Suomi NATOn jäseneksi - or not?

[jurppi]

Miten saitkin asian kuulostamaan samalta kuin se vanha hokema: " se mitä Saksa koetti pari kertaa aseilla, se tekee sen tällä kertaa rahalla - nimittäin Euroopan valloittamisen..."

Puhuttiin tuossa aiemmin Natoon liittyvästä kansanäänestyksestä. Mun mielestäni ainoa paikka missä noita kansan ääniä voi ottaa vastaan ja mittailla on YLE Puheen ohjelmat samaan tyyliin kuin tämä pohdinta:

" Onko Suomen puolustus uskottava? Hallitus haluaa vahvistaa oman maan puolustusta, kansainvälistä sotilasyhteistyötä sekä varautua miljardien asehankintoihin. "
Tunnin juttelut 16.2.2017 - http://areena.yle.fi/1-3970117

Saksa on osittain jo valloittanut Euroopan taloudellisella mahdillaan.

Saksan kauppataseen ylijäämä ennakoitua suurempi
Kauppalehti 10.10.2016 9.12
Saksan kauppa- ja vaihtotase kasvoivat hieman odotuksia enemmän elokuussa. Kauppatase oli 20 miljardia euroa ylijäämäinen, kun uutistoimisto Bloombergin mukaan ekonomistit ennustivat ylijäämän säilyvän heinäkuun tasolla ja olevan 19,5 miljardia euroa.


Saksan vienti kasvoi 5,4 prosenttia elokuussa edelliskuusta, kun ekonomistit ennakoivat 2,2 prosentin kasvua. Heinässa vienti laski 2,6 prosenttia.


Tuonti kasvoi kolme prosenttia ekonomistien odottaman 0,7 prosentin sijaan.


Vaihtotaseen ylijäämä pieneni 17,9 mljardiin euroon heninäkuun tarkistetusta 20,2 miljardista eurosta. Elokuun ylijäämä oli kuitenkin ekonomistiennusteita suurempi. Ekonomistit odottivat ylijäämän olevan 15 miljardia euroa.

Vuositasolla Saksan kauppa-/vaihtotase on luokkaa 200 miljardia ylijäämäinen. Se on järkyttävän suuri. Saksalaiset ovat tehneet sen osaamisellaan ja ahkeruudellaan. Reilu peli..
Fiksusti toimimalla myös Suomella olisi erinomaiset mahdollisuudet nousta mukaan samaan menestykseen. Esimerkiksi Uudenkaupungin autotehdas osoittaa mainiosti käytännön tasolla että myös meillä on mahdollista saavuttaa aivan samanlainen teollisuuden ja tuotannon kilpailukyky mitä Saksalaisilla tehtailla. Se toki edellyttäisi jonkin verran muutosta Suomen tuotantotalouden kokonaisuuteen. Vanhaa ja perinteistä matalan jalostusarvon tuotantoa tulisi korvata uudella kehittyneemmällä teollisuudella. Myös rakenteita tulisi muokata enemmän uusiin korkeamman jalostusasteen brandeihin sekä palvelujen ja aineettomien arvojen sekä tuotteiden kehittämiseen. Nokia oli ja meni. Nyt täytyy katsoa taas uusiin mahdollisuuksiin. Toki tällaista tuotantoa on jo olemassakin..esim. mobiillipelit, datapalvelukeskukset, ohjelmistotuotanto jne.

Mutta, takaisin Saksaan. Heillä on erinomaiset taloudelliset edellytykset kehittää puolustusvoimiaan sekä valmistaa puolustusvälineteollisuutta. Täysin uudelta pohjalta. Ilman vanhojen rakenteiden rasitteita. Nyt kun myös USA vaatii Eurooppaa ottamaan lisää vastuuta turvallisuudestaan Saksalla on tilaisuus irtaantua II.maailmansodan jälkeisistä rasitteista.. Mutta saattaa olla ettei ns. liittoutuneet olekaan halukkaita päästämään Saksaa varustautumaan täysin omaehtoisesti. Trump'in kovilla puheilla liittolaisten suuntaan lienee eräänä tarkoituksena että mahdollisimman monet NATO-maat ryhtyisivät hankkimaan lisää amerikkalaisia asejärjestelmiä..

NATO:n kansanäänestyksestä olen täysin samaa mieltä..Sellaisen voi järjestää vasta liittymissopimuksen allekirjoittamisen jälkeen.

 

[Kapiainen]

Unohdit mainita sen propagandan, jonka mukaan kaikki kriittisesti eliitin valtavirtaistamiin asioihin ja hankkeisiin suhtautuvat pyritään leimaamaan automaattisesti "putinisteiksi" tai vähintään "propagandan uhreiksi" ja Venäjää hyödyttäviksi hölmöiksi. Sillä yritetään sitten selitellä, miksi mikäkin asia tai hanke kohtaa kansalaisten taholta vastarintaa tai vähintään syvää epäluuloisuutta.

