Toisaalta ymmärrän kyllä Erdoakin tässä. Otetaan kuvitteellinen esimerkki vaihtoehtoisesta historian kulusta:
On 1970-luvun loppu ja IRA:n terroristit pommittavat siviilejä Pohjois-Irlannissa, ampuvat poliiseja Belfastissa ja aiheuttavat jatkuvia pommiuhkia Lontoossa. Brittiviranomaiset ajavat heitä takaa, jonka seurauksena joukottain IRA:n jäseniä ja kannattajia pakenee Suomeen ja hakee poliittista turvapaikkaa. Suomi myöntää heille turvapaikan. Suomesta käsin nämä IRA:n entiset jäsenet ja kannattajat jatkavat brittihallinnon vastaisia mielenosoituksia, pitävät esillä IRA:n tunnuksia ja roikottavat Margaret Thatcheria esittävää nukkea jaloista Helsingin rautatieasemalla. IRA-terroristien jälkeläinen valitaan jopa kansanedustajaksi eduskuntaan. Britit pyytävät luovutuksia, jotka evätään, koska ihmisoikeudet.
No, samaan aikaan Suomi haluaisi päästä Euroopan vapaakauppa-alue EFTA:n jäseneksi, mutta tarvitsisi siihen Britannian ratifioinnin. Kuinka todennäköisesti Thatcher tällaisessa kuvitteellisessa tilanteessa ratifioisi Suomen EFTA-jäsenyyden? Voi olla, että vaatisi IRA:n toiminnan kieltämistä Suomessa? Voi olla, että vaatisi terroristien luovuttamista?
Vastaavasta kuviosta on kyse Ruotsin ja Turkin välillä. Vaihdetaan tuohon ylläolevaan tarinaan Britannian tilalle Turkki, Suomen tilalle Ruotsi, IRA:n tilalle PKK ja Thatcherin tilalle Erdogan, niin ehkä alkaa avautua tilanne?
Tässä valossa olisi sulaa hulluutta jäädä odottamaan Ruotsia, koska Turkki ei voisi jo arvovaltasyistä hyväksyä heitä ellei kurdien poliittista toimintaa kielletä Ruotsissa aivan kokonaan. Ja sitä Ruotsi ei halua tehdä, koska ihmisoikeudet ja koska Ruotsi on aina ja kaikessa oikeassa.