- Status
Hanski
Ylipäällikkö
Ottiatuota, jos nainen valitaan ns seurapiireistä ja ulkonäköseikkojen perusteella niin saa varautua ylläpitokulunkeihin, ihan kansallisuudesta riippumatta. Ferraria on kiva ajaa ja esitellä kavereille, mutta volkkari on päivittäisessä käytössä vaivattomampi.
Toisaalta autoihmisenä arvostan turvallista ja hyvät peruskyydit tarjoavaa isoperäistä farmaria talvi- ja arkikäyttöön. Kesällä onkin kiva sitten hurjastella kesäautolla, joka antaa sellaiset kyydit, että voi vielä vanhainkodissa muistella! Toisaalta iskee kahdet ylläpitokulut ja kesäautot eivät tunnetusti ole halpoja......mutta Volkkari-naisen kanssa saa olla tarkkana, ettei se syyllisty jonkinlaisiin päästöhuijauksiin
Omia kotiolojani kuvaa sinänsä ihan hyvin ranskalainen auto, periaatteessa ylläpito ihan kohtuuhintaista, hyvältä näyttää ja tarjoaa kunnon kyydit, mutta kaikenlaiseen pikkukitinään ja jatkuvaan rahanmenoon saa silti varautua
/off-topic...oli pakko
Jottei menisi ihan off-topiciksi, NATO olisi ehdottomasti oikea ratkaisu. Minua on tosin alkanut viimeisen vuoden aikana huolestuttaa NATOn alati kasvava jäsenmäärä ja Turkin poukkoilu. Kuten tunnettua, jäsenyys vaatii kaikkien nykyisten jäsenien yksimielisyyden. Näinköhän mahtaisi onnistua?
jurppi
Ylipäällikkö
Suomen tulisi ottaa mallia Israelista puolustusvälineiden kehittäjänä ja tuottajana. Meillä on paljon sellaista osaamista jolle löytyy kysyntää ja mahdollisuuksia hyödyntää kilpailukykyisesti maailman markkinoilla. Samalla kykenisimme kehittämään ja parantamaan myös omaa varustautumistamme.
Juuri nyt olisi oikea hetki lähteä liikkeelle. Euroopassa on alkamassa paljon alan hankkeita joihin meillä olisi mahdollista liittyä mukaan. Niin suunnittelussa, tuotekehittelyssä kuin tuotannossakin. Hiemankin pidemmälle edenneihin projekteihin on tarjolla myös EU:n tukirahaa.
Näissä voisi hyödyntää oikealla tavalla Talvivaaran nikkeliä, sinkkiä, uraania jne..
V. Levola
Kapteeni
Olen linkittänyt tämän historioitsija Jussi Jalosen tekstin jo aiemminkin, mutta se ansaitsee tulla uusituksi tässä ketjussa. Tyydyn lainaamaan vain pari kappaletta, mutta koko kirjoitus on täyttä asiaa, joten käykää lukemassa oheisesta linkistä. Kas näin:
---
"Kun tähän kuvioon lisätään Trumpin valmius sopuisampaan asenteeseen Moskovan suuntaan, niin se tietysti tarkoittaa yhtä ja toista oman kotimaisen NATO-keskustelumme kannalta. Voi olla, että Suomella on yhä NATO-optio, mutta sillä ei ole enää juuri mitään merkitystä. Se merkitys, mikä optiolla on ollut, on lähinnä hillitsevä vaikutus Venäjän suuntaan; toisin sanoen, toive siitä, että jo pelkkä mahdollisuus Suomen tekemästä, Moskovan kannalta ei-toivottavasta NATO-myönteisestä ratkaisusta saisi itänaapurin noudattamaan sopivasti maltillisempaa politiikkaa maamme suhteen. Tilanteessa, jossa Atlantin liiton vahvimman jäsenmaan ruorissa on joka tapauksessa Kremlin intresseihin ymmärtäväisesti suhtautuva ehdokas, optio on käytännössä vesittynyt. Hallituksemme oma kesäkuinen turvallisuuspoliittinen selonteko totesi suorasanaisesti “Yhdysvaltain sitoutuminen Natoon ja sotilaallinen panostus Eurooppaan on jatkossakin olennaista Suomen turvallisuuden kannalta.” Nyt kun Yhdysvaltain presidentinvaalit on voittanut näitä asioita kampanjassaan väheksynyt ehdokas, luulisi analyytikoillamme ja aina yhtä vireällä ja realismia kaipailevalla turpo-scenellä olevan nyt rohkeutta sanoa, mitä itse heinäkuussa peräänkuulutin: Yhdysvaltain vaalituloksen seurauksena Suomen turvallisuustilanne on olennaisesti heikentynyt."
---
"Yhtä kaikki, ylipäätään viimeistään tässä kohtaa jatkuvasti hyssyttelyn lopettamista toivovassa kotimaisessa turvallisuuspoliittisessa keskustelussamme olisi syytä huomioida NATO:n keskeisten jäsenmaiden huolestuttava sisäinen tilanne. Olipa kyse sitten “lustraation” myötä upseerien protestieroamisiin päätyneestä Puolasta, Brexitin riepottelemasta Britanniasta, kesäisen kaappausyrityksen myötä autoritaariseen hallintoon vajonneesta Turkista tai tällä hetkellä kohti tuntematonta suunnistavista Amerikan Yhdysvalloista, tai, tulevaisuudenkin yllätykset huomioiden, vielä odottavista Ranskan presidentinvaaleista ja Marine le Penin mahdollisesta menestykestä, on Atlantin liiton keskeisimpien jäsenmaiden tilanne ajautumassa häkellyttävään suuntaan. Tätä ei ole omassa kotimaisessa pikku kuplassamme käydyssä NATO-keskustelussa järin otettu lukuun eikä keskinäisen poliittisen nokittelun keskellä suostuttu havaitsemaan."
