Kylläpä juuri. Palstan vakiintuneen käsityksen mukaan vain Putikka mielipidevaikuttaa. Nyt edessämme on malliesimerkki, jonka vaihtoehdot ovat: suomalaisia kusetetaan ja muita kusettaessa yritys epäonnistuu tai sitten Defence News kirjoittaa silkkaa palturia. Kumpi valitaan tässä fantastisessa bingossa?
Suomi hybridivaikuttamisen kohteena
- Viestiketjun aloittaja scip10
- Aloitus PVM
Kylläpä juuri. Palstan vakiintuneen käsityksen mukaan vain Putikka mielipidevaikuttaa. Nyt edessämme on malliesimerkki, jonka vaihtoehdot ovat: suomalaisia kusetetaan ja muita kusettaessa yritys epäonnistuu tai sitten Defence News kirjoittaa silkkaa palturia. Kumpi valitaan tässä fantastisessa bingossa?
Laamanator
Eversti
Tässä näitä geopoliittisia kauhuskenaarioita on jälleen lueteltuna, joissa Suomen ja Ruotsin alueiden hallinta luiskahtaisi Venäjän hallintaan tai muuten pysyvästi pois Naton hallinnasta, mikä muodostaisi Natolle merkittävän uhan Baltian suunnalla. Tästä syystä Nato tarvitsee Suomelta ja Ruotsilta uskottavat vakuudet ja sitoumukset, mikä onnistuu parhaiten näiden jäsenyyden avulla. Nato-jäsenyyden ja sen tuomien sitoumusten avulla Suomen ulkopoliittinen liikkumavara saadaan kavennettua ja sidottua entistä tiukemmin Yhdysvaltojen suurvaltapoliittisiin tavoitteisiin. Suomesta tulisi tällöin suvereenin toimijan sijaan pelkkä pelinappula sekä Washingtonin ja Brysselin käskyläinen, mutta ilman palkkiota tai omia tavoitteita.
Näiden skenaarioiden estämiseksi Yhdysvallat ja Nato ovat jopa valmiita hyök... tulemaan Suomeen auttamaan kaikissa olosuhteissa ja tarvittaessa ilman valtionjohdon hyväksyntää. Skenaarioiden voidaan katsoa toteutuvan siinä tapauksessa jos Suomi lipeää "yhteisestä rintamasta" tekemällä "ulkopoliittisen irtioton" eli ryhtyy perinteiseen "kahdenkeskiseen sopimiseen" Venäjän kanssa. Ottamatta kantaa kahdenkeskisten neuvotteluiden asialistoihin.
Nimenomaan näin. Vain Putin käy informaatiosotaa Suomessa ja levittää "disinformaatiota". Läntiset toimijat sen sijaan vain viestivät eivätkä koskaan valehtele. Kansalle syötettävä massiivinen Nato-propagandan rummutuskin on täysin puhtaasti spontaanin kotikutoista ja 110 % suomalaisrahoitteista.
Huhuu, herätys!
kausaliteetti
Luutnantti
Jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt vetää pälli-testissä linjaa: en valehtele koskaan ja puhun aina totta. Nimim. "syntynyt lännessä".
Bushmaster
Greatest Leader
Toistaako historia itseään...?
http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/marssioppaat-52218
Marssioppaiden perusteella Stalinin voitto Suomesta oli pelättävissä
Verkkouutiset
2 tuntia ja 14 minuuttia sitten
Puna-armeijan 1939-marssiohjekirja perustui suomalaisten maanpettureiden hankkimiin yksityiskohtaisiin valokuviin ja tietoihin.
On hämmästeltävä sitä taitoa ja ahkeruutta, joilla epärehelliset suomalaiset syöttivät tietoa maastamme pitkin 1930-lukua neuvostoliittolaisille. Motivaationa oli raha tai se sama kuin 1960- ja -70-luvuilla syväsuomettuneidenkin: kommunismin voiton oletettiin koituvan pääsytieksi valtaan.
Siellä jossakin.
(Clipart.com)
Suomalaiset eivät uskoneet valheisiin, joilla neuvostodiktatuuri peitteli sieltä kantautuneita uhkaavia tietoja. Neuvostodiktaattori Josif Stalinin sopimus natsidiktaattori Adolf Hitlerin kanssa sinetöi Puolan, Baltian ja Suomen kohtalon.
Suomi hankki itärajan takaa sotilaallisia tietoja, joiden avulla tehtiin suunnitelmia. Talvisodassa itärajan takaisista tiedoista ei ollut valtaisaa hyötyä – jouduimmehan totaaliseen puolustussotaan omien rajojemme sisällä. Puna-armeijan hyökkäyskiilojen liikkeitä saatettiin kuitenkin vakoilutietojen perusteella ennakoida.
Suomalainen Itä-Karjalaa koskeva yhteenveto auttoi päivitettynä hivenen jatkosodassa, mutta laajuudeltaan Suomen armeijan marssiopas Itä-Karjalaan 1938 on varsin suppea ja vaatimaton. Tietojenhalu liittyi Suur-Suomi-hankkeeseen, mikä 1920-luvun ns. heimosotaretkien jälkeen eli yhä 1930-luvulla sitkeänä.
Siloisen kenraali C.G.E. Mannerheimin ”miekkavalapuhe” sisällissotamme alussa helmikuussa 1918 oli jäänyt elämään. Se pyhitti Suur-Suomen päämääräksemme. Sitä ei lieventänyt edes Neuvosto-Venäjän kanssa 1920 tehty Tarton rauhansopimus.
Suomalaisten opas, ohut vihko
Itä-Karjalaan-moniste luetteloi sotilaallisin silmin asutuspaikkoja, liikenneyhteyksiä, välimatkoja ja sotilas- ja viranomaisvahvuuksia. Se käsittää kuivaa lyhyttietoa, eikä ole suuressa määrin orientoinniltaan hyökkäyksellinen. Junaratojen, lentokenttien, siltojen ja teiden tiedot ovat ylimalkaisia. Tiedot ovat voineet talvisodan lähetessä muuttuakin.
Stalin valmistautui natsi-Saksan kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti miehittämään Suomen.
Suomalainen marssiopas jakautuu kolmeen osaan: sotalaitos, kulkulaitos sekä väestöä että taloutta muutaman sivun verran käsitteleviin lukuihin.
Sotilasyksiköt selvitellään paikkakunnittain mainiten vartiot, niiden liikkeet, joukko-osastojen vahvuudet, päälliköt nimeltä mainiten (esim. Oulangan komendatuuri: komendantti Mäkinen, inkeriläinen, esikunnan sijainti ja tiedot vartiopisteistä jne.).
Vaikka Yhdysvalloista tulevasta massiivisesta avustuksesta Stalinille ei ollut vielä aavistustakaan, Muurmannin rata saa suomalaisessa marssioppaassa suuren huomion. Yhteys Jäämerelle oli Stalinille tärkeä, joten havaintoja tehtiin myös pohjoisesta ratayhteydestä. Huomion kohde oli kuitenkin Kannas.
Ennätysvakooja: Vilho Pentikäinen
Jatkosotaa edeltävä aika oli Suomen itsenäisyyden uskottavuuden kannalta merkillinen. Puna-armeija kulki Hankoniemen tukikohtaansa läpi eteläisen Suomen miten halusivat. Saksalaisjoukot siirtyivät läpi maamme kohti pohjoista samaan aikaan. Elettiin Stalinin ja Hitlerin veljesliiton viimehetkiä. Jo vuonna 1927 NKP:n keskuskomitea sinetöi itärajansa tulevan sijoittumaan Kymijoelle (myöhemmin Ruotsin rajalle saakka).
Puna-armeija keräsi tuloksellisesti tietoja rajojensa länsipuolelta.
Avainhenkilö oli Suomen armeijan yleisesikuntaan valokuvaajaksi komennettu Vilho Pentikäinen, joka oli jo 15-vuotiaana osallistunut punakaartilaisena Viipurin 1918 taisteluihin. Kukaan ei huomannut: hän suoritti varusmiespalveluksen 1923-1924 ja osallistui samaan aikaan SKP:n sotilaslinjan toimintaan.
Pentikäisellä oli lupa ja mahdollisuus päästä apureittensa kanssa salaisiin kohteisiin. Tiedot itään välitti Neuvotoliiton suurlähetystö. Kun hän joutui ilmi, nopea pako yli Kannaksen Saijan rajajoen onnistui viimetingassa. Terijoen nimismies ehti hänen jättämälleen autolle pari tuntia myöhässä. Paljastumista seurasi maitten välinen julkinen sanailu.
Muitakin suomalaispettureita paljastui, mutta Pentikäinen oli pahin.
Hänen ja kumppaneiden ansiosta puna-armeija sai suuren määrän valokuvia niin maasta kuin ilmasta, yksityiskohtaisia tietoja rakennelmista ja puolustuslinjoista. Tiet, sillat ja radat raportoitiin yksityiskohtaisesti, ja kerätyn materiaalin määrä muodostui moninkertaiseksi verrattuna vastaavaan suomalaiseen.
Kaikesta huolimatta…
Vaikka puna-armeijan tiedonjano ja hankkiman aineiston ylivoima vaikuttaa kiistattomalta, kuva- ja tekstitiedoilla talvisotaa ei etukäteen Neuvostoliitto voittanut. Stalinia mielistelleet kenraalit lupasivat saavuttaa Suomussalmen kautta Oulun kahdessa viikossa. Valloittajien juhlarekvisiitta jäi kuitenkin Raatteen pakkasiin. Säätiedot oli laiminlyöty. Valokuvista ei ollut paljoa iloa.
Oli hankitusta vakoilutiedosta varmasti hyötyäkin – molemmin puolin. Totuus niiden suhteen kuitenkin on aina ollut: liika luottamus vakoilutietoon ja kritiikitön itseluottamus voivat kostautua.
Sekä suomalaisten että neuvostoliittolaisten kokoamat valloitusoppaat ovat luettelomaisuudessaan aika karua ja kyllästyttävää luettavaa. Teokset koonneiden asiantuntijoiden oheistiedot luovat kuitenkin marssioppaiden arvon.
Matti Kosonen & Pekka Tuomikoski: Suomen armeijan marssiopas Itä-Karjalaan 1938. Tammi 2016.
Antero Uitto: Puna-armeijan marssiopas Suomeen 1939. Karisto 2014.
Kirjoittaja: MARKKU JOKIPII.
vlad
Respected Leader
Oletan, että tässä nyt hiukan kärjistetään - en nimittäin usko, että Suomesta löytyy kovinkaan montaa niin naiivia ihmistä, jotka kuvittelevat tai luulevat, että vain ja ainoastaan Venäjä pyrkii informaation keinoin vaikuttamaan suomalaisiin poliitikkoihin ja laajemmin kaikkiin suomalaisiin jollain tasolla - jos ei muuta niin mielikuvatasolla.
Kyllähän sen huomaa esim. brexit-uutisoinnin yhteydessä, että tietyillä tahoilla on matkassa selkeä agenda, jota pyrkivät toteuttamaan - tähän yhtyy osa mediakentästä, kuka selkeämmin ja kuka vähemmän selkeästi. Erityisen mainiosti sen huomaa siitä, kuinka viikonloppuna uutisoitiin vastaprotesteita ja uuden kansanäänestyksen saamasta kannatuksesta. Voidaan vaan miettiä, mitä olisi seurannut jos Remain olisi voittanut ja Leave pyrkisi väsäämään uutta äänestystä. Tuskin löytyisi samalla tapaa ymmärrystä kuin nyt on löytynyt. Tässä kohdin on kuitenkin annettava pientä kredittiä YLE:n suuntaan - saivat myös tehtyä uutisen, jossa totesivat kuinka helppoa uuden EU-kansanäänestyksen manipulointi on kun myös ulkomaalainen voi sen allekirjoittaa:
http://yle.fi/uutiset/britanniaan_u...aisuu__allekirjoitus_helppo_vaarentaa/8984425
Mutta yleisesti mediassa on vallalla ajatus, jossa tietoa ei välitetä edes jotakuinkin objektiivisesti vaan selkeästi puolueellisesti kun väärä puoli voitti. Kritiikki, pelottelu ja epävarmuuden kylväminen on huomattavaa - samalla etenkin Suomessa on jäänyt todella vähälle se, että käsiteltäisi avoimesti EU:n ongelmia ja tunnustettaisi, että EU on pahemmanlaatuisesti rikki. Brexit ei ole syy vaan oire, ja jollei syytä korjata oireilu jatkuu.
