Suomi NATOn jäseneksi - or not?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja RPG83
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
  • Tagit Tagit
    nato

Pitäisikö Suomen hakea NATOn jäseneksi


  • Äänestäjiä yhteensä
    885
Status
Suljettu uusilta vastauksilta.
Pohtiminen kumpi pahempi, Niinistö vai Halonen on hieman turhaa. Niinistö on se ongelma, koska hän on nyt vallassa.

Alkaa pikku hiljaa paljastumaan, miksi tämä Suomen Natoprosessi on ollut niin vaikeaa viimeiset 30v. Halonen ( 2000 -2012) ja nyt tämä "meidän Sale".

Kun on paljastunut miten täydellinen mielipuoli tuo Putin on, se herättää tiettyjä kiusallisia kysymyksiä. Mikä on Niinistön ihmistuntemus ? Ei mielipuoleksi muututa yhdessä yössä. Miksei mitään varatoimenpiteitä ole salaa tehty, vaikka on tiedetty että MITÄ tahansa voi tapahtua ? Nyt tämä koko juttu läiskäistään kansa silmille ja huomataan että ei äärimmäisen suosittu pressa ehkä ajattelekaan asioita isänmaa edellä.

Aika paukku, ainakin itselleni.

Kyllä pikkuisen negatiivista saa merkitä Niinistön kansioon tästä, ainakin viimeisen parin viikon esiintymisen perusteella. Tuntuu olevan sellainen linja että Niinistö ei halua sanoa mitään koska ei halua keikuttaa venettä, ja hallitus ei halua sanoa mitään koska ei se Niinistökään sanonut.

Niinistön kommenteista on kyllä paistanut että linja on hitaasti alkanut lämmetä Natoa kohtaan, todennäköisesti myös hallituksenkin. Mutta onhan se käsittämätön kommentti että "noh noh, ei nyt hätäillä, katotaan sitten kriisin jälkeen" kun Putin hyökkäilee naapurimaihin ja samalla uhkailee myös Suomea.

Niinistöllä on selvästi ajatus että pidetään kansa rauhallisena ja mietitään hallituksen kanssa pelikirja Nato-asiaan rauhassa kuntoon kun siinä kuitenkin menee kuukausia, mutta tuo linja ei ihan täysin kyllä toimi kun ihmiset ovat oikeasti huolestuneita paitsi ukrainalaisista niin myös Suomen omasta turvallisuudesta.

Hallituksen suhteen ei yhtään helpota että esim. Ukrainan avustamista on vatuloitu päivätolkulla. En tiedä mitä kulisseissa tapahtuu, mutta kaikki ulkoiset merkit osoittavat siihen suuntaan että hallitus on ollut täysin toimeton ja kyvytön asioiden suhteen. Vaikka näin olisikin, niin pitäisi pystyä edes esittämään että jotain tehdään.
 
Oikea kysymys lienee, että millainen vaikutusvalta Venäjällä on suomalaiseen poliittiseen päätöksentekoon.
 
Kannattaa myös katsoa, mitä puolueita kaikkia siellä olikaan yksimielisinä päättämässä esim. sekopäisestä miinakiellosta. Ennen kuin alkaa sitä tavja-mantraansa
 
Hallituksen kokoonpanot ja päätökset toimikausillaan löytyvät varmasti ilman linkkejäkin. Esim. kokoomus kannatti aivan yksimielisesti miinakielto-sopimusta, tosin äänet kellossa muuttuivat kun joutuivat oppositioon. Taisi sielläkin hiukan vaihdella.
Olikos tämä peräti se rasti, että yksi hallituksen jäsen poistui kokouksesta kesken, ennen tuon asian käsittelyä?
 
Jos tämän sodan jälkeenkään ei päädytä siihen, että isänmaan turvallisuutta lisätään NATO-jäsenyydellä, olen äärimmäisen pettynyt.
Valmistaudu pettymään. Tähän astiset askelmerkit ovat ainakin ihan identtiset vuosien 2014-2015 kanssa. Ainoa pieni ero on se, että se yksi nieleskelevä politiikko esittää samoja näkökantoja kuin viimeksikin, mutta erään elimen puheenjohtajana.

Ihan sama kuinka tämä sota päättyy, niin pian katoaa sekä kansalaisten että politiikkojen mielenkiinto asiaa kohtaan ja seuraavan kerran kun asia tulee 'ajankohtaiseksi', niin ollaan itse siellä missä ukrainalaiset tänään.

