- Status
Perde
Luutnantti
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö hämmästelee suomalaisen Nato-keskustelun rintamalinjoja. Niinistön mukaan keskustelua käydään ikään kuin olisi olemassa vain kaksi päinvastaista ääripään vaihtoehtoa: liittyminen suoraan Natoon tai peruutus taaksepäin eli liittoutumattomuuden linjan vaihtaminen vanhaan absoluuttiseen puolueettomuuteen.
- Haluaisin pudottaa vähän tabuja tästä keskustelusta. On olemassa kolmaskin vaihtoehto: omien puolustusvoimien kehittäminen ja kumppanuudet, Niinistö arvioi Päätoimittajien yhdistyksen tapaamisessa Helsingissä torstaina.
Niinistön mukaan kumppanien hakemisessa on useitakin vaihtoehtoja. Esimerkiksi Ruotsin poliittisessa johdossa tunnetaan tällä hetkellä erittäin suurta ja aitoa kiinnostusta turvallisuuspoliittiseen yhteistyöhön Suomen kanssa. Niinistö nostaa esiin myös EU:n puolustusyhteistyön ja kummastelee joidenkin vaikuttajien jyrkkiä asenteita.
- Onko todellakin niin, että suomalaisten kannattaa olla ensimmäisenä teilaamassa EU:n puolustusyhteistyötä ja sanomassa, ettei siitä mitään tule? Vai olisiko niin, että juuri suomalaisten kannattaisi kysellä tämän asiaan perään ja liputtaa sellaisen yhteistyön mahdollisuuksien selvittämisen puolesta?
Jos jonkun asian kokee tärkeäksi, eikö sitä sitten pitäisi rohkeasti aina ajaa?
Niinistö muistuttaa, että Maastrichtin sopimuksessakin käsitellään yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.
- Eli ei sitä nyt aivan naiivia ole pohtia.
Presidentin mukaan on päivänselvää, että Euroopan maat joutuvat tarkastelemaan omaa puolustamistaan.
- Obama on selkeästi viestittänyt, että alkakaa nyt tehdä itsekin jotain itsenne eteen. Voisimmeko siis mennä eteenpäin tässä keskustelussa? Miksi me vain huitaisemme kädellä EU:n turvallisuusyhteistyölle?
Onko EU:n tärkein
arvo unohdettu?
Presidentti korostaa, että Euroopan unionin kaikkein tärkein arvo on rauha. Onko se nyt kokonaan unohdettu, hän kysyy.
- Rauha vaatii myös puolustusta ja aseita. Nyt EU on unohtanut tämän tärkeimmän arvonsa ja ulkoistanut sen Natolle. En tiedä muuta yhteisöä, jossa sen keskeisin arvo turvataan sen yhteisön ulkopuolella. Tässä tapauksessa siis Yhdysvalloissa.
Presidentillä on heittää pieni piikki myös niiden poliitikkojen suuntaan, jotka nyt yllättäen ovat julistautuneet Nato-kannattajiksi ja ilmoittavat olleensa samaa mieltä koko ajan, mutta vaienneensa aiemmin asiasta.
- Jos jonkun asian kokee tärkeäksi, eikö sitä sitten pitäisi rohkeasti aina ajaa?
Niinistö peräänkuuluttaa avointa keskustelua. Hän isännöikin 8.-9. kesäkuuta Kultarannassa keskustelutilaisuutta, jossa aiheina ovat muun muassa Venäjän kehitys, Euroopan tilanne, kyber- ja informaatioturvallisuus sekä puolustuksen kehittäminen.
Ulla Appelsin
- Haluaisin pudottaa vähän tabuja tästä keskustelusta. On olemassa kolmaskin vaihtoehto: omien puolustusvoimien kehittäminen ja kumppanuudet, Niinistö arvioi Päätoimittajien yhdistyksen tapaamisessa Helsingissä torstaina.
Niinistön mukaan kumppanien hakemisessa on useitakin vaihtoehtoja. Esimerkiksi Ruotsin poliittisessa johdossa tunnetaan tällä hetkellä erittäin suurta ja aitoa kiinnostusta turvallisuuspoliittiseen yhteistyöhön Suomen kanssa. Niinistö nostaa esiin myös EU:n puolustusyhteistyön ja kummastelee joidenkin vaikuttajien jyrkkiä asenteita.
- Onko todellakin niin, että suomalaisten kannattaa olla ensimmäisenä teilaamassa EU:n puolustusyhteistyötä ja sanomassa, ettei siitä mitään tule? Vai olisiko niin, että juuri suomalaisten kannattaisi kysellä tämän asiaan perään ja liputtaa sellaisen yhteistyön mahdollisuuksien selvittämisen puolesta?
Jos jonkun asian kokee tärkeäksi, eikö sitä sitten pitäisi rohkeasti aina ajaa?
Niinistö muistuttaa, että Maastrichtin sopimuksessakin käsitellään yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.
- Eli ei sitä nyt aivan naiivia ole pohtia.
Presidentin mukaan on päivänselvää, että Euroopan maat joutuvat tarkastelemaan omaa puolustamistaan.
- Obama on selkeästi viestittänyt, että alkakaa nyt tehdä itsekin jotain itsenne eteen. Voisimmeko siis mennä eteenpäin tässä keskustelussa? Miksi me vain huitaisemme kädellä EU:n turvallisuusyhteistyölle?
