Suomi NATOn jäseneksi - or not?

[Raveni]

PKK:n toiminta Ruotsissa oletettua laajempaa

Ulkoministeri Billström paljasti syyn, miksi Turkki jumittaa Ruotsin Nato-jäsenyyttä

Terroristijärjestöksi määritellyn Kurdistanin työväenpuolueen PKK:n toiminta Ruotsissa on aiemmin tunnettua laajempaa, ulkoministeri Tobias Billström sanoo Dagens Nyheterille.

www.is.fi

Hyväksyisiköhän Suomi Ruotsin jäseneksi tilanteessa jossa Suomessa räjäyteltäisiin koululaisbusseja ja toimintaa rahoitettaisiin Ruotsista käsin, Ruotsin kohautellessa olkapäitä? Alun perinkin sanoin, että Ruotsissa on sisäinen turvallisuus nollattu huolella ja nyt siitä kärsii kukas muu kuin Ruotsi.

 

[BallistinenNahjus]

Samaa mieltä. Tervon TV-sarja suomettumisesta mikä tuli silloin 2021 vai milloin se oli, niin siinä sanoi mielestäni hyvin, että "eliitti suomettui, kansa ei". Vinha perä, ja joka tapauksessa meidän poliitikot nyt eivät varmaankaan suurin osa nähnyt yhtään mitään. PV pysyi hereillä ja hyvä niin. Poliitikot lähinnä kehui meidän itsenäistä vahvaa puolustusta samaan aikaan kun leikkasivat PV:n budjettia ja vahvuutta.

Kyllä kansa suomettui. Kekkonen oli kansasta ainoa oikea presidentti, kunnes kuoli. 2022 Nato oli mahdottomuus. Jne.
Muistan itsekin, kun koulussa opetettiin, miten Paasikivi-Kekkonen-linja oli hyvä. Sotakorvaukset oli teollisuuden pelastus. Jne.

 

[rty19]

Kyllä kansa suomettui. Kekkonen oli kansasta ainoa oikea presidentti, kunnes kuoli. 2022 Nato oli mahdottomuus. Jne.
Muistan itsekin, kun koulussa opetettiin, miten Paasikivi-Kekkonen-linja oli hyvä. Sotakorvaukset oli teollisuuden pelastus. Jne.

Itse kyllä ihmettelin intissä aikanaan kun todennäköisimmästä vastustajasta puhuttiin koodinimellä eikä maan nimellä. En ollut silloin tätä suomettumisideaa vielä ymmärtänyt.

 

[BallistinenNahjus]

Itse kyllä ihmettelin intissä aikanaan kun todennäköisimmästä vastustajasta puhuttiin koodinimellä eikä maan nimellä. En ollut silloin tätä suomettumisideaa vielä ymmärtänyt.

Joo, Haminassa aina harjoiteltiin Vironlahdella maihin noussutta viholaista vastaan. Karttaa katsomalla se on aika absurdi skenaario.

Täytyy tunnustaa, että itsekin olin suomettunut 20v tienoille. Tuota yhtä tarinaa tuli joka tuutista, ja ei ollut internettiä. Mikään media ei uskaltanut kritisoida Kekkosta. Hän oli täydellinen. Ja Suomen mediassa naureskeltiin termille suomettuminen.

Tätä taustaa vasten on ehkä helpompi ymmärtää Venäjän, Unkarin, Puolan, yms laumasieluista (vanhempaa) kansaa. Nuoret tuollakin ovat osittain eri linjoilla. Kaikki ei heistäkään. Se on trendi nykyään, että kansat jakaantuvat leireihin erinäisistä syistä.

 

[moikkari]

Arvio Turkista: Presidentin vaihto ei muuttaisi Venäjä-linjaa | Verkkouutiset

Turkin oppositiopuolueet eivät ole valmiita suututtamaan Venäjää.

www.verkkouutiset.fi

"Turkin suhteet länsimaihin ovat tällä hetkellä pohjamudissa. Maa on ostanut ilmatorjuntajärjestelmiä Venäjältä, kieltäytynyt ratifioimasta Ruotsin Nato-jäsenyyttä ja iskenyt Yhdysvaltojen tukemia kurdijoukkoja vastaan Syyriassa. Maa ei ole myöskään asettanut pakotteita Venäjälle sen hyökättyä Ukrainaan."