Samalla tapaa on syytä tarkkailla muutakin uutisointia ja viestintää ynnä informaatiovaikutusta. Toisaalta on ymmärrettävää, että Suomessa kiinnitetään huomiota erityisen paljon Venäjän toimiin - olemme sotineet enemmän kuin kerran venäläisiä vastaan, Neuvostoliitto (Venäjä) miehitti osan Suomesta ja liitti sen itseensä. YYA-aika omalta osaltaan vaikuttaa ihmisten suhtautumiseen eikä tilannetta paranna laisinkaan se, että edelleen maassamme on vallassa henkilöitä joita jotkut pitävät maanpettureina ja toisaalla ollaan laittamassa sankarinviittaa harteille. Ja Venäjä omilla toimillaan on saanut aikaan sen, että suhtautuminen heidän aikeisiinsa on epäilevää ja kriittistä - Venäjää ei nähdä hyväntahtoisena naapurina vaan vihollisena ja aggressiivisena imperialistina. Tai osa näkee, eivät kaikki.
vlad
Laamanator
Eversti
Kärjistän tarkoituksella rankasti ja tiedostan, ettei syötetyllä pajunköydellä ole vaikutusta kansan enemmistöön. Samalla kuitenkin referoin valtamedian meille virallisena totuutena syöttämän mustavalkoisen ja hassun narratiivin, minkä pystyy jo pelkällä suomalaisella peruskoulupohjalla tunnistamaan pelkäksi palturiksi.
Lienee jokseenkin selvää, että tämä narratiivi ei varmasti ole puhtaasti suomalaislähtöinen ja luo mielikuvan lähinnä perinteisestä amerikkalaisesta absoluuttisen hyvän ja pahan kaksinkamppailun tarinasta. Arrogantisti peittämättä jääneet jäljet näyttävätkin johtavan suoraan sylttytehtaalle, mikä ehkä amerikkalaisessa kontekstissa jäisi keskimäärin huomaamatta, mutta on Suomessa amatöörimäinen moka. Suomalainen on luonnostaan vähän epäluuloinen ja kansainvälisesti verrattuna yleissivistynyt, mikä on tässä tapauksessa positiivinen ominaisuus, sillä se antaa vastustuskykyä vierasta vaikuttamista vastaan.
Lopulta herää vain hyvä kysymys, että kuinka tyhminä eliittirälssi suomalaisia ihmisiä oikein pitää ja kuinka vieraantuneita he ovat tavallisesta kansasta? Näin infantiilin ja läpinäkyvän narratiivin syöttäminen on pahimman laatuista kansan aliarviointia, mikä on vain karvas loukkaus ja onneksi kompastuu lopulta vain omaan kömpelyyteensä. Ei tarvitse ihmetellä, miksi luottamus ja eräiden sanomalehtien tilauskannat ovat jatkuvassa laskusuhdanteessa. Sähköisen viestinnän lisääntyminen ei yksistään riitä selittäväksi tekijäksi.
vlad
Respected Leader
Tästä tulee vääjäämättä mieleeni toissapäivänä (?) lukemani Sarastuksessa julkaistu kirjoitus: https://sarastuslehti.com/2016/06/29/brexit-myytit/
Etenkin kirjoituksen lopussa, osassa jossa lainattiin Allum Bokharin ja Milo Yiannipouloksen artikkelia "Brexit: Miksi globalistit hävisivät" kuvaa omalta osaltaan hyvin vallitsevaa asetelmaa. Suurelta osin korkeastikoulutettu globalisaatioon kasvanut ihmisjoukko - omassa kuplassaan - elää elämää, jossa he kuvittelevat kaikkien jakavan sen ajatuksen ja ideologian, jonka nimeen he ovat valmiit vannomaan ja johon ovat valmiit (tarvittaessa) rahansa pistämään:
"Tämä on globalistien kuolettava heikkous. He eivät ymmärrä ihmisten erilaisuutta, ja joissakin he tapauksessa he suorastaan vihaavat sitä. Muistakaamme, että erilaisista kulttuuri- ja kansallisuustaustoistaan huolimatta nämä ihmiset opiskelivat samoissa kansainvälisissä yliopistoissa, työskentelivät samoissa monikansallisissa pankeissa ja osallistuivat samoihin kansainvälisiin kokouksiin. Heille lontoolaisessa globalistissa ja istanbulilaisessa globalistissa ei oikeasti ole mitään eroa. He näyttävät samalta, puhuvat samaa kieltä ja tavatetessaan toisensa pystyvät todennäköisesti muistelemaan samanlaisia kokemuksiaan. Strasbourgista Dubain kautta Davosiin, globalismi on kansakunta itsessään.
Ei siis ole mikään ihme, että nämä ihmiset eivät vain yksinkertaisesti ymmärrä sitä, miksi plebeijit kotona ovat niin kiintyneitä kansallisiin identiteetteihinsä ja taistelevatkin niin kovasti niiden puolesta. He ovat jatkuvasti ärsyyntyneitä siitä, että äänestäjät eivät halua hypätä heidän kelkkaansa, pistää lippuja piiloon ja ryhtyä kasvottomiksi, juurettomiksi globaalin yhteiskunnan jäseniksi. Ennusteemme mukaan heitä ärsyttää jatkossakin."
Kuitenkaan tämä omassa kuplassaan elävä, usein koulutettu, henkilö ei voi ymmärtää sitä, että varastomies Keravalta ei todellakaan jaa tätä unelmaa - kuten ei jaa unelmaa hallitsemattomasta maahanmuutostakaan. Ja nyt tämä vastavoima alkaa liikehtiä entistä voimakkaammin, he huomaavat, että heiltä ollaan viemässä jotain jota he pitävät tärkeänä - osa heidän identieetistään ollaan viemässä EU-unelman tähden.
Olen pohdiskellut tämän viikon kuluessa hiukan omaa käyttäytymistäni, yrittänyt asettaa itseni britin asemaan. Jossain määrin olen edelleen EU:n kannalla, mutta tämä nykyinen EU ei ole se EU johon toivoin Suomen liittyvän. Nykyinen EU on aivan jotain muuta, ja vain muutamat seikat pitävät minun kohdalla vaa'an tällä hetkellä EU:ssa pysymisen kannalla. Eräs tällainen tekijä on turvallisuuspoliittinen näkökanta, koska maamme "viisaat poliitikot" ovat tässä kysymyksessä kovin EU:hun hirttäytyneet ja luoneet harhaista illuusiota. Tämän asetelman selkeä muuttuminen olisi omiaan muuttamaan omaa suhtautumistani EU:n tarpeellisuuteen.
Kuten olen jo aiemmin todennut, jos olisin britti - olisin löytänyt runsaasti perusteltuja syitä äänestää Brexitin puolesta - ja todennäköisesti olisin näin tehnytkin. Suomessa asetelma on mutkikkaampi useammasta syystä johtuen: politiikka, talouden koko sekä väestön pienuus, turvallisuuspolitiikka ja siihen liittyvät ratkaisut, maantieteellinen sijainti tms.
Suomessa media on aivan liian vähän kiinnittänyt huomiota syyhyn - seurauksistakyllä kirjoitetaan - mutta syy, sille uhrataan liian vähän palstamillimetrejä. EU on rikki.
vlad
Tai sitten emme äänestä brexitia, koska tykkäämme kuitenkin nykymenosta tarpeeksi? Otan esimerkin. Minulle luonto on helvetin tärkeä juttu, rakastan jokamiehenoikeutta ja vaikkapa sitä, että parin viikon päästä melon naapuripitäjän vesillä, en tarvitse lupaa muilta kuin vaimolta tietysti. Kerään ahneuttani luonnonmarjoja, koska ne ovat hyviä ja ne ovat näennäisen ilmaisiakin. Voin metsästää ja kalastaa kuin englantilainen ylimys.
Sukulaispoika loukkaantui muutama päivä sitten vakavasti. Eipä kyselty vakuutuksia tms. kun heko haki pojan hoitoon toiselle puolen maata. Ja hoidettua tuli ymmärtääkseni ammattitaidolla, jota en voi edes tajuta. Oma nuorimmainen on lapsi, joka tulee tarvitsemaan tukea ja pitkään, kenties koko ikänsä. Tähän saakka terveydenhoito ja kuntoutus ovat toimineet arvosanalla 10. Itseltäni petkelöidään kohtapuoliin kokonainen luomirypäs ja hintaa lystille tulee muutama kymppi. Vittu, mulla ei ole valittamista. Se, mitä kyttään mielenkiinnolla on, että nämä lapatollerot eivät hölmöyttään ja silkkaa ideologian hengenpaloa hävitä tätä maata, jota on puolustettu välillä niin ettei ole varmaan hurmeesta ollut puutetta ja raadettu sukupolvijatkumona pukamat pitkällä. Eli Suomen osalta näen asian niin, että brexitiin ei tällä haavaa ole aihetta. Mutta päättäjien "evästäminen" on aina tarpeellista kansalaistoimintaa ja sitä ei olla edes vielä Suomessa aloitettu. Miettikäähän kukin tykönänne, miten paljon yhteiskunta Suomi on varmasti jokaiselle antanut.
Olen vuosia sitten opiskellut Erasmus-vaihdossa ulkomailla, työskennellyt Suomen lisäksi parissa muussa EU-maassa ja matkustellut maanosaa ristiin rastiin, mm. eri maissa asuvien ystävien ja tuttavien luona. Sukulaisia ja tuttuja asuu ulkomailla, toiset taas Suomessa ovat ulkomaalaisten kanssa naimisissa. Työskentelen kansainvälisen kaupan tehtävissä globaalissa yrityksessä joka on toisesta EU-maasta kotoisin. Työssäni ja arkielämässäni näen päivittäin asioita joita esimerkiksi EU helpottaa, ja kyllä minua ärsyttää jos näitä aletaan vartavasten hankaloittaa ilman että saamme mitään konkreettista hyötyä tilalle.
Minun on hyvin vaikea mieltää itseni osaksi jotain mystistä eliittiä erotuksena plebeijeistä, mutta varmaan olen tuollainen hirvittävä globalisti? Itse kyllä identifioin itseni tavalliseksi suomalaiseksi ja toisaalta myös eurooppalaiseksi. Isänmaallisena suomalaisena arvostan suuresti kotimaatani, mutta kansalliskiihkoista intoilua en ymmärrä, enkä hyväksy sellaisen varjolla tehtävän ihmisten elämää hankaloittavaa politiikkaa. Meille monille kun menestyvä talous ja sujuva kanssakäyminen yli valtionrajojen ovat ihan tärkeitä juttuja.
Syynä ongelmiin ei ole EU:n rikkoutuminen. EU on ihan yhtä hyvä tai huono kuin tähänkin asti, mutta jäsenmaiden kääntyminen sisäänpäin aiheuttaa ongelmia myäs EU:ssa. Ennemmin väittäisin koko länsimaisen poliittisen järjestelmän olevan hajalla, jonka seurauksena populismi nostaa päätään Amerikassa asti. Tuskin Trumpin ehdokkuus sentään on EU:n vika?
Toki molemmat puolet pyrkivät informaatiovaikutuksen kautta saavuttamaan omia etujaan. Tyylissä on tietenkin eroja. Länsi näyttää tekevän vähemmän kyber-hyökkäyksiä muiden verkkoihin ja valehtelee ainakin vähemmän räikeästi. Ja länsi vahvistaa sanomaansa vähemmän sotilaallisella uhkailulla ja törkeällä häirinnällä.
Ajatus USA:n ja NATO:n hyökkäyksestä Venäjän kimppuun on kuitenkin aivan MV-lehti tasoinen juttu. Liittouma joka ei suostu lähettämään edes aseapua Ukrainalle hyökkäisi ydinasevaltion kimppuun? Kannattaisi lukea Duginia vähän vähemmän.