Onko EU:n tärkein
arvo unohdettu?
Presidentti korostaa, että Euroopan unionin kaikkein tärkein arvo on rauha. Onko se nyt kokonaan unohdettu, hän kysyy.
- Rauha vaatii myös puolustusta ja aseita. Nyt EU on unohtanut tämän tärkeimmän arvonsa ja ulkoistanut sen Natolle. En tiedä muuta yhteisöä, jossa sen keskeisin arvo turvataan sen yhteisön ulkopuolella. Tässä tapauksessa siis Yhdysvalloissa.
Presidentillä on heittää pieni piikki myös niiden poliitikkojen suuntaan, jotka nyt yllättäen ovat julistautuneet Nato-kannattajiksi ja ilmoittavat olleensa samaa mieltä koko ajan, mutta vaienneensa aiemmin asiasta.
- Jos jonkun asian kokee tärkeäksi, eikö sitä sitten pitäisi rohkeasti aina ajaa?
Niinistö peräänkuuluttaa avointa keskustelua. Hän isännöikin 8.-9. kesäkuuta Kultarannassa keskustelutilaisuutta, jossa aiheina ovat muun muassa Venäjän kehitys, Euroopan tilanne, kyber- ja informaatioturvallisuus sekä puolustuksen kehittäminen.
Ulla Appelsin
Last edited by a moderator:
Irvileuka voisi lisätä, ettei ole myöskään taloudellisia edellytyksiä.
Eikä ole koskaan ollutkaan.
Edit: Mutta ei se mitään, jos kilpa-autoilussa tekniikan puutteet paikataan hanskalla, sodassa puutteet paikataan verellä ja tahdolla. Jatketaan siis samalla linjalla, ja tapatetaan nuorukaisia vanhaan malliin jos tarve tulee. Sotailu on kivaa, romanttista, ja siitä saadaan pirun hienoja elokuvia, joissa voidaan valehdella taas seuraavalle sukupolvelle, että "IHAN ITE, Ei tarvi auttaa!" & "Torjuntavoitto!"
Leuka rintaan, ja kohti uusia aluemenetyksiä.
Viimeksi muokattu:
Kysymys siitä pitääkö liittyä Natoon tai ei....ei voi kulminoitua siihen, että tänne tulee palkkarmeija Kansasista..vaan edelleen omaan asevelvollisuusjärjestelmään.
Tässä rivisotilaan kommentti; http://www.imatralainen.fi/artikkeli/249814-yleinen-asevelvollisuus-onko-meilla-varaa-siihen
Nato toki edelleyyttää että täältä lähtee sitten jengiä Ukrainaan jos Ukraina liittyyy NATOon ja Ukrainaan hyökkään NATOon kuulumaton maa.
Tässä rivisotilaan kommentti; http://www.imatralainen.fi/artikkeli/249814-yleinen-asevelvollisuus-onko-meilla-varaa-siihen
Nato toki edelleyyttää että täältä lähtee sitten jengiä Ukrainaan jos Ukraina liittyyy NATOon ja Ukrainaan hyökkään NATOon kuulumaton maa.
aj77
Greatest Leader
"- Obama on selkeästi viestittänyt, että alkakaa nyt tehdä itsekin jotain itsenne eteen. Voisimmeko siis mennä eteenpäin tässä keskustelussa? Miksi me vain huitaisemme kädellä EU:n turvallisuusyhteistyölle?"
Niin on. Viimeksi kun puolustusyhteistyötä yritettiin sen puuhamiehenä toimi Aadolf.. Sitä ennen Keisari, sitä ennen ties kuka. Mutta vaikka kärjistettyä, niin on kyllä erittäin vaikea kuvitella Eurooppaa joka hoitaa itse oman puolustuksensa. Eu voisi olla se pohja mistä rakennetaan, mutta saanen epäillä kuitenkin. Se ongelma on kustannusten jako. Kuka kantaa minkäkin vastuun.
Paperitiikereitä tähän maailmaan jo mahtuu.
Niin on. Viimeksi kun puolustusyhteistyötä yritettiin sen puuhamiehenä toimi Aadolf.. Sitä ennen Keisari, sitä ennen ties kuka. Mutta vaikka kärjistettyä, niin on kyllä erittäin vaikea kuvitella Eurooppaa joka hoitaa itse oman puolustuksensa. Eu voisi olla se pohja mistä rakennetaan, mutta saanen epäillä kuitenkin. Se ongelma on kustannusten jako. Kuka kantaa minkäkin vastuun.
Paperitiikereitä tähän maailmaan jo mahtuu.
Nykyisessä eurooppalaisessa mielipideilmastossa EU:n yhteisen sotilaselimen perustaminen on sula mahdottomuus. Selviää varsin nopeasti, kun vilkaisee minkälaisia puolueita on äänestetty.
Jos sotilasliittoutumaa halutaan, varmin vaihtoehto on NATO.
Ruotsin kanssa liittoutuminen on täysi kysymysmerkki. Vähän pelkään, että jäisi liian pienimuotoiseksi säätämiseksi, ilman minkäänlaisia todellsia sitoumuksia suuntaan jos toiseen. Ei ainakaan tällä hetkellä vakuuta pätkääkään. Kaikkista vähiten sen jälkeen, jos "puolustusyhteistyö" alkaa haisemaan enemmän kauppapolitiikalle (=Gripen), kuin puolustuspolitiikalle.