Vaikka valta vaihtuisi, niin sama kikkailu jatkuisi

Tämä on Ukraina ketjusta, mutta se ei mielestäni sinne sovellu, niin vastaan täällä, täällä on puhuttu enemmän Turkista.

Turkki on aikojen saatossa pelännyt Venäjää, ja niiden eliitti on Venäjä-vastaista, koska on saanut niiltä aina turpaansa:

At one point or another, the Ottoman Turks ruled over or conclusively defeated all of modern Turkey’s neighbors—all except Russia. Between the reign of Catherine the Great in the eighteenth century, when the Ottoman and Russian Empires became neighbors, and the 1917 Russian Revolution, the two empires fought nearly a dozen long wars, most of them instigated—and won—by Russia. With good reason, then, most Turkish elites have increasingly been keen to avoid escalation against Russia unless they have Western backing.

Erdoganilla on napit vastakkain Venäjän kanssa Syyriassa ja Libyassa. Ei ne ole kovinkaan Venäjä-myönteisiä, lähinnä Erdogan on, koska Putin oli yksi ainoista jotka soitti Erdoganille sen vallankaappausyrityksen jälkeen 2016. Obama ei suostunut soittamaan kun vasta päivien jälkeen:

Putin grasped, early on, the illegitimate and unpopular nature of the coup plot. Any hesitation or equivocation on this matter, he saw, would be interpreted as support for coups and as a dismissal of Turkish popular opinion. Ironically, many in the West, including Ankara’s NATO allies, failed to see this reality. Their agnosticism over the plot was driven by bitterness toward Erdogan and distaste for his policies, from his democratic transgressions at home to his actions in Syria. Well-wishing calls from Turkey’s Western allies therefore took days in some cases, or even weeks, to materialize. With the exception of Britain, Turkey’s key NATO allies in Europe delayed their outreach to Erdogan. The U.S. government issued a statement within hours of the plot, but Erdogan was waiting specifically for Obama’s immediate phone call, which did not come. Indeed, when Washington did call, four days after the event, the U.S. official on the other line was Secretary of State John Kerry, not Obama.

Lainaukset kirjasta "Sultan in Autumn" jonka kirjoittaja on Turkkilainen.

 

[magitsu]

Kissa nostaa häntäänsä ilmiselvästi, mutta epäilemättä hyvin meni kun nyt ollaan tässä. Olisiko kuitenkaan JEFiin jäänyt liittymättä?

https://twitter.com/x/status/1664005822601478145

 

[Panssari Salama]

Kissa nostaa häntäänsä ilmiselvästi, mutta epäilemättä hyvin meni kun nyt ollaan tässä. Olisiko kuitenkaan JEFiin jäänyt liittymättä?

https://twitter.com/x/status/1664005822601478145

Mukana myös kommentti TP Niinistön Nato-allergiasta. Niinistö ja Tuomioja artikkelien mukaan keskustelivat paljon ulkopolitiikasta. Taas aihe kiittää meitä kansalaisia että saatiin politiikkomme vihdoin ymmärtämään viemään Suomi Natoon. Täällä kun nyt ollaan pari kuukautta oltu, niin onpa ollut luonteva olo. "Miksi ei näin ollut jo ajat sitten?"

 

[Heikkiv]

Mukana myös kommentti TP Niinistön Nato-allergiasta. Niinistö ja Tuomioja artikkelien mukaan keskustelivat paljon ulkopolitiikasta. Taas aihe kiittää meitä kansalaisia että saatiin politiikkomme vihdoin ymmärtämään viemään Suomi Natoon. Täällä kun nyt ollaan pari kuukautta oltu, niin onpa ollut luonteva olo. "Miksi ei näin ollut jo ajat sitten?"

Onhan tuo aika paljastavaa ...

Kyllä Suomen ulkopoliittinen johto yllätettiin täysin "housut kintuissa" helmikuussa 2022. Näin kävi, vaikka mitä nyt seliteltäisiin.

Minua hieman ihmetytti yksi TP Niinistön haastattelu, kun totesi että Putinin koronaeristys olisi joten muuttanut sitä.
Ihan löperöä tulkintaa. Kyllä toi Venäjän koko johtokööri uunotti täysin Suomen (ja EU maidenkin) johtoa vähintään 15 vuotta. Koko ajan siellä venäjällä on samat ulkopoliittiset tavoitteet ollut.

