Suomi NATOn jäseneksi - or not?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja RPG83
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
  • Tagit Tagit
    nato

Pitäisikö Suomen hakea NATOn jäseneksi


  • Äänestäjiä yhteensä
    885
Status
Suljettu uusilta vastauksilta.
Toki, mutta Puolasta on alle NSM:n kantama Kaliningradin alueen pohjoisreunaan, samoin Liettuasta yli Danzigin lahden. Jos taas Liettua on menetetty, on Kaliningradiin maayhteys eikä eristämistä voi tehdä meriteitse. Siksi pitäisin toissijaisena tuollaista mahdollisuutta, varsinkin kun Natolla on nyt ja nähtävissä olevassa tulevaisuudessa merellinen ylivoima Itämerellä vaikka alueen ulkopuoliset laivastot eivät edes tulisi mukaan hääräämään.



Ilman muuta, tavoitehan on tehdä hyökkäys täysin mahdottomaksi. Ruotsille (ja meille) olisi edullisinta aloittaa hyökkäyksen torjunta Kemijärvestä itään. Kuitenkin hyökkäys Pohjois-Ruotsiin vie Ruotsin kannalta täydelliselle perähikiälle jolla ei ole maalle elintärkeää merkitystä. Tuhat kilometriä Tukholmaan Haaparannasta on yhtä pitkä matka kuin Valko-Venäjän Brestistä Hampuriin. Lisäksi Suomella voisi olla jotain sanottavaa asian suhteen Kemijärvi-Haaparanta -väliltä.

Vastasin kysymykseen Suomen merkityksestä. Keksit itse vastata Kaliningradin merkityksestä joten kannanottosi oli sikäli turha. Pietarin eristämisellä Suomen toimin on suuri merkitys myös Kaliningradin suhteen. Ei vastauksessani pohdittu siis järjestystä millä toimenpiteellä on eniten merkitystä vaan ainoastaan Suomen roolia asiassa.

Jälleen, kysymys oli Suomen merkityksestä. Jos Lappi olisi menetetty joutuisi Ruotsi sitomaan joukkojaan tuon perähikiänsä puolustamiseen ja Venäjä rahtaisi sinne kauaskantoisia aseitaan jolloin Norjankin kyky tulisi uhatuksi. Tuhatkin kilometriä käy lyhyeksi, ellei sitä maa itse miehitä ja nimenomaan miehistä Ruotsilla on pulaa. Kyse ei siis tässäkään ollut siitä, mitä kannattaisi tehdä vaan siitä mikä merkitys Suomella on Natosta katsoen. Vastaat tässäkin eri ja omaan keksimääsi asiaan
 
Ilman muuta, tavoitehan on tehdä hyökkäys täysin mahdottomaksi. Ruotsille (ja meille) olisi edullisinta aloittaa hyökkäyksen torjunta Kemijärvestä itään. Kuitenkin hyökkäys Pohjois-Ruotsiin vie Ruotsin kannalta täydelliselle perähikiälle jolla ei ole maalle elintärkeää merkitystä. Tuhat kilometriä Tukholmaan Haaparannasta on yhtä pitkä matka kuin Valko-Venäjän Brestistä Hampuriin. Lisäksi Suomella voisi olla jotain sanottavaa asian suhteen Kemijärvi-Haaparanta -väliltä.
Ruotsin Lappi on kuitenkin sen malmivarantojen kannalta varsin merkityksellinen niin heille kuin läntisille liittolaisillekin. Ja Suomen kannaltahan Tornionjokilaakson hallinta ja logistiikalle turvallisena pitäminen on erittäin tärkeää.
 
Valitettava totuus on, että Suomi on tällä hetkellä NATO:nkin kannalta uhrattavissa oleva puskurivaltio.

NATO:n etujen mukaista on, että Venäjän hyökkäys Suomeen ei heti triggeröi kolmatta maailmansotaa vaan Suomelle on varattu ajan pelaajan rooli jonka aikana NATO ehtii nostamaan omaa valmiuttaan ja lähettämään lisää joukkoja esim. Baltiaan ja Ruotsiin.