TT
Eversti
Juu ei.
Naton artiklat edellyttää että täältä annetaan apua, esim. lähetetään laivalastillinen vessapaperia jos siitä on pulaa sodan takia.
Puolustusvoimien tuleva komentaja sanoo sen selvästi, EU:n puolustus ei ole vaihtoehto NATO:lle.
http://yle.fi/uutiset/puolustusvoimien_tuleva_komentaja_eu-puolustus_ei_ole_naton_vaihtoehto/7287755
Puolustusvoimien tuleva komentaja Jarmo Lindberg on Kultarannassa osallistunut presidentti Sauli Niinistön isännöimiin ulkopoliittisiin keskusteluihin.
Niinistö sanoi eilen sunnuntaina puheessaan, että poliittisesti olisi mahdotonta, että muut EU-maat eivät tukisi konfliktiin joutunutta jäsenmaata. Niinistö myös kehotti Suomea olemaan vähättelemättä EU:n yhteistä turvallisuuspolitiikkaa.
Puolustusvoimien tuleva komentaja suhtautuu EU:n yhteiseen puolustuspolitiikkaan epäilevästi.
– EU:n puolustusta on kehitetty tässä jo useita vuosia. Konkreettista kykyä on peräänkuulutettu. Ikävä kyllä, taisteluosastoja – joissa on konkretiaa ja joukkoja – ei ole tähän mennessä kehitetty. Joku voisi tietysti sanoa, että mitä sopimuksilla on tavoiteltu, ihan maaliin ei ole päästy – ja kehittämisen tarvetta on.
Kysymykseen, ovatko mahdollinen Nato-jäsenyys ja EU-puolustus vaihtoisia ratkaisuja, Lindberg vastaa suoraan:
– Eivät ne ole vaihtoehtoisia. Suurin osa EU-maista hoitaa oman puolustuksensa Naton kautta, ja ei ole ajateltavissa sellainen vaihtoehto, että EU:lle tulisi rinnakkainen rakenne.
Lindberg aloittaa komentajana 1. elokuuta. Nykyinen komentaja Ari Puheloinen oli myös kutsuttujen joukossa, mutta ei saapunut Kultarantaan.
http://yle.fi/uutiset/puolustusvoimien_tuleva_komentaja_eu-puolustus_ei_ole_naton_vaihtoehto/7287755
Puolustusvoimien tuleva komentaja Jarmo Lindberg on Kultarannassa osallistunut presidentti Sauli Niinistön isännöimiin ulkopoliittisiin keskusteluihin.
Niinistö sanoi eilen sunnuntaina puheessaan, että poliittisesti olisi mahdotonta, että muut EU-maat eivät tukisi konfliktiin joutunutta jäsenmaata. Niinistö myös kehotti Suomea olemaan vähättelemättä EU:n yhteistä turvallisuuspolitiikkaa.
Puolustusvoimien tuleva komentaja suhtautuu EU:n yhteiseen puolustuspolitiikkaan epäilevästi.
– EU:n puolustusta on kehitetty tässä jo useita vuosia. Konkreettista kykyä on peräänkuulutettu. Ikävä kyllä, taisteluosastoja – joissa on konkretiaa ja joukkoja – ei ole tähän mennessä kehitetty. Joku voisi tietysti sanoa, että mitä sopimuksilla on tavoiteltu, ihan maaliin ei ole päästy – ja kehittämisen tarvetta on.
Kysymykseen, ovatko mahdollinen Nato-jäsenyys ja EU-puolustus vaihtoisia ratkaisuja, Lindberg vastaa suoraan:
– Eivät ne ole vaihtoehtoisia. Suurin osa EU-maista hoitaa oman puolustuksensa Naton kautta, ja ei ole ajateltavissa sellainen vaihtoehto, että EU:lle tulisi rinnakkainen rakenne.
Lindberg aloittaa komentajana 1. elokuuta. Nykyinen komentaja Ari Puheloinen oli myös kutsuttujen joukossa, mutta ei saapunut Kultarantaan.
Perde
Luutnantti
Hyvä tuo rivisotilaan kommentti, media niin paljon vääristää yleistä mielipidettä asepalveluksen mielekkyydestä..
aj77
Greatest Leader
Itänaapuri ei tuosta välttämättä järkevämmäksi muutu. Jos siellä raha katoaa ja talous menee väkisin taantumaan, se ei muuta mitään muuta kuin loputkin vapauden rippeet pois. Venäjällä tälläiset asiat on aina maksanut kansa selkänahastansa ja maksaa jatkossakin. Sen verran ne aina saa raaka-aineita myytyä että pystyvät muskeleitaan esittelemään ja pienempiään kiusaamaan.
Natoon liittyy paljon pelkoja oman armeijan kutistumisen lisäksi. Se yksi oleellinen on, että millainen naapuri meillä on vuonna 2020? Sitä kun ei kukaan tiedä. Jotkut toivovat että talouselämä laittaa sen kuriin, mutta epäilen. Putinin ja hänen klikkinsä Missio on elämää suurempi. Suurempi kuin markkinatalouden säännöt tai muut joutavat.
No mutta tässä on eräs näkökulma joka kirjoitettiin jo vuonna 1993. Millainen Venäjä on 2010. Kaksipäinen kotka ja tuo Sekasorron ajan vaihtoehtoinen versio toteutuivat.
