Suomi NATOn jäseneksi - or not?

[baikal]

Veikkaisin, että Suomen poliittinen johto on tehnyt sellaisen suunnitelman (ainakin itse tekisin), että kun Venäjä seuraavan kerran romahtaa (todennäköisesti tässä vuoden-kahden sisällä) niin Natoon mennään pikavauhtia. Nyt hilataan yhteensopivuutta niin lähelle ovenrakoa kuin suinkaan on mahdollista. Ja kun se ovi kohta taas aukeaa, niin sisään mennään että heilahtaa.

Nato-ovi avautuu seuraavan kerran 2016 tai 2017, kun Venäjän talous on päätynyt ruvelle, Putin on siirretty sivummalle ja joku länsimielisempi markkinatalousmies istuu presidentin pallilla, ja yrittää korjailla suhteita EU:hun ja USA:han.

Toivottavasti tähän asti päästään ns. kuivin jaloin. Mutta pahoin pelkään, että emme pääse. Joudumme todennäköisesti vielä lujille.

 

[Honcho]

Toivottavasti tähän asti päästään ns. kuivin jaloin. Mutta pahoin pelkään, että emme pääse. Joudumme todennäköisesti vielä lujille.

On meillä sentään vielä jotain valttikortteja:

Tätäkin koitetaan, josko tulisi edes vähän samalle lätäkölle:

 

[Mike Romeo]

Veikkaisin, että Suomen poliittinen johto on tehnyt sellaisen suunnitelman (ainakin itse tekisin), että kun Venäjä seuraavan kerran romahtaa (todennäköisesti tässä vuoden-kahden sisällä) niin Natoon mennään pikavauhtia. Nyt hilataan yhteensopivuutta niin lähelle ovenrakoa kuin suinkaan on mahdollista. Ja kun se ovi kohta taas aukeaa, niin sisään mennään että heilahtaa.

Muuten kyllä, mutta en ukso kyllä ihan tuohon aikatauluun Venäjän romahtamisesta. Jossain vaiheessa kylläkin, koska federaatiolla mm. sotatarvikemenot kasvavat ja kasvavat samaan aikaan kun tulot pienentyvät. Lopulta raha ei riitä enään alueille ja ne nousevat kapinaan. Venäjällähän kaikki raha menee ensin Moskovaan, mistä sitten tarpeelliseksi katsottu osa palaa - tämä järjetelmä on pakko muuttaa. Mutta itse arvioisin tuohon menevän pidempään - kestänee mitä tahansa viiden ja kahdenkymmenenviiden vuoden välillä.

 

[yrjö]

Yksikään noista ei ole mikään selkokielinen varoitus ja virallisessa tiedotteessakin todetaan vain että jäsenyys voisi johtaa haitallisiin muutoksiin. Tällaista pientä uhittelua olisi jokatapauksessa eli tämän perusteella emme katso venäläisten bluffia jos liitymme Natoon.
Asia olisi eri jos Lavrov olisi julkisesti esittänyt uhkavaatimuksen ja ilmoittanut Venäjän aloittavan sotatoimet Suomea kohtaan jos yritämme liittyä Natoon.

Lavrovin mukaan Venäjä ei sodi Ukrainassa. Tämä on virallinen linja.

 

[magitsu]

Tässä on hyvää settiä NORDEFCOsta, esim. kuinka vituralleen suurin osa hankintaohjelmista on mennyt.
http://www.isn.ethz.ch/Digital-Library/Articles/Detail/?lng=en&id=193138

NORDEFCO has been attracting attention by declaring some ambitious initiatives in common procurement. Yet, over time they have all failed. The most important of these initiatives was the Nordic Standard Helicopter Project (1998-2000), within which Denmark, Norway, Sweden and Finland intended to buy the same type of helicopter. However, the project failed badly because of the divergent demands on the model. In the end, the Nordic countries negotiated their own purchases. A second example is the planned development and production of a common submarine (Viking) by Denmark, Norway and Sweden, a project which also collapsed when Norway in 2003 and then Denmark in 2004 withdrew from it despite working on it since the mid-1990s. Another proposal for cooperation, the AMOS (Advanced Mortar System) project between Finnish and Swedish manufacturers, was similarly unsuccessful. Also, Swedish attempts to sell its JAS Gripen fighters to its Nordic neighbours also failed, most visibly when Norway decided to buy American F-35s in December 2008. A joint Swedish-Norwegian artillery project (Archer) also failed, this one in December 2013 when Norway decided to pull out. The country also withdrew from a plan to jointly procure a fleet of military trucks, ending that project.

There are several reasons for these failures. It has been argued that they are due to different or colliding legislation in relation to the procurement process. However, it may also be explained by the somewhat uncoordinated delivery timelines and budgets. On top of this, it was unclear which country was the lead nation on these projects with the result that none of them took on the responsibility for reaching the objectives. Last, but not least, there are different national considerations, including industrial interests.

Ei se kv-yhteistyö näytä ihan helppoa olevan edes naapureiden kesken. Samassa artikkelissa myös todetaan Visegrad-ryhmän olleen liikkeellä samoilla ambitioilla ja yhtä laihoilla tuloksilla.

Toisaalta se todistaa myös menestyksistä esim. rajat ylittävässä koulutuksessa.