Jos jotakin unohdin mainita, kuten tosiaan unohdin, se on se että väitetään äänekkäästi eri mieltä olevien joutuvan heti leimatuksi putinisteiksi ja kremlin sanoman myötäilijöiksi. Ja "eliittikin" tuli näköjään mainituksi..

Konkretisoit hienosti erään, todellisen ja yleisen tavan toteuttaa propagandan pakkosyöttöä. Tokihan teit sen vain tuodaksesi asian esille esittäen sen ikäänkuin olisit tosissasi..vai?.

 

[Kapiainen]

Hyvä kommentti Honcho!
Nykyhetken ongelma on se, että länsimaiden kiistattomat ongelmat tukevat olemassaolevina, ihan todellisina ongelmina Venäjän mielipidevaikuttamista ihan kiitettävästi.
Venäjän mielipidevaikuttaminen tehoaa, mutta ei se niin hyvin tehoa siksi että venäläiset olisivat siinä niin hemmetin hyviä. Se tehoaa siksi kun olemme itse antaneet heille kohtalaisen hyvät kortit käsiin joilla pelata.

 

[art1993]

Minusta tuntuu, että jos Suomi ja Ruotsi olisivat aikanaan liittyneet Natoon, niin Itämeri olisi huomattavasti rauhallisempi kuin nyt ja ehkä koko Eurooppa.
Ja onhan Putin sanonut, ettei kukaan ole niin hullu, että edes uneksisi hyökätä Natomaahan eli mistä tätä parempia takuita voisi edes saada?

 

[Laamanator]

Jos jotakin unohdin mainita, kuten tosiaan unohdin, se on se että väitetään äänekkäästi eri mieltä olevien joutuvan heti leimatuksi putinisteiksi ja kremlin sanoman myötäilijöiksi. Ja "eliittikin" tuli näköjään mainituksi..

Konkretisoit hienosti erään, todellisen ja yleisen tavan toteuttaa propagandan pakkosyöttöä. Tokihan teit sen vain tuodaksesi asian esille esittäen sen ikäänkuin olisit tosissasi..vai?.

Se oli esimerkki toisen ääripään propagandasta ja sen lievästä epäuskottavuudesta. Koska homma ei selvästikään ole hanskassa, niin parempi olisi pidättäytyä tekemästä mitään, jättää kaikenlaisten leimakirveiden heiluttelu kokonaan ja vaikka ohittaa koko kysymys niin kuin sitä ei olisikaan. Näiden ääripäiden väliin jäävä ns. "tolkun kansa" näyttää suhtautuvan yhtä epäluuloisesti molempiin ääripäihin, mikä on positiivinen asia. Suomalaiset ovat keskimäärin aika koulutettua ja sivistynyttä kansaa eivätkä sinisilmäisyydestään huolimatta ole kovin helposti sumutettavissa, suuntaan tai toiseenkaan.

Valtamedian uutisointi on toki aina ollut tällaista ja on mielestäni pieni ihme, että vasta nyt se on nostettu laajemmin framille ja asiasta on ryhdytty oikeasti keskustelemaan. Paras valtamedian korjausliike tässä tilanteessa olisi pitäytyminen ehdottomassa objektiivisuudessa ja journalismin tason parantaminen, koska toimintaympäristö on merkittävästi muuttunut eikä paluuta vanhaan enää ole. Objektiivisuudella ei välttämättä johdatella kansoja eliitin eli yhteiskunnan ns. kerman ja globaalin suurpääoman haluamaan suuntaan, mutta ainakin uutisointi olisi mahdollisimman tasapuolista ja totuudenmukaista, jolloin kaikilta uskottavuutta horjuttamaan pyrkiviltä syytöksiltä putoaisi pohja pois ja tarttumapinta-ala olisi muutenkin paljon pienempi. Tiedäthän toki, että media on yksi tärkeä suurten massojen johtamiseen käytettävä järjestelmä ja mediaa hallitsevalla on suuri vaikutusvalta yhteiskunnassa. Ymmärrän senkin, että monia mediataloja harmittaa kilpailla internetin ja sosiaalisen median kanssa, mitkä ovat vielä aika uusia keksintöjä.

Muotisanaksi noussut eliitti on hyvä, lyhyt ja kuvaava määritelmä yhteiskunnan päällepäsmäreille ja nykyisen talousjärjestelmän globaalille suurpääomalle. Ehkä sanan käyttö on yleistynyt ihan syystäkin, sillä talousjärjestelmä, jossa 1 % omistaa yli 90 % maailman varallisuudesta ei voi olla kovin vakaalla pohjalla. Riittävän pitkällä aikajänteellä tuoli alkaa keikkumaan väkisinkin.

