Suomi hybridivaikuttamisen kohteena

JR49 kirjoitti:
Ovat lopettamassa tätä palstaa! :mad:
Lähetin jo kielteistä palautetta, lähettäkää tekin. Niitä ei ole liikaa toimittajia, jotka pystyvät kaivamaan alkukielellä asioita esille.
http://yle.fi/uutiset/venajan_verkossa_ensi-isku_vai_vastaisku/8894446

Venäjän verkossa: Ensi-isku vai vastaisku?
Kukaan ei tunnusta uskovansa, että Venäjä hyökkäisi Suomeen, jos Suomi liittyisi Natoon. Mutta miksi Suomessa puhutaan ensi-iskusta, kun Venäjällä puhutaan vastaiskusta?

Kuva: Leena Luotio / Yle Uutisgrafiikka
Me suomalaiset emme toki ole ainoa kansa maailmassa, jota kiinnostaa se, mitä muut meistä ajattelevat. Venäjällä kansainvälisen median seurantaan on valjastettu Kremliä lähellä oleva strategisten tutkimusten laitos RISI.

Jatkuvan seurannan lisäksi tutkinnan kohteeksi otetaan myös jokin tärkeä sisä- tai ulkopolitiikan tapahtuma, jonka näkyvyyttä ja käsittelyn sävyä arvioidaan tarkemmin. Kuluneen neljän viikon aikana RISI on julkaissut kaksi tällaista selvitystä.

Sodasta palannut
Niistä ensimmäinen liittyi presidentti Vladimir Putinin niin sanottuun Suora linja -televisiolähetykseen. Uutistoimisto RIA Novostin mukaan ulkomailla tapausta käsiteltiin otsikolla ”Sodasta palannut Putin”, millä tarkoitettiin sitä, että Putin oli palannut voittajana raskaalta ”vallansäilytysretkeltä”.

Selvityksessä laskettiin myös, kuinka usein ohjelmaa käsiteltiin eri maissa. Suomi sijoittui vertailussa neljännelle sijalle 55 julkaisulla. Näin korkealla Suomi oli ensimmäistä kertaa ja meni Ison-Britannian ohi.

Toinen selvitys liittyi huhtikuussa pidettyyn Naton ja Venäjän neuvoston istuntoon. Siinä yhteydessä jokaiselle aihetta käsitelleelle maalle laskettiin erityinen agressiivisuusindeksi sen perusteella, kuinka vihamielisesti Venäjästä kirjoitettiin.

Liettua ankarana
Yhdysvalloissa Venäjää arvioitiin hyvin pidättyväisesti, kun taas Saksassa sävy oli ollut jonkun verran jyrkempää. Baltian maista ankarinta Venäjän vastaista linjaa noudatettiin Liettuassa, missä uutisointi oli sataprosenttisesti negatiivista.

Venäjän mediassa ollaan näiden ja muiden tutkimusten johdosta hyvin perillä siitä, että Venäjän informaatiovaikuttaminen saa Suomessa paljon lisää voimaa ilmiöstä, jonka Esko Aho aikanaan nimesi ”amerikkalaisvastaiseksi fundamentalismiksi”.

Suomalaiset paniikissa
Siksi Suomessa vilkkaana käytävää ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua koskevaan kirjoitteluun on tullut uusi sävy: Venäjän median mukaan Suomen yleistä mielipidettä johdetaan Yhdysvalloista. Pentagon ja CIA, suuret aseteollisuuden yritykset ja Nato – kaikki pyrkivät kylvämään Venäjän vastaista hysteriaa ja levittävät mielikuvaa Moskovan militaristisesta politiikasta.

Sen myötä suomalaiset ovat RIA Novostin mukaan joutuneet paniikin valtaan. Milloin heidän silmissään kangastelevat venäläiset sukellusveneet, milloin siellä lentelevät hävittäjät. Esimerkkinä on esiin nostettu puolustusministeri Jussi Niinistö, jonka mukaan Suomen on varauduttava siihen, että ”pienet vihreät miehet” miehittävät Ahvenanmaan.

Neljän asiantuntijan Suomen hallitukselle laatimaa Nato-selvitystä Venäjän media arvioi lyhyesti ja asiallisesti, ilman kommentteja. Kahta näkökohtaa korostettiin yhdenmukaisesti ja samoin sanoin: Nato-jäsenyys kyllä lisäisi Suomen turvallisuutta, mutta aiheuttaisi samalla syvän kriisin Suomen ja Venäjän suhteissa.

Jyrkkä ei ensi-iskulle
Muistutettiin myös, että ulkoministeri Sergei Lavrov ehti jo etukäteen varoittaa Ruotsia, että Venäjä vastaisi sotilasteknisin keinoin sen Nato-jäsenyyteen.

Sodan syttymistä tai sodalla uhkailua ei kuitenkaan Venäjälläkään pidetä todennäköisenä seurauksena Suomen tai Ruotsin liittymisestä. Hyvänä esimerkkinä oli liittoneuvoston ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtajan lausunto, jota radioasema Russkaja služba novostej lainasi Vappuna.

Sen mukaan Natoon liittyessään ”Suomesta tulee automaattisesti potentiaalinen kohde Venäjän vastaiskulle”, mutta vain ”siinä tapauksessa, että Nato-joukot hyökkäävät Venäjälle”.

Kukaan ei Suomessa ole nähnyt sellaista Naton suunnitelmaa eikä ole kuullut sellaisesta Naton harjoituksesta, jossa lähtökohtana olisi hyökkäys Venäjälle. Venäjä sen sijaan on jo ottanut haltuunsa rajanaapuriensa alueita ja harjoitellut ydinasein tapahtuvaa hyökkäystä ainakin Tukholmaa ja Varsovaa vastaan.

Kudrin kehiin
Viime viikkoina on käynyt yhä selvemmäksi, että Venäjän talouden romahdus on ollut arveltua jyrkempi. Edes öljyn hinnan nopea nousu ei enää palauttaisi sitä vuoden 2013 tasolle, jolloin alamäki alkoi.

Tätä ei voi kuitenkaan suoraan päätellä siitä, mitä Venäjän media taloudestaan kirjoittaa. Se täytyy päätellä siitä, että talouden uudistajana tunnettu Aleksei Kudrin on jälleen kutsuttu riviin ja että Putin on perustanut kansalliskaartin nälkämellakoiden varalle. Se voidaan päätellä myös siitä, mitä Venäjällä kirjoitetaan Suomen taloudesta.

Nettisivusto svpressa.ru julkaisi 23.4. aiheesta pitkän ja perusteellisen analyysin. Pakotteet ovat lyöneet maan polvilleen ja kansa joutuu kiristämään nälkävyötä, koska vallanpitäjät eivät kykene pysäyttämään nopeasti etenevää kriisiä.

Liikemiehet asialla
Venäjän kaupan laskun myötä 20 000 työpaikkaa on menetetty, matkailijoita on nyt 70 prosenttia aiempaa vähemmän, Itä-Suomi kumisee tyhjyyttään, kun puolet liiketoiminnasta on jouduttu sulkemaan, ja Euroopan mittakaavassa Suomi on työttömyyslukujen kärjessä.

Arvion laatimisessa oli käytetty hyväksi tunnetuksi suomalaiseksi liikemieheksi esitellyn Jon Hellevigin asiantuntemusta. Hänen mukaansa talouden katastrofi on seuraurausta itsenäisyyden uhraamisesta Natolle ja CIA:lle. Hellevigin mukaan Suomen talous tuhoutuu lopullisesti viiden vuoden aikana.

