Suomi NATOn jäseneksi - or not?

[fulcrum]

Skeptisyys poistuu kun poliitikot tajuavat sanoa ettei karhun kainalossa ole muuta vaihtoehtoa kuin hankkia kavereita. Yksin ei vaan voimat riitä.

Ehkäpä sekä kansa että poliitikot ovat tässä suhteessa tarkkanäköisempiä kuin mitä täällä annetaan ymmärtää? Jos "kaverit" ovat epävakaita tapauksia tyyliin Trump, Orban ja Erdogan niin eihän siinä paljon vihollisia enää edes tarvitse. Eivät ihmiset kammoa Naton tuomaa turvaa, vaan sen tuomia vastuita ja velvoitteita.

 

[jurppi]

NATO:n jäsenmaiden suunnalta katsoen Suomen tilanne on jo kehittynyt sellaiseksi ettei meillä liene nykyisessä (turvallisuus)poliittisessa asetelmassa mahdollisuutta seurata Ruotsia mahdollisen NATO:n jäsenyyshakemuksen osalta. Todennäköisesti myöskään ruotsalaiset eivät halua että Suomi olisi hankaloittamassa heidän mahdollisuuksiaan liittoutumiseen. Tästä kuvasta näkee aika hyvin geopoliittiset syyt.

Ruotsi sijaitsee huomattavasti edullisemmassa asemassa kun ajatellaan sitä kuinka paljon Ruotsin jäsenyys lisäisi muiden jäsenmaiden sitoutumista(=riskiä joutua ottamaan osaa Ruotsin alueen polustukseen) yhteisiin puolustusvelvoitteisiin Venäjän aiheuttaman sotilaallisen uhkan osalta. Itämeri, Pohjanlahti ja Suomi kokonaisuudessaan ovat erinomaisia puskureita Venäjän suuntaan. Toisaalta Ruotsin jäsenyys todennäköisesti antaisi myös helpotusta sekä etua muille puolustusliiton jäsenmaille myös Baltiaan kohdistuvien sitoumusten osalta.

Ruotsin yksittäistä (siis ilman Suomen tapahtuvaa) jäsenyyskäsittelyä helpottaa tietenkin myös se ettei Ruotsilla ole yhteistä maarajaa Venäjän kanssa. Toisekseen Itämeren vastakkaisella rannalla ovat pienet balttilaiset jäsenmaat joiden turvallisuuspoliittista asemaa varmasti helpottaisi/selkiyttäisi Ruotsin jäsenyys.

NATO:n jäsenmaiden yhteisen sotilaallisen puolustuksen näkökulmasta Suomi (omine puolustusvoimineen) hyödyttää merkittävästi Baltian maiden puolustamista pelkästään jo itsenäisenä/ulkopuolisena puskurialueena, ilman että kenenkään pitäisi erityisesti sitoutua meidän avuksemme. Mikä tarkoittaisi väistämättä kyseisen jäsenmaan lähettämien apujoukkonen osallistumista sotaan Venäjää vastaan. Väitän että jokaisessa nykyisessä jäsenmaassa otetaan huomioon tällainen mahdollisuus jäsenhakemusten käsittelyssä. Siitäkin olen varma että Venäjän edustajat tulevat varmasti muistuttamaan tästä riskistä, monen muun (Suomen kannalta kielteisen) argumentin ohella.

Kaiken lisäksi Suomella on (Ruotsista poiketen) monenlaisia yhteisiä sitoumuksia Venäjän kanssa. Niin taloudessa kuin muussakin yhteiskunnallisessa infrastruktuurissa. Me olemme sitoutuneet Venäjään jo niin pitkälle että on todella vaikea uskoa Suomen lähtevän edes hakemaan NATO:n jäsenyyttä. Kaiken lisäksi Suomen sitoutuminen Venäjään (puolin ja toisin) lisääntyy yhä edelleenkin, huolimatta EU:n pakotteista. Olen varma että itänaapurimme kaikkein korkeimmasta johdosta on näistä osattu sopivalla tavalla myös muistutella Saulia.