Meneillään oleva kehitys ja käynnissä olevat ilmiöt ovat erittäin mielenkiintoisia, ja näistä kirjoitetaan vielä varmasti muutama sivu myös tulevaisuuden historiankirjoihin. Näkisin kuitenkin nykyisyyden ja erilaisten muutosten olevan lopulta normaalia ja täysin luonnollinen osa historian kulkua.

 

[Honcho]

Hyvä kommentti Honcho!
Nykyhetken ongelma on se, että länsimaiden kiistattomat ongelmat tukevat olemassaolevina, ihan todellisina ongelmina Venäjän mielipidevaikuttamista ihan kiitettävästi.
Venäjän mielipidevaikuttaminen tehoaa, mutta ei se niin hyvin tehoa siksi että venäläiset olisivat siinä niin hemmetin hyviä. Se tehoaa siksi kun olemme itse antaneet heille kohtalaisen hyvät kortit käsiin joilla pelata.

Näin se on. Iskevät sekä ongelmakohtiin, että suoranaisiin tyhmyyksiin täällä. Ja sitten joku uskoo että siellä on asiat paremmin, vaikka yleensä lähes kaikki on nimenomaan paljon huonommin. Mutta joku senkin nielee kohoineen päivineen.

 

[kimmo.j]

Niin. Kansahan voisi vaikka äänestää väärin. Sen vuoksi mitään suuria päätöksiä ei ole järkevää vesittää kansanäänestyksen dogmilla ja sen ehdotonta vaatimista käyttävätkin yleensä lähinnä asian vastustajat lyömäaseenaan.

Myös jokaiselle täysi-ikäiselle kansalaiselle automaattisesti kuuluvan äänioikeuden tosiasiallista mielekkyyttä sietää pohtia, kuten myös mahdollisia muodollisia pätevyysvaatimuksia kansanedustajan ja ministerin virkoihin.

Kansanäänestyksen ongelmat ovat fiilis vs fakta. Koskee kaikkia kansanäänestyksiä.
Koska 200 kansanedustajaa on mahdollista briiffata paremmin kuin 4,4 miljoonaa äänioikeutettua, on joskus järkevää antaa edustuksellisen demokratian toimia. Varsinkin kun puhutaan aiheesta jossa kaikkien faktojen julkistaminen ei ole mahdollista.

Myönnän toki, että kansanedustajien ulostulot ja edesottamukset saavat välillä epäilemään edustuksellisen demokratian toimivuutta.

 

[Kapiainen]

Näinhän se pitkälti on kuten Laamanator tuossa kirjoitteli.
Tartun vielä hetken terminilogiaan. "Valtamedia" on termi joka on yleisesti käytössä yhteiskunnan rakenteita horjuttamaan pyrkivissä/ sitä edistävissä piireissä. Niiden toimesta termille on luotu mielikuva, jonka mukaan "valtamedia" on jotakin epärehellistä, "eliitin" etua ajavaa valheellista uutisointia.
Näin asia ei ole, siksi pyrin tietoisesti välttämään termiä "valtamedia" ylipäätään missään.
Jos meillä on "valtamedia", on meillä myös "vaihtoehtomedia". Jos "valtamedia" on "eliitin" etuja ajava valhemedia, niin mikä näinollen on "vaihtoehtomedia"??
Aivan - ja näin asia kääntyy päälaelleen, kuten on pyrkimyskin.

 

[Sardaukar]

NATO on monille aivan kummallinen asia. Toiset pitävät sitä autuutena jossa voidaan nyppiä rusinat pullasta, toiset pitävät sitä Suurena Saatanana.

Tosiasiassa mikään ei suuremmin muuttuisi.

 

[Laamanator]

Kansanäänestyksen ongelmat ovat fiilis vs fakta. Koskee kaikkia kansanäänestyksiä.
Koska 200 kansanedustajaa on mahdollista briiffata paremmin kuin 4,4 miljoonaa äänioikeutettua, on joskus järkevää antaa edustuksellisen demokratian toimia. Varsinkin kun puhutaan aiheesta jossa kaikkien faktojen julkistaminen ei ole mahdollista.

Myönnän toki, että kansanedustajien ulostulot ja edesottamukset saavat välillä epäilemään edustuksellisen demokratian toimivuutta.

Olen joskus viime eduskuntavaalien aikaan kommentoinut, että mielestäni kansanedustajien lukumäärä pitäisi puolittaa ja palkka tuplata. Lisäksi tehtävään tulee asettaa tehtävän tason tosiasiallisesti edellyttämät muodolliset pätevyysvaatimukset, eli ylempi akateeminen loppututkinto ja riittävästi työkokemusta. Ministerin tehtävään voisi edellyttää jopa tohtorintutkintoa, mikä esimerkiksi Saksassa on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Tällä tavalla eduskunnasta karsittaisiin kansanedustajan palkkion perässä hakeutuvat entiset missit ja elämän koululaiset pois, lisättäisiin tehtävän taloudellisia kannustimia houkuttelemaan yhteiskunnan terävämpää ainesta ja varmistuttaisiin siitä, että palkannauttijoilla olisi edes jonkinlaiset henkilökohtaiset edellytykset asioiden omaksumiseen, hahmottamiseen ja rationaalisen päätöksen tekemiseen.

