Unkarihan tekee kaikkensa Suomen jäsenyyden eteen, on vaan parliamentissa ollut vähä kiirutta viime aikoina. Ja Orban itse runnoo selkä vääränä puolueensa uppiniskaisten edustajien vastustuksesta huolimatta myönteistä päätöstä.
Ja kaikki nauraa selkäkeikkaa, kun jokainen annettu päivämäärä ja lupaus otetaan Suomessa ihan tosissaan.
Unkarin osalta juurikin näin.
Ja Tyrkiia (näinkö se pittää esittää, ettei kalkkunaan sekoitu?) on tyytyväinen Suomeen, mutta Ruotsi ärsyttää?
Eihän siitä ole kuin vuosi, kun alettiin keskustelua NATO-jäsenyydestä (Risto E.J vähän aikaisemmin, mutta virheellisellä tavalla) Suomessa oikeesti herätellä? Ja nyt jo pitäisi valmista olla?
Eihän meillä ole sotilaallisesti mitään hätää, kun rysyt tapattaa joukkojaan Ukrainassa oikein huolella. Ja kalustoakin mennyt helvetikseen.
Ruotsin kanssa yhteenliimautuminen välillä ihmetytti, kun kuitenkin erilliset hakemukset tehtiin ja ymmärtääkseni muissakin maissa on maa kerrallaa ratifioitu. (Jossakin oli istunnossa tauko niin että Ruotti oli ratifioituna, mutta me jouduttiin pari tuntia venaan? Vai onko väärä muistikuva?) Ehti jo ajatella, että ei vittu tätäkään osattu omin päin hoitaa, ainako me ollaan Ruottia hoivaamassa.
Nyt kun se keinotekoinen kytky Ruotsiin on purettu, eiköhän tämä hoidu, ennen kuin tarvitsee alkaa vitosartiklaan vetoamaan. NATO:n tiedustelutietoa saadaan varmaan ihan riittävästi, että voidaan tarvittaessa Hornet-partio lähettää opettaan rysyille naamioitumisen tarpeellisuutta. Niihin hybridiuhkiin en oikein näe NATO:sta hirveästi apua; hybridit joudutaan hoitaan ihan omin pikku kätösin joka tapauksessa.
Itte muistan avoimesti kannattaneeni NATO-jäsenyyttä ensimmäisen kerran 91 syksyllä, samassa tilaisuudessa oli läsnä (edelleen, silloinkin) NL-myönteisiä tovereita, mutta ei nekään lähteneet vänkäämään, kun keskustelu liittyi Zhirinovski-vainajaan ja hänen Suomen syöntihaluihin.
Kyllä tässä yli kolmen vuosikymmenen NATO-fanituksen jälkeen jaksaa vielä kotvasen odotella. Naatitaan.
OT: Itse asiassa se 90-luvun alkupuoli oli myös messevää aikaa, kun silloinen sosialisti- kommunistijengi oli menettänyt suuren ja mahtavan tuen. Meikäläisittäin alettiin edes vähän katsomaan suomettuneisuuden aikaa ja myöntämään, että saattoi olla paskoja ajatuksia. Porvarillinen ajattelu ei suoraan ollut pilkkalaulujen kohteena ja vanhat NL-myötäilijät oppivat pitämään turpansa kiinni, paitsi tietysti Väykkä.
Nyt vähän sama fiilis NATO-asiassa: Kansa päätti yön yli haluavansa länsiliittoumaan ja vanhat NATO-jarrut oppivat pitämään turpansa kiinni, paitsi tietysti Tuomioja.
Kyllä minä oikeastaan nautin tästä