Ikävä todeta että NATO-jäsenyysjuna meni jo Suomen kohdalta, ehkä se hetkeksi jopa pysähtyi odottamaan, mutta maamme korkein johto ei sillä kertaa ymmärtänyt edes mennä asemalle. Katselemaan kun virolaiset balttialaisine ystävineen hyppäsivät nurkan takaa kyytin. Ja, sillä kertaa venäläiset eivät ehtineet edes kissaa sanoa.

Meidän täytyy vain jäädä odottelemaan aikoja parempia. Ehkä joskus tulevaisuudessa avautuu uudelleen tilaisuus hakeutua muiden Euroopan maiden yhteiseen puolustusliittoon. Jotta sellainen olisi mahdollista tarvitaan todella suuria muutoksia Venäjällä. Tällaisesti on toki olemassa jo merkkejä. Kaikki mhdolliset poliittiset vastustajat on eliminoitu kaikin mahdollisin keinoin. Poliittista oppositiota ei enää ole. Samalla tavalla on hiljennetty kriittisin osa mediaa ja lehdistöä. Valtion yhteiset varat on jo lähes kokonaan tuhlattu varusteluun, sodankäyntiin ja "sisäisen turvallisuuden" organisaatioihin. Melkoinen osa yhteiskunnan varoista on yksinkertaisesti kavallettu valtion korkeimman johdon ja sitä lähellä olevien oligarkkien toimesta. Varmaa on että jonain päivänä venäläisille tulee totuus vastaan.. Niin on historiassa käynyt aina ennenkin.

Se hetki voi tulla esimerkiksi siinä vaiheessa kun Venäjä ajautuu sellaiseen sisäiseen kriisiin jossa Putin joutuu ottamaan laajamittaisesti ja koko valtakuntansa alueella käyttöönsä em. "sisäisen turvallisuuden" joukot. Juuri sellaista tehtävää vasten kyseinen kaarti on perustettu. En millään jaksa uskoa että kyseinen noin 400.000 miehen yksityisarmeija olisi perustetty turhan pantiksi. Sille on varmasti tiedossa todellista käyttöä ja tarvetta.

Sitä odotellessa voimme käydä vaikka käydä kävelyllä koiran kanssa..

 

[jurppi]

Ehkäpä sekä kansa että poliitikot ovat tässä suhteessa tarkkanäköisempiä kuin mitä täällä annetaan ymmärtää? Jos "kaverit" ovat epävakaita tapauksia tyyliin Trump, Orban ja Erdogan niin eihän siinä paljon vihollisia enää edes tarvitse. Eivät ihmiset kammoa Naton tuomaa turvaa, vaan sen tuomia vastuita ja velvoitteita.

Johtuen maantieteellisestä asemastamme, Suomen kannalta ei NATO:n jäsenyydessä ole muuta kuin etuja. Olemme puolustusliiton ainoan potentiaalisen vihollisen lähin rajanaapuri koko Pohjois-Euroopan alueella. Kaytännössä yksikään toinen jäsenmaa ei edes kuvittele että pieni Suomi olisi puolustamassa muuta kuin omaa aluettaan/rintamaansa Venäjän ja Euroopan välissä.

Toisaalta ei ole kovin relevanttia odottaa että muutkaan olisivat lähettämässä joukkojaan meidän avuksemme, vaikka olisimme NATO:n jäsenmaa. Mutta saisimme varmasti kaikenlaista aseistusta ja muuta informaatio, tulenjohto, tiedustelu jne. apua puolustusliitolta. Puolustusliiton jäsenmaana Suomella olisi myös käytettävissään sellaisia erityisiä/yhteisiä asejärjestelmiä/resursseja jotka antaisivat huomattavasti nykyistä kattavamman pelotteen sille ainoalle mahdolliselle viholliselle. Siis sellaisen pelotteen joka suurella todennäköisyydellä pitäisi meidän jopa kokonaan erossa sotilaallisista toimista.

Sen verran pitää toki ymmärtää sotilasasioita että vihollinen hyökkää vain itseään heikompaa vastustajaa kohtaan.

