Suomi NATOn jäseneksi - or not?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja RPG83
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
  • Tagit Tagit
    nato

Pitäisikö Suomen hakea NATOn jäseneksi


  • Äänestäjiä yhteensä
    885
Status
Suljettu uusilta vastauksilta.
Minä kaipaisin puolestani lihaa luitten päälle, että millä muskeleilla yksi paskavaltion huru-ukko pystyisi 29 maata vastaan?
Millä muskeleilla Kreikka roikotti Makedoniaa 10 vuotta porstuassa? Niillä keinoilla, että jos joku jäsenmaa haluaa estää toista pääsemästä kerhoon, niin se onnistuu. Sama pätee Unkariin. Jos se kieltäytyy ratifioimasta, niin NATO:n omien sääntöjen mukaan Suomesta ei tule jäsentä. Piste.
 
Jos Turkkia on jo tiskin alta uhkailtu lähetystöjen sulkemisella, mitä luulette pikkuiselle Unkarille kerrottavan? Iltalypsy.
Liki kuukauden vanha juttu..
 
[...]Itse en usko kalkkunan ulos potkimiseen, vaan silloin mieluummin luodaan täydentävä (ja vaihteeksi toimintakykyinen) järjestely ongelman kiertämiseksi.[...]
Tämähän perinteinen suomalainen yhdistystoimi. Yksi jäsenistä häiritsee muiden mielestä järjestön toimintaa, mutta häntä ei voida estää osallistumista järjestön toimintaan eikä potkia pihalle, koska näyttöä on hankala saada tai on muita syitä, miksi tämä ei onnistu. Ratkaisu on ymmärtää, että niin kauan kun järjestö ei istu ison omaisuuden päällä, niin jäsenistö voi lähteä ja perustaa uuden järjestön paremmilla säännöillä, jotka sopivasta estävät tätä ei-toivottua jäsentä liittymästä uuteen järjestöön. Hyvin nopeasti ei-toivottu jäsen huomaa, että alkuperäisen järjestön toiminnassa on mukana enää vain hän ja uusi järjestö tekeekin täsmälleen samaa kuin aiempi, mutta uudella nimellä.

Ehdotan: Atlantic Treaty Organization, Toinen eli ATOT - TOTA.

Painostuskeino siis löytyy sekä Unkaria että Turkkia vastaan. Nyt on aika kehitellä ja toteuttaa muita varasuunnitelmia.
 
Millä muskeleilla Kreikka roikotti Makedoniaa 10 vuotta porstuassa? Niillä keinoilla, että jos joku jäsenmaa haluaa estää toista pääsemästä kerhoon, niin se onnistuu. Sama pätee Unkariin. Jos se kieltäytyy ratifioimasta, niin NATO:n omien sääntöjen mukaan Suomesta ei tule jäsentä. Piste.
Toisaalta on niin että Makedonian jäseneksi tulemisella ei ollut minkäänlaista kiirettä. Suomen ja Ruotsin jäsenyydet ovat Naton itsensä toimintamahdollisuuksien takia tärkeitä.
 
Toisaalta on niin että Makedonian jäseneksi tulemisella ei ollut minkäänlaista kiirettä. Suomen ja Ruotsin jäsenyydet ovat Naton itsensä toimintamahdollisuuksien takia tärkeitä.
Muistutan myös, että Kreikka käytti veto-oikeuttaan nimenomaan ennen kuin Makedoniaa oli päästetty edes ulko-ovesta tuulikaapin puolelle, eli teki samaa mitä Turkki viime keväänä. Kun Pohjois-Atlantin neuvosto vihdoin päätti kutsua Pohjois-Makedonian jäseneksi, ei loppumuodollisuuksissa eli ratifiointikierroksella ollut suurempia viiveitä.

Hyvin nopeasti ei-toivottu jäsen huomaa, että alkuperäisen järjestön toiminnassa on mukana enää vain hän ja uusi järjestö tekeekin täsmälleen samaa kuin aiempi, mutta uudella nimellä.