Venäjälle pakotteet ovat sen sijaan tuoneet mukanaan pelkkää hyvää. Nyt lomaillaan Karjalassa, Viipurista tulee Luoteis-Venäjän turistimekka ja kalastuselinkeino kukoistaa, kun tuonti Suomesta on loppunut.

Vielä erikoisemman havainnon on tehnyt toinen Venäjällä tunnettu suomalainen liikemies Pekka Viljakainen. Hänen mukaansa kriisi on antanut Venäjälle ihan uusia mahdollisuuksia: Esimerkiksi lihan vienti on jo suurempaa kuin asevienti!

Näin olivat asiat tänään. Miten ne ovat huomenna, siitä on hankittava tietoa muilla tavoin, sillä tämä kolumni on päätetty lopettaa muiden Ykkösaamun kolumnien tavoin ja on näin ollen lajinsa viimeinen.

Jarmo Mäkelä

Kirjoittaja on Ylen entinen ulkomaantoimittaja. Tässä juttusarjassa hän seuraa Suomea koskevaa uutisointia Venäjän tiedotusvälineissä. Aiemmat Venäjän verkossa -sarjan jutut voit lukea täällä. Venäjän verkossa -jaksot julkaistaan myös radiossa Ykkösaamun kolumnina.
Klikkaa laajentaaksesi...

Laitettu palautetta.
 
Tetra kirjoitti:
En usko että nämä amerikkalaisten kanssa harjoittelua vastustavat ovat mikään kovin pieni joukko.
Klikkaa laajentaaksesi...

Radiossa puhuttiin tutkimuksesta, jossa yllättävän moni piti harjoittelua USA:n kanssa hyvänä asiana. Siis tyyliin yli 70% vastaajista! Jopa vasemmistoliitossa jakauma olisi tuon mukaan ollut lähellä 50/50 ("eos" -äänet oli ilmeisesti tiputettu pois vertailusta). Hitto vie kun en muista minkä tutkimus tuo oli, olisin halunnut kaivaa se esille. Nyt ei ole tarjota muuta kuin tämä lähteetön heitto.

Tietysti nämä oppositiopuolueet ovat vahvasti sidoksissa länsimaisiin arvoihin toisin kuin vallassa oleva Perussuomalainen rasisti-hallitus. Eiku
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/174...a-haluaako-suomi-olla-yksi-usan-pelin-nappula
 
YLE / Venäjän verkossa kirjoitti:
Vielä erikoisemman havainnon on tehnyt toinen Venäjällä tunnettu suomalainen liikemies Pekka Viljakainen. Hänen mukaansa kriisi on antanut Venäjälle ihan uusia mahdollisuuksia: Esimerkiksi lihan vienti on jo suurempaa kuin asevienti!
Klikkaa laajentaaksesi...

Onkohan tällä "tunnetulla suomalaisella liikemiehellä" jotain sukuyhteyksiä Kiovan fasismia vastustaneiden rohkeiden Donbassin mainareiden puolella jo etukäteen monilla mitaleilla palkitusti taistelleeseen sankariin, Petri Viljakaiseen? Dosentti tietäis.
 
PSB 5500 kirjoitti:
Aina erehtymätön ja luotettava tiedonvälittäjä, ettei vain ole voikukka näyttänyt kukkivalta rypsiltä..?
Klikkaa laajentaaksesi...

Kesannolla ne näyttivät siellä olevan lähes kaikki, kuten jo ties kuinka pitkään ennenkin. Näin ainakin yhtä luotettavien silminnäkijähavaintojen (=isäni) mukaan.

Edit: Ainainen ongelma Venäjän osalta - sillä mitä ilmeisemmin menee ihan tosi tosi hyvin, mutta heidän on hyvin vaikea saada ketään siitä vakuutettua :D
 
Viimeksi muokattu:
ajs178 kirjoitti:
Eiköhän tästä rehujupakasta selvitä kuten turvapaikanhakijoista itärajalla: Sale käy sopimassa asian Moskovassa kahdenvälisesti Venäjän kanssa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ajatelkaa, että Venäjän kanssa voi useimmiten sentään neuvotella kahdenkeskisesti ja yleensä vieläpä tuloksellisesti - toisin kuin EUrostoliiton kanssa, joka vain kasvottomana koneistona esiintyessään runnoo omat direktiivinsä pakkokeinoin toteutukseen jäsenmaiden kansallisesta lainsäädännöstä ja poliittisesta päätöksenteosta piittaamatta. Edes jäsenvaltioiden kansallista perustuslakia ei EUrostoliitto kunnioita. Sille perustuslait ovat vain paperia.

Missä ja milloin olette saaneet mahdollisuuden äänestää esimerkiksi EU-komissioiden ja -neuvostojen kokoonpanoista sekä minkälaiseksi arvioitte oman vaikutusvaltanne "yhteisiin eurooppalaisiin" asioihin?
 
Laamanator kirjoitti:
Ajatelkaa, että Venäjän kanssa voi useimmiten sentään neuvotella kahdenkeskisesti ja yleensä vieläpä tuloksellisesti - toisin kuin EUrostoliiton kanssa, joka vain kasvottomana koneistona esiintyessään runnoo omat direktiivinsä pakkokeinoin toteutukseen jäsenmaiden kansallisesta lainsäädännöstä ja poliittisesta päätöksenteosta piittaamatta. Edes jäsenvaltioiden kansallista perustuslakia ei EUrostoliitto kunnioita. Sille perustuslait ovat vain paperia.

Missä ja milloin olette saaneet mahdollisuuden äänestää esimerkiksi EU-komissioiden ja -neuvostojen kokoonpanoista sekä minkälaiseksi arvioitte oman vaikutusvaltanne "yhteisiin eurooppalaisiin" asioihin?
Klikkaa laajentaaksesi...

Venäjän kanssa voi asioista kyllä sopia mutta niiden pitää palvella Venäjän etua...ei sieltä mitään ilmaiseksi Suomelle anneta.

EU:ssa saa Suomi maksaa että saa rahaa vähän takaisin ja kylkiäisinä uusia direktiivejä joilla kansalaisten elämää kurjistetaan..No suomi niitä panee täytäntöön kun muut maat jättävät väliin moisen tohun... :rolleyes:
 
Bushmaster kirjoitti:
Venäjän kanssa voi asioista kyllä sopia mutta niiden pitää palvella Venäjän etua...ei sieltä mitään ilmaiseksi Suomelle anneta...
Klikkaa laajentaaksesi...

Ulkopolitiikka ja valtioiden välinen diplomatia harvoin ovat mitään hyväntekeväisyyttä. Onneksi Suomella ja Venäjällä on runsaasti myös yhteisiä molempia hyödyttäviä intressejä, kuten hyvien naapureiden kesken tuleekin olla.

Vastakkainasettelun hakeminen ulkopolitiikassa on lyhytnäköistä ja turhaa, varsinkin vieraan etuja palvelevan vastakkainasettelun hakeminen, josta Suomi itse ei hyödy mitään. Suomen tulee edistää vain ja ainoastaan omia kansallisia etujaan.
 
Laamanator kirjoitti:
Ulkopolitiikka ja valtioiden välinen diplomatia harvoin ovat mitään hyväntekeväisyyttä. Onneksi Suomella ja Venäjällä on runsaasti myös yhteisiä molempia hyödyttäviä intressejä, kuten hyvien naapureiden kesken tuleekin olla.