NATO:n kannalta myös kätevää, että Suomi toimii taistelukenttänä missä NATO voi rauhassa iskeä kauaskantoisin asein venäläisjoukkoja vastaan ilman riskiä konfliktin eskaloitumisesta ydinsotaan toisin kuin NATO:n iskiessä suoraan Venäjän maaperälle.

Tarvittaessa NATO voi mukavasti suorittaa jopa taktisen ydinaseiskun Suomen alueelle tunkeutuneita venäläisjoukkoja vastaan viimeisenä varoituksena ennen strategisiin ydinaseisiin turvautumista.

Olemme onnistuneesti pelaanneet itsellemme geopoliittisen ei-kenenkään maan aseman, jota suurvallat voivat vapaasti käyttää pelinappulanaan tilanteen kiristyessä läntisen ja itäisen blokin välillä.

Liian kauan kun yrittää seistä aidan päällä niin lopulta rojahtaa kivekset edellä aidan sisään ja jää siihen jumiin molempien osapuolten potkittavaksi.
 
Viimeksi muokattu:
Olemme onnistuneesti pelaanneet itsellemme geopoliittisen ei-kenenkään maan aseman, jota suurvallat voivat vapaasti käyttää pelinappulanaan tilanteen kiristyessä läntisen ja itäisen blokin välillä.

Liian kauan kun yrittää seistä aidan päällä niin lopulta rojahtaa kivekset edellä aidan sisään ja jää siihen jumiin molempien osapuolten potkittavaksi.

Olen osin samaa, osin eri mieltä. Suomi ei kuitenkaan ole EU:n ulkopuolinen maa Ukrainan tapaan.
 
Valitettava totuus on, että Suomi on tällä hetkellä NATO:nkin kannalta uhrattavissa oleva puskurivaltio.

NATO:n etujen mukaista on, että Venäjän hyökkäys Suomeen ei heti triggeröi kolmatta maailmansotaa vaan Suomelle on varattu ajan pelaajan rooli jonka aikana NATO ehtii nostamaan omaa valmiuttaan ja lähettämään lisää joukkoja esim. Baltiaan ja Ruotsiin.

NATO:n kannalta myös kätevää, että Suomi toimii taistelukenttänä missä NATO voi rauhassa iskeä kauaskantoisin asein venäläisjoukkoja vastaan ilman riskiä konfliktin eskaloitumisesta ydinsotaan toisin kuin NATO:n iskiessä suoraan Venäjän maaperälle.

Tarvittaessa NATO voi mukavasti suorittaa jopa taktisen ydinaseiskun Suomen alueelle tunkeutuneita venäläisjoukkoja vastaan viimeisenä varoituksena ennen strategisiin ydinaseisiin turvautumista.

Olemme onnistuneesti pelaanneet itsellemme geopoliittisen ei-kenenkään maan aseman, jota suurvallat voivat vapaasti käyttää pelinappulanaan tilanteen kiristyessä läntisen ja itäisen blokin välillä.

Liian kauan kun yrittää seistä aidan päällä niin lopulta rojahtaa kivekset edellä aidan sisään ja jää siihen jumiin molempien osapuolten potkittavaksi.
No ei nyt uhrattavissa koska samalla menee Baltia ja tärkeä pohjois-Norja sekä vaarantuu Tukholma. Lisäksi ongelmia tulee euron valuutalle.
 
Viimeksi muokattu:
No ei nyt uhrattavissa koska samalla menee Baltia ja tärkeä pohjois-Norja sekä vaarantuu Tukholma. Lisäksi ongelmia tulee euron valuutalle.

Näistä suurin uhka on euro. Pohjois-Norjan merkitys on pienempi kuin aiemmin kun Nato-maiden laivastoilla on absoluuttinen merellinen ylivoima ja stand-off aseiden kantama on suurempi kuin aiemmin. Tukholmaan on aika mahdotonta mennä meritse joka tapauksessa jopa Ruotsin laivastoa vastaan, Nato-maiden laivastoista puhumattakaan.
 
