Suomi NATOn jäseneksi - or not?

Pitäisikö Suomen hakea NATOn jäseneksi


  • Äänestäjiä yhteensä
    883
Ruotsi Natoon vuonna 18 ja Suomi osaksi venäjää vuonna 19.

Tuskinpa sentään jälkimmäistä, mutta ikävään välikäteen se meidät asettaisi. Kunnes seuraisimme esimerkkiä. Näistä asioista on takuuvarmasti paljon keskustelua taustalla päättäjien kesken, josta emme tiedä mitään.

Olen lähtökohtaisesti kuitenkin hyvin iloinen ettei Haloska ole enää presidentti.
 
Kepu jätti varauksen NATO-kantaansa, sitä voidaan tarkastella hallituskauden aikana. Toisaalta tämä on vakiolause mutta tämä uudehko johdon kokoonpano saattaa ehkä tarvittaessa jopa asiaa valmistella. Kokoomus lähtee kelkkaan kyllä kun aika on, kuinkas Perussuomalaiset?

Toivotaan että ajoitus suosii meitä ja Venäjä rojahtaa ennen kuin Ruåtsi ehtii hankkeessa liian pitkälle, että päästäisiin samassa rakosessa sisään.

Ohuiden lankojen varassa roikutaan :confused:
 
Ilman Yhdysvaltain antamia julkisia turvatakuita Ruotsi ei liity mihinkään. Heillä ei ole sitä tauhkaa tarpeeksi takana. Sama tulee koskemaan Suomea. Usa pompottaa neuvotteluissa todennäköisesti Baltian kysymystä ja se on karvas kalkki Suomelle ja Ruotsille. Ei ole ilmaisia lounaita jaossa muuta kuin sosiaalisissa ruokaloissa.

Siirtymävaihe koetaan liian vaaralliseksi. Vain Usan jykevä paalutus ratkaisee tässä kohtaa. Ja se taas edellyttää sitoutumista Baltiaan.
 
Hyvä kirjoitus Niinistöltä ja Lindbergiltä, mutta, mutta, seuraavienkin leikkausten jälkeen samat tai seuraavat herrat joutuvat virkojensa puolesta toteamaan puolustuksemme yhä olevan, vaikkakin rimaa hipoen, uskottava.

Tämä ei ole uskottavaa!

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1441252049953
Vieraskynä
Suomen puolustus on tienhaarassa
Pääkirjoitus 4.9.2015 2:00
Jussi Niinistö ja Jarmo Lindberg
Puolustusvoimien toimintamenokehykseen kohdistuvat budjettileikkaukset heikentäisivät Suomen puolustuskykyä. Leikkausten vaikutukset tuntuisivat vielä ensi vuosikymmenelläkin.

Hallitusohjelman ulko- ja turvallisuuspoliittisen osion otsikoksi valittiin "Suomi vahvistaa asemaansa heikentyneessä turvallisuustilanteessa". Tämä ei ole sattumaa. Heti ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevan luvun alussa todetaan, että "erityisesti Ukrainan kriisin seurauksena Euroopan ja Itämeren alueen turvallisuustilanne on heikentynyt".

Hallitusohjelmassa kuvattu kehityssuunta on pantu merkille myös muissa Itämeren alueen maissa, ja ne nostavat poikkeuksetta puolustusmenojaan. Esimerkiksi rajanaapurimme Norja, Ruotsi ja Venäjä sekä Baltian maat panostavat valmiuden ja taistelukestävyyden korottamiseen merkittävällä lisärahoituksella.


Hallitusohjelmaan kirjattiin lisämäärärahaa Puolustusvoimien materiaalihankintoihin parlamentaarisen selvitysryhmän esitysten mukaisesti. Se on välttämätöntä, jotta Puolustusvoimat voisi säilyttää materiaalisen toimintakyvyn tämän vuosikymmenen loppuun saakka.

Yleinen mielikuva onkin, että Suomessa panostetaan nyt puolustukseen. Valitettavasti samaan aikaan suunnitellaan leikkauksia, jotka kohdistuisivat Puolustusvoimien toimintaan. Vasemmalla kädellä annetaan ja oikealla otetaan.