Kyllä sen joku osaa päätellä millainen maa siellä on 2020.
-Valtio kontroilloi taloutta. Kansallismielinen diktaattori ja jos sen Agressiivisuus kasvaa. Sitä minä pelkään.
Venäjä 2010 –
Kirjoittaja on erikoistutkija ulkoministeriön suunnittelu- ja tutkimusyksikössä. Kirjoitusedustaa vain hänen omia mielipiteitään.
Venäjän neljä tietä
Skenaariot Daniel Yerginin ja Thane Gustafsonin vuonna 1993 ilmestyneestä kirjasta Venäjä 2010.
Ajelehtiva laivaVenäjä ajautuu johonkin kolmesta seuraavasta skenaariosta sisäisen ja ulkoisen päämäärättömyyden ajanjakson jälkeen.
Kaksipäinen kotka
Keskeiset puolustustalouden alat liittoutuvat asevoimien kanssa luodakseenkeskitetyn Venäjän. Samalla valtio ottaa talouden kontrolliinsa.
Sekasorron aika
Venäjä kulkee kohti kasvavaa hajaannusta ja sekasortoa Pitkien jäähyväisten aikana. Vaihtoehtoisesti aggressiivisesti kansallismielinen diktatuuri ottaa maan rautaiseen komentoonsa Venäjän karhun aikana.
Ihme
Venäjä liittyy maailmantalouteen ja onnistuu tekemään loikan menestyneeksi yhteiskunnaksi omia teollisia vahvuuksia käyttäen.
http://www.ulkopolitiikka.fi/article/646/venaja_2010_ja_mita_se_kertoo_venajasta_2020/
Natoon liittyy paljon pelkoja oman armeijan kutistumisen lisäksi. Se yksi oleellinen on, että millainen naapuri meillä on vuonna 2020? Sitä kun ei kukaan tiedä. Jotkut toivovat että talouselämä laittaa sen kuriin, mutta epäilen. Putinin ja hänen klikkinsä Missio on elämää suurempi. Suurempi kuin markkinatalouden säännöt tai muut joutavat.
No mutta tässä on eräs näkökulma joka kirjoitettiin jo vuonna 1993. Millainen Venäjä on 2010. Kaksipäinen kotka ja tuo Sekasorron ajan vaihtoehtoinen versio toteutuivat.
Kyllä sen joku osaa päätellä millainen maa siellä on 2020.
-Valtio kontroilloi taloutta. Kansallismielinen diktaattori ja jos sen Agressiivisuus kasvaa. Sitä minä pelkään.
Venäjä 2010 –
Kirjoittaja on erikoistutkija ulkoministeriön suunnittelu- ja tutkimusyksikössä. Kirjoitusedustaa vain hänen omia mielipiteitään.
Venäjän neljä tietä
Skenaariot Daniel Yerginin ja Thane Gustafsonin vuonna 1993 ilmestyneestä kirjasta Venäjä 2010.
Ajelehtiva laivaVenäjä ajautuu johonkin kolmesta seuraavasta skenaariosta sisäisen ja ulkoisen päämäärättömyyden ajanjakson jälkeen.
Kaksipäinen kotka
Keskeiset puolustustalouden alat liittoutuvat asevoimien kanssa luodakseenkeskitetyn Venäjän. Samalla valtio ottaa talouden kontrolliinsa.
Sekasorron aika
Venäjä kulkee kohti kasvavaa hajaannusta ja sekasortoa Pitkien jäähyväisten aikana. Vaihtoehtoisesti aggressiivisesti kansallismielinen diktatuuri ottaa maan rautaiseen komentoonsa Venäjän karhun aikana.
Ihme
Venäjä liittyy maailmantalouteen ja onnistuu tekemään loikan menestyneeksi yhteiskunnaksi omia teollisia vahvuuksia käyttäen.
http://www.ulkopolitiikka.fi/article/646/venaja_2010_ja_mita_se_kertoo_venajasta_2020/
Vonka
Supreme Leader
Venäjän intressien palveleminen saisi jo riittää. Paljon vettä on virrannut Hevossalmessa YYA-ajoista. Vasemmistoliittolaisten pitäisi ymmärtää, että Annika Lapintie on aivan tarkkailtava tyyppi, jonka tehtävä on nousta esiin puolustuskeskusteluihin. Kuka käskee häntä ja Kimmo Kiljusta? Ei ainakaan aate. Hieidän mielestään Suomella ei saisi olla minkäänlaista puolustusratkaisua, ei omakaan kunnossa.
Epäanalyyttisiin on helppo vaikuttaa. he eivät edes huomaa!
Tässä Lapintien juttua:
Sotilasliitto Natossa luotetaan asevarusteluun, Yhdysvaltojen asemahtiin ja viime kädessä joukkotuhoaseisiin, ydinaseisiin. Natossa määrää vahvin maa, mihin sotaretkiin ryhdytään ja miten asevoimaa käytetään.
EU:n perusajatus taas lähtee täysin eri pohjalta kuin sotilasliiton: sitomalla maat muun muassa taloudellisesti toisiinsa tehdään sodat mahdottomaksi. Unionin turvallisuuskäsitys on siten laaja, ja turvallisuuden vahvistamiseen nähdään muita parempia keinoja kuin aseet.
http://www.vasemmisto.fi/kansanedus...ja-eu-pidettava-kirkkaasti-erossa-toisistaan/
Epäanalyyttisiin on helppo vaikuttaa. he eivät edes huomaa!