Vastakkainasettelun hakeminen ulkopolitiikassa on lyhytnäköistä ja turhaa, varsinkin vieraan etuja palvelevan vastakkainasettelun hakeminen, josta Suomi itse ei hyödy mitään. Suomen tulee edistää vain ja ainoastaan omia kansallisia etujaan.
Klikkaa laajentaaksesi...


eli kun on valtion johdolla tarpeeksi "notkea selkäranka" niin tulee hyvin toimeen itä -naapurin kanssa? :rolleyes:

Tai se on niiku pohjaisten kanssa "Mun kans tulee hyvin toimeen ja on helppo olla, kun teköö niinku mää sanon" :D
 
Honcho kirjoitti:
Onkohan tällä "tunnetulla suomalaisella liikemiehellä" jotain sukuyhteyksiä Kiovan fasismia vastustaneiden rohkeiden Donbassin mainareiden puolella jo etukäteen monilla mitaleilla palkitusti taistelleeseen sankariin, Petri Viljakaiseen? Dosentti tietäis.
Klikkaa laajentaaksesi...

Eipä kai Viljakaisen Pekalla... Vaimo on kotoisin Venäjältä ja bisnekset siellä. Mistä toki tietää viimeisimpiä vaiheita missä mennään

Oligarkkien kanssa lienee enemmän tuttavuuksia ja tuttavuudet ovat hyvinkin lähellä Putinia.
 
Viimeksi muokattu:
Kotimaa 30.5.2016 klo 17:16
Venäjän verkkovakoojat ottivat kohteekseen Sanoman työntekijöiden sähköpostit
Venäjän valtiolliseen tiedusteluun kuuluvan verkkovakoojaryhmän hyökkäyksistä Suomeen on saatu uutta näyttöä. Sofacyksi tai Pawn Stormiksi kutsuttu ryhmä on yrittänyt päästä käsiksi Sanoma Oyj:n ja Ukrainan konfliktia tutkivan kansainvälisen Bellingcat-ryhmän tietoihin.

Kuva: Jyrki Lyytikkä / Yle

Japanilaisella tietoturvayrityksellä Trend Microlla on vahvaa näyttöä siitä, että suomalaisen Sanoma-konsernin työntekijöihin on kohdistunut verkkohyökkäyksen yritys.

Venäläinen verkkovakoojien ryhmä pystytti huijausmielessä palvelimen, joka jäljitteli Sanoman verkkosähköpostin palvelinta, kertoo Trend Micron vanhempi tietoturvatutkija Feike Hacquebord.

Ryhmä rekisteröi Hacquebordin mukaan verkko-osoitteen, joka eroaa vain yhden merkin verran Sanoman aidon verkkosähköpostipalvelimen osoitteesta.

Hänen mukaansa hyökkäys tapahtui todennäköisesti viime elokuussa, ja huijauspalvelin ehti toimia muutamia viikkoja ennen sen sulkemista.

Myös Sanomien teknologiajohtaja Kai Taka-Aho vahvistaa tiedot.

– Saimme huhtikuun lopulla Kyberturvallisuuskeskukselta tiedon verkkovakoilukampanjasta, jonka yksi kohteista oli Sanoma. Mukana oli myös muita tiedotusvälineitä, hän sanoo.

Faike Haquebordin mukaan tällaisella hyökkäyksellä vakoojat voivat päästä käsiksi työntekijöiden sähköposteihin sekä lähettää sähköposteja näiden nimissä. Esimerkiksi toimittajilla on usein kontakteja tärkeisiin henkilöihin, joille vakoojat voivat lähettää huijausviestejä iskun kohteeksi joutuneen työntekijän nimissä.

Sanoma reagoi heti
Taka-Aho kertoo, että Sanomalla aloitettiin välittömästi omat tutkimukset, joilla selvitettiin onko työntekijöille tullut huijaussähköposteja, kuten pyyntöjä salasanojen vaihtamisesta.

– Toistaiseksi emme ole löytäneet todisteita siitä, että hyökkääjät olisivat onnistuneet. Tutkimuksissa ei ole tullut esiin, että meille olisi edes tullut huijausviestejä. Kokonaan tätä ei kuitenkaan voida sulkea pois, hän sanoo.

Tietoturvayritykset käyttävät hyökkäyksen takana olevan verkkovakoiluryhmästä nimiä Pawn Storm, APT28, Sednit ja Sofacy. Hacquebordin mukaan ryhmä on osa Venäjän valtiollista tiedustelutoimintaa. Myös Saksan tiedustelupalvelu on vahvistanut tiedon.

Taka-Aho pitää Sanoma-konserniin kohdistettua verkkovakoilun yritystä vakavana.

– Ilmeisesti Sanoma on riittävän suuri ja kiinnostava erinäisten toimijoiden kohteeksi. Tällaisia tehdään hyvin todennäköisesti meitä ja muita suomalaisia yhtiöitä vastaan myös jatkossa, hän arvioi.

Sanoma on vaihtanut tapauksen jälkeen sähköpostijärjestelmänsä aiempaa tietoturvallisemmaksi.

– Tämä olisi toki tehty hyökkäyksestä riippumattakin, Taka-Aho tarkentaa.

Samaa huijausta käytetty usein
Verkkovakoojat näkivät vaivaa saadakseen huijauspalvelimen näyttämään aidolta.

Sähköpostipalvelimen ja käyttäjän välisen tietoliikenteen suojauksessa käytetään SSL-suojausta. Niin kutsutusta SSL-varmenteesta käyttäjä näkee olevansa yhteydessä juuri siihen nettiosoitteeseen, joka osoiterivillä lukee. Merkkinä tästä on esimerkiksi pankkipalveluista tuttu lukon kuva.

Verkkovakoojat hankkivat myös huijauspalvelimelleen SSL-varmenteen. Käyttäjä siis näki myös huijausosoitteen vieressä lukon kuvan.

Hollannissa sijainnutta huijauspalvelinta piti yllä pahamaineinen palveluntarjoaja, joka on pitänyt yllä myös suurta osaa verkkovakoiluryhmä Pawn Stormin käyttämästä infrastruktuurista, Hacquebord kertoo.

Tutkijan mukaan ryhmä on hyökännyt useita tiedotusvälineitä vastaan eri puolilla maailmaa. Onkin hyvin todennäköistä, että ryhmä on pyrkinyt pääsemään käsiksi toimittajien tietoihin.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa kohteena oli toimittaja, joka on ollut yhteistyössä asevoimien kanssa.

Pawn Storm on käyttänyt monissa hyökkäyksissään yrityksen verkkosähköpostipalvelinta jäljitteleviä palvelimia.

Hiljattain he tekivät samankaltaisen hyökkäyksen Angela Merkelin puoluetta CDU:ta vastaan Saksassa. Huijauspalvelin oli pantu pystyyn myös Tanskan puolustusvoimiin kohdistunutta hyökkäystä varten.

Hyökkäyksiä myös Venäjän sisällä
Trend Micron mukaan hakkeriryhmä hyökkää kohteisiin, jotka ovat vastustaneet Venäjän politiikkaa.

Hacquebord kertoo yrityksen selvittäneen, voisiko jokin muu maa kuin Venäjä olla hyökkäysten takana. Tämän vuoksi yritys on tutkinut, millaisia hyökkäyksiä ryhmä on toteuttanut Venäjän sisällä.