Yhteenveto:

Both NORDEFCO and the V4 are a practical illustration of what can be achieved through security and defence policy governance at a regional level. While they are not successful examples of military integration per se, they have proved to be effective vehicles for technical, military-to-military cooperation. Although low, this level of collaboration might lead to increased sub-regional defence integration in the future. The recent developments in Russia may also lead to more interest in strengthening Nordic integration in security and defence. A recent joint opinion signed by the five Nordic defence ministers confirming their commitment to Nordic defence cooperation is an indication of this.

It’s remarkable that the V4 has made a similar move, albeit in a less publicised manner—defence ministers, in a declaration issued from their meeting in the Slovak town of Tomášov, stated that their countries agreed that “Russia’s aggressive actions against Ukraine as well as provocative activities along the eastern border of NATO have profoundly challenged the security architecture in our region.” This suggests that the V4 may tighten its cooperation as a result of Russia’s conduct in Ukraine despite the diverging assessments on the place and role of Russia in European security policy. This is particularly likely to happen under the roof of NATO and using the momentum of the V4 Battlegroup establishment process.

Meanwhile, true integration in the Nordic sub-region will only be possible if Finland and Sweden take the final step of joining NATO as full members. For the Visegrad Group, in turn, what is needed to move the cooperation to a higher level is simply living up to the commitments it’s already made and pursuing the goals of the ambitious documents adopted already by the political leadership of the group.

 

[Benelli]

Lavrovin mukaan Venäjä ei sodi Ukrainassa. Tämä on virallinen linja.

Osoittaa kuinka paljon venäläisten politiikkojen puheista kannattaa välittää.

 

[Bushmaster]

asiallinen kirjoitus joka varmasti osuu kohilleen...

Yhdysvaltain presidentin tapaaminen ei onnistu Suomelle millään

Pohjoismaiden johtajien yhteistapaaminen Yhdysvaltain presidentin kanssa Tukholmassa syyskuun alussa 2013.
Ulkoministeri Timo Soini matkustaa Alaskaan Arktisen neuvoston yksipäiväiseen kokoukseen maanantaina 31.8.2015. Kokousta isännöi Yhdysvaltain ulkoministeri John Kerry. Vaikka ulkoministerillämme ei ole kahdenkeskistä tapaamista John Kerryn kanssa, lähempään puheyhteyteen on tarkoitus päästä. Yhdysvaltain presidentti Barack Obama pitää kokouksen loppupuheenvuoron maanantai-iltana.

Yhdistyneiden kansakuntien vuotuinen yleiskokous pidetään New Yorkissa 25.–27. syyskuuta. Kokoukseen osallistuvat myös Yhdysvaltain presidentti Barack Obama ja Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö. On tiedossa, että Suomen ulkoasiainministeriössä on tehty ja tehdään kovasti selvitystä ja työtä, jotta Niinistö voisi tavata Obaman yleiskokouksen yhteydessä kahdenkeskisesti.

Suomen presidenteille kahdenkeskiset tapaamiset Yhdysvaltain presidentin kanssa ovat varsin harvinaisia tapahtumia. Viimeinen Suomen presidentin kahdenkeskinen tapaaminen Yhdysvaltain presidentin kanssa oli huhtikuussa 2002, jolloin presidentti Tarja Halonen tapasi Valkoisessa talossa tuoreen Yhdysvaltain presidentti George W. Bushin. Kahdenkeskisiä tapaamisia ei nyt siis ole ollut yli 13 vuoteen.

Monenkeskisiä tapaamisia sen sijaan on ollut joitakin. Presidentti Niinistö tapasi viimeksi Yhdysvaltain presidentin Tukholmassa syyskuun alussa vuonna 2013 neljän muun pohjoismaan pääministerin kesken. Kaikki muut Suomen ja Yhdysvaltain presidenttien tapaamaiset ovat olleet tervehdyspohjaisia tapaamisia laajemmissa kokouksissa, esimerkiksi tapaaminen maaliskuun lopulta 2013 ydinturvallisuuskokouksessa Etelä-Korean Soulissa.

Suomen istuvan presidentin läheisin tapaaminen Yhdysvaltain presidentin kanssa oli siis Tukholmassa, jossa mukana olivat Ruotsin, Norjan, Tanskan, Islannin pääministerit Fredrik Reinfeldt, Jens Stoltenberg, Helle Thorning-Schmidt ja Sigmundur Gunnlaugsson. Tuon lähemmäksi kahdenkeskistä tapaamista Suomen istuva presidentti ei ole Yhdysvaltain presidentin kanssa päässyt.

Miksi Yhdysvaltain presidentillä ei ole erityistä tarvetta tavata Suomen presidenttiä? Suomen ulkoministeriön virkamiehet ja suomalaispoliitikot laajemminkin selittävät, että Suomen ja Yhdysvaltain suhteet ovat erinomaiset, eikä ole sellaisia asioita, joita kahden kesken olisi tarvetta käsitellä. Toisaalta tapaamista yritetään kuitenkin kulisseissa suurella tarmokkuudella Suomen puolesta järjestää.

Presidentti Barack Obama on kuitenkin vieraillut Kööpenhaminassa lokakuun alussa 2009 ja Oslossa joulukuun alussa 2009, jolloin hän vastaanotti Nobelin rauhanpalkinnon. Samassa kuussa hän vieraili uudestaan myös Kööpenhaminassa osallistuakseen IPCC:n ilmastokokoukseen. Tukholmassa Obama vieraili syyskuun alussa 2013 ja Tallinnassa syyskuun alussa 2014.