Nyt on muutamien kuukausien sisällä jo julkisesti väännetty Suomelle rautalangasta, että aika on kypsä. Jos prosessi ei ole nyt julkisuudelta piilossa käynnissä, niin uutta tilaisuutta ei enää tule.
 
Seuraavat vaalit tulevat kyllä olemaan Nato-vaalit, jos kansalla yhtään muistissa kuvio tai Putin sekoilee vielä lisää. Siellä on vähintään Kokoomus huutamassa Nato-korttia - tietenkään mikään ei takaa että vaalien jälkeen "vappu-Nato" oikeasti tulee vaikka Kokoomus voittaisikin.

Jos demareilla on yhtään pelisilmää niin Marin vie Suomen Natoon ennen vaaleja ja SDP korjaa sillä täyspotin. Pelkään tosin pahoin että pelisilmää ei välttämättä löydy.

Toinen hyvin kaukainen mahdollisuus että PS/Kok tekevät välikysymyksen Natosta, ja Vihr/Kesk löytyy tarpeeksi natouskovia äänestämään hallitusta vastaan.
 
Valmistaudu pettymään. Tähän astiset askelmerkit ovat ainakin ihan identtiset vuosien 2014-2015 kanssa. Ainoa pieni ero on se, että se yksi nieleskelevä politiikko esittää samoja näkökantoja kuin viimeksikin, mutta erään elimen puheenjohtajana.

Ihan sama kuinka tämä sota päättyy, niin pian katoaa sekä kansalaisten että politiikkojen mielenkiinto asiaa kohtaan ja seuraavan kerran kun asia tulee 'ajankohtaiseksi', niin ollaan itse siellä missä ukrainalaiset tänään.

Nyt on muutamien kuukausien sisällä jo julkisesti väännetty Suomelle rautalangasta, että aika on kypsä. Jos prosessi ei ole nyt julkisuudelta piilossa käynnissä, niin uutta tilaisuutta ei enää tule.
Juu ei Suomea kukaan voi pakottaa parantamaan turvallisuuttaan ja liittymään Natoon. Kyllä sinne on maan itse tajuttava hakeutua. Suomessa kuvitellaan olevan niin helvetin fiksuja ja taitavia joka asiassa. Kyllä saavutuksista ylpeä saa olla mutta kyllä ylimielisyys on pahasta. Siellä kuvien perusteella Ukrainalaiset taistelevat paremmissa tamineissa mitä meillä suurin osa reservistä taistelisi. Ehkä täällä olisi pikkuhiljaa alettava pohtia, että on kaksi vaihtoehtoa: Oikeasti alkaa panostamaan siihen puolustukseen muutoinkin kuin puheissa tai sitten liittouduttava itseään vahvemman kanssa. Tälleen tämä ei toimi. No toki meillä ilmavoimat on kunnossa mutta ei se yksin auta. Kun katsoo noita kalustotappioiden määriä niin kyllä meillä liike hidastuu ja kärkitylstyy meilläkin jos ollaan kovin ohuen varustuksen varassa. Saataisiin nyt koko reserville edes perusvarustus kuntoon niin sekin olisi jotain.

Mutta tosiaan, kuten olen aiemmin sanonut niin jotenkin on alkanut paistaa johtavien poliitikkojen touhuista ulkopuolinen vaikuttaminen läpi.
 
Näkemystä.



Tämä johtaa kysymykseen, pitäisikö Suomen formalisoida sotilaallinen yhteistyönsä Nato-maiden kanssa jäsenyyden avulla ja saada siten artiklan 5 tuoma automaattinen tuki aggressiota vastaan. Tämä ei ole ollut minulle ennen torstaita selvää, mutta nyt kallistun Nato-jäsenyyden kannalle.

Syitä on kolme. Yksi on aiemmin ajattelemaani suurempi riski, että Putinin Venäjän imperiumihaaveet ulottuvat myös Itämeren alueelle, ja havainto, että näiden edistämiseksi Venäjä katsoo oikeudekseen ryhtyä täysimittaiseen sotaan itsenäistä valtiota vastaan. Riski ei myöskään liity pelkästään Putinin henkilöön. Putinin suurvaltanostalgialle näyttää olevan varsin paljon tukea venäläisten joukossa. Tuoreen mielipidetiedustelun mukaan yli 60 % venäläisistä tukee Putinia. Putinin poistuminen kuvioista tavalla tai toisella ei välttämättä muuta Venäjän päättäjien tavoitteita ja toimintatapoja radikaalisti.