Kuka koulutettu ja työurallaan menestyvä ihminen haluaa ryhtyä julkiseksi kusitolpaksi vain reilun kuuden tonnin kuukausipalkalla, mikä tarkoittaisi useimmiten palkan alennusta ja yksityisyyden menettämistä? Ei kukaan. Onkin hieman erikoista, että yhteiskunnan korkeimmat johtajanpaikat eli ministerin ja kansanedustajan tehtävät eivät nykyisessä mallissa riitä tarjoamaan kansan terävimmälle kärjelle riittävästi vetovoimatekijöitä, mikä kansakunnan edun vuoksi olisi ehdottoman välttämätöntä.

 

[vessaharjamies]

Olen joskus viime eduskuntavaalien aikaan kommentoinut, että mielestäni kansanedustajien lukumäärä pitäisi puolittaa ja palkka tuplata. Lisäksi tehtävään tulee asettaa tehtävän tason tosiasiallisesti edellyttämät muodolliset pätevyysvaatimukset, eli ylempi akateeminen loppututkinto ja riittävästi työkokemusta. Ministerin tehtävään voisi edellyttää jopa tohtorintutkintoa, mikä esimerkiksi Saksassa on enemmän sääntö kuin poikkeus.

On akateemisia tutkintoja ja akateemisia tutkintoja. Merkittävä osa ei anna minkäänlaisia valmiuksia yhteisten asioiden hoitoon. Mitkä akateemiset tutkinnot hyväksytään ja mitkä ei? Antaako esim. kirkkoslaavi pätevyyden yhteisten asioiden hoitoon? Entäpä teologian opinnot? Biokemia? Pätevöittääkö CAD-ohjelmien tuntemus rakennusarkkitehdin päättämään maan taloudesta ja tärkeistä sosiaalisista kysymyksistä? Montako kurssia politiikkaa ja valiokuntatyöskentelyä sähkötekniikan diplomi-insinöörin opintoihin kuuluu?

Tällä tavalla eduskunnasta karsittaisiin kansanedustajan palkkion perässä hakeutuvat entiset missit ja elämän koululaiset pois, lisättäisiin tehtävän taloudellisia kannustimia houkuttelemaan yhteiskunnan terävämpää ainesta ja varmistuttaisiin siitä, että palkannauttijoilla olisi edes jonkinlaiset henkilökohtaiset edellytykset asioiden omaksumiseen, hahmottamiseen ja rationaalisen päätöksen tekemiseen.

Eikö olisi vain helpompaa poistaa vähän koulutetuilta äänioikeus, jos he eivät enää kuitenkaan voi äänestää omaan viiteryhmäänsä kuuluvia (ja täten ainoita oikeasti asioitaan ajavia)?

Luulisi lisäksi, että jos koulutus takaisi kokonaisuuden hahmottamisen ja rationaalisen päätöksenteon niin silloinhan esimerkiksi valtaosa vihreistä, RKP:sta, älykkövasemmistosta ja kokoomuslaisista tekisi rationaalisia, koko kansaa hyödyttäviä ratkaisuja. Näin ei käytännössä kuitenkaan tapahdu.

Kuka koulutettu ja työurallaan menestyvä ihminen haluaa ryhtyä julkiseksi kusitolpaksi vain reilun kuuden tonnin kuukausipalkalla, mikä tarkoittaisi useimmiten palkan alennusta ja yksityisyyden menettämistä? Ei kukaan. Onkin hieman erikoista, että yhteiskunnan korkeimmat johtajanpaikat eli ministerin ja kansanedustajan tehtävät eivät nykyisessä mallissa riitä tarjoamaan kansan terävimmälle kärjelle riittävästi vetovoimatekijöitä, mikä kansakunnan edun vuoksi olisi ehdottoman välttämätöntä.

Johan meillä on diplomi-insinööri ja huippumenestynyt liikemies pääministerinä. Tulokset tuntevat kaikki.

 

[Ingsoc]

Kyllä koulutustaso ja älykkyys näkyy!

Perinteisesti reserviupseerit ovat olleet eduskunnasta huimasti yliedustettuina. Jokainen voi huomata kuinka sotilaallinen osaaminen heijastuu eduskunnan puolustusvoimia koskevissa päätöksissä?

