Arvostettu tohtori synkkänä: "Suomi on järjestelmällisesti torjunut mahdollisuudet varmistaa puolustustaan..."
http://www.savonsanomat.fi/uutiset/...2126050?pwbi=ad6bfd5250581f179443d14a50e8b779
Suomi pötkötti Neuvostoliiton kainalossa samassa asennossa niin kauan, että kun olisi tullut tilaisuus kääntää kylkeä, sitä ei haluttu tai uskallettu tehdä. Valtiotieteen tohtori
Jukka Tarkan mukaan Neuvostoliitto pakotti Suomen liittoutumattomuuteen yya-sopimuksella, mutta naapurin muututtua arvaamattomaksi Venäjäksi Suomi tarjoutuikin itse rajoittamaan toimintavapauttaan.
– Turvallisuusilmastossa on tapahtunut dramaattinen muutos, mutta Suomen turvallisuuspolitiikka ei ole onnistunut – tai tuntuu ettei ole yrittänytkään – sopeutua uuteen tilanteeseen, Tarkka sanoo.
Tarkan tuore teos,
Venäjän vieressä – Suomen turvallisuusilmasto 1990–2012, ei ole Nato-kirja, mutta "luultavasti tämä kuitenkin leimataan Naton puolesta kiivailemiseksi".
Suomen ulkopoliittisen johdon kyseenalaiseksi ansioksi Tarkka lukee sen, että Ukrainan kriisin alkaessa aiemmin mahdollinen ja nyt entistä tarpeellisempi Nato-jäsenyys oli tullut liki mahdottomaksi. Presidentti
Sauli Niinistön toiminnassa hän tosin näkee joustavuutta ja "toivon kipinää" edeltäjiin verrattuna.
Kirjan loppupäätelmä on synkähkö:
– Suomi on järjestelmällisesti torjunut mahdollisuudet varmistaa puolustustaan ulkopuolisella lisävoimalla samaan aikaan kun sen yhteiskunnan rakenteellinen jäykkyys ja talouden huono kilpailukyky ovat heikentäneet mahdollisuuksia säilyttää puolustuskyky edes ennallaan.
Tarkka kyseenalaistaa yleisen käsityksen, ettei Naton jäsenyyttä kriisin oloissa voi hakea tai saada. Hän muistuttaa sotilasliiton olevan vastuussa jäsenmaidensa puolustuksesta Baltiassa.
– Sen toteuttaminen on äärimmäisen vaikeaa, jos Suomi tai Ruotsi ovat Naton ulkopuolella, Tarkka sanoo.
Suomalaista Nato-keskustelua ohjaavat Tarkan mukaan enemmän mielipiteet kuin asiaperusteet. Johtavien poliitikkojen ei pitäisi piiloutua enemmistön mielipiteen taakse vaan tuoda keskusteluun asiaperusteita myös sitä vastaan.
– Kansanäänestys on vihonviimeinen tapa tehdä päätöksiä. Se typistää monimutkaisen asian kyllä tai ei -ulottuvuudelle, Tarkka sanoo.
Hänen mukaansa kaikki Suomen sodanjälkeisen ajan tärkeät turvallisuuspoliittiset ratkaisut ovat olleet sellaisia, ettei kansan enemmistö ole niitä kannattanut.
NIILO SIMOJOKI / STT
__________________________________________________________________
Jukka Tarkka: Turvallisuuspoliittiset selonteot ovat teatteria
Kotimaa|Turun Sanomat
Tohtori Jukka Tarkka arvostelee kovin sanoin Suomessa vuosien varrella tehtyjä turvallisuus- ja puolustuspoliittisia selontekoja. Selonteot käsittelee eduskunta, mutta kansanedustajat ovat myös mukana valmistelussa.
– Eduskunta siis arvioi suurelta osin itse tuottamaansa tekstiä, mikä on teatteria, pelleilyä, sanoo Tarkka.
Tällainen selonteko ei tuota 1990-luvulla kansanedustajana olleen Tarkan mukaan mitään uutta. Parin vuosikymmenen selontekojen sisällön Tarkka tiivistää kirjassaan näin:
– Liittoutuminen on mahdollisuus, mutta kun sitä ei valmistella, se on mahdottomuus.
Toisin olisi, jos selonteon sisältö syntyisi asiantuntijoiden ja virkamiesten yhteistyönä, josta eduskunta sitten tekisi arvionsa ja johtopäätöksensä.
– Silloin se olisi dialogia, nyt se on kuorolaulua.
Tarkan mukaan näyttää pahasti siltä, että pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittisia selontekoja tehdään vanhalla tutulla kaavalla.
TS–STT
______________________________________________________________________________________
Tutkija varoittaa: Suomesta voisi tulla sekä Venäjän että Naton vihollinen
Valtiotieteen tohtori Jukka Tarkka varoittaa uudessa kirjassaan Suomea ”todellisesta painajaistilanteesta”.
Tarkan mukaan painajainen toteutuisi, jos Venäjä ja Pohjois-Atlantin puolustusliitto Nato ajautuisivat sellaiseen jännitetilaan, että se enteilisi jopa aseellista toimintaa Baltian alueella. Sotilaallisesti liittoutumaton Suomi olisi tällöin "vapaata riistaa" sekä Venäjän että Nato-maiden näkökulmasta, Tarkka maalailee kirjassaan
Venäjän vieressä (Otava).
– Kriisin kumpikaan osapuoli ei voi etukäteen tietää, mitä liittoutumaton Suomi tekisi niin pahan paikan tullen.
Se, joka ei näytä lippua, on vapaata riistaa.
