Dubcek oli de facto vallassa Tshekkoslovakiassa siihen asti kunnes neukkutankit tulivat paikalle.
Tuota, ei ollut. Hänet vietiin edellisiltana. (tällä ei peruspointtisi kanssa merkitystä)
20.8.1968 Neuvostoliiton oznaz- ja spetsnaz-joukot toimivat ensi kertaa Euroopassa. Erikoisjoukkojen sotilaita oli soluttautunut maahan jo elokuun alussa. Suurin iskuryhmä lennätettiin turisteina Tšekkoslovakiaan juuri ennen maahantunkeutumista, ja ne toimivat maahanlaskujoukkojen tukena varmistaen Prahan lentokentän. Lentokentällä vedettiin automaattiaseet esiin ja otettiin kenttä haltuun.
Pääsihteeri Dubcek ja osa lähintä johtoa pidätettiin ja siirrettiin lentoteitse Moskovaan. Dubcekin ei annettu sanoa mitään mutta uusi KGB:n asettama johto (Novotny) istui yöllä koolle ja sitten "tuomitsi löysästi miehityksen" mutta
samalla määräsi ja kehotti luopumaan kaikesta aktiivisesta vastarinnasta. Viesti oli mietitty psykologisesti - se myötäili kansan raivoa mutta kanavoi vastatoimet passiiviseksi pottuiluksi.
Tankit liikkuivat iltayöllä ja olivat kohteissaan aamuyöstä-aamulla 21.8. Tämä on useimmin merkitty miehityspäiväksi. Mutta kaikki paha oli oikeastaan tapahtunut jo edellisillan aikana.
Kaikissa kaappauksissa on toki ikiaikaisia neukkuoppeja, joten yhtäläisyyksiä tulee paljonkin.
No, eipä kukaan mennyt väliin Itä-Saksan kansannousun aikoihin, eikä Unkarissakaan -56.
Tsekkoslovakia oli juuri niin "itsenäinen" kuin Varsovan Liittoon kuuluva vasalli saattoi olla. Ihmiskasvoinen sosialismi oli sitten uudistustavoitteineen Isännälle liikaa ja ohraleipähän siinä otti.
Riippumatta eroista ja yhtäläisyyksistä voinemme todeta sen, että NATO tukee sotilaallisesti ja poliittisesti
liittolaismaitaan, jos ne ovat jonkinlaisen painostuksen kohteena (esim. Baltian ja Puolan sotilaallinen tukeminen tällä hetkellä). NATO ei ole Varsovan liiton maiden eikä sitoutumattomien rajamaiden sotilaallinen suojelija, vaikka niillä olisi kumppanuutta laajastikin.
Yhdysvallat auttoi Georgiassa Saakasviliä omatoimisesti siten, että Tbilisiä sentään ei vallattu mutta se väliintulo johtui päättäväisestä republikaanihallinnosta. Unkarin (1956) vuoksi maailmanrauha ei ollut vaarassa. NATO-maahan hyökkäävälle se ei pelkästään ole vaarassa, vaan se on mennyt. Tämän Venäjä erinomaisesti tietää. Se ei pelkää hyökkäyksellistä "uhkaa" vaan etujensa, vaikutusvaltansa ja defensiivisen puolustusvyöhykkeensä, ns. polttoalueen, vähenemistä.
On täysin järjetöntä, suorastaan mielenvikaista, olla tänä päivänä kuulumatta NATO:on.