Vähän piti harppoa kun kiireessä vilkaisin, mutta onpa hyvä kirjoitus. UusiSuomi, Ari Pesonen:
........
Nato ja sen 5. artikla - nuo kirotut sanat!
28.3.2017 08:32
Ari Pesonen
Venäjän pitkäaikainen Suomen-suurlähettiläs Aleksandr Rumjantsev (Александр Румянцев) oli Ylen Moskovan kirjeenvaihtaja Kerstin Kronvallin haastateltavana (
Yle 27.3.2017). Aleksandr Rumjantsev on ollut Venäjän Suomen-suurlähettiläs 23.4.2006 lähtien, ja hän on tällä hetkellä pitkäaikaisin Suomessa virassa oleva suurlähettiläs.
Rumjantsevilla on vahva ydinenergiaosaamistausta. Hän on (ydin)fyysikko ja ennen suurlähettiläsuraansa hän on toiminut Venäjän ydinenergiaministerinä (министр по атомной энергии) ja Rosatomin johtajana (руководитель Федерального агентства по атомной энергии). Tiedemiestaustaisena hän on myös Venäjän tiedeakatemian akateemikko.
Tuosta suurlähettilään vahvasta ydinenergiataustasta ei liene ollut Venäjälle haittaa Suomessa, jossa Rosatom rakentaa nyt Fennovoimalle Hankikiven ydinvoimalaa, vaikka virallista rakentamislupaa ei vielä olekaan saatu.
Suomessa uuden ydinvoimalan valmistelut aloitettiin hetimmiten Aleksandr Rumjantsevin vuoden 2006 suurlähettiläsnimityksen jälkeen. Fennovoima perustettiin vuonna 2007 ja Fennovoima jätti periaatepäätöshakemuksen valtioneuvostolle tammikuussa 2009. Eduskunta myönsi Fennovoimalle luvan ydinvoimalan rakentamiselle puolentoista vuoden käsittelyn jälkeen 1.7.2010.
Venäjä tiesi jo ennen Rumjantsevin nimitystä vuonna 2006, että Suomi on hankkimassa uuden ydinvoimalan ja että Venäjän on syytä olla mukana kilpailussa vahvoin ottein. Rumjantsev oli yksi Venäjän avaintekijä tuossa pitkässä prosessissa, joka tuotti tuloksen.
*****
”
Venäjällä ei kuitenkaan voi olla vapaata rajaa Naton kanssa, koska meillä on erimielisyyksiä sen blokin kanssa.” suurlähettiläs Rumjantsev toteaa tylynoloisesti Kerstin Kronvallille eilen julkaistussa haastattelussa. Kun Kronvall perää jatkona, mitä Venäjän suurlähettiläs tarkoittaa ”
vapaalla rajalla”, niin Rumjantsev tarkoittaa sillä rajaa, joka ”
ei ole vahvasti aseistettu”.
Venäjän Suomen-suulähettiläs Aleksandr Rumjantsevin ajatukset ja myös Venäjän Suomen-politiikan voi tiivistää kahteen päämäärälauseeseen: ”
Pidä Suomi maana, joka ei ole vahvasti aseistettu. Jos Suomi kuuluu sotilas- tai puolustusliitoon, Suomi on vahvasti aseistettu, jolloin Suomella olisi omaa päätäntävaltaa ilman että painostuksemme tuottaisi toivottua tulosta.”
Venäjän mielestä Suomi ei siis ole vahvasti aseistettu eikä siksi muodosta Venäjälle uhkaa. Venäjä siis katsoo, että tällä hetkellä se kykenee toteuttamaan Suomessa ne mahdollisesti tarvittavat sotilaalliset toimet tai niillä painostamisen, joita ehkä tarvittaisiin sota- ja kriisitilanteessa. Ennen kaikkea Venäjä katsoo, että se voi tarvittaessa painostaa sotilaallisesti heikkoa Suomea niin, että Suomi tekee Venäjän edun mukaisia päätöksiä. Kysymys on pohjimmiltaan siitä Suomen itsemääräämisoikeuden ja itsenäisyyden asteesta, jonka Venäjä Suomelle korkeintaan soisi.