 

[YliKoo]

Mukana myös kommentti TP Niinistön Nato-allergiasta. Niinistö ja Tuomioja artikkelien mukaan keskustelivat paljon ulkopolitiikasta. Taas aihe kiittää meitä kansalaisia että saatiin politiikkomme vihdoin ymmärtämään viemään Suomi Natoon. Täällä kun nyt ollaan pari kuukautta oltu, niin onpa ollut luonteva olo. "Miksi ei näin ollut jo ajat sitten?"

Meitä kansalaisia kuuluu kiittää nimenomaan siitä, että emme ole aikaisemmin halunneet Natoon.

On varsin yksisilmäistä ja vääristävää vyöryttää syy tuosta viivyttelystä presidentti Niinistön niskaan. Me olemme itse aiheuttaneet viivästyksen, nimenomaan me. Esimerkiksi äänestämällä valtaan vaikkapa Halosen ja Tuomiojan hengenheimolaisineen.

Suuri osa yhteiskuntaamme ja kansalaisiamme eli vielä Krimin valtauksen jälkeen siinä uskossa, että jos emme suututa Venäjää, saamme olla rauhassa. Jos presidentti, yksittäinen poliitikko tai puolue olisi ryhtynyt tosissaan ajamaan jäsenyyttä, olisi se pienikin mahdollisuus, jota optioksi kutsuttiin, haudattu meidän poliittisen valtaeliitin toimesta niin syvälle, ettei sitä oltaisi vielä nytkään saatu kaivettua esille.

Venäjä olisi tarjonnut ystävällistä tukeaan tälle. Henkitoreissaan rimpuileva valtio tekee nytkin kaikki kiusat, mihin sen jerkku riittää. Kuinka olisi ollut ennen vuotta -22, jolloin naapurissamme oli - heidän ja varsinkin meidän mielestämme - maailman toiseksi vahvin armeija. Yhteiskuntamme oli kaikin tavoin sidottu Venäjään, kauppapoliittisesti ja johtavien poliitikkojen toimesta. Siinä olisi riittänyt vipuvartta, vorttumit ja vinnairit, meidän jalokivemme olisivat olleet ensimmäisinä pölkyllä ja meidän itäosaston kitarisat oltaisiin nähty joka uutisissa.

Pienenä yksityiskohtana, kuka vielä muistaa Venäjän näpäytyksen pakolaisaallon muodossa? Sitä edelsi puoluejohtajien yritys keskustella Natosta.

Voisi kyllä miettiä vähän syvällisemmin kansan osuutta asiaan, ennen kuin väittää syyllistä tilanteen pelastajaksi.

 

[Panssari Salama]

No mutta kun se oli myös niin, että näissä gallupeissa kansan enemmistö vastasi, että jos poliittinen johto näin suosittelee, niin he ovat jäsenyyden puolella. Mutta poliittinen johto paitsi ei suositellut niin määrätietoisesti tukahdutti keskustelua. Julkitulo, jossa joku ehti pohtia skenaariota jossa Venäjä on oikeasti uhka ammuttiin henkilöön menevillä kommenteilla alas. Toki ymmärrän, että henkilöön menevillä, koska faktakeskustelu olisi ollut vaarallista.

Ja kyllä, Ahtisaari painotti EU-jäsenyys ensin. Halonen neliraajajarrutuksessa, ja Niinistö vastaan hänkin. Harmittelen kovasti, että Elisabeth Rehn hävisi niukasti Ahtisaarelle, ja jo reilusti Halosen ekassa, jossa ei päässyt enää lähellekään edes toiselle kierrokselle.

 

[YliKoo]

No mutta kun se oli myös niin, että näissä gallupeissa kansan enemmistö vastasi, että jos poliittinen johto näin suosittelee, niin he ovat jäsenyyden puolella. Mutta poliittinen johto paitsi ei suositellut niin määrätietoisesti tukahdutti keskustelua. Julkitulo, jossa joku ehti pohtia skenaariota jossa Venäjä on oikeasti uhka ammuttiin henkilöön menevillä kommenteilla alas. Toki ymmärrän, että henkilöön menevillä, koska faktakeskustelu olisi ollut vaarallista.