Sitten on tietenkin päätettävä, kenen puolella sitä oltaisiin kriisitilanteessa. Puolueettomuus kun ei kriisin syttyessä toimi, on nähty jo monta kertaa viime vuosisadalla. Halutaanko liittoutua mafian kanssa, joka ryöstää kansallisomaisuutta käsittämättömällä vauhdilla, tapattaa opposition johtajat, hyökkäilee naapurivaltioihin ja uhkailee vasempaan ja oikealle? Vai liittoudutaanko yhteisöön, joka puutteistaan ja selkeistä virheistään huolimatta kuitenkin noudattaa pääosin demokraattisia pelisääntöjä ja pyrkii enemmän yhteiseen hyvään muutaman sadan oligarkin rikkaana pitämisen sijasta? Meikäläinen on aina ollut haluton tekemään yhteistyötä rikollisten kanssa, jotkun varmaan ajattelevat toisin.
JR49
Respected Leader
Veli @Laamanator näitä hyökkäysskenaarioita on ansiokkaasti ja ylen viitseliäästi esitellyt tällä saitilla. Minulle on vieläkin epäselvää, mitä USA tai NATO hyötyisi hyökkäyksellä Venäjän kimppuun? Myönnän olevani reserviläinen tyhmemmästä päästä, mutta jos näitä asioita esillä pitävät (Laamanato) voisivat selventää tyhmälle hyökkäyksen vaikuttimia?
vlad
Respected Leader
Tai sitten emme äänestä brexitia, koska tykkäämme kuitenkin nykymenosta tarpeeksi? Otan esimerkin. Minulle luonto on helvetin tärkeä juttu, rakastan jokamiehenoikeutta ja vaikkapa sitä, että parin viikon päästä melon naapuripitäjän vesillä, en tarvitse lupaa muilta kuin vaimolta tietysti. Kerään ahneuttani luonnonmarjoja, koska ne ovat hyviä ja ne ovat näennäisen ilmaisiakin. Voin metsästää ja kalastaa kuin englantilainen ylimys.
Eli Suomen osalta näen asian niin, että brexitiin ei tällä haavaa ole aihetta. Mutta päättäjien "evästäminen" on aina tarpeellista kansalaistoimintaa ja sitä ei olla edes vielä Suomessa aloitettu. Miettikäähän kukin tykönänne, miten paljon yhteiskunta Suomi on varmasti jokaiselle antanut.
En itsekään pidä ajankohtaisena Suomeen järjestettävää "Fiexit"-äänestystä - mutta itsekullakin on tietty oikeus yrittää kansalaiskeskustelun ja aktivismin keinoin saada aikaan muutosta haluamaansa suuntaan. Tarvittaessa sitten vaikka järjestää aikanaan "Fiexit"-äänestys.
Nyt EU:lla olisi kuitenkin paikkansa ryhdistäytyä ja katsoa peiliin ja tehdä olennaisia rakenteellisia muutoksia, jotta vältytään siltä, että erilaiset exit-äänestykset saavat näkyvyyttä ja niillä päästään, niiden järjestäjien toivomaan lopputulokseen eli EU:n hajoamiseen. Mikäli EU:ssa ei tehdä mitään vaan vieraantuminen kansasta jatkuu samalla tavalla - samalla tahdilla - niin en pitäisi mahdottomana sitäkään etteikö Suomessa ajauduta myös tilanteeseen, jossa EU-ero saa huomattavaa kannatusta ja jopa voittaisi kansanäänestyksessä. Se mikä nyt tuntuu mahdottomalta tai kaukaiselta ajatukselta, voi olla Suomessakin totta parin kolmen vuoden kuluttua.
Ja meille monille riittäisi tämä menestyvä talous ja sujuva kanssakäyminen yli valtiorajojen - ihan totta. Ongelma onkin mielestäni osaltaan siinä, että EU:ssa ajetaan liittovaltiokehitystä, jota taas huomattava osa kansasta ei välttämättä jaa vaan heille riittäisi tämä "menestyvä talous ja sujuva kanssakäyni yli valtiorajojen" - he eivät välttämättä sen enempää halua tai kaipaa, koska he eivät koe mitään todellista "hengenheimolaisuutta" kreikkalaisen oliivinkasvattajan tai ranskalaisen viininviljelijän kanssa.
Mielestäni EU on rikki osaltaan siksi, että se on onnistunut vieraannuttamaan itse itsensä kansasta - sillä ei ole kasvoja, se mielletään (ehkäpä liiankin usein) kasvottomaksi byrokraattiseksi koneistoksi, joka ei aja ihmisten asiaa, vaan joka ajaa - epämääräisen - talouseliitin asiaa. Eivätkä näitä tunteita haihduta tippaakaan Kreikan tapahtumat, jonka avustamista pidettiin käytännössä tulonsiirtoina suurille saksalaisille pankeille, tai korruptio, jota vastaan on oltu käyvinään sotaa vuosien ajan mutta mitään todella merkittäviä muutoksia ei ole saatu aikaan. Ne maat jotka ovat olleet korruptoitumattomia ovat sitä edelleen ja ne maat jotka ovat olleet korruptoituneita ovat sitä edelleen. Itse asiassa tuntuu siltä, että EU-elimien kautta korruptiosta ovat päässeet myös nauttimaan ei-korruptoituneiden maiden päättäjät ja vaikuttajat.
Eikä tilannetta paranna sekään, että moni maa tekee hyvinkin individualistista politiikkaa EU:ssa, monen mielestä tilanne on se, että säännöt eivät ole kaikille samat, mikä on omiaan hajoittamaan rivejä ja antamaan "selkäänpuukottajille" mahdollisuuden. Tämä nähtiin viime vuoden aikana pakolaiskriisin ollessa kuumimmillaan, mutta yhtälailla on syytä syyttää Merkeliä tästä individualistisesta politiikasta, nimittäin paljolti Saksan toimien tähden kansainvaellus kiihtyi kiihtymistään, eikä toisaalta riittäviin vastatoimiin ryhdytty tarpeeksi nopeassa tahdissa ja tässäkin kohdin Saksan vaikutus on merkittävä. Jos Unkarin pakolaiskielteinen politiikka oli individualistista niin kyllähän sitä oli Merkelin johtaman Saksan harjoittama politiikka. Naiivin typerää politiikkaa, jolla annettiin aseita ääriaineksille ja extremisteille. Merkelin politiikka on vaan monien mielestä hyväksyttävämpää, koska ihmisoikeudet ja "valkoisen miehen taakka".
vlad
BlackFox
Ylipäällikkö
Suomen kahdenvälinen polku
16.6.2016 by somesotilas |
Pellolle Pohjola, eteiseen Valko-Venäjä
Maaliskuun 22. päivä 2016 saattaa hyvinkin päätyä historiankirjoihin päivänä, jolloin Suomi käytännössä alkoi katkaista välejään Pohjolaan ja Euroopan unioniin sekä syvensi kahdenvälisiä suhteitaan Venäjään. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö tapasi Venäjän presidentin Vladimir Putinin tämän aloitteesta Moskovassa.
With President of Finland Sauli Niinisto. March 22, 2016 Novo-Ogaryovo, Moscow Region. Source: kremlin.ru
Suomessa Tasavallan presidentin kanslia julkaisi heti asiasta tavallista pidemmät lehdistötiedotteet suomeksi ja englanniksi. Ruotsinkielinen käännös oli vain lyhyt yhteenveto. Siinä ei muun muassa tuotu esille sitä, että Niinistö päätti keskustelut ja lehdistötilaisuuden sinänsä tavanomaisella avoimella kutsulla Venäjän presidentille vierailla Suomessa. Jälkiviisaana voidaan todeta, että se, että Tasavallan presidentin kanslia
Julkisuus aseena
Venäjällä asiat tuodaan esille julkisesti ja yksityiskohtaisesti. Presidentti Putin ei ainoastaan puhunut lämpimikseen hyvässä hengessä, vaan pani pöydälle myös kovia lukuja ja puhui taloudellisista tavoitetasoista ja panostuksista.
Lehdistötilaisuus neuvottelujen jälkeen. Klikkaa kuvaa päästäksesi tekstitettyyn videoon. Kuva: kremlin.ru.
We agreed that the Intergovernmental Commission will work actively on re-establishing and enhancing multidimensional ties. At the same time, I want to note that economic players are very determined, so to speak: they are working and building major, ambitious plans.
The total volume of accumulated Russian investments in Finland is $2.3 billion, while Finnish investments in Russia make up $2.9 billion, and if we include investments through third nations, it’s over $12 billion. We are cooperating successfully in many areas – for example, in shipbuilding. Thanks to this, Helsinki’s shipbuilding capacity is fully loaded through 2018; I repeat, they are stably loaded with our orders, I mean the construction of six ships, five of which are for Russian end users. In April, for example, we will transfer the world’s first LNG fuelled icebreaker to our Finnish partners.
Suurin uutinen oli tietysti se, että ”Suomi ja Venäjä ovat sopineet, että Pohjois-Suomessa sijaitsevien Sallan ja Raja-Joosepin rajanylityspaikkojen kautta pääsevät kulkemaan vain Suomen, Venäjän ja Valko-Venäjän kansalaiset, sekä heidän perheenjäsenensä.”
Putin pani lehdistötilaisuudessa erityisesti merkille että vaikka sopimus vaikuttaa kolmansien valtioiden kansalaisiin, niin se ei vaikuta Venäjän ja Valko-Venäjän yhteistyöhön eikä vaikuta Valko-Venäjän kansalaisiin.
Sitä vastoin muut Pohjoismaiden kansalaiset kärsivät tästä sopimuksesta. Venäjä oli hyvin tarkkana lisätessään valkovenäläiset sopimukseen. Suomi ei ottanut muiden Pohjoismaiden asiaa omakseen mahdollistamalla mm. Ruotsin ja Norjan kansalaisten rajanylitykset, vaan toimi itsenäisesti ja neuvotteli Venäjän kanssa kahdenvälisen sopimuksen.
Putin vastasi veteraanitoimittaja Kerstin Kronvallin kysymykseen korostamalla omaa toimintaansa ja tuomalla esille hyvät suhteet Suomen presidenttiin. Lopuksi Putin silitti suomalaisia myötäkarvaan puhumalla ”suomalaisesta ystävistämme” ja mainitsemalla ”kumppanuuden”. Kokonaisuudessaan Putinin lausunnoissa on syytä huomioida viittaukset kumppanuuteen.
Jonkin aikaa sitten sain puhelun Suomen presidentiltä, Hän nosti esille nämä rajaongelmat ja pyysi meitä ratkaisemaan ne. Kuten näette, olen tehnyt juuri sen.
Presidentti Putin lehdistötilaisuudessa 22 maaliskuuta 2016, käännös kirjoittajan.
Omat valinnat vai refleksiivinen kontrolli
Suomessa tämä nähdään mieluusti omana aktiivisena toimintana, vakauspoliitikkana ja hyvien Venäjä-suhteiden ylläpitämisenä. Tunnusomaista tälle on osin yksisuuntainen sukkuladiplomatia missä liikenne kulkee pääosin Helsingistä Moskovaan ja Sotšiin. Putinin kommentti siitä, kuinka 1 700 rajanylitystä vain kuukausien sisällä väheni muutamiin yksittäisiin vahvistaa tätä harhakäsitystä; kyseessähän oli suomalaisen aktiivisen ja päättäväisen politiikan onnistuminen, joka johti yhteisymmärrykseen ja sai vaikuttamisen kohteen (Venäjän presidentin) ryhtymään voimakkaisiin toimiin asian korjaamiseksi?
Tällainen näkökulma perustuu käsitykseen siitä, että Suomi valtiotoimijanana olisi Venäjälle vertainen ja omaisi erityisen vaikutusvallan Venäjään, mikä pohjautuu yhteiseen historiaamme, kylmän sodan asemaamme ja Suomen sodissa 1939-1944 ansaitsemaamme kunnioitukseen sekä venäläiseen käsitykseen meistä sisukkaana ja itsenäisyyttään arvostavana kansana.
Toinen näkökulma on se, että Venäjä vaikuttaa meihin omilla toimillaan ja ehdoillaan, saadakseen valtiojohtomme tekemään Venäjälle edullisia valintoja ja päätöksiä. Kahdenvälisten suhteiden aktivointi, yhteiset rajasopimukset sekä sopimukset ja yhteisymmärrykset, joissa keskitytään lisäämään yhteistyötä sellaisilla alueilla, joihin pakotteet eivät kohdistu ja etsimään voimassa olevista pakotteista porsaanreikiä, ovat esimerkkejä onnistuneesta refleksiivisestä kontrollista. Suomen liukuminen itään luo epävarmuutta ja vaikeuttaa myös perinteisiä läntisen yhteistyön alueita.