Itärajan pakolaiskiista on hyvä esimerkki, miten Venäjä saa päämääränsä ja etunsa läpi Suomessa suhteellisen helposti. On myös muistettava, ettei Venäjän etu välttämättä ole sama kuin Suomen etu. Tuo on se perusasia, joka on aina ratkaistava maan todellisen itsemääräämisoikeuden ja itsenäisyyden määrää arvioitaessa.
Venäjän mielestä Venäjän rajanaapurin tulee olla siis heikosti aseistettu, jotta se olisi Venäjälle mieleen. Kyse on Venäjän etupiiri- ja puskurivaltiopolitiikasta. Jos rajanaapuri ei ole sentään Venäjän sotilasliitolainen, niin ainakin sen on syytä olla sotilaallisesti heikko niin, että Venäjä voi tarvittaessa painostustoimin vaikuttaa maan poliittiseen päätöksentekoon ja käyttäytymiseen. Venäjälle ”v
apaa raja” on siis yhtä kuin ”
ei ole vahvasti aseistettu raja”.
Jos Venäjä ei reagoi mitenkään niihin toimiin, mitä Suomi tekee puolustuspolitiikassa ja varustautumisessa, ei Venäjä koe Suomen toimia uhkaaviksi. Venäjä katsoo, ettei Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyö ratkaisevasti lisää kummankaan maan sotilaallista suorituskykyä. Venäjä katsoo myös, että Suomen kriisi- ja sotatilanteessa velvoitteettomat puolustusyhteistyösopimukset Viron, Puolan, Iso-Britannian ja Yhdysvaltojen ja pian myös Saksan kanssa eivät lisää Suomen sotilaallista suorituskykyä.
Nähtäväksi jää, miten Venäjä tulee katsomaan EU:n puolustusyhteistyön tiivistymistä ja missä vaiheessa Venäjä kokee yhteistyön niin vahvaksi, että EU koetaan Natoa vastaavana uhkana.
Nato on Venäjälle kirosana. Nato on aina ollut Venäjälle kirosana. Venäjä on aina kokenut ja kokee jatkossakin aina Naton uhkaksi, poikkeus tästä on ollut vain muutaman vuoden mittainen Jeltsinin presidenttikaudella. Natolla on Venäjällä kylmän sodan aikainen maine ja siitä Nato ei pääse eroon, vaikka tekisi mitä Venäjän suhteen.
Se, miksi Venäjä näkee Naton uhkana ja miksi Venäjä ei voi tehdä sotilaallisia toimia Nato-maissa, on Nato-maiden turvana olevat Yhdysvaltain, Ranskan ja Iso-Britannian ydinaseet, ei konventionaaliset aseet. Ydinaseet ovat puolustuskyvyn korkein taso, jota Naton ulkopuolisilla mailla ei ole turvana eikä pelotteena. Jos Natolla ei olisi ydinaseita, tuskin Venäjä kokisi Natoa sellaisena uhkana kuin mitä se nyt tuntee.
Suomi ja Ruotsi saavat yksinään tai yhdessä lisätä konventionaalisten aseiden varustustaan kuinka paljon tahansa, mutta sitä varustautumista Venäjä ei koe uhkaksi, koska siihen Venäjän kykenee aina vastaamaan omalla konventionaalisten aseiden voimallaan.
Euroopan turvallisuusongelmat ovat erityisesti vanhoissa Natoon kuulumattomissa neuvostotasavalloissa, joissa Naton on lähes mahdoton toimia edes vakauttavana tekijänä ilman suursodan vaaraa. Nyt toimintavälineeksi lännessä on päätetty ottaa EU ja EU:n tiivistyvä puolustusyhteistyö. Euroopan turvallisuus edellyttää entisten neuvostotasavaltojen sekä myös muiden Venäjään rajaan liittyvien ”
vapaan rajan omaavien ja vahvasti aseistamattomien” valtioiden - siis Suomen ja Ruotsin - turvallisuuspoliittisen aseman vahvistamista. Kun Nato ei voi oikein toimia vanhoissa neuvostotasavaloissa, niin ehkäpä EU
****
"
JEF är ju inte en Natostyrka, utan ett brittiskt initiativ och en brittisk ledd verksamhet. Det innebär att vi kan delta, men vi har inget åtagande att delta i operationer." totesi Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist Dagens Nyheter -lehdelle 4.2.2017 (
DN 5.2.2017), kun Suomi ja Ruotsi ovat yhdessä harkitsemassa osallistumista Iso-Britannian johtamiin JEF-joukkoihin (Joint Expeditionary Force). Ruotsi ja Suomi olisivat ainoat Naton ulkopuoliset maat noissa joukoissa.