 

[yrjö]

Ehkäpä sekä kansa että poliitikot ovat tässä suhteessa tarkkanäköisempiä kuin mitä täällä annetaan ymmärtää? Jos "kaverit" ovat epävakaita tapauksia tyyliin Trump, Orban ja Erdogan niin eihän siinä paljon vihollisia enää edes tarvitse. Eivät ihmiset kammoa Naton tuomaa turvaa, vaan sen tuomia vastuita ja velvoitteita.

USA ei ole yhtä kuin Trump. Hän on uusi virassa. Suhde oli lähes sama Obaman aikaan.

 

[tulikomento]

Johtuen maantieteellisestä asemastamme, Suomen kannalta ei NATO:n jäsenyydessä ole muuta kuin etuja. Olemme puolustusliiton ainoan potentiaalisen vihollisen lähin rajanaapuri koko Pohjois-Euroopan alueella. Kaytännössä yksikään toinen jäsenmaa ei edes kuvittele että pieni Suomi olisi puolustamassa muuta kuin omaa aluettaan/rintamaansa Venäjän ja Euroopan välissä.

Toisaalta ei ole kovin relevanttia odottaa että muutkaan olisivat lähettämässä joukkojaan meidän avuksemme, vaikka olisimme NATO:n jäsenmaa. Mutta saisimme varmasti kaikenlaista aseistusta ja muuta informaatio, tulenjohto, tiedustelu jne. apua puolustusliitolta. Puolustusliiton jäsenmaana Suomella olisi myös käytettävissään sellaisia erityisiä/yhteisiä asejärjestelmiä/resursseja jotka antaisivat huomattavasti nykyistä kattavamman pelotteen sille ainoalle mahdolliselle viholliselle. Siis sellaisen pelotteen joka suurella todennäköisyydellä pitäisi meidän jopa kokonaan erossa sotilaallisista toimista.

Sen verran pitää toki ymmärtää sotilasasioita että vihollinen hyökkää vain itseään heikompaa vastustajaa kohtaan.

Kansalaiskeskustelu Natosta liikkuu meillä suurin piirtein niin, että suomalaiset olisivat varmaan kyllä mieluusti ottamassa jäsenyyden edut - sotilaallista apua kriisi- ja sotatilanteessa. Mutta toisaalta liittokunnan kollektiivisessa puolustuksessa hiertää se, että meidän pitäisi samalla sitoutua myös auttamaan muita muodossa tai toisessa. Ja tätähän Naton vastustajat jaksavat rummuttaa. Vakioargumentti menee aina niin, että "joudutaan lähettämään varusmiehiä jonnekin aavikolle jenkkien öljysotiin."

 

[tiedotusosasto]

Kansalaiskeskustelu Natosta liikkuu meillä suurin piirtein niin, että suomalaiset olisivat varmaan kyllä mieluusti ottamassa jäsenyyden edut - sotilaallista apua kriisi- ja sotatilanteessa. Mutta toisaalta liittokunnan kollektiivisessa puolustuksessa hiertää se, että meidän pitäisi samalla sitoutua myös auttamaan muita muodossa tai toisessa. Ja tätähän Naton vastustajat jaksavat rummuttaa. Vakioargumentti menee aina niin, että "joudutaan lähettämään varusmiehiä jonnekin aavikolle jenkkien öljysotiin."

Tämähän on syvältä suolesta. Natojäseninä voimme; säilyttää asevelvollisuusarmeijan, päättää itse otammeko vastaan sotilaallista apua (kuten nytkin joskin nyt kukaan ei ole lupautunut sitä antamaan), päätämme itse miten tai millä keinoin osallistumme avunantoon jos joku Nato maa sitä tarvitsee, päätämme itse jos osallistumme Naton operaatioihin (kuten nytkin) ja olemme jo nyt Naton br.kansantuotesuosituksessa puolustusmenoissamme ja jäsenenä saamme mm Natokoordinaation myötä tiedustelu, logistiikka ja materiaalitukea Natolta.

 

[jurppi]

mikään Saksan ja Ranskan asenteessa ei viittaa siihen, että Suomen Natoon liittyminen saisi Merkelin tai sen ranskalaisen ihmepojan tuen. Merkel taisteli jo aikanaan George Bushia vastaan tehden kaikkensa, etteivät Georgia ja Ukraina laittaisi hakemusta. Hän oli valmis suurin piirtein kuolemaan asiansa puolesta. EU ei halua oikeita sotilaallisia ongelmia.