Turkin tapauksessa tosin pitäisin todennäköisenä, että myös alkuperäinen NATO jatkaisi olemassa ja täysin miehitettynä - Yhdysvallat & kump. kun haluavat pitää Turkin edes jossain määrin 'kahlehdittuna' länteen geostrategisen sijaintinsa vuoksi. Kalkkunoita ei haluta päästää karkaamaan Kiinan pihamaalle. NATO:n merkitys osin toimintakyvyttömäksi osoittautuneena järjestönä toki laskisi, kun muut maat suuntaisivat toimiaan koko ajan enemmän ja enemmän täydentävän ATOT-TOTA:n suuntaan.
 
Viimeksi muokattu:
Se on vähän tulkinnanvarainen. Pohjois-Atlantin sopimuksen 10 artiklaan perustuu se, mitä avointen ovien politiikaksi kutsutaan, ja poliittinen yksimielisyys on vallinnut jäsenmaiden kesken siitä, että ehdot täyttäville maille jäsenyys on avoin. Eli tuon sopimuskohdan tulkinnasta on kysymys, mutta mitään ihan ehdotonta pakkoa ei ole hyväksyä uusia jäsenmaita - ennemmin poliittinen "pakko" noudattaa yhteisiä linjauksia ja käsityksiä.
Niin voisi sanoa että Natossa jokainen maa tulkitsee sen että täyttävätkö ehdot. Turkin kohdalla kysymyksenä on terrorismi asiat joka itsenäisenä asiana on ihan validi. Unkariin kohdalla ei ole mitään käryä miten viivästystä perustelevat.
 
Niin voisi sanoa että Natossa jokainen maa tulkitsee sen että täyttävätkö ehdot. Turkin kohdalla kysymyksenä on terrorismi asiat joka itsenäisenä asiana on ihan validi. Unkariin kohdalla ei ole mitään käryä miten viivästystä perustelevat.
Mutta Suomen ja Ruotsin tapauksessa asian tekee mielenkiintoiseksi se, että NATO (mukaan lukien Turkki) on jo todennut Suomen ja Ruotsin täyttävän kaikki jäsenyysehdot. NATO:n ja Pohjois-Atlantin neuvoston (jossa myös Turkin hallitus on edustettuna) näkökulmasta asia on loppuun käsitelty.

Turkki (ja Unkari) kuitenkin käyttää loppumuodollisuutta eli ratifiointiprosessia hyödyksi iltalypsyään varten - vaikka on siis itse jo Suomen ja Ruotsin jäseniksi hyväksynyt.
 
Tästä olen puhunut kohta vuoden. Jos Unkari menettää Venäjän taloudellisen tuen ja halvan lainan Rosatomin voimaloihin, kaatuu Orban ja koska Orbis on diktaattori, ei tälläistä vaihtoehtoa ole. Unkari odottaa Venäjän voittoa ja todennäköisesti ei ennen sitä ratifioi. Unkari laskee, että kumpi kannattaa enemmän: Ryssän kanssa veljeily ja talousriippuvuus vai EU:n tukirahat ja Orbanin valta, niin veikkaan ensimmäistä.
Orban sai viime keväänä vaalivoittonsa, ja saa hillua Unkarin johdossa vuoteen 2027 asti, riippumatta mitä taloudelle käy. Ja tässä reilussa kolmessa vuodessa ehtii tapahtua kaikenlaista muutakin, joka joko hyödyttää tai haittaa Orbania. Vallassa pysymistään Orban voi edistää mm. hyvin kattavalla mediakontrollilla. Lisäksi Fidesz on järjestellyt jo monia asioita niin, että edes vallan vaihtuminen ei täysin horjuta saavutettuja (rosvottuja) asemia ja varallisuutta.

Hieman muutenkin epäilen, että ryssä käyttäisi Orbania Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden torppaamiseen, kun voisi käyttää paljon tähdellisempiinkin asioihin, esim. EU-pakotteiden torppaamiseen.
 
Orban sai viime keväänä vaalivoittonsa, ja saa hillua Unkarin johdossa vuoteen 2027 asti, riippumatta mitä taloudelle käy. Ja tässä reilussa kolmessa vuodessa ehtii tapahtua kaikenlaista muutakin, joka joko hyödyttää tai haittaa Orbania. Vallassa pysymistään Orban voi edistää mm. hyvin kattavalla mediakontrollilla. Lisäksi Fidesz on järjestellyt jo monia asioita niin, että edes vallan vaihtuminen ei täysin horjuta saavutettuja (rosvottuja) asemia ja varallisuutta.

