Liittoutumisasialla on tehty sisäpolitiikkaa. Sitä on makusteltu puolesta ja vastaan. Paljon on kärsitty vilua ja nälkää....paljon on hotistu ja vohistu. Valmiimpaa ei ole tullut. Faktat ovat loistaneet poissaolollaan ns. kansan keskusteluissa. On vain hervoton joukko mielikuvia, joita kukin hellii maailman tappiin.
Sitten astuu esim. adam ja kumppanit, jotka maalailevat levein siveltimenvedoin Nato-asiaa. Perusteluna: nimetön virkamies Natosta. Mitä kanssakeskustelijat ajattelevat tällaisesta? Pitävät yleensä tuollaista argumenttia täysin hmmm, epäpätevänä. Ja mitä siitä seuraa? Nato-keskustelu kääntyy epäluuloiseksi hyrinäksi. Eli tuollainen perustelu vaan ei mene ns. tolkun ihmisissä läpi. Päinvastoin, se pilaa koko liittoutumisasiaa.
Minä haluan, että Suomi liittoutuu. Mutta puoluepolitikoimalla tämä ei tule onnistumaan. Se onnistuu seuraavasti ja todennäköisesti vain siten:
1. Putin jatkaa hilloamistaan
2. Ruotsi ottaa ratkaisuaskeleen kohti Natoa
3. Niinistö ottaa Suomen ja suomalaiset reppuselkään ja vie koko persoonansa ja edustamansa viran voimalla homman päätyyn.
Tuo resepti toimii todennäköisesti vain siten, että coctailin jokainen aines on kohdallaan. Yksi muuttuja pois, ei onnistu. Puolueet ja ns. kansa ei tähän pysty, sanokaa sanoneen.
Ahtisaari vei Suomen EU:iin koko lailla asettamalla itsensä peliin ja painoi homman viivoille. Kansanäänestys.....juu juu. Moni muukin iso tapahtuma Euroopassa on vaatinut sitä, että "joku" on ottanut harteilleen melkoisen kuorman. Kohl ja Berliinin muuri. Puolalainen luokkahitsari -79. Thatcher. Jne.
Väitän siis, että tämä liittoutumisasia on meille suomalaisille niin suuri asia, että ilman tarvittavaa "apua" ei tule onnistumaan. Ja siitä on tullut suuri asia juuri siksi, että se on osalle mörkö, osalle se on oman ylemmyytensä esille tuomisen kanava, osa tekee sillä hupia, osa empii faktojen puutteessa jne. eli löysää vesivelliä, joka ei ilman saostusainetta muutu taikinaksi.
Osaltani pidän taukoa tästä Nato-keskustelusta. Lähden mukaan, kun reseptin ykkösen lisäksi tulee edes yksi lisämauste.
baikal, on kyl muutakin kuin nimetön virkamies, mm. Naton pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen:
http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/67913-nato-pomon-viesti-eurooppaan-ovi-auki
"
-Naton ovi on auki kaikille eurooppalaisille demokratioille, jotka jakavat meidän arvomme ja sitoutuvat turvallisuuden takaamiseen, hän kirjoitti Twitterissä heti Nato-maiden ulkoministerikokouksen päätyttyä. "
(yrjön huomio: Suomi on eurooppalainen demokratia)
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288686880159.html
"
-Fogh Rasmussenilta kysyttiin Helsingin Sanomien mukaan Tallinnan yliopistossa järjestetyssä yleisötilaisuudessa, hyväksyttäisiinkö Suomi ja Ruotsi nykyisessä tilanteessa Natoon, jos maat päättäisivät hakea jäsenyyttä.
-Kyllä. Ja ne voisivat liittyä nopeasti, koska ne täyttävät Naton kriteerit, Rasmussen vastasi kysymykseen."
http://www.hs.fi/ulkomaat/a1392103150503
"
-Suomen Nato-jäsenyys ei juuttuisi ainakaan kiistoihin aluepuolustuksesta.
"Päinvastoin. Nato-jäsenyyden osa on, että kukin on vastuussa myös oman alueensa puolustamisesta."