Mikäli Suomen pitkä maaraja on tällä hetkellä ongelma, tieto on tullut presidentin kansliaan aikapäiviä.

Voisi pitää jokseenkin varmana että tällaisia keskusteluita on käyty Merkelin ja Putinin sekä muidenkin toimijoiden kesken jne. Todennäköisesti näitä on selvitelty myös Suomen poliittisen johdon (ml. presidentti) kanssa. Vaikkei kaikkia salaisuusia olisikaan jaettu..

Suomen asema näyttäytyy eurooppalaisille (ja muillekin) maille kovin erilaisena kuin meille. Joskus jopa erilaisena kuin me itse kuvittelemme. Toisekseen muualla tunnetaan myös maamme historiaa. Kaikilla näillä asioilla on oma merkityksensä kun haetaan kumppanuuksia. Ratkaisuihin vaikuttaa muutkin seikat kuin suomalaisten halut ja toivomukset. Saksalle ja muillekin EU:n jäsenmaille on merkitystä myös suhteilla kolmansiin osapuoliin. Kuten esimerkiksi Venäjään.

Luonnollisesti jokaisen valtion johtaja(t) miettivät ratkaisuja oman maansa lähtökohdista, punniten mahdollisia hyötyjä sekä haittoja omalle yhteiskunnalleen.

Olen aivan varma että mahdollisen NATO-jäsenyyshakemuksen osalta Suomen ja Ruotsin asemaa punnitaan monelta kantilta. Niin yhdessä kuin erikseenkin. Vaikka virallisesti (ainakin suomalaisten asiaa kysellessä) NATO:n suunnalta kerrotaan että Ruotsi ja Suomi ovat samalla viivalla mahdollisen jäsenyyden suhteen niin toisenlaisiakin mielipiteitä on kuulunut.

Jotain ehkä kertoo sekin että myös suomalaisten poliitikkojen mielipiteet ovat vuosien varrella muuttuneet. Aikaisemmin avoimesti NATO-optioista ja jäsenyydestä yleensäkin annetut kommentit ovat oikeastaan loppuneet kokonaan. Ennen suurin pelko kohdistui lähinnä siihen että Ruotsi jäisi ikään kuin vapaamatkustajaksi jos Suomi liittyy NATO:on.
Vielä reilut kymmenen vuotta sitten sanottiin että liittymistä harkitaan kun se tulee ajankohtaiseksi tai tarpeelliseksi. Nykyään tällaisia arvioita ei kuule poliitikoilta. Paljon enemmän kommentoidaan sitä ettei saa antaa Venäjälle minkäänlaisia aiheita epäillä Suomen aikomuksia.

Ilmeisesti jostain syystä tarve puolustusliiton jäsenyydelle on poliitikkojen mielestä vähentynyt, jollei jopa kadonnut kokonaan..

Toki Suomella on omat valttikorttinsa. Me olemme sodalla hankkineet itsenäisyytemme ja kyenneet puolustautumaan Venäjän hyökkäystä vastaan yksinkin. OIemme säilyttäneen (suurelta osin)itsenäisyytemme vaikka suurin osa Neuvostoliiton muista naapureista miehitettiin ja muutetiin kommunistisiksi alusmaiksi. Meillä on edelleenkin yleinen asevelvollisuus ja koko maan kattava alueellinen puolustusjärjestelmä. Näinhän me itse näemme oman asemamme.

Mutta Keski-Euroopasta katsottuna tilanne näyttää toisenlaisena.. Suomi on jo itsessään erinomainen puskurivaltio. Se jopa sijaitsee meren takana (Itämeri-Pohjanlahti). Siltä suunnalta ei ole kovin suurta pelkoa että venäläiset olisivat välittömästi kolkuttamassa oman rajan takana. Jos ne hullut suomalaiset kaiken lisäksi ovat vastahakoisia liittymään puolustusliittoon niin miksi heitä turhaan houkutellaan jäsenyyteen. Joutuisimme ehkä lähettämään omia vähäisiä joukkojamme merten taakse, sotimaan venäläisiä vastaan. Kaiken lisäksi historia kertoo että ovat venäläisten kanssa olleet aikaisemminkin samaa maata ja kansaa.