Obama on siis käynyt presidenttinä kaikissa läntisissä naapurimaissamme, Pohjoismaista Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa, Baltian maista Virossa. Virossa on vieraillut myös Yhdysvaltain edellinen presidentti George W. Bush marraskuun lopulla 2006.

Sen sijaan Suomen presidentti ei ole päässyt tapaamaan edes Yhdysvaltoihin Valkoiseen taloon. Edes erilaisten yleiskokousten yhteydessä ei kunnollista kahdenkeskistä tapaamista ole kyetty järjestämään. Viimeinen Suomen presidentin kahdenkeskinen tapaaminen Yhdysvaltain presidentin kanssa oli siis huhtikuussa 2002 Valkoisessa talossa.

Suomessa Yhdysvaltain istuvaa presidenttiä on nähty viimeksi lähes 20 vuotta sitten heinäkuun alussa 1997, kun Bill Clinton tapasi Venäjän presidentti Boris Jeltsinin ja presidentti Martti Ahtisaaren Helsingissä. Yhdysvaltain presidenttien Suomi-vierailujen kulta-aikaa oli 1990-luku, jolloin Yhdysvaltain istuvat presidentit vierailivat yhteensä kolme kertaa, George H. W. Bush kahdesti ja Bill Clinton kerran. Vierailuilla oli poliittinen merkitys, kahden vierailun osalla tapaaminen Venäjän presidentin kanssa.

Miksi Suomen presidenttien kahdenkeskisten tapaamisten järjestäminen Yhdysvaltain presidentin kanssa ei onnistu?

Yhdysvaltain harjoittama tapaamispolitiikka on varsin selvästi tulkittavassa: tapaaminen järjestetään, jos jonkin poliittisen asian tai ongelman ratkaisu sitä edellyttää tai jos kyseessä on läheinen liittolainen, jolloin kyseessä on eräänlainen kiitollisuuden osoitus.

Presidentti Tarja Halonen tärveli pahoin Suomen suhteita Yhdysvaltoihin YK:n yleiskokouksen 59. istunnossa 21.9.2004 pitämässään puheessa, jossa hän arvosteli voimakkaasti Yhdysvaltain toimia Irakissa. Halonen arvosteli muutoinkin 2000-luvulla kärkkäästi George Bushin johtamaa hallintoa Irakin sodan aloittamisesta ja myöhemmin myös hallinnon hyväksymistä kidutuksista. Presidentin ei pitäisi koskaan sortua henkilökohtaisiin ja omaan ideologiaan perustuviin mielipideilmaisuihin ja pilata samalla maansa elintärkeitä etuja.

Ruotsilla on aina ollut tiiviit suhteet Yhdysvaltoihin, jo kylmän sodan aikana. Suhteista ei ole paljonkaan julkisuudessa puhuttu. Suomella ei vastaavan tasoisia suhteita ole ollut. Muut maat Pohjois-Euroopassa, joissa Yhdysvaltain presidentti on viime aikoina vieraillut, ovat Yhdysvaltain vankkoja liittolaisia ja Naton jäsenmaita. Maat ovat myös avoimesti liputtaneet liittolaisuuttaan Yhdysvaltoihin.

Vielä Natoon kulumaton Ruotsi tiivistää nyt myös sotilaallista yhteistyötä Yhdysvaltain kanssa. Ruotsi ja Yhdysvallat ovat kehittäneet sotilaallisen yhteistyön tiivistämiseksi viisikohtaisen työsuunnitelman, jota viedään eteenpäin. Ukrainan sodan myötä myös monet muut eurooppalaiset maat ovat tiivistämässä puolustuksellisia suhteitaan Yhdysvaltoihin. Suomi on jäämässä yhä enemmän sen sijaan sivuun.

Suomen osalta huolestuttavaa on ollut tuoreen puolustusministerin toiminta ja hänen esittämät näkemykset. Puolustusministeri Jussi Niinistön Nato-kanta ja suhtautuminen Yhdysvaltoihin ovat ongelmallisia.

Niinistöllä on vanha trauma ja hokema Yhdysvalloista, joka haittaa suhteita Atlantin taakse. Niinistö on todennut, ettei olisi takeita siitä, että Naton perussopimuksen 5. artiklan lupaamat turvatakuut pelastaisivat Suomen, jos Suomi olisi Naton jäsenmaa. Hän on myös todennut, että Yhdysvalloilta saa apua vain, jos avun antaminen olisi Yhdysvaltain intressissä. Toisin sanoen Yhdysvallat ei kunnioittaisi perussopimuksen 5. artiklaa, jos se ei olisi Yhdysvaltain intressissä.

Tuollaiset kannanotot ovat Yhdysvaltoja kovasti halventavia, eivätkä edistä sotilaallisen yhteistyön kehittämistä Yhdysvaltain kanssa. Viimeisenä niittinä puolustusministeri antoi tosiasiallisesti potkut kansliapäällikkö Arto Rädylle, joka tiedetään Nato-myönteisenä henkilönä ja jolle puolustuspoliittiset suhteet Yhdysvaltoihin ovat olleet tärkeitä. Potkut kuvastavat mahdollista linjamuutosta puolustushallinnossa, yhä selkeämmin Suomi nojautuu uuden puolustusministerin johdattamana vain oman armeijan voimaan, ei niinkään ulkopuoliseen apuun tai edes avun mahdollisuuteen. Kun yksi Yhdysvaltain suhteiden ongelmahenkilö - Erkki Tuomioja - on saatu pois hallituksesta, onko tilalle noussut toinen?