Edellinen hallitus leikkasi Puolustusvoimien määrärahoja noin kymmenellä prosentilla samaan aikaan kun Puolustusvoimat toteutti suurimman rakennemuutoksen sitten toisen maailmansodan. Vastaavia leikkauksia ei kohdistettu muualle valtionhallintoon. Uudistuksen jälkeen Puolustusvoimat on nyt mitoitettu toimintakyvyn ja toiminnan kannalta minimitasolle.

Myös Puolustusvoimien rakenteen ja hallinnon osalta on tiivistämisessä ja keventämisessä tultu tien päähän. Seuraava askel olisi paljon pidemmälle menevä muutos, jossa jouduttaisiin vakavasti arvioimaan, kykenemmekö säilyttämään maanpuolustuksen perusvalinnat: yleisen asevelvollisuuden ja koko maan puolustamisen.

Puolustusvoimauudistuksen aikana Puolustusvoimien toiminnan tasoa jouduttiin laskemaan määrärahaleikkausten vuoksi.

Nyt toimintaa on ryhdytty palauttamaan oikealle tasolle muun muassa lisäämällä reserviläisten ja varusmiesten harjoitustoimintaa. Tämä on huomioitu myös hallitusohjelmassa toteamalla, että hallitus varmistaa kertausharjoitusten riittävän määrän. Hallitusohjelmaan on lisäksi kirjattu lupaus siitä, että vapaaehtoisten harjoitusten ja reservin omaehtoisen koulutuksen edellytykset turvataan.

Ensi viikon budjettiriihessä on pöydällä kaikkia hallinnonaloja koskevia toimintamenoleikkauksia. Mikäli Puolustusvoimien toimintamenokehyksiä leikataan, on harjoitustoimintaa pakko supistaa.

Koska Ilmavoimilla ja Merivoimilla on hoidettavanaan välttämättömiä aluevalvontatehtäviä, Maavoimien olisi kannettava päävastuu toiminnan supistamisesta. Leikkauksia ei ole enää mahdollista kohdentaa reserviläisten ja varusmiesten koulutukseen ilman merkittävää vaikutusta puolustuskykyyn. Leikkaukset vaikuttaisivat myös varaosien ja ampumatarvikkeiden määrään.

Puolustusvoimauudistuksen jälkeen käynnistetty toiminnan tason palauttaminen pysähtyisi heti alkumetreille. Käytännössä tämä tarkoittaisi pysyviä muutoksia, joiden vaikutukset tuntuisivat pitkälle seuraavalle vuosikymmenelle. Esimerkiksi valmiuden kehittämiseen ei jäisi resursseja.

Kun edellisellä vaalikaudella päätettiin leikata puolustuksesta, Suomen turvallisuusympäristö oli erilainen. Vallitsevassa tilanteessa sotilaiden on kannettava vastuunsa ja huolehdittava valtakunnan turvallisuudesta. Tämä päätös ei voi olla vain sotilaiden vastuulla. Kyse on periaatteellisesta asiasta: maanpuolustuksemme toimintakyvystä.

Tiedostamme hyvin Suomen julkisen talouden nykyisen tilanteen. Puolustusvoimiin kohdistuvia uusia leikkauksia ei kyseenalaisteta kevein perustein. Kyse on suomalaisen yhteiskunnan ja kansalaisten turvallisuuden kivijalasta.

Jussi Niinistö ja Jarmo Lindberg
Niinistö on puolustusministeri (ps) ja Lindberg Puolustusvoimain komentaja.
 
Tämän kaverin mielestä myrskyn silmässä ollaan. Varmaan oikeansuuntainen arvio, mutta johtopäätöstä, eli Pohjoismaiden, Baltian ja Puolan puolustusyhteistyötä en kyllä osta. Sotilasliitto tarvitsee vahvan takaajan tai muuten harjoitetaan 2010-luvun reunavaltioyhteistyötä. Tällaisen virityksen epäonnistuessa on Suomen kaltainen rajavaltio ensimmäisenä ottamassa iskua vastaan.



http://www.hs.fi/politiikka/a1441331416725?ref=hs-prio-3-1

Arvostettu brittitoimittaja lännen ja Venäjän kriisistä: "Suomi on nyt maalialueella"
Politiikka 4.9.2015 11:24 47


    • Edward Lucas herätteli suomalaisyleisöä perjantaiaamuna. Lucasin mukaan koko Itämeren alue ja erityisesti Baltian maat ovat tärkeimpiä kohteita kun Venäjä yrittää horjuttaa länsimaiden yhdentymistä ja turvallisuutta.