Refleksiivinen kontrolli on erityisen tehokas sellaista kohdetta vastaan, jossa päätösvalta on harvain käsissä eivätkä asiat ole alisteisia julkiselle tai edes rajatulle keskustelulle. Kuten Suomessa. Vaikka Suomessa ”ulkopolitiikasta päättää tasavallan presidentti —— yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa” on kahtiajako selvä; presidentti hoitaa suhteet itään ja valtioneuvosto sitten muut suhteet yhteistyössä. Suomalainen informaatiopsykologisen vaikuttamisen (refleksiivinen kontrolli) kohderyhmä on pieni ja hyvin tunnettu. Sen, että julkista keskustelua edelleenkin vaiennetaan ja ohjataan pitäisi soittaa hälytyskelloja.
Huolestuttavaa on myös se, että merkkejä ovat palvelunestohyökkäys puolustusministeriön verkkosivuille presidenttien tapaamisen aikana ja päivää myöhemmin hyökkäyksen kohteena olivat eduskunnan verkkosivut.
Toisinto Soini
Ulkoministeri Soini vieraili venäläisen vastinparinsa, tiukan ja taitavan diplomaatin, Sergei Lavrovin luona Moskovassa kesäkuun 6. päivänä. Kyseessä oli maanläheisempi uusinta presidenttivierailusta ainakin tarkastellen Venäjän suhteita Suomeen ja Suomen valtionjohtoon.
A joint news conference following talks with Foreign Minister of the Republic of Finland Timo Soini, Moscow, June 6, 2016. Photo: The Ministry of Foreign Affairs of the Russian Federation.
Naton BALTOPS-harjoitus, johon Venäjä on aikaisemmin itse osallistunut, oli venäläisten ja suomalaisten medioiden valokeilassa kokouksen edellä. Lavrov kommentoi kovin sanakääntein harjoitusta ja yleisemmin Nato-harjoituksia Venäjän rajoilla. Tavanomaiseen venäläiseen tyyliin yleisöä vakuuteltiin siitä, että konfliktien ratkaisun keinoina nähdään kansainvälisen oikeuden normit ja kansainvälisen turvallisuuden rakenteet, mutta Lavrov pidätti kuitenkin Venäjän suvereenin oikeuden ryhtyä ”riskeihin nähden riittäviin turvallisuustoimiin”.
Erityisen kiinnostava on Venäjän ulkoministeriön verkkosivujen transkriptio tapaamisen jälkeen pidetystä lehdistötilaisuudesta. Soinin vastaukset on jätetty pois puhtaaksi kirjoitetusta otteesta, jossa näkyy ainoastaan Lavrovin alustus ja hänen vastauksensa.
Question (addressed to Foreign Minister Timo Soini): Finland is not a NATO country, yet for the first time it’s allowing NATO war games, the Baltops exercise, to take place on its territory. You know better than most that Russia is very unhappy about this, that it considers it a provocation, considering how close all this is happening to the Russian border. Why has Helsinki chosen this apparent path of escalation? How is this going to help you better relations with Russia, which you call friendly?
Sergey Lavrov (speaking after Timo Soini): I can add that we have reaffirmed our belief that each country has a sovereign right to choose a security policy it considers appropriate. At the same time, we make no secret of our negative attitude to the NATO policy of moving its military infrastructure closer to our border and involving other states in its military activities. In this context, Russia has a sovereign right to use such methods to protect its security as appear to be adequate to the existing risks. I am convinced that our Finnish friends and neighbours are aware of this.
Suomen ulkoministeriö ei myöskään ole viitsinyt tai jaksanut pitää huolta siitä, että puhuttu tulisi julkiseksi kokonaisuudessaan. Ulkoministeriön sivuilta löytyy tätä kirjoitettaessa ainoastaan 2.heinäkuuta päivätty tiedote ulkoministerin tulevasta matkasta. Onneksi tilanteen pelastaa Russia Todayn hyvin tuotettu YouTube-kanava RUPTLY, josta koko lehdistötilaisuuden videon voi katsoa.
Havaintoja ja johtopäätöksiä
Venäjän valtionjohto hyödyntää erittäin taitavasti julkisuutta aseenaan ja sillä on hyvä kyky tuottaa uutisia tapahtumista niin sisäiseen (venäläisille suunnattuun) kuin ulkoiseen (ulkomaille suunnattuun) käyttöön. Uutiset ovat usein erittäin taitavasti räätälöityjä kohdeyleisölle. Esityö ja valmistelu tehdän huolella ja medioilla on selvä agenda setting -tehtävä.
Suomalainen media reagoi usein hyvin huonosti tällaisten uutisten sisältäessä vääristelyjä ja tarkoituksellisesti poisjätettyä tietoa. Vasta suoranaisiin valheisiin vastataan älähtämällä. Silloinkin vain, jos todistetaakka täyttyy. Suomalainen valtionjohto yleensä sulkeutuu kuin simpukka ja siirtyy ontuvasta strategisesta kommunikaatiosta asioiden kiistämiseen puhuvien päiden avulla tai uusiin versioihin ”En kommentoi” -vastauksesta. Tämä tuli varsin hyvin esille kun DefenseNewsin artikkeliin koskien Suomen neuvotteluja Venäjän kanssa haettiin vastausta.
Selvä johtopäätös näistä havainnoista on se, että Venäjä harjoittaa erittäin taitavasti median kontrollia ja vaikuttamista medioiden kautta. Venäjän valtionjohdolla on hyvä kyky ohjata keskustelua ja päättäjiä haluttuun suuntaan. Suomi tarvitsee puolustuksen tällaista informaatiopsykologista sodankäyntiä vastaan. Se vaatii suurempaa julkisuutta ja avoimuutta valtiojohdolta ja päättäjiltä ja parempaa vuorovaikutusta hallinnon ja medioiden välillä. Pimittämällä tietoa vahingoitetaan ainoastaan suomalaisia etuja, kun päättäjät alistavat itsensä informaatiopsykologiselle vaikuttamiselle, joka voi jatkua pitkään ja huomaamatta. Samalla kansa alistetaan yksipuoliselle, vääristellylle ja vihamieliselle informaatiovirralle, jota hallitsevat ja ohjaavat Venäjän valtiojohdon tiukassa liekanarussa olevat venäläiset mediat.
Hämärtäminen, pimittäminen, puutteellinen julkisuus ja salaiset neuvonpidot voivat kehittyä merkittäviksi uhkiksi demokratialle ja Suomen suvereenisuudelle. Pahimmillaan päättäjät tai kansa eivät edes huomaa tapahtunutta.
Komppaniassa herätys! Refleksiivinen kontrolli perustuu tutkittuihin ja dokumentoituihin teorioihin, tekniikoihin ja menetelmiin, joita hyödyntävät myös muut kuin entiset KGB-agentit.
//James
16.6.2016 by somesotilas |
Pellolle Pohjola, eteiseen Valko-Venäjä
Maaliskuun 22. päivä 2016 saattaa hyvinkin päätyä historiankirjoihin päivänä, jolloin Suomi käytännössä alkoi katkaista välejään Pohjolaan ja Euroopan unioniin sekä syvensi kahdenvälisiä suhteitaan Venäjään. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö tapasi Venäjän presidentin Vladimir Putinin tämän aloitteesta Moskovassa.
With President of Finland Sauli Niinisto. March 22, 2016 Novo-Ogaryovo, Moscow Region. Source: kremlin.ru
Suomessa Tasavallan presidentin kanslia julkaisi heti asiasta tavallista pidemmät lehdistötiedotteet suomeksi ja englanniksi. Ruotsinkielinen käännös oli vain lyhyt yhteenveto. Siinä ei muun muassa tuotu esille sitä, että Niinistö päätti keskustelut ja lehdistötilaisuuden sinänsä tavanomaisella avoimella kutsulla Venäjän presidentille vierailla Suomessa. Jälkiviisaana voidaan todeta, että se, että Tasavallan presidentin kanslia
- valitsi väärän marssijärjestyksen, so. ensin laatia suomenkielinen ja sitten englanninkielinen lehdistötiedote
- valitsi kaksikielisyyden huomiotta jättämisen, so. ei kääntänyt ruotsiksi täydellistä tiedotetta ja
- valitsi jättää lisätiedot antamatta, so. ei linkittänyt venäläisen vastinparinsa tiedotteeseen ja videoon lehdistötilaisuudesta
Julkisuus aseena
Venäjällä asiat tuodaan esille julkisesti ja yksityiskohtaisesti. Presidentti Putin ei ainoastaan puhunut lämpimikseen hyvässä hengessä, vaan pani pöydälle myös kovia lukuja ja puhui taloudellisista tavoitetasoista ja panostuksista.
Lehdistötilaisuus neuvottelujen jälkeen. Klikkaa kuvaa päästäksesi tekstitettyyn videoon. Kuva: kremlin.ru.
We agreed that the Intergovernmental Commission will work actively on re-establishing and enhancing multidimensional ties. At the same time, I want to note that economic players are very determined, so to speak: they are working and building major, ambitious plans.
The total volume of accumulated Russian investments in Finland is $2.3 billion, while Finnish investments in Russia make up $2.9 billion, and if we include investments through third nations, it’s over $12 billion. We are cooperating successfully in many areas – for example, in shipbuilding. Thanks to this, Helsinki’s shipbuilding capacity is fully loaded through 2018; I repeat, they are stably loaded with our orders, I mean the construction of six ships, five of which are for Russian end users. In April, for example, we will transfer the world’s first LNG fuelled icebreaker to our Finnish partners.
Suurin uutinen oli tietysti se, että ”Suomi ja Venäjä ovat sopineet, että Pohjois-Suomessa sijaitsevien Sallan ja Raja-Joosepin rajanylityspaikkojen kautta pääsevät kulkemaan vain Suomen, Venäjän ja Valko-Venäjän kansalaiset, sekä heidän perheenjäsenensä.”
Putin pani lehdistötilaisuudessa erityisesti merkille että vaikka sopimus vaikuttaa kolmansien valtioiden kansalaisiin, niin se ei vaikuta Venäjän ja Valko-Venäjän yhteistyöhön eikä vaikuta Valko-Venäjän kansalaisiin.
Sitä vastoin muut Pohjoismaiden kansalaiset kärsivät tästä sopimuksesta. Venäjä oli hyvin tarkkana lisätessään valkovenäläiset sopimukseen. Suomi ei ottanut muiden Pohjoismaiden asiaa omakseen mahdollistamalla mm. Ruotsin ja Norjan kansalaisten rajanylitykset, vaan toimi itsenäisesti ja neuvotteli Venäjän kanssa kahdenvälisen sopimuksen.
Putin vastasi veteraanitoimittaja Kerstin Kronvallin kysymykseen korostamalla omaa toimintaansa ja tuomalla esille hyvät suhteet Suomen presidenttiin. Lopuksi Putin silitti suomalaisia myötäkarvaan puhumalla ”suomalaisesta ystävistämme” ja mainitsemalla ”kumppanuuden”. Kokonaisuudessaan Putinin lausunnoissa on syytä huomioida viittaukset kumppanuuteen.
Jonkin aikaa sitten sain puhelun Suomen presidentiltä, Hän nosti esille nämä rajaongelmat ja pyysi meitä ratkaisemaan ne. Kuten näette, olen tehnyt juuri sen.
Presidentti Putin lehdistötilaisuudessa 22 maaliskuuta 2016, käännös kirjoittajan.
Omat valinnat vai refleksiivinen kontrolli
Suomessa tämä nähdään mieluusti omana aktiivisena toimintana, vakauspoliitikkana ja hyvien Venäjä-suhteiden ylläpitämisenä. Tunnusomaista tälle on osin yksisuuntainen sukkuladiplomatia missä liikenne kulkee pääosin Helsingistä Moskovaan ja Sotšiin. Putinin kommentti siitä, kuinka 1 700 rajanylitystä vain kuukausien sisällä väheni muutamiin yksittäisiin vahvistaa tätä harhakäsitystä; kyseessähän oli suomalaisen aktiivisen ja päättäväisen politiikan onnistuminen, joka johti yhteisymmärrykseen ja sai vaikuttamisen kohteen (Venäjän presidentin) ryhtymään voimakkaisiin toimiin asian korjaamiseksi?