Veikkaukseni on, että mikäli Suomen presidentti haluaisi tavata Yhdysvaltain presidentin, olisi Suomen parannettava suhteita Yhdysvaltoihin niin, että Yhdysvallat kokisi Suomen liittolaisekseen ja Suomi toisi asian avoimesti esille. Edelleen syntyy kuva, että Suomi kyselisi alitajuisesti Venäjältä, millaiset Suomen suhteet Yhdysvaltoihin voivat olla. Olisi otettava mallia Ruotsista ja muista läntisistä naapurimaistamme.

Toivotaan kuitenkin kahdenkeskisen tapaamisen järjestymistä, vaikkapa jo syyskuussa New Yorkissa.





Jouni Snellman30.8.2015 17:20
Martin Hurt: "Countries outside the alliance who are unwilling and unable to provide military and political support to their neighbouring democracies should not have the same solidarity that exists within NATO."

http://www.icds.ee/blog/article/a-swedish-about-fa...

 

[SJ]

asiallinen kirjoitus joka varmasti osuu kohilleen...

Yhdysvaltain presidentin tapaaminen ei onnistu Suomelle millään

Pohjoismaiden johtajien yhteistapaaminen Yhdysvaltain presidentin kanssa Tukholmassa syyskuun alussa 2013.
Ulkoministeri Timo Soini matkustaa Alaskaan Arktisen neuvoston yksipäiväiseen kokoukseen maanantaina 31.8.2015. Kokousta isännöi Yhdysvaltain ulkoministeri John Kerry. Vaikka ulkoministerillämme ei ole kahdenkeskistä tapaamista John Kerryn kanssa, lähempään puheyhteyteen on tarkoitus päästä. Yhdysvaltain presidentti Barack Obama pitää kokouksen loppupuheenvuoron maanantai-iltana.

Yhdistyneiden kansakuntien vuotuinen yleiskokous pidetään New Yorkissa 25.–27. syyskuuta. Kokoukseen osallistuvat myös Yhdysvaltain presidentti Barack Obama ja Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö. On tiedossa, että Suomen ulkoasiainministeriössä on tehty ja tehdään kovasti selvitystä ja työtä, jotta Niinistö voisi tavata Obaman yleiskokouksen yhteydessä kahdenkeskisesti.

Suomen presidenteille kahdenkeskiset tapaamiset Yhdysvaltain presidentin kanssa ovat varsin harvinaisia tapahtumia. Viimeinen Suomen presidentin kahdenkeskinen tapaaminen Yhdysvaltain presidentin kanssa oli huhtikuussa 2002, jolloin presidentti Tarja Halonen tapasi Valkoisessa talossa tuoreen Yhdysvaltain presidentti George W. Bushin. Kahdenkeskisiä tapaamisia ei nyt siis ole ollut yli 13 vuoteen.

Monenkeskisiä tapaamisia sen sijaan on ollut joitakin. Presidentti Niinistö tapasi viimeksi Yhdysvaltain presidentin Tukholmassa syyskuun alussa vuonna 2013 neljän muun pohjoismaan pääministerin kesken. Kaikki muut Suomen ja Yhdysvaltain presidenttien tapaamaiset ovat olleet tervehdyspohjaisia tapaamisia laajemmissa kokouksissa, esimerkiksi tapaaminen maaliskuun lopulta 2013 ydinturvallisuuskokouksessa Etelä-Korean Soulissa.

Suomen istuvan presidentin läheisin tapaaminen Yhdysvaltain presidentin kanssa oli siis Tukholmassa, jossa mukana olivat Ruotsin, Norjan, Tanskan, Islannin pääministerit Fredrik Reinfeldt, Jens Stoltenberg, Helle Thorning-Schmidt ja Sigmundur Gunnlaugsson. Tuon lähemmäksi kahdenkeskistä tapaamista Suomen istuva presidentti ei ole Yhdysvaltain presidentin kanssa päässyt.

Miksi Yhdysvaltain presidentillä ei ole erityistä tarvetta tavata Suomen presidenttiä? Suomen ulkoministeriön virkamiehet ja suomalaispoliitikot laajemminkin selittävät, että Suomen ja Yhdysvaltain suhteet ovat erinomaiset, eikä ole sellaisia asioita, joita kahden kesken olisi tarvetta käsitellä. Toisaalta tapaamista yritetään kuitenkin kulisseissa suurella tarmokkuudella Suomen puolesta järjestää.

Presidentti Barack Obama on kuitenkin vieraillut Kööpenhaminassa lokakuun alussa 2009 ja Oslossa joulukuun alussa 2009, jolloin hän vastaanotti Nobelin rauhanpalkinnon. Samassa kuussa hän vieraili uudestaan myös Kööpenhaminassa osallistuakseen IPCC:n ilmastokokoukseen. Tukholmassa Obama vieraili syyskuun alussa 2013 ja Tallinnassa syyskuun alussa 2014.

Obama on siis käynyt presidenttinä kaikissa läntisissä naapurimaissamme, Pohjoismaista Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa, Baltian maista Virossa. Virossa on vieraillut myös Yhdysvaltain edellinen presidentti George W. Bush marraskuun lopulla 2006.