Hakkeriryhmä oli ottanut kohteekseen oppositioryhmien lisäksi myös Putinille myötämielisiä tiedotusvälineitä, ja Venäjän sotilasattasean Natossa.

Jopa kuuluisa entinen pääministeri oli kohde sekä eräs duuman jäsen, joka ei ole Putinin vastustaja. Nämä löydökset eivät kuitenkaan osoita muuhun toimijaan kuin Venäjään, vaan kertovat Venäjän sisäisestä vakoilusta, sanoo tutkija.

Toinen hyökkäyksen tai hyökkäysyrityksen kohde on Ukrainan konfliktia tutkivan kansainvälisen Bellingcat-ryhmän suomalaisjäsen. Pawn Storm pyrki pääsemään käsiksi hänen tietoihinsa lähettämällä hänelle räätälöidyn huijaussähköpostin.

Lisää aiheesta illan A-Studiossa kello 21.

http://yle.fi/uutiset/venajan_verkk...en_sanoman_tyontekijoiden_sahkopostit/8917782

Lue myös

Hakkeri masinoi verkkohyökkäyksiä Venäjää vastaan "Minut olisi voitu tappaa jo kaksi vuotta sitten"
klo 20:22
 
Kotimaa 2.6.2016 klo 9:21 | päivitetty 2.6.2016 klo 14:10
Analyysi: Venäjä iskee verkossa bloggareita ja Barack Obamaa vastaan
Jäävätkö Venäjän hakkerit kiinni osaamattomuuttaan? En usko, kirjoittaa Ylen toimittaja Tuomas Kerkkänen.


Mitä ihmettä? Venäläinen toimittaja lähettää minulle sähköpostin venäjäksi, vaikka edellisellä kerralla olemme viestineet selvällä suomen kielellä. Olen jo klikkaamassa viestiä auki, kun hiirikäteni tekee paniikkijarrutuksen.

Jätän viestin avaamatta, ja alan selvittää toista kautta, onko uutisia Venäjästä julkaisevan Fontanka.fi -sivuston toimittajalla todella asiaa. Pian saan selville, että hän on lomalla ja hänen tietokoneensa on hakkeroitu. Olen siis saanut kalasteluviestin, jonka avulla hyökkääjä todennäköisesti yrittää laajentaa hyökkäystään.

En vielä tunne tapausta tarkemmin. Asialla voivat olla tavalliset, rahaa tavoittelevat verkkorosvot, mutta Venäjään keskittyvä uutissivusto voisi hyvinkin olla myös Venäjän hyväksi toimivien hakkereiden hyökkäyskohde.

Tämä sopisi hyvin tiettyjen venäläisten verkkovakoojien toimintatapaan. Sofacyksi tai Pawn Stormiksi kutsuttu verkkovakoojien ryhmä otti Yhdysvalloissa kohteekseen toimittajan, joka oli tehnyt yhteistyötä puolustushallinnon kanssa. Huijausviestit saivat myös kolme nimekästä bloggaria, vain päiviä sen jälkeen kun nämä olivat haastatelleet presidentti Barack Obamaa.

Kohteena eivät todennäköisesti ole olleet pelkästään kynäniekat itse, vaan heidän avullaan on pyritty pääsemään lähemmäksi valtiojohtoa ja turvaluokiteltua tietoa.

Hyökkääjä iski myös Sanomiin
Sofacy iski myös lukuisiin tiedotusvälineisiin hyökkäyskampanjalla, joka ulottui myös Suomessa mediakonserni Sanomaan. Tavoitteena oli todennäköisesti päästä käsiksi laatulehtien toimittajien sähköposteihin. Sanoman mukaan hyökkäys jäi yritykseksi, mutta onnistumista ei kokonaan voida sulkea pois.

Toinen kohde Suomessa oli Ukrainaa tutkivan Bellingcat-ryhmän suomalaisjäsen Veli-Pekka Kivimäki, joka sai tiedon hyökkäyksen yrityksestä Yleltä.

Jäivätkö Venäjän hakkerit kiinni osaamattomuuttaan? En usko.

Venäjä ei halua polttaa parhaita työkalujaan pehmeisiin kohteisiin kuten toimittajiin ja kansalaisativisteihin. Uusien hyökkäystyökalujen kehittäminen on aina investointi, joten vanhoja kannattaa käyttää niin pitkään kuin niillä syntyy tulosta.

Ryhmään erikoistunut tietoturvatutkija Feike Hacquebord japanilaisesta Trend Micro-yrityksesta kertoo, että ryhmä näyttää onnistuvan ja saavan käsiinsä suuria määriä luottamuksellista tietoa, vaikka sen hyökkäyksistä jää jälkiä eikä niissä käytetä kaikkein hienostuneimpia keinoja.

Venäläisten verkkovakoiluryhmien toimista on näyttöjä ainakin 2000-luvun alkupuolelta. Tänä aikana ne ovat kehittäneet ohjelmistojaan ja hyökkäystaktiikoitaan yhä tehokkaammiksi. Hienostuneimmista konsteista saatiin näyttöä, kun verkkovakoojaryhmä Turla iski Suomen ulkoministeriöön. Ryhmän on todettu käyttäneen esimerkiksi kaapattuja satelliittiyhteyksiä jälkiensä peittämiseen.

Toista ääripäätä edustavat Cyber Berkutin kaltaiset hakkeriryhmät, jotka tehtailevat aivan tavallisia tietomurtoja ja palvelunestohyökkäyksia ja kehuskelevat saavutuksillaan netissä. Samalla ne levittävät uhkaavansävyisiä propagandaviestejään.

Parjauskampanjoiden kohteeksi voivat joutua jopa yksittäiset kansalaiset. Esimerkiksi Ukrainaa tutkivan Bellingcat-ryhmän kanssa yhteistyötä tehnyt kansalaisaktivisti Ruslan Leviev kertoo joutuneensa raskaan uhkailukampanjan kohteeksi julkaistuaan tietoja venäläisjoukkojen toiminnasta Ukrainassa. Hän kertoo saavansa jatkuvasti tappouhkauksia ja uhkailun kohdistuvan myös hänen läheisiinsä.

Venäjän verkkohyökkäyskonstien kirjo on siis todella laaja. Suurvalta pystyy poimimaan kyberarsenaalistaan sopivan hyökkäyksen, oli sitten kohteena venäläinen kansalaisaktivisti tai Valkoinen talo.

Parhaat kyvyt jahtaavat verkkovakoojia
Olen pannut merkille, että huomattava osa tietoturvayritysten parhaista kyvyistä on keskittynyt viime vuosina tutkimaan nimenomaan valtiollisten toimijoiden tekemiä hyökkäyksiä. Samalla moni on rohkaistunut puhumaan Venäjästä sen oikealla nimellä, ei ainoastaan liudennetuilla viittauksilla "valtiolliseen toimijaan”. Kukaan heistä ei ole vähätellyt maan hakkerien osaamista, jossa yhdistyvät huippuluokan ohjelmistotekniset taidot sekä vuosisataiset vakoilun perinteet.

Siksi uskon, että Venäjä voi valita, milloin toimet pitää peittää parhain mahdollisin keinoin ja milloin vakoilusta kiinnijääminen on jopa suotavaa. Tietyissä tapauksissa tunkeutuminen voi olla kuin keskisormen näyttämistä kohteelle: et ole suojassa meiltä.

Nyt tutkijat Natossa, läntisissä tiedustelupalveluissa ja kaupallisissa tietototurvayrityksissä selvittävät työkseen suurvallan seuraavia askeleita.