Hieman muutenkin epäilen, että ryssä käyttäisi Orbania Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden torppaamiseen, kun voisi käyttää paljon tähdellisempiinkin asioihin, esim. EU-pakotteiden torppaamiseen.
Käyttäähän Putin toki Orbania pakotteidenkin kampittamiseen minkä pystyy, sehän on nähty viime viikkoina. Eiköhän pakotteita vastaan äänestäminen ja Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyksien torppaus ole molemmat energiamaksuina - miksi toinen sulkisi toisen pois? Vaikka Orban urpo onkin, niin kyllä siinä sen verran strategikon vikaa on, että varmasti jo ajattelee 2027 jälkeistä aikaa ja mihinkä vallanhimoinen valtaan päästyään vapaaehtoisesti lähtisi?
 
Jännää, mutta ei yllättävää se, että kansalliskonservatiivinen Puola on lähtenyt täysin eri teille mitä Unkari. Puolalla vahvalla historialliset syyt. Ryssä on moneen otteeseen historian aikana kävellyt Puolan yli ja alistanut puolalaiset rysyjen orjiksi. Ei koskaan enää on Varsova päättänyt. Unkarin ryssän nuoleskelu on käsittämätöntä.
Kansalliskonservatiivisuus ei onneksi sentään aina tarkoita jotain aivan järjetöntä. Hyvä niin, Puolasta on tulossa sellainen sotilasmahti, että toivottavasti pysyykin hyvien puolella. Puolalaiset ovat aika uskonnollista väkeä ja valtauskonto katolisuus. Siellä konservatiivinen maailmankatsomus uppoaa varmaan aika luonnostaan ihmisiin.

Silti minusta on aiheellista ainakin vähän silmäillä sellaisia hankkeita, joilla on riskinä romuttaa esim. oikeusvaltiota. Ei se hyvältä näytä, jos jokin poliittinen liike / puolue alkaa pitää itseään niin tärkeänä, että haluaa alkaa suitsia yhteiskunnan peruspilareita. En nyt väitä, että Puolassa olisi mikään yritys tehdä maasta hivuttamalla yksipuoluejärjestelmää, mutta ihan oikein on, että Puolaakin pidetään silmällä tuomioistuinreformiensa kanssa edes varmuuden vuoksi, vaikka maa muuten on monessa asiassa hyvääkin työtä tehnyt.

Unkari oli itäblokissa taloudellisesti parhaiten menestyneitä maita ja siellä oli ajoittain pieniä talousreformejakin. Poliittinen sortokaan ei tainnut olla 1956 kansannousun jälkimaininkien jälkeen enää lähellekään pahimmasta päästä kommarimaiden näkökulmasta. Mursivat sitten Berliinin muurinkin salliessaan vapaan matkustamisen länteen, ml. muistakin itäblokin maista kuten DDR:stä Unkariin tulleet. Ja kun ryssävihallakin on paljon vähemmän perinteitä kuin esim. Puolassa eikä kommariajoistakaan ole jäänyt kuitenkaan ehkä samanlaisia traumoja kuin monessa muussa maassa, niin tästä on Orbanin kelvannut rakentaa nykyisyyttä. Niin ja siihen sitten päälle vielä vanhoja kaunoja 1. maailmansodan jälkeisistä aluemenetyksistä, olematon demokratian perinne ennen 1990-lukua yms. niin kaipa näillä eväillä saadaan kansan päätä sotkettua, ainakin jos pää on valmiiksi tarpeeksi tyhjä.
 
Naton Stoltenberg: ”Suomi ja Ruotsi ovat toteuttaneet sen, mitä lupasivat”
Ei yllättäne ketään - ja myös Turkki on tästä hyvin tietoinen. Mutta miksi turhaan antaa faktojen tulla hyvän vaalikampanjaviestinnän tielle.

Esimerkiksi Yhdysvaltain senaatti on ottanut käyttöön aivan oikean sanamuodon Turkin viivyttelystä puhuttaessa: "Turkey's continued failure to ratify".
 
