Suomi NATOn jäseneksi - or not?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja RPG83
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
  • Tagit Tagit
    nato

Pitäisikö Suomen hakea NATOn jäseneksi

  • Äänestäjiä yhteensä
    885
Status
Suljettu uusilta vastauksilta.
Kansa on valintansa tehnyt ja se lienee päättäväisyydessään luokkaa Natoon vaikka läpi harmaan kiven.

Kysymys siitä, tehdäänkö päätös nyt vai ensi hallituskaudella on sitten kertaluokkaa monimutkaisempi asia. Siihen liittyy myös paljon asioita joita me, tai todennäköisesti edes eduskunta ei tiedä. Liittyen esimerkiksi Naton, Yhdysvaltojen tai UK kulissien takana antamiin toiveisiin tai jopa vaatimuksiin/ehtoihin liittyen Suomen turvatakuisiin prosessin aikana. Toisena vaakakupissa Naton yhtenäisyys ja Naton sekä muiden pelissä olevien maiden arvovalta ja Ruotsin/Itämeren turvallisuus.

Niinpä se, että eduskunta asiasta päättää on mielenkiintoinen tilanne. Eduskunnassa varsinkin näin vaalien kynnyksellä haluaisi kukin kansanedustaja varmaan äänestää kovinkin populistisesti omien ja puolueen kannattajiensa äänet maksimoiden kun samalla asiaan varmasti liittyy seikkoja, joita äänestäjät eivät tiedä. Asiaan liittynee myös seikkoja, joita ko edustaja ei tiedä, mutta on ehkä saanut vahvan vihjeen siitä, että tässä asiassa ei ole varaa sekoiluun. Vahvaa ohjausta täytyy tulla puoluejohdosta/valiokunnista ja samaan aikaan perustelut ovat niin vahvaa punaleimaosastoa, että avoimuus tai läpinäkyvyys tuskin kuvaavat sitä viestintää kovinkaan hyvin.

Loppupeleissä väitän, että se on Nato ja USA, jotka loppuviimein määrittelevät sen miten tässä kohtaa edetään ja voimme vain toivoa, että se linja on meidän parhaaksi. Itse katson, että nyt ei ole hetki kusta kavereiden muroihin.
 
Joko tässä tai jossain muussa ketjussa esitettiin (en muista kuka esitti, enkä löydä enää viestiä) kysymys: oliko (osa)syy Ruotsin jäämiselle Naton ulkopuolelle se, että Ruotsi ei halunnut jättää Suomea yksin puolueettomaksi maaksi. Tällainen väite oli jossain tullut esiin ja kyseltiin, ovatko muutkin kuulleet vielä. Asialla teki mieleni spekuloida.

Oletan, että suurin syy Ruotsin liittoutumattomuudelle oli se, että heillä ei pitkän puolueettomuus-/liittoutumattomuusperinteensä takia ollut siihen halua. USA oli salaisesti sitoutunut puolustamaan Ruotsia ja Ruotsilla oli vahvat asevoimat myös omasta takaa. Ruotsin asema oli kohtalaisen turvattu. Ruotsi ei välttämättä tarvinnut Nato-jäsenyyttä.

Periaatteessa Suomen asemalla on voinut olla myös oma merkityksensä. Ainakin periaatteessa ja teoriassa.