 

[jak]

Olen joskus viime eduskuntavaalien aikaan kommentoinut, että mielestäni kansanedustajien lukumäärä pitäisi puolittaa ja palkka tuplata. Lisäksi tehtävään tulee asettaa tehtävän tason tosiasiallisesti edellyttämät muodolliset pätevyysvaatimukset, eli ylempi akateeminen loppututkinto ja riittävästi työkokemusta. Ministerin tehtävään voisi edellyttää jopa tohtorintutkintoa, mikä esimerkiksi Saksassa on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Ja nuohan sitten ajaisivat köyhän ja kouluttamattoman asiaa. Armahtakaa ja vaikka tappakaa mut mieluimin heti! Näkeehän sen tuostakin että mihin suuntaan demarit ovat mennet kun niistä on tullut entistä koulutetumpia.
Ps: Missit ja iskelmälaulajat voi kyllä potkia pois, mutta kuka niitä sinne alkuunsa edes pyytelee.

 

[Laamanator]

On akateemisia tutkintoja ja akateemisia tutkintoja. Merkittävä osa ei anna minkäänlaisia valmiuksia yhteisten asioiden hoitoon. Mitkä akateemiset tutkinnot hyväksytään ja mitkä ei? Antaako esim. kirkkoslaavi pätevyyden yhteisten asioiden hoitoon? Entäpä teologian opinnot? Biokemia? Pätevöittääkö CAD-ohjelmien tuntemus rakennusarkkitehdin päättämään maan taloudesta ja tärkeistä sosiaalisista kysymyksistä? Montako kurssia politiikkaa ja valiokuntatyöskentelyä sähkötekniikan diplomi-insinöörin opintoihin kuuluu?



Eikö olisi vain helpompaa poistaa vähän koulutetuilta äänioikeus, jos he eivät enää kuitenkaan voi äänestää omaan viiteryhmäänsä kuuluvia (ja täten ainoita oikeasti asioitaan ajavia)?

Luulisi lisäksi, että jos koulutus takaisi kokonaisuuden hahmottamisen ja rationaalisen päätöksenteon niin silloinhan esimerkiksi valtaosa vihreistä, RKP:sta, älykkövasemmistosta ja kokoomuslaisista tekisi rationaalisia, koko kansaa hyödyttäviä ratkaisuja. Näin ei käytännössä kuitenkaan tapahdu.




Johan meillä on diplomi-insinööri ja huippumenestynyt liikemies pääministerinä. Tulokset tuntevat kaikki.

Mitään politiikan tehtäviin täsmäkouluttavaa ammattikoulua ei ole olemassakaan eikä kansanedustajan tai ministerin työn substanssiasioita opeteta missään oppilaitoksessa. Akateeminen koulutus yhdistettynä käytännön työkokemukseen, analyyttisen ajattelun kehittymiseen ja yleiseen elämänkokemukseen antaa tarkoituksensa mukaisesti valmiudet sellaistenkin asioiden käsittelyyn, joiden kanssa ei ole aikaisemmin ollut missään tekemisissä eli minkä tahansa uuden asian tai toimialan omaksumiseen ja näkemyksen muodostamiseen. Se puolestaan antaa lähtökohdat toiminnan kehittämiseen, johtamiseen ja ongelmanratkaisuun. Nämä tuottavat tarkoituksensa mukaisesti toimijalle toimintakyvyn ja tehtävässä menestymisen kannalta parhaan mahdollisen odotusarvon.

Pääministeri Sipilällä oli hyvä aloitus ja selkeä suunnitelma asioiden korjaamiseksi, minkä lopputulemana yhteiskunnan kannalta tarpeellisia muutoksia olisi varmasti myös tapahtunut, jos tätä yritystä ei olisi kampitettu heti alkumetreillä. Suomi on saavutettujen etujen maa, jossa muutosvastarinta on kova. Suomi kuitenkin elää vientiteollisuudesta ja innovaatioista, joiden toimintaedellytysten turvaaminen on suomalaisen yhteiskunnan hyvinvoinnin ja tulevaisuuden kannalta prioriteetti numero yksi - ja siihen juuri esimerkiksi Sipilän kaltaisten henkilöiden näkemystä kaikkein kipeimmin tarvitaan. Jos tämä prioriteetti menetetään, niin paluu takaisin matalan elintason ja suurten tuloerojen agraariyhteiskuntaan on väistämätön. Pelkällä paitapesulalla ja hölmöläisten peiton jatkamisella kun ei tuoteta lisäarvona järjestelmään uutta rahaa kierrätettäväksi taskusta toiseen, saati jaettavaksi tulonsiirtoina vähemmän tuottavien kansanosien taskuun.