– Siinä tilanteessa sekä Venäjällä että Natolla olisi kova kiire kaapata kriisialueen naapurissa oleva avoin tila omaan käyttöön ennen vastustajaa. Suomi joutuisi puolustamaan ilmatilansa ja merialueensa koskemattomuutta sekä Venäjää että Natoa vastaan ja olisi sen jälkeen kriisin molempien osapuolten vihollinen, Tarkka kuvailee.
Tarkan mukaan kapean Baltian kielekkeen puolustaminen olisi Natolle muutenkin lähes mahdotonta, mutta ”Suomen ja Ruotsin lymyily liittoutumattomuuden suojassa” kärjistää entisestään Naton ongelmaa.
– Puolustussuunnitelmissaan Naton pitää jättää selustassa ja sivustassa olevien Ruotsin ja Suomen merialue ja ilmatila valkoiseksi vyöhykkeeksi, jolla Nato ei voi operoida, ja toivoa hurskaasti, että Venäjäkään ei operoisi.
”He kantavat vastuun historian edessä”
”Painajaistilanteella” herättely on vain yksi Tarkan uuden kirjan Nato-perusteluista. Selväksi tulee, että hänen mielestään Suomen olisi pitänyt astua Naton ovesta sisään viimeistään siinä vaiheessa kun Baltian maat niin tekivät.
– Mutta suomalaiset tarjosivat Venäjälle sen edun, että rajoittivat toimintavapauttaan oma-aloitteisesti. He pistivät Nato-oven lukkoon ja kertoivat hukanneensa avaimen, hän kirjoittaa.
Martti Ahtisaari,
Tarja Halonen,
Paavo Lipponen,
Matti Vanhanen ja
Erkki Tuomioja saavat kirjassa viiltävää kritiikkiä.
– Ahtisaari, Halonen, Lipponen, Vanhanen ja Tuomioja kantavat raskaan vastuun historian edessä. He eivät toteuttaneet Nato-jäsenyyttä silloin kun sen tarpeellisuus oli jo selvästi näkyvissä ja se olisi ollut helppo toteuttaa, Tarkka sivaltaa.
Eroa virolaisiin
Tarkan mukaan Suomen poliittinen johto onkin sairastunut vielä pahemmin ”postsovjeettiseen traumaan” kuin virolaiset, joita presidentti Halonen tuli aikanaan näin luonnehtineeksi vuoden 2008 Georgian sodan jälkeen.
– Virolaisten asenteen tällainen luonnehdinta oli itse asiassa osuva, mutta ei kunniaksi esittäjänsä valtiomiestaidolle. Epäkohteliaisuuden lisäksi se osoitti, että myös suomalaisilla oli postsovjeettinen trauma, hän kirjoittaa.
– Virossa sen oireena on rankkoihin historiallisiin kokemuksiin perustuva synkeä epäluuloisuus Venäjää kohtaan. Suomessa se taas ilmenee hempeämielisenä sopeutumisena Venäjän toimiin, ovatpa ne melkein millaisia tahansa. Ero johtuu siitä, että virolaisilla on tietoa ja kokemusta Venäjästä vielä enemmän kuin suomalaisilla.
”Ei liittoutumattomuutta vaan askel kohti itää”
Tarkan mukaan presidentti
Vladimir Putinin hallitsema Venäjä hyväksyy tasa-arvoisiksi vain sellaiset maat, jotka ovat niin isoja, että se ei pysty dominoimaan niitä.
– Lähialueensa maat se yrittää kaapata, kuten Neuvostoliitto teki Baltian maille, tai pakottaa liittolaisikseen, kuten se teki muodostaessaan Varsovan liiton, tai hallita suomettamalla, Tarkka kuvailee
– Putinin kolmannella presidenttikaudella painopiste on siirtynyt suomettamismallista sotilaalliseen ahdisteluun ja haltuunottoon. Putinin imperialistinen kansalliskiihko voi pahimmillaan johtaa jopa sellaiseen tulkintaan, että Venäjällä olisi historiallinen perintöoikeus Suomeen, hän arvioi.
Tarkan mielestä Suomen Nato-jäsenyyden torjuminen Venäjän vastareaktioiden pelossa kytkee jo nyt itse asiassa Suomen tietyllä tavalla Venäjän etupiiriin - aivan kuten yya-sopimus aikoinaan sitoi Suomen Neuvostoliiton puolustusrakenteeseen.
–
Suomen Nato-jäsenyyden ehdollistaminen Venäjälle ei ole liittoutumattomuutta vaan askel kohti liittoutumista itään.
”Venäjän pitäisi kannustaa Suomi Natoon”
Tarkan mukaan uhkailevasta retoriikastaan huolimatta Venäjä kuitenkin tietää varsin hyvin sen, että Nato on yksinomaan puolustusliitto, jonka peruskirja, jäsenkunnan rakenne ja asevoimien tila estävät sekä periaatteessa että käytännössä sen hyökkäyksen Venäjälle.
Hän muistuttaa esimerkiksi Naton päätöksenteon yhteisymmärrys-periaatteesta, jossa yksi ja pienikin jäsenmaa voi vaikuttaa päätöksen sisältöön. Edes Yhdysvallat ei saa Natossa automaattisesti tahtoaan läpi, kuten kävi esimerkiksi 2003, kun Yhdysvallat epäonnistui yrityksessään saada Naton tuki Irakin sodalle.
Tästä tullaankin Tarkan mukaan paradoksiin: jos Venäjä mukamas oikeasti pelkäisi itse joutuvansa Naton hyökkäyksen kohteeksi, sen kannattaisi pikavauhdilla kannustaa Suomi Naton jäseneksi.
– Silloin Natossa olisi ainakin yksi jäsen (Suomi), joka takuuvarmasti vastustaisi hyökkäystä Venäjälle, sillä siinä katastrofissa Suomi jäisi ensimmäisenä jalkoihin.
Arja Paananen
