Suomi NATOn jäseneksi - or not?

Pitäisikö Suomen hakea NATOn jäseneksi


  • Äänestäjiä yhteensä
    883
Samaa mieltä. Tervon TV-sarja suomettumisesta mikä tuli silloin 2021 vai milloin se oli, niin siinä sanoi mielestäni hyvin, että "eliitti suomettui, kansa ei". Vinha perä, ja joka tapauksessa meidän poliitikot nyt eivät varmaankaan suurin osa nähnyt yhtään mitään. PV pysyi hereillä ja hyvä niin. Poliitikot lähinnä kehui meidän itsenäistä vahvaa puolustusta samaan aikaan kun leikkasivat PV:n budjettia ja vahvuutta.
Haluan kuitenkin muistuttaa että meillähän oli avoimesti Nato- jäsenyyttä kannattava ehdokas Nils Torvalds vuoden 2018 presidentin vaaleissa. Mielikuva itselläni on että mies sai osakseen lähinnä hymähtelyä ja mulkoilua vaalitenteissä ja lopulta vaalitulos taisi olla muutama prosentti äänistä. Että kyllä suomen kansa on kulkenut sumussa siinä kuin valtiojohtokin. Sauli Niinistöllähän oli "aktiivinen vakauspolitiikkansa" pilareineen...Fakta on se että meillä kävi helvetin hyvä tuuri että me emme olleet venäjän aggression kohde Ukrainan sijaan. Lisäksi vaadittiin Ukrainan menestyksekäs puolustustaistelu jotta Nato- hakemus uskallettiin jättää. Mainittakoon vielä inhoamani pm Sanna Marin joka ei korvaa lotkauttanut SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittisille fossiileille ja murjoi SDP:n hakemuksen taakse.
 
Aika lailla samaa mieltä. Ennen helmikuuta 2022 poliitikoilta johtajuuden puutetta. Haistelivat vain kansalaismielipidettä. Poliitikkojen mieli alkoi muuttua Nato-myönteiseksi vasta sitten kun mielipidetutkimukset näyttivät yksiselitteisesti kansan enemmistön olevan sotilaallisen liittoutumisen kannalla.
 
Aika lailla samaa mieltä. Ennen helmikuuta 2022 poliitikoilta johtajuuden puutetta. Haistelivat vain kansalaismielipidettä. Poliitikkojen mieli alkoi muuttua Nato-myönteiseksi vasta sitten kun mielipidetutkimukset näyttivät yksiselitteisesti kansan enemmistön olevan sotilaallisen liittoutumisen kannalla.
Itse näkisin suurimpana ongelmana sen että suomen ulkopolitiikan johtamismallia ei muutettu kylmän sodan jälkeen. Meillähän oli totuttu siihen että presidentti hoitaa venäjä-suhteet ja se onmm,,, jämpti se. Toki EU- jäsenyyden toteuduttua eurooppa-asiat jyvitettiin pääministerille, mutta ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtaminen säilyi presidentillä. Ja tärkeimpänä ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksenä säilyi venäjä. Tämä altisti presidentti- johtoisen turpo- apparaatin painostukselle.

Jos presidentti Ahtisaari olisi valittu toiselle kaudelle, olisimme ehkäpä liittyneet Natoon jo 2000- luvun tienoilla, hänen ei olisi tarvinnut toisella ja viimeisellä kaudellaan välittää kannatuksestaan. Pääministerinä oli vielä tuolloin hyvin länsimielinen Lipponen - sittemmin putkimiehenä ryvettynyt. Tässä riittäisikin pöyhittävää että miksi istuva presidentti ei kelvannut SDP:lle vuoden 2000 presidentinvaaleissa - ennenkuulumatonta! Oliko kyseessä lokakampanja ja mistä käsin sitä masinoitiin? Miksi kommunismin ilosanomaa levittänyt Halonen valittiin tehtävään? Vaalithan sukupuolittuivat hyvin pian, haluttiin naispresidentti, asiakysymyksistä viis. Kuka siis veteli piuhoja vuoden 2000 presidentinvaaleissa?