Ja kyllä, Ahtisaari painotti EU-jäsenyys ensin. Halonen neliraajajarrutuksessa, ja Niinistö vastaan hänkin. Harmittelen kovasti, että Elisabeth Rehn hävisi niukasti Ahtisaarelle, ja jo reilusti Halosen ekassa, jossa ei päässyt enää lähellekään edes toiselle kierrokselle.

Vaikka Halonen ja Tuomioja tulevat ensimmäisinä niminä esille, oli YYA-henki paljon laajempi.

Käytettäköön esimerkkinä puolustuspoliittisia selontekoja. Varmasti ulkoministereillä - Halonen - Tuomioja ja presidentillä - Halonen oli suuri vaikutusvalta, eivät he yksin olisi onnistuneet pitämään linjaa, jolla puolueettomuus vakauttaa Itämeren aluetta jne.

Se, että poliittinen johto olisi tosissaan suosittanut liittymistä, olisi edellyttänyt poliittisen johdon vaihtamista noin 3/4 osalta. Ei siinä yksi pressa olisi saanut aikaan kuin korvaamattoman vahingon.

 

[Suluttaja]

Tavallaan henk koht rasittaa sekä poliitikkojen syytös ja ihannointi, vaikka itsekin siihen elämässä olen syyllistynyt ja jatkossa syyllistyn. Kansa ei itse halunnut Natoon. Kaikki merkit siitä, että ryssä on yhtä perseestä kuin vaikka isonvihan aikaan oli olemassa. Tsetseenia, Georgia, Ukrainan sota 2014-2022, Gulagit, Litvinenko, Politkovskaja, ylimieliset peruskansalais-ryssät, Makarov, Žirinovsky jne. Kaikki tieto oli nähtävillä. Kansa itse sulki silmänsä ja mielensä näiltä ja kuunteli lammasmaisesti Natovastaisia poliitikkoja ynnä selontekoja. Muut eurooppalaiset ja jenkit sitten ihmetteli ja ideologiset siellä ihaili puolueettomuutta. Nyt kun paska tippui tarpeeksi lähelle (Ukraina) niin alettiin pelätä ja kansa alkoi huutaa Natoa ja syyttämään kilpaa sumuttamisesta poliitikkoja katsomatta samalla peiliin. Kommarit ja ideologian täysin sokaisemat toki erikseen, mutta ei näitä ole oikeasti kuin ihan max viidennes kansasta jos sitäkään.

 

[Heikkiv]

Kyllähän sitä on puhuttu jo kymmeniä vuosia, että TP Niinistö tuli hyvin toimeen muunmuassa Tuomiojan kanssa. En tiedä mikä on tilanne nykyisin. Toisaalta TP ei tullut toimeen selkeästi Nato-myönteisen A Stubbin kanssa.

Ei siitä Niinistöstä nyt saa mitenkään Nato-myönteistä ihmistä, vaikka miten asioita kääntelisi.

 

[Lunni]

Kissa nostaa häntäänsä ilmiselvästi, mutta epäilemättä hyvin meni kun nyt ollaan tässä. Olisiko kuitenkaan JEFiin jäänyt liittymättä?

https://twitter.com/x/status/1664005822601478145

Kyllä Jussi hommansa hoiti

Suomella oli jo Naton sisällä valmis liittolaisverkosto | UP

Näen JEF:ssä entistä enemmän potentiaalia. Muodostuuko siitä pidemmällä aikavälillä Pohjois-Euroopan samanhenkisten maiden oma puolustusliitto?

ulkopolitiikka.fi

 

[Panssari Salama]