Tässä Lapintien juttua:
Sotilasliitto Natossa luotetaan asevarusteluun, Yhdysvaltojen asemahtiin ja viime kädessä joukkotuhoaseisiin, ydinaseisiin. Natossa määrää vahvin maa, mihin sotaretkiin ryhdytään ja miten asevoimaa käytetään.
EU:n perusajatus taas lähtee täysin eri pohjalta kuin sotilasliiton: sitomalla maat muun muassa taloudellisesti toisiinsa tehdään sodat mahdottomaksi. Unionin turvallisuuskäsitys on siten laaja, ja turvallisuuden vahvistamiseen nähdään muita parempia keinoja kuin aseet.
http://www.vasemmisto.fi/kansanedus...ja-eu-pidettava-kirkkaasti-erossa-toisistaan/
aj77
Greatest Leader
Erikoistoimittaja Arja Paananen: Olisi mahtanut Lavrov ihmetellä
Julkaistu: 11.6.2014 12:04
Kultaranta-keskustelu on yksi osoitus yhteiskuntamme voimasta, kirjoittaa erikoistoimittaja Arja Paananen.
On oikeastaan sääli, ettei ulkoministeri Sergei Lavrovin venäläisseurue päässyt kärpäsenä mukaan surrailemaan sunnuntain ja maanantain Kultaranta-keskusteluihin, sillä heillä olisi ollut siellä paljon ihmeteltävää.
Kultarannan puutarhan telttoihin kun oli kokoontunut aikamoinen joukko Suomen eri puolueiden poliittista johtoa ja sotilaallista kermaa yhdessä aivan tavallisten tutkijoiden, toimittajien ja kirjailijoiden kanssa. Kutsuvieraat tuotiin paikalle bussilla eikä kenenkään laukkuja edes läpivalaistu, sillä meillä Suomessa on niin suuri luottamuksen kulttuuri.
Yhtäläinen sananvapaus oli kaikilla osallistujilla mielipiteestä ja statuksesta riippumatta, ja suurin osa keskusteluista näytettiin jopa suorana ulos maailmalle. Tauoilla kuka tahansa saattoi jutella vapaasti kenen tahansa kanssa ja vetäistä vaikkapa itseään presidentti Sauli Niinistöä hihasta.
Autoritaarisella Venäjällä tällainen aito ja vapaa, yhteiskunnan eri kerrokset ja mielipiteet kokoava keskustelutilaisuus ei yksinkertaisesti olisi mahdollista.
Venäläinen versio Kultaranta-keskusteluista olisikin ollut toisenlainen.
Vladimir Putinin huvilalle olisi kutsuttu ainoastaan Kremlin luottopoliitikkoja ja luottotutkijoita, jotka olisivat pitäneet Kremlin ennalta hyväksymiä länsivastaisia ja isänmaallisaggressiivisia puheita.
Paikalle olisi tultu luksusautoilla henkivartijoiden kera, lukuisten turvatarkastusten läpi. Putinin lähelle olisi päästetty vain kaikkein luotetuimmat, mutta edes kukaan heistä ei olisi uskaltanut haastaa häntä.
Kremlin luottotoimittajat olisivat seuranneet tilaisuutta jossain kauemmalla eikä kukaan olisi esittänyt yhtään ikävää kysymystä.
Puolustusratkaisu vie aikaa
Itse osallistuin Kultaranta-keskusteluihin ensimmäistä kertaa ja mietin mielessäni, että juuri tällaisissa tapahtumissa näkyy suomalaisen yhteiskunnan todellinen voima - ja myös se tahto, jolla me olemme arvojamme valmiit puolustamaan.
Meillä on aito demokratia ja sananvapaus, mutta meillä tunnetaan myös sanomisen vastuu. Edes julkisuudelta suljetussa puolustustyöryhmässä kukaan ei alentunut yhteen ainoaan aggressiiviseen tai alatyyliseen ilmaisuun Venäjästä. Olisi mahtanut Lavrov kärpäsineen sitäkin ihmetellä!
Kultarannassa puhuttiin paljon Natosta, mutta myös muista Suomen mahdollisista uusista puolustusratkaisuista, kuten yhteistyöstä Ruotsin ja Euroopan unionin kanssa.
Valittiinpa näistä mikä tahansa, sen hedelmät odottavat meitä vasta vuosien päässä. Mutta Venäjän uusi sodankäyntioppi on kuitenkin osoittanut, etteivät edes maamiinat meitä enää pelastaisi, jos rajan yli ei tullakaan enää panssarivaunuilla, vaan erilaisilla informaatio- ja kyberoperaatioilla.
Kun Venäjästä on puhe, tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa. Kukaan meistä ei tiedä, jatkuuko Putinin ja hänenmielistensä valtakausi vielä kymmeniä vuosia, vai kaatuuko se yhtä yllättäen kuin Viktor Janukovitsh tai Neuvostoliitto.
Yhdestä asiasta voimme olla kuitenkin varmoja: Venäjä tulee koettelemaan meitä vielä lukemattomia kertoja informaatiosodankäynnin keinoin, ja se on äärettömän paljon todennäköisempää kuin oikeiden aseiden kalistelu.
