Suomi kasvattaa asemenojaan muttei hurjasti

[Laamanator]

Logistiikan vaikeus ja huollon merkitys on mielestäni yleisesti ottaen vähiten hahmotettu osa-alue paitsi sotilaallisia asioita, myös muutakin elämää ajatellen.

Huolto ei ole seksikästä militäärimachopornoa, se on arkista, mutta silti se on kaiken A ja O.

Huolto ja logistiikka ei ole seksikästä eikä sitä mielletä hotiksi taktiseksi hathatiksi, jossa uljaasti kilvan ryntäillään aikojen saatossa harvaksi karsiutuneiksi puistoa muistuttavissa metsiköissä valmiiksi tallattuja polkuja pitkin aseet paukkupatruunoita sylkien. Logistiikka on kuitenkin nimenomaan se aselaji, mikä on kaikkien operaatioiden ja operatiivisen toiminnan mahdollistaja. Se ei myöskään ole mitään yksinkertaista tai helppoa, vaan sisältää runsaasti ulottuvuuksia, liikkuvia osia ja epävarmuustekijöitä sekä päivittäistä raakaa työtä. Kuten monessa muussakin asiassa, myös huoltoon liittyvissä kysymyksissä piru asuu aina lukuisissa yksityiskohdissa.

Vaikka varmasti hyvin harva tulee koskaan asiaa ajatelleeksi, niin erittäin yksinkertaisena esimerkkinä jo pelkästään sen perushuolletun rynnäkkökiväärin saaminen sen talttahampaan käteen sekä sen kymmenen toimivan ja käyttäjälleen turvallisen patruunan jakaminen siihen ampumaradan katoksen sääsuojaan levitetylle vihreälle makuualustalle sitä varten, että niitä voi käskystä alkaa nykertämään lippaaseen maailman v*ttumaisimman epäkäytännöllisellä tavalla, on aika monen logistisen prosessin ja toimenpiteen lopputulos. Niitä ei manata jollain hokkuspokkusloitsulla taikurinhatusta tväl-varaston kahvihuoneessa, jonka hämäriin tiskillä asioivien asevelvollisten katseet eivät yllä, eikä niitä liioin käy myöskään joukkueen tai jaoksen lapsiluutnantti firman kortilla ostamassa kaupasta edellisenä iltapäivänä.

Siviilissä "logistiikkaa" hoitaa siihen koulutuksen ja alan työn koulimat ihmiset. On se varmaan pulliaiselle outoa. Logistiikan ammattilaisille se ei ole ollenkaan outoa. Yksi upseerin ja rivimiehen erottava tekijä on ja pitää olla yleinen tilannetaju, organisointikyky, ajantaju ja kyky ymmärtää kokonaisuuksia. Eli kuinka kauan kuluu matkaan, ennakkovalmisteluihin jne. Ton toki jokainen täysipäinen kouluikäisen vanhempi tajuaa jo ihan ilman eri puheita tai ei saa penskojaan ikinä ajoissa kouluun tai päiväkotiin.

Hankkeista esim. täysin siviilit ahvenanmaalaiset suunnittelee, kilpailuttaa, rakennuttaa ja ottaa käyttöön ruotsinlaivan 2-3 vuodessa. Siinä sivussa hakevat muutaman kymmenen miljoonaa yritystukea.

Tokihan intillä pitää kulua sama tai hiukan pitempi aika rynkyn patruunoiden ostamisen pohtimiseen ja rekka-autojen huoltojen suunnitteluun. Tajuan, että sotalaivaa tai lentokonetta ei saa parissa kolmessa vuodessa, mut tuskin Kainuun Prikaatissa sellaista hi-techiä on et niiden helyjen suunnittelu kestää vuosia.

Tää porukka muuttuu sit dynaamiseksi samana päivänä kun sota syttyy. Edellyttäen et siihen on 5-vuotissuunnitelma...

Sotalaitoksessa voi olla se ongelma että rauhan aikana se dynamisyys katoaa.