---
https://jojalonen.wordpress.com/2016/11/09/trump-suomi-ja-nato/
---
"Kun tähän kuvioon lisätään Trumpin valmius sopuisampaan asenteeseen Moskovan suuntaan, niin se tietysti tarkoittaa yhtä ja toista oman kotimaisen NATO-keskustelumme kannalta. Voi olla, että Suomella on yhä NATO-optio, mutta sillä ei ole enää juuri mitään merkitystä. Se merkitys, mikä optiolla on ollut, on lähinnä hillitsevä vaikutus Venäjän suuntaan; toisin sanoen, toive siitä, että jo pelkkä mahdollisuus Suomen tekemästä, Moskovan kannalta ei-toivottavasta NATO-myönteisestä ratkaisusta saisi itänaapurin noudattamaan sopivasti maltillisempaa politiikkaa maamme suhteen. Tilanteessa, jossa Atlantin liiton vahvimman jäsenmaan ruorissa on joka tapauksessa Kremlin intresseihin ymmärtäväisesti suhtautuva ehdokas, optio on käytännössä vesittynyt. Hallituksemme oma kesäkuinen turvallisuuspoliittinen selonteko totesi suorasanaisesti “Yhdysvaltain sitoutuminen Natoon ja sotilaallinen panostus Eurooppaan on jatkossakin olennaista Suomen turvallisuuden kannalta.” Nyt kun Yhdysvaltain presidentinvaalit on voittanut näitä asioita kampanjassaan väheksynyt ehdokas, luulisi analyytikoillamme ja aina yhtä vireällä ja realismia kaipailevalla turpo-scenellä olevan nyt rohkeutta sanoa, mitä itse heinäkuussa peräänkuulutin: Yhdysvaltain vaalituloksen seurauksena Suomen turvallisuustilanne on olennaisesti heikentynyt."
---
"Yhtä kaikki, ylipäätään viimeistään tässä kohtaa jatkuvasti hyssyttelyn lopettamista toivovassa kotimaisessa turvallisuuspoliittisessa keskustelussamme olisi syytä huomioida NATO:n keskeisten jäsenmaiden huolestuttava sisäinen tilanne. Olipa kyse sitten “lustraation” myötä upseerien protestieroamisiin päätyneestä Puolasta, Brexitin riepottelemasta Britanniasta, kesäisen kaappausyrityksen myötä autoritaariseen hallintoon vajonneesta Turkista tai tällä hetkellä kohti tuntematonta suunnistavista Amerikan Yhdysvalloista, tai, tulevaisuudenkin yllätykset huomioiden, vielä odottavista Ranskan presidentinvaaleista ja Marine le Penin mahdollisesta menestykestä, on Atlantin liiton keskeisimpien jäsenmaiden tilanne ajautumassa häkellyttävään suuntaan. Tätä ei ole omassa kotimaisessa pikku kuplassamme käydyssä NATO-keskustelussa järin otettu lukuun eikä keskinäisen poliittisen nokittelun keskellä suostuttu havaitsemaan."
---
https://jojalonen.wordpress.com/2016/11/09/trump-suomi-ja-nato/
Mielestäni ns Nato-optio ei ole koskaan ollut muuta kuin hillitty uhkaus Venäjän suuntaan ja toisaalta oma sisäpoliittinen kompromissi kun poliitikot eivät uskalla olla puolesta eikä vastaan.
Mitä taas Trumpiin tulee ja suhteista Putiniin/Venäjään niin sanoisin, että kovin ennenaikaista maalata tätä ystävyyttä. Ennenaikaista myös ennakoida mahdollisen paremman suhteen merkitystä meille. Paremminkin kun arvaamaton spontaani Putin saa neuvottelupöydän toiselle puolelle arvaamattoman Trumpin ja hänen kenraalikunnasta valitut eläkepatriootit niin voipi olla, että Putin kaipaa ennalta arvattavia edellisiä USA:n johtajia takaisin pöydän ääreen.
Mitä taas Trumpiin tulee ja suhteista Putiniin/Venäjään niin sanoisin, että kovin ennenaikaista maalata tätä ystävyyttä. Ennenaikaista myös ennakoida mahdollisen paremman suhteen merkitystä meille. Paremminkin kun arvaamaton spontaani Putin saa neuvottelupöydän toiselle puolelle arvaamattoman Trumpin ja hänen kenraalikunnasta valitut eläkepatriootit niin voipi olla, että Putin kaipaa ennalta arvattavia edellisiä USA:n johtajia takaisin pöydän ääreen.
V. Levola
Kapteeni
Trumpin ulkoministerikseen haluamalla Rex Tillersonilla on Vladimir Putinin hänelle henkilökohtaisesti antama Ystävyyden kunniamerkki. Myönnettäköön: merkki on vuosien saatossa annettu monenlaisille ihmisille, Suomessakin.
Venäjä-suhteessaan Trump oli koko kampanjansa ajan hyvinkin johdonmukainen. Johtaako tuo liennytyksen hakeminen esim. etupiirisopimuksiin jää nähtäväksi. Kuten myös se, kuinka kauan nuo kenraalikunnasta valitut eläkepatriooti keikkuvat mukana.
