Maailmanpalostahan tässä on kysymyskin. Naton ulkopuolella on todennäkoisempää pysyä ulkopuolella siitä isosta rähinästä. Ruotsi, sveitsi esimerkkinä ww2. Mielestäni suomi pysyy sodan ulkopuolella varmemmin liittoutumattomana kuin naton jäsenenä. Pidän todennäkoisempänä sitä että natossa joku osapuoli joutuu venäjän kanssa konfliktiin kuin suomi. (oli natossa tai ei)
Tulevaisuudessa joku ukraina,georgia,moldova jäsenenä on ruutitynnyri.
Kuten sanoin niin nää kriisinhallintaoperaatiot on eri asia, niihin mennään vapaaehtoisesti nyt ja tulevaisuudessa oli natoa tai ei.
Tähän mennessä tapahtuneiden operaatioiden pohjalta näyttäisi siltä että Venäjän toteuttamat hyökkäykset, miehitykset ja painostukset kohdistuvat erityisesti rajanaapureihin tai muille lähialueille. Eikä koskaan, eikä missään tapauksessa sellaisiin kohteisiin jotka ovat NATO:n jäseniä. Eli tällä logiikalla (jota myös yllä, omassa viestissäsi, ennustat) Venäjän uhka kohdistuu tulevaisuudessakin ainoastaan sotilaallisesti liittoutumattomiin maihin. Tuohon yllä olevaan listaan voi näillä edellytyksillä lisätä Valko-Venäjän ja Suomen.
Pidän täysin varmana että tämä sama jako Venäjän mahdollisuuksissa tulee säilymään myös tulevaisuudessa. Venäjällä ei ole sellaisia resursseja joita se voisi käyttää Puolustusliiton jäsenmaita vastaan..Sotilaallinen hyökkäys NATO:a vastaan johtaisi aina ja kaikissa tapauksissa Venäjän tappioon. Tällaisessa tapauksessa jäisi epäselväksi vain se miten suureksi sodaksi hyökkäys eskaloituisi.
Suomen osalta kannattaa aina katsoa karttaa ja geopoliittista asemaamme. Se kertoo erittäin paljon siitä mihin Suomi mahdollisesti joutuu osallistumaan. Meillä on pitkä yhteinen maayhteys Venäjän kanssa. Kaikkiin muihin suuntiin olemme meren takanainen alue (Suomenlahti, Itämeri, Pohjanlahti). Venäjälle Suomen alue muodostaa strategisesti erittäin merkittävän mahdollisuuden vahvistaa asemaansa Pohjois-Euroopassa. Juuri tämän vuoksi Napoleon ja Aleksanteri I tekivät sopimuksen Suomen asemasta osana Venäjää (Tilsit 1807). Tällä mandaatilla ja seuraavana vuonna Ruotsia vastaan käymänsä sodan oikeutuksella Venäjä sai haltuunsa Suomen. Tämä sopimus (yhdessä Ruotsia vastaan käydyn sodan lopputulos ja rauhansopimus, Hamina 1809)) nähdään Venäjällä edelleenkin validina perustana Suomen alueeseen kohdistuville vaatimuksille.
Tässä vielä kyseisen Haminan rauhansopimuksen mukainen aluejako. Jatkan vielä hieman siitä miten venäläiset näkevät Suomen aseman.
Nykyään tilanne Itämeren alueella on Venäjän kannalta huomattavasti ikävämpi kuin aikaisemmin. Venäjällä on pääsy Itämerelle vain pieneltä alueelta Suomenlahden pohjukasta sekä täysin maayhteyksiä vailla olevasta ja muusta Venäjästä eristyksissä olevasta Kaliningradista.
Kaiken lisäksi Baltianmaat, Puola ja Itäinen Saksa, jotka aikaisemmin olivat Venäjän alaisuudessa, ovat nykyään itsenäisiä valtioita sekä Puolustusliiton ja EU:n jäsenmaita. Jokainen ymmärtää ettei Venäjällä ole minkäänlaisia mahdollisuutta palauttaa valtaansa niiden osalta.
Vain Suomen alue antaisi Venäjälle mahdollisuuden päästä paremmin Itämerelle. Toisekseen Suomi tarjoaa Venäjälle turvallisen sekä vahvan ja helposti puolustettavan osuuden Luoteisrajalleen. Puhumattakaan siitä että Suomi antaisi alueellisesti vahvan infrastruktuurin/tukialueen myös tulevaisuudessa Arktiselle alueelle suuntautuvalle toiminnalle. Teollisuudelle ja liikenteelle jne. Suomi on laaja sekä harvaan asuttu alue jossa olisi tulevien vuosisatojen aikana elintilaa moninkertaisesti nykyistä suuremmalle määrälle venäläistä asutusta.
Venäjällä ollaan jo pitkällä suunnitelmien toteutuksessa Suomen osalta. He ovat vahvistamassa osuuttaan Suomen perusenergian tuottajana. Fennovoiman valmistumisen jälkeen käytännössä likimain puolet maamme perusenergiasta tulee Venäjältä, välittömäisti ja välillisesti.
Suomesta on hankittu merkittävästi kaivosteollisuuden sekä muun perusteollisuuden tuotantolaitoksia. Saman aikaisesti suomalainen teollisuus on tehnyt Venäjälle erittäin suuria investointeja. Yksistään valtion (enemmistö)omisteinen Fortum on mukana yli viiden miljardin investoinneissa Venäjälle. Tavallaan myös Fortumin investoinnit Saksaan tulevat kasvattamaan yhteistyötä Venäjän suuntaan. Suomalaisen yhteiskunnan sitoutuneisus Venäjään kasvaa koko ajan. Jokainen osannee ajatella mitä tämä merkitsee esimerkiksi tilanteessa jossa Suomen hallinnon ja Venäjän tavoitteet ovat erilaisia.
Jos Venäjällä olisi samanlainen demokraattinen yhteiskuntajärjestelmä kuin läntisissä markkinatalousmaissa kaikki tämä teollisen ja kaupallisen yhteistyön lisääntyminen olisi jopa hyvää kehitystä myös Suomelle. Nykyisen kaltaisen rikollisuuden ja diktatuurihallinnon vallitessa (ja Venäjän laajentumispyrkimyksen huomioiden) tilanne on täysin päinvastainen.
Venäjä (siis hallinnon johto) ei suinkaan pelkää NATO:a millään tavoin oman turvallisuutensa osalta. Eikä sellaiseen ole mitään tarvettakaan. Venäjän näkökulmasta ongelma muodostuu pelkästään siitä että Puolustusliiton jäsenyys estää Venäjää palauttamasta valtaansa aikaisemmin hallitsemissaan maissa. Tästä samasta syystä myös Suomen NATO-jäsenyys muodostaisi Venäjän nykyiselle hallinnon tavoitteille ylitsepääsemättömän esteen.
Mutta, ehkä Suomen vasemmisto ja keskusta (ja heidän kannattajansa) näkevät paremmaksi elää tulevaisuudessa venäläisen hallinnon mukaan toimivassa yhteiskunnassa. Toki sen minä heille suon. Vaikea sitä on demokraattisesti toimivassa valtiossa estääkään.