Kun ei ole kiire minnekkään, niin miksi hötkyillä

Olette väärässä. Puolustusvoimat on erittäin dynaaminen ja moderni johtamiseen sekä haastavaankin päätöksentekoon erikoistunut valtionlaitos, jonka joustava organisaatiorakenne kykenee tarvittaessa sudenkorennon reaktioajalla ja sille ominaisella kissamaisella ketteryydellä suorastaan hämmästyttävän akrobaattisen sulaviin taktisiin peliliikkeisiin. Iso laiva kääntyy kuitenkin soutuvenettä hitaammin.

 

[kuorkki]

Minä olen jossain yhdeydessä lukenut, että kevyiden jv-aseiden patruunoiden osalta tavoitetila olisi joskus ollut 100 tuliannosta / ase. Liekkö enää kuranttia tietoa. Sotilaskiväärin osalta tuo olisi tarkoittanut 3000 varattua patruunaa per ase ja RK:n osalta tuo tarkoittaisi 9000 patruunaa.

Jos tuollaiset määrät on varastoissa 90-luvuilla ollut, niin ei ole ihme, ettei patruunoita ole hankittu. 2000-luvun alussa armeijan paperivahvuus huiteli vielä 500 000 ukossa ja tätä ennen taidettiin jossain vaiheessa olla yli 700 000 ukon paperivahvuudessa. Nyt papereissa on se 230 000 sotilasta, joten tuollainen 270 000 ukon leikkaus tietäisi 9000 patruunan reservillä vaatimatonta 2,4 miljardin patruunan "ylijäämää". Tuollaista määrää saa rauhanajan kulutuksella jonkun vuosikymmenen ampua ja jäisi vielä hävityskiimassa räjäytettäväksikin melkoiset läjät.

 

[adam7]

Helppo lyhyen tähtäimen ratkaisu olisi ryhtyä käyttämään DDR-kaupan yhteydessä hankittuja itäblokin rk-patruunoita, joita ei nykyään saa käyttää rauhanajan koulutuksessa, johtuen patruunoiden kotimaista kovemmasta koostumuksesta ja niiden sisältämästä elohopeasta. Sotatekniikan näkökulmasta itäblokin patruunat ovat lähestulkoon oman kehityskaarensa huipulla ja sellaisinaan parhaita patruunoita, mitä 7.62x39 kaliiperissa on koskaan valmistettu.

DDR:n patruunat syövät kotimaisia piippuja mutta eivät DDR:stä ostettuja AKM:iä.

Kotimaiset piiput eivät ole kovakromattuja, muttta DDR:n piput ovat.

Pakkasella ei kannata kusta housuun

 

[pstsika]

DDR:n patruunat syövät kotimaisia piippuja mutta eivät DDR:stä ostettuja AKM:iä.

Eivät syö jos aseita huolletaan tunnollisesti.

 

[JOKO]

Kesällä 1944 oli ongelmia sinkojen jakamisessa pst-miehille ja kranaattien saamisessa tykkimiehille. Ilmeisesti alkukankeutta organisaatiossa, kun oli vasta viisi vuotta sodittu.

Mielestäni meillä pitäisi olla vapaaehtoisilla reserviläisillä varusteet kotona aseita ja ammuksia myöden. En yksinkertaisesti usko tornin reagointinopeuteen ja organisaation toimivuuteen Krimin kaltaisessa tilanteessa.

 

[Erkki]

Muistelisin että esim. jatkosodassa Suomen oma tuotanto ei saanut muuten korvattua kulutusta ammuksien osalta, paitti että asemasota aikana saatiin kirittyä jonkunlaiset varastot.

Toisaalta täällä tuotettiin patruunoita myös Ruotsiin vietäväksi.

 

[Laamanator]

DDR:n patruunat syövät kotimaisia piippuja mutta eivät DDR:stä ostettuja AKM:iä.

Kotimaiset piiput eivät ole kovakromattuja, muttta DDR:n piput ovat.