Näistä suurin uhka on euro. Pohjois-Norjan merkitys on pienempi kuin aiemmin kun Nato-maiden laivastoilla on absoluuttinen merellinen ylivoima ja stand-off aseiden kantama on suurempi kuin aiemmin. Tukholmaan on aika mahdotonta mennä meritse joka tapauksessa jopa Ruotsin laivastoa vastaan, Nato-maiden laivastoista puhumattakaan.
Pohjois-Norja on iso menetys jos se joutuu Venäjän ohjusten kantomatkan sisään - samoin on tilanne Tukholman suhteen. Ajattelet koko ajan jotain miehitystä mutta Venäjän tavoitteet ovat vastustajan toimintaedellytysten vaikeuttaminen ja pitkälliset konfliktit.
 
Olemme onnistuneesti pelanneet itsellemme geopoliittisen ei-kenenkään maan aseman, jota suurvallat voivat vapaasti käyttää pelinappulanaan tilanteen kiristyessä läntisen ja itäisen blokin välillä.

Ottaen huomioon millaisesta lähtökohdasta Suomi on edennyt sodan jälkeen, Suomen ulkopoliittista toimintaa voi pitää hyvinkin onnistuneena pelinä.
Tämä asia jää vaan nuoremmilta usein huomioimatta.
Neutraalius suurvaltapolitiikan keskellä on tuonut hyvää Suomelle ja tässä maassa on eletty hyvää elämää. Nykyäänkin maailman onnellisin maa.
Saman soisi jatkuvankin, jos vaan olisi kristallipallo josta näkee, että naapurivaltion pyrkimykset eivät todellisuudessa olisi niin valloituspolitiikan suuntaisia kuin miltä vaikuttaa. Nyt tällaista kristallipalloa ei ole ja meidän olo on hieman hermostunutta. Jos Suomen turvallisuuspolitiikkaa haluaa moittia jossain kohdin epäonnistuneeksi, niin aika nopsasti päädytään yleensä Tarja Halosen presidenttiaikaan 2001-2006 välille.

Baltian maat liittyivät Natoon 2004. Halonen ei missään nimessä ajanut Suomea samaan. Jos katsoo presidentinvaalien tilannetta siinä vuosituhannen alussa, niin peli oli Matti Vanhasen ja Tarja Halosen välinen ja Halonen voitti selkeällä Suomen kansan tuella. Suomi on saanut sen aseman mitä sen omat kansalaiset tavallaan ovat halunneet. Viittaan aikaisemmin täällä kirjoittamaani kommenttiin.
.
 
Pohjois-Norja on iso menetys jos se joutuu Venäjän ohjusten kantomatkan sisään - samoin on tilanne Tukholman suhteen. Ajattelet nyt jotain miehitystä mutta Venäjän tavoitteet on vastustajan toimintaedellytysten vaikeuttaminen.

Mutta Tukholma on kepabien kantamalla jo nyt, Kaliningradista käsin. Meriliikenteen kannalta taas Ruotsin kauppaliikennehän toimii länsirannikon kautta, itärannikolla on marginaalinen merkitys. Ilmasta käsin taas toki S400 -sarjan ohjukset rajoittaisivat toimintaedellytyksiä Tukholman yläpuolella mutteivat tekisi sitä mahdottomaksi - jos tekisivät niin Suomessahan olisi sama heittää hanskat tiskiin kun maamme on jo normaalitilassa Superohjusten(tm) kantamaympyrän sisäpuolella.
 
Jos Suomen turvallisuuspolitiikkaa haluaa moittia jossain kohdin epäonnistuneeksi, niin aika nopsasti päädytään yleensä Tarja Halosen presidenttiaikaan 2001-2006 välille.

