57579-sotilasprofessori-mika-hyytiainen-ohjusiskusta-suomeen-tuho-ei-olisi-totaalinen-mutta

Sorry, että viivyin tässä aiheessa näin pitkään, mutta olen maanpuolustukseen liittyen törmännyt lukuisia kertoja ns. totuuksiin, joiden tarkempi selvittäminen paljastaa jotain aivan muuta. Itse törmäsin näihin kummallisuuksiin, kun jäin ihmettelemään näin poikkeavia näkökantoja. Eikö voitaisi nyt kuitenkin sopia, että maamme sähkönjakelu todella voidaan lamauttaa pitkäksi aikaa (ainakin toistaiseksi). Tästä on sitten hyvä jatkaa muilla ongelmilla!

Lisäys edelliseen! Ongelmat viranomaisten välisessä viestinnässä eivät heti ensimmäiseksi tule mieleen, mutta ne lähes seisovat ja kaatuvat toimivan matkapuhelin tai Virve-verkon kautta. Molemmat edllyttävät sähkövirtaa toimiakseen ja molemmat kaatuvat sen puutteen myötä. Monet Virve-tukiasemat toimivat samoista mastoista yleisen verkon kanssa ja myös kaatuvat sen myötä. Varavoimakoita on hintsusti ja ne toimivat vain lyhyen aikaa. Strategisen iskun sattuessa ei myöskään puolustusvoimilta saa apua, se tarvitsee omat agregaattinsa. TV, radio, netti, matkapuhelimet, Virve jne. kiinni, kiva skenaario?

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/119365-ts-sahkot-poikki-suomesta-%E2%80%93-%E2%80%9Dyhteiskunta-menisi-sekaisin%E2%80%9D

/virven_piti_olla_vain_verkko_mutta_se_muuttikin_johtamista/308/

https://www.rescue.fi/forum/viewtopic.php?showtopic=16118

/viisi_uutta_askelta_kohti_hairiotonta_virve-verkkoa/267/

http://www.ts.fi/mielipiteet/paakirjoitukset/294249/Suuria+ongelmia+tiedonkulussa

https://www.rescue.fi/forum/viewtopic.php?showtopic=16118

Asia on hoidettavissa, mutta ei ilman resursseja

 

[Deeiii]

Eikö voitaisi nyt kuitenkin sopia, että maamme sähkönjakelu todella voidaan lamauttaa pitkäksi aikaa (ainakin toistaiseksi).

Eihän tästä ole mitään erimielisyyttä! "Lamauttamisella" vaan tarkoitetaan sitä, että sähköverkko ei toimi kuten normaalioloissa edellytetään ja että yksittäisten haja-asutusseutujen lisäksi jopa asutuskeskuksia jää pidemmäksi aikaa ilman sähköä. Sekä luultavasti sitä, että teollisuus ajetaan pääosin alas, jolloin sekä tuotanto- että siirtokapasiteettia vapautuu vahinkojen paikkaamiseen. Tämä olisi todellakin normaalioloissa etenkin taloudellisilta vaikutuksiltaan pelottava isku, tavallaan vakava lama kertalinttuulla.

Mutta kun tämä nyt ei edelleenkään ole semmoinen uhka, joka sinällään pistäisi yhteiskunnan mitenkään polvilleen tai edes ylettömään kumaraan. Mä ainakin tulkitsen esim. tuon Turun Sanomien haastattelun sillä tavalla: vahinkoja tulisi ja tilanne olisi sellainen, jota ei normaalioloissa voisi sallia. Mutta se silti lähinnä hankaloittaisi yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja.

PS. Virve-radioissa on suorakanavamoodi, jolloin ne toimivat ihan hienosti keskenään enempi vähempi tavallisina radiopuhelimina ilman tukiasemia. Jos tukiasemat putoavat pelistä, niin toisin sanoen viranomaisten kyvykkyys viestimiseen on samaa luokkaa kuin 1990-luvun alussa oli. Plus salaus. Joo, asiat menee vähän hankalammaksi ja radiopäivystäjiä tarvitaan enemmän.

 

[JOKO]

Hallitus on edelleen toimintakykyinen, armeija on aseissa, mutta mitä sitten?

Sitten aloitetaan taistelu. Tankkerit pohjaan Itämereltä,

Tankkerit taitaa olla pääosin liputettu Belgiaan tai Britanniaan, en kehota, voi tulla vihainen kirje.

kaasuputki poikki merenpohjasta

Loppuu kaasun tulo samalla Suomeenkin + sympatia keski-euroopassa loppuu siihen kun palelu alkaa.

maavoimien hyökkäys kohti Laatokkaa.

:a-laugh:

Tähän kylkiäisiksi erikoisjoukkojen iskut venäläisiin kohteisiin ulkomailla ja ase- sekä koulutusapua kaikille venäläisiä ja heidän liittolaisiaan vastaan tappeleville ryhmittymille maailmalla. Venäjän pienimuotoinen operaatio muuttuu suureksi sotkuksi.

Suomalaisilla erikoisjoukoilla ei ole kykyä iskeä kuin kivenheiton päähän rajasta ja resurssimme ase- ja koulutuksen antoon on yhtä tyhjän kanssa.

Tämän ajatusleikin idea oli: Entä jos hyökkääjä saavuttaa tavoitteensa, joka on jotain muuta kuin valloitussota, startegisella iskulla, niin onko Suomella resursseja estää tai vastata?

Miksi meidän pitäisi vastata suurvallan ehdoilla? Eikö mielekkäintä ole toimia kaikissa sodissa omilla ehdoilla? Kyseessähän ei ole urheilulaji. Tyylipisteitä ei jaeta. Lopputulos ratkaisee. On turha aloittaa itsemurharynnäkköä Ahvenanmaalle, jos tavoite on muuten saavutettavissa.

Maataistelun aloittaminen itärajalla on meille mahdollista ja siten mielekästä. Hyökkäyksen ei edes tarvitse edetä montaakaan kilometriä, kun se jo vaatii vastapuolelta huomiota. Ahvenanmaan valtaamisesta lähtenyt pienimuotoinen operaatio laajenee ja hyökkääjä huomaa polittisten tavoitteiden karkaavan.

Tankkerit voi omistaa kuka tahansa. Ei kukaan julista sotaa muutaman tankkerin takia ja loput lakkaavat kulkemasta vaarallisella merialueella.

Kaasu katkeaisi joka tapauksessa.

Julkisen tiedon perusteella erikoisjoukkojen nykyinen toimintakyky on selkeästi rajoittunutta ja väärällä tavalla kohdennettu. Asianhan ei tarvitsisi olla näin. Järkevästi toteutettuna erikoisjoukkojen toiminta maailmalla olisi halvalla järjestettävissä. Nykyinen suurvalloista apinoitu toimintamalli on pienelle maalle täysin väärä. Resurssit olisi mielekkäämpää suunnata agentti/desantti/terroristi-linjalle.

 

[Deeiii]

Tässä mennään sit siihen yhteen suureen selviytymiskeinoon, jota ei ole vielä tässä ketjussa käsitelty: mediaoperaatiot ja propaganda.

Noissa selonteoissakin todetaan ihan selvästi, että tämmöiseen iskuun liittyisi melkoinen propagandasoitanto. Sekin nähtiin esim. Georgiassa.

Ja tähän konserttiin sopisi vastustajan kannalta mitä parhaimmin, jos olisi selvää näyttöä vaskististen valkobandiittien konnantöistä ja hyökkäyksellisistä aikeista.

Se kaasuputki on muuten sen verran oleellinen Saksalle, että sitä ei kannata lähteä uhkaamaan paitsi kuin ehkä viimeisessä hädässä.

 

[Taitolaji]

Strateginen isku, niinpä.

Yleisimmän mielikuvan mukaan vihulainen pyrkii vetämään presidentinĺinnan salkoon oman lippunsa ja alistamaan suomalaiset valtaansa. En usko tämän olevan kovin korkealla tavoitelistassa.

Oletetaan että tilanne itämerellä kiristyy siihen pisteeseen että Venäjä katsoo etujensa vaativan itämeren ilma- ja vesialueen hallintaa. Strateginen isku voisi olla esim se että 336 Merijalkaväkiprikaati hyppää Kaliningradin tukikohdastaan Marianhaminaan. Huppista keikkaa, kolme pataljoonaan mekanisoitua jalkaväkeä Ahvenanmaalla. Kaveriksi voidaan lennättää 2. Spetsnaz prikaati ja Baltian laivaston ilmatuki. Ensiksi varmistetaan Marianhaminan lentokenttä ja sen lentopetroli.

Helsingissä voidaan kiristellä hampaita, mutta millä lihaksilla tuo takaisin otettaisiin?

Tai vaihtoehtoisesti, sotaharjoitusten päätteeksi Kantalahteen jäänyt armeija ottaa käyttöön porrastetun varustuksen ja jyrää lapin läpi jäämeren rannalle turvaamaan Venäjän etuja öljy/kaasukentille Tromssaan. Hallitus on edelleen toimintakykyinen, armeija on aseissa, mutta mitä sitten?

Sitten aloitetaan taistelu. Tankkerit pohjaan Itämereltä, kaasuputki poikki merenpohjasta ja maavoimien hyökkäys kohti Laatokkaa. Tähän kylkiäisiksi erikoisjoukkojen iskut venäläisiin kohteisiin ulkomailla ja ase- sekä koulutusapua kaikille venäläisiä ja heidän liittolaisiaan vastaan tappeleville ryhmittymille maailmalla. Venäjän pienimuotoinen operaatio muuttuu suureksi sotkuksi.

Suurvaltojen käymien siirtomaasotien mielekkyys on suuresti riippuvainen sodan rajallisuudesta. Poliittisesti, ajallisesti, alueellisesti ja resurssien puolesta sodan tulisi olla selkeä paketti, jotta sota olisi ennustettava ja kannattava. Meidän pitäisi vaikuttaa näihin kaikkiin, eikä suinkaan pyrkiä pitämään joitakin yksittäisiä alueita.

Lopulliset rajat ratkaistaan vasta neuvottelupöydässä.

"Sitten aloitetaan taistelu. Tankkerit pohjaan Itämereltä, kaasuputki poikki merenpohjasta ja maavoimien hyökkäys kohti Laatokkaa. "

Hmm, yksi iso tankkeri riittää saastuttamaan Itämeren rannat vuosikausiksi, ei kai kukaan tosissaan niin toimisi? Toisaalta, Huoltovarmuuskeskus on huolissaan siitä, että tankkerien tulo tänne loppuisi kuin seinään. Siksi se juuri osti Ilmarisen kanssa Nesteen tankkerit.

http://www.hs.fi/talous/Neste+Oil+myy+tankkerinsa+huoltovarmuuskeskukselle+ja+Ilmariselle/a1379556343641?ref=hs-art-new-2

 

[Ohjus-tiedustelija]

Hyviä pointteja!
Mitään merkittävää vahinkoa ei tapahdu, mutta näkisin että tuon jälkeen hyökkääjää kohtaan alkaa kohdistumaan merkittävää kv-painostusta ja esim. affananmaalla oleilu voidaan tehdä naapurivaltioiden toimesta hyvinkin vaikeaksi kun aikaa alkaa kulumaan. Se on aika kaukana lähimmästä ystävällismielisestä satamasta ja ilmakäytävässäkään liene kovin turvallista lennellä jos niin halutaan.

Eihän esim. Maarianhaminaa otettaisi tuossa tapauksessa takaisin muuten kuin ehkä neuvottelupöydässä. Jos hyökkääjä ei vain välitä kansainvälisen yhteisön sormenheristelystä, niin aika vähän lienee tehtävissä: jos lentokentät saadaan ehjinä, niin eiköhän suurvallan resursseilla kyetä melkein minne tahansa vähänkin eristyneempään kolkkaan lennättämään sen verran sotavoimaa, että takaisinvaltauksesta tulisi kohtuuttoman verinen operaatio. Esimerkiksi yksi patteri riittävän pitkän kantaman IT-ohjuksia, niin Saaristomeren ilmakäytävät ei ole turvallisia kenellekään.

Ruotsi tai Nato Baltia ei tasanvarmasti suvaitsisi Venäjän miehittämää Affenan maata, tavalla tai toisella se savustettaisiin sieltä ulos ihan muidenkin kuin Suomen toimesta.

Tälläisessä tilanteessa kv. yhteisö on ollut perin halukas hyväksymään tapahtuneen tosiasiana.

Ei muuta kun esimerkkejä pöytää... Koska kv-yhteisö on hyväksynyt tilanteen jossa hyökkääjä sotavoimin riistää täysin suveneerin itsenäisyyden jo luokkaa 100-vuotta omanneelta naapurilta merkittävän maa-alueen tai saaren joka myös on ollut iät ajat kaikkien osapuolten tunnustama osa kyseistä maata.