      "Itämeri on uusi Berliini", Lucas tiivisti.

      Kuka
      Edward Lucas
      1436496700765

      Brittiläinen Edward Lucas (s. 1962) on The Economist -lehden toimittaja. Hän on työskennellyt myös muun muassa Britannian yleisradioyhtiö BBC:ssä ja The Independent -lehdessä.

      Lucas on turvallisuuspolitiikan alalla tunnettu ja vaikutusvaltainen keskustelija ja voimakas Venäjä-kriitikko. Hän edustaa keskustelun tiukkaa linjaa, jossa ollaan äärimmäisen epäluuloisia Venäjän toimien ja aikeiden suhteen.

      Hän johti The Economistin Moskovan-toimitusta vuosina 1998–2002, minkä jälkeen hän työskenteli muun muassa Keski- ja Itä-Euroopan kirjeenvaihtajana. Hän myös päätoimitti 1990-luvun alussa Tallinnassa ilmestynyttä The Baltic Independent -lehteä.

      Lucas on koostanut kesäkuussa julkaistun Itämeren alueen turvallisuusselvityksen The Coming Storm, jossa analysoidaan yhdeksän maan turvallisuustilannetta suhteessa Venäjään. Raportin julkaisi yhdysvaltalainen Washington DC:ssä ja Varsovassa toimiva ajatushautomo Center for European Policy Analysis (CEPA). Lucas on CEPA:n jäsen.

      Lucas on aktiivinen twiittaaja, ja hän on kirjoittanut useita kirjoja.

      Hän on naimisissa toimittaja-kirjailija Cristina Odonen kanssa, ja heillä on kolme lasta.





      Kylmän sodan aikana Berliini oli keskipiste, kun länsimaat keskittyivät pysäyttämään Neuvostoliiton mahdollisen hyökkäyksen silloin vielä kahtia jakautuneen Saksan alueella. Nyt kolme Baltian maata eli Viro, Latvia ja Liettua ovat alue, jonka kautta Venäjä parhaiten pääsee horjuttamaan Länttä, sanoi Lucas.

      Edward Lucas puhui Suomen Atlantti-seuran ja Aalto-yliopiston järjestämässä tilaisuudessa Helsingissä. Lucas on Ukrainan kriisin aikana turvallisuuskeskustelun eturintamaan noussut The Economist -lehden päällikkötoimittaja ja Euroopan politiikkaa analysoivan CESP -keskuksen tutkija. Heinäkuussa HS:ssa julkaistussa esseessä hän piti Pohjoismaiden, Baltian ja Puolan turvallisuusyhteistyötä Itämeren alueella välttämättömänä (HS 12.7).

      Eurooppaa ei uhkaa kylmän sodan uusinta, Lucas sanoi keskiviikkona. Venäjä on siihen liian heikko.

      Tällä kertaa Euroopassa on sen sijaan vakava alueellinen turvallisuusuhka, ja alue on Itämeri.

      Lucas korosti, että Venäjä tuskin haikailee samanlaisesta Baltian maiden valloituksesta kuin vuonna 1940. Siihenkään sen sotilaalliset voimavarat eivät riitä.

      "Se, jonka kimppuun he haluavat hyökätä, on länsimaiden uskottavuus", Lucas sanoi. Uskottavuus kärsii heti, kun Venäjän horjutuksen kohteena oleva maa pyytää apua eikä saa sitä.

      Artikkeliin liittyvät"Lännen uskottavuus on Baltian maiden kohtalon varassa, ja Venäjä tietää sen"

      Miksi Venäjä toimisi niin? "Venäjä ei pidä vahvoista sääntöpohjaisista kansainvälisistä organisaatioista. Ne rajoittavat Venäjän toimintaa", Lucas vastasi itse esittämäänsä kysymykseen.

      Suomella ei tässä tilanteessa ole tarjolla sivustakatsojan roolia.