 

[Passi]

Tämähän on syvältä suolesta. Natojäseninä voimme; säilyttää asevelvollisuusarmeijan, päättää itse otammeko vastaan sotilaallista apua (kuten nytkin joskin nyt kukaan ei ole lupautunut sitä antamaan), päätämme itse miten tai millä keinoin osallistumme avunantoon jos joku Nato maa sitä tarvitsee, päätämme itse jos osallistumme Naton operaatioihin (kuten nytkin) ja olemme jo nyt Naton br.kansantuotesuosituksessa puolustusmenoissamme ja jäsenenä saamme mm Natokoordinaation myötä tiedustelu, logistiikka ja materiaalitukea Natolta.

En ole täysin selvillä naton velvoitteista, mutta eikö tuo väittämä kumminkin ole väärin. Koko puolustusliittohan menettää osittain merkityksen jos avunannon tyyppi on vapaaehtoista. Eihän suomikaa voi olettaa saavansa sotilaallista apua natolta, jos avunanto on vapaaehtoista.

"Naton 5. artikla on Pohjois-Atlantin sopimuksen artikla, joka määrittää Naton jäsenvaltioiden velvoitteen puolustaa muita jäsenvaltioita"

Olen aina luullut että tuo tarkoittaa sotilaallista apua "kalustoa ja miehiä".
Tuo voi siis tarkoittaa rättejä, lumppuja,sympatiaa?

 

[Lurker]

En ole täysin selvillä naton velvoitteista, mutta eikö tuo väittämä kumminkin ole väärin. Koko puolustusliittohan menettää osittain merkityksen jos avunannon tyyppi on vapaaehtoista. Eihän suomikaa voi olettaa saavansa sotilaallista apua natolta, jos avunanto on vapaaehtoista.

"Naton 5. artikla on Pohjois-Atlantin sopimuksen artikla, joka määrittää Naton jäsenvaltioiden velvoitteen puolustaa muita jäsenvaltioita"

Olen aina luullut että tuo tarkoittaa sotilaallista apua "kalustoa ja miehiä".
Tuo voi siis tarkoittaa rättejä, lumppuja,sympatiaa?

Ei se ole väärin. NATO on läntisten demokratioiden tapa hoitaa puolustus yhdessä. Miten tämä tapahtuu, se päätetään yhdessä neuvottelemalla ja toteuttamalla operatiivinen suunnittelu. Se ei tapahdu niin että joku käskee miten homma hoituu eikä se tapahdu niin että kukaan ei lähetä mitään tai lähettää vaan oliiviöljyä.

Eli: yhdessä arvioidaan mitä tarvitaan ja yhdessä päätetään miten homma hoidetaan. Siellä on ihan järkeviä ihmisiä. Suuntaviivoja voi katsoa vaikka Baltiasts tai Turkista tai kylmän sodan aikaisesta Saksasta.

NATO:n operaatioiden (muut kuin kollektiivinen puolustus) osalta homma on samanlainen, mutta poikkeus on se että jäsenmaa voi jäädä halutessaan pois kokonaan, kuten esim Kreikka Kosovossa.

 

[tiedotusosasto]

Periaatteessahan jos olemme Natossa (ja muutenkin), on kohtuutonta odottaa muuta apua kuin mitä on itsekin valmis antamaan. Toisaalta, jos Venäjä on se taho jota vastaan Nato asettuu niin maantieteellinen tosiasia on, että panoksemme varmasti riittää kun hoidamme oman alueemme.

Natojäsenenä en näe muita mahdollisuuksia kuin hyötyä jäsenyydestä. Jäsenyys on eduksemme kaikissa tilanteissa. Ainoa heikko hetki on jäsenyyden valmistelu.