YliKoo
Greatest Leader
Liittyy ehkä enemmän tänne kuin Ruotsin uutisiin. Melko kylmäävän tilanne kun Ruotsi avaa pelin. Luultavasti/toivottavasti Venäjä on jo ennen Ruotsin liittymistä tehnyt ison siirtonsa jotta suomalaisetkin ehkä havahtuisivat.
http://www.verkkouutiset.fi/politiikka/kinbergbatra_nato-58780
http://www.verkkouutiset.fi/politiikka/kinbergbatra_nato-58780
Mulle kelpaisi Natojäsenyys vaikka se tulisi Ruotsin pakottamana:
Ruotsin Natoon Suomesta riippumatta
SIINA EKBERG
17 minuuttia sitten
Nato-päätöksessä moderaattien puheenjohtaja Anna Kinberg Batralle oleellisinta on kansallinen tuki.
Anna Kinberg Batra. (LEHTIKUVA / ANTTI AIMO-KOIVISTO)
Ruotsin porvariallianssin johtaja ja mahdollinen tuleva pääministeri Anna Kinberg Batra sanoo Lännen Median haastattelussa, että hän haluaa johtaa hallitusta, joka avaa tien Natoon ja voi ottaa askeleen sinne, kun aika on kypsä.
– Minut erottaa Stefan Löfvenistä ennen kaikkea se, että hän pitää oven Natoon suljettuna puoluepoliittisista syistä, moderaattien puheenjohtaja Kinberg Batra sanoo.
Ruotsin demaripääministeri Stefan Löfven on linjannut, että hänen punavihreä vähemmistöhallituksensa ei hae Nato-jäsenyyttä.
Suomen valtionjohdossa tiedetään, että Ruotsissa saattaa syyskuun 2018 parlamenttivaalien jälkeen nousta valtaan Nato-myönteinen hallitus.
Kinberg Batra on tavannut ennen haastattelua tasavallan presidentin Sauli Niinistön Mäntyniemessä. Juttutuokion aiheena on ollut turvallisuuspolitiikka.
Oppositiojohtajat eivät automaattisesti tapaa edes naapurivaltioiden johtajia, mutta Kinberg Batra ei ole kuka tahansa vieras.
– Se, miten päätös jäsenyydestä tehtäisiin, on pidemmällä edessäpäin. Ensimmäisenä on siirryttävä kohti kypsempää keskustelua, jota varten sekä Ruotsi että Suomi ovat saaneet kiinnostavia analyyseja viime vuosina. Niinpä voimme keskustella, miten Natoa voidaan käyttää turvallisuutemme rakentamisessa. Uskon, että päätös tehdään tuonnempana, Kinberg Batra kuvailee Ruotsin tilannetta.
Selväksi käy, että porvaripääministeri Kinberg Batra olisi valmis viemään Ruotsin Natoon ilman Suomea. Olennaista hänelle on kansallinen Nato-tuki.
Suomi on Kinberg Batralle tärkeä liittolainen EU-politiikassa. Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyöstä hän mainitsee materiaalihankinnat ja kahdenvälisen harjoittelun sekä naapurusten yhteisen osallistumisen kansainväliseen toimintaan.
Maiden puolustusliittoa hän ei kannata. Moderaatit pitävät peruslähtökohtana sitä, että tulevaisuudessa Ruotsi ja Suomi toimisivat yhdessä Naton rakenteiden sisällä puolustusliiton jäseninä.
Suomessa harkitaan ruotsalaisten Gripen-hävittäjien ostamista.
– Se on tietysti myös päätös, joka Suomen täytyy tehdä itse. Puhun mielelläni mainiosta talletuksesta. Gripen tarjoaa hyvää suorituskykyä, hintansa arvoisen ratkaisun ja mahdollistaa koneen käytön toisten kanssa tehtävässä yhteistyössä, Kinberg Batra summaa.
Hävittäjävalinnassa painaa turvallisuuspolitiikka. Suomessa kuulee usein puheenvuoroja, joissa vierastetaan Natoa, mutta ollaan halukkaita syventämään Ruotsi-sidettä.
Miljardien Gripen-kauppa ei kääntäisi moderaatteja poliittisen liiton eikä rakenteiden yhdistämisen kannalle.
Onko esimerkiksi mahdollista yhdistää maiden ilmavoimat, jos Suomi valitsee Gripenin?
– Jokaisen maan täytyy vastata itse päätöksistään ja rakenteistaan, mutta näen yhteistyön syventämisen myönteisenä asiana. Meillä on paljon yhteisiä etuja, Kinberg Batra linjaa.
Suomen näkökulmasta Ruotsin vaaleissa äänestetään Natosta, mutta Kinberg Batran mielestä niissä on ennen kaikkea kyse syrjäytymisen nujertamisesta ja populismin pysäyttämisestä.
– Ruotsin, kuten Suomenkin, seuraavissa vaaleissa on kyse siitä, kuinka selviydymme työpaikkojen luomisesta ja maahanmuuttajien integroimisesta Euroopan erittäin levottomina aikoina. Kun on ääriajattelua ja ympäröivässä maailmassa rauhattomuutta, vaaditaan muutosta ja johtajuutta. Jos emme onnistu, tyytymättömyys jatkaa kasvuaan ja vahingoittaa yhteiskuntaamme, Kinberg Batra sanoo.
Kinberg Batran mukaan Ruotsin kantokyvyn rajat ovat maahanmuuttokysymyksessä tulleet vastaan.
– Viime vuonna saapui yli 160 000 turvapaikanhakijaa. Järjestelmämme ei kestänyt. Siksi sitä on muutettava. Nyt Ruotsissa on tilapäinen lainsäädäntö. Aiomme säilyttää sen. Siinä tilapäinen oleskelulupa on pääsääntö. Ruotsista saa suojaa, jos sitä todella tarvitsee, ja voi myös saada pysyvän oleskeluluvan, jos sijoittuu työmarkkinoille. Meillä on aivan liian monia maahanmuuttajia, jotka eivät ole lainkaan kiinnittyneet työmarkkinoille. Iso ongelma on ratkaistava luomalla enemmän yksinkertaisia työtehtäviä ja helpompi tie niihin, sanoo työmarkkinoiden sääntelyn purkamista kannattava Kinberg Batra.