      "Jos Venäjä onnistuu, Suomi on vaikutusalueella, osallistuitte tai ette", hän varoitti.

      Reseptiksi Lucas ei tarjonnut Suomen Nato-jäsenyyttä, vaikka sanoikin olevansa sen innokas kannattaja.

      "En näe tätä taikasauvana. Viiden tai kymmenen vuoden kuluttua Venäjä on edelleen siinä", Lucas sanoi. Hän kuvasti jatkuvaa Nato-keskustelua luonteeltaan lähes teologiseksi "kielteisessä mielessä".

      Samalla tavalla kuin HS:n esseessään Lucas sen sijaan painotti Itämeren alueen maiden tiivistä puolustusyhteistyötä, Nato-jäsenyydestä riippumatta.

      "Mikään maista ei yksin pärjää Venäjälle mutta yhdessä maat eivät tarvitsisi ulkopuolista apua. Mailla on yhteinen uhkakuva", oli Lucasin resepti.

      Ajatus erittäin tiiviistä Pohjoismaiden, Baltian ja Puolen niin sanotusta NBP-9 puolustusyhteistyöstä on otettu laimeasti vastaan Itämeren pääkaupungeissa. Lucas kuitenkin korostaa suhteellisen helppoa yhteistyötä muun muassa ilmavalvonnassa, ja jokaisen maan tiivistä turvallisuusyhteistyötä Yhdysvaltain kanssa.
 
Toimittaja Jarmo Mäkelän kuukausittainen katsaus "Venäjän verkossa" ilmestyi jälleen. Siteeraamassani katkelmassa puhutaan Venäjän median tavoitteista, mutta mielestäni siitä voisi pudottaa sanan "media" huoletta pois:

"Kaikenlainen puhe Venäjän uhasta pyritään osoittamaan naurettavaksi, Suomi on pidettävä erossa Natosta, ja koska Ruotsi voi hyvin olla sinne matkalla, Suomi on pidettävä erossa myös Ruotsista."


http://yle.fi/uutiset/venajan_verkossa_venajan_kotkan_varjossa/8279464
 
Toimittaja Jarmo Mäkelän kuukausittainen katsaus "Venäjän verkossa" ilmestyi jälleen. Siteeraamassani katkelmassa puhutaan Venäjän median tavoitteista, mutta mielestäni siitä voisi pudottaa sanan "media" huoletta pois:

"Kaikenlainen puhe Venäjän uhasta pyritään osoittamaan naurettavaksi, Suomi on pidettävä erossa Natosta, ja koska Ruotsi voi hyvin olla sinne matkalla, Suomi on pidettävä erossa myös Ruotsista."


http://yle.fi/uutiset/venajan_verkossa_venajan_kotkan_varjossa/8279464

Just, joo!

"Kaasun pakkomyyntiä

Lopuksi pieni talousuutinen: On hyvin tiedossa, että valtionyhtiö Gasum joutuu ostamaan Venäjältä kaasua hinnalla, jonka laskukaava on sen kannalta erittäin epäedullinen. Mutta sen on myös pakko ostaa kaasua tietty määrä, ja maksaa tuon määrän mukaiset laskut siitä riippumatta, tuoko se kaasua vai ei. Asia paljastui, kun Gasum veti Gazpromin välimiesoikeuteen Tukholmassa kesäkuussa."
 
Tämän kaverin mielestä myrskyn silmässä ollaan. Varmaan oikeansuuntainen arvio, mutta johtopäätöstä, eli Pohjoismaiden, Baltian ja Puolan puolustusyhteistyötä en kyllä osta. Sotilasliitto tarvitsee vahvan takaajan tai muuten harjoitetaan 2010-luvun reunavaltioyhteistyötä. Tällaisen virityksen epäonnistuessa on Suomen kaltainen rajavaltio ensimmäisenä ottamassa iskua vastaan.
Lucas on käsitellyt Yhdysvaltojen roolia mahdollisessa NBP9-liittoumassa ja pitänyt sen osallistumista hankkeeseen elimellisenä. Olen tainnut jo aiemminkin postata tämän dokumentin tähän ketjuun, mutta ei kertaus ole pahasta:

http://www.cepa.org/sites/default/files/styles/medium/Baltic Sea Security Report- (2).compressed.pdf