Tavallaan henk koht rasittaa sekä poliitikkojen syytös ja ihannointi, vaikka itsekin siihen elämässä olen syyllistynyt ja jatkossa syyllistyn. Kansa ei itse halunnut Natoon. Kaikki merkit siitä, että ryssä on yhtä perseestä kuin vaikka isonvihan aikaan oli olemassa. Tsetseenia, Georgia, Ukrainan sota 2014-2022, Gulagit, Litvinenko, Politkovskaja, ylimieliset peruskansalais-ryssät, Makarov, Žirinovsky jne. Kaikki tieto oli nähtävillä. Kansa itse sulki silmänsä ja mielensä näiltä ja kuunteli lammasmaisesti Natovastaisia poliitikkoja ynnä selontekoja. Muut eurooppalaiset ja jenkit sitten ihmetteli ja ideologiset siellä ihaili puolueettomuutta. Nyt kun paska tippui tarpeeksi lähelle (Ukraina) niin alettiin pelätä ja kansa alkoi huutaa Natoa ja syyttämään kilpaa sumuttamisesta poliitikkoja katsomatta samalla peiliin. Kommarit ja ideologian täysin sokaisemat toki erikseen, mutta ei näitä ole oikeasti kuin ihan max viidennes kansasta jos sitäkään.

Oma meuhkaaminen asiassa on lähinnä sitä, että historian kirjoihin saadaan oikea kuva mitä tapahtui ja kuka teki mitä ja milloin. Poliitikoista harva jos kukaan on kykenevä tällaiseen itsetutkiskeluun.

YYA-aika päättyi niin poliitikot kirjasivat sen Suureksi Menestystarinaksi, ja miten itse kukin umpisuomettui tilanteeseen jossa oma Neukkujen KGB-valvoja oli jollain lailla hyvä ja isänmaallinen asia.

 

[TheRomanRuler]

Joo ei tämmöisistä asioista kuin Suomettuminen päästä nopeasti ohi. Saksakin kompensoi osuuttaan toisessa maailmansodassa, Ranska kompensoi päinvastaisella tavalla omaa historiaansa.

Aina muualla ollaan tyhmiä eikä tilannetta ymmärretä.

Mutta en usko että kaikki opetus ja keskustelu asioista menee silti hukkaan. Aina se jotain auttaa, ja jos ei mitään muuta, se auttaa ihmisiä muuttamaan mielipidettä nopeammin. Olisiko Suomi päättänyt liittyä NATO:on näin nopeasti jos asiasti ei oltaisi ikinä keskusteltu? En usko. Nyt Suomella oli vuosikymmeniä aikaa tottua Natoon, ja tositilanteen tullen voitiin Nato päätös tehdä erittäin nopeasti yli puoluerajojen.

Pitää vaan olla turhautumatta siitä että porukka on eri mieltä, eikä pidä pakolla änkeä omaa mielipidettä kenenkään kurkusta alas, se vaan herättää vastarintaa vaikka joku olisi periaatteessa samaa mieltä.


Nyt on onneksi ylivoimaisesti paras tilanne maanpuolustuksen suhteen mitä meillä on ikinä ollut.

 

[Panssari Salama]

Juurikin näin. Mitä nämä naivin pasifismin kannattajat (haloset tuomiojat heinäluomat) eivät suostu myöntämään on, että heidän venkoilun takia aidosti olimme kuilun äärellä, että yksin jäisimme. Kiitos ukrainalaisten, näin ei käynyt. Nyt kaikki hyvin meillä, toivottavasti pian ukrainalaisillakin. Olemme kiitollisuuden velkaa heille.

 

[Suluttaja]

Oma meuhkaaminen asiassa on lähinnä sitä, että historian kirjoihin saadaan oikea kuva mitä tapahtui ja kuka teki mitä ja milloin. Poliitikoista harva jos kukaan on kykenevä tällaiseen itsetutkiskeluun.

YYA-aika päättyi niin poliitikot kirjasivat sen Suureksi Menestystarinaksi, ja miten itse kukin umpisuomettui tilanteeseen jossa oma Neukkujen KGB-valvoja oli jollain lailla hyvä ja isänmaallinen asia.