Verkkouutiset
Vonka
Supreme Leader
Tillerson hoiti 1990-luvun lopulla Esson ja Mobilin Kaspian meren ja Venäjän bisnekset, joten hän oli Jeltsinin kaveri. Parhaat suhteet hänellä on Setshiniin. Lisäksi Tillersonin johtamalla Exxonilla on projektit jäissä Arktisella, jumissa on pakotteiden takia valtava sopimus arktisen öljyn poraamisesta.
Trumpi katse on Kiinassa ja hän varmasti haluaa Venäjän jotenkin messiin.
Vonka
Supreme Leader
MITEN TÄSSÄ NÄIN KÄVI?
Julkaistu 25.10.2018
Ruotsin pääministeri Anna Kinberg Batra jätti eilen maansa Nato-jäsenyyshakemuksen. Suomessa ensikommentit olivat kauhistuneita ja yllättyneitä. Jotkut puhuivat jopa samanlaisesta petoksesta kuin 1990-luvun alussa Ruotsin jättäessä EY-jäsenhakemuksen. Silloinkin Suomen valtionjohdon olisi pitänyt tietää, koska ainakin Tukholman suurlähettiläs viestitti tästä etukäteen.
Ruotsin porvariallianssin johtaja Anna Kinberg Batra ilmoitti jo joulukuussa 2016, että mahdollisen vaalivoiton jälkeen hän on valmis viemään Ruotsin Natoon. Silloin hän kävi myös kahdenkeskisen neuvottelun Mäntyniemessä Presidentti Sauli Niinistön kanssa. Tällöin käsiteltiin turvallisuuspolitiikkaa vaikka yksityiskohtia neuvottelusta ei koskaan julkaistu. Kinberg Batra oli tällöin vielä oppositiojohtaja, joten tapaaminen oli poikkeuksellinen.
Vuoden 2017 alussa Ruotsi oli ottanut uuudelleen käyttöön asevelvollisuuden Venäjän kasvaneiden agressioiden takia. Ruotsissa vallitsi konsensus siitä, että Venäjä uhkaa Ruotsia. Suomessa tällaista konsensusta ei syntynyt, vaan valtionjohto toisti viestiään siitä, ettei Venäjä uhkaa Suomea ja piti tiukasti kiinni Nato-optiostaan. Trump ja Putin neuvottelivat Moskovassa, mutta niistäkään neuvotteluista ei juuri olematonta julkilausumaa kummempaa tietoa tihkunut. Merkille pantavaa oli kuitenkin, ettei Trump missään vaiheessa syyttänyt Putinia tämän agressiivisesta politiikasta Syyriassa, Ukrainassa tai Valko-Venäjällä. Ukrainassa taistelut kiihtyivät edelleen ja useiden konservatiivienkin vaatimuksesta huolimatta Trump ei suostunut lähettämään maahan aseistusta. Valko-Venäjällä pidetyn sotaharjoituksen jälkeen Venäjän joukot eivät poistuneet maasta, vaikka Lukashenko sitä vaati.
Itämerellä Venäjän agressiot lisääntyivät edelleen vuoden 2018 puolella. Suomen alueella joillakin venäläisten omistamilla tonteilla toimeliaisuus lisääntyi. Varastoihin kuljetettiin tavaraa, helikopterikenttiä raivattiin ja venäläisiä autoja liikkui entistä enemmän muun muassa varuskuntien ja asevarikoiden läheisyydessä. Supo ja Puolustusvoimien johto varoittivat presidenttiä ja pääministeriä tästä toiminnasta. Puolustusministeri halusi lisätä kertausharjoituksia välittömästi. Asiaa käsiteltiin tp-utvassa, mutta siitä vaadittiin lisäselvityksiä ennen toimenpiteisiin ryhtymistä. Venäjän mediassa syytettiin Ruotsia ja Suomea venäläisvastaisuuden lisääntymisestä ja kierrätettiin valheellisia uutisia maissa olevia venäläisiä vastaan kohdistuneista rikoksista. Kybersota kiihtyi. Venäläisten hakkerien jäljille päästiin muun muassa presidentin kansliassa.
Porvariallianssi voitti Ruotsin vaalit odotetusti. Valmiutta Ruotsissa kohotettiin ja vihdoin eilen tuli ilmoitus Nato-jäsenyyshakemuksen jättämisestä sekä jo pitkään voimassa olleesta Yhdysvaltain ja Ruotsin välisestä sopimuksesta, joka käytännössä vastasi Naton 5. artiklaa. Tänä aamuna on tullut Ahvenanmaalta viestejä venäläisten toimeliaisuuden lisääntymisestä ja kahden aluksen saapumisesta Maarianhaminen satamaan sekä helikoptereiden ja hävittäjien loukanneen Suomen ilmatilaa Ahvenanmaalla ja Kaakkois-Suomessa. Presidentti Sauli Niinistö oli saanut hetki sitten puhelun presidentti Vladimir Putinilta. Puhelun sisältöä ei kerrottu, mutta Niinistö vaikutti silmin nähden ahdistuneelta.
(by Pauli Pitkänen)
Julkaistu 25.10.2018
Ruotsin pääministeri Anna Kinberg Batra jätti eilen maansa Nato-jäsenyyshakemuksen. Suomessa ensikommentit olivat kauhistuneita ja yllättyneitä. Jotkut puhuivat jopa samanlaisesta petoksesta kuin 1990-luvun alussa Ruotsin jättäessä EY-jäsenhakemuksen. Silloinkin Suomen valtionjohdon olisi pitänyt tietää, koska ainakin Tukholman suurlähettiläs viestitti tästä etukäteen.