Myös Nato hyötyy jäsenyydestämme - toisin kuin täällä on jotkut maalailleet. Naton ja naapurimaiden kannalta on eduksi mitä etäänpänä on sotatoimialue ja mitä enemmän siellä on osaavia maavoimia hyvällä motivaatiolla. Ja Suomen kannalta on eduksi, ettemme ole yksin kun kuitenkin tätä aluetta puolustamme. Baltian ja Ruotsin puolustuksen kannalta on merkittävää jos Venäjä joutuu huomioimaan pois pohjoisemman ilmansuunnan, Pietarin ja Suomenlahden huollon ja Tukholmaa edeltävän saariston. Suomen Natojäsenyys on Natolle vain hyväksi koska strategia perustuu puolustamiseen - Suomi ei ole hyökkäämässä minnekään eikä tarvitse liioin Naton lisäpanostusta rauhan aikana.

 

[Passi]

Ei se ole väärin. NATO on läntisten demokratioiden tapa hoitaa puolustus yhdessä. Miten tämä tapahtuu, se päätetään yhdessä neuvottelemalla ja toteuttamalla operatiivinen suunnittelu. Se ei tapahdu niin että joku käskee miten homma hoituu eikä se tapahdu niin että kukaan ei lähetä mitään tai lähettää vaan oliiviöljyä.

Eli: yhdessä arvioidaan mitä tarvitaan ja yhdessä päätetään miten homma hoidetaan. Siellä on ihan järkeviä ihmisiä. Suuntaviivoja voi katsoa vaikka Baltiasts tai Turkista tai kylmän sodan aikaisesta Saksasta.

NATO:n operaatioiden (muut kuin kollektiivinen puolustus) osalta homma on samanlainen, mutta poikkeus on se että jäsenmaa voi jäädä halutessaan pois kokonaan, kuten esim Kreikka Kosovossa.

Mielestäni ristiriita siihen mitä tiedotusosasto kirjoitti.

"päätämme itse miten tai millä keinoin osallistumme avunantoon"

Eli rautalangasta. Saako suomi naton jäsenenä oikeata sotilaallista apua jos joudutaan venäjän hyökkäyksen kohteeksi?

Pitääkö suomen lähettää apua (reserviläiset, vapaaehtoiset joukot on eri asia) vaikka puolaan jos puola joutuu venäjän aseellisen hyökkäyksen kohteeksi?
Tuleeko suomen rajasta automaattisesti rintama?

Jossain savimaja operaatioissa ymmärrän että sinne menee jäsenvaltiot vapaaehtoisesti ja lähetettävät sotilaatikin on vapaaehtoisia.

 

[tiedotusosasto]

Pitääkö suomen lähettää apua (reserviläiset, vapaaehtoiset joukot on eri asia) vaikka puolaan jos puola joutuu venäjän aseellisen hyökkäyksen kohteeksi?
Tuleeko suomen rajasta automaattisesti rintama

Jos Venäjä hyökkää Puolaan niin se ensinnäkin saattaa saada turpaansa pelkästään puolalaisilta ja toisekseen kyseessä on jo maailmanpalo jossa riittävä huoli on, että pidämme oman alueemme. Kaiken lisäksi silloin läntisellä maailmalla, Natolla, EU:lla ja meillä kaikilla on silloin yhteinen vihollinen.

 

[Passi]

Jos Venäjä hyökkää Puolaan niin se ensinnäkin saattaa saada turpaansa pelkästään puolalaisilta ja toisekseen kyseessä on jo maailmanpalo jossa riittävä huoli on, että pidämme oman alueemme. Kaiken lisäksi silloin läntisellä maailmalla, Natolla, EU:lla ja meillä kaikilla on silloin yhteinen vihollinen.

Maailmanpalostahan tässä on kysymyskin. Naton ulkopuolella on todennäkoisempää pysyä ulkopuolella siitä isosta rähinästä. Ruotsi, sveitsi esimerkkinä ww2. Mielestäni suomi pysyy sodan ulkopuolella varmemmin liittoutumattomana kuin naton jäsenenä. Pidän todennäkoisempänä sitä että natossa joku osapuoli joutuu venäjän kanssa konfliktiin kuin suomi. (oli natossa tai ei)
Tulevaisuudessa joku ukraina,georgia,moldova jäsenenä on ruutitynnyri.

Kuten sanoin niin nää kriisinhallintaoperaatiot on eri asia, niihin mennään vapaaehtoisesti nyt ja tulevaisuudessa oli natoa tai ei.