Sen sijaan Suomen presidentti ei ole päässyt tapaamaan edes Yhdysvaltoihin Valkoiseen taloon. Edes erilaisten yleiskokousten yhteydessä ei kunnollista kahdenkeskistä tapaamista ole kyetty järjestämään. Viimeinen Suomen presidentin kahdenkeskinen tapaaminen Yhdysvaltain presidentin kanssa oli siis huhtikuussa 2002 Valkoisessa talossa.

Suomessa Yhdysvaltain istuvaa presidenttiä on nähty viimeksi lähes 20 vuotta sitten heinäkuun alussa 1997, kun Bill Clinton tapasi Venäjän presidentti Boris Jeltsinin ja presidentti Martti Ahtisaaren Helsingissä. Yhdysvaltain presidenttien Suomi-vierailujen kulta-aikaa oli 1990-luku, jolloin Yhdysvaltain istuvat presidentit vierailivat yhteensä kolme kertaa, George H. W. Bush kahdesti ja Bill Clinton kerran. Vierailuilla oli poliittinen merkitys, kahden vierailun osalla tapaaminen Venäjän presidentin kanssa.

Miksi Suomen presidenttien kahdenkeskisten tapaamisten järjestäminen Yhdysvaltain presidentin kanssa ei onnistu?

Yhdysvaltain harjoittama tapaamispolitiikka on varsin selvästi tulkittavassa: tapaaminen järjestetään, jos jonkin poliittisen asian tai ongelman ratkaisu sitä edellyttää tai jos kyseessä on läheinen liittolainen, jolloin kyseessä on eräänlainen kiitollisuuden osoitus.

Presidentti Tarja Halonen tärveli pahoin Suomen suhteita Yhdysvaltoihin YK:n yleiskokouksen 59. istunnossa 21.9.2004 pitämässään puheessa, jossa hän arvosteli voimakkaasti Yhdysvaltain toimia Irakissa. Halonen arvosteli muutoinkin 2000-luvulla kärkkäästi George Bushin johtamaa hallintoa Irakin sodan aloittamisesta ja myöhemmin myös hallinnon hyväksymistä kidutuksista. Presidentin ei pitäisi koskaan sortua henkilökohtaisiin ja omaan ideologiaan perustuviin mielipideilmaisuihin ja pilata samalla maansa elintärkeitä etuja.

Ruotsilla on aina ollut tiiviit suhteet Yhdysvaltoihin, jo kylmän sodan aikana. Suhteista ei ole paljonkaan julkisuudessa puhuttu. Suomella ei vastaavan tasoisia suhteita ole ollut. Muut maat Pohjois-Euroopassa, joissa Yhdysvaltain presidentti on viime aikoina vieraillut, ovat Yhdysvaltain vankkoja liittolaisia ja Naton jäsenmaita. Maat ovat myös avoimesti liputtaneet liittolaisuuttaan Yhdysvaltoihin.

Vielä Natoon kulumaton Ruotsi tiivistää nyt myös sotilaallista yhteistyötä Yhdysvaltain kanssa. Ruotsi ja Yhdysvallat ovat kehittäneet sotilaallisen yhteistyön tiivistämiseksi viisikohtaisen työsuunnitelman, jota viedään eteenpäin. Ukrainan sodan myötä myös monet muut eurooppalaiset maat ovat tiivistämässä puolustuksellisia suhteitaan Yhdysvaltoihin. Suomi on jäämässä yhä enemmän sen sijaan sivuun.

Suomen osalta huolestuttavaa on ollut tuoreen puolustusministerin toiminta ja hänen esittämät näkemykset. Puolustusministeri Jussi Niinistön Nato-kanta ja suhtautuminen Yhdysvaltoihin ovat ongelmallisia.

Niinistöllä on vanha trauma ja hokema Yhdysvalloista, joka haittaa suhteita Atlantin taakse. Niinistö on todennut, ettei olisi takeita siitä, että Naton perussopimuksen 5. artiklan lupaamat turvatakuut pelastaisivat Suomen, jos Suomi olisi Naton jäsenmaa. Hän on myös todennut, että Yhdysvalloilta saa apua vain, jos avun antaminen olisi Yhdysvaltain intressissä. Toisin sanoen Yhdysvallat ei kunnioittaisi perussopimuksen 5. artiklaa, jos se ei olisi Yhdysvaltain intressissä.

Tuollaiset kannanotot ovat Yhdysvaltoja kovasti halventavia, eivätkä edistä sotilaallisen yhteistyön kehittämistä Yhdysvaltain kanssa. Viimeisenä niittinä puolustusministeri antoi tosiasiallisesti potkut kansliapäällikkö Arto Rädylle, joka tiedetään Nato-myönteisenä henkilönä ja jolle puolustuspoliittiset suhteet Yhdysvaltoihin ovat olleet tärkeitä. Potkut kuvastavat mahdollista linjamuutosta puolustushallinnossa, yhä selkeämmin Suomi nojautuu uuden puolustusministerin johdattamana vain oman armeijan voimaan, ei niinkään ulkopuoliseen apuun tai edes avun mahdollisuuteen. Kun yksi Yhdysvaltain suhteiden ongelmahenkilö - Erkki Tuomioja - on saatu pois hallituksesta, onko tilalle noussut toinen?