Ruotsin porvariallianssin johtaja Anna Kinberg Batra ilmoitti jo joulukuussa 2016, että mahdollisen vaalivoiton jälkeen hän on valmis viemään Ruotsin Natoon. Silloin hän kävi myös kahdenkeskisen neuvottelun Mäntyniemessä Presidentti Sauli Niinistön kanssa. Tällöin käsiteltiin turvallisuuspolitiikkaa vaikka yksityiskohtia neuvottelusta ei koskaan julkaistu. Kinberg Batra oli tällöin vielä oppositiojohtaja, joten tapaaminen oli poikkeuksellinen.
Vuoden 2017 alussa Ruotsi oli ottanut uuudelleen käyttöön asevelvollisuuden Venäjän kasvaneiden agressioiden takia. Ruotsissa vallitsi konsensus siitä, että Venäjä uhkaa Ruotsia. Suomessa tällaista konsensusta ei syntynyt, vaan valtionjohto toisti viestiään siitä, ettei Venäjä uhkaa Suomea ja piti tiukasti kiinni Nato-optiostaan. Trump ja Putin neuvottelivat Moskovassa, mutta niistäkään neuvotteluista ei juuri olematonta julkilausumaa kummempaa tietoa tihkunut. Merkille pantavaa oli kuitenkin, ettei Trump missään vaiheessa syyttänyt Putinia tämän agressiivisesta politiikasta Syyriassa, Ukrainassa tai Valko-Venäjällä. Ukrainassa taistelut kiihtyivät edelleen ja useiden konservatiivienkin vaatimuksesta huolimatta Trump ei suostunut lähettämään maahan aseistusta. Valko-Venäjällä pidetyn sotaharjoituksen jälkeen Venäjän joukot eivät poistuneet maasta, vaikka Lukashenko sitä vaati.
Itämerellä Venäjän agressiot lisääntyivät edelleen vuoden 2018 puolella. Suomen alueella joillakin venäläisten omistamilla tonteilla toimeliaisuus lisääntyi. Varastoihin kuljetettiin tavaraa, helikopterikenttiä raivattiin ja venäläisiä autoja liikkui entistä enemmän muun muassa varuskuntien ja asevarikoiden läheisyydessä. Supo ja Puolustusvoimien johto varoittivat presidenttiä ja pääministeriä tästä toiminnasta. Puolustusministeri halusi lisätä kertausharjoituksia välittömästi. Asiaa käsiteltiin tp-utvassa, mutta siitä vaadittiin lisäselvityksiä ennen toimenpiteisiin ryhtymistä. Venäjän mediassa syytettiin Ruotsia ja Suomea venäläisvastaisuuden lisääntymisestä ja kierrätettiin valheellisia uutisia maissa olevia venäläisiä vastaan kohdistuneista rikoksista. Kybersota kiihtyi. Venäläisten hakkerien jäljille päästiin muun muassa presidentin kansliassa.
Porvariallianssi voitti Ruotsin vaalit odotetusti. Valmiutta Ruotsissa kohotettiin ja vihdoin eilen tuli ilmoitus Nato-jäsenyyshakemuksen jättämisestä sekä jo pitkään voimassa olleesta Yhdysvaltain ja Ruotsin välisestä sopimuksesta, joka käytännössä vastasi Naton 5. artiklaa. Tänä aamuna on tullut Ahvenanmaalta viestejä venäläisten toimeliaisuuden lisääntymisestä ja kahden aluksen saapumisesta Maarianhaminen satamaan sekä helikoptereiden ja hävittäjien loukanneen Suomen ilmatilaa Ahvenanmaalla ja Kaakkois-Suomessa. Presidentti Sauli Niinistö oli saanut hetki sitten puhelun presidentti Vladimir Putinilta. Puhelun sisältöä ei kerrottu, mutta Niinistö vaikutti silmin nähden ahdistuneelta.
(by Pauli Pitkänen)
Olen tasan samaa mieltä. Olen esittänyt muutamille kanssaeläjille kysymyksen: luottaisitko sinä itse perskohtaisesti Trumpin kaltaisen miehen ystävyyteen tai hänen sanomisiinsa? Aivan.
Yhdysvallat ei ole Ghana ja niimpä Usassa ei presidentti suinkaan ole diktaattori, ei sinne päinkään. Hän voi aloittaa kaikenlaista, mutta siinä sitä vasta kuseen polkee, jos ei hanki ensin tukea muilta elimiltä.
Suomessa ja laajemmin Euroopassa Trumpin valinta aiheutti ranteista-valtimot-auki-tunnelman, lähinnä metioiten ja päättäjien riveissä. Ja noissa tunnelmissa laaditut skenaariot elävät tietyiltä osin varmasti Trumpin virkakauden loppuun saakka.
Oikeasti Putin regimeineen saattaa suorastaan pelätä, mitä tuleman pitää.
Honcho
SMLNKO M/83
Älä nyt, on meillä lähellä vihollisten (tai latenttien sellaisten...) lisäksi myös opportunistisia omanedunajajia, jotka eivät toki hyöki tänne mutta jotka kyllä eivät jätä tilaisuutta käyttämättä tulla "kuivana kakkoseen", jos Suomi-neito taas hyväuskoisuuttaan, tyhmyyttään tai jonkinlaisessa humalassa toikkaroi väärässä paikassa...ja uskottelee itselleen että kai mä tätä halusin ihan itse...