Tiedusteluyhtiö Stratfor on tunnetusti maininnut viimeisimmässä vuosikymmenennusteessaan Puolan ottavan lähivuosina merkittävämmän aseman Euroopassa. Maan ennustetaan mahdollisesti tiivistävän puolustuksellista yhteistyötä toisten Visegrád-maiden, Baltian sekä Romanian ja Bulgarian kanssa. Puolan läheisillä kahdenvälisillä suhteilla Yhdysvaltoihin on tässä kuviossa merkittävä osa. Nähtäväksi jää, toteutetaanko yhteistyö NATO:n viitekehyksessä. Puolan nykyinen presidentti Andrzej Duda teki muuten ensimmäisen valtiovierailunsa Viroon. Signaali sekin.

Just, joo!

"Kaasun pakkomyyntiä

Lopuksi pieni talousuutinen: On hyvin tiedossa, että valtionyhtiö Gasum joutuu ostamaan Venäjältä kaasua hinnalla, jonka laskukaava on sen kannalta erittäin epäedullinen. Mutta sen on myös pakko ostaa kaasua tietty määrä, ja maksaa tuon määrän mukaiset laskut siitä riippumatta, tuoko se kaasua vai ei. Asia paljastui, kun Gasum veti Gazpromin välimiesoikeuteen Tukholmassa kesäkuussa."

"Hyvä ja luotettava kumppani."
 
Just, joo!

"Kaasun pakkomyyntiä

Lopuksi pieni talousuutinen: On hyvin tiedossa, että valtionyhtiö Gasum joutuu ostamaan Venäjältä kaasua hinnalla, jonka laskukaava on sen kannalta erittäin epäedullinen. Mutta sen on myös pakko ostaa kaasua tietty määrä, ja maksaa tuon määrän mukaiset laskut siitä riippumatta, tuoko se kaasua vai ei. Asia paljastui, kun Gasum veti Gazpromin välimiesoikeuteen Tukholmassa kesäkuussa."
Tuo on ollut normaalia Gazpromin sopimuksissa.

EU:ssahan on menossa menettely Gazpromia vastaan määräävän markkina-aseman väärinkäytöksestä.
 
Just, joo!

"Kaasun pakkomyyntiä

Lopuksi pieni talousuutinen: On hyvin tiedossa, että valtionyhtiö Gasum joutuu ostamaan Venäjältä kaasua hinnalla, jonka laskukaava on sen kannalta erittäin epäedullinen. Mutta sen on myös pakko ostaa kaasua tietty määrä, ja maksaa tuon määrän mukaiset laskut siitä riippumatta, tuoko se kaasua vai ei. Asia paljastui, kun Gasum veti Gazpromin välimiesoikeuteen Tukholmassa kesäkuussa."

Millainen tämä laskukaava on? Muistelen uutisissa aiemmin puhutun kiinteästä hinnasta sopimuksessa määritellylle ajalle ja toimitusmäärälle. Mahdollisen öljyn hintahuipun aikana tehty pidempi sopimus on varmaan nykyisin epäedullinen, jos kiinteä hinta on määritetty silloisen öljyn hinnan mukaan.
 
Ilman Yhdysvaltain antamia julkisia turvatakuita Ruotsi ei liity mihinkään. Heillä ei ole sitä tauhkaa tarpeeksi takana. Sama tulee koskemaan Suomea. Usa pompottaa neuvotteluissa todennäköisesti Baltian kysymystä ja se on karvas kalkki Suomelle ja Ruotsille. Ei ole ilmaisia lounaita jaossa muuta kuin sosiaalisissa ruokaloissa.

Siirtymävaihe koetaan liian vaaralliseksi. Vain Usan jykevä paalutus ratkaisee tässä kohtaa. Ja se taas edellyttää sitoutumista Baltiaan.
Baltiaan sitoutuminen tulee joka tapauksessa NATO jäsenyyden mukana paketissa eikä sitä tarvitse erikseen pompottaa. Paitsi tietysti jos Ukrainan skenaario toistuu käänteisenä ja Putin kiristelee hampaitaan kun Suomesta käsin operoivat NATO pommikoneet ampuvat ohjuksia KV ilmatilassa ja kääntyvät heti takaisin neutraalille alueelle.
 