Veikkaukseni on, että mikäli Suomen presidentti haluaisi tavata Yhdysvaltain presidentin, olisi Suomen parannettava suhteita Yhdysvaltoihin niin, että Yhdysvallat kokisi Suomen liittolaisekseen ja Suomi toisi asian avoimesti esille. Edelleen syntyy kuva, että Suomi kyselisi alitajuisesti Venäjältä, millaiset Suomen suhteet Yhdysvaltoihin voivat olla. Olisi otettava mallia Ruotsista ja muista läntisistä naapurimaistamme.

Toivotaan kuitenkin kahdenkeskisen tapaamisen järjestymistä, vaikkapa jo syyskuussa New Yorkissa.





Jouni Snellman30.8.2015 17:20
Martin Hurt: "Countries outside the alliance who are unwilling and unable to provide military and political support to their neighbouring democracies should not have the same solidarity that exists within NATO."

http://www.icds.ee/blog/article/a-swedish-about-fa...

Niinistö piti mainita, mutta tuomiojan se säästi maininnalta. Ja lienee selvää, että kumman tekemiset ja sanomiset ovat olleet haitallisempia ulkomaansuhteille.

 

[Bushmaster]

Niinistö piti mainita, mutta tuomiojan se säästi maininnalta. Ja lienee selvää, että kumman tekemiset ja sanomiset ovat olleet haitallisempia ulkomaansuhteille.

eiköhän E.T:kin saavutukset tuleet mainituksi...

"Kun yksi Yhdysvaltain suhteiden ongelmahenkilö - Erkki Tuomioja - on saatu pois hallituksesta, onko tilalle noussut toinen?"

 

[SJ]

eiköhän E.T:kin saavutukset tuleet mainituksi...

"Kun yksi Yhdysvaltain suhteiden ongelmahenkilö - Erkki Tuomioja - on saatu pois hallituksesta, onko tilalle noussut toinen?"

No niin onkin, en vain lukenut tuota kylliksi tarkkaan.


Mutta osaako joku selittää minulle, miksi Niinistö olisi ongelma yhdysvaltain suhteille? Siis toki hän sanoi jenkeistä, että heidän turvatakuisiin ei voi luottaa, mutta meinaako joku tosiaan, että jenkit haluavat meidät natoon niin kovasti, että jenkit ottaisivat tuosta herneen nenään? Etenkin kun pitäisi olla kaikille selvää, että mikäli uhkana on ydinsota, niin jenkit voivat hyvinkin vähintään vetkutella päätöksen kanssa, ennen kuin tekevät mitään päätöksiä.

Ja käsittääkseni Soinilla on ihan kelvolliset suhteet jenkkeihin median mouhaamisesta huolimatta, joten puoluekaan ei voi olla ongelma. Puolustusministeri ei myöskään ole erityisen merkityksellinen mies, joten ei se kykene suhteitakaan pilaamaan, kuten jotkut toiset.

Oikeastaan ainoa tapa jolla Niinistö voisi pilata suhteita olisi se, että hän asettuisi voimakkaasti F-35:sta vastaan. Tietääkseni hän ei ole näin tehnyt.

 

[Bushmaster]

Mutta osaako joku selittää minulle, miksi Niinistö olisi ongelma yhdysvaltain suhteille?

Johtuiskoha NATO asentesta?

lainaus:
"Niinistöllä on vanha trauma ja hokema Yhdysvalloista, joka haittaa suhteita Atlantin taakse. Niinistö on todennut, ettei olisi takeita siitä, että Naton perussopimuksen 5. artiklan lupaamat turvatakuut pelastaisivat Suomen, jos Suomi olisi Naton jäsenmaa. Hän on myös todennut, että Yhdysvalloilta saa apua vain, jos avun antaminen olisi Yhdysvaltain intressissä. Toisin sanoen Yhdysvallat ei kunnioittaisi perussopimuksen 5. artiklaa, jos se ei olisi Yhdysvaltain intressissä."

 

[Ässä]

Suomi on jäänyt yksin. Kaikki viimeaikainen sen osoittaa: Presidentti Niinistön puhe, Ruotsi tiivistää yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa, Suomi ei, mediassa näkyy enenevässä määrin suomettuneita kirjoituksia jne. Tämä on myös viesti naapurillemme, että olemme samassa kansainvälisessä asemassa Ukrainan kanssa.

Tästä voisi melkein tehdä oman keskusteluaiheen "Suomi on jäänyt yksin" jossa voitaisiin puida syitä, onko valintamme hyvä vai huono, ja kuinka aiomme varsin mitäänsanomattomilla resursseillamme pitää yllä sitä kuuluisaa "uskottavaa puolustusta".

 

[Bushmaster]

Tästä voisi melkein tehdä oman keskusteluaiheen "Suomi on jäänyt yksin" jossa voitaisiin puida syitä, onko valintamme hyvä vai huono, ja kuinka aiomme varsin mitäänsanomattomilla resursseillamme pitää yllä sitä kuuluisaa "uskottavaa puolustusta"

Suomineito jää yksin ihan omasta syystään...> Vasemalla kädellä hyväilee yhtä kun oikea käsi lirputtaa toista ja samaan aikaan flirttailee kolmannen sulhon kanssa vinkaten silmiään ja nuollen kielellä huuliiaan..

Tuollaista kutsutaan "hutsuksi" tai hyvin "irtonaiseksi naaraaksi" johon ei voi lainkaan luottaa...eli Suomen luotettavuus on ilmeisesti hyvin kyseenalainen kansainvälisissä (läntisissä) ympyröissä

 

[Honcho]

Suomineito jää yksin ihan omasta syystään...> Vasemalla kädellä hyväilee yhtä kun oikea käsi lirputtaa toista ja samaan aikaan flirttailee kolmannen sulhon kanssa vinkaten silmiään ja nuollen kielellä huuliiaan..