Venäjältä ei ole toistaiseksi tullut Edward Snowdenin kaltaista vakoilusalojen paljastajaa. Häntä odotellessa olemme ennen kaikkea tietoturvatutkijoiden tuottaman tiedon varassa. He taas saavat tietoa lähinnä hyökkäyksistä, joiden jälkiä on osattu etsiä ja löytää.

Korjaus kello 14:09: Ruslan Leviev ei ole Bellingcat-ryhmän jäsen, vaan tehnyt yhteistyötä ryhmän kanssa.
 
Katajaisen kansan taakka

http://rikukeski-rauska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/217871-katajaisen-kansan-taakka

"Kerran illansuussa, mies, joka kulki ratsastaen, saapui majataloon. Hän laskeutui ratsailta, ja luottaen ihmiseen ja yöhön, niin kuin kaikki ne, jotka ratsastavat merta kohden, hän sitoi hevosensa puuhun oven luo ja astui sisään majataloon.

Keskiyöllä, kun kaikki olivat unessa, varas tuli ja vei matkalaisen hevosen.

Aamulla mies heräsi ja havaitsi, että hänen hevosensa oli varastettu. Ja hän suri hevostaan ja sitä, että ihmisen sydämeen oli syntynyt halu varastaa.

Sitten majatalon muut asukkaat tulivat seisomaan hänen ympärilleen ja alkoivat puhua.

Ensimmäinen mies sanoi: »Kuinka typerä olittekaan kun sidoitte hevosenne tallin ulkopuolelle.»

Ja toinen sanoi: »Vielä typerämpää oli jättää hevosen jalat sitomatta.»

Ja kolmas mies sanoi: »Kaikkein typerintä on kulkea merelle ratsastaen.»

Ja neljäs sanoi: »Vain röyhkeillä ja hidasjalkaisilla yleensäkin on hevosia.»


Silloin matkalainen oli hyvin hämmästynyt. Viimein hän huusi:

»Ystäväni, koska hevoseni on varastettu, teillä kaikilla on ollut kova kiire puuttua minun virheisiini ja puutteisiini. Mutta kummallista kyllä, kukaan teistä ei ole sanallakaan moittinut miestä, joka varasti hevoseni. »"



Edellä oleva lainaus on amerikanlibanonilaisen kirjailijan, Kahlil Gibran, Edelläkävijä (1920) -teoksesta. Kriitikot -tarina on mainio kuvaus uhrin syyllistämisestä. Kuten elämässä yleensä, myös tässä tapauksessa uhri joutui eräänlaiseksi sijaiskärsijäksi, kun varsinasta pahantekijää ei voitu rankaista.

Tarina on erityisen tuttu meille suomalaisille. Myös meidän lähihistoriastamme löytyy oma kansallinen tarinamme, jossa syyttömän ja syyllisen – uhrin ja pahantekijän – roolit sekoittuivat. Alkujaan sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä tuomittuja pidettiin poliittisena hintana, jonka sodassa hävinneen valtion oli maksettava. Aikaa myöden poliittinen tarkoituksenmukaisuus muuttui kuitenkin todellisuudeksi; syy sodasta langetettiin de facto sotaveteraaneille ja sodanaikaisille poliitikoille. ”Mitäs menitte sinne ammuttaviksi” on sanonta, jonka moni sotaveteraani sai kuulla suomettumisen synkimpinä vuosina.

Vielä Risto Rytin 100-vuotisjuhlien aikoihin vuonna 1989 silloinen Kehäsanomien päätoimittaja, Matti Vanhanen kirjoitti seuraavaa:

"voi hyvin olla, että Rytin tekemät ratkaisut voidaan selittää kyseisessä tilanteessa ymmärrettäviksi, mutta siitä ei saa tehdä koko sotaan ja siihen johtaneeseen tapahtumakulkuun liittyen väärää johtopäätöstä. (...) Se poliittinen linja, jonka yhtenä edustajana oli Risto Ryti, ei suurilta linjavedoiltaan vastaa nykyajan vaatimuksia. Ymmärrän jos Risto Rytiä henkilönä muistetaan, miehenä, joka yksin teki maan puolesta ratkaisuja. Mutta hänen menettelytapojaan ja tuon ajan poliittista linjaa ei pidä ihannoida. Päinvastoin nykyajan pitää pystyä tekemään tilinsä selviksi vanhan virheellisen politiikan kanssa."

Gibranin Kriitikot on sikäli universaali kertomus, että sen kautta avautuu paraikaa käytävän ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskustelun syvin olemus. Näyttää ilmeiseltä, että Itä-Ukrainassa käytävästä sodasta, Krimin miehityksestä ja informaatiosodankäynnistä huolimatta monilla suomalaispoliitikoilla on suuri tarve kääntää suomalaisten katse pois sieltä, minne se kuuluisi suunnata. Sylttytehtaan sijaan kansalaisten huomio halutaan siirtää suomalaisten omiin ”provokatiivisiin” toimenpiteisiin mm. antautumiseen amerikkalaisten juoksupojiksi yhteisten sotaharjoitusten kautta. Keskustelun käydessä ylikierroksilla Suomen turvallisuuspolitiikan päähuolenaihe - eli Venäjän voimapolitiikka - jääkin ylättäen Stryker-miehistönkuljetusvaunuista ja Oregonin kansalliskaartin F-15C -hävittäjistä käydyn debatin varjoon.

Nähtävästi jotkut tunnetut poliitikot ovat nielaisseet koukkuineen päivineen Venäjällä luodun turvallisuuspoliittisen narratiivin. Kyse on Venäjän sisäiseen käyttöön luodusta viholliskuvasta, jossa länsi kuvataan vihamielisenä ja aggressiivisena Venäjää uhkaavana ja saartavana vastustajana. Jostain syystä tämä Venäjän sisäpolitiikkaan kehitetty viholliskuva näyttää kelpaavan myös Nato-jäsenyyden vastustajille täällä Suomessa.

Kenraali Gustav Hägglund on todennut, että me suomalaiset olemme sankarikansaa. Monissa kohdin tämä lausunto pitää paikkansa, mutta sankaruus ei kerro koko totuutta. Sodan ja sen jälkiseurausten takia olemme maailman ehdotonta kärkikastia kyvyssämme syyttää itseämme myös asioista, joihin emme ole syyllistyneet. Kärsimme eräänlaisesta post-traumaattisesta stressihäiriöstä. Sankaruudesta huolimatta olemme myös se Eppu Normaalin laulussa kuuluisa ”Katajainen kansa, jonka itsesäälin määrä, ei mittaa järki, eikä kärki määrää”.

Itsesäälistä ja -syytöksistä kansakuntamme on käynyt todellisen erikoiskurssin YYA-aikakaudella. Valvontakomission ja johtavien suomalaispoliitikkojen toimesta kansakunta opetettiin puhumaan ja ajattelemaan virallisen ulkopoliittisen linjan vaatimusten mukaisesti. Neuvostoliiton turvallisuuspoliittisia intressejä mukaileva politiikka teki mustasta valkoista, ja valkoisesta mustaa. Oppikoulu oli pakollinen, sillä hävinneellä osapuolella ei ollut vaihtoehtoja.

Ehkäpä juuri tästä pitkällisestä ulkopoliittisesta kasvatustyöstä on löydettävissä syyt siihen, miksi YYA-Suomen poliittisen oppikoulun läpäisseille poliitikoille ulkopoliittisten tosiasioiden näkeminen ja erityisesti niiden julkilausuminen on niin kovin vaikeaa.

