Solmitaan sotilassopimus Venäjän kanssa – Entisen strategiaprofessorin yllättävä ehdotus
KOTIMAA19.12. 12.37 Päivitetty 13.01
YURI KOCHETKOV
Venäjän armeijan joukot marssivat Punaisella torilla toukokuussa 2016.Kuvituskuva. Simopekka Virkkula Aamulehti
Natoon vai ei Natoon?
Tässäkö ovat Suomen turvallisuuspolitiikan ainoat vaihtoehdot?
Ei suinkaan, sanoo filosofian tohtori Alpo Juntunen, Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksen professori emeritus.
Juntusella on yllättävä ehdotus: sotilassopimus Venäjän kanssa.
”Todella konkreettinen ratkaisu maamme turvallisuuteen olisi vahva puolustus ja liittoutuminen Venäjän kanssa”, Juntunen kirjoittaa painotuoreessa Kanava -lehdessä.
Liitto poistaisi Juntusen mielestä Venäjän epäilykset Suomen suhteen.
”Joutuisiko Suomi sitten lännen hyökkäyksen kohteeksi? Ei, koska lännellä ei ole mitään tarvetta hyökätä Venäjälle”, Juntunen päättelee.
Jos Venäjä ja länsi ajautuvat avoimeen konfliktiin, tukeutuminen länteen on Juntusen mielestä Suomelle turhaa.
”EU:lla ei ole sotilaallista voimaa eikä Nato vaarantaisi asemiaan Itämeren pikkuvaltioiden tähden”, professori emeritus kirjoittaa.
Erityisesti Alpo Juntunen varoittaa Suomea ”Viron tiestä”.
”Hälyttävää olisi Baltian esimerkin seuraaminen.”
JUHA TÖRMÄLÄ / KAUPPALEHDEN ARKISTO
Alpo Juntunen kuvattuna vielä virassa ollessaan.
”Upseeristosta löytyy ymmärtäjiä”
Alpo Juntunen on maininnut liittoutumisen Venäjän kanssa aikaisemminkin, tosin pienissä piireissä.
”Muun muassa esitelmöidessäni Paasikivi-opistossa ja luennoidessani Maanpuolustuskorkeakoulussa ja Helsingin yliopistossa olen maininnut Suomen turvallisuusongelmien loppuvan solmittuamme sotilaallisen sopimuksen Venäjän kanssa.”
Juntunen myöntää, ettei esitys ole saanut ymmärrystä tai myötätuntoa. Ainakaan ääneen lausuttuna.
Onko Juntunen täysin vakavissaan?
– Haluan ravistella suomalaista keskustelua, hän vastaa Aamulehdelle.
– Suomen ei pidä sulkea turvallisuuspolitiikassaan mitään vaihtoehtoa pois. Ovet on pidettävä auki. Emmekä saa missään tapauksessa asettua Venäjää vastaan. Siitä ei ole meille mitään hyötyä.
Mitä sotilassopimus Venäjän kanssa pitäisi sisällään?
– Se on neuvottelukysymys. Sopimus pitää laatia huolellisesti ja ottaa molempien maiden edut huomioon. On kunnioitettava kansainvälisen yhteisön lakeja ja menettelytapoja.
Eikö sotilassopimus autoritäärisen ja sotilaallisesti pullistelevan Venäjän kanssa olisi minkään sortin moraalinen ongelma?
– Suomen on lähdettävä realiteettien pohjalta, Venäjä on meidän tärkein naapurimme. Ja mitä moraaliin tulee, kaikki suurvallat ovat enemmän tai vähemmän pullistelevia.
Joko Kanavan kirjoitukseenne on reagoitu?
– Kukaan vanhoista kavereistani puolustusministeriöstä ei ole vielä soittanut. Tämä on poliittinen kysymys, joten virassa olevat upseerit eivät voi ottaa tähän kantaa.
– Mutta kun minä olen eläkkeellä, niin varmaan ajatellaan, että minä voin puhua tästä asiasta.
Uskotteko, että upseeristosta löytyy ideallenne ymmärrystä?
– Minä en osaa sanoa, mitä heidän päässään liikkuu, mutta jotkut ovat pitäneet tällaista ajatusta järkevänä.
”Muistakaa historia ja pitkä raja!”
Alpo Juntunen taustoittaa ehdotustaan Kanava -lehdessä historiallisella katsauksella Suomen ja Venäjän suhteisiin.
Juntunen tietää, että talvisota ja Karjalan riisto ovat jättäneet jälkensä suomalaisten ajatteluun. Toisaalta olisi syytä muistaa myönteiset kokemukset.
Juntunen muistuttaa, että elämä Venäjän yhteydessä mahdollisti 1800-luvulla pitkän rauhan ja kehityksen kauden.
”Suomen ollessa osa Ruotsia maamme oli jatkuvasti sotatantereena, kun taas Suomen ollessa suuriruhtinaskunta Venäjän voima takasi turvallisuuden.”
Kun Suomi itsenäistyi, nuoren valtion idänpolitiikka oli väärää. ”Neuvostoliiton vähättely ja venäläisten halveksunta johtivat virheelliseen idänpolitiikkaan. Neuvostoliiton turvallisuusongelmia ei haluttu ymmärtää eikä uskoa. Maan sotilaallisen kyvyn kasvun näkivät vain ammattisotilaat, joiden varustautumisvaatimuksia poliitikot pitivät sotakiihkoiluna.”
Juntunen myöntää, että Paasikiven-Kekkosen idänpolitiikkaan liittyi itsesensuurin kaltaisia ongelmia, mutta Suomen asema pysyi vakaana.
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Suomessa unohdettiin geopoliittiset realiteetit, historia sekä 1300 kilometriä pitkä yhteinen raja Venäjän kanssa, Alpo Juntunen moittii.
Juntunen on kirjoittanut useita Venäjä-aiheisia tutkimuksia, muiden muassa kirjat Itään vai länteen. Venäjän vaihtoehdot (2003) sekä Imperiumin paluu (2012).