Tällainen näkökulma perustuu käsitykseen siitä, että Suomi valtiotoimijanana olisi Venäjälle vertainen ja omaisi erityisen vaikutusvallan Venäjään, mikä pohjautuu yhteiseen historiaamme, kylmän sodan asemaamme ja Suomen sodissa 1939-1944 ansaitsemaamme kunnioitukseen sekä venäläiseen käsitykseen meistä sisukkaana ja itsenäisyyttään arvostavana kansana.
Toinen näkökulma on se, että Venäjä vaikuttaa meihin omilla toimillaan ja ehdoillaan, saadakseen valtiojohtomme tekemään Venäjälle edullisia valintoja ja päätöksiä. Kahdenvälisten suhteiden aktivointi, yhteiset rajasopimukset sekä sopimukset ja yhteisymmärrykset, joissa keskitytään lisäämään yhteistyötä sellaisilla alueilla, joihin pakotteet eivät kohdistu ja etsimään voimassa olevista pakotteista porsaanreikiä, ovat esimerkkejä onnistuneesta refleksiivisestä kontrollista. Suomen liukuminen itään luo epävarmuutta ja vaikeuttaa myös perinteisiä läntisen yhteistyön alueita.
Refleksiivinen kontrolli on erityisen tehokas sellaista kohdetta vastaan, jossa päätösvalta on harvain käsissä eivätkä asiat ole alisteisia julkiselle tai edes rajatulle keskustelulle. Kuten Suomessa. Vaikka Suomessa ”ulkopolitiikasta päättää tasavallan presidentti —— yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa” on kahtiajako selvä; presidentti hoitaa suhteet itään ja valtioneuvosto sitten muut suhteet yhteistyössä. Suomalainen informaatiopsykologisen vaikuttamisen (refleksiivinen kontrolli) kohderyhmä on pieni ja hyvin tunnettu. Sen, että julkista keskustelua edelleenkin vaiennetaan ja ohjataan pitäisi soittaa hälytyskelloja.
Huolestuttavaa on myös se, että merkkejä ovat palvelunestohyökkäys puolustusministeriön verkkosivuille presidenttien tapaamisen aikana ja päivää myöhemmin hyökkäyksen kohteena olivat eduskunnan verkkosivut.
Toisinto Soini
Ulkoministeri Soini vieraili venäläisen vastinparinsa, tiukan ja taitavan diplomaatin, Sergei Lavrovin luona Moskovassa kesäkuun 6. päivänä. Kyseessä oli maanläheisempi uusinta presidenttivierailusta ainakin tarkastellen Venäjän suhteita Suomeen ja Suomen valtionjohtoon.
A joint news conference following talks with Foreign Minister of the Republic of Finland Timo Soini, Moscow, June 6, 2016. Photo: The Ministry of Foreign Affairs of the Russian Federation.
Naton BALTOPS-harjoitus, johon Venäjä on aikaisemmin itse osallistunut, oli venäläisten ja suomalaisten medioiden valokeilassa kokouksen edellä. Lavrov kommentoi kovin sanakääntein harjoitusta ja yleisemmin Nato-harjoituksia Venäjän rajoilla. Tavanomaiseen venäläiseen tyyliin yleisöä vakuuteltiin siitä, että konfliktien ratkaisun keinoina nähdään kansainvälisen oikeuden normit ja kansainvälisen turvallisuuden rakenteet, mutta Lavrov pidätti kuitenkin Venäjän suvereenin oikeuden ryhtyä ”riskeihin nähden riittäviin turvallisuustoimiin”.
Erityisen kiinnostava on Venäjän ulkoministeriön verkkosivujen transkriptio tapaamisen jälkeen pidetystä lehdistötilaisuudesta. Soinin vastaukset on jätetty pois puhtaaksi kirjoitetusta otteesta, jossa näkyy ainoastaan Lavrovin alustus ja hänen vastauksensa.
Question (addressed to Foreign Minister Timo Soini): Finland is not a NATO country, yet for the first time it’s allowing NATO war games, the Baltops exercise, to take place on its territory. You know better than most that Russia is very unhappy about this, that it considers it a provocation, considering how close all this is happening to the Russian border. Why has Helsinki chosen this apparent path of escalation? How is this going to help you better relations with Russia, which you call friendly?
Sergey Lavrov (speaking after Timo Soini): I can add that we have reaffirmed our belief that each country has a sovereign right to choose a security policy it considers appropriate. At the same time, we make no secret of our negative attitude to the NATO policy of moving its military infrastructure closer to our border and involving other states in its military activities. In this context, Russia has a sovereign right to use such methods to protect its security as appear to be adequate to the existing risks. I am convinced that our Finnish friends and neighbours are aware of this.
Suomen ulkoministeriö ei myöskään ole viitsinyt tai jaksanut pitää huolta siitä, että puhuttu tulisi julkiseksi kokonaisuudessaan. Ulkoministeriön sivuilta löytyy tätä kirjoitettaessa ainoastaan 2.heinäkuuta päivätty tiedote ulkoministerin tulevasta matkasta. Onneksi tilanteen pelastaa Russia Todayn hyvin tuotettu YouTube-kanava RUPTLY, josta koko lehdistötilaisuuden videon voi katsoa.
Havaintoja ja johtopäätöksiä
Venäjän valtionjohto hyödyntää erittäin taitavasti julkisuutta aseenaan ja sillä on hyvä kyky tuottaa uutisia tapahtumista niin sisäiseen (venäläisille suunnattuun) kuin ulkoiseen (ulkomaille suunnattuun) käyttöön. Uutiset ovat usein erittäin taitavasti räätälöityjä kohdeyleisölle. Esityö ja valmistelu tehdän huolella ja medioilla on selvä agenda setting -tehtävä.
Suomalainen media reagoi usein hyvin huonosti tällaisten uutisten sisältäessä vääristelyjä ja tarkoituksellisesti poisjätettyä tietoa. Vasta suoranaisiin valheisiin vastataan älähtämällä. Silloinkin vain, jos todistetaakka täyttyy. Suomalainen valtionjohto yleensä sulkeutuu kuin simpukka ja siirtyy ontuvasta strategisesta kommunikaatiosta asioiden kiistämiseen puhuvien päiden avulla tai uusiin versioihin ”En kommentoi” -vastauksesta. Tämä tuli varsin hyvin esille kun DefenseNewsin artikkeliin koskien Suomen neuvotteluja Venäjän kanssa haettiin vastausta.
Selvä johtopäätös näistä havainnoista on se, että Venäjä harjoittaa erittäin taitavasti median kontrollia ja vaikuttamista medioiden kautta. Venäjän valtionjohdolla on hyvä kyky ohjata keskustelua ja päättäjiä haluttuun suuntaan. Suomi tarvitsee puolustuksen tällaista informaatiopsykologista sodankäyntiä vastaan. Se vaatii suurempaa julkisuutta ja avoimuutta valtiojohdolta ja päättäjiltä ja parempaa vuorovaikutusta hallinnon ja medioiden välillä. Pimittämällä tietoa vahingoitetaan ainoastaan suomalaisia etuja, kun päättäjät alistavat itsensä informaatiopsykologiselle vaikuttamiselle, joka voi jatkua pitkään ja huomaamatta. Samalla kansa alistetaan yksipuoliselle, vääristellylle ja vihamieliselle informaatiovirralle, jota hallitsevat ja ohjaavat Venäjän valtiojohdon tiukassa liekanarussa olevat venäläiset mediat.
Hämärtäminen, pimittäminen, puutteellinen julkisuus ja salaiset neuvonpidot voivat kehittyä merkittäviksi uhkiksi demokratialle ja Suomen suvereenisuudelle. Pahimmillaan päättäjät tai kansa eivät edes huomaa tapahtunutta.
Komppaniassa herätys! Refleksiivinen kontrolli perustuu tutkittuihin ja dokumentoituihin teorioihin, tekniikoihin ja menetelmiin, joita hyödyntävät myös muut kuin entiset KGB-agentit.
//James
Maidan
Respected Leader
Elin uskossa että Suomessa on paljon erilaisia tiedotusvälineitä, ja olin sitä mieltä että sananvapauden kanssa Suomessa on kaikki hyvin (vielä).Suomen kahdenvälinen polku
16.6.2016 by somesotilas |
Pellolle Pohjola, eteiseen Valko-Venäjä
Maaliskuun 22. päivä 2016 saattaa hyvinkin päätyä historiankirjoihin päivänä, jolloin Suomi käytännössä alkoi katkaista välejään Pohjolaan ja Euroopan unioniin sekä syvensi kahdenvälisiä suhteitaan Venäjään. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö tapasi Venäjän presidentin Vladimir Putinin tämän aloitteesta Moskovassa.
With President of Finland Sauli Niinisto. March 22, 2016 Novo-Ogaryovo, Moscow Region. Source: kremlin.ru
Suomessa Tasavallan presidentin kanslia julkaisi heti asiasta tavallista pidemmät lehdistötiedotteet suomeksi ja englanniksi. Ruotsinkielinen käännös oli vain lyhyt yhteenveto. Siinä ei muun muassa tuotu esille sitä, että Niinistö päätti keskustelut ja lehdistötilaisuuden sinänsä tavanomaisella avoimella kutsulla Venäjän presidentille vierailla Suomessa. Jälkiviisaana voidaan todeta, että se, että Tasavallan presidentin kanslia
on täysin käsittämätöntä. Kansliassa oltiin joko taitamattomia tai sitten vallitsee käsitys siitä, että tuottamalla puutteellista ja tarkoituksellisesti vajavaista tietoa voitaisiin kontrolloida medioita ja mielipiteitä.
- valitsi väärän marssijärjestyksen, so. ensin laatia suomenkielinen ja sitten englanninkielinen lehdistötiedote
- valitsi kaksikielisyyden huomiotta jättämisen, so. ei kääntänyt ruotsiksi täydellistä tiedotetta ja
- valitsi jättää lisätiedot antamatta, so. ei linkittänyt venäläisen vastinparinsa tiedotteeseen ja videoon lehdistötilaisuudesta
Julkisuus aseena
Venäjällä asiat tuodaan esille julkisesti ja yksityiskohtaisesti. Presidentti Putin ei ainoastaan puhunut lämpimikseen hyvässä hengessä, vaan pani pöydälle myös kovia lukuja ja puhui taloudellisista tavoitetasoista ja panostuksista.
Lehdistötilaisuus neuvottelujen jälkeen. Klikkaa kuvaa päästäksesi tekstitettyyn videoon. Kuva: kremlin.ru.
We agreed that the Intergovernmental Commission will work actively on re-establishing and enhancing multidimensional ties. At the same time, I want to note that economic players are very determined, so to speak: they are working and building major, ambitious plans.
The total volume of accumulated Russian investments in Finland is $2.3 billion, while Finnish investments in Russia make up $2.9 billion, and if we include investments through third nations, it’s over $12 billion. We are cooperating successfully in many areas – for example, in shipbuilding. Thanks to this, Helsinki’s shipbuilding capacity is fully loaded through 2018; I repeat, they are stably loaded with our orders, I mean the construction of six ships, five of which are for Russian end users. In April, for example, we will transfer the world’s first LNG fuelled icebreaker to our Finnish partners.
Suurin uutinen oli tietysti se, että ”Suomi ja Venäjä ovat sopineet, että Pohjois-Suomessa sijaitsevien Sallan ja Raja-Joosepin rajanylityspaikkojen kautta pääsevät kulkemaan vain Suomen, Venäjän ja Valko-Venäjän kansalaiset, sekä heidän perheenjäsenensä.”
Putin pani lehdistötilaisuudessa erityisesti merkille että vaikka sopimus vaikuttaa kolmansien valtioiden kansalaisiin, niin se ei vaikuta Venäjän ja Valko-Venäjän yhteistyöhön eikä vaikuta Valko-Venäjän kansalaisiin.
Sitä vastoin muut Pohjoismaiden kansalaiset kärsivät tästä sopimuksesta. Venäjä oli hyvin tarkkana lisätessään valkovenäläiset sopimukseen. Suomi ei ottanut muiden Pohjoismaiden asiaa omakseen mahdollistamalla mm. Ruotsin ja Norjan kansalaisten rajanylitykset, vaan toimi itsenäisesti ja neuvotteli Venäjän kanssa kahdenvälisen sopimuksen.