Toiseksi, ilman jäsenyyttä Naton tarjoama tuki ja sitä kautta pelotevaikutus ei taida sittenkään olla täysin uskottava Venäjän silmissä ja siten tehokas ennalta ehkäisevä tekijä. Natohan on viime päivinä selvästi korostanut sen suojelevan kaikin keinoin jokaista Nato-maan tuumaa, mutta ei sanonut mitään läheisten kumppaneiden alueesta ja sulkenut selvästi Ukrainan tapaisen maan suojansa ulkopuolelle. Nato-maat ovat demokratioita. Sen vuoksi niiden poliittisten päättäjien on vaikea halutessaankaan sitoutua uhrauksiin, jotka eivät koske sitä omaa porukkaa, joiden osalta on tehty sitovia keskinäisiä lupauksia tuesta

Kolmas on Putinin jokseenkin suora viittaus ydinaseiden käyttömahdollisuuteen. Ydinasekortin voisi ajatella vaikuttavan toiseenkin suuntaan: jos naapurin harhainen päättäjä on valmis siihen turvautumaan, eikö olisi parasta olla kaikin tavoin ärsyttämästä tätä, koettaa olla omissa oloissa, ”suomettuneena” jos niin halutaan. Minulle tämä uhkaus näyttäytyy kuitenkin juuri vastakkaisella tavalla.
 
Kyllä pikkuisen negatiivista saa merkitä Niinistön kansioon tästä, ainakin viimeisen parin viikon esiintymisen perusteella. Tuntuu olevan sellainen linja että Niinistö ei halua sanoa mitään koska ei halua keikuttaa venettä, ja hallitus ei halua sanoa mitään koska ei se Niinistökään sanonut.

Niinistön kommenteista on kyllä paistanut että linja on hitaasti alkanut lämmetä Natoa kohtaan, todennäköisesti myös hallituksenkin. Mutta onhan se käsittämätön kommentti että "noh noh, ei nyt hätäillä, katotaan sitten kriisin jälkeen" kun Putin hyökkäilee naapurimaihin ja samalla uhkailee myös Suomea.

Niinistöllä on selvästi ajatus että pidetään kansa rauhallisena ja mietitään hallituksen kanssa pelikirja Nato-asiaan rauhassa kuntoon kun siinä kuitenkin menee kuukausia, mutta tuo linja ei ihan täysin kyllä toimi kun ihmiset ovat oikeasti huolestuneita paitsi ukrainalaisista niin myös Suomen omasta turvallisuudesta.

Voi hyvinkin olla ettei Suomella ole tämän suhteen muita mahdollisuuksia. Ei ole mitenkään sanottua että Nato alkaisi kriisissä ottamaan uusia jäseniä nopeutetulla tahdilla. Koska Venäjä on osoittaunut odotettuakin arvaamattomaksi, on ehkä edullista olla tekemättä sellaisia äkkiliikkeitä jotka siellä voitaisiin tulkita offensiivisiksi. Rajamaiden äkillinen ottaminen sotilasliittoon olisi tällainen liike.

JOS kulissien takana on mitään asiasta puhuttu, niin sellaista Suomelle ja Ruotsille on voitu sanoa että mennään tämä kriisi nyt loppuun tällaisella hyshyhs-järjestelyllä, jos haluatte tämän revohkan jälkeen liittyä virallisesti niin ovi on edelleen auki.
 
En tiedä onko oikea ketju, mutta...


FMnJy2QWQAEv7WW.jpg
 
Hyökkäys Ukrainaan osoittaa konkreettisella tavalla riittävän uskottavuuden ja sen puutteen merkityksen maanpuolustusksen osalta. Realiteetit pitää tunnistaa ja tunnustaa.

Venäjä on rikkonut kaikkia itse valtiona allekirjoittamiaan sopimuksia ja sitoumuksia. Ne eivät ole mitenkään ehkäisseet sotilaallista painostusta ja hyökkäystä. Toisaalta Venäjä on kaikissa yhteyksissä vaatinut muita noudattamaan omia valheellisia ja vääriä tulkintoja em. sitoumuksista.
Venäjän hyökkäystä ja sotaa ei ole riittänyt estämään sekään ettei naapurivaltio (kuten Ukraina) ole millään tavoin uhkaamassa Venäjän suvereniteettiä ja alueellista koskemattomuutta.
- sodan aloittamista ei estänyt se että Venäjän naapurivaltio pyrki kaikin tavoin ylläpitämäään ystävällisiä suhteita Venäjään (vrt. Suomen politiikka)..
- silläkään ei ole Venäjän johdolle merkitystä että ukrainalaiset ja venäläiset ovat sukulaiskansaa joilla on paljon yhteistä kulttuuria, osin yhteinen kieli sekä historiaa jne. Tämä ystävyys ei ole estänyt naapurimaan siviiliväestön säälimätöntä tappamista ja asutuskeskusten tuhoamista jne.
- voisi ajatella että 45 miljoonan asukkaan valtio itsessään muodostaa yhtenäisyydellään riittävän oikeutuksen koskemattomuudelle sekä samalla uskottavan esteen vihollisen sotatoimille.