Vähän jämäkämpi, tarvittaessa kiukkuinen Suomi-neito olisi arvostetumpi lännessä sekä idässä.
Honcho
SMLNKO M/83
Yleensä taudinkuvaan kuuluu se, että ollaan lisäksi haukkumassa jokainen valmiuden parantamiseen liittyvä toimenpide "provosoinniksi", sekä sählätään ja vatvotaan vaikkapa sen puolustuksen asehankintoja hyvin poliittiseen tyyliin. En halua mainita mitään nimiä, kuten vaikkapa Heinäluomaa.
Honcho
SMLNKO M/83
Niin, onneksi nykyisin puhutaan enenevässä määrin asioista niiden oikeilla nimillä. NATO-optio = Mahdollisuus hakea NATOn jäsenyyttä.
Honcho
SMLNKO M/83
Minä en oikeastaan sanoisi, että USAn vaalituloksen seurauksena Suomen turvallisuustilanne on olennaisesti heikentynyt. Toki tuolla lienee vaikutus siihen suuntaan, mutta tietyllä tapaa se ehkä tuo esille sen mikä joka tapauksessa olisi ollut riskinä, vaikka se riski on nyt kohonnut.
Nyt tarvittaisiin päättäväisyyttä sekä NATO-jäsenyyden että oman puolustuksen osalta. NATO-jäsenyyden "kaikkivoipa ikuisen turvallisuuden tae" lienee nyt tahrautunut, toisaalta se olisi edelleen arvokas asia jota kannattaisi ehkäpä juuri nyt epävarman tulevaisuuden edessä hakea. Suomalaisilla on ehkä liian herkkä usko puheisiin, kun USAsta sanotaan että totta kai puolustetaan niin sitten ajatellaan että sehän pitää 100% tilanteista ja aina 110% lasissa, riippumatta onko avustaminen sillä hetkellä miten vahvasti avustajien intresseissä. Kun taas Trumpin leiristä sanotaan, että pitää miettiä halutaanko puolustaa sellaisia maita jotka eivät itse ole kiinnostuneita riskeeraamaan henkiä ja panostamaan riittävästi rahaa puolustukseensa, pidetään tätä ikään kuin koko NATOn idean kyseenalaistavana asiana, että ei puolustettaisi vaikka se olisi auttajien intresseissä, vaikka varmasti täälläkin valtaosa on sitä mieltä, että USA:lla on oikeus vaatia puolustettaviltaan enemmän, useimmissa tapauksissa.
Obama vaati ja aneli että Euroopan maat panostaisivat enemmän oman puolustuksensa kuntoonlaittoon, mutta hyvin diplomaattisin sanankääntein esitetyt pyynnöt kaikuivat kuuroille korville, paitsi niissä maissa missä on katkerimmat muistot Neuvostoliiton ja Venäjän (ja oikeastaan aika monen muunkin tahon) 'orjana' olosta - Virossa ja Puolassa. Useiden muiden asennetta kuvaa liian hyvin Liettualaisnuoren itku Hesarissa "Alokas numero 445 ei halua armeijaan" kun tuli palvelukseenastumislappu kouraan. "En minä halua, hoitakoon NATO, se on sen homma, yhyy yhyy". Sama kuin minä menisin naapuriin ja vaatisin heitä maksamaan oman perheeni kuluja, tai muuten teen itkupotkuraivarit siitä miten naapuri on hylännyt minut. Sitä minä olen tässäkin ketjussa pari vuotta jankannut aika ajoin, että ei jenkkisotilasta liiemmin innostaisi kuolla sellaisen sakin puolesta, joka ei laita periaatteessa tikkua ristiin oman asiansa eteen. Hyvässä tapauksessa Trumpin lähipiirin "nuivat" lausunnot poikivat lisää varustelua Eurooppaan, mikä on omiaan vähentämään Venäjän kukkoilua. Toki vahinkojen riski kasvaa aktiviteetin lisääntymisen myötä, mutta toisaalta Venäjää innostaa aina se jos "kaveri" on heikko ja sitä lannistaa jos sitä vastassa on potentiaalista voimaa.
Venäjän pelastaisi myös itseltään tilanne, jossa Euroopan maat puhuvat rauhallisesti, mutta kantavat isoa keppiä. Venäjällä on oikeasti elintaso keskiluokalla kärsinyt kovan kolauksen - ei ihme että maan johto haluaa kuihtuvilla resursseillakin keskittää kaikkien huomion pelottavaan ja pahaan länteen, vaikka tietävät itsekin että koko uhkakuva on täysin tuulesta temmattu ja uhka menee ennemmin toisin päin.
Samoin oman kapasiteetin merkitys on noussut kummasti, väitänpä ettei enää saisi Leopard 2A6:sia hintaan 2m€ / kpl. Tässä asiassa Suomi on tehnyt monia asioita oikein, ja suureksi yllätyksekseni näyttäisi vielä jatkossakin tekevän niin, siksi vähäistä ja hampaatonta on ollut esim. vasemmiston kritiikki hävittäjähankintoja ja muita aseostoja koskevassa keskustelussa. Tässä asiassa on mielestäni kiistatonta, että suuren yleisön mielipide, olkoon miten "vanhakantainen" hyvänsä, on estänyt poliitikkoja tekemästä vakavia hölmöyksiä.
Kuka vasemmistolainen oikeasti haluaa vaarantaa Suomen perimmäiset edut? Kyllähän sitä jostain isosta hankinnasta julkisuudessa meukaroidaan ja älistään, mutta kummasti yhteisen tahtotilan mukaan mennään....
