Talous 27.10.2015 klo 19:26
Tutkija: Nato-jäsenyys olisi taloudellisesti Suomen etu – "monimutkainen poliittinen laskutoimitus"
Nato-jäsenyys saattaisi asiantuntijoiden mukaan lisätä Suomen houkuttelevuutta ulkomaisena sijoituskohteena. Hyötyjen ja kustannusten laskeminen ennen jäsenyysneuvotteluja on kuitenkin lähes mahdotonta.
Suomen Hornetit vanhentuvat käsiin ja edessä on kalliimman puoleinen ostosreissu. Nato-maiden kesken tehtäviin kauppoihin voisi odottaa liittolaisalennusta, joka miljardikaupoissa voisi olla tuntuvakin.
Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola laskee puolustusvoimien materiaalihankintojen alennuksen yhdeksi selväksi eduksi, jos Suomi olisi Naton jäsen.
Nato-maissa saadaan säästöjä, kun suurempi joukko tekee samoja hankintoja. Lisäksi puhutaan liittolaisalennuksesta.
– Jos Suomi olisi Naton jäsen, saattaisi olla, että hävittäjien hinta saattaisi tulla himpun halvemmaksi, kuin mitä se muuten olisi, Aaltola arvioi.
Hänen mukaansa mistään suuresta alennuksesta olisi turha haaveilla. Tosin hinnoittelu on tapauskohtaista ja asejärjestelmiä voidaan myydä edullisesti jollekin alueelle poliittisista syistä.
Suomen Atlantti-seuran pääsihteeri Terhi Suominen muotoilee, että "perheen kesken on yleensäkin helpompi asioida ja Nato-jäsenen etuja olisivat mahdollisesti edullisemmat hankintahinnat".
Vakaus toisi sijoituksia
Materiaalihankintojen mahdollisia alennuksia suurempi kysymys olisi jäsenyyden merkitys ulkomaisille sijoittajille.
–
Kansainvälisille sijoittajille Suomi voisi olla kiinnostavampi kohde, sillä Nato tuo turvallisuutta ja poliittista vakautta ja sitä kautta myös taloudellista vakautta, Suominen päättelee.
Aaltola on samoilla linjoilla.
– Jos isoja kansainvälisiä sijoituspäätöksiä tehdään kymmenien vuosien tähtäimellä, niin tietenkin Nato-kysymystä mietitään, jos punnitaan päätöstä vaikkapa Suomen ja Norjan välillä.
Nato-jäsenyyden on arvioitu maksavan Suomelle suoraan noin 40 miljoonaa euroa vuodessa. Miinukseksi pitää laskea myös naapuri Venäjän reaktiot. Aaltolan mukaan kauppasuhteisiin tulisi ainakin väliaikaista kitkaa, mutta ei kuitenkaan katkosta.
– Kyllä Venäjä tekee tiiviisti kauppaa myös Nato-maiden kanssa. Tästä on hyvänä esimerkkinä Saksa.
Atlantti-seuran Suomisen mielestä nykyisessä kansainvälisessä tilanteessa on vaikea säilyä puolueettomana.
– Meidän on näytettävä väriä ja oltava mukana kansainvälisissä yhteisöissä.
Suominen korostaa, että jäsenyyden hintalappua voidaan arvioida vasta, jos Suomi alkaisi käydä neuvotteluja Naton kanssa.
Aaltola taas arvioi, että ainakin pidemmällä ajalla jäsenyys olisi puhtaasti taloudellisesti Suomelle edullista. Mutta jäsenyyspohdinnoissa talous on vain yksi ulottuvuus.
Puolustuspolitiikassa käytetään toisenlaisia laskimia kuin pankeissa.
– Tämä on monimutkainen poliittinen laskutoimitus, sanoo Aaltola.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Aikanaan Hornet-hankinta oli vahva signaali siitä että Suomi kuuluu länsimaihin ja tämä signaali kyllä huomattiin kv. liike-elämän piirissä. Samoin merkille on pantu Suomen nykyinen venkoilu NATO:n ja Venäjän välissä. Huomiotta eivät myöskään jää eräiden poliitikkojemme sisäpoliittisista syistä ilmoille paukuttelemat Venäjää myötäkarvaan silittelevät aivopierut jotka pistävät talouspäättäjät miettimään mikä mahtaa olla Suomen kohtalo yhä syvemmälle fasismiin uppoavan Venäjän naapurina.
Suomen(kin) kiusana on se, että politiikassa temmeltää enimmäkseen ainoastaan kotimaan valtapeleihin ja irtopisteiden metsästykseen erikoistuneita maakuntasarjan kykyjä joiden mielenkiinto tai kompetenssi ei riitä miettimään ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa muuten kuin lyömäaseena poliittisten vastustajien leimaamisessa. Strateginen ajattelu loistaa enimmäkseen poissaolollaan, varmaan näitäkin vallan kamareissa mietitään mutta ääneen ei uskalleta puhua median ja äänestäjien äänekästä marginaalivähemmistöä pelätessä.
Toisaalta sama kuvio tuntuu pyörivän myös EU -tasolla, tavallaan olen Bernie Ecclestonen kanssa samaa mieltä siitä että Eurooppaa ei johda kukaan. EU:n visio ja missio, mitä ne ovat? Saati strategia miten visio saavutetaan? Tässä suhteessa ei voi kuin kadehtia USA:a jossa presidentin tehtävä on nimenomaan viitoittaa suuntaa mihin kansakunnan toivotaan kehittyvän.