Juu ja en siis foorumilaisia patistelekkaan peilin ääreen. Täällä on oltu mielestäni realisteja. Perusmassan itsetutkiskelun puutos on se mitä täällä kuplassa kritisoin mielipiteelläni. Sosiaalisessa mediassa tila täyttyi sodan alettua ihmisistä jotka herkeämättä syyttivät tiettyjä vanhoja poliitikkoja Natoon liittymättömyydestä (maanpetokset tietysti ja tahallinen haitallinen toiminta pitää saattaa rangaistaviksi jos sellaista löytyy) ja artikkelit sotaan/Natoon liittyen täyttyivät perusduunareiden vihaisista kommenteista miksi poliitikot on Nato-optiolla kusettaneet heitä. Noh, kansa saa sellaista poliitikkaa kuin se itse ääneestää.
Esimerkkinä avoimesti Natoa kannattanut Nils Thorvalds sai paljon vähemmän ääniä kuin Haavisto tai Niinistö viime presidentin vaaleissa. Halonenkin pääsi presidentiksi enemmistön äänillä. Presidentin tärkein tehtävä on olla ylipäällikkö, sekä ulkopoliitikan johtaja ja Nato kuuluu näissä ytimeen. Tietenkin esim Thorvaldsin kohdalla voi olla äänien vähäisyydessä Nilsin vanha Taistolaisuus. Minullekin kotona opetettu, ettei vanhaan Taistolaiseen voi, eikä saa ikinä luottaa, vaik en ole edes aikaa elänyt. Monet ystävänikin olivat pitkään jos ei Nato-kriittisiä niin liittoutumattomuuden puolustajia. Uskottiin selontekoja ja valtavirtauutisointia aiheesta, sekä pelättiin hiekkamaasotia, ydinsodan etulinjaa jne. Zenäjän uhalle jopa naureskeltiin, meillähän hyvät suhteet jne. Järkevimmät myöhemmin myönsivät, että olisi pitänyt jo aikaa sitten liittyä Yhdysvaltain turvan alle. Osa syyttää vieläkin muita harhaanjohtamisesta.
Itsetutkiskelua olen toki joutunut minäkin harrastastamaan erinäisistä aiheista, kuten sinisilmäisestä maahanmuuttopoliittisista mielipiteistä, mutta niistä ei tässä enempää.

Alkuperäinen kommenttini ei suoraan liittynyt keskusteluun vaan oli ajatuksenvirtainen päänavaaminen siitä, kun monet vierittävät vastuun politiikasta täysin yksittäisille yksilöille, elämme kuitenkin Demokratiassa ja poliitikon mahdollistaa äänestäjät.
----------------------------------------------
Kyllä se on myös hyvä kammata nekin oikeaksi, kuka poliitikko teki ja mitä, oli ja mitä mieltä milloinkin. Siitä voisi jo saada hyviä kirjojakin aikaan, tai tutkimuksia. Vähintään artikkeleita.

Niinistökin on kahtiajakoinen. Toisaalta hyvin länsimielinen poliitikko, toisaalta juurikin Nato-vastaisia mielipiteitä on tullut erinäisistä haastatteluista esille ja tuo Jussi Niinistönkin artikkeli viittaa siihen suuntaan. Toki voidaan hyvin argumentoida niinkuin osa täällä, että se oli petaamista oikeaa hetkeä varten. Säätö-Sauli saattanut on 4d-shakin mestaripeluri ja on näillä liikkeillä varmistanut olevansa ei liian suuri uhka Zenäjän vastavaikuttamiselle ja pelannut realistisesti kansanmielipiteen vaihdosta odotellen. https://yle.fi/a/3-12448687

Epäsuoria yhteyksiä on kuitenkin Saulillakin ollut itään. https://www.iltalehti.fi/talous/a/92604be7-0fd0-4632-8448-6619bc0360bc

Pohdiskelu ja keskustelu on tärkeätä aiheesta kuin aiheesta. Minusta on mielenkiintoista lukea ihmisten mielipiteitä ja löydöksiä Natoon liittymiseen liittyen. Historiankirjoihin on tärkeä saada mahdollisimman realistista aikalaiskuvaa ja vaikuttajien mielipiteitä. Tuo YYA-ajan menestystarina on kyllä hyvä esimerkki siitä, mitä ei soisi käyvän.
Reilussa mielipiteen vaihdossa ei pahaa tietenkään ole. Sanna Marin, joka oli taloudelle mielestäni umpisurkea pääministeri vaihtoi mielipidettään Natosta ja oli merkittävä tekijä saamaan demarit Suomessa ynnä Ruotsissa Naton kannalle, krediitit siitä vaikka yrittää piilotella vanhoja näkemyksiään. Hänenkin takaa löytyy kymmeniätuhansia äänestäjiä, jotka mahdollistivat hyvät ja huonot päätöksensä.

Tärkeintä tulevaisuudelle on nyt se, että ollaan Natossa.