Pakkasella ei kannata kusta housuun

Kovakromaamattoman kotimaisen piipun kuluminen itäblokin patruunoita ammuttaessa ei puhtaasti aseteknisestä näkökulmasta tarkasteltuna ole aivan yksiselitteinen asia. Itäblokin teräshylsyinen patruuna ja sen terässydänluoti eivät varsinaisesti itsessään "normaaleilla" tulinopeuksilla sekä kohtuullisina "kerta-annoksina" ammuttuna aiheuta kovakromaamattomalle piipulle sen merkittävämpää kulumista kuin kotimainenkaan patruuna. Molempia voi ampua tuhansia laukauksia ilman, että ase kuluisi sen enempää kuin, mikä voidaan laskea ns. normaaliksi käytössä kulumiseksi.

Sen sijaan itäpatruunan elohopeaa sisältävä nalli on potentiaalinen ongelma, sillä elohopea aiheuttaa aseissa erinäisten ruutikaasujen, jäämien ja kosteuden kylkiäisenä korroosiota, jota kovakromaamattomat suomalaiset aseet eivät kestä samalla tavalla kuin esimerkiksi kovakromatut itäiset AK-pohjaiset aseet. Korroosiolle alttiita osia ovat erityisesti piippu, kaasumäntä, kaasublokki ja kaasumännän suojaputki (männän ohjain), joihin korroosiota aiheuttavat jämät mielellään tarttuvat. Korroosion haitallinen vaikutus johtaa aseiden kuntoluokitusten alenemiseen, korjauksen tarpeen lisääntymiseen ja lopulta hylkäämiseen. Kun suomalainen aseyksilö rikotaan käytössä ja hylätään, niin uutta samanlaista ei tule enää tilalle.

Korroosion haitallisia vaikutuksia voi parhaiten ennaltaehkäistä tai ainakin vähentää huolellisen asehuollon avulla, eli käytännössä käyttämällä kunnollisia puhdistusvälineitä ja oikeaa aseöljyä. Hieman pessimistisesti voidaan todeta, että tehostetusta asehuollostakin huolimattakin itäblokin patruunoiden käyttäminen johtaa lopputulemana kuitenkin niiden elohopeaa sisältävien nallien aiheuttaman korroosion vuoksi käytännössä pitkällä (ja useamman käyttäjän) aikajänteellä kovakromaamattomien aseiden elinkaaren lyhenemiseen n %. Elinkaaren lyheneminen tarkoittaa puolestaan rk-kaluston uusimistarpeen ajankohtaistumista nopeutetulla aikataululla.

Kotimaiset rynnäkkökiväärit olisi pitänyt ymmärtää jo aikanaan kovakromata niitä valmistettaessa, mutta Suomessa ei siihen aikaan hallittu aseiden kovakromaamiseen liittyviä valmistustekniikoita eikä tarpeen tiedostaminenkaan johtanut asian kääntämiseen oikeaan asentoon. Muualla maailmassa yleiset valmistustekniikat ja tarvittava teknologia olisi silloinkin ollut hankittavissa, jos laadukkaan kovakromauksen tarve olisi oikeasti ymmärretty ilman ylenkatsomista.

 

[baikal]

Kovakromaamattoman kotimaisen piipun kuluminen itäblokin patruunoita ammuttaessa ei puhtaasti aseteknisestä näkökulmasta tarkasteltuna ole aivan yksiselitteinen asia. Itäblokin teräshylsyinen patruuna ja sen terässydänluoti eivät varsinaisesti itsessään "normaaleilla" tulinopeuksilla sekä kohtuullisina "kerta-annoksina" ammuttuna aiheuta kovakromaamattomalle piipulle sen merkittävämpää kulumista kuin kotimainenkaan patruuna. Molempia voi ampua tuhansia laukauksia ilman, että ase kuluisi sen enempää kuin, mikä voidaan laskea ns. normaaliksi käytössä kulumiseksi.