Rasmussen vieläpä korosti, että Natossa on kyse nimenomaan aluepuolustuksesta. "Pidämme hyökkäystä yhtä vastaan hyökkäyksenä kaikkia vastaan, ja se on todella tehokasta aluepuolustusta.""
Vika virke boldattu niille, jotka saivartelevat 5. artiklan sanamuodosta ja esittävät, että artikla täytetään nimellisesti vaikka villasukkia lähettämällä.
Tästähän Nato-intoilijat haaveilevat, muttei Natoon todellisuudessa kävellä kuin Kultapossukerhoon. Jokaisen maan täytyy hyväksyä uudet jäsenet ja parhaimmillaankin kyseessä on vuosien prosessi.
Kuten on aikaisemminkin todettu, ainakin edellisen hallinnon alla Yhdysvalloissa suhtautuduttiin negatiivisesti ajatukseen Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydestä. Näin siis kulissien takana - samalla kuin julkisesti annettiin ymmärtää jotain muuta.
Yhdysvaltain suurlähettiläs Norjassa on pohtinut vuonna 2008, eli pian 6-7 v sitten. Siinä cable-leakissa Suomea ja Ruotsia pidettiin
liian idealistisina. Mitä me silloin tietty olimmekin, stallari-kaksikko Halonen-Tuomioja johdossa! Halonen oli valittu 2006 uudelleen ja Tuomioja oli juuri päättänyt Vanhasen hallituksen ulkoministerikautensa keväällä 2007.
"
Asiakirjassa Yhdysvaltain suurlähettiläs Norjassa pohtii, olisivatko Suomi ja Ruotsi todella tervetulleita sotilasliitto Natoon.
- Tavoitteleeko Yhdysvaltain hallinto Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyyttä? Pinnalta katsoen ne vaikuttavat tervetulleilta, mutta skeptisempien ja idealistisempien jäsenten hankkimisella Natoon voi olla kielteisiä seurauksia, suurlähettiläs pohtii marraskuulle 2008 päivätyssä asiakirjassa."
Tämän jälkeen maailma on muuttunut. Lisäksi boldasin sen mitä ei muisteta sanoa: Suomi ja Ruotsi. Ei Suomi. Vaan Suomi ja Ruotsi. Oikein mieluusti unohdetaan Ruotsi.
Wikileaksin kautta vuotaneissa sähkeissä oli toisenlaisiakin näkökantoja:
http://yle.fi/uutiset/wikileaks_yhd...mentanut_suomalaispoliitikkoja_natoon/5321043
"Naton osalta suurlähettiläs Mack arvioi lokakuussa 2005 suomalaista Nato-ilmastoa seuraavasti:
”Julkisen mielipiteen muuttaminen Nato-jäsenyyden osalta on pitkä ja vaivalloinen tehtävä, mutta meidän pitäisi tavoittaa niitä suomalaisia, joiden mielestä osallistuminen Euroopan turvallisuusaloitteisiin on astinlauta Nato-jäsenyyteen.”
Mackin seuraaja, suurlähettiläs Marilyn Ware kirjasi omat ajatuksensa niin ikään jäähyväisarvion huhtikuussa 2008:
"Suomesta ei tullut Naton jäsen minun kaudellani eikä todennäköisesti tulekaan ainakaan ennen vuotta 2012, kun presidentti Halonen on jättänyt toimensa. Yhdysvalloilla ei kuitenkaan ole parempaa ystävää Nato-liittoutuman ulkopuolella kuin Suomi, ja yhdysvaltalais-suomalaiset sotilassuhteet on kiistatta tärkein yksittäinen side jo entisestään vahvassa suhteessamme.""
Olen vilpittömästi iloinen, että ex-lähettiläs on ollut Suomesta tuota mieltä. Halosesta ja Tuomiojasta huolimatta. Myös Bruce Oreck on tunnettu Suomen ystävänä ja kritisoi hiljattain meitä aiheesta ja hyväntahtoisesti.