Kenen etua esimerkiksi Kokoomuksen ja RKP:n edustajat ajavat? Oman kertomansa perusteella he pyrkivät edistämään yhteiskunnan etua, vaikka se ei välittömästi heijastukaan yksittäisten äänestäjien henkilökohtaiseksi eduksi, sillä toiminta-ajatuksella, että yhteiskunnan etu tuottaa lopulta pidemmällä aikajänteellä kuitenkin henkilökohtaisen edun myös yksilöille. Nykyisen Suomen rakentaminenkaan ei ole ollut mitään herkkua ja sen hedelmistä eli hyvinvoinnista on päästy täysimääräisesti nauttimaan vasta muutaman vuosikymmenen ajan. Jossain vaiheessa Suomi tulee nykyisellä rampautuneella menolla väistämättä liukumaan täysillä päin seinää, jonka jälkeen muutokset tapahtuvat vaikeimman kautta ja sen seurauksista tullaan vielä kirjoittamaan tulevaisuuden historiankirjoihin. Jää nähtäväksi, minkälaista tekstiä niillä lehdillä sitten seisoo.

Lisäksi käsittääkseni esimerkiksi rakennusarkkitehdin koulutukseen sisältyy aika monta sataa opintopistettä myös muuta kuin CAD-ohjelmien käyttämistä. Asian yksinkertaistaminen siten, että "arkkitehti piirtää taloa" tai "maisteri tekee toimistotyötä", kuten "maalari maalaa seinää" ei ole kovin mielekästä eikä totuudenmukaista. Koulutuksen toimiala ei varsinaisesti ole ratkaiseva tekijä, vaan koulutuksen ja tehtävien taso ja luonne.

 

[Ingsoc]

Suomi tarvitsee ehdottomasti sinne johtopaikoille jotain oikeistolaisia ateisteja, jotka on kauppatieteiden tohtoreita. Eikä haittaa, että on joku lievä autisminkirjon häiriö, joka estää samastumisen muiden ihmisten ongelmiin.

Ikävä kyllä yhteiskunta ei koostu roboteista tai autisteista. Jotka käyttäytyisivät kuten talousteoriat ennustavat. Aikoinaan Yhdysvalloissa osa poliitikoista vastusti Rooseveltin sosialiturvaan liittyviä uudistuksia taloustieteellisillä käppyröillä joiden mukaan olisii ollut pitkällä tähtäimellä parempi jos avustukset olisi jätetty antamatta. FDR totesi, "että ihmiset eivät syö pidemmällä tähtäimellä vaan ruokaa on saatava joka päivä".

Luovan tuhon välttämättömyydestä on helppo kirjoitella kun itse istuu vihreällä oksalla. On luonnollisesti helpompi pelata kun tappio tarkoittaa sitä, että penthouse vaihtuu keskustakolmioon.

 

[vessaharjamies]

Mitään politiikan tehtäviin täsmäkouluttavaa ammattikoulua ei ole olemassakaan eikä kansanedustajan tai ministerin työn substanssiasioita opeteta missään oppilaitoksessa. Akateeminen koulutus yhdistettynä käytännön työkokemukseen, analyyttisen ajattelun kehittymiseen ja yleiseen elämänkokemukseen antaa tarkoituksensa mukaisesti valmiudet sellaistenkin asioiden käsittelyyn, joiden kanssa ei ole aikaisemmin ollut missään tekemisissä eli minkä tahansa uuden asian tai toimialan omaksumiseen ja näkemyksen muodostamiseen. Se puolestaan antaa lähtökohdat toiminnan kehittämiseen, johtamiseen ja ongelmanratkaisuun. Nämä tuottavat tarkoituksensa mukaisesti toimijalle toimintakyvyn ja tehtävässä menestymisen kannalta parhaan mahdollisen odotusarvon.

Pääministeri Sipilällä oli hyvä aloitus ja selkeä suunnitelma asioiden korjaamiseksi, minkä lopputulemana yhteiskunnan kannalta tarpeellisia muutoksia olisi varmasti myös tapahtunut, jos tätä yritystä ei olisi kampitettu heti alkumetreillä. Suomi on saavutettujen etujen maa, jossa muutosvastarinta on kova. Suomi kuitenkin elää vientiteollisuudesta ja innovaatioista, joiden toimintaedellytysten turvaaminen on suomalaisen yhteiskunnan hyvinvoinnin ja tulevaisuuden kannalta prioriteetti numero yksi - ja siihen juuri esimerkiksi Sipilän kaltaisten henkilöiden näkemystä kaikkein kipeimmin tarvitaan. Jos tämä prioriteetti menetetään, niin paluu takaisin matalan elintason ja suurten tuloerojen agraariyhteiskuntaan on väistämätön. Pelkällä paitapesulalla ja hölmöläisten peiton jatkamisella kun ei tuoteta lisäarvona järjestelmään uutta rahaa kierrätettäväksi taskusta toiseen, saati jaettavaksi tulonsiirtoina vähemmän tuottavien kansanosien taskuun.