Putin vastasi veteraanitoimittaja Kerstin Kronvallin kysymykseen korostamalla omaa toimintaansa ja tuomalla esille hyvät suhteet Suomen presidenttiin. Lopuksi Putin silitti suomalaisia myötäkarvaan puhumalla ”suomalaisesta ystävistämme” ja mainitsemalla ”kumppanuuden”. Kokonaisuudessaan Putinin lausunnoissa on syytä huomioida viittaukset kumppanuuteen.
Jonkin aikaa sitten sain puhelun Suomen presidentiltä, Hän nosti esille nämä rajaongelmat ja pyysi meitä ratkaisemaan ne. Kuten näette, olen tehnyt juuri sen.
Presidentti Putin lehdistötilaisuudessa 22 maaliskuuta 2016, käännös kirjoittajan.
Omat valinnat vai refleksiivinen kontrolli
Suomessa tämä nähdään mieluusti omana aktiivisena toimintana, vakauspoliitikkana ja hyvien Venäjä-suhteiden ylläpitämisenä. Tunnusomaista tälle on osin yksisuuntainen sukkuladiplomatia missä liikenne kulkee pääosin Helsingistä Moskovaan ja Sotšiin. Putinin kommentti siitä, kuinka 1 700 rajanylitystä vain kuukausien sisällä väheni muutamiin yksittäisiin vahvistaa tätä harhakäsitystä; kyseessähän oli suomalaisen aktiivisen ja päättäväisen politiikan onnistuminen, joka johti yhteisymmärrykseen ja sai vaikuttamisen kohteen (Venäjän presidentin) ryhtymään voimakkaisiin toimiin asian korjaamiseksi?
Tällainen näkökulma perustuu käsitykseen siitä, että Suomi valtiotoimijanana olisi Venäjälle vertainen ja omaisi erityisen vaikutusvallan Venäjään, mikä pohjautuu yhteiseen historiaamme, kylmän sodan asemaamme ja Suomen sodissa 1939-1944 ansaitsemaamme kunnioitukseen sekä venäläiseen käsitykseen meistä sisukkaana ja itsenäisyyttään arvostavana kansana.
Toinen näkökulma on se, että Venäjä vaikuttaa meihin omilla toimillaan ja ehdoillaan, saadakseen valtiojohtomme tekemään Venäjälle edullisia valintoja ja päätöksiä. Kahdenvälisten suhteiden aktivointi, yhteiset rajasopimukset sekä sopimukset ja yhteisymmärrykset, joissa keskitytään lisäämään yhteistyötä sellaisilla alueilla, joihin pakotteet eivät kohdistu ja etsimään voimassa olevista pakotteista porsaanreikiä, ovat esimerkkejä onnistuneesta refleksiivisestä kontrollista. Suomen liukuminen itään luo epävarmuutta ja vaikeuttaa myös perinteisiä läntisen yhteistyön alueita.
Refleksiivinen kontrolli on erityisen tehokas sellaista kohdetta vastaan, jossa päätösvalta on harvain käsissä eivätkä asiat ole alisteisia julkiselle tai edes rajatulle keskustelulle. Kuten Suomessa. Vaikka Suomessa ”ulkopolitiikasta päättää tasavallan presidentti —— yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa” on kahtiajako selvä; presidentti hoitaa suhteet itään ja valtioneuvosto sitten muut suhteet yhteistyössä. Suomalainen informaatiopsykologisen vaikuttamisen (refleksiivinen kontrolli) kohderyhmä on pieni ja hyvin tunnettu. Sen, että julkista keskustelua edelleenkin vaiennetaan ja ohjataan pitäisi soittaa hälytyskelloja.
Huolestuttavaa on myös se, että merkkejä ovat palvelunestohyökkäys puolustusministeriön verkkosivuille presidenttien tapaamisen aikana ja päivää myöhemmin hyökkäyksen kohteena olivat eduskunnan verkkosivut.
Toisinto Soini
Ulkoministeri Soini vieraili venäläisen vastinparinsa, tiukan ja taitavan diplomaatin, Sergei Lavrovin luona Moskovassa kesäkuun 6. päivänä. Kyseessä oli maanläheisempi uusinta presidenttivierailusta ainakin tarkastellen Venäjän suhteita Suomeen ja Suomen valtionjohtoon.
A joint news conference following talks with Foreign Minister of the Republic of Finland Timo Soini, Moscow, June 6, 2016. Photo: The Ministry of Foreign Affairs of the Russian Federation.
Naton BALTOPS-harjoitus, johon Venäjä on aikaisemmin itse osallistunut, oli venäläisten ja suomalaisten medioiden valokeilassa kokouksen edellä. Lavrov kommentoi kovin sanakääntein harjoitusta ja yleisemmin Nato-harjoituksia Venäjän rajoilla. Tavanomaiseen venäläiseen tyyliin yleisöä vakuuteltiin siitä, että konfliktien ratkaisun keinoina nähdään kansainvälisen oikeuden normit ja kansainvälisen turvallisuuden rakenteet, mutta Lavrov pidätti kuitenkin Venäjän suvereenin oikeuden ryhtyä ”riskeihin nähden riittäviin turvallisuustoimiin”.
Erityisen kiinnostava on Venäjän ulkoministeriön verkkosivujen transkriptio tapaamisen jälkeen pidetystä lehdistötilaisuudesta. Soinin vastaukset on jätetty pois puhtaaksi kirjoitetusta otteesta, jossa näkyy ainoastaan Lavrovin alustus ja hänen vastauksensa.
Question (addressed to Foreign Minister Timo Soini): Finland is not a NATO country, yet for the first time it’s allowing NATO war games, the Baltops exercise, to take place on its territory. You know better than most that Russia is very unhappy about this, that it considers it a provocation, considering how close all this is happening to the Russian border. Why has Helsinki chosen this apparent path of escalation? How is this going to help you better relations with Russia, which you call friendly?
Sergey Lavrov (speaking after Timo Soini): I can add that we have reaffirmed our belief that each country has a sovereign right to choose a security policy it considers appropriate. At the same time, we make no secret of our negative attitude to the NATO policy of moving its military infrastructure closer to our border and involving other states in its military activities. In this context, Russia has a sovereign right to use such methods to protect its security as appear to be adequate to the existing risks. I am convinced that our Finnish friends and neighbours are aware of this.
Suomen ulkoministeriö ei myöskään ole viitsinyt tai jaksanut pitää huolta siitä, että puhuttu tulisi julkiseksi kokonaisuudessaan. Ulkoministeriön sivuilta löytyy tätä kirjoitettaessa ainoastaan 2.heinäkuuta päivätty tiedote ulkoministerin tulevasta matkasta. Onneksi tilanteen pelastaa Russia Todayn hyvin tuotettu YouTube-kanava RUPTLY, josta koko lehdistötilaisuuden videon voi katsoa.
Havaintoja ja johtopäätöksiä
Venäjän valtionjohto hyödyntää erittäin taitavasti julkisuutta aseenaan ja sillä on hyvä kyky tuottaa uutisia tapahtumista niin sisäiseen (venäläisille suunnattuun) kuin ulkoiseen (ulkomaille suunnattuun) käyttöön. Uutiset ovat usein erittäin taitavasti räätälöityjä kohdeyleisölle. Esityö ja valmistelu tehdän huolella ja medioilla on selvä agenda setting -tehtävä.
Suomalainen media reagoi usein hyvin huonosti tällaisten uutisten sisältäessä vääristelyjä ja tarkoituksellisesti poisjätettyä tietoa. Vasta suoranaisiin valheisiin vastataan älähtämällä. Silloinkin vain, jos todistetaakka täyttyy. Suomalainen valtionjohto yleensä sulkeutuu kuin simpukka ja siirtyy ontuvasta strategisesta kommunikaatiosta asioiden kiistämiseen puhuvien päiden avulla tai uusiin versioihin ”En kommentoi” -vastauksesta. Tämä tuli varsin hyvin esille kun DefenseNewsin artikkeliin koskien Suomen neuvotteluja Venäjän kanssa haettiin vastausta.
Selvä johtopäätös näistä havainnoista on se, että Venäjä harjoittaa erittäin taitavasti median kontrollia ja vaikuttamista medioiden kautta. Venäjän valtionjohdolla on hyvä kyky ohjata keskustelua ja päättäjiä haluttuun suuntaan. Suomi tarvitsee puolustuksen tällaista informaatiopsykologista sodankäyntiä vastaan. Se vaatii suurempaa julkisuutta ja avoimuutta valtiojohdolta ja päättäjiltä ja parempaa vuorovaikutusta hallinnon ja medioiden välillä. Pimittämällä tietoa vahingoitetaan ainoastaan suomalaisia etuja, kun päättäjät alistavat itsensä informaatiopsykologiselle vaikuttamiselle, joka voi jatkua pitkään ja huomaamatta. Samalla kansa alistetaan yksipuoliselle, vääristellylle ja vihamieliselle informaatiovirralle, jota hallitsevat ja ohjaavat Venäjän valtiojohdon tiukassa liekanarussa olevat venäläiset mediat.
Hämärtäminen, pimittäminen, puutteellinen julkisuus ja salaiset neuvonpidot voivat kehittyä merkittäviksi uhkiksi demokratialle ja Suomen suvereenisuudelle. Pahimmillaan päättäjät tai kansa eivät edes huomaa tapahtunutta.
Komppaniassa herätys! Refleksiivinen kontrolli perustuu tutkittuihin ja dokumentoituihin teorioihin, tekniikoihin ja menetelmiin, joita hyödyntävät myös muut kuin entiset KGB-agentit.
//James
Islantikin tänään teki preventivisen ratkaisun: sallinut amerikkalaisten joukkojen oloa maassa (ei sekoiteta NATOn vaikka de juri ovat sitäkin(?)). Putinin kopallle tiedoksi että paska saa jauhata, ja ydinpommeja pudotella mihin milloinkin zhinovskien ja muiden Kremlin propagandistien tv hysteriassa, mutta sen pitemmälle ei kannattaa mennä, vaikka niitä sotilaita olisi siellä tasan kaksi, sitä tulkittaisi hyökkäyksenä USA:ta vastaan.
Miksei Suomessa voida tehdä saman? Voisi tulla jollekin samalla myös selväksi ettei NATO ja USA ole automaattisesti samoja asioita, NATOn johdossa ei tiedäkseni edes ole yhdysvaltalaisia tällä hetkellä?
Ja kun Puxitiin
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016063021823860_uu.shtml
Putin suksi suohon!
BlackFox
Ylipäällikkö
Suomessa pitäisi ensin käydä menneet läpi ja se likapyykki.
Odotan sitä päivää kun joku suomalainen poliitikko saa syytteen maanpetoksesta jäätyään kiinne vakoilusta tai anteeksi: kahdenkeskisistä tietojen vaihdosta missä tieto liikkuu vain toiseen suuntaan ja "molemmat hyötyvät" missä sana molemmat tarkoittaa Venäjää ja Poliitikkoa
Odotan sitä päivää kun joku suomalainen poliitikko saa syytteen maanpetoksesta jäätyään kiinne vakoilusta tai anteeksi: kahdenkeskisistä tietojen vaihdosta missä tieto liikkuu vain toiseen suuntaan ja "molemmat hyötyvät" missä sana molemmat tarkoittaa Venäjää ja Poliitikkoa
Laamanator
Eversti
En käsittääkseni ole missään vaiheessa väittänyt lännen mahdollisen hyökkäyksen Venäjälle olevan mikään konventionaalinen panssarilautta Moskovan porteilla skenaario. Ei Venäjää vastaan tarvitse kohdistaa mitään laajojen maa-alueiden haltuunottoon tähtäävää sotatoimea, vaan riittää kun Venäjän johto taivutetaan "lännen" kannalta suotuisaan politiikkaan ja sen pyrkimys vahvistua suurvallaksi kiistetään. Tämän tavoitteen voi saavuttaa parhaiten ja "sisäsiistillä" tavalla hybridivaikuttamisen keinovalikoimalla.