Unkariin kohdalla ei ole mitään käryä miten viivästystä perustelevat.
Unkarihan tekee kaikkensa Suomen jäsenyyden eteen, on vaan parliamentissa ollut vähä kiirutta viime aikoina. Ja Orban itse runnoo selkä vääränä puolueensa uppiniskaisten edustajien vastustuksesta huolimatta myönteistä päätöstä.

Ja kaikki nauraa selkäkeikkaa, kun jokainen annettu päivämäärä ja lupaus otetaan Suomessa ihan tosissaan.
 
Unkarihan tekee kaikkensa Suomen jäsenyyden eteen, on vaan parliamentissa ollut vähä kiirutta viime aikoina. Ja Orban itse runnoo selkä vääränä puolueensa uppiniskaisten edustajien vastustuksesta huolimatta myönteistä päätöstä.

Ja kaikki nauraa selkäkeikkaa, kun jokainen annettu päivämäärä ja lupaus otetaan Suomessa ihan tosissaan.
Unkarin osalta juurikin näin.
Ja Tyrkiia (näinkö se pittää esittää, ettei kalkkunaan sekoitu?) on tyytyväinen Suomeen, mutta Ruotsi ärsyttää?

Eihän siitä ole kuin vuosi, kun alettiin keskustelua NATO-jäsenyydestä (Risto E.J vähän aikaisemmin, mutta virheellisellä tavalla) Suomessa oikeesti herätellä? Ja nyt jo pitäisi valmista olla?
Eihän meillä ole sotilaallisesti mitään hätää, kun rysyt tapattaa joukkojaan Ukrainassa oikein huolella. Ja kalustoakin mennyt helvetikseen.

Ruotsin kanssa yhteenliimautuminen välillä ihmetytti, kun kuitenkin erilliset hakemukset tehtiin ja ymmärtääkseni muissakin maissa on maa kerrallaa ratifioitu. (Jossakin oli istunnossa tauko niin että Ruotti oli ratifioituna, mutta me jouduttiin pari tuntia venaan? Vai onko väärä muistikuva?) Ehti jo ajatella, että ei vittu tätäkään osattu omin päin hoitaa, ainako me ollaan Ruottia hoivaamassa.

Nyt kun se keinotekoinen kytky Ruotsiin on purettu, eiköhän tämä hoidu, ennen kuin tarvitsee alkaa vitosartiklaan vetoamaan. NATO:n tiedustelutietoa saadaan varmaan ihan riittävästi, että voidaan tarvittaessa Hornet-partio lähettää opettaan rysyille naamioitumisen tarpeellisuutta. Niihin hybridiuhkiin en oikein näe NATO:sta hirveästi apua; hybridit joudutaan hoitaan ihan omin pikku kätösin joka tapauksessa.

Itte muistan avoimesti kannattaneeni NATO-jäsenyyttä ensimmäisen kerran 91 syksyllä, samassa tilaisuudessa oli läsnä (edelleen, silloinkin) NL-myönteisiä tovereita, mutta ei nekään lähteneet vänkäämään, kun keskustelu liittyi Zhirinovski-vainajaan ja hänen Suomen syöntihaluihin.
Kyllä tässä yli kolmen vuosikymmenen NATO-fanituksen jälkeen jaksaa vielä kotvasen odotella. Naatitaan.

OT: Itse asiassa se 90-luvun alkupuoli oli myös messevää aikaa, kun silloinen sosialisti- kommunistijengi oli menettänyt suuren ja mahtavan tuen. Meikäläisittäin alettiin edes vähän katsomaan suomettuneisuuden aikaa ja myöntämään, että saattoi olla paskoja ajatuksia. Porvarillinen ajattelu ei suoraan ollut pilkkalaulujen kohteena ja vanhat NL-myötäilijät oppivat pitämään turpansa kiinni, paitsi tietysti Väykkä.
Nyt vähän sama fiilis NATO-asiassa: Kansa päätti yön yli haluavansa länsiliittoumaan ja vanhat NATO-jarrut oppivat pitämään turpansa kiinni, paitsi tietysti Tuomioja.
Kyllä minä oikeastaan nautin tästä :cool:
 
Status
Suljettu uusilta vastauksilta.
Back
Top