Vapaasti suomennettuna: ”
JEF ei ole Naton joukko, vaan brittiläinen vireillepano ja brittien vetämä. Tämä tarkoittaa, että voimme osallistua [JEF-operaatioihin], mutta meillä ei ole velvollisuutta osallistua operaatioihin.”
”
Kyseessä ei kuitenkaan ole Naton hanke.”, totesi Helsingin Sanomissa puolestaan puolustusministeri Jussi Niinistö Suomen osallistumisesta JEF-joukkoihin (
HS 5.2.2017).
"
Tämä ei liity Naton viidenteen artiklaan. Kyseessä on Britannian oma hanke. Jos yhteistyöhön lähdetään, osallistumisesta tehdään joka kerta erikseen kansallinen poliittinen päätös." Niinistö totesi lisäksi Suomen osallistumisesta JEF-joukkoihin lähes kaikissa suomalaismedioissa 5.2.2017 (esim.
Demokraatti 5.2.2017,
KSML 5.2.2017,
MTV3 5.2.2017 ja
Suomenmaa 5.2.2017).
Huh, noita puolustusministereitämme ja heidän Nato-yhteistyöpelkoa. Nato ja sen 5. artikla - nuo kirotut sanat Suomelle ja Ruotsille!
Vastaavaa raamatullista Juudas- ja Pietari-tyyppistä Naton kieltämistä Suomi ja Ruotsi ovat harjoittaneet koko kylmän sodan jälkeisen ajan. Kielletään kaikki se, mikä vähänkin liittyy tai edes vihjaa sotilaalliseen ja velvoittavaan yhteistyöhön Naton kanssa.
Se, mikä Suomelle ja Ruotsille tulee sopimaan EU:ssa, ei sovi Natossa. Miksi? Siksi, koska Natolla on ydinaseturva, mutta EU:lla ei. Natolla on ydinasepelote, EU:lla ei.
Jos Venäjä luokittelee Nato vihollisekseen, tuntuu Nato olevan jonkinmoinen vastenmielisyys myös Suomelle ja Ruotsille. Kaikki sotilaallinen yhteistyö, joka liittyy Natoon tai johonkin Nato-maaryhmittymään, pyritään kieltämään niin Suomessa kuin myös Ruotsissa hyvissä ajoin ennalta.
Suomi ja Ruotsi toimivat kuin raamatulliset Juudas tai Pietari, ja Nato kielletään aina vähintään kolmeen kertaan Pietarin tapaan. Ettei vain vahingossakaan Suomi ja Ruotsi olisi tekemässä Naton kanssa sellaista sotilaallista yhteistyötä, joka lisäisi Suomen, Ruotsin ja Nato-maiden yhteistä turvallisuutta sekä vahvistaisi myös Euroopan yleistä puolustuskykyä Venäjää vastaan.
Miksi ihmeessä Suomi ja Ruotsi näin toimivat ja miksi aina puheet ovat tuollaisia? Mikä idea tällä toimintatavalla on? Kysymys ei kuitenkaan ole maiden tosiasiallisesta turvallisuuspolitiikan linjasta.
Kyse on siis Venäjästä. Kyse on Venäjästä etenkin Suomen osalta. Suomen omaa päätösvaltaa Venäjä kykenee niin halutessaan kaventamaan ja niin pitkään tämä mahdollisuus Venäjällä on, kun Suomen itäraja on ”
vapaa raja ja vahvasti aseistamaton” Rumjantsevin sanoilla ilmaistuna. Nato-suhteiden kieltäminen on osa tätä Venäjän myötäilyprosessia.
Todellisella itsemääräämisoikeudella ja itsenäisyydellä on aina hintansa.