Ja on muuten ihan hyväkin, että joku älisee suurhankinnoista. Kyllä ne oloissamme ovat ja tulevat olemaan suuret. Pieni kyseenalaistaminen ja tarkkana olemisen pakko on vastuullisillekin aivan positiivinen asia pidettäväksi mielessä.
Ei ne puolustukselle "tehtävät vahingot" kaukana enää olleet meilläkään. Siilasmaan paketti oli jo vihoviimeistään tietyn liukusuorituksen alkua....sillä silitettiin jo sitä tietä, mitä muutkin eurooppalaiset ovat lähinnä ideologisin syin seuranneet. Ideologisin, ei järkisyin....voe, ideologiat edellä ei pitäisi käydä edes pudottamassa ihmiskiveä arabian pönttöön.
Honcho
SMLNKO M/83
Niin, kyllähän tuo ajaa vähintään perustelemaan hankintoja, jolloin hallintoalamaisena tietää miksi niitä verorahoja siihen Kaukoidän investorien vipuvaikutuksella seuraavilta 50 vuodelta upotetaan. Ns. isänmaalliset vasemmistolaiset kyllä takuuvarmasti tajuavat miksi ei kannata alasajaa puolustusta, mutta ongelmana on nämä nuoren polven vihreät ja vasemmistolaiset, jotka eivät oikeastaan edes tiedosta että kyse on ihan aidosti tavallisen elämän kannalta merkittävästä seikasta. Erinomainen ja varoittava esimerkki no juuri tämä Alviina Alametsä, jonka mielestä varusmiespalvelus on "larppausta" joka ei hyödytä ketään, mutta ei tietysti mitään NATOa kylkeen. Nyt kyseinen nuori leidi on sitten tuolla pohjalla oikeasti muovaamassa jotain Vihreän liiton armeijamallia, ei hyvää päivää...
Kun asiaa tarkemmin ajattelee, niin yleinen ymmärtämättömyys puolustuskyvyn vaikutuksesta valtion suvereeniuteen ei edes rajoitu tähän mainittuun puolueakseliin vaan vastaavaa oksennusta on kyllä piisannut muiltakin puolueilta. Nyt ovat nämä ainekset kyllä hiljaa muualla kuin Vihreissä.
Tässä hengessä - saakohan Alviina Venäjänkin mukaan tähän? Entä muut?
...mutta tämä nyt tätä yleistä avautumista, en suista ketjua enempää aiheestaan.
V. Levola
Kapteeni
Mitä pelättävää Kremlillä olisi? Trump on kyyninen bisnesmies ja diilintekijä. Sellaisten kanssa Vova on tottunut toiminaan. Poliitikkona Donnie ei ole sen kummempi, kuin Gerhard Schröder tai Silvio Berlusconi. Tähän tulokseen on tullut myös "Putinin sisäpiiri" -teoksen kirjoittanut Mihail Zygar:
"Trump fits perfectly into that worldview. He’s a cynic who doesn’t appear to care about international moral issues like human rights. He’s a populist who doesn’t pretend to be a saint. He’s a normal businessman with whom you can always cut a deal—as he has said himself many, many times. And if necessary, as Putin seems to believe, one could figure out how to carve up the world with Trump. At least he won’t lie to you and fill your ears with nonsense about democratic values."
http://www.politico.com/magazine/story/2016/07/donald-trump-vladimir-putin-2016-214110
Kummasti tuntuvat myös jyrkemmätkin mielipiteet muuttuvan, kun tarjolla on paikka Trumpin hallinnossa. Viimeisimpänä esimerkkinä Tillersonin kakkosmieheksi nimetty John Bolton - entinen diplomaattinen härkä kansainvälisen politiikan posliinikaupassa. Aiemmin Bolton on vaatinut Obamalta tiukempaa linjaa Venäjän suhteen:
http://www.latimes.com/nation/la-oe-bolton-ukraine-obama-foreign-policy-20140820-story.html
Sitten hänelle itselleen avautui paikka Yhdysvaltain tulevassa hallinnossa ja yhtäkkiä Bolton onkin paljon varovaisempi kannoissaan Venäjää kohtaan:
http://thehill.com/homenews/309897-bolton-questions-if-russian-hacks-were-false-flag
---
Mutta palataksemme aiheeseen, Yhdysvaltojen presidentinvaalien tulos ei ole ainoa seikka, joka kasaa epävarmuutta NATO:n tulevaisuudesta. Käännetäänpä katse Eurooppaan. Saksan Bundeswehr on ruvella. Ranskan seuraava presidentti on todennäköisesti joko sananmukaisesti uransa velkaa Kremlille (Le Pen) tai Putinin henkilökohtainen ystävä (Fillon). Iso-Britannia on vielä pitkään sisäisen sekasorron tilassa Brexitin johdosta. Ja sitten on vielä Turkki, josta ei ota selvää, onko se lintu vai kala.
Näiden seikkojen valossa Pohjois-Atlantin liitto näyttää olevan luisumassa samanlaiseen sisäisen hajaannuksen ja päättämättömyyden tilaan, kuin Euroopan unionikin. Vaikka Anna Kinberg Batralle jo väläyttikin Ruotsin mahdollisesti hakevan NATO-jäsenyyttä, voidaan kysyä, kuinka mielekästä se tälläisessä tilanteessa olisi.