Ruotsin Nato-jäsenyys olisi tuonut Naton vielä lähemmäksi Neuvostoliittoa. Suomen asema olisi jäänyt silloin hyvin ahtaaksi. Mielestäni aika todennäköisenä riskinä olisi siinä tilanteessa ollut Neuvostoliiton asettama entistä kovempi paine Suomea kohtaan. Jos paine olisi lopulta johtanut Suomen alistumiseen Neuvostoliitolle (siis huomattavasti pahemmin kuin mikä toteutui) ja Suomen puolueettomuuden menettämiseen, olisi se ollut jo itsessään länsiblokille poliittinen ja moraalinen tappio. Suomen puolueettomuudella oli kuitenkin arvoa myös lännelle. Suomi oli yksi neljästä (silloisesta) Neuvostoliiton naapurimaasta, jotka voitiin luokitella vapaiksi maiksi, ja toimi esimerkkinä siitä, että Neuvostoliiton naapurina oleminen ei tarkoita automaattisesti alistumista neuvostososialismiin. Kuitenkin liittoutuminen lännen kanssa oli Suomelle silloisessa geopoliittisessa asemassa jokseenkin mahdotonta tai ainakin äärimmäisen riskialtista, joten se ei ollut realismia. Jolloin Suomen puolueettomuuden ainoa jäljelle jäänyt vaihtoehto olisi ollut paljon huonompi. Lisäksi seurauksena Suomen totaalisesta alistumisesta olisi voinut olla sotilaspoliittisia seurauksia, esim. YYA-sopimuksen nojalla neukkutukikohtien sijoittaminen Suomeen. Tämä olisi ollut valtava takaisku ja aiheuttanut sotilaallista päänvaivaa sekä Natolle yleisesti että Ruotsille erityisesti.

En ole ehtinyt kylmän sodan ajan "opinnoissani" kovin pitkälle, mutta on nyt tullut vastaan merkkejä siitäkin, että USA:ssa on käyty ainakin kirjetasolla pohdintaa jopa siitä, pitäisikö USA:n auttaa Suomea, mikäli Suomi joutuu Neuvostoliiton hyökkäyksen kohteeksi. Samaten pohdintoja ja jopa aloitteita oli, miten Suomea muuten voitaisiin tukea Neuvostoliiton vaikutusvallan kasvun estämiseksi. Kunhan pari kirjaa vielä luen, opin näistä lisää. Huolen aihe Suomen puolueettomuuden säilyminen joka tapauksessa oli USA:ssa.

En pitäisi minään mahdottomuutena sitä, että Suomen asema olisi voinut jollain tasolla vaikuttaa siihen, että Ruotsia ei taidettu pahemmin houkutella Naton jäseneksi kylmän sodan aikana. Ruotsin asemaa Nato-jäsenyys ei olisi olennaisesti parantanut, mutta seurauksena olisi voinut olla ainakin teoriassa Pohjois-Euroopan tilanteen vaikeutuminen sekä Ruotsin että Naton kannalta, jos Suomi olisi murtunut lopullisesti Neuvostoliiton paineen alla.

Pelkkää spekulointia tämä kaikki siis. Mutta se ei olisi välttämättä ollut tuohon aikaan mitenkään tyhmä ajatus, että Ruotsin oli syytäkin pysyä puolueettomana, jotta Suomi ei jäisi siihen asemaan yksin.
 
WardLittell kirjoitti:
www.iltalehti.fi

Jälleen pettymys – Unkari vedätti ja lykkäsi Suomen Nato-ratifioinnin aloittamista

Unkari on pettänyt Suomelle ja Ruotsille antamansa suullisen lupauksen maiden Nato-jäsenyyksien ratifioinnista helmikuussa. Maanjäristys saattaa lykätä ratifiointia Turkissa.
www.iltalehti.fi www.iltalehti.fi

Kyrvänsyylän vedätys sen kun jatkuu...
Klikkaa laajentaaksesi...
Unkari tuskin tulee ratifioimaan ollenkaan, vaan se tullaan potkimaan NATO:sta hevon helvettiin. Kyllä ihmetyttää, että tämän Valko-Venäjä kakkosen annetaan vakoilla NATO:ssa Venäjälle.
 
Sanavalmis Muurinen kirjoitti:
Joko tässä tai jossain muussa ketjussa esitettiin (en muista kuka esitti, enkä löydä enää viestiä) kysymys: oliko (osa)syy Ruotsin jäämiselle Naton ulkopuolelle se, että Ruotsi ei halunnut jättää Suomea yksin puolueettomaksi maaksi. Tällainen väite oli jossain tullut esiin ja kyseltiin, ovatko muutkin kuulleet vielä. Asialla teki mieleni spekuloida.

Oletan, että suurin syy Ruotsin liittoutumattomuudelle oli se, että heillä ei pitkän puolueettomuus-/liittoutumattomuusperinteensä takia ollut siihen halua. USA oli salaisesti sitoutunut puolustamaan Ruotsia ja Ruotsilla oli vahvat asevoimat myös omasta takaa. Ruotsin asema oli kohtalaisen turvattu. Ruotsi ei välttämättä tarvinnut Nato-jäsenyyttä.