Mitkään normaaliin (eikä edes pitkäaikaiset ja hyvät) valtioillisiin suhteisiin perustuva politiikka ei ole kyennyt estämään Venäjää hyökkäämästä naapurimaataan kohtaan, kaikella voimallaan, aseistuksellaan ja jopa ydinaseiden käytällä uhkaamalla.

Pienen kansan ja valtion kuten Suomi, valtiollisen koskemattomuus/suvereniteetti voi toteutua vain ja ainoastaan riittävän uskottavan maanpuolustuskyvyn myötä.
- pienenä 5 miljoonan asukkaan kansana Suomi ei yksinään kykene säilyttämään valtiollista koskemattomuuttaan liki 30 kertaa suurempaa ydisasevaltiota vastaan.
- toisekseen pienen kansan pitää huolehtia siitä ettei se joudu yksinään suurvallan painostustoimien ja hyökkäyksen kohteeksi.

Vaikka Suomella on omaan kokoonsa nähden vahva ja yleiseen asevelvollisuuteen perustuva maanpuolustusjärjestelmä se ei yksinään ole riittävä. Varsinkin kun rajanaapuri, ainoa mahdollinen uhkaaja sekä vihollisvaltio, on yhteiskunnallisesti ja poliittisesti epävakaa sekä sisäisellä ja ulkoisen vakivallan käytöllä hallittu diktatuuri.

Suomi saa riittävän uskottavuuden maanpuolustuksen osalta vain hakeutumalla Puolustusliitto NATO:n jäseneksi. Riittävän uskottava puolustuskyky tarkoittaa käytännössä sodan estymistä. Vihollinen ei yksinkertaisesti uhkaile sotavoimillaan, aseillaan eikä hyökkäyksellä.
- NATO:n jäsenyys tarjoaa parhaan, ja käytännössä ainoan mahdollisuuden pysyä Venäjän vaatimustan ja sotilaallisten toimien ulkopuolella.
- tottakai tämä edellyttää myös oman itsenäisen maanpuolustuskykymme säilyttämistä ja jopa parantamista.
- jäsennyys ei tarjoa myöskään "rusinoita pullasta". Oman koskemattomuutemme vastineeksi meidän tulee sitoutua myös muiden jäsenmaiden tukemiseen ja viimekädessä myös aseelliseen puolustamiseen.

Tottakai voidaan aina keskustella siitä onko NATO:n jäsenyyskään riittävä takaamaan koskemattomuutta, mutta parempaakaan vaihtoehtoa ei ole Suomelle tarjolla.
- jokainen voi miettiä ihan itsekseen miksi (lähes)kaikki muut EU:n jäsenmaat ovat valinneet Puolustusliiton jäsenyyden.
- samalla miettiä sitä onko Suomelle hyötyä (ja mitä hyötyä?) jättäytyä ainoana Venäjän rajanaapurina yhteisen puolustusvelvoitteen ulkopuolelle.

Jos Suomen kansan valitsemat edustajat eivät kykene tekemään päätöstä puolustusliiton jäsenyyden hakemisesta, tulemme jäämään pysyvästi Venäjän ns. etupiiriin.
Ukrainan kohtalo on konkreettisella tavalla näyttänyt sen ettei Venäjän diktatuuri kaihda mitään keinoja oman vaikutuksensa ja valtapiirinsä lisäämisessä.
 
Viimeksi muokattu:
En tiedä onko oikea ketju, mutta...


Katso liite: 57364
 
Venäjä on nähnyt Ukrainassa millä tavalla maa kuin maa näköjään voi laittaa hanttiin 'tavallisessa' sotatilanteessa.
Paremmin varustautuneita maita vastaan Venäjä tuskin enää lähtee saman tason satsauksella mitä kokeili Ukrainaan.
Naton ulkopuolista maata voi vaikka heti alkuun kiusata niin järeällä aseella mitä löytyy. Nato-maahan samaa ei voi kokeilla.

Päättäjät suojelkaa suomalaisia.
Suomi Natoon heti.
.
 
Status
Suljettu uusilta vastauksilta.
Back
Top