Baltian maat liittyivät Natoon 2004. Halonen ei missään nimessä ajanut Suomea samaan. Jos katsoo presidentinvaalien tilannetta siinä vuosituhannen alussa, niin peli oli Matti Vanhasen ja Tarja Halosen välinen ja Halonen voitti selkeällä Suomen kansan tuella. Suomi on saanut sen aseman mitä sen omat kansalaiset tavallaan ovat halunneet. Viittaan aikaisemmin täällä kirjoittamaani kommenttiin.

Entäpä Koivisto 1991-1994, Ahtisaari 1994-2000 ja Niinistö 2012-2020? Ihan yhtä hyvin vastuuta tästä voi vierittää myös heille.

Suomessa kansa seuraa sitä mitä johtajat sanovat. Kun syksyllä 1944 todettiin että entiset aseveljet nippuun ja Neuvostoliitto on ystävämme niin nikotellen tämän perässä mentiin.
 
Mutta Tukholma on kepabien kantamalla jo nyt, Kaliningradista käsin. Meriliikenteen kannalta taas Ruotsin kauppaliikennehän toimii länsirannikon kautta, itärannikolla on marginaalinen merkitys. Ilmasta käsin taas toki S400 -sarjan ohjukset rajoittaisivat toimintaedellytyksiä Tukholman yläpuolella mutteivat tekisi sitä mahdottomaksi - jos tekisivät niin Suomessahan olisi sama heittää hanskat tiskiin kun maamme on jo normaalitilassa Superohjusten(tm) kantamaympyrän sisäpuolella.
Ymmärrät varmaan, että huollettavat S400 patteristot Ahvenanmaalla on hieman toista kuin Kaliningradissa. Kyse edellä oli siitä onko Suomi uhrattavissa ja sinä pohdit jälleen jotain ihan muuta kuin mihin vastattiin.
 
Entäpä Koivisto 1991-1994, Ahtisaari 1994-2000 ja Niinistö 2012-2020? Ihan yhtä hyvin vastuuta tästä voi vierittää myös heille.

Suomessa kansa seuraa sitä mitä johtajat sanovat. Kun syksyllä 1944 todettiin että entiset aseveljet nippuun ja Neuvostoliitto on ystävämme niin nikotellen tämän perässä mentiin.
Niinhän se eräskin tutkimus totesi. Jos kysytään suoraan kansalta mennäänkö NATOon niin puolet vastustaa, jos taas "johtajamme" päättävät kansalta kysymättä, että Suomen pitää kuulua NATOon, niin 3/4 hyväksyy....
 
Ymmärrät varmaan, että huollettavat S400 patteristot Ahvenanmaalla on hieman toista kuin Kaliningradissa. Kyse edellä oli siitä onko Suomi uhrattavissa ja sinä pohdit jälleen jotain ihan muuta kuin mihin vastattiin.

Tokihan Suomen menetys olisi ikävää ja hankaloittaisi tilannetta sotilaallisesti, mutta kriittinen Suomi ei missään nimessä ole. Aivan samoin Ruotsillekin on suurta etua pitää Suomen tila puhtaana.

Jos S400 patteristot (montakohan tuliyksikköä Venäjällä edes on) Ahvenanmaalla olisivat kerran kuolemanvakava uhka niin kai ne sitten estävät Suomen ilmatilan käytön joka tapauksessa jo nyt? Superohjuksia kuitenkin...
 
Tokihan Suomen menetys olisi ikävää ja hankaloittaisi tilannetta sotilaallisesti, mutta kriittinen Suomi ei missään nimessä ole. Aivan samoin Ruotsillekin on suurta etua pitää Suomen tila puhtaana.

Jos S400 patteristot (montakohan tuliyksikköä Venäjällä edes on) Ahvenanmaalla olisivat kerran kuolemanvakava uhka niin kai ne sitten estävät Suomen ilmatilan käytön joka tapauksessa jo nyt? Superohjuksia kuitenkin...
Kuolemanvakava uhka? Tuskin, mutta täydellinen uudelleenjärjestäytyminen Natossa. Jos ajatellaan tavallasi, niin eipä Ruotsikaan mikään kriittinen missään nimessä ole. Kaukovaikutteiset aseet eivät olisi kuolemanvakava uhka Norjalle eikä Tanskalle.
 