Tässäkö siis selitys Matti Vanhasen (kesk.), Satu Taavitsaisen (sd.) ja Eero Heinäluoman (sd.) viimeaikaisille ulkopoliittisille puheenvuoroille, joista seuraavat esimerkit:

Matti Vanhanen, Ulkopolitiikkaa s. 77–78 (2016)

"Naton näkeminen vain vastablokkina Venäjälle olisi vahingollisinta, mitä valtiollinen johto voisi kansalleen tehdä tässä keskustelussa. Ensi-iskun kohteeksi hakeutuminen mahdollisessa tulevaisuuden kriisissä ei liene se, mitä Mannerheim, Paasikivi ja Kekkonen hakivat sodan jälkeen. (…) Itse puoltaisin jäsenyyttä, mikäli Nato olisi kehittynyt tai kehittymässä maailmanlaajuiseksi ja tunnustetuksi kansainväliseksi kriisinhallintajärjestöksi – meidän paikkamme olisi ehdottomasti siinä. Niin ei ole käynyt vaan se on yhä osa kompleksista ja herkkää eurooppalaista turvallisuusarkkitehtuuria…"

Eero Heinäluoman vappupuhe Seinäjoella:

"Jos sisäpolitiikan asioissa vastakkainasettelu on tosiasia, on erityisen arvokasta, että ulkopolitiikan kansallisen turvallisuuden asioissa keskusta ja sosialidemokraatit näyttävät kykyä astua yhtä jalkaa. Näiden kahden puolueen vastuunkantoa ja kykyä yhteistoimintaan tarvitaan tänäänkin (…) Suomi ei uhkaa omalla toiminnallaan ketään eikä Suomen alue ole käytettävissä hyökkäyksiin kolmansia maita vastaan. Tästä linjasta on tärkeä pitää juuri nyt kiinni."

Satu Taavitsaisen blogikirjoitus 30.5.2016:

"Meillä on vakaa tilanne. On aivan keskeistä Nato-keskustelussa pohtia sitä, miten Suomen rooli Venäjän näkökulmasta muuttuisi verrattuna nykyiseen. Suomi on osa länttä, kyllä Venäjällä se tiedetään, mutta Naton tulo Venäjän lähelle luo epävakautta ja Venäjä vahvistaisi rajaansa. (…) Suomi ei ole sellainen maa, joka sallii oman alueensa käytön kenellekään vihamielisiin tarkoituksiin. Ei ole viisasta tehdä alustaa Suomesta millekään porukalle mistään ilmansuunnasta. Taistelemme kaikkia tänne tunkeutuvia vastaan."

Ylläolevat lainaukset tuovat mieleen toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina osin Suomessakin hyväksytyn neuvostoliittolaisen historiakäsityksen, jonka mukaan Suomi-neito ei kolmekymmentäluvulla ymmärtänyt, ettei pimeään aikaan ole järkevää kulkea yössä yksin eikä ainakaan minimekkoon pukeutuneena ja provosoivasti käyttäytyen. Suomen joutuminen hyökkäyksen kohteeksi ei siis ollut vain hyökkääjän syytä, sillä myös uhri olisi voinut käyttäytyä toisin.

Heinäluoma, Taavitsainen ja Vanhanen näyttävätkin ankkuroituvan tähän traditioon. Kaikki kolme ovat kokolailla varmoja siitä, että Nato-jäsenyyden myötä Suomi joutuisi automaattisesti Venäjän aggression kohteeksi. Matti Vanhanen ja Erkki Tuomioja perustavat Nato-vastaisen argumentaation yhteen – toki pelotevaikutukseltaan kerrassaan ylivertaiseen – termiin nimeltä ensi-isku. Mielenkiintoista kyllä, näiden reaalipoliitikkojen mielestä sotilasliittojen ulkopuolisena EU-jäsenmaana Suomi kykenisi pysyttelemään ulkopuolisena tarkkailijana, vaikka Itämeren alueella ajauduttaisiinkin konfliktiin.

Nootikriisin ajoilta tuttu pelottelukampanja näyttää saaneensa jatko-osansa Nato-keskustelun myötä. Ulkopoliittisesta seikkailupolitiikasta ja vakiintuneen virallisen ulkopoliittisen linjan muutospyrkimyksistä varoittelevat puheenvuorot ovat tulleet takaisin. Erityisesti sosialidemokraatit ovat ottaneet tehtäväkseen toimia Suomen ulkopoliittisen linjan virallisina tulkitsijoina. Samalla Eero Heinäluomasta on tullut eräänlainen Suomen ulkopoliittisen linjan Aulis Gerlander, joka päättää, mikä on virallisen linjan mukaista ja mikä ei.

Suoranaisen pelottelun lisäksi menneisyydessä käydystä ulkopoliittisesta keskustelusta on lainattu jotain muuta. Eero Heinäluoma ja Satu Taavitsainen ovat varsin yhdenmukaisin sanankääntein korostaneet sitä, ettei Suomen aluetta saa käyttää vihamieliseen toimintaan kolmansia maita vastaan. Näistä varsin hämmentävistä puheista ei totta tosiaan tarvitse ottaa pitkää loikkaa niin ollaan erään kuuluisan sopimuksen 1. artiklassa:

"Siinä tapauksessa, että Suomi tai Neuvostoliitto Suomen alueen kautta joutuvat aseellisen hyökkäyksen kohteeksi Saksan tai muun sen kanssa liitossa olevan valtion taholta, Suomi uskollisena velvollisuuksilleen itsenäisenä valtiona tulee taistelemaan hyökkäyksen torjumiseksi. Suomi kohdistaa tällöin kaikki käytettävissään olevat voimat puolustamaan alueensa koskemattomuutta maalla, merellä ja ilmassa ja tekee sen Suomen rajojen sisäpuolella tämän sopimuksen määrittelemien velvoitustensa mukaisesti tarpeen vaatiessa Neuvostoliiton avustamana tai yhdessä sen kanssa."



Nato-kansanäänestys ja siihen liittyvä problematiikka on oma oopperansa, josta tässä kohdin pitäydyn toteamaan vain sen, että Taavitsainen on pahasti hakoteillä todetessaan, että ”demokratialla on maassamme pitkät ja syvälle kaivautuneet juuret". Vaikka Suomessa on ollut yleinen ja yhtäläinen äänioikeus jo 110 vuotta, niin Suomen historian tarkempi tarkastelu osoittaa, että demokratian ja parlamentarismin suhteen Suomi on YYA-vuosina ollut - ainakin paikka paikoin - lähempänä banaanivaltioita kuin muita Pohjoismaita.

Taavitsainen ei ehkä muista, että hänen syntymäpäivänään oli kulunut lähes tarkalleen neljä vuotta poikkeuslain säätämisestä. Tammikuussa 1977 Suomen tasavallan presidenttinä siis hääri henkilö, jonka valinta oli tapahtunut kansalaisten mielipidettä kuulematta vieläpä sosialidemokraattisen pääministerin suotuisalla avustuksella. Pääministerin, joka nimitti normaaleja valitsijamiesvaaleja vaatineita poliitikkoja terroristeiksi. Erikoisinta tässä surkuhupaisassa näytelmässä oli se, että kansalaisille ja vastaanhangoitteleville poliitikoille poikkeuslakia perusteltiin Suomen ulkopoliittisen linjan jatkuvuuden turvaamisella.
 