Halosen kaudella tämä johtamismalli ei ollut ongelma koska hän teki sen mitä venäjän toiveissa oli ja enemmänkin. Mainittakoon vaikkapa EU:n puolustusklausuulien vesittäminen(joiden perään Niinistö ihan hiljattain vielä vuonna 2021 haikaili ja paheksui EU:n olematonta reaktiota venäjän etupiirivaatimuksiin), maamiinakielto, maanpetoksen kirjassaan tunnustaneen E.Tuomiojan nimittämisen ulkoministeriksi (hänen kaudellaan tuli ilmi mahd. venäjän kybervakoilu ulkoministeriössä. On mahtanut olla tungosta serverillä kun varoitus tuli ilmeisesti joltain toiselta läntiseltä? vakoilijalta. Päitä ei joutunut vadille) ja venäjän esikunta-akatemiasta mittatilaustyönä erinomaisin arvosanoin valmistuneen G.A:n hyväksyminen maanpuolustuksen herkimpiin tehtäviin.

Niinistön kaudella painostus alkoi heti kättelyssä. Jotkut varmaan muistaa kenraali Makarovin ja "kenraali oli pitänyt puheen" vuodelta 2012 minkä arvioin olleen ensimmäinen julkinen koepallo jolla Putin koetteli jäätä. Tämänkaltaiset asiat ei tapahdu sattumalta, piste. Sittemmin tuli mm. Raja-Joosepin siirtolaisvyöryä ja ihan julkinen retoriikka venäjän puolelta koveni selvästi. Omien havaintojeni mukaan niiden harvojen, Niinistön kasvokkain Putinin kanssa käymien tapaamisten jälkeen hän vaikutti hyvin hermostuneelta, harmaankalpealta ja tuijotti tyhjyyteen ikäänkuin kylmät madonluvut olisi hänelle luettu päin näköä vain kielenkääntäjien ja ehkäpä alemman tason virkamiesten läsnäollessa.

Itseasiassa voidaan jopa mennä niin pitkälle, että puhutaan subversiosta: Ensin luodaan ongelma (siirtolaisvyöry), sitten alemman tason virkamiehet yrittävät ratkaista ongelmaa menestyksettä, ja lopulta Niinistön yhteydenotto ratkaisee ongelman. Hyöty on siinä että kansa alkaa nähdä Niinistön korvaamattomana ja erehtymättömänä johtajana vaikka tosiasiassa mies on painostuksen kohteena niissä yksinäisissä tapaamisissa Putinin kanssa missä hänelle tuodaan ilmi seuraukset Nato- lähestymiseen liittyen.

Lopulta entuudestaan vähintäänkin Nato- salarakkaana tunnettu Niinistö oli saateltu ruotuun: oli täsmälleen samoilla linjoilla Tuomiojan kanssa ulko- ja turvallisuuspolitiikan pääkysymyksistä, sopersi neljän pilarinsa parissa ja lopulta Rinteen hallituksen aloittaessa Lavrov kiitteli Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista hallitusohjelman kirjausta. Edellisen hallituksen aikana toteutunut lähentyminen Yhdysvaltoihin, Ruotsiin ja muihin läntisiin kumppaneihin kirjattakoon SSS-oikeistohallituksen ansioiksi.

On harmillista että Suomessa ei siirrytty kylmän sodan jälkeen lead-by-committee malliin ulko- ja turvallisuuspolitiikan johdossa. Tässä mallissa Putin- tapaamisissa olisi ollut aina läsnä vähintäänkin presidentti, pääministeri, ja ulkoministeri. Ei kahdenkeskeisiä keskusteluja "mies miehelle". Tällöin painostaminen ja uhkailu ei olisi onnistunut kuten se on onnistunut tähän saakka kun presidentti on ollut yksin tapaamisissa.
 
Lipposen kaudella nou nato. se lie kaikille selvä.
Spekulointi että minkä hallituksen aikana ois voinu liittyä natoon, paljastaa sen meidän oikean ongelman. Asian ei olis pitäny kuulua hallituksille.
 