Kenen etua esimerkiksi Kokoomuksen ja RKP:n edustajat ajavat? Oman kertomansa perusteella he pyrkivät edistämään yhteiskunnan etua, vaikka se ei välittömästi heijastukaan yksittäisten äänestäjien henkilökohtaiseksi eduksi, sillä toiminta-ajatuksella, että yhteiskunnan etu tuottaa lopulta pidemmällä aikajänteellä kuitenkin henkilökohtaisen edun myös yksilöille. Nykyisen Suomen rakentaminenkaan ei ole ollut mitään herkkua ja sen hedelmistä eli hyvinvoinnista on päästy täysimääräisesti nauttimaan vasta muutaman vuosikymmenen ajan. Jossain vaiheessa Suomi tulee nykyisellä rampautuneella menolla väistämättä liukumaan täysillä päin seinää, jonka jälkeen muutokset tapahtuvat vaikeimman kautta ja sen seurauksista tullaan vielä kirjoittamaan tulevaisuuden historiankirjoihin. Jää nähtäväksi, minkälaista tekstiä niillä lehdillä sitten seisoo.

Lisäksi käsittääkseni esimerkiksi rakennusarkkitehdin koulutukseen sisältyy aika monta sataa opintopistettä myös muuta kuin CAD-ohjelmien käyttämistä. Asian yksinkertaistaminen siten, että "arkkitehti piirtää taloa" tai "maisteri tekee toimistotyötä", kuten "maalari maalaa seinää" ei ole kovin mielekästä eikä totuudenmukaista. Koulutuksen toimiala ei varsinaisesti ole ratkaiseva tekijä, vaan koulutuksen ja tehtävien taso ja luonne.

Tämä on malliesimerkki siitä ylenkatseesta, jota Suomen akateemisissa piireissä harjoitetaan vähemmän koulutettujen suuntaan. Rivikansalaiset eivät ole näiden oppien mukaan kykeneviä muodostamaan mielipidettä hankalista yhteiskunnallisista asioista vaan tarvitsevat eliitin tarjoilemaan ylhäältä alaspäin oikean mielipiteen (tm) ja päättämään kaikesta puolestaan. Alhaalta ylöspäin tapahtuva vaikuttaminen on tässä maassa lähes kirosana. Tämän takiahan esim. kansanäänestyksiä tässä maassa ei liiemmin harrasteta (vaikka yhdessä Euroopan rikkaimmassa maaassa eli Sveitsissä ne ovat arkipäivää).

Perussuomalaiset ovat myös tässä ideologiassa todellinen mörkö, koska se tarjoaa äänen myös näille yhteiskunnan syville riveille, joiden mielipide haluttaisiin asioiden hoidossa mieluiten sivuuttaa kokonaan. Ainoa perin ikävä kivi eliitin kaskessa on demokratian vaatimat vaalit. Olisikin paljon helpompaa vain nimittää taatusti päteviä henkilöitä ja sitten kierrättää kaikkia yhteiskunnan merkittävimpiä tehtäviä sukulaisten, aatetoverien ja saman akateemisen koulutuksen käyneiden kesken.

 

[yrjö]

Olen joskus viime eduskuntavaalien aikaan kommentoinut, että mielestäni kansanedustajien lukumäärä pitäisi puolittaa ja palkka tuplata. Lisäksi tehtävään tulee asettaa tehtävän tason tosiasiallisesti edellyttämät muodolliset pätevyysvaatimukset, eli ylempi akateeminen loppututkinto ja riittävästi työkokemusta. Ministerin tehtävään voisi edellyttää jopa tohtorintutkintoa, mikä esimerkiksi Saksassa on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Tällä tavalla eduskunnasta karsittaisiin kansanedustajan palkkion perässä hakeutuvat entiset missit ja elämän koululaiset pois, lisättäisiin tehtävän taloudellisia kannustimia houkuttelemaan yhteiskunnan terävämpää ainesta ja varmistuttaisiin siitä, että palkannauttijoilla olisi edes jonkinlaiset henkilökohtaiset edellytykset asioiden omaksumiseen, hahmottamiseen ja rationaalisen päätöksen tekemiseen.

Kuka koulutettu ja työurallaan menestyvä ihminen haluaa ryhtyä julkiseksi kusitolpaksi vain reilun kuuden tonnin kuukausipalkalla, mikä tarkoittaisi useimmiten palkan alennusta ja yksityisyyden menettämistä? Ei kukaan. Onkin hieman erikoista, että yhteiskunnan korkeimmat johtajanpaikat eli ministerin ja kansanedustajan tehtävät eivät nykyisessä mallissa riitä tarjoamaan kansan terävimmälle kärjelle riittävästi vetovoimatekijöitä, mikä kansakunnan edun vuoksi olisi ehdottoman välttämätöntä.