Katajainen kansa, jonka itsesäälin määrää ei mittaa.....

Moni "selittäjä" haluaa esittää kaikki suomalaisten huonot puolet siten, että ne syntyivät YYASuomen aikaan. Ja pashat. YYAsuomalaiset pääsivät kokemaan autuutta, joka kesti historian saatossa kovin lyhyen pätkän. Ja se mikä huvittaa, jos ei välillä itketä, että nämä samat heput aloittavat tarinan aina näin: suomalaiset turhaan itseään säälivät ja soimaavat, aliarvioivat jne. blaa....ja jatkavat kuinka perseestä tämä kansa onkaan, kun se ei ole ihan joka kuhaukseen kusetettavissa niiltä seisomilta...yleensä. Ihmeellistä lähes skitsofreenistä suomalaisten arviointia. Ikäänkuin suomalaiset ovat vain enää millin päässä todellisesta sivistyskansasta ja tuo milli sopii erääseen nelikirjaimiseen yhdistelmään......

Naurettavaa lespaamista. Joka ei tasan edes auta meitä pätkääkään, mutta ompahan jokaiselle jotakin.
 
Umkhonto kirjoitti:
Kotimaa 30.5.2016 klo 17:16
Venäjän verkkovakoojat ottivat kohteekseen Sanoman työntekijöiden sähköpostit
Venäjän valtiolliseen tiedusteluun kuuluvan verkkovakoojaryhmän hyökkäyksistä Suomeen on saatu uutta näyttöä. Sofacyksi tai Pawn Stormiksi kutsuttu ryhmä on yrittänyt päästä käsiksi Sanoma Oyj:n ja Ukrainan konfliktia tutkivan kansainvälisen Bellingcat-ryhmän tietoihin.

Kuva: Jyrki Lyytikkä / Yle

Japanilaisella tietoturvayrityksellä Trend Microlla on vahvaa näyttöä siitä, että suomalaisen Sanoma-konsernin työntekijöihin on kohdistunut verkkohyökkäyksen yritys.

Venäläinen verkkovakoojien ryhmä pystytti huijausmielessä palvelimen, joka jäljitteli Sanoman verkkosähköpostin palvelinta, kertoo Trend Micron vanhempi tietoturvatutkija Feike Hacquebord.

Ryhmä rekisteröi Hacquebordin mukaan verkko-osoitteen, joka eroaa vain yhden merkin verran Sanoman aidon verkkosähköpostipalvelimen osoitteesta.

Hänen mukaansa hyökkäys tapahtui todennäköisesti viime elokuussa, ja huijauspalvelin ehti toimia muutamia viikkoja ennen sen sulkemista.

Myös Sanomien teknologiajohtaja Kai Taka-Aho vahvistaa tiedot.

– Saimme huhtikuun lopulla Kyberturvallisuuskeskukselta tiedon verkkovakoilukampanjasta, jonka yksi kohteista oli Sanoma. Mukana oli myös muita tiedotusvälineitä, hän sanoo.

Faike Haquebordin mukaan tällaisella hyökkäyksellä vakoojat voivat päästä käsiksi työntekijöiden sähköposteihin sekä lähettää sähköposteja näiden nimissä. Esimerkiksi toimittajilla on usein kontakteja tärkeisiin henkilöihin, joille vakoojat voivat lähettää huijausviestejä iskun kohteeksi joutuneen työntekijän nimissä.

Sanoma reagoi heti
Taka-Aho kertoo, että Sanomalla aloitettiin välittömästi omat tutkimukset, joilla selvitettiin onko työntekijöille tullut huijaussähköposteja, kuten pyyntöjä salasanojen vaihtamisesta.

– Toistaiseksi emme ole löytäneet todisteita siitä, että hyökkääjät olisivat onnistuneet. Tutkimuksissa ei ole tullut esiin, että meille olisi edes tullut huijausviestejä. Kokonaan tätä ei kuitenkaan voida sulkea pois, hän sanoo.

Tietoturvayritykset käyttävät hyökkäyksen takana olevan verkkovakoiluryhmästä nimiä Pawn Storm, APT28, Sednit ja Sofacy. Hacquebordin mukaan ryhmä on osa Venäjän valtiollista tiedustelutoimintaa. Myös Saksan tiedustelupalvelu on vahvistanut tiedon.

Taka-Aho pitää Sanoma-konserniin kohdistettua verkkovakoilun yritystä vakavana.

– Ilmeisesti Sanoma on riittävän suuri ja kiinnostava erinäisten toimijoiden kohteeksi. Tällaisia tehdään hyvin todennäköisesti meitä ja muita suomalaisia yhtiöitä vastaan myös jatkossa, hän arvioi.

Sanoma on vaihtanut tapauksen jälkeen sähköpostijärjestelmänsä aiempaa tietoturvallisemmaksi.

– Tämä olisi toki tehty hyökkäyksestä riippumattakin, Taka-Aho tarkentaa.

Samaa huijausta käytetty usein
Verkkovakoojat näkivät vaivaa saadakseen huijauspalvelimen näyttämään aidolta.

Sähköpostipalvelimen ja käyttäjän välisen tietoliikenteen suojauksessa käytetään SSL-suojausta. Niin kutsutusta SSL-varmenteesta käyttäjä näkee olevansa yhteydessä juuri siihen nettiosoitteeseen, joka osoiterivillä lukee. Merkkinä tästä on esimerkiksi pankkipalveluista tuttu lukon kuva.

Verkkovakoojat hankkivat myös huijauspalvelimelleen SSL-varmenteen. Käyttäjä siis näki myös huijausosoitteen vieressä lukon kuvan.

Hollannissa sijainnutta huijauspalvelinta piti yllä pahamaineinen palveluntarjoaja, joka on pitänyt yllä myös suurta osaa verkkovakoiluryhmä Pawn Stormin käyttämästä infrastruktuurista, Hacquebord kertoo.

Tutkijan mukaan ryhmä on hyökännyt useita tiedotusvälineitä vastaan eri puolilla maailmaa. Onkin hyvin todennäköistä, että ryhmä on pyrkinyt pääsemään käsiksi toimittajien tietoihin.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa kohteena oli toimittaja, joka on ollut yhteistyössä asevoimien kanssa.

Pawn Storm on käyttänyt monissa hyökkäyksissään yrityksen verkkosähköpostipalvelinta jäljitteleviä palvelimia.

Hiljattain he tekivät samankaltaisen hyökkäyksen Angela Merkelin puoluetta CDU:ta vastaan Saksassa. Huijauspalvelin oli pantu pystyyn myös Tanskan puolustusvoimiin kohdistunutta hyökkäystä varten.

Hyökkäyksiä myös Venäjän sisällä
Trend Micron mukaan hakkeriryhmä hyökkää kohteisiin, jotka ovat vastustaneet Venäjän politiikkaa.

Hacquebord kertoo yrityksen selvittäneen, voisiko jokin muu maa kuin Venäjä olla hyökkäysten takana. Tämän vuoksi yritys on tutkinut, millaisia hyökkäyksiä ryhmä on toteuttanut Venäjän sisällä.

Hakkeriryhmä oli ottanut kohteekseen oppositioryhmien lisäksi myös Putinille myötämielisiä tiedotusvälineitä, ja Venäjän sotilasattasean Natossa.

Jopa kuuluisa entinen pääministeri oli kohde sekä eräs duuman jäsen, joka ei ole Putinin vastustaja. Nämä löydökset eivät kuitenkaan osoita muuhun toimijaan kuin Venäjään, vaan kertovat Venäjän sisäisestä vakoilusta, sanoo tutkija.

