Esterata Natoon
Kolmeenkymmeneen vuoteen ei ole koittanut hetkeä, jolloin Nato-jäsenyys olisi ollut Suomelle ajankohtainen, kirjoittaa kolumnissaan Jari Tervo.
Jari Tervo
2:00
VENÄJÄN presidentin
Vladimir Putinin mukaan hänen maansa hyökkäsi Ukrainaan puhdistaakseen sen natseista. Hän myös mainitsi Ukrainan syyllistyneen kansanmurhaan. Molemmat väitteet ovat valhetta.
Putinin kielenkäyttö tuo mieleen
Stalinin ajat. Silloin kaikki, jotka eivät olleet samaa mieltä Neuvostoliiton kanssa, luokiteltiin fasisteiksi.
Jopa propagandaksi natsi- ja kansanmurhapuheet ovat harhaisia. Suuruudenhulluus on yksinvaltiaitten ammattitauti, mutta vain muut joutuvat kärsimään siitä.
Täytin helmikuun alussa kuusikymmentäkolme vuotta. Olen elänyt lähes täsmälleen puolet tästä ajasta Neuvostoliiton naapurissa ja puolet Venäjän naapurissa. Hankalampia rajanaapureita on vaikea kuvitella. Värikkään historiansa aikana Venäjä on kaihtanut tarkkaan kahta asiaa: demokratiaa ja ihmisoikeuksia.
Demokratia on aina ollut Venäjällä kulissi, jos sitäkään. Ennen Luhanskin ja Donetskin nukkevaltioitten tunnustamista Putin kutsui Kremliin televisiokameroitten eteen avainministerit muka keskustelemaan.
Putin oli asian jo päättänyt. Televisiokameroitten tarkoitus oli kahlita ulko- ja turvallisuuspoliittinen eliitti johtajansa päätökseen.
ELOKUUSSA 1968 Neuvostoliitto miehitti Tšekkoslovakian. Jälkimmäinen oli yrittänyt pyristellä omalle tielleen sosialismin rakentamisessa. Virallinen Suomi vaikeni miehityksestä.
Tällä viikolla Suomi tuomitsi jyrkästi Venäjän hyökkäyssodan. Näin suuri ero on yya-Suomen ja EU-Suomen välillä.
Ukraina muistuttaa Suomea siinä, että se on Venäjän rajanaapuri eikä se kuulu Natoon. Presidentti
Sauli Niinistö huomautti ennen Venäjän massiivista hyökkäystä ja myös sen jälkeen, että Naton jäseneksi ei ole pikatietä.
SUOMI on omin käsin rakentanut mahdollisesta Nato-jäsenyydestään labyrintin. Rauhan aikana Suomi ei liity Natoon, koska ei tarvitse, kun taas sodan aikana siihen ei millään ehdi. Jotenkin monet eurooppalaiset demokratiat ovat kuitenkin tämän esteradan selvittäneet.
Mitä tapahtuu Suomen Nato-politiikassa sinä päivänä, kun Venäjän hyökkäyksen jäljiltä suomalaisten enemmistö ryhtyy mielipidemittauksessa kannattamaan Natoon liittymistä? Ei mitään. Silloin jäsenyys ei ole ajankohtainen. Kolmeenkymmeneen vuoteen ei ole koittanut hetkeä, jolloin se olisi ollut ajankohtainen.
Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen kärki – presidentti, pääministeri, puolustusministeri – ilmoitti heti Venäjän täysimittaisen hyökkäyksen jälkeen, että Suomeen ei kohdistu suoraa sotilaallista uhkaa.
He olivat oikeassa. Venäjä ei ole keskittänyt joukkojaan itärajallemme eikä Itämerta ole täytetty sotalaivoilla. Putin ei ole ilmoittanut puhdistavansa maatamme natseista eikä hän aio keskeyttää venäläisten kuvitteellista kansanmurhaa.
SIITÄ huolimatta pidän tilannetta isänmaan kannalta hyvin vaarallisena. Venäjä moukaroi Ukrainaa. Mitä seuraavaksi? Tyytyykö Venäjä Ukrainan taltuttamiseen? Pitääkö Putin Suomen itsenäisyyden tunnustamista bolševikkien virheenä? Joka pitää korjata?
Vladimir Putin on ollut kohta vallassa yhtä kauan kuin Stalin, eikä tämä ole sattumanvarainen vertauskohde. Putinin johdolla Venäjä on käynyt yli kahdenkymmenen vuoden aikana sotaa Tšetšeniassa, Georgiassa, Syyriassa, Krimillä ja nyt koko Ukrainassa.
Entinen KGB-eversti on sekä sodassa että rauhassa rikollinen, joka murhauttaa vastustajiaan ja pommituttaa tahallaan syyrialaisia sairaaloita. Toivon hänen hakeutuvan hyvin ansaitulle paikalleen historian roskatynnyriin ennen kuin hän hukuttaa maailman vereen.
Hs