Periaatteessa Suomen asemalla on voinut olla myös oma merkityksensä. Ainakin periaatteessa ja teoriassa.

Ruotsin Nato-jäsenyys olisi tuonut Naton vielä lähemmäksi Neuvostoliittoa. Suomen asema olisi jäänyt silloin hyvin ahtaaksi. Mielestäni aika todennäköisenä riskinä olisi siinä tilanteessa ollut Neuvostoliiton asettama entistä kovempi paine Suomea kohtaan. Jos paine olisi lopulta johtanut Suomen alistumiseen Neuvostoliitolle (siis huomattavasti pahemmin kuin mikä toteutui) ja Suomen puolueettomuuden menettämiseen, olisi se ollut jo itsessään länsiblokille poliittinen ja moraalinen tappio. Suomen puolueettomuudella oli kuitenkin arvoa myös lännelle. Suomi oli yksi neljästä (silloisesta) Neuvostoliiton naapurimaasta, jotka voitiin luokitella vapaiksi maiksi, ja toimi esimerkkinä siitä, että Neuvostoliiton naapurina oleminen ei tarkoita automaattisesti alistumista neuvostososialismiin. Kuitenkin liittoutuminen lännen kanssa oli Suomelle silloisessa geopoliittisessa asemassa jokseenkin mahdotonta tai ainakin äärimmäisen riskialtista, joten se ei ollut realismia. Jolloin Suomen puolueettomuuden ainoa jäljelle jäänyt vaihtoehto olisi ollut paljon huonompi. Lisäksi seurauksena Suomen totaalisesta alistumisesta olisi voinut olla sotilaspoliittisia seurauksia, esim. YYA-sopimuksen nojalla neukkutukikohtien sijoittaminen Suomeen. Tämä olisi ollut valtava takaisku ja aiheuttanut sotilaallista päänvaivaa sekä Natolle yleisesti että Ruotsille erityisesti.

En ole ehtinyt kylmän sodan ajan "opinnoissani" kovin pitkälle, mutta on nyt tullut vastaan merkkejä siitäkin, että USA:ssa on käyty ainakin kirjetasolla pohdintaa jopa siitä, pitäisikö USA:n auttaa Suomea, mikäli Suomi joutuu Neuvostoliiton hyökkäyksen kohteeksi. Samaten pohdintoja ja jopa aloitteita oli, miten Suomea muuten voitaisiin tukea Neuvostoliiton vaikutusvallan kasvun estämiseksi. Kunhan pari kirjaa vielä luen, opin näistä lisää. Huolen aihe Suomen puolueettomuuden säilyminen joka tapauksessa oli USA:ssa.

En pitäisi minään mahdottomuutena sitä, että Suomen asema olisi voinut jollain tasolla vaikuttaa siihen, että Ruotsia ei taidettu pahemmin houkutella Naton jäseneksi kylmän sodan aikana. Ruotsin asemaa Nato-jäsenyys ei olisi olennaisesti parantanut, mutta seurauksena olisi voinut olla ainakin teoriassa Pohjois-Euroopan tilanteen vaikeutuminen sekä Ruotsin että Naton kannalta, jos Suomi olisi murtunut lopullisesti Neuvostoliiton paineen alla.

Pelkkää spekulointia tämä kaikki siis. Mutta se ei olisi välttämättä ollut tuohon aikaan mitenkään tyhmä ajatus, että Ruotsin oli syytäkin pysyä puolueettomana, jotta Suomi ei jäisi siihen asemaan yksin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ansiokasta pohdintaa kyllä. Voihan hyvin olla ,että tällaisia ajatuksia on hyvinkin ollut olemassa, varsinkin -50, -60 ja -70 -luvuilla. Kyllä Ruotsikin on varmasti tiedostanut asian mistä kirjoitit.