Käynnissä on hyvin selvästi idän ja lännen välinen hybridisota, jonka intensiteetti vaihtelee. Muodollisen sapelinkalistelun lisäksi työkaluista on Venäjään vaikuttamisessa tähän mennessä käytetty voimallisesti ainakin poliittisen, taloudellisen ja informaatiovaikuttamisen komponentteja, jotka ovat myös helposti tunnistettavissa. Kremlin uhka-arvioissa Yhdysvaltojen panssarilautta Moskovan porteilla tai sotilaallisen konfliktin eskaloituminen on kovinkaan korkealla prioriteettisijalla, mutta sen sijaan värivallankumouksen lietsominen nykyhallinnon kaatamiseksi varmasti on, mihin viittaa myös tuoreen kansalliskaartin perustaminen. Hybridisodankäynnin keino s eikä siihen mitään duginia tarvita.
Yhdysvaltojen suurvaltapoliittisia tavoitteita eri aikajänteillä voidaan spekuloida loputtomiin. Yhdysvallat operoi globaalisti ja sillä on etuja puolustettavanaan eri puolilla maailmaa ja pitkällä aikajänteellä sen päävastustaja tulee todennäköisesti olemaan Kiina. Tällä hetkellä lyhyen aikajänteen tavoitteena voivat olla esimerkiksi pohjoisen ulottuvuuden luonnonvarojen hallinta tai Yhdysvallat-Israel hegemonian säilyttäminen ja vahvistaminen lähi-idän suunnalla. Vaihtoehtoisesti se voi olla valmistautuminen Kiinan kohtaamiseen, jolloin Venäjän luonnonvarat on saatava hyvissä ajoin hallintaan.
Ennen panssarilauttasiperiassa vasta-argumenttia tarkennan etukäteen, ettei sinne venäläisen mannaesiintymän kylkeen tarvitse ajaa mitään abrams-panssarivaunua, vaan resurssit vallataan "rauhanomaisesti" yksityistämällä ne eri globaalien suuryritysten ja investointipankkien omaisuudeksi, jolloin ne toisin sanoen luiskahtavat näppärästi samaan omistukseen ja täsmälleen samalla tavalla kuin Suomenkin pohjavesivarat, sähköverkot sekä muu entinen valtionomaisuus. Venäjä on kuitenkin nykyisellä demografisella kehityksellään auringonlaskun maa eikä se ole kyennyt yrityksistä huolimatta kehityksen suuntaa kääntämään tai edes hyödyntämään omia rikkauksiaan, joten on täysin järkevää käydä putsaamassa ne parempiin taskuihin ennen kuin muut toimijat ehtivät apajille. Jossain vaiheessa joku muu tulee tilalle täyttämään aikanaan väistämättä syntyvän voimatyhjiön, mikä sekin voi tapahtua vasta 50 tai 100 vuoden päästä.
Suomen ei tässä tilanteessa kannata ottaa aktiivista roolia eikä edesauttaa kriisin kärjistymistä millään tavalla, koska se ei edistäisi millään tavalla Suomen kansallisia etuja eikä siitä olisi muutenkaan mitään hyötyä. Suomen kansallinen etu on vastakkainasettelun purkaminen, rauhan säilyttäminen ja ulkopoliittisten suhteiden normalisoituminen. Mielestäni Putin sanoikin Kultarannassa aika osuvasti, että Nato taistelisi Venäjää vastaan viimeiseen suomalaiseen asti. Sen Nato varmasti tekisikin, JOS vastakkainasettelu lopulta eskaloituisi avoimeksi sodaksi Itämeren alueella ja Naton suunnitelmissa on varmasti sopiva joutelias slotti suomalaisten joukkojen käytölle eri skenaarioissa. Miksipä ei olisi, sillä sehän olisi Naton kannalta vain hyödyllistä.
Jos kaikesta huolimatta Suomi lopulta sotketaan aktiiviseksi toimijaksi tähän käynnissä olevaan vastakkainasetteluun mukaan, niin silloin on oltava jokin todellinen saavutettavissa oleva hyöty tai palkinto. Sitä eivät ole mikään turvallisuuspoliittinen pyramiidihuijaus, kuten esimerkiksi täysin fiktiivisen panssarilauttapälkäneellä narratiivin "ehkäiseminen" Naton kaikkivoipaisen 5. artiklan avulla, vaan motivaattoriksi tarvitaan jotain oikeasti konkreettista hyötyä. Petsamo, Jäämeren yhteys ja pääsy pohjoisen ulottuvuuden luonnonvarojen osingoille sekä valtionvelan nollaaminen voisivat esimerkiksi olla vähintä, mitä Suomen tulee tässä tilanteessa oman panoksensa vastineeksi vaatia. Muuten ei kannata tehdä poliittisia lehmänkauppoja sen enempää Naton kuin Venäjänkään kanssa, sillä pelkäksi vieraiden sotien maksumieheksi ja tykinruoaksi ei kannata missään olosuhteissa suostua.
Vuonna 1941 Suomelle oli Saksan yhteistyöstä luvassa menetettyjen alueiden palauttaminen korkojen kera (Suur-Suomen rajat). Mitä tällä kierroksella on tarjolla? Nyt konkreettisesti läskiä ja mannaa pöytään hölynpölyretoriikan sijaan.
Juuri näin. Keskustelussa huomaa kuinka ajatuksia kahlitsee taistelu Stalingradista tai Kursk. Hybridisota ei suinkaan ole Kremlin yksinoikeus. Käydäänkö Venäjää vastaan informaatio/hybridisotaa? Ihan siinä missä Venäjäkin sitä käy.
Suomi joutuu olemaan tarkkana. Venäjä kimpoilee naapureitaan vastaan ja halutessaan käyttää brutaalia voimaa. Suomen on oltava tarkkana, ettemme ajaudu kiilapojaksi sellaiseen häätapahtumaan, jossa tarjolla on aisankannattajan rooli. Käsittääkseni päättäjät ovat tähän saakka luovineetkin taitavasti.
Kreml on sössinyt paljon ja nyt se pelkää, että sillä itsellään on se repale, johon cowboy hanakasti tarttuu. Venäjä ei käyttänyt etsikkoaikaansa NLn kaatumisen jälkeen ja siksi se on heikko ja otollinen alusta vaikuttamiselle. Heput tietävät sen tarkasti ja siitä tämä "osoitettu käytös".
Kannattaa muistaa, että harvinaisen vähän voitamme olemalla silkka etulinja, jota höylätään tulevaan tuohikuuhun saakka mennen tullen. Politiikalla on saavutettava enemmän.
Kotipesä on pidettävä kunnossa nykyisinä aikoina enemmän kuin koskaan. Se koskee KAIKKIA valtioita. Jos kotipesä rakoilee pahoin saati repeää, niin on osalle tulijoita.
Olen toivonut, että Suomessa opittaisiin kritiikki esittämään siten, ettei loukattaisi loputtomasti muita. Ymmärtääkseni meillä ei ole varaa ryhtyä repimään tätä kansaa kahtia, kolmia, neljiä....pitää löytää yhteinen sävel ja kritiikin on oltava asiallista enemmän kuin vain loukkaavaa. Nykyisissä oloissa yksi parhaimpia maanpuolustuksen muotoja on sovitella sisäisiä ristiriitoja, hakea yhteistä nuottia ja painostaa loppatossuja tekemään hommansa kansakunnan etu tiukasti silmänaloissa. Tätä maanpuolustushaaraa ei voi ostaa mistään, eikä sillä ole hintaa....se on oloissamme korvaamaton. Sanokaa wanhan sanoneen.
JR49
Respected Leader
Luonnonvarojen hallinta kelpaa suunnilleen jokaisen sodan syyksi viimeisen sadan vuoden ajalta. Kuulostaa ihan Illuminati-tason höpötykseltä, sillä sellainen järjestö tarvittaisiin ohjailemaan lyhyin väliajoin vaihtuvia poliittisia hallituksia. Ostan teoriasi sitten, kun luonnonvaroista on oikeasti pulaa. Toistaiseksi on helpompiakin kohteita kuin Venäjä.
Miksiköhän tämä globaali pankkiirimaailma ei iskenyt Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ja Jeltsinin aikaan? Silloin olisi luullut olevan helpompaa.
Ei, aggressiot ovat lähtöisin Putinin harhaisesta päästä. Mitään sellaista hybridivaikuttamisen iskua en näe tapahtuneen, mikä oikeuttaisi selittämään Venäjän sotakiihkon millään muulla kuin perinteisellä vallanhimoinen johtaja -skenaariolla.
Venäjä on kuitenkin nykyisellä demografisella kehityksellään auringonlaskun maa eikä se ole kyennyt yrityksistä huolimatta kehityksen suuntaa kääntämään tai edes hyödyntämään omia rikkauksiaan, joten on täysin järkevää käydä putsaamassa ne parempiin taskuihin ennen kuin muut toimijat ehtivät apajille. Jossain vaiheessa joku muu tulee tilalle täyttämään aikanaan väistämättä syntyvän voimatyhjiön, mikä sekin voi tapahtua vasta 50 tai 100 vuoden päästä.
Suomen ei tässä tilanteessa kannata ottaa aktiivista roolia eikä edesauttaa kriisin kärjistymistä millään tavalla, koska se ei edistäisi millään tavalla Suomen kansallisia etuja eikä siitä olisi muutenkaan mitään hyötyä. Suomen kansallinen etu on vastakkainasettelun purkaminen, rauhan säilyttäminen ja ulkopoliittisten suhteiden normalisoituminen. Mielestäni Putin sanoikin Kultarannassa aika osuvasti, että Nato taistelisi Venäjää vastaan viimeiseen suomalaiseen asti. Sen Nato varmasti tekisikin, JOS vastakkainasettelu lopulta eskaloituisi avoimeksi sodaksi Itämeren alueella ja Naton suunnitelmissa on varmasti sopiva joutelias slotti suomalaisten joukkojen käytölle eri skenaarioissa. Miksipä ei olisi, sillä sehän olisi Naton kannalta vain hyödyllistä.
Jos kaikesta huolimatta Suomi lopulta sotketaan aktiiviseksi toimijaksi tähän käynnissä olevaan vastakkainasetteluun mukaan, niin silloin on oltava jokin todellinen saavutettavissa oleva hyöty tai palkinto. Sitä eivät ole mikään turvallisuuspoliittinen pyramiidihuijaus, kuten esimerkiksi täysin fiktiivisen panssarilauttapälkäneellä narratiivin "ehkäiseminen" Naton kaikkivoipaisen 5. artiklan avulla, vaan motivaattoriksi tarvitaan jotain oikeasti konkreettista hyötyä. Petsamo, Jäämeren yhteys ja pääsy pohjoisen ulottuvuuden luonnonvarojen osingoille sekä valtionvelan nollaaminen voisivat esimerkiksi olla vähintä, mitä Suomen tulee tässä tilanteessa oman panoksensa vastineeksi vaatia. Muuten ei kannata tehdä poliittisia lehmänkauppoja sen enempää Naton kuin Venäjänkään kanssa, sillä pelkäksi vieraiden sotien maksumieheksi ja tykinruoaksi ei kannata missään olosuhteissa suostua.
Vuonna 1941 Suomelle oli Saksan yhteistyöstä luvassa menetettyjen alueiden palauttaminen korkojen kera (Suur-Suomen rajat). Mitä tällä kierroksella on tarjolla? Nyt konkreettisesti läskiä ja mannaa pöytään hölynpölyretoriikan sijaan.[/QUOTE]
Ihan kiva teoria lännen salaliitosta Venäjän kaatamiseksi. Juuri tätähän Dugin ja kumppanit levittävät aktiivisesti. Olisi kiva vain tietää mikä se uhkaava "länsi" oikein on? NATO? NATOn päätöksentekojärjestelmä on niin heikko ja hidas, että se ei kykene tällaiseen toimintaan. Eikä NATOlla ole edes työkaluja aktiiviseen hybridi- tai kybersodankäyntiin, ovat täysin puolustuksessa tällä hetkellä. Vähän häiritsee se, että puhut NATOsta kuin se olisi Putinin kaltainen yhden miehen valtakoneisto joka toteuttaa suunnitelmiaan dynaamisesti. Kannattaisi tutustua NATOn poliittiseen päätöksentekoon joka on kaiken sotilaallisen toiminnan perusta, niin näkisi että tällaiset "NATO taistelee viimeiseen suomalaiseen" jutut eivät ole kauhean helposti toteutettavissa.