On harmillista että Suomessa ei siirrytty kylmän sodan jälkeen lead-by-committee malliin ulko- ja turvallisuuspolitiikan johdossa. Tässä mallissa Putin- tapaamisissa olisi ollut aina läsnä vähintäänkin presidentti, pääministeri, ja ulkoministeri. Ei kahdenkeskeisiä keskusteluja "mies miehelle". Tällöin painostaminen ja uhkailu ei olisi onnistunut kuten se on onnistunut tähän saakka kun presidentti on ollut yksin tapaamisissa.
Tämä oli kyllä erittäin hyvä huomio ja kommentti. "Vain minä voin ratkaista tämän" hubris tuntuu meillä siirtyneen presidentiltä toiselle, mitä tulee idän "suhteisiin". Olisiko aika muuttaa tätäkin käytäntöä.
 
Aika lailla samaa mieltä. Ennen helmikuuta 2022 poliitikoilta johtajuuden puutetta. Haistelivat vain kansalaismielipidettä. Poliitikkojen mieli alkoi muuttua Nato-myönteiseksi vasta sitten kun mielipidetutkimukset näyttivät yksiselitteisesti kansan enemmistön olevan sotilaallisen liittoutumisen kannalla.
Ei se ihan noin mene. Kun asia tuli edes ajankohtaiseksi, eli vaati neukun romahtamisen, meillä oli aikaikkuna natoon mahtisaaren virkakaudella, mutta ku pääministerinä oli lipponen, niin jopa mara tajus että ei kannata.
 
Kova ukko. Herättää luottamusta, vaikka hieman ehkä liikaa imarteleekin suomalaisia.
Ehkä ne on DGSE:ssä lukeneet foorumin Ranska-kriittisiä viestejä ja todenneet pienen nuoleskelun tarpeellisuuden 😜
 
Ei se ihan noin mene. Kun asia tuli edes ajankohtaiseksi, eli vaati neukun romahtamisen, meillä oli aikaikkuna natoon mahtisaaren virkakaudella, mutta ku pääministerinä oli lipponen, niin jopa mara tajus että ei kannata.
Muistaakseni Risto E.J. Penttilän kirjassa Pitkä tie Natoon aikaa kuvattiin siten, että paukut laitettiin EU:hun liittymiseen. Jos Ahtisaari olisi saanut jatkaa toisen kauden presidenttinä (ts. SDP olisi tukenut istuvaa presidenttiä), voi olla että oltaisiin liitytty jo 90-luvulla.

[Korjataan sen verran että Mara oli presidenttinä vuoteen 2000; tarkoitin että Natoon oltaisiin voitu liittyä toisella presidenttikaudella]

Wikipedia kertoo, että voimakasta Nato-ingeraatiota kuitenkin tapahtui, mikä osaltaan vaikutti siihen että loppujen lopuksi varsin nopeasti päästiin täysjäseneksi, vaikka Turkki ja siinä sivussa myös Unkari hidastivat.

Screenshot_20230422_152249_Chrome.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Jännää mikä sitoutumisen aste eräillä vaikuttaisi olevan. Ei ole 2% tulossa helposti monilla, joten voi olla hiljaista hilata sitä yleistavoitteena vielä ylemmäs.

Trudeau told NATO that Canada will never meet spending goal, Discord leak shows

Ei mikään yllätys. Itseasiassa tuossa taannoin katsoin taas Yuri Besmenov:n haastattelun ja jäi mieleen se seikka, että hänellä ei ollut mitään hyvää sanottavaa Pierre Trudeau:sta.
 
PKK on vain tekosyy, eihän Turkissa oppositiokaan näe Ruotsin jäsenyydelle esteitä. Ongelma on vain Turkin vaalit, ei voi näyttää heikolta ennen nitä.

Niillä on omassa maassa, ja Syyrian rajalla paljon enemmän PKK:n/YPG:n jäseniä, eikä ne niitäkään kovinkaan aktiivisesti aja pois. Syyrian hallinto ja PKK/YPG on kauan olleet kimpassa, ja Erdogan on sen hyväksynyt.
 
Back
Top