Sen sijaan itäpatruunan elohopeaa sisältävä nalli on potentiaalinen ongelma, sillä elohopea aiheuttaa aseissa erinäisten ruutikaasujen, jäämien ja kosteuden kylkiäisenä korroosiota, jota kovakromaamattomat suomalaiset aseet eivät kestä samalla tavalla kuin esimerkiksi kovakromatut itäiset AK-pohjaiset aseet. Korroosiolle alttiita osia ovat erityisesti piippu, kaasumäntä, kaasublokki ja kaasumännän suojaputki (männän ohjain), joihin korroosiota aiheuttavat jämät mielellään tarttuvat. Korroosion haitallinen vaikutus johtaa aseiden kuntoluokitusten alenemiseen, korjauksen tarpeen lisääntymiseen ja lopulta hylkäämiseen. Kun suomalainen aseyksilö rikotaan käytössä ja hylätään, niin uutta samanlaista ei tule enää tilalle.

Korroosion haitallisia vaikutuksia voi parhaiten ennaltaehkäistä tai ainakin vähentää huolellisen asehuollon avulla, eli käytännössä käyttämällä kunnollisia puhdistusvälineitä ja oikeaa aseöljyä. Hieman pessimistisesti voidaan todeta, että tehostetusta asehuollostakin huolimattakin itäblokin patruunoiden käyttäminen johtaa lopputulemana kuitenkin niiden elohopeaa sisältävien nallien aiheuttaman korroosion vuoksi käytännössä pitkällä (ja useamman käyttäjän) aikajänteellä kovakromaamattomien aseiden elinkaaren lyhenemiseen n %. Elinkaaren lyheneminen tarkoittaa puolestaan rk-kaluston uusimistarpeen ajankohtaistumista nopeutetulla aikataululla.

Kotimaiset rynnäkkökiväärit olisi pitänyt ymmärtää jo aikanaan kovakromata niitä valmistettaessa, mutta Suomessa ei siihen aikaan hallittu aseiden kovakromaamiseen liittyviä valmistustekniikoita eikä tarpeen tiedostaminenkaan johtanut asian kääntämiseen oikeaan asentoon. Muualla maailmassa yleiset valmistustekniikat ja tarvittava teknologia olisi silloinkin ollut hankittavissa, jos laadukkaan kovakromauksen tarve olisi oikeasti ymmärretty ilman ylenkatsomista.

Silti suomalainen rynnäkkökivääri oli Universumin paras ase monta kymmentä vuotta.

 

[Creidiki]

Mistä foorumin hopliitit ostavat patruunansa? Itsellä kun on reserviläiskivääri kromatulla piipulla niin voi hyvällä omallatunnolla ampua myös itäeurooppalaista patia.

Tuokos joku maahan halpaa venäläistä kuulaa bulkkitavarana?

 

[pstsika]

Mistä foorumin hopliitit ostavat patruunansa? Itsellä kun on reserviläiskivääri kromatulla piipulla niin voi hyvällä omallatunnolla ampua myös itäeurooppalaista patia.

Tuokos joku maahan halpaa venäläistä kuulaa bulkkitavarana?

Asetekno
7,62x39 Partizan SM SURPLUS FMJ 123gr 60,-euroa/250
7,62x39 TulAmmo HP-BM 122gr 7,00 euroa/20

AV Ase ja erä
7,62x39 Partizan SM surplus 250kpl 65€

Helsingin Asenurkka
Barnaul 7.62x39 FMJ 20 kpl/6,50 €

Eräkala
Leader PPU SM 7,62x39 FMJ 250kpl Surplus BULK 59 €

 

[yrjö]

Kesällä 1944 oli ongelmia sinkojen jakamisessa pst-miehille ja kranaattien saamisessa tykkimiehille. Ilmeisesti alkukankeutta organisaatiossa, kun oli vasta viisi vuotta sodittu.

Mielestäni meillä pitäisi olla vapaaehtoisilla reserviläisillä varusteet kotona aseita ja ammuksia myöden. En yksinkertaisesti usko tornin reagointinopeuteen ja organisaation toimivuuteen Krimin kaltaisessa tilanteessa.

Muistaakseni Viipurin puolustustaistelussa oli tilanne jossa ammuksia, vai oliko se pyssyjä?, ei saatu taisteleville joukoille. Suomalainen piti kiinni viimeiseen saakka byrokratiasta vaikka piippalakit hyörivät pahat mielessä kulmilla samaan aikaan. Ammusvaraston vastaava oli lomalla tai jotain.

