Sanna Marinin puhe kokonaisuudessaan:
Hyvät ystävät,
Heräsimme 24. helmikuuta erilaiseen maailmaan. Venäjän sotilaallinen hyökkäys Ukrainaan oli alkanut ja se ylitti kaiken inhimillisen ymmärryksen rajat.
Venäjän toiminnan myötä koko Euroopan turvallisuusympäristö muuttui yhdessä päivässä. Sota palasi voimalla eurooppalaiseen todellisuuteen. Venäjä ei ole se naapuri, mitä ajattelimme sen olevan. Suomen ja Venäjän suhde on muuttunut peruuttamattomalla tavalla Ukrainan sodan myötä.
Venäjä rikkoo toiminnallaan räikeästi kansainvälisiä sopimuksia, joihin se on itsekin sitoutunut. Se on hylännyt toiminnallaan kaikki Euroopan turvallisuuden keskeiset perusperiaatteet.
Tässä uudessa tilanteessa ja muuttuneessa turvallisuusympäristössä myös meidän tulee arvioida kaikkia keinoja Suomen ja suomalaisten turvallisuuden varmistamiseksi. Meidän on nyt vakavasti pohdittava omaa asemoitumistamme ja suhtautumistamme sotilaalliseen liittoutumiseen. Tämä on tehtävä huolellisesti, mutta ripeästi - käytännössä tämän kevään kuluessa.
Hyvät toverit,
Ukrainassa on käyty nyt sotaa reilut viisi viikkoa.
Venäjä on jatkanut hyökkäystään Kiovan laitamilla, Itä-Ukrainassa sekä etelässä, josta meille on välittynyt järkyttäviä kuvia esimerkiksi Mariupolista.
Venäjä ei ole saavuttanut synkkiä tavoitteitaan ja Ukrainan asevoimat ovat onnistuneet lyömään venäläisjoukkoja monilla suunnilla.
Neuvotteluyhteyksiä on jatkettu tällä viikolla Istanbulissa Turkissa. Välitysyrityksiä on ollut lukuisia ja niitä tarvitaan. Tämä on antanut myös toivoa. Samalla puhutaan yrityksistä käyttää neuvottelutietä vain entistä sakeamman propagandan hyväksi.
Ukrainalaiset ovat rohkeita ja periksiantamattomia. He taistelevat demokratian ja koko Euroopan puolesta, ja he ansaitsevat kaiken tukemme ja kunnioituksemme.
Hyvät ystävät, kyse ei ole siitä, voittaako Ukraina. Kyse on siitä, milloin he voittavat. Sydämissämme he ovat jo voittaneet.
Euroopan unioni on ollut toimissaan päättäväinen, nopea ja ennennäkemättömän yhtenäinen. Olemme yhdessä asettaneet mittavia taloudellisia sanktioita Venäjää kohtaan. Pakotteiden vaikutukset ovat valtavia, ja niiden jäljet ulottuvat pitkälle.
Asettamalla voimakkaita pakotteita ja tukemalla Ukrainaa taloudellisesti, materiaalisesti ja myös aseellisen avun kautta pyrimme parantamaan Ukrainan neuvotteluasemaa suhteessa Venäjään. Olemme myös valmiita kiristämään sanktioita entisestään.
Pakotteitakin pidempiaikainen vaikutus Venäjän talouteen on luottamuksella.
Luottamus Venäjään on mennyt ja paljon pitää tapahtua, että tämä muuttuisi. Euroopan unioni ja läntinen maailma on yhtenäisempi kuin koskaan. Venäjä on yksinäisempi kuin koskaan.
Suomi on osana Euroopan unionia ja kansallisesti tukenut Ukrainaa monin tavoin. Olemme myöntäneet Ukrainalle 14 miljoonaa euroa lisätukea aikaisempien yhteistyöohjelmien lisäksi ja antaneet materiaaliapua Euroopan unionin pelastuspalvelumekanismin kautta. Tämän lisäksi olemme luovuttaneet Ukrainalle sotilaallisia suojavälineitä, varusteita ja aseistusta.
Suomi tulee tukemaan Ukrainaa niin kauan kuin on tarpeen. Me emme sulje silmiämme, emme turru julmiin sotatoimiin tai totu ihmisten hätään. Me tuemme Ukrainaa myös maan jälleenrakennuksessa sodan jälkeen.