Itsenäistymisen aikaan Suomen väkiluku oli noin kolmisen miljoonaa ja nyt se on 5,5 miljoonaa. Laskennallisesti tuolloin yksi edustaja edusti 15000 kansalaista kun nyt 27500 kansalaista. Jos suhde haluttaisiin säilyttää samana tarvittaisiin 366 edustajaa. Jos edustajien lukumäärä puolitettaisiin, yksi edustaja edustaisi 55000 kansalaista; lähes nelinkertainen määrä alkuperäiseen verrattuna.

Kansanedustajien määrän puolittaminen vähentäisi kansalaisen konkreettisesti kokemaa vaikutusmahdollisuutta, se tekisi kansanedustajuudesta lähes yksinomaan suurten kaupunkien ja kasvukeskuksien erityisoikeuden. Myös pikkupuolueet putoaisivat pois. Kansanedustajien puolittaminen toimisi kansan edustuksellista demokratiaa vastaan ja pienpuolueet syrjäyttämällä se olisi myös demokratian hengen vastaista.

Viimeistä kysymystä olen itsekin ihmetellyt, mutta siellä on monta henkilöä jotka ovat luopuneet +10000 kk-ansiosta ottaakseen vastaan (edelliseen tehtävän ansioon nähden) alipalkatun luottamustehtävän.

 

[Ingsoc]

Viimeistä kysymystä olen itsekin ihmetellyt, mutta siellä on monta henkilöitä jotka ovat luopuneet +10000 kk-ansiosta ottaakseen vastaan (edelliseen tehtävän ansioon nähden) alipalkatun luottamustehtävän.

Ehkä raha ei ole kaikille ihmisille se kaikista tärkein asia? Noin lähtökohtaisesti kansanedustaja pystyy takamaan tuloillaan asiallisen keskiluokkaisen elintason.

Ylipäätänsä pitäisi päästä eroon siitä ajattelusta, että raha ja sen tekeminen on kaiken mitta yhteiskunnassa. Pitäisikö meidän ottaa esimerkiksi kiinteistö, auto tai rihkama jobbarin mielipide vaikka puolustusvoimista vastaan jotenkin arvokkaampana kuin jonkun alemman tulotason omaavan mielipide?

 

[elso]

Ehkä raha ei ole kaikille ihmisille se kaikista tärkein asia?

Ehkäpä raha on heillekin tärkeä asia, mutta hyvin helposti jossain vaiheessa koittaa tilanne, että kasvava kk-palkka aiheuttaa vain yhtä suuren kasvavan euromäärän liikkeen kohti osakkeita ja muita johdannaisia. Ja sitten kun ikä karttuu, niin ykxkax huomataankin, ettei siinä kääriliinassa ole tosiaan niitä taskuja.

Joten jos jossain vaiheessa kohtaa hetki, jolloin voi tehdä jotain millä on oikeasti merkitystä, ja mistä pitää, niin mikäs ettei?

 

[jurppi]

Kansa valitsee haluamansa edustajat. Ei siinä periaatteessa ole mitään erityistä vikaa.

Suurimmat ongelmat ovat rakenteissa. Meillä on päädytty siihen ettei hallintoon haluta todellista hallitus vs. oppositioasetelmaa. Nykyisellä käytännöllä estetään kansalaisilta mahdollisuus tehdä todellista valintaa harjoitetun politiikan suunnasta.

Toinen seikka joka vaatisi korjausta on säädäntöprosessi. Kansanedustajille ei aina ole riittävää ymmärrystä lainsäädännöllisestä kokonaisuudesta. Siksi olisi hyvä valita myös jonkinlainen "senaatti" jonka tehtävänä olisi toimia lakia säätävänä asiantuntijana. Sinne valittavilla tulisi olla esim. oikeustieteellistä tai muuta vastaavaa, lainsäädännön kannalta hyödyllistä koulutusta sekä ammattiosaamista. Näin saataisiin kehitystä itse lain ja lakitekstin valmisteluun. Totta kai myös virkamiehillä ja asiantuntujoilla tulee aina olemaan oma osuutensa avustajina taustatyössä.

Itse prosessi etenisi niin että lakien säätäminen edellyttäisi hallituksen esittämän lakialoitteen käsittelyä eduskunnassa sekä siellä tehtävää päätöstä. Tämän jälkeen senaatti laatii yksityiskohtaiset säädökset ja antaa oikeudellisen silauksen lakitekstiin. Ennen lopullista hyväksymistä hallitus vielä tarkistaisi että säädös toteutuu alkuperäisen lakialoitteen ja eduskunnan tahdon mukaisena. Vasta koko em. prosessin jälkeen presidentti allekirjoittaisi uuden lain.

Näin ehkä saisimme laadukkaampaa ja kansalaisten kannalta katsoen asiallisempaa lainsäädäntöä.