Myös mä en yksinkertaisesti usko torni-organisaatiossa mihinkään sellaiseen mikä vaatii ketteryyttä, improvisaatiota ja nopeaa reagointia.

 

[pstsika]

Muistaakseni Viipurin puolustustaistelussa oli tilanne jossa ammuksia, vai oliko se pyssyjä?, ei saatu taisteleville joukoille. Suomalainen piti kiinni viimeiseen saakka byrokratiasta vaikka piippalakit hyörivät pahat mielessä kulmilla samaan aikaan. Ammusvaraston vastaava oli lomalla tai jotain.

19.6. Iltaan mennessä tilattuja ammuksia ei oltu saatu. Asiaa tiedusteltaessa, AKM:stä luvattiin yksi tuliannos, jos tullaan noutamaan. Kolmen tuliannoksen tilaus uusittiin IV AKE:n puhelimitse, mutta ev. Kempin käskemää henkilökohtaista käyntiä ei suoritettu kuljetusvaikeuksien takia. IV AKE:n tykistökomentajan ev. Sippolan antamaa ammusten kirjallista luovutuslupaa ei saatu, koska eversti oli nukkumassa eikä häntä saanut herättää ennen aamua.
Ammusvaraston edessä oli 30-40 kuorma-autoa odottamassa ammuksia, mutta niitä ei saatu, koska ev. Sippolaa ei kukaan uskaltanut herättää.
Vihollinen eteni sinä aikana 20 kilometriä Suomen puolelle lisää. 20. Pr ammusten hakijat palasivat tyhjin käsin vaikka välillä oli jo pistoolitkin vedetty esille. Asevarikon puolustus oli vaan liian vahva. 20. Pr osastot tasasivat ammuksia keskenään niin, että jokaisella oli vähintään kymmenen patruunaa.

20.6. klo 13.15 Saapuu kuorma-auto tuoden kivääri- ja konepistooliammuksia ammusvarikoilta. Noutamaan lähti konepistoolein varustettu ryhmä ilman ev. Sippolan lupaa nytkään. Tykistön ammuksia saatiin hetkeä myöhemmin käydyn "taistelun" jälkeen. Saadut ammukset tuotiin liian myöhään, sillä joukot irtautuivat jo asemista.
Viipurin menettämisen jälkeen IV AK tykistökomenta nosti syytteitä asiasta, miksi ammusvarastosta oli luovutettu materiaalia ilman hänen lupaansa. Lopputuloksesta ei ole tietoa.

 

[Honcho]

19.6. Iltaan mennessä tilattuja ammuksia ei oltu saatu. Asiaa tiedusteltaessa, AKM:stä luvattiin yksi tuliannos, jos tullaan noutamaan. Kolmen tuliannoksen tilaus uusittiin IV AKE:n puhelimitse, mutta ev. Kempin käskemää henkilökohtaista käyntiä ei suoritettu kuljetusvaikeuksien takia. IV AKE:n tykistökomentajan ev. Sippolan antamaa ammusten kirjallista luovutuslupaa ei saatu, koska eversti oli nukkumassa eikä häntä saanut herättää ennen aamua.
Ammusvaraston edessä oli 30-40 kuorma-autoa odottamassa ammuksia, mutta niitä ei saatu, koska ev. Sippolaa ei kukaan uskaltanut herättää.
Vihollinen eteni sinä aikana 20 kilometriä Suomen puolelle lisää. 20. Pr ammusten hakijat palasivat tyhjin käsin vaikka välillä oli jo pistoolitkin vedetty esille. Asevarikon puolustus oli vaan liian vahva. 20. Pr osastot tasasivat ammuksia keskenään niin, että jokaisella oli vähintään kymmenen patruunaa.