Toinen hyökkäyksen tai hyökkäysyrityksen kohde on Ukrainan konfliktia tutkivan kansainvälisen Bellingcat-ryhmän suomalaisjäsen. Pawn Storm pyrki pääsemään käsiksi hänen tietoihinsa lähettämällä hänelle räätälöidyn huijaussähköpostin.

Lisää aiheesta illan A-Studiossa kello 21.

http://yle.fi/uutiset/venajan_verkk...en_sanoman_tyontekijoiden_sahkopostit/8917782

Lue myös

Hakkeri masinoi verkkohyökkäyksiä Venäjää vastaan "Minut olisi voitu tappaa jo kaksi vuotta sitten"
klo 20:22
Klikkaa laajentaaksesi...


No nyt teki venäläinen ison virheen.

Hesarihan on ollut se taho joka on systemaattisesta ajanut Suomen itsenäisyyden tuhoamista, suomalaisen nationalismin ja maanpuolustuksen alasajoa sekä suomalaisten reserviläisten aseistariisuntaa.

Hesarin markkinoima ihanneyksilöhän on asevelvollisuutta käymätön neutri jonka hameen alla tarpeettomat kivekset heiluu mullahien rukouskutsujen tahdissa.
 
Maailman vanhin tarina on se, että olipa kerran paratiisi jossa olimme onnellisia mutta sitten örkit ottivat vallan ja pilasivat kaiken. Paratiisiin pääsee takaisin jos äänestää minua niin minä rankaisen örkkejä ja palautan paratiisin.

Toimii kuin junan vessa ajalta ennen pendolinoja.

Ikävä juttu vaan että sitä paratiisia ei ollut, ei ainakaan siinä muodossa mitä paavoväyryset ja muut itsenäisyysmiehet (itselleen) uskottelevat.

Kekkoslovakiaan on kaipuuta koska kekkoslovakiassa - tai paavostoliitossa - "idänsuhteiden takuumiehillä" oli suorastaan maagisia voimia jakaa ihmiset vuohiin ja lampaisiin. "Neuvostovastaisen" leima toimi kuin ajatollahin fatva muslimimaailmassa. Tehtaankadun ovikellolla on edelleen jonoa ja tunku on kova sille paikalle missä määritellään oikeaoppisuus eli miten syvään on sopivaa kumartaa Kremlin suuntaan.

Osa porukasta on elänyt kyykyssä niin pitkään ettei pää enää kestä pystypäin suorana seisomista. Siksi pyrkimys takaisin turvalliseen slaavikyykkyyn tsaarin jalkoihin on niin kova.

Onneksi ei minua hirveästi enää purista. Massia alkaa olla kasassa sen verran että kohta on aika siirtyä johonkin oikeaan länsimaahan ja jättää Venäjän renkikansakunnaksi halajavat tänne odottamaan uutta isäntää. Suomella on edessään kusiset paikat josta en usko suomen kansan enää selviävän. Se neljäsosa kansasta joka oikeasti maksaa koko lystin on jo alkanut pakata laukkujaan ja tänne jäävät saavat jatkossa tapella keskenään tyhjästä kukkarosta jaettavista tulonsiirroista. Tuskin menee sukupolveakaan kunnes Suomi ja suomalaset on sulautettu osaksi Venäjää ja venäläisyyttä.

No, siinä vaiheessa meikä nostaa maljaa entisen kotimaan muistoksi jonkin lämpimän meren rannalla. Enkä hiisku sanaakaan kansallisuudestani. En halua tulla yhdistetyksi kansaan joka tuhosi itsensä silkkaa typeryyttään ja ylimielisyyttään.
 
Minuteman kirjoitti:
Maailman vanhin tarina on se, että olipa kerran paratiisi jossa olimme onnellisia mutta sitten örkit ottivat vallan ja pilasivat kaiken. Paratiisiin pääsee takaisin jos äänestää minua niin minä rankaisen örkkejä ja palautan paratiisin.

Toimii kuin junan vessa ajalta ennen pendolinoja.

Ikävä juttu vaan että sitä paratiisia ei ollut, ei ainakaan siinä muodossa mitä paavoväyryset ja muut itsenäisyysmiehet (itselleen) uskottelevat.

Kekkoslovakiaan on kaipuuta koska kekkoslovakiassa - tai paavostoliitossa - "idänsuhteiden takuumiehillä" oli suorastaan maagisia voimia jakaa ihmiset vuohiin ja lampaisiin. "Neuvostovastaisen" leima toimi kuin ajatollahin fatva muslimimaailmassa. Tehtaankadun ovikellolla on edelleen jonoa ja tunku on kova sille paikalle missä määritellään oikeaoppisuus eli miten syvään on sopivaa kumartaa Kremlin suuntaan.

Osa porukasta on elänyt kyykyssä niin pitkään ettei pää enää kestä pystypäin suorana seisomista. Siksi pyrkimys takaisin turvalliseen slaavikyykkyyn tsaarin jalkoihin on niin kova.

Onneksi ei minua hirveästi enää purista. Massia alkaa olla kasassa sen verran että kohta on aika siirtyä johonkin oikeaan länsimaahan ja jättää Venäjän renkikansakunnaksi halajavat tänne odottamaan uutta isäntää. Suomella on edessään kusiset paikat josta en usko suomen kansan enää selviävän. Se neljäsosa kansasta joka oikeasti maksaa koko lystin on jo alkanut pakata laukkujaan ja tänne jäävät saavat jatkossa tapella keskenään tyhjästä kukkarosta jaettavista tulonsiirroista. Tuskin menee sukupolveakaan kunnes Suomi ja suomalaset on sulautettu osaksi Venäjää ja venäläisyyttä.

No, siinä vaiheessa meikä nostaa maljaa entisen kotimaan muistoksi jonkin lämpimän meren rannalla. Enkä hiisku sanaakaan kansallisuudestani. En halua tulla yhdistetyksi kansaan joka tuhosi itsensä silkkaa typeryyttään ja ylimielisyyttään.
Klikkaa laajentaaksesi...


Olet muuten aika rotta!
 
Minä en tätä maata pysty yksin pelastamaan. Kun enemmistö haluaa ajaa kuiluun niin menköön ilman minua.
 
Jotkut meistä ovat tehneet johtopäätökset vuosia sitten...

Olen tasan maksanut velkani Suomelle niin veronmaksajana, kapiaisena, yrittäjänä ja kansalaisena. Patrioottina itseä säälittää Suomen nykytila, kun sitä vertaa esimerkiksi huomattavasti kovemman itsetunnon omaaviin maihin kuten Israeliin tai jopa Serbiaan. En koe Suomen olevan enää se maa jota olen useammallakin valalla vannonut puolustavani, mutta pidän ne kuitenkin.

@Minuteman

No, siinä vaiheessa meikä nostaa maljaa entisen kotimaan muistoksi jonkin lämpimän meren rannalla. Enkä hiisku sanaakaan kansallisuudestani. En halua tulla yhdistetyksi kansaan joka tuhosi itsensä silkkaa typeryyttään ja ylimielisyyttään.

Tätä tunnetta olen itsekin kokenut usein...ja usein se on helpompi havaita ulkopuolelta. Silti, en ole koskaan hävennyt ulkomailla suomalaisuuttani, mutta ehken en ole aivan tavallinen impivaaralainen.. :)
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top