---
Viimeisen sanan saakoon Hannu Nurmio, jonka kappale "Liputtomat laivat" kuvastaa mielestäni länsimaiden tilaa yleisesti ja Euroopan tilaa erityisesti:
Kerran laivat ne laskivat lippunsa
Aavalla merellä
Ne juhlivat omilla lasteillaan
Eivätkä kaivanneet satamaan
Ja meri oli niin tyyni
Ja kannella tanssittiin
Eikä ruumasta loppunut ruoka
Eikä laseista viini
Kaikki kertoivat toisille unensa
Ja ne olivat kauniita
Eikä kukaan osannut loukkaantua
Eikä loukata toisia
(kertosäe):
Mut' kuinka silloin käy
Kun myrsky yllättää
Meri kiehuu ja maata ei näy
Ja rantojen tuntumassa
Ui mustia laivoja
Ne uivat suoraan ja syvällä
Raskaassa lastissa
Niiden liput liehuvat tuulessa
Ja lipuissa oli kuvia
Ristejä tähtiä aurinkoja
Liljoja ja leijonia
(kertosäe)
Ja viimein tuuli yltyi
Meri muutti mielensä
Ja merellä kelluvat puutarhat
Eivät löytäneet kapteeneja
Aallot heittivät lastut rantaan
Synkässä raivossaan
Monet nostivat valkoisen kankaan
Päästäkseen myrskystä pois
Ja joka ei tahtonut antautua
Sai vastaansa tulta
Sillä maa ei tahtonut pelastaa
Liputtomia laivoja
"Trump fits perfectly into that worldview. He’s a cynic who doesn’t appear to care about international moral issues like human rights. He’s a populist who doesn’t pretend to be a saint. He’s a normal businessman with whom you can always cut a deal—as he has said himself many, many times. And if necessary, as Putin seems to believe, one could figure out how to carve up the world with Trump. At least he won’t lie to you and fill your ears with nonsense about democratic values."
http://www.politico.com/magazine/story/2016/07/donald-trump-vladimir-putin-2016-214110
Kummasti tuntuvat myös jyrkemmätkin mielipiteet muuttuvan, kun tarjolla on paikka Trumpin hallinnossa. Viimeisimpänä esimerkkinä Tillersonin kakkosmieheksi nimetty John Bolton - entinen diplomaattinen härkä kansainvälisen politiikan posliinikaupassa. Aiemmin Bolton on vaatinut Obamalta tiukempaa linjaa Venäjän suhteen:
http://www.latimes.com/nation/la-oe-bolton-ukraine-obama-foreign-policy-20140820-story.html
Sitten hänelle itselleen avautui paikka Yhdysvaltain tulevassa hallinnossa ja yhtäkkiä Bolton onkin paljon varovaisempi kannoissaan Venäjää kohtaan:
http://thehill.com/homenews/309897-bolton-questions-if-russian-hacks-were-false-flag
---
Mutta palataksemme aiheeseen, Yhdysvaltojen presidentinvaalien tulos ei ole ainoa seikka, joka kasaa epävarmuutta NATO:n tulevaisuudesta. Käännetäänpä katse Eurooppaan. Saksan Bundeswehr on ruvella. Ranskan seuraava presidentti on todennäköisesti joko sananmukaisesti uransa velkaa Kremlille (Le Pen) tai Putinin henkilökohtainen ystävä (Fillon). Iso-Britannia on vielä pitkään sisäisen sekasorron tilassa Brexitin johdosta. Ja sitten on vielä Turkki, josta ei ota selvää, onko se lintu vai kala.
Näiden seikkojen valossa Pohjois-Atlantin liitto näyttää olevan luisumassa samanlaiseen sisäisen hajaannuksen ja päättämättömyyden tilaan, kuin Euroopan unionikin. Vaikka Anna Kinberg Batralle jo väläyttikin Ruotsin mahdollisesti hakevan NATO-jäsenyyttä, voidaan kysyä, kuinka mielekästä se tälläisessä tilanteessa olisi.
---
Viimeisen sanan saakoon Hannu Nurmio, jonka kappale "Liputtomat laivat" kuvastaa mielestäni länsimaiden tilaa yleisesti ja Euroopan tilaa erityisesti:
Kerran laivat ne laskivat lippunsa
Aavalla merellä
Ne juhlivat omilla lasteillaan
Eivätkä kaivanneet satamaan
Ja meri oli niin tyyni
Ja kannella tanssittiin
Eikä ruumasta loppunut ruoka
Eikä laseista viini
Kaikki kertoivat toisille unensa
Ja ne olivat kauniita
Eikä kukaan osannut loukkaantua
Eikä loukata toisia
(kertosäe):
Mut' kuinka silloin käy
Kun myrsky yllättää
Meri kiehuu ja maata ei näy
Ja rantojen tuntumassa
Ui mustia laivoja
Ne uivat suoraan ja syvällä
Raskaassa lastissa
Niiden liput liehuvat tuulessa
Ja lipuissa oli kuvia
Ristejä tähtiä aurinkoja
Liljoja ja leijonia
(kertosäe)
Ja viimein tuuli yltyi
Meri muutti mielensä
Ja merellä kelluvat puutarhat
Eivät löytäneet kapteeneja
Aallot heittivät lastut rantaan
Synkässä raivossaan
Monet nostivat valkoisen kankaan
Päästäkseen myrskystä pois
Ja joka ei tahtonut antautua
Sai vastaansa tulta
Sillä maa ei tahtonut pelastaa
Liputtomia laivoja
Onkos tämä ollut jo forumilla?
https://www.foi.se/report-search/pd...iles\f2e46eda-59c4-49c4-9401-df2f59c3646b.pdf (PDF-tiedostona)
https://www.foi.se/rapportsammanfattning?reportNo=FOI-R--4326--SE (pikakatsaus tutkimukseen)
https://www.foi.se/report-search/pd...iles\f2e46eda-59c4-49c4-9401-df2f59c3646b.pdf (PDF-tiedostona)
https://www.foi.se/rapportsammanfattning?reportNo=FOI-R--4326--SE (pikakatsaus tutkimukseen)
- Status