20.6. klo 13.15 Saapuu kuorma-auto tuoden kivääri- ja konepistooliammuksia ammusvarikoilta. Noutamaan lähti konepistoolein varustettu ryhmä ilman ev. Sippolan lupaa nytkään. Tykistön ammuksia saatiin hetkeä myöhemmin käydyn "taistelun" jälkeen. Saadut ammukset tuotiin liian myöhään, sillä joukot irtautuivat jo asemista.
Viipurin menettämisen jälkeen IV AK tykistökomenta nosti syytteitä asiasta, miksi ammusvarastosta oli luovutettu materiaalia ilman hänen lupaansa. Lopputuloksesta ei ole tietoa.

Tätä lukiessa luulin itkeväni, mutta se olikin silmästä vuotavaa verta...

 

[koponen]

Mistä foorumin hopliitit ostavat patruunansa? Itsellä kun on reserviläiskivääri kromatulla piipulla niin voi hyvällä omallatunnolla ampua myös itäeurooppalaista patia.

AV Ase ja Erä on tarjonnut hyviä diilejä kun laatikoita on ottanut aina muutaman kerralla. Laatikkopaukulla ei kannata odottaa lapualaisen tarkkuutta, mutta kaikkeen käytännön harjoitusammuntaan toimii ihan hyvin. Eikä omakaan ressupyssyni ihan nollapiippu enää ole.

 

[Herman30]

...mutta niitä ei saatu, koska ev. Sippolaa ei kukaan uskaltanut herättää.
Vihollinen eteni sinä aikana 20 kilometriä Suomen puolelle lisää.

Jo oli kunnon rispektii komentajaa kohtaan, ei uskallettu herättää vaikka vihollinen tunki päälle ja oltiin ilman ammuksia.

Tokkopa se eversti tuossa tilanteessa olisi kovasti suuttunut jos oltaisiin herätetty.....

 

[Mustaruuti]

Jo oli kunnon rispektii komentajaa kohtaan, ei uskallettu herättää vaikka vihollinen tunki päälle ja oltiin ilman ammuksia.

Tokkopa se eversti tuossa tilanteessa olisi kovasti suuttunut jos oltaisiin herätetty.....

Tuo oli Suomen sotahistorian surullisin episodi. Kun ei ollut ammuksia, niin ei ihme, että 20. rykmentti irtautui hajanaisesti vain vähäisen taistelun jälkeen. No, jäipähän Viipuri ehjäksi...

 

[Erkki]

Jääkärieversti Sippola oli kyllä mies, jolle Neuvostoliitto olisi voinut myöntää jonkin mitalin. Samaisen herran pöydälle hautautuivat myös juuri suurhyökkäyksen alla otetut ilmakuvat naapurin hyökkäysvalmisteluista, joten kyseinen tiedusteluinformaatio jäi hyödyntämättä. Sippola oli myös täydellisessä välirikossa armeijakuntansa komentajan kanssa, mikä ei varmaankaan parantanut tuon yhtymän toimintaa.

 

[Fencer]

Tuo oli Suomen sotahistorian surullisin episodi. Kun ei ollut ammuksia, niin ei ihme, että 20. rykmentti irtautui hajanaisesti vain vähäisen taistelun jälkeen. No, jäipähän Viipuri ehjäksi...

Viipurin menetys olisi oma keskustelunsa, siitä on sen verran eri teorioita miksi niin kävi.

 

[pstsika]

Viipurin menetys olisi oma keskustelunsa, siitä on sen verran eri teorioita miksi niin kävi.

Tuolta löytyy: http://maanpuolustus.net/threads/viipuri-1944.2880/

 

[STI_Tactical9mm]

Logistiikan vaikeus ja huollon merkitys on mielestäni yleisesti ottaen vähiten hahmotettu osa-alue paitsi sotilaallisia asioita,

Huolto ei ole seksikästä militäärimachopornoa, se on arkista, mutta silti se on kaiken A ja O.

http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/maa/skemi/vk/pranttila/rintamam.pdf

RINTAMAMIESTEN MUONITUS SUOMESSA
SOTAVUOSINA 1939 - 1945

Jos ei ole ennen tullut vastaan, niin tuolta voi mennä kaikki couch_commandot lukemaan, että minkälaista sodan ajan huolto on ollut ja millaisilla muonitus määrillä on sotavuosina Suomen pieni kansakunta armeijaansa huoltanut.