Tällä hetkellä ukrainalaiset ihmiset joutuvat suojautumaan ja pakenemaan. Yli kymmenen miljoonaa ukrainalaista, neljännes väestöstä, on joutunut jättämään kotinsa. Ukrainasta on lähtenyt 3,8 miljoonaa pakolaista. Suurin osa heistä on jäänyt Ukrainan naapurivaltioihin, osa on jatkanut matkaa kauemmas. Suomeen on saapunut tähän mennessä arviolta 14.000 pakolaista.
Haluamme auttaa ukrainalaisia ja olemme valmiita vastaanottamaan vielä enemmän pakolaisia. Nämä ihmiset ansaitsevat nyt kaiken avun. Meidän on varmistettava, että täällä on tarjolla työtä, asuntoja, päiväkoti- ja koulupaikkoja sekä muita palveluita niitä tarvitseville. Meidän on pidettävä huolta siitä, että ukrainalaiset voivat elää mahdollisimman tavallista arkea.
Tämä on tärkeää, sillä heidän tehtävänsä on myöhemmin jälleenrakentaa yhteiskuntansa sodan päätyttyä. Tässä he tarvitsevat myös meidän tukeamme.
Ukrainan asia on meidän asiamme.
Hyvät kuulijat,
Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan ei ole vain eurooppalainen kriisi. Venäjä ei ole rikkonut ainoastaan Euroopan turvallisuusjärjestyksen perusperiaatteita.
Ukrainan asia on aidosti koko maailman yhteinen asia. Kyseessä on YK:n turvallisuusneuvoston pysyvän jäsenen mitä räikein hyökkäys kansainvälistä oikeutta, YK:n peruskirjaa ja sen takaamaa rauhaa ja turvallisuutta vastaan.
Laaja kansainvälinen yhteisö seisoo Ukrainan tukena. Yhdistyneissä kansakunnissa 140 maata on osoittanut tukevansa Ukrainaa ja hylänneensä Venäjän mitä käsittämättömimmät valheet. Mukana on sellaisiakin maita, joille puolen valitseminen on vaatinut rohkeutta. Kaikkien tulisi yksiselitteisesti tuomita Venäjän hyökkäys, sillä jos Venäjä pystyy rikkomaan yhteisiä sääntöjämme näin räikeästi ja häpeilemättä, mihin enää pystymme yhdessä?
Olemme kerta toisensa jälkeen YK:ssa sekä Euroopan unionina lähettäneet selvän viestin niille, joilta tämä rohkeus ja uskallus puolustaa yhteisiä sääntöjä on syystä tai toisesta puuttunut.
Viestimme Kiinalle eilisessä EU:n ja Kiinan välisessä huippukokouksessa oli: Kiinalla on erityinen vastuu pyrkiä vaikuttamaan Venäjään sotatoimien lopettamiseksi.
Arvostan syvästi sitä johtajuutta, jota YK:n pääsihteeri Guterres on osoittanut vaatimalla selkein sanoin Venäjää lopettamaan hyökkäyksensä.
Hyvät toverit,
Globaalin pandemian aikana olemme kaikki nähneet, kuinka tärkeää on, että varaudumme Euroopassa kaikenlaisiin tilanteisiin. Meidän on pyrittävä irti riippuvuuksistamme sekä vahvistettava omavaraisuuttamme ja liikkumavaraamme. Euroopan strateginen autonomia onkin nähtävä ennen kaikkea Euroopan kyvykkyyksien vahvistamisena.
Pandemia ja Euroopassa riehuva sota ovat tuoneet kipeästi esille sen tosiasian, että Eurooppa ei voi olla riippuvainen muista maista ja alueista kriittisissä kysymyksissä. Meidän onkin pyrittävä parempaan omavaraisuuteen yhteiskunnan kriittisten toimintojen osalta. Tämä koskee esimerkiksi energiaa, ruokaa, lääkinnällisiä välineitä ja puolustustarvikkeita, mutta myös teknologiaa ja osaamista. Näillä kaikilla on kytkös kansalaistemme turvallisuuteen ja yhteiskuntiemme toimivuuteen kaikissa tilanteissa.
Eurooppa on riippuvainen venäläisestä energiasta, ja sillä on valtavat vaikutukset. Me käytännössä rahoitamme Putinin sotaa Ukrainassa ostamalla Venäjältä energiaa. Tilanne on kestämätön. Meidän on irtauduttava Venäjältä tuotavasta kaasusta, öljystä ja hiilestä niin pian kuin mahdollista. Tämän olemme myös Eurooppