Suomi ei selviytyisi strategisista iskuista

Olisiko tuo meikäläinen SIETO tai ainakin käsitys siitä jäänyt vähän vuoteen 1968, viitaten Tsekkoslovakian miehittämiseen? Toinen olisi tuo 1979 Kabul? Aika loogista olisi ajatella, että nuo tapahtumat muokkasivat käsityksiä ja ajatuksia.

Tehtiinkö SIETO:sta sitten poliittisesti ja taloudellisesti "sopiva" malli, se sopi näppärästi rahoituskehykseen, kuulosti puheissa mukavammalta ja sopivammalta? Kieltämättä loogista tuokin. Myönnän, että en ole aiemmin tarpeeksi miettinyt tuota puolta asiassa. Jos näin kävi, niin tällöin poliitikot ovat pikkasen kusettaneet meitä....tai vain tarjoilleet meille kansalaisille sitä, mitä me halusimmekin kuulla: pikku määrärahat riittävät mainiosti vastaamaan uhkaa????? Mikäs mukavampaa, halpaa on.

No, sinä sen sanoit ääneen... Kyllähän asia niin on, ettei se ole pelkästään Suomalainen, eikä edes puolustutuspolitiikkaan kuuluva ilmiö että rakennellaan resursseihin ja muuhun asiaan vaikuttaviin osatekijöihin sopiva malli (puolustuspolitiikassa uhka), johon voidaan sitten näppärästi valmistautua siten että kaikki ovat tyytyväisiä ja asia saadaan napakasti kuntoon.
Varmasti 1968 ja 1979 ovat vaikuttaneet ajatteluun, joten ei tuo malli täysin mielikuvituksella ole ollut luotu - mutta ei siinä mielestäni juurikaan realismin häivääkään ole ollut.. jälkiviisaus on toki aina helppoa..
 
Komppaan kapiaista siinä, että Baltian operaation pohjoinen sivusta käsittää suppeastikin ajateltuna suunnilleen Kymenlaakso - Uusimaa -Varsinais-Suomi -alueen, ja suurvalta voi oikeasti pitää tuollaisen itärajalta Porkkalaan ja Hankoon ulottuvan viipaleen haltuunottoa isomman sotatoimen osana "rajoitettuna tavoitteena". Meille se ei ikävä kyllä sitä ole, koska siellä sattuu sijaitsemaan maan pääkaupunki ja melkoinen määrä talouselämän keskuksia. Onkin siis luultavaa että Venäjä tuollaisessa skenaariossa koittaisi saada Suomen ensin painostamalla antamaan alueensa käyttöönsä tai ainakin sitoutumaan olemaan kusi sukassa hiljaa ja erossa siitä mitä lahden eteläpuolella tapahtuu. Jos se ei onnistu, niin sitten todennäköisesti nähtäisiin maa, meri- ja ilmakomponentteja sisältävä hyökkäys jonka tavoitteet Etelä-Suomessa eivät juurikaan poikkeaisi maan valloittamiseen tähtäävästä sotatoimesta. Yhdysvaltojen ja Britannian sodankäynnissä korostuu se, että heillä on aina meri ensin ylitettävänä ja sitä myöden vahvat merivoimat ja ilmavoimat, maavoimien ollessa se viimeinen mitä käytetään jos muu ei riitä, Venäjä taas on 'maavoimat ensin'-armeija ja jos sellainen hyökkää maaraja-naapureihinsa niin se ei näytä eikä tunnu länsimaiden viimeaikaiselta tavalta sotia.

Suunnilleen näin asian näkisin..

Erityisen hankalan asiasta tekee todennäköisesti se, että Venäjä näkee varmastikin tarpeelliseksi vähintään "varmistaa puolueettoman maan koskemattomuuden" ottamalla eteläisen rantamaan tai osia siitä hallintaansa. Tähän on useita päivänselviä syitä. Meillä on jo nyt hallussamme (länsimaisia) asejärjestelmiä, joilla voidaan sopivin ampumatarvikkein vaikuttaa alueeltamme riittävän kauas - huomattavaa on erityisesti se, että noihin asejärjestelmiin on saatavissa lännestä (NATO-maista) ampumatarvikkeita todennäköisesti nopeastikin lisää jos niitä käytetään Suomenlahden eteläpuolisen alueen NATO-Viron tukemiseen. Luottaako Venäjä ettemme toimisi noin - lupasimme heille sitten mitä tahansa? Tuskin..ja painostuksen yhteydessä "sovitaan" että Venäläiset tukevat meitä riittävällä voimalla, jotta voimme säilyttää "puolueettomuutemme" = alue miehitetään. Toinen syy on se, että NATO-joukkojen hallussa eteläinen rantamaa muuttuu varsinaiseksi tukialueeksi, joka tuskin sopii Venäläisten suunnitelmiin mitenkäänpäin = alue miehitetään.
Kuten keskustelijoista suurin osa varmasti muistaa mediasta muutamia vuosia sitten nähneensä - Venäläisten Kannaksella järjestämissä sotaharjoituksissa teema on useampaan otteeseen ollut nimenomaan "puolueettoman maan puolueettomuuden turvaaminen". Ei siinä heidän pohjoisella länsirajallaan kovin montaa puolueetonta maata ole, jonka puolueettomuuden turvaamista olisi edes teoriassa voitu harjoitella.
 
Tässä moni asia kietoutuu yhteen, mutta joidenkin puheenvuorojen mukaan iskemisen sijaan jatkuva ja syvä epävakauttaminen voisi olla hyvinkin paljon todennäköisempää. Sellaista uhkakuvaa vasten muun muassa yhteistyön syvyydellä on paljonkin merkitystä.
 
No, sinä sen sanoit ääneen... Kyllähän asia niin on, ettei se ole pelkästään Suomalainen, eikä edes puolustutuspolitiikkaan kuuluva ilmiö että rakennellaan resursseihin ja muuhun asiaan vaikuttaviin osatekijöihin sopiva malli (puolustuspolitiikassa uhka), johon voidaan sitten näppärästi valmistautua siten että kaikki ovat tyytyväisiä ja asia saadaan napakasti kuntoon.
Varmasti 1968 ja 1979 ovat vaikuttaneet ajatteluun, joten ei tuo malli täysin mielikuvituksella ole ollut luotu - mutta ei siinä mielestäni juurikaan realismin häivääkään ole ollut.. jälkiviisaus on toki aina helppoa..
Eikö USAn hyökkäyksillä Grenadaan -83 ja varsinkin Panamaan -89 ole myös vastaavia, ns. "perinteisen" strategisen iskun, piirteitä?

Voisiko SIETOn painottaminen johtua myös siitä, että strateginen isku on ollut aluepuolustukseen järjestetyn suuren reserviläisarmeijan heikko kohta? Kun SA toimintakyky on pitkälti perustunut lukumäärään ja armeijan vahvuus ollut yli 500000 miestä, olisi joukon saaminen iskukykyiseksi väkisin kestänyt jonkin aikaa, ja LKP vaatinut rohkeaa poliittista päätöstä. Enkä tarkoita pelkästään mobilisointia ja varusteiden jakamista vaan todellisen tehokkaan taistelukyvyn luomista. Voidaan spekulida, että näin organisoitu puolustus on jossain mielessä haavoittuva nopealle strategiselle iskulle.
 
Tuossa aiemmin kritisoitiin strategisen iskun käsitettä ja todettiin, että uhkakuvia luodaan enemmänkin sopimaan omaan varautumiseen kuin todellisen uhan mukaan. Totta molemmat! Itse lainasin perinteistä strategisen iskun käsitettä koska se osoitti pelkistetysti, mistä voisi olla kyse. Todllisuus on sitten toinen, mutta sitä emme ennalta voi tietää. Uskoisin kuitenkin, että vanhassa käsitteessä ja niiden kuvauksissa on joitain kohtia, jotka toteutuvat melkoisella varmuudella olisi sitten kysymys mistä tahansa sotilaallisesta agressiosta, jonka kohteeksi saattaisimme joutua.

Yksi oleellisimmasta on viestinnän ja tiedonvälityksen ja kulun häritseminen. Kypersota ja hyökkäys kaikkia netin kautta välitettyä informaatiota ja muita toimintoja vastaa kuuluu tähän. Seuraavassa vaiheessa (tai samanaikaisesti) isketään muihin verkkoihin. Tämä tapahtuu helpoimmiten tuhoamalla suuret linkkimastot ja muuntaja-asemat. Hyökkääjä ei välttmättä käy tarkoituksella siviiliväestömme kimpuun, se tapahtuu ohessa (collateral damage). Tätä seuraisi sitten asteittain kaikki myyt sodalle tyypilliset toimennpiteet. En edes veli Venäläisestä usko, että siviiliväestöä tai edes suomalaisia sotilaita tapettaisiin tahallaan ja noin huvin vuoksi, mutta tarvittaessa kyllä. Mihin on poliittinen johtomme valmis suostumaan, kuinka pitkälle taivumme uhkaajan vaatimuksiin.

Ohessa linkki taannoiseen (ennen MOT-ohjelmaa) Hufudstadsbladetin juttuun, jossa haastatateltiin myös kansliapäällikkö Rätyä. Harmi, ettei tähän saa laajempaa paperilehden koko juttua. Se oli kovaa luettavaa, eikä lainkaan mieluista maamme puolustuksen kannalta. Poliitikot kieltäytyvät kommentoimasta:

http://hbl.fi/nyheter/2013-02-01/attack-mot-elnatet-far-finland-pa-kna

Tuossa toisessa ketjussa lainattiin jo Puheloisen tämänpäiväistä puhetta. Oheistan tähänkin linkin siihen sekä puoustusministeri Haglundin puheeseen. Näitä ja muita vastaavia puheita lukiessa toteaa nopeasti, että kyperspuolustuksesta on tullut päivän muotisana, mutta oletteko koskaan lukeneet tai kuulleet puheesta jossa perustellusti kerrotaan miten Suomi selviytyisi laajamittaisita strategisista iskuista. Ette ole, ettekä tule!

http://www.puolustusvoimat.fi/porta.../?pcid=da3225004e45c77ba3a0e7bd3e56d964#mpksi

http://www.defmin.fi/ajankohtaista/...6._maanpuolustuskurssin_avajaisissa.5603.news
 
Mutta mitä uutta tässä on?

Milloin Suomi on kyennyt yksin puolustamaan aluettaan suurvaltaa vastaan niin, että voisi loppupelissä jotakin määrätä? Miten monta sotaa heimosodat mukaan luettuina?

Puhun edelleen siitä, että haitat on pidettävä hyötyjä suurempina. Kaikkein paras tukikohta täyttää tehtävänsä ampumatta laukaustakaan. Jos taas pitää ampua, vihollinen on saatava miettimään toisenlaista poliittista ratkaisua.

Hinta itsemääräämisoikeudesta ja oman alueen hallinnasta on kova - puolin ja toisin.

Olen kyllä sitä mieltä, että keskustelu on ollut hyvä ja tarpeellinen. Tällaista pitäisi poliitikkojenkin käydä.

Luulen, että kysymys on psykologinen. Yleensä liian ikävät asiat torjutaan tietoisuudesta ja tie helvettiin katetaan sitten hyvillä aikomuksilla mukavien keskinkertaisuuksien toimesta.
 
Viimeksi muokattu:
Vonkalle toteaisin, että jos hyökkääjänä on Venäjä, eikä Suomi saa ilmatukea esimerkiksi Natolta, on ainastaan tuntien tai päivien kysymys, jonka jälkeen maalla on ilmaherruus. Kyse ei ole ainoastaan ilmaylivoimasta ja koneiden määrästä, vaan ilmasta ilmaan ohjusten määrästä, mutta myös lentokentistä, varakentistä, tutkista ja niiden tuhoamisesta.

Tuskin. Tutkimalla Venäjän ilmavoimien kalustoa, tukikohtia ja sijoittamista, nähdään helposti että esimerkiksi kaksinkertaisen määrällisen ylivoiman saavuttaminen Suomen ilmavoimiin nähden vaatisi jo jonkun verran voimien keskittämistä. Silloinkaan ei saavutettaisi laadullista ylivoimaa, päinvastoin parhaimmillaan oltaisiin about tasoissa. Venäjän ilmavoimilla on operatiivisena ehkä noin 600-650 hävittäjää ja torjuntahävittäjää: kun katsotaan ilmapuolustuksen vaatimukset tuon kokoisessa maassa, ei mitään megaylivoimaa jolla ilmaherruus saavutettaisiin kuvailemassasi ajassa, kovin helposti keskitetä Suomea vastaan. Se onnistuisi ainoastaan jonkunlaisella "Suez 2013" -tyyppisessä operaatiossa jossa ilmavoimamme yllätettäisiin ns. housut kintuissa mm. massiivisella risteilyohjus- ja pommitusoperaatiolla.
 
Tuskin. Tutkimalla Venäjän ilmavoimien kalustoa, tukikohtia ja sijoittamista, nähdään helposti että esimerkiksi kaksinkertaisen määrällisen ylivoiman saavuttaminen Suomen ilmavoimiin nähden vaatisi jo jonkun verran voimien keskittämistä. Silloinkaan ei saavutettaisi laadullista ylivoimaa, päinvastoin parhaimmillaan oltaisiin about tasoissa.

Ilmaylivoimakaan ei tuo vielä mukanaan täydellistä toimintavapautta ilmassa. Esimerkiksi vahva ammusilmatorjunta voi tehdä lähitukikoneiden ja helikoptereiden matalahyökkäykset liian kalliiksi viholliselle. Kun tykkien, rakettien ja rautapommien sijasta pitää käyttää kalliita ohjautuvia ja stand-off aseita, muuttuu moni maali kannattamattomaksi hyökätä.

Hyökkääjällä on vuorokaudessa rajallinen määrä taistelulentoja käytettävissään ja niitä on jakamassa koko joukko tehtäväkategorioita. Maalin tuhoamista varten tarvitaan onnistuneesti läpiviety taistelulento paitsi rynnäkkökoneilta, myös saattohävittäjiltä, tankkereilta ja elektronisensodankäynnin koneilta. Puolustaja pystyy toimimaan taloudellisemmin ja siksi murto-osa hyökkääjän taistelulentomäärästä riittää menestykseen.
 
Tuskin. Tutkimalla Venäjän ilmavoimien kalustoa, tukikohtia ja sijoittamista, nähdään helposti että esimerkiksi kaksinkertaisen määrällisen ylivoiman saavuttaminen Suomen ilmavoimiin nähden vaatisi jo jonkun verran voimien keskittämistä. Silloinkaan ei saavutettaisi laadullista ylivoimaa, päinvastoin parhaimmillaan oltaisiin about tasoissa. Venäjän ilmavoimilla on operatiivisena ehkä noin 600-650 hävittäjää ja torjuntahävittäjää: kun katsotaan ilmapuolustuksen vaatimukset tuon kokoisessa maassa, ei mitään megaylivoimaa jolla ilmaherruus saavutettaisiin kuvailemassasi ajassa, kovin helposti keskitetä Suomea vastaan. Se onnistuisi ainoastaan jonkunlaisella "Suez 2013" -tyyppisessä operaatiossa jossa ilmavoimamme yllätettäisiin ns. housut kintuissa mm. massiivisella risteilyohjus- ja pommitusoperaatiolla.

Samaa mieltä! TAAS tulimme keskustelussa tilanteeseen, jossa tarkastellaan Suomen ja Venäjän asevoimia vastakkain sellaisenaan, unohtaen sen että kyseisen sodan aikana Venäläisillä on muitakin huolia kuin Suomi.
Joten..Kyllä..jos vastakkain on Suomi ja koko asevoimallaan Venäjä ilman mitään muita huolia, ilmaherruus on hetkessä Venäläisillä - tuo tilanne vaan on täysin epärealistinen.
 
Unohdatte taas, että emme tarkkaan tiedä, mihin vihollinen aikoo iskeä. Suomi on iso maa ja esimerkiksi ilmavoimat joutuu pakostakin hajoittamaan voimansa. Vihollinen valitsee kohteensa ja iskee niihin voimalla. Mainitsin jo aiemmin varalaskukentät, myös niitä voidaan pommittaa ja niitä voi käyttää ainoastaan jos kentälle on saatu tarvittava kalusto. Mikään ei takaa, etteikö juuri sitä, tai niitä kenttiä olisi pommitettu, jotka ovat valmiina ottamaan vastaan koneita.

Maamme puolustuskyvystä voidaan väitellä pitkäänkin, siitä ovat asiantuntijatkin montaa mieltä, mutta yksi fakta jää. Nopeaan sarjaan iskuja strategisiin kohteisiin (joihin myös sähkönjakelu kuuluu) emme pysty vastaamaan. Iskujen vaikutuksia pystymme toki lieventämään, mutta se vaatisi nykyistä parempaa varautumista. Omalla synkistelylläni on tarkoituksensa!
 
Juu juu. Päästään siihen, että ilmavoimat ja maavoimat voivat jotakin tehdä. Kysymys kuuluukin, kestääkö muu yhteiskunta ja mikä on poliitikkojen valinta siinä tapauksessa.

Puolustusvoimien kerettiläiset sanoivatkin vielä 2000-luvun alussa, että sitten kun narussa killuvia kaupunkijääkäreitä tarvitaan, sota on hävitty.
 
Tarkoitta siis, että operaaatiokykyisillä joukoilla vihollisen pävoimat pitäisi edelleen sitoa, vaikka röyhkeällä defensiivisellä iskulla, sinne missä niitä aiemminkin on pysäytelty ja yrittää ratkaista tilanne ennen kuin ne pääsevät joka uralle - asfaltoidulle. Miinat olisivat kyllä kova juttu...
 
Unohdatte taas, että emme tarkkaan tiedä, mihin vihollinen aikoo iskeä. Suomi on iso maa ja esimerkiksi ilmavoimat joutuu pakostakin hajoittamaan voimansa. Vihollinen valitsee kohteensa ja iskee niihin voimalla. Mainitsin jo aiemmin varalaskukentät, myös niitä voidaan pommittaa ja niitä voi käyttää ainoastaan jos kentälle on saatu tarvittava kalusto. Mikään ei takaa, etteikö juuri sitä, tai niitä kenttiä olisi pommitettu, jotka ovat valmiina ottamaan vastaan koneita.

Maamme puolustuskyvystä voidaan väitellä pitkäänkin, siitä ovat asiantuntijatkin montaa mieltä, mutta yksi fakta jää. Nopeaan sarjaan iskuja strategisiin kohteisiin (joihin myös sähkönjakelu kuuluu) emme pysty vastaamaan. Iskujen vaikutuksia pystymme toki lieventämään, mutta se vaatisi nykyistä parempaa varautumista. Omalla synkistelylläni on tarkoituksensa!
Turhaan synkistelet. Ei tuollainen hyökkäys ole vihollisellekaan ilmainen. Suomen ilmapuolustuksen täydellinen tuhoaminen aiheuttaa hyökkääjän lentävälle kalustolle varmasti kaksi-, ehkä jopa kolminumeroiset tappiot. Lentokoneet ovat idässäkin kalliita ja kokeneet lentäjät kutakuinkin korvaamattoman arvokkaita.

Kun saadaan JASSMit käyttöön, on meillä ainakin teoriassa mahdollisuus iskeä myös vihollisen omiin tukikohtiin.

Kyse ei ole siitä, pystyykö suurvalta tuhoamaan Suomen puolustukseen, vaan hinnasta joka sen pitää maksaa.
 
Turhaan synkistelet. Ei tuollainen hyökkäys ole vihollisellekaan ilmainen. Suomen ilmapuolustuksen täydellinen tuhoaminen aiheuttaa hyökkääjän lentävälle kalustolle varmasti kaksi-, ehkä jopa kolminumeroiset tappiot. Lentokoneet ovat idässäkin kalliita ja kokeneet lentäjät kutakuinkin korvaamattoman arvokkaita.

Kun saadaan JASSMit käyttöön, on meillä ainakin teoriassa mahdollisuus iskeä myös vihollisen omiin tukikohtiin.

Kyse ei ole siitä, pystyykö suurvalta tuhoamaan Suomen puolustukseen, vaan hinnasta joka sen pitää maksaa.

Aivan oikein, kyse on hinnasta. Rehelliset arviot puuttuvat ja vaarana on, että eletään itse määritellyssä "todellisuudessa", annetaan vastaus ennen analyysia. Lisäksi on muistettava, ettei ilmavoimien kimppuun käydä erillisenä toimenpiteenä. Samalla isketään strategisiin kohteisiin mm. ohjuksin, joita emme pysty torjumaan.
 
Unohdatte taas, että emme tarkkaan tiedä, mihin vihollinen aikoo iskeä. Suomi on iso maa ja esimerkiksi ilmavoimat joutuu pakostakin hajoittamaan voimansa. Vihollinen valitsee kohteensa ja iskee niihin voimalla. Mainitsin jo aiemmin varalaskukentät, myös niitä voidaan pommittaa ja niitä voi käyttää ainoastaan jos kentälle on saatu tarvittava kalusto. Mikään ei takaa, etteikö juuri sitä, tai niitä kenttiä olisi pommitettu, jotka ovat valmiina ottamaan vastaan koneita.

Hävittäjäkoneet ovat siitä mainio aselaji että ne voivat tukeutua hajautetusti, mutta taistella keskitetysti.

Suomessa on 27 lentoasemaa, lisäksi pienempiä lentokenttiä löytyy kymmeniä. Varalaskupaikkojakin on vino & pino. Jos ne kaikki halutaan pommittaa niin kerosiinia palaa tonni jos toinenkin. Lisäksi muutama pommikraatteri ei riitä kentän pitkäaikaiseen lamauttamiseen vaan katepillarilla varustautunut motivoitunut topparoikka korjaa vauriot tunneissa/päivissä. Isompi ongelma on jos kenttiä miinoitetaan, mutta sehän on kielletty, right...??

Suurin vaara on että poliittinen tai sotilaallinen johto ei ryhdy ajoissa tarvittaviin valmisteluihin. Saatetaan luottaa liikaa diplomatiaan, ei haluta "provosoida tarpeettomasti", yms. On vain toivottava että johdolta löytyy selkärankaa. Vastakkaisesta löytyy maailmalta esimerkkejä.

Maamme puolustuskyvystä voidaan väitellä pitkäänkin, siitä ovat asiantuntijatkin montaa mieltä, mutta yksi fakta jää. Nopeaan sarjaan iskuja strategisiin kohteisiin (joihin myös sähkönjakelu kuuluu) emme pysty vastaamaan. Iskujen vaikutuksia pystymme toki lieventämään, mutta se vaatisi nykyistä parempaa varautumista. Omalla synkistelylläni on tarkoituksensa!

Mielestäni yliarvioit sähkönjakelun häirinnän painostuskeinona. Miten sen on tarkoitus toimia?
Vihollinen: Taipukaa tai pommitamme kolme muuntajaa ja maastanne katoavat sähköt kuukausiksi!
Suomi: Ette te siihen pysty. GTFO!
<vihollinen pommittaa sähköt pois>
Suomi: Oho.
Vihollinen: Taipukaa tai me...ööh...katkaisemme sähköt vielä pahemmin!
Suomi ei voi vastata koska kaukokirjoittimeen ei ole sähköä.

En myöskään ymmärrä mitä mainostamasi ratkaisu, eli Nato-jäsenyys tähän auttaisi. Nato ei voi muuttua sähköksi, eikä Nato-jäsenyys tuo Suomeen yhtään ainoaa uutta hävittäjäkonetta tai ilmatorjuntaohjusta.
 
Hävittäjäkoneet ovat siitä mainio aselaji että ne voivat tukeutua hajautetusti, mutta taistella keskitetysti.

Suomessa on 27 lentoasemaa, lisäksi pienempiä lentokenttiä löytyy kymmeniä. Varalaskupaikkojakin on vino & pino. Jos ne kaikki halutaan pommittaa niin kerosiinia palaa tonni jos toinenkin. Lisäksi muutama pommikraatteri ei riitä kentän pitkäaikaiseen lamauttamiseen vaan katepillarilla varustautunut motivoitunut topparoikka korjaa vauriot tunneissa/päivissä. Isompi ongelma on jos kenttiä miinoitetaan, mutta sehän on kielletty, right...??

Suurin vaara on että poliittinen tai sotilaallinen johto ei ryhdy ajoissa tarvittaviin valmisteluihin. Saatetaan luottaa liikaa diplomatiaan, ei haluta "provosoida tarpeettomasti", yms. On vain toivottava että johdolta löytyy selkärankaa. Vastakkaisesta löytyy maailmalta esimerkkejä.



Mielestäni yliarvioit sähkönjakelun häirinnän painostuskeinona. Miten sen on tarkoitus toimia?
Vihollinen: Taipukaa tai pommitamme kolme muuntajaa ja maastanne katoavat sähköt kuukausiksi!
Suomi: Ette te siihen pysty. GTFO!
<vihollinen pommittaa sähköt pois>
Suomi: Oho.
Vihollinen: Taipukaa tai me...ööh...katkaisemme sähköt vielä pahemmin!
Suomi ei voi vastata koska kaukokirjoittimeen ei ole sähköä.

En myöskään ymmärrä mitä mainostamasi ratkaisu, eli Nato-jäsenyys tähän auttaisi. Nato ei voi muuttua sähköksi, eikä Nato-jäsenyys tuo Suomeen yhtään ainoaa uutta hävittäjäkonetta tai ilmatorjuntaohjusta.

"En myöskään ymmärrä mitä mainostamasi ratkaisu, eli Nato-jäsenyys tähän auttaisi. Nato ei voi muuttua sähköksi, eikä Nato-jäsenyys tuo Suomeen yhtään ainoaa uutta hävittäjäkonetta tai ilmatorjuntaohjusta."

Viimeinen lauseesi on silkkaa potaskaa! En edes viitsi lähteä perustelemaan, sillä aikuinen ihminen löytää helposti netistä tarvitsemansa tiedon Natosta ja sen toimintaperiaatteista. Nato on liittolaisena niin vahva, että sen peloite nostaa hyökkäyskynnyksen aivan eri tasolle.

Olen myös kirjoittanut toisesta toimivasta vaihtoehdosta. Siirrymme poliittisesti niin lähelle Venäjää, ettei sen taholta ole missään vaiheessa odotettavissa hyökkäystä. Olen myös kirjoittanut, että tässäkin vaihtoehdossa on riskinsä. Kaikkein innokkaimmat yleisen asevelvollisuuden ja liittoutumattomuuden kannattajat löytyvät tästä leiristä. Sinäkö myös?
 
Suomeen tuli Hornet-hankinnan yhteydessä salattu sähköverkko, joka takaa sähkönjakelun, se toimii, kun liitymme pikaraiteella Natoon vihollisuuksien jo alettua. Nato saattaa myös taikaseinättää sähkövirtaa mm. baikalin mikroaaltouuniin ja kehnoon jääkaappiyhdistelmään.

Miettikääs joskus, millaisista aineksista on koottu tuo Nato-vöyhäkkä? En tässä puolustele vastakantaakaan, mutta kyllä Natoon liittyy lähes uskonnollisia piirteitä, näin siis osassa kansaa. Mutta piruko minäkään olen murskaamaan kenenkään toiveita ja haaveita, ne ovat ihmisille tärkeitä asioita.

Jos pitäisi perstuntumalta arvioida, miten sähkönjakelun merkittävät ongelmat vaikuttaisivat päättäjiin:

ajankohta vaikuttaisi, jos sähköt on vek 6. - 12 helmikuuta, niin ollaan kyllä melkoisen ruletin äärellä. Ja mistäs voi tietää, että Sähköyhtiön jumalsormella korjaama verkko ei kaatuisi uudelleen 13.2...juuri, kun pakkaskausi vasta herkistyy.....

millaisia äänenpainoja esiintyy päättäjiä kohtaan mm. teollisuuden, kaupan ja muun elinkeinoelämän puolelta? Sanovatko Suomenlinnan edustussaunalla saunotetut paronit, että joo, katotaan vaan rauhassa, mitä tuleman pitää, koska olemmehan saunoneet Suomenlinnassa? Vai jotain muuta? Samaan aikaan Suuri Painostaja painaa niskaan uhkauksin ja solvauksin, kyllä siinä pitää olla Päättäjän lahkeessa rautaa, jotta pää kylmänä pysyisi.

Entäs jos sähköverkkojen lamauttaminen liittyy kyberin ohella varsinaiseen, yhteensynkronoituun sotilaalliseen hyökkäykseen? Huhhaa. Siinä olisi jo lystirinteen makua silloin. Kuormittuisiko yhteiskunta tuolloin jo yli ääriensä, kaikkine kerrannaistekijöineen? Pliis, älkää aloittako: "että kyllä mä pärjäisin blaaa", sillä johan nyt olisikin helvetti, jos parhaassa iässään olevat karjut eivät pärjäisi.

Loiskuisiko yhteiskunnan malja tuolloin yli armotta?

Onnistuisiko sitten tuollainen yhteennivottu, mirnaansa hiottu hyökkäys? Uskallan väittää, että ei onnistu. Tuo kolmen muuntajan kaataminen ei kaada verkkoa, ei vaikka peräti MOT olisi sellaista väittänyt. Iskeekö kyber tuhkatkin pesästä? Ei iske. Laatisiko joku sotilasesikunta noin monimutkaisen version hyökkäämisestä, jos tavoitteena on: "puolueettoman valtion puolueettomuuden varmistaminen"? Ei laadi. Jos tavoite on tuo heittomerkkien sisältö, se tarkoittaa sitä, rauta hinkkaa ja tykit jytisee.
 
Liikaa annetaan nyt painoa sähkökatkolle. Juu, se on ikävää, ja kyllä, sellainen on sodassa jopa todennäköistä.

Silti kaiken virran katkaisuun pidemmäksi aikaa en usko. Muuntajia ja voimaloita korjataan ja taas uusia muualla rikotaan. Sitten toimitaan kuten kehitysmaiden suurkaupungeissa joka ikinen päivä: kierrätetään sähkökatkoja. Kun virrat joksikin aikaa palaavat, saadaan taas talo lämpimämmäksi ja vettä kanisteriin.
 
"En myöskään ymmärrä mitä mainostamasi ratkaisu, eli Nato-jäsenyys tähän auttaisi. Nato ei voi muuttua sähköksi, eikä Nato-jäsenyys tuo Suomeen yhtään ainoaa uutta hävittäjäkonetta tai ilmatorjuntaohjusta."

Viimeinen lauseesi on silkkaa potaskaa! En edes viitsi lähteä perustelemaan, sillä aikuinen ihminen löytää helposti netistä tarvitsemansa tiedon Natosta ja sen toimintaperiaatteista. Nato on liittolaisena niin vahva, että sen peloite nostaa hyökkäyskynnyksen aivan eri tasolle.

Niin, alemmalle tasolle. Käsittelin aihetta toisessa ketjussa. Mielestäni Nato ei tuo Suomelle nettoturvallisuuslisäystä.
 
Back
Top