Natosta ja Yhdysvaltojen hallinnosta kuulunut suunnilleen niin selkokielisesti
kuin diplomaattisesti mahdollista, nimettömistä ja nimellisistä lähteistä, että tervetulleita ollaan jos vaan päätetään hakea. Sähkeen sävystä voi myös päätellä, että Mackin aikaan on vallinnut toive siitä, että Suomi olisi jäsen.
Mitä tulee kaikkien jäsenmaiden äänestykseen niin on päivänselvää, että pääsihteerin, Yhdysvaltojen, Britannian, Saksan ja Ranskan kantaa vastaan on vaikea kuvitella pikku-jäsenten äänestävän.
Mitkä kabineteissa selvitetään etukäteen epävirallisin tunnusteluin!
-----
Miksi Ruotsin mahdollinen NATO-jäsenyys on Suomelle niin olenaista? Siitä on esim. the Ulkopolitistissa ihan juttukin:
http://ulkopolitist.fi/2014/03/25/ruotsi-natoon-mutta-suomi-ei/
by Mies ulkosuomalainen
"
Natolla ei ole kovin monta luontevaa laajentumismaata enää jäljellä, joten Suomen olisi hankala löytää uusia tilanteita jossa jäsenyys olisikin ”ajankohtaista” – Ruotsi on kiistatta luontevin kumppani jäsenyyshaulle. Ilman hyvin vahvaa poliittista tahtoa jäsenyydelle ajankohtaisuutta tuskin syntyy, ja ilman sitä on hyvin vaikeaa nähdä, miten Suomen Nato-optio voi säilyä mitenkään uskottavana."
"Muutamat ehkä ajattelevat, että Ruotsi ajaisi Suomen etua Natossa, mutta Ruotsin
hetkittäinen solidariteetti ei ole rinnastettavissa V. artiklaan millään järkevällä tavalla."
"
Suomen turvallisuuspolitiikan ruotsittuminen
Ruotsin Nato-jäsenyys ei ole toki ainoa Ruotsi-skenaario, joka kummittelee turvallisuuspoliittisessa keskustelussa. Paljon ihmeellisempi kummajainen on idea Suomi-Ruotsi
puolustusliitosta – jonka pääpiirteet ovat epärealistisuus ja vanhanaikaisuus. Näinkin huonon idean esillenousu kertoo kuinka pitkälti Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu on ruotsittunutta: jok’ikinen turvallisuuspoliittinen vaihtoehto Suomelle on tavalla tai toiselle sidottu tai riippuvainen siitä, mitä länsinaapurimme tekee.
Nato-jäsenyys? Konsultoimme jäsenyyden ajankohtaisuudesta Ruotsin kanssa.
Puolustusliitto? Kenen muun kanssa sen voisikaan solmia kuin Ruotsin!
Lisää kansainvälistä sotilaallista yhteistyötä? Sovitaan Ruotsin kanssa mihin harjoituksiin pitäisi osallistua.
Uusia turvallisuuspoliittisia rakenteita Pohjolan vakauttamiseksi? Kunhan se tehdään vahvalla pohjoismaiselle ytimellä!
Yhteistyö on toki kivaa ja joskus hyödyllistäkin, mutta
sen ei pitäisi antaa olettaa, että Tukholmassa suhtaudutaan samalla tavalla ideaan kun Helsingissäkin. Kööpenhaminassa ei ainakaan."
Tästä propsit baikalille, että on tajunnut Ruotsin merkityksen. Itse kuitenkin olen hiukan skeptisempi. En olisi lainkaan yllättynyt jos meidän kotoperäinen puoluepolitiikka, ihan me itse, sössisi jäsenyyshakemuksen eli tumpeloi, viivyttelee, pohtii ja fundeeraa senkin aikaikkunan jolloin Ruotsi mahdollisesti liittyy ja me emme saa hakemusta aikaiseksi. Tää on täysin mahdollista jopa pelottavan todennäköistä ja kotimaisen puoluepolitikoinnin potentiaalisesti aiheuttama ulkopoliittinen dystopia.