Vainoharhaisuus ei kannata
Uusia hävittäjiä emme voi ostaa nopeasti, mutta yksinkertainen peruskoulutus Venäjän infosodankäyntiin reagoimiselle olisi mahdollista antaa pikaisesti koko Suomen johdolle, virkamieskunnalle, toimittajille - ja myös kansalle.
Järjestelkööt sitten itänaapuri vain provokaatioitaan ja erilaisia sanallisia koepallojaan, kun meidän oma koneistomme toimii: reagoimme nopeasti, korjaamme virheet, paljastamme valheet ja tunnistamme yritykset provosoida meissä "russofobiaa".
Toinen köyhän miehen Hornet olisi se, että pidämme omista venäläisistämme niin hyvää huolta, ettei Kreml saa koskaan rakennettua heistä sitä tyytymättömien "maanmiesten" joukkoa, jota heidän olisi tultava meille puolustamaan.
Kolmas halpa hornetti olisi sekin, että suomalaiset tiedotusvälineet satsaisivat nykyistä enemmän Venäjä-uutisointiin. Viimeistään Krimin kaappaus paljasti sen, että Venäjän imperialismi ja demokratian puute tulivat sittenkin monelle suomalaiselle päättäjälle yllätyksenä, vaikka me Venäjä-toimittajat olimme yrittäneet siitä jo vuosikaudet varoitella.
Venäjän uhkan edessä ei silti kannata ryhtyä vainoharhaiseksi. Riittää, kun se tunnetila on vallalla jo itärajan toisella puolella. Sen sijaan tietystä sinisilmäisyydestä meidän olisi päästävä eroon.
Kultarannan suljetuissa puolustuskeskusteluissa sinisilmäisyyttä edusti muun muassa se, että keneltäkään meiltä osallistujilta ei kerätty edes kännyköitä pois, vaikka Venäjällä ne olisi otettu heti Putinin henkivartijoiden kassakaappiin. Vanha vakoilija-Putin ei olisi jättänyt mitään sattuman varaan.
Joten on siis mahdollista, että Lavrovin seurue oli sittenkin kärpäsenä kuuntelemassa keskustelujamme jonkin pahaa-aavistamattoman osallistujan puhelimen kautta.
Toisaalta, sittenpä he vasta hämmästyivätkin! Suljettujen ovien takana suomalainen Nato-keskustelu on juuri niin korrektia ja monipolvista kuin se on julkisuudessakin.
Arja Paananen
Ylli
Majuri
Itse näen tuon juuri päinvastoin. Nythän kaikki suurimmat puolueet ovat nostamassa PV:n rahoitusta. Vielä kun lakattaisiin tuhlaamasta kaikenlaisiin turhiin JGDAMG-ohjuksiin ja ostettaisiin jotain järkevää, niillä meillä voisi olla suhteellisen hyväkin puolustus.
vehamala
Kenraali
Kyllä näin, nythän on vuosien mittaan tuhlattu valtavasti euroja Suomen (laina)rahaa aivan muuhun kuin maamme puolustustarpeisiin.
Niin, mieti nyt! Sijoitettu sellaisiin turhuuksiin, kuin uusien yritysten tukemiseen, sosiaali -ja terveysasioihin, tiestön ylläpitoon ja kansan koulutukseen! Noikin rahat kun olisi säästetty, ja ostettu Gripeneitä, kalashnikoveja ja kertasinkoja!
Vakavasti ottaen. Olisiko herätyksen paikka? Meidän puolustustaso ei Venäläisten silmissä ole juurikaan kummoisempi on rahaa käytetty sitten 2,8 tai vaikkapa 3,8mrd€ per vuosi.
Perde
Luutnantti
Historia opettaa
Tänä kesänä tulee kuluneeksi 70 vuotta toisen maailmansodan ratkaisutaisteluista niin Manner-Euroopassa kuin Suomenkin rintamilla. Normandian maihinnousu käynnistyi 6.6.1944 ja muutaman päivän kuluttua, 9.6., alkoi puna-armeijan suurhyökkäys Karjalan Kannaksella. Sitkeiden torjuntataistelujen ansiosta suomalaiset joukot onnistuivat pysäyttämään puna-armeijan Tali-Ihantalassa, Vuosalmessa ja Viipurinlahdella. Jatkosodan viimeinen suuhyökkäys alkoi Ilomatsissa heinäkuun lopulla, mutta myös siellä suomalaiset joukot pysäyttivät vihollisen elokuun puoleenväliin mennessä.
Torjuntavoittoihin vaikutti varmasti saksalaisilta saatu ase- ja muu apu. Neuvostoarmeijan kiire kohti Euroopan ydintä, kilpajuoksu Berliiniin, sekin helpotti painetta meidän rintamilla. Ehdottomasti tärkein tekijä kesän 1944 onnistumisissa oli kuitenkin meidän kenttäarmeijamme sinnikäs ja periksiantamaton taistelu.
RUL:n 1990 – luvun lopulla teettämässä veteraanitutkimuksessa sodan käyneiltä kysyttiin, mitkä olivat tärkeimmät taistelukäyttäytymiseen liittyvät tekijät. Siis miksi sotilaat jaksoivat taistella epäinhimillisissä oloissa, eikä rintama murtunut. Yli 1600 veteraanin vastausten perusteella tärkeimmät tekijät kestämiselle olivat isänmaanrakkaus ja maanpuolustustahto, velvollisuus lähintä aseveljeä kohtaa, taistelukokemus sekä mahdollisen miehityksen seuraukset.