 

[Lurker]

Mielestäni ristiriita siihen mitä tiedotusosasto kirjoitti.

"päätämme itse miten tai millä keinoin osallistumme avunantoon"

Eli rautalangasta. Saako suomi naton jäsenenä oikeata sotilaallista apua jos joudutaan venäjän hyökkäyksen kohteeksi?

Pitääkö suomen lähettää apua (reserviläiset, vapaaehtoiset joukot on eri asia) vaikka puolaan jos puola joutuu venäjän aseellisen hyökkäyksen kohteeksi?
Tuleeko suomen rajasta automaattisesti rintama?

Jossain savimaja operaatioissa ymmärrän että sinne menee jäsenvaltiot vapaaehtoisesti ja lähetettävät sotilaatikin on vapaaehtoisia.

En näe ristiriitaa. Suomi saisi konkreettista apua. Puolan tai Baltian tapauksessa tuskin lähettäisimme itse mitään koska se ei ole sotilaallisesti tarkoituksenmukaista. Asia on näin oikeastaan kaikissa skenaarioissa joissa Venäjä on osapuoli.

Suomen raja on rintama jos Venäjä niin haluaa. Se ei riipu siitä onko Suomi NATO:n jäsen vai ei.

 

[Lurker]

Maailmanpalostahan tässä on kysymyskin. Naton ulkopuolella on todennäkoisempää pysyä ulkopuolella siitä isosta rähinästä. Ruotsi, sveitsi esimerkkinä ww2. Mielestäni suomi pysyy sodan ulkopuolella varmemmin liittoutumattomana kuin naton jäsenenä. Pidän todennäkoisempänä sitä että natossa joku osapuoli joutuu venäjän kanssa konfliktiin kuin suomi. (oli natossa tai ei)
Tulevaisuudessa joku ukraina,georgia,moldova jäsenenä on ruutitynnyri.

Tuolle näkemykselle on varsin vajavaiset perusteet. Itse koen että olemme paremmassa turvassa jos voimasuhteet on 1:10 meidän eduksi kuin 1:10 Venäjän eduksi. Nyt ollaan jälkimmäisessä tilanteessa.

 

[Passi]

En näe ristiriitaa. Suomi saisi konkreettista apua. Puolan tai Baltian tapauksessa tuskin lähettäisimme itse mitään koska se ei ole sotilaallisesti tarkoituksenmukaista. Asia on näin oikeastaan kaikissa skenaarioissa joissa Venäjä on osapuoli.

Suomen raja on rintama jos Venäjä niin haluaa. Se ei riipu siitä onko Suomi NATO:n jäsen vai ei.

Juuri näin. Oma arvaus on että se on rintama silloin jos suomi on naton jäsen.

 

[Lurker]

Juuri näin. Oma arvaus on että se on rintama silloin jos suomi on naton jäsen.

Oma arvaus on että ilman jäsenyyttä se on ainoa rintama ja sillon ollaan kusessa.

 

[tiedotusosasto]

Mielestäni suomi pysyy sodan ulkopuolella varmemmin liittoutumattomana kuin naton jäsenenä.

Kun usko riitäisikin. Itse ajattelen, että pahinpaan kannataa varautua ja olla Natossa kuin, että jäädään toivomaan ettei Venäjä meitä huomaa.

 

[Sardaukar]

Juuri näin. Oma arvaus on että se on rintama silloin jos suomi on naton jäsen.

Pää pensaaseen ja perse pystyyn. Rasvat mukaan ettei tule peppuun kuivana.

Tuohan se on se visio?

 

[Passi]

Kun usko riitäisikin. Itse ajattelen, että pahinpaan kannataa varautua ja olla Natossa kuin, että jäädään toivomaan ettei Venäjä meitä huomaa.

Näin juuri. Tässähän tullaa juuri siihen olelliseen että nato on mielipidekysymys toisin kuin jotkut väittävät. Enkä tarkoita nyt keskusteluun osallisutuneita.

Nato on kuin avioliitto. Se voi olla ihanaa mutta mukana tulee myös velvollisuudet ja vastuut. Pakkoavioliitot harvemmin toimii. Varsinkin kuin toinen osapuoli ei halua sitä... Suomen kansa.