Tuollaista kutsutaan "hutsuksi" tai hyvin "irtonaiseksi naaraaksi" johon ei voi lainkaan luottaa...eli Suomen luotettavuus on ilmeisesti hyvin kyseenalainen kansainvälisissä (läntisissä) ympyröissä

Älkäähän nyt, onhan sekin suojautumismekanismi, että Suomi-Neito tällaisena irtonaisena, luottokelvottomana naaraana on sitä tasoa, ettei sinne kukaan täysijärkinen mene ilman hyvin kattavaa suojausta. Ja Suomi-neito myös on vihjaillut, että jos tiukka tilanne tulee niin parsinneulalla on käyty lävistämässä ensin kaikki lähikaupan varmuusvälineet...

 

[Mike Romeo]

Suomi on jäänyt yksin. Kaikki viimeaikainen sen osoittaa: Presidentti Niinistön puhe, Ruotsi tiivistää yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa, Suomi ei, mediassa näkyy enenevässä määrin suomettuneita kirjoituksia jne. Tämä on myös viesti naapurillemme, että olemme samassa kansainvälisessä asemassa Ukrainan kanssa.

Tästä voisi melkein tehdä oman keskusteluaiheen "Suomi on jäänyt yksin" jossa voitaisiin puida syitä, onko valintamme hyvä vai huono, ja kuinka aiomme varsin mitäänsanomattomilla resursseillamme pitää yllä sitä kuuluisaa "uskottavaa puolustusta".

Kyllä se totta on, että Ukrainan epäselvä tilanne on kaventanut liikkumavaraamme. Voimme halutessamme elää rauhassa kuten nyt tai sitten varomattomalla toiminnalla aiheuttaa itsellemme isoja ongelmia, joilloin olisimme pitkälle yksin. En nyt sanoisi kuitenkaan, että ihan yksin. Siinä mielessä yksin, että tuskin saisimme oikeassa kapinassa kauheasti sotilaallista apua, varsinkin jos itse kaivaisimme verta nenästämme. Mutta toisaalta jo EU:n käytännössä takaama huoltovarmuus tarkoittaa, ettei tilanteemme ihan toivoton ole. Lisäksi kannattaa pitää mielessä, että nykyinenkin pieni kenttäarmeijamme on kuitenkin suurempi kuin Saksan sodanajan kokoonpano tai vaikkapa Venäjän läntisen sotilaspiirin (joka kuitenkin vastaa alueesta Kuolasta Ukrainaan), joten en vaipuisi epätoivoon, vaikka onkin selvää, ettemme voi nyt mahdollisen nato-jäsenyyden hakemisen takia antaa Venäjälle mahdollisuutta konfliktia aloittaa.

Toteaisin vielä, ettei Ruotsinkaan tilanne kauheasti omastamme eroa. Eivät hekään voi juuri nyt Natoon mennä, sillä niin kauan kuin Ukrainan tilanne on epäselvä ei kukaan tervejärkinen ota riskiä Venäjän reaktiosta. Heillä tosin on enemmän liikkumavaraa, kun ovat pitkään tehneet USAn kanssa yhteistyötä. Mutta syventämällä omaa yhteistyötämme Ruotsin kanssa voimme päästä sen parhaista hedelmistä osallisiksi itsekin. Minusta on kuitenkin äärimmäisen rauhoittavaa havaita, että esimerkiksi presidenttimme (joka on vankka Naton kannattaja) on tilanteen muututtua tunnistanut muuttuneen tilanteen kuten hän puheessaan julki toi. Tilanne on nyt vain sellainen, että juuri nyt voimme luottaa vain itseemme (vaikka syvennämmekin Ruotsi yhteistyötä). Kansalaiset ovat tietenkin tilanteesta pihalla kuten aina, mutta ollos huoleton, poikas valveil on.

 

[baikal]

Nyt eiku selälleen itkemään. Usan presidentti ei ole tavannut suomalaista presidenttiä. Yääää. Kaikki maailman muut presidentit on varmaan tavanneet. Maailma on epäreilu ja suomalaisille sitä aivan erityisesti.

Ei luulis nyt haloskasta kiinni enää olevan.

Uskon, että jos lupaamme puolustaa Baltiaa viimeiseen lapatossuun saakka, niin kyllä kutsu heltiää.....

 

[Honcho]

Nyt eiku selälleen itkemään. Usan presidentti ei ole tavannut suomalaista presidenttiä. Yääää. Kaikki maailman muut presidentit on varmaan tavanneet. Maailma on epäreilu ja suomalaisille sitä aivan erityisesti.

Ei luulis nyt haloskasta kiinni enää olevan.

Uskon, että jos lupaamme puolustaa Baltiaa viimeiseen lapatossuun saakka, niin kyllä kutsu heltiää.....

Omasta katsantokannasta Suomi-USA suhteet ovat vähintäänkin melkoisen OK tolalla. Uskoisin että vaikka Suomi ei ole tuota Baltia-valaa antanut niin ovat ihan hyvillään että täällä on jonkinlainen nykymittapuulla varsin uskottava tulppa ja tarvittaessa "puolueeton" viestinviejä itäiselle ihmemaalle joka ostaa kivasti aseita eikä vaadi mitään parin panssarivaunukomppanian näytösluoteisia Road Trippejä Vaalimaan vieressä rauhoittamaan hyperventilointia kakka housussa.