Euroopan kartta on mullistunut muutaman viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana. Viime kuukaudet ovat valitettavasti osoittaneet, että toive Euroopasta, jossa mikään maan ei missään vaiheessa käytä sotilaallista voimaa tai uhkaile sillä naapureitaan, on vain haaveilua.
Kevään tapahtumat ovat virittäneet keskustelua Suomen puolustuksesta ja mahdollisesta liittoutumisesta. Vaikka historia ei sinänsä toista itseään, on noista seitsemän vuosikymmenen takaisista tapahtumista meillä jotain opittavaa vielä nyt 2010 – luvullakin. Ensiksikin jos emme viime sotien aikana kaikkein vaikeimpina aikoina pärjänneet yksin, lienee turha kuvitella, että se olisi mahdollista nytkään. Puolustusyhteistyön tiivistäminen on siis paitsi perusteltua, myös välttämätöntä. Toisaalta on turha tuudittautua, että jostakin löytyisi sellainen yhteistyökumppani, jolla olisi halu tai mahdollisuus lähettää Suomen puolustamiseen ainakaan merkittäviä määriä maajoukkoja. Päävastuu tämän maan puolustamisesta on nyt ja tulevaisuudessakin meillä suomalaisilla itsellämme.
Viime sotiemme veteraanien esimerkki sekä kannustaa että velvoittaa meitä tämän päivän maanpuolustajia. Tänään meille riittää, että pidämme huolta omasta osaamisestamme ja kenttäkelpoisuudestamme sekä varmistamme, että nuorempi sukupolvi ymmärtää, miksi tätä maata kannatta puolustaa ja mitä se käytännössä tarkoittaa.
Kirjoittanut
Majuri (res) Janne Kosonen on Suomen Reserviupseeriliiton toiminnanjohtaja.
Tänä kesänä tulee kuluneeksi 70 vuotta toisen maailmansodan ratkaisutaisteluista niin Manner-Euroopassa kuin Suomenkin rintamilla. Normandian maihinnousu käynnistyi 6.6.1944 ja muutaman päivän kuluttua, 9.6., alkoi puna-armeijan suurhyökkäys Karjalan Kannaksella. Sitkeiden torjuntataistelujen ansiosta suomalaiset joukot onnistuivat pysäyttämään puna-armeijan Tali-Ihantalassa, Vuosalmessa ja Viipurinlahdella. Jatkosodan viimeinen suuhyökkäys alkoi Ilomatsissa heinäkuun lopulla, mutta myös siellä suomalaiset joukot pysäyttivät vihollisen elokuun puoleenväliin mennessä.
Torjuntavoittoihin vaikutti varmasti saksalaisilta saatu ase- ja muu apu. Neuvostoarmeijan kiire kohti Euroopan ydintä, kilpajuoksu Berliiniin, sekin helpotti painetta meidän rintamilla. Ehdottomasti tärkein tekijä kesän 1944 onnistumisissa oli kuitenkin meidän kenttäarmeijamme sinnikäs ja periksiantamaton taistelu.
RUL:n 1990 – luvun lopulla teettämässä veteraanitutkimuksessa sodan käyneiltä kysyttiin, mitkä olivat tärkeimmät taistelukäyttäytymiseen liittyvät tekijät. Siis miksi sotilaat jaksoivat taistella epäinhimillisissä oloissa, eikä rintama murtunut. Yli 1600 veteraanin vastausten perusteella tärkeimmät tekijät kestämiselle olivat isänmaanrakkaus ja maanpuolustustahto, velvollisuus lähintä aseveljeä kohtaa, taistelukokemus sekä mahdollisen miehityksen seuraukset.
Euroopan kartta on mullistunut muutaman viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana. Viime kuukaudet ovat valitettavasti osoittaneet, että toive Euroopasta, jossa mikään maan ei missään vaiheessa käytä sotilaallista voimaa tai uhkaile sillä naapureitaan, on vain haaveilua.
Kevään tapahtumat ovat virittäneet keskustelua Suomen puolustuksesta ja mahdollisesta liittoutumisesta. Vaikka historia ei sinänsä toista itseään, on noista seitsemän vuosikymmenen takaisista tapahtumista meillä jotain opittavaa vielä nyt 2010 – luvullakin. Ensiksikin jos emme viime sotien aikana kaikkein vaikeimpina aikoina pärjänneet yksin, lienee turha kuvitella, että se olisi mahdollista nytkään. Puolustusyhteistyön tiivistäminen on siis paitsi perusteltua, myös välttämätöntä. Toisaalta on turha tuudittautua, että jostakin löytyisi sellainen yhteistyökumppani, jolla olisi halu tai mahdollisuus lähettää Suomen puolustamiseen ainakaan merkittäviä määriä maajoukkoja. Päävastuu tämän maan puolustamisesta on nyt ja tulevaisuudessakin meillä suomalaisilla itsellämme.
Viime sotiemme veteraanien esimerkki sekä kannustaa että velvoittaa meitä tämän päivän maanpuolustajia. Tänään meille riittää, että pidämme huolta omasta osaamisestamme ja kenttäkelpoisuudestamme sekä varmistamme, että nuorempi sukupolvi ymmärtää, miksi tätä maata kannatta puolustaa ja mitä se käytännössä tarkoittaa.