Entäpä Koivisto 1991-1994, Ahtisaari 1994-2000 ja Niinistö 2012-2020? Ihan yhtä hyvin vastuuta tästä voi vierittää myös heille.
Mielestäni ei, koska liittymisen momentum oli juurikin siinä 2004 yhdessä Baltian maiden kanssa.
.
 
Kuolemanvakava uhka? Tuskin, mutta täydellinen uudelleenjärjestäytyminen Natossa. Jos ajatellaan tavallasi, niin eipä Ruotsikaan mikään kriittinen missään nimessä ole. Kaukovaikutteiset aseet eivät olisi kuolemanvakava uhka Norjalle eikä Tanskalle.

Malmöstä on tykinkantama Kööpenhaminaan ja Ruotsin rajalta hyvin lyhyt etäisyys Osloon ja Trondheimiin. Ahvenanmaalta ei Tukholmaan ja pitäisi yrittää meri, siinä on iso ero.
 
Mielestäni ei, koska liittymisen momentum oli juurikin siinä 2004 yhdessä Baltian maiden kanssa.
.

Kyllähän Suomi olisi päässyt Naton jäseneksi Koiviston kauden loppupuolella Visegrad-ryhmän mukana, Ahtisaaren aikana jotta jäsenyys olisi toteutunut Vilnan ryhmän mukana tai vaikkapa nyt Niinistön kaudella. En puolustele Halosta millään tavoin, mutta turha antaa Nato-krediittejä muille kylmän sodan jälkeisille Suomen presidenteille. Halosenkin kaudella Suomen Nato-yhteistyö tiivistyi merkittävästi ja Suomi meni jopa sotimaan Afganistaniin.
 
Minulla on mielikuva että eniten Natoon liittymättömyys yleisesti laitetaan Halosen piikkiin. Nimenomaan siksi kun lähinaapurimme Baltiassa sinne menivät 2004.
 
Valitettava totuus on, että Suomi on tällä hetkellä NATO:nkin kannalta uhrattavissa oleva puskurivaltio.

NATO:n etujen mukaista on, että Venäjän hyökkäys Suomeen ei heti triggeröi kolmatta maailmansotaa vaan Suomelle on varattu ajan pelaajan rooli jonka aikana NATO ehtii nostamaan omaa valmiuttaan ja lähettämään lisää joukkoja esim. Baltiaan ja Ruotsiin.

NATO:n kannalta myös kätevää, että Suomi toimii taistelukenttänä missä NATO voi rauhassa iskeä kauaskantoisin asein venäläisjoukkoja vastaan ilman riskiä konfliktin eskaloitumisesta ydinsotaan toisin kuin NATO:n iskiessä suoraan Venäjän maaperälle.

Tarvittaessa NATO voi mukavasti suorittaa jopa taktisen ydinaseiskun Suomen alueelle tunkeutuneita venäläisjoukkoja vastaan viimeisenä varoituksena ennen strategisiin ydinaseisiin turvautumista.

Olemme onnistuneesti pelaanneet itsellemme geopoliittisen ei-kenenkään maan aseman, jota suurvallat voivat vapaasti käyttää pelinappulanaan tilanteen kiristyessä läntisen ja itäisen blokin välillä.

Liian kauan kun yrittää seistä aidan päällä niin lopulta rojahtaa kivekset edellä aidan sisään ja jää siihen jumiin molempien osapuolten potkittavaksi.
NATOlla on ovet auki, ovat moneen kertaan sanoneet. Se että me emme käy sisään on ihan omaa hölmöyttä.

Toisen maailmansodan alun viboja, vahvasti. Roistovaltiot poimivat naapureitaan yksi kerrallaan. Näin Putinkin tehnyt, yksi kerrallaan, seuraava sitten seuraavaksi. Kohta meidän vuoro?
 
Status
Suljettu uusilta vastauksilta.
Back
Top