Ainahan kaikki voisi olla paremmin, mutta olen ihan tyytyväinen että asiat ovat tässä suhteessa paremmin kuin koskaan itsenäisen Suomen olemassaolon aikana.

Uudenkarheita JASSMeja on operatiivisessa käytössä kahdella maalla maailmankaikkeudessa, toinen on USA ja toinen Suomi. Kymmenen miljardin euron armeijabudjettia pyörittävä NATO-nyrkki Puola odottelee tällä hetkellä omia toimituksiaan. Pikkujuttu ilmeisesti, koska Sauli ei ole päässyt paiskaamaan B. Husseinin kättä.

http://www.state.gov/secretary/remarks/2014/12/234708.htm

"On the Occasion of Finland's National Day

Press Statement
John Kerry
Secretary of State
Washington, DC
December 5, 2014

On behalf of President Obama and the people of the United States, I congratulate the people of Finland as you celebrate your Independence Day on December 6. The bond between our nations is strong and founded on our shared democratic principles and the lasting contributions of Americans of Finnish heritage.

Your “sisu” and vigorous entrepreneurial spirit are integral to your success and an inspiration to others. We look forward to continuing to deepen our commercial ties and the broad cultural and political bonds that exist between our nations. We are proud to work closely with you to advance energy security; global climate, health and education initiatives; and the Transatlantic Trade and Investment Partnership. Finland is a valued partner in advancing global peace and security, including in Africa and other regions.

As you celebrate this day, please know that the United States will always stand with you as a faithful friend and partner. I wish all Finnish people continued peace and prosperity in the coming year."

 

[Mike Romeo]

Nyt eiku selälleen itkemään. Usan presidentti ei ole tavannut suomalaista presidenttiä. Yääää. Kaikki maailman muut presidentit on varmaan tavanneet. Maailma on epäreilu ja suomalaisille sitä aivan erityisesti.

Ei luulis nyt haloskasta kiinni enää olevan.

Uskon, että jos lupaamme puolustaa Baltiaa viimeiseen lapatossuun saakka, niin kyllä kutsu heltiää.....

Minä kyllä oletan suhteittemme olevan ihan hyvällä mallilla. Toki Haloska ja ET saattoivat tehdä hivenen hallaa, mutta jos Obamalla on oikeasti asiaa, niin kyllä Sale ottaa vastaan - ja toisin päin. Sen sijaan kun ongelmia ei ole, niin turhaan kai pitäisi keksiä tikusta asiaa, kun asutetaan eri mantereita.

 

[scip10]

Mitään virallista tai selkokielistä varoitusta ei olla annettu NATO jäsenyydestä kuten Ukrainan ja Georgiankaan kohdalla ei annettu. Päinvastoin Putin pyrki (onnistuneesti?) uskottelemaan Brysselissä että sotilaallinen interventio Ukrainaan on poissa laskuista.
Kulissien takana joku epävirallinen Ultimatum on ehkä esitetty mutta meidän kuraportaan ukkojen ei tarvitse siitä välittää. Sipilän hallitus tuskin liittyy Natoon muutenkaan ja mitä enemmän väestö kannattaa jäsenyyttä niin sitä helpompi on siirtyä jäseneksi tilanteen olessa muuten sopiva.

Poliitikon ei koskaan tule antaa virallista tai selkokielistä ultimatumia. Varsinkaan suurvallan ei missään tapauksessa tule sitoa sellaisella käsiään. Ystävällismielisen naapurin uhkaaminen sodalla olisi jo kerrassaan pöyristyttävää. Tarpeelliset varoitukset annetaan kautta rantain tulkinnanvaraisesti kierrellen, tai lausutaan johtajien tavatessa kahden kesken. Obama teki aloittelijamaisen virheen uhkaillessaan Syyrian Assadia punaisesta linjasta kemiallisten aseiden käytön suhteen.

Miksi NATO-myönteiset poliitikot valtaan päästyään unohtavat koko aiheen? Miksi presidentti Niinistön kaltainen älykäs johtaja intoilee EU:n yhteisestä puolustuksesta? Valitettavaa mutta totta, NATO-optio näyttää vanhentuneen.

 

[Ässä]

Nyt eiku selälleen itkemään. Usan presidentti ei ole tavannut suomalaista presidenttiä. Yääää. Kaikki maailman muut presidentit on varmaan tavanneet. Maailma on epäreilu ja suomalaisille sitä aivan erityisesti.

Ei luulis nyt haloskasta kiinni enää olevan.

Uskon, että jos lupaamme puolustaa Baltiaa viimeiseen lapatossuun saakka, niin kyllä kutsu heltiää.....

Se mitä kannattaisi oikeasti pohtia on se, miksi USA ja Ruotsi syventävät nyt merkittävästi puolustusyhteistyötään, mutta ei Suomi. Oliko Suomikin halukas tähän, mutta ei enää huolittu, vai kieltäytyikö se ihan oma-aloitteisesti? Samalla on ollut kovin vaisua paljon hehkutetulla Suomi-Ruotsi yhteistyörintamalla. Kun vielä joku aika sitten ruotsin pm puhui yhteistyöstä Suomen kanssa, jäi tämä asia nyt täysin taka-alalle.