EU? Heh-heh. No niin, se siitä...
USA? Jenkeissä hallinto vaihtuu vähintää kahdeksan vuoden välein, mikä vaikeuttaa pitempien strategioiden tekemistä, kuten on valitettavasti viime vuosina nähty. Toki supervallalla on omat intressinsä ja kukin hallinto niitä enemmän tai vähemmän vie eteenpäin omalla tyylisuunnallaan. On kuitenkin vaikea nähdä että vaihtuvat presidentin hallinnot kykenisivät viemään läpi näin pitkäjänteistä suunnitelmaa joka edellyttäisi kiinteää tukea liike-elämältä, ja samalla pitämään sen salassa. Tästä oli hiljattain jokin tutkimuskin, missä joku professori todisteli tieteellisesti että satojen ihmisten salaliitto ei voi pysyä pitkään salassa. Siksi toisekseen, jenkit ei ole läheskään niin ovelia ja taitavia kuin jotkut kuvittelevat.
Itseasiassa, vielä pari vuotta sitten Venäjä ei ollut oikein millään tavoin jenkkien kiinnostuksen kohteena. Georgian sodasta huolimatta Venäjän katsottiin olevan varsin harmiton tapaus, eikä missään tapauksessa tärkeämpi kuin Tyynenmeren suuntaa tai edes Lähi-Itä. Jos jenkeillä olisi ollut jonkinlainen "master plan" venäläisten suhteen, kai olisi myös varauduttu sotilaallisesti siihen, että Venäjän vastaa hybridihyökkäykseen sotilaallisella voimalla? Nyt mitään suunnitelmaa ei ollut. Joukkoja oltiin vähentämässä eikä ollut edes suunnitelmia joukkojen vahventamisesta jos tulee ongelmia. Eli mielestäni on vaikea löytää näyttöä tukemaan ajatuksesta lännen salaisesta suunnitelmsta Venäjän kyykyttämiseksi.
Siitä ollaan lapsellisen yhtä mieltä että Venäjä on taantuva kansakunta, joka tarvitsisi etelän muslimien ja idän kiinalaisten paineessa kipeästi lännen apua selviytyäkseen. Valitettavasti Putin näkee lännen uhkana, ei kansalleen vaan omalle hallintomallilleen ja vääryydellä kahmitulle omaisuudelleen. Eli tavalliset venäläiset joutuvat taas maksamaan tsaarinsa oman edun tavoittelun.
Haasteena Suomella on se, että poliitikot ovat ajaneet meidät tilanteeseen missä puolustus on heikoilla, liittoutuminen ei ole mahdollista ja ollaan sitouduttu EU:n kautta konfliktiin Venäjän kanssa. Toki olen sitä mieltä että olemme konfliktissa ihan oikealla puolella, Venäjän toimia ei saa mitenkään hyväksyä. Olisi vain ollut parempi jos oltaisiin tässä tilanteessa paljon vahvemman puolustuksen kanssa.
Mielestäni korkein poliittinen johto (presidentti) on hoitanut leiviskänsä kuitenkin aika hyvin viime aikoina. Hallitus toimii tiettyjen ministeriöiden osalta hyvin, pääministeri on hönö. Presidentti on vetänyt selkeää linjaa, osoittanut että olemme selvästi lännen puolella emmekä hyväksy Venäjän toimia. Emme hyväksy sanelua ja päätämme itse kohtalostamme.
Puolustusministeriö on tukenut sanomaa lainsäädäntötyöllä, jolla on selkeästi parannettu kykyä valmiuden nostamiseen. Lisäksi on lisätty sotilaallista yhteistyötä, tehty sopimuksia ja lisättyharjoituksia länsimaiden kanssa. On myös annettu selkeitä signaaleja, että tulevaisuudessa ollaan satsaamassa puolustukseen puolustusbudjetin ulkopuolelta mm Laivue 2020 ja FX-hankkeen myötä. Eli ollaan signaloitu, että meistä ei saa vasalleja ja tiukan paikan tullen meillä on kykyä ja tahtoa puolustaa aluettamme, parhaassa tapauksessa yhdessä kumppaneittemme kanssa.
Kuvaa vähän himmentää keskustan ja sossujen heikkous, jatkuvat lausunnot Venäjän ymmärtämisestä, sotilaallisen yhteistyön arvostelu ja omituiset taloudelliset kytkökset venäläisten kanssa. Samaan sarjaan menee Ruotsi-yhteistyön korostaminen, josta ruotsalaiset itse kieltäytyvät ja venäläiset lähinnä nauravat.
Suomen ei tässä tilanteessa kannata ottaa aktiivista roolia eikä edesauttaa kriisin kärjistymistä millään tavalla, koska se ei edistäisi millään tavalla Suomen kansallisia etuja eikä siitä olisi muutenkaan mitään hyötyä. Suomen kansallinen etu on vastakkainasettelun purkaminen, rauhan säilyttäminen ja ulkopoliittisten suhteiden normalisoituminen. Mielestäni Putin sanoikin Kultarannassa aika osuvasti, että Nato taistelisi Venäjää vastaan viimeiseen suomalaiseen asti. Sen Nato varmasti tekisikin, JOS vastakkainasettelu lopulta eskaloituisi avoimeksi sodaksi Itämeren alueella ja Naton suunnitelmissa on varmasti sopiva joutelias slotti suomalaisten joukkojen käytölle eri skenaarioissa. Miksipä ei olisi, sillä sehän olisi Naton kannalta vain hyödyllistä.
Jos kaikesta huolimatta Suomi lopulta sotketaan aktiiviseksi toimijaksi tähän käynnissä olevaan vastakkainasetteluun mukaan, niin silloin on oltava jokin todellinen saavutettavissa oleva hyöty tai palkinto. Sitä eivät ole mikään turvallisuuspoliittinen pyramiidihuijaus, kuten esimerkiksi täysin fiktiivisen panssarilauttapälkäneellä narratiivin "ehkäiseminen" Naton kaikkivoipaisen 5. artiklan avulla, vaan motivaattoriksi tarvitaan jotain oikeasti konkreettista hyötyä. Petsamo, Jäämeren yhteys ja pääsy pohjoisen ulottuvuuden luonnonvarojen osingoille sekä valtionvelan nollaaminen voisivat esimerkiksi olla vähintä, mitä Suomen tulee tässä tilanteessa oman panoksensa vastineeksi vaatia. Muuten ei kannata tehdä poliittisia lehmänkauppoja sen enempää Naton kuin Venäjänkään kanssa, sillä pelkäksi vieraiden sotien maksumieheksi ja tykinruoaksi ei kannata missään olosuhteissa suostua.
Vuonna 1941 Suomelle oli Saksan yhteistyöstä luvassa menetettyjen alueiden palauttaminen korkojen kera (Suur-Suomen rajat). Mitä tällä kierroksella on tarjolla? Nyt konkreettisesti läskiä ja mannaa pöytään hölynpölyretoriikan sijaan.[/QUOTE]
Ihan kiva teoria lännen salaliitosta Venäjän kaatamiseksi. Juuri tätähän Dugin ja kumppanit levittävät aktiivisesti. Olisi kiva vain tietää mikä se uhkaava "länsi" oikein on? NATO? NATOn päätöksentekojärjestelmä on niin heikko ja hidas, että se ei kykene tällaiseen toimintaan. Eikä NATOlla ole edes työkaluja aktiiviseen hybridi- tai kybersodankäyntiin, ovat täysin puolustuksessa tällä hetkellä. Vähän häiritsee se, että puhut NATOsta kuin se olisi Putinin kaltainen yhden miehen valtakoneisto joka toteuttaa suunnitelmiaan dynaamisesti. Kannattaisi tutustua NATOn poliittiseen päätöksentekoon joka on kaiken sotilaallisen toiminnan perusta, niin näkisi että tällaiset "NATO taistelee viimeiseen suomalaiseen" jutut eivät ole kauhean helposti toteutettavissa.
EU? Heh-heh. No niin, se siitä...
USA? Jenkeissä hallinto vaihtuu vähintää kahdeksan vuoden välein, mikä vaikeuttaa pitempien strategioiden tekemistä, kuten on valitettavasti viime vuosina nähty. Toki supervallalla on omat intressinsä ja kukin hallinto niitä enemmän tai vähemmän vie eteenpäin omalla tyylisuunnallaan. On kuitenkin vaikea nähdä että vaihtuvat presidentin hallinnot kykenisivät viemään läpi näin pitkäjänteistä suunnitelmaa joka edellyttäisi kiinteää tukea liike-elämältä, ja samalla pitämään sen salassa. Tästä oli hiljattain jokin tutkimuskin, missä joku professori todisteli tieteellisesti että satojen ihmisten salaliitto ei voi pysyä pitkään salassa. Siksi toisekseen, jenkit ei ole läheskään niin ovelia ja taitavia kuin jotkut kuvittelevat.
Itseasiassa, vielä pari vuotta sitten Venäjä ei ollut oikein millään tavoin jenkkien kiinnostuksen kohteena. Georgian sodasta huolimatta Venäjän katsottiin olevan varsin harmiton tapaus, eikä missään tapauksessa tärkeämpi kuin Tyynenmeren suuntaa tai edes Lähi-Itä. Jos jenkeillä olisi ollut jonkinlainen "master plan" venäläisten suhteen, kai olisi myös varauduttu sotilaallisesti siihen, että Venäjän vastaa hybridihyökkäykseen sotilaallisella voimalla? Nyt mitään suunnitelmaa ei ollut. Joukkoja oltiin vähentämässä eikä ollut edes suunnitelmia joukkojen vahventamisesta jos tulee ongelmia. Eli mielestäni on vaikea löytää näyttöä tukemaan ajatuksesta lännen salaisesta suunnitelmsta Venäjän kyykyttämiseksi.
Siitä ollaan lapsellisen yhtä mieltä että Venäjä on taantuva kansakunta, joka tarvitsisi etelän muslimien ja idän kiinalaisten paineessa kipeästi lännen apua selviytyäkseen. Valitettavasti Putin näkee lännen uhkana, ei kansalleen vaan omalle hallintomallilleen ja vääryydellä kahmitulle omaisuudelleen. Eli tavalliset venäläiset joutuvat taas maksamaan tsaarinsa oman edun tavoittelun.
Haasteena Suomella on se, että poliitikot ovat ajaneet meidät tilanteeseen missä puolustus on heikoilla, liittoutuminen ei ole mahdollista ja ollaan sitouduttu EU:n kautta konfliktiin Venäjän kanssa. Toki olen sitä mieltä että olemme konfliktissa ihan oikealla puolella, Venäjän toimia ei saa mitenkään hyväksyä. Olisi vain ollut parempi jos oltaisiin tässä tilanteessa paljon vahvemman puolustuksen kanssa.
Mielestäni korkein poliittinen johto (presidentti) on hoitanut leiviskänsä kuitenkin aika hyvin viime aikoina. Hallitus toimii tiettyjen ministeriöiden osalta hyvin, pääministeri on hönö. Presidentti on vetänyt selkeää linjaa, osoittanut että olemme selvästi lännen puolella emmekä hyväksy Venäjän toimia. Emme hyväksy sanelua ja päätämme itse kohtalostamme.
Puolustusministeriö on tukenut sanomaa lainsäädäntötyöllä, jolla on selkeästi parannettu kykyä valmiuden nostamiseen. Lisäksi on lisätty sotilaallista yhteistyötä, tehty sopimuksia ja lisättyharjoituksia länsimaiden kanssa. On myös annettu selkeitä signaaleja, että tulevaisuudessa ollaan satsaamassa puolustukseen puolustusbudjetin ulkopuolelta mm Laivue 2020 ja FX-hankkeen myötä. Eli ollaan signaloitu, että meistä ei saa vasalleja ja tiukan paikan tullen meillä on kykyä ja tahtoa puolustaa aluettamme, parhaassa tapauksessa yhdessä kumppaneittemme kanssa.
Kuvaa vähän himmentää keskustan ja sossujen heikkous, jatkuvat lausunnot Venäjän ymmärtämisestä, sotilaallisen yhteistyön arvostelu ja omituiset taloudelliset kytkökset venäläisten kanssa. Samaan sarjaan menee Ruotsi-yhteistyön korostaminen, josta ruotsalaiset itse kieltäytyvät ja venäläiset lähinnä nauravat.