Kirjoittanut
Majuri (res) Janne Kosonen on Suomen Reserviupseeriliiton toiminnanjohtaja.
RPG83
Soome Majori
Tästä rohkenen olla eri mieltä.
Meillähän on nykyään alueellisia prikaateja (tai taisteluryhmiä) muistaakseni viisi, ehkä kuusi, kappaletta. Siihen päälle kolme valmiusprikaatia, kaksi mekanisoitua ja kaksi moottoroitua taisteluosastoa ja paikallisjoukot. Ehkä jotain pienempiä vielä päälle.
Miten tuon miljardin käyttäisin? Sijoitan 140 miljoonaa lisää toimintamenoihin. Lisäksi palkkaan 4 500 sopimussotilasta miehittämään yhden panssariprikaatin (kts. alla), joiden palkkakuluihin 160 miljoonaa euroa (kokonaiskulut yhdestä sotilaasta 35 000€ vuosi ml. eläke- ym. sosiaaliturvamaksut). Kalustohankintoihin jää siis 700 miljoonaa euroa nykyisen budjetin päälle.
Oletetaan yhden panssariprikaatin tarvitsevan 100 r-psv:a ja 100 tst-psv:a. Sanotaan uuden Leopardin maksavan 6 miljoonaa euroa ja CV90:n 4 miljoonaa euroa. Panssarikaluston hommaaminen yhdelle prikaatille maksaisi siis 100*6+100*4=1 000 miljoonaa euroa eli yhden miljardin. Koska prikaati tarvitsee paljon muutakin, kuten komentovaunuja, tykistön, ilmatorjunnan sekä osittain uutta viestikalustoa, niin oletetaan prikaatin hinnaksi 2 miljardia euroa. Oletetaan kaman olevan käyttökelpoista 20 vuotta. Kahdessa kymmenessä vuodessa hankintamäärärahoja olisi käytössä 20*700=14 000 miljoonaa euroa eli 14 miljardia euroa. Pystyisimme siis pyörittämään seitsemää ylimääräistä panssariprikaatia nykyisten joukkojen päälle. Ehkä jopa kymmentä, jos sieltä täältä höylätään turhaa pöhötystä pois ja lasketaan päivitysten olevan suht halpoja ja pidentävän kaluston käyttöikää 20:sta vuodesta reiluun 30:n vuoteen. Mutta sanotaan kompromissina kahdeksan ja puoli prikaatia.
Meillä olisi siis nykyisen panssarikaluston (100*Leopard 2A6, 102*CV9030, 110*BMP-2) päälle seuraava panssarivaunukalusto: 850*Leopard 2A6 ja 850*CV90. Eli yhteensä taistelupanssarivaunuja olisi liki tuhat ja rynnäkköpanssarivaunuja yli tuhat. Tuohon sitten päälle Porin ja Kainuun prikaatit, alueelliset joukot ja paikallisjoukot.
Vertaa tuota Venäjän maavoimiin: 2600 taistelupanssarivaunua (joista n. 750 T-90:iä, loput päivitettyjä T-72:ia) ja 3200 rynnäkköpanssarivaunua (joista 720 BMP-3 vaunuja, loput BMP-1 ja BMP-2 vaunuja). Venäjän pitäisi siis laittaa koko maavoimansa liikkeelle omatakseen mitään mahdollisuuksia voittaa liikekannalle pannun Suomi Neidon Armyn. Ei onnistuisi. Konfliktit syttyisivät kaikkialla muualla rajan pinnassa, kun Kiina hakisi resursseja, Georgia laajentuisi Kaukasuksella ja Puola ottaisi Kaliningradin.
Jos Suomi siirtyisi puolustuksessaan edes vähän kohti Israelia, meidän valtaaminen olisi mahdotonta konventionaalisin asein.
RPG83:n pointti on hyvä - ongelma on vain siinä, että rahaa tuo vaatii niin paljon että epäilen vahvasti sen löytymistä.. Varsinkin kun huomioi mm. sen että Ilmavoimien kalusto (Hornetit) ovat vanhenemassa ja ne on uusittavat - koska jos ilmatila ei ole hallussa, ei maan pinnalla paljon liikuskella..
Lisäksi pitää muistaa se, että kalusto yksin ei riitä, vaan joukot on myös pidettävä kunnossa - eli harjoituksia tarvitaan selvästi nykyistä enemmän.
Asia olisi kenties ratkaistavissa, jos voisimme unohtaa Ilmavoimien kalustohankinnat...ja siihen suuntaan voisimme kenties päästä, jos kuuluisimme sellaiseen porukkaan, jolla on riittävä ilma-ase hoitamaan Suomen Maavoimille katto pään päälle...
Lisäksi pitää muistaa se, että kalusto yksin ei riitä, vaan joukot on myös pidettävä kunnossa - eli harjoituksia tarvitaan selvästi nykyistä enemmän.
Asia olisi kenties ratkaistavissa, jos voisimme unohtaa Ilmavoimien kalustohankinnat...ja siihen suuntaan voisimme kenties päästä, jos kuuluisimme sellaiseen porukkaan, jolla on riittävä ilma-ase hoitamaan Suomen Maavoimille katto pään päälle...
- Status