Suomi tuskin tulee liittymään Natoon ainakaan 10 vuoden sisällä. Suomessa on paljon väkeä jotka vastustavat Natoa. Puolueista vain RKP ja kokoomus taitaa suhtautua asiaan myönteisesti. Kansasta valtaosa vastustaa sitä. Täällä kun aina ajatellaan mitä muut meistä ajattelee (ks. esim. pakolaiskeskustelu) niin ei varmasti uskalleta ottaa riskiä että Venäjä suuttuisi asian takia. Olemme Venäjän etupiiriä. Lisäksi joku Saksa varmaan vastustaisi meidän liittymistä Natoon. Poliitikot ei todellakaan noin vaan tee päätöstä Natoon liittymisestä. Sehän voisi suututtaa Venäjän.
 
Suomi tuskin tulee liittymään Natoon ainakaan 10 vuoden sisällä. Suomessa on paljon väkeä jotka vastustavat Natoa. Puolueista vain RKP ja kokoomus taitaa suhtautua asiaan myönteisesti. Kansasta valtaosa vastustaa sitä. Täällä kun aina ajatellaan mitä muut meistä ajattelee (ks. esim. pakolaiskeskustelu) niin ei varmasti uskalleta ottaa riskiä että Venäjä suuttuisi asian takia. Olemme Venäjän etupiiriä. Lisäksi joku Saksa varmaan vastustaisi meidän liittymistä Natoon. Poliitikot ei todellakaan noin vaan tee päätöstä Natoon liittymisestä. Sehän voisi suututtaa Venäjän.

Tilanne voi muuttua nopeastikin.

Ruotsin keskusta ja oikeistopuolueet ovat kääntyneet NATO:n liittymisen kannalle. Toistaiseksi siellä hallitsee demareiden vähemmistöhallitus ja mahdollisesti vain RuotsiDemokraattien nousu maan suurimmaksi puolueeksi (mielipidetiedusteluissa) ja hallitsemattoman pakolaistulvan johdosta sen edelleen nouseva kannatus, estää maltillista kokoomusta hajottamasta hallitusta. Mutta tässä tilanteessa hallituksenkaatuminen ja ennenaikaiset vaalit ovat aina mahdollista.

Jos oikeisto nousee seuravien vaalien jälkeen Ruotsin johtoon lienee selvää että maa aloittaa toimet NATO:n jäsenyyden hakemiseksi. Venäjä tulee lähivuosien aikana tasantumaan taloudellisesti ja menettää merkitystään myös kansainvälisessä politiikassa. Tämä tarjoaa hyvän tilaisuuden jopa Suomelle pyrkiä puolustusliiton jäseneksi.
Ruotsi tuskin välittääkään Venäjän NATO-kielteisistä mielipiteistä.

Venäjän kriisiytyminen johtanee sen kaikkien naapurimaiden hakeutumiseen NATO:n jäsenyyteen. Se on käytännössä ainoa tae itsenäisenä säilymiselle.
 
Kun valtaosa kansasta vastustaa, niin en usko että näin radikaalia muutosta tullaan tekemään. Eikä se välttämättä olisi meidän etu. Baltian suunta veisi liikaa resurssejamme, ja mitä saisimme vastineeksi?
 
Kun valtaosa kansasta vastustaa, niin en usko että näin radikaalia muutosta tullaan tekemään. Eikä se välttämättä olisi meidän etu. Baltian suunta veisi liikaa resurssejamme, ja mitä saisimme vastineeksi?

Tälla foorumilla ollaan pelkän arvailun varassa, mutta...

Onko sanottua, että Nato-Ruotsin ja Nato-Suomen vastuu Baltiasta olisi yhtä suuri kuin aikoinaan 1990-luvulla eräät suurehkot maat kaavailivat? Silloin oli ilmeisesti ajatuksissa, että Suomi ja Ruotsi pistävät tarpeen vaatiessa Baltiaan vaikka osapuilleen kaiken sotilaallisen voimansa. Täysin absurdia kyllä ehdottaakin moista...