 

[scip10]

Hyviä pointteja!
Mitään merkittävää vahinkoa ei tapahdu, mutta näkisin että tuon jälkeen hyökkääjää kohtaan alkaa kohdistumaan merkittävää kv-painostusta ja esim. affananmaalla oleilu voidaan tehdä naapurivaltioiden toimesta hyvinkin vaikeaksi kun aikaa alkaa kulumaan. Se on aika kaukana lähimmästä ystävällismielisestä satamasta ja ilmakäytävässäkään liene kovin turvallista lennellä jos niin halutaan.

Eihän esim. Maarianhaminaa otettaisi tuossa tapauksessa takaisin muuten kuin ehkä neuvottelupöydässä. Jos hyökkääjä ei vain välitä kansainvälisen yhteisön sormenheristelystä, niin aika vähän lienee tehtävissä: jos lentokentät saadaan ehjinä, niin eiköhän suurvallan resursseilla kyetä melkein minne tahansa vähänkin eristyneempään kolkkaan lennättämään sen verran sotavoimaa, että takaisinvaltauksesta tulisi kohtuuttoman verinen operaatio. Esimerkiksi yksi patteri riittävän pitkän kantaman IT-ohjuksia, niin Saaristomeren ilmakäytävät ei ole turvallisia kenellekään.

Ruotsi tai Nato Baltia ei tasanvarmasti suvaitsisi Venäjän miehittämää Affenan maata, tavalla tai toisella se savustettaisiin sieltä ulos ihan muidenkin kuin Suomen toimesta.

Tälläisessä tilanteessa kv. yhteisö on ollut perin halukas hyväksymään tapahtuneen tosiasiana.

Ei muuta kun esimerkkejä pöytää... Koska kv-yhteisö on hyväksynyt tilanteen jossa hyökkääjä sotavoimin riistää täysin suveneerin itsenäisyyden jo luokkaa 100-vuotta omanneelta naapurilta merkittävän maa-alueen tai saaren joka myös on ollut iät ajat kaikkien osapuolten tunnustama osa kyseistä maata.

Kosovossa...?

Mitä itse asiaan tulee niin eihän hyökkääjän ole pakko miehittää yhtikäs mitään. Kosovon sodassa länsi sai kaikki tavoitteensa pelkän ilmasodan avulla. Jugojen kohtalo ei ollut kadehdittava: hyökkääjälle ei voitu tehdä mitään, samalla kun painetta koko ajan lisättiin.

Tämä on minusta meille se suurin uhkakuva: Suurvaltojen välit kiristyvät ja Venäjä haluaa osoittaa mahtiaan Itämeren alueella. Kohteeksi valitaan sotilasliittojen ulkopuolella oleva Suomi johon kohdistetaan massiivinen informaatiokampanja. Suomelta vaaditaan jotain, joka käytännössä kumoaa maan suvereniteetin. Tämä voi olla esim. valtion johdon vaihtamista mieleiseen, tukikohtia tai muutoksia siviilipuolen valtioliittosuhteissa.

Kun vaatimuksiin ei suostuta, hyökkääjä suorittaa strategisen kampanjan ilma- ja ohjusasein. Tätä tuetaan uhkaamalla maahyökkäyksellä ja maihinnousulla Helsinkiin.

 

[baikal]

No jos hyväksytään Taitolajin teesi ja tiedämme vitjan aloittajan Nato-himokkuuden:

miten Nato auttaa meitä estämään strategisen iskun? Tuleeko sama apu ilman jäsenyyttäkin? Onko Norjassa töpseli, josta saadaan sähköä, jos oma verkkomme on kaputt? tai jotain.

 

[Taitolaji]

Hyviä pointteja!
Mitään merkittävää vahinkoa ei tapahdu, mutta näkisin että tuon jälkeen hyökkääjää kohtaan alkaa kohdistumaan merkittävää kv-painostusta ja esim. affananmaalla oleilu voidaan tehdä naapurivaltioiden toimesta hyvinkin vaikeaksi kun aikaa alkaa kulumaan. Se on aika kaukana lähimmästä ystävällismielisestä satamasta ja ilmakäytävässäkään liene kovin turvallista lennellä jos niin halutaan.