Minulle on jäänyt mysteeriksi lähinnä -90 luvun aika, kun Baltia ryntäsi Natoon. Jumiutuko Ruotsi jotenkin tuohon puolueettomuuteensa ? Pelikenttähän oli tuolloin vapaa. Ruotsi olisi tuolloin ehkä pystynyt vetämää Suomen mukaansa Natoon, jos olisi aktivoitunut. Suomi toki oli tuolloinkin pahasti suomettunut, mutta Ahtisaaren aikana Ruotsin seuraaminen olisi ehkä vielä onnistunut.

Tässähän nyt taas vähän avataan asioita, jos et ole vielä kuunnellut

 
Tässähän alkaa nyt kisa kuumeta. Samoihin aikoihin maalin tähtäävät:
-OL3 kaupallinen sähköntuotanto
-Turkin Nato ratifiointi
-Unkarin Nato ratifiointi
-Eduskunnan Nato päätös

Nyt sitten joukolla jännäämään mikä näistä on ekana maalissa! Ja kuka on joukon etana.
 
Olen jopa hiukan kierolla tavalla tyytyväinen Unkarin lieroilusta. Kunhan venäjä rojahtaa, oppii Orban olemaan.

Suomi vetäköön tällä eduskunnalla homman maaliin, ja sitten rauhassa odotellaan. Isot pojat kohta kyllästyy näiden luikureiden touhuihin. Jossakin oli Erdoganista, että käy kauppaa kuin basaarissa, mutta ei älyä että asiakas saattaakin häipyä.
 
teknohippi kirjoitti:
Tässähän alkaa nyt kisa kuumeta. Samoihin aikoihin maalin tähtäävät:
-OL3 kaupallinen sähköntuotanto
-Turkin Nato ratifiointi
-Unkarin Nato ratifiointi
-Eduskunnan Nato päätös

Nyt sitten joukolla jännäämään mikä näistä on ekana maalissa! Ja kuka on joukon etana.
Klikkaa laajentaaksesi...
Johan on optimismia ilmassa !
 
kolomaittis kirjoitti:
Hah hah, Tuomioja taas pikkasen harmissaan että "joutuuko" Suomi Natoon jo hänen ollessa osallisena päättämässä.
Meidän poliitikkojen varpaille ei hypi mitkään tutkijat

www.iltalehti.fi

Tuomioja syyttää Mika Aaltolaa politikoinnista – ”Tutkijoiden pitäisi pysyä lestissään”

Ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtaja Erkki Tuomioja (sd) syyttää Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltolaa politikoinnista.
www.iltalehti.fi www.iltalehti.fi
Klikkaa laajentaaksesi...
Meillä on kyllä pitkä matka sananvapauteen, varsinkin johtavien turpo ja ulpo poliitikoiden johdosta. Karhuahan ei saanut sanoa karhuksi, saati ääneen ajatella, voisiko karhulla olla ilkeitä ajatuksia. Mitään ei siis olla opittu ainakaan tämän vanhan kaartin osalta siitä, että 2014 ei ollut Suomessa minkäänlainen herätys (poliitikoille, Puolustusvoimat oli hereillä), vaan ruususen unta jatkettiin yhdessä hokemalla itäisen naapurin oikeutta omaan "turvallisuuteensa."

En jaksa odottaa, että nämä poistuvat aktiivisesta poliitiikan teosta.
 
www.iltalehti.fi

Puolustusvoimien ex-komentaja: Aivan itärajan liepeillä on paikka, josta Venäjä voi olla erityisen huolissaan Suomen Nato-jäsenyyden jälkeen

Ari Puheloisen mielestä Naton itäraja ja Kuolan niemimaa ovat tärkeässä roolissa Suomen ja Pohjois-Euroopan strategisen tulevaisuuden kannalta.
www.iltalehti.fi www.iltalehti.fi

Entinen Suomen Puolustusvoimien komentaja, kenraali Ari Puheloinen, on pysytellyt sivussa keskustelusta, joka koskeen Suomen nykyistä turvallisuuspolitiikkaa. Juuri julkaistussa kirjassaan Sotilas ja työmies (Otava, 2023) hän kuitenkin puhuu Pohjois-Euroopan strategisesta tilanteesta ja tulevaisuuden spekulaatioista, joihin myös Nato-jäsenyys sisältyy.
 
Status
Suljettu uusilta vastauksilta.
Back
Top