Mitäpä jos Nato-maat ovat tällä kertaa liikkeellä realistisemmin haavein? Suomi ja Ruotsi korvamerkitsisivät Baltian puolustukseen esim. pataljoonan tai taisteluosaston kumpainenkin ja tukisivat alueen ilmapuolustusta hävittäjätorjunnalla konfliktin ensimmäisinä päivinä? Periaatteessa Nato ehkä haluaisi prikaatin kummaltakin maalta, mutta ainakin Suomella olisi tuossa tinkimisen varaa, koska järjestelmämme pohjautuu asevelvollisuuteen, asevelvollisten lähettäminen ulkomaan operaatioihin olisi sisäpoliittisesti hankalaa ja meillä itsellämmekin on +1000 kilometriä rajaa Venäjän kanssa.

Miinusta tulee toki siinä, että tuolloinkin Baltiaan menee yksi hyvin varustettu ja säännöllisesti harjoitettu pataljoona, mutta onko se lopulta kovinkaan suuri hinta Nato-jäsenyydestä? Riippuu rahoituskehyksestä, mutta jos kansan tuki Nato-jäsenyydelle saadaan, niin veikkaan sitä tukea riittävän myös puolustusbudjetin nostolle, joka voi olla lähempänä miljardia kuin 100 miljoonaa. Tuolloin voisin luopuakin yhdestä pataljoonasta, kun mietin Naton tuomaa turvaa mm. ilmavoimien ja huoltovarmuuden kannalta.
 
Miinusta tulee toki siinä, että tuolloinkin Baltiaan menee yksi hyvin varustettu ja säännöllisesti harjoitettu pataljoona, mutta onko se lopulta kovinkaan suuri hinta Nato-jäsenyydestä?

Plus jos jostain syystä näyttäisi siltä että NATO-tuen kanssa on jotain perseilyjä (Saksa ei "halua provosoida" jne) niin se pataljoona tuskin liikahtaa Etelä-Helsinkiin ennen kuin on taattu että Suomi saa merkittävät määrät tukea vastineeksi.
 
Kun valtaosa kansasta vastustaa, niin en usko että näin radikaalia muutosta tullaan tekemään

Jos valtionjohto sitä kannattaa niin kannattaa kansakin.

http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/nato galluppi julki ti-17919

Kysymykseen "Jos Suomen valtiojohto päätyisi Nato-jäsenyyden kannalle, niin olisitteko valmis tukemaan ratkaisua? " vastasi myöntävästi 53 prosenttia suomalaisista. Kolmannes eli 34 prosenttia vastustaisi jäsenyyttä myös siinä tapauksessa, että valtiojohto sitä kannattaisi.
 
Jos valtionjohto sitä kannattaa niin kannattaa kansakin.

http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/nato galluppi julki ti-17919

Valtionjohto ei kannata, koska kansa ei kannata, mutta kansa kannattaisi jos valtionjohto kannattaisi :D

Oletteko ikinä ajaneet tasa-arvoiseen risteykseen autolla siten, että joka suunnasta on tulossa auto? Kukaan ei periaatteessa voi tehdä mitään rikkomatta sääntöjä. Yhteispelillä siitä selviää eli röyhkein kurvaa sinne minne on menossa... :rolleyes:
 
Baltiaan sitoutuminen tulee joka tapauksessa NATO jäsenyyden mukana paketissa eikä sitä tarvitse erikseen pompottaa. Paitsi tietysti jos Ukrainan skenaario toistuu käänteisenä ja Putin kiristelee hampaitaan kun Suomesta käsin operoivat NATO pommikoneet ampuvat ohjuksia KV ilmatilassa ja kääntyvät heti takaisin neutraalille alueelle.
Varsin laajasti ja sopivia puhuvia päitä käyttäen minusta on tehty selväksi, että Itämeren pohjukan integroitu puolustus on ainoa Suomelle oven avaava NATO-asetelma. Muistettakoon balttien perusteltu ja sitkeä vaatimus tosiasiallisesta NATO:n puolustussuunnitelmasta suunnalleen, ja suomalainen kulttuuri tehdä toimenpiteitä sitoumusten johdosta (vrt. etelämaalainen loivaliikkeisempi tapa).
 
Back
Top