Eihän esim. Maarianhaminaa otettaisi tuossa tapauksessa takaisin muuten kuin ehkä neuvottelupöydässä. Jos hyökkääjä ei vain välitä kansainvälisen yhteisön sormenheristelystä, niin aika vähän lienee tehtävissä: jos lentokentät saadaan ehjinä, niin eiköhän suurvallan resursseilla kyetä melkein minne tahansa vähänkin eristyneempään kolkkaan lennättämään sen verran sotavoimaa, että takaisinvaltauksesta tulisi kohtuuttoman verinen operaatio. Esimerkiksi yksi patteri riittävän pitkän kantaman IT-ohjuksia, niin Saaristomeren ilmakäytävät ei ole turvallisia kenellekään.

Ruotsi tai Nato Baltia ei tasanvarmasti suvaitsisi Venäjän miehittämää Affenan maata, tavalla tai toisella se savustettaisiin sieltä ulos ihan muidenkin kuin Suomen toimesta.

Tälläisessä tilanteessa kv. yhteisö on ollut perin halukas hyväksymään tapahtuneen tosiasiana.

Ei muuta kun esimerkkejä pöytää... Koska kv-yhteisö on hyväksynyt tilanteen jossa hyökkääjä sotavoimin riistää täysin suveneerin itsenäisyyden jo luokkaa 100-vuotta omanneelta naapurilta merkittävän maa-alueen tai saaren joka myös on ollut iät ajat kaikkien osapuolten tunnustama osa kyseistä maata.

Kosovossa...?

Mitä itse asiaan tulee niin eihän hyökkääjän ole pakko miehittää yhtikäs mitään. Kosovon sodassa länsi sai kaikki tavoitteensa pelkän ilmasodan avulla. Jugojen kohtalo ei ollut kadehdittava: hyökkääjälle ei voitu tehdä mitään, samalla kun painetta koko ajan lisättiin.

Tämä on minusta meille se suurin uhkakuva: Suurvaltojen välit kiristyvät ja Venäjä haluaa osoittaa mahtiaan Itämeren alueella. Kohteeksi valitaan sotilasliittojen ulkopuolella oleva Suomi johon kohdistetaan massiivinen informaatiokampanja. Suomelta vaaditaan jotain, joka käytännössä kumoaa maan suvereniteetin. Tämä voi olla esim. valtion johdon vaihtamista mieleiseen, tukikohtia tai muutoksia siviilipuolen valtioliittosuhteissa.

Kun vaatimuksiin ei suostuta, hyökkääjä suorittaa strategisen kampanjan ilma- ja ohjusasein. Tätä tuetaan uhkaamalla maahyökkäyksellä ja maihinnousulla Helsinkiin.

Hyvä skenaario ja joillain variaatoilla jopa mahdollinen. Kyse ei nimenomaan ja ei edes todennäköisesti ole maamme valtaamisesta, vaan siitä, että Suomen halutaan suostuvan/alistuvan johonkin, jota emme nyt tiedä.

Suomi harjoittelee puolustautumista, mutta Venäjä hyökkäämistä, kuten oheinen linkki uutiseen tänään käynnistyneestä suurharjoituksesta osoittaa. Reunahuomautuksena voin lisäksi todeta, että myös Eurooppalisen Naton yhteiset harjoitukset keskittyvät puolustamiseen, ei hyökkäykseen.

http://www.hs.fi/ulkomaat/Ven%C3%A4j%C3%A4n+suursotaharjoitukset+alkavat+Suomen+l%C3%A4hialueilla/a1379564182315?ref=hs-art-new-1

Suomessa on täysi syy olla huolissaan puolustuksemme tulevaisuudesa, josta osoituksena puolustsministeriön oheinen aloite.

http://yle.fi/uutiset/eduskuntaan_uusi_puolustusasioita_seuraava_ryhma/6842476

Baikalin huomatus oli asiaton. En ole Nato-kiimassa, yritän tässä saada aikaan analyysia eräästä mahdollisesta skenaariosta, jonka tulee vaikuttaa myös puolustusratkaisuihimme. Siitä vain selostamaan, mitä olisi tehtävä, jotta Suomi selviytyisi meihin kohdistuvista strategisista iskuista, jotka voisivat käynnistyä vaikka ylen uutisen kaltaisesta sotaharjoituksesta.