 

[Sanavalmis Muurinen]

Ymmärrän Suluttajan pointin oikein hyvin. Yleisesti tiedetään, että Suomen kansan herääminen vaatimaan Nato-jäsenyyttä oli merkittävä tekijä sille, että jäsenyyttä myös haettiin. Poliitikot toteuttivat kansan tahtoa, mikä heidän kuuluukin tehdä. Varmasti osittain poliitikoissa on syntynyt samanlaista aloitteellisuutta jäsenyyden tavoittelemiseksi kuin kansassakin, sillä poliitikkokin on kaikesta huolimatta ihminen, ja kokee asioita niin kuin muutkin ihmiset. Mielestäni hakemusprosessi meni synkroonissa kansan ja poliitikkojen osalta. Kansa heräsi, samalla monet poliitikot heräsivät, ja kansan tuen kasvaessa Nato-jäsenyydelle oli poliitikkojen helppo edetä ja pakkokin edetä. Luulisin, että suurin osa poliitikoista muutti mielensä aidosti niin kuin suurin osa kansastakin, osa poliitikoista meni virran mukana.

Poliittisten päättäjien nihkeys edistää Nato-jäsenyyttä 1992 - 2022 vaikutti siihen, että jäsenyyttä ei haettu. Mutta minäkään en jättäisi kansaa vaille mitään vastuuta samasta asiasta. Jos kansa osasi herätä Naton kannalle 2022, miksi se ei sitä ennen osannut vaatia edes asiallisen poliittisen keskustelun käymistä siitä asiasta? Tietenkin poliitikkojen tehtävä on johtaa yhteiskunnallista keskustelua ja päätöksentekoa. Natosta ei haluttu edes keskustella, ja koko asia lakaista optiomaton alle tai hyvin tiukasti torjuttiin kaikki Nato-jäsenyyttä koskevat kevyetkin ajatukset. Mutta olisiko kansaltakin voinut vaatia vähän enemmän, esimerkiksi aitoa halua uusia politiikan kenttää ja siirtää suomettuneisuuden ajan poliitikkoja sivuun aikaisemmin. Mentiinkö vähän liiankin helposti virran mukana, laiskanpulskeasti kyseenalaistamatta mitään, unohtaen turvallisuuden realiteetit.

Niinistön tulevat muistelmat tulevat olemaan ainakin mielenkiintoista luettavaa tältäkin osin. Muistelmien huono puoli on se, että voi tulla ihmiseen sisäsyntyisesti kuuluva ominaisuus esittää omat tekemiset parhain päin ja tarkastella asioita anakronistisesti = jälkiviisaasti. Mutta toiveikkaasti uskoisin, että Niinistö ei kuitenkaan keskivertopresidenttiäkin monin verroin enemmän asioita yksityisesti ja työssään kokeneena lähde sille tielle ainakaan korostetun paljoa, vaan kykenee puhumaan asioista niin kuin asiat olivat. Sitten se nähdään. Mitenkään aatteellisesti Nato-vastainenhan hän ei varmasti ollut, joten mikä oli syynä siihen, että suhtautui Natoon vastahankaisesti. Hänhän kertoi haastattelussa vuosi sitten, että pahempaakin on ollut kuin meneillään oleva turpo-tilanne: mikä oli vielä pahempaa? Oli miten oli, Niinistön presidenttikaudella ei aikaikkuna Nato-jäsenyydelle ollut otollinen ennen 2022. Ryssä oli voimainsa tunnossa ja läntiset johtajat vätyksiä.

 

[tulikomento]

Juurikin näin. Mitä nämä naivin pasifismin kannattajat (haloset tuomiojat heinäluomat) eivät suostu myöntämään on, että heidän venkoilun takia aidosti olimme kuilun äärellä, että yksin jäisimme. Kiitos ukrainalaisten, näin ei käynyt. Nyt kaikki hyvin meillä, toivottavasti pian ukrainalaisillakin. Olemme kiitollisuuden velkaa heille.

Tätä kiitollisuudenvelkaa Suomi maksaisi parhaiten takaisin jos / kun nyt Ukrainan aseistamisen ja varustamisen lisäksi käyttäisimme vaikutusvaltaamme Ukrainan EU- ja Nato-jäsenyyksien edistämiseen niissä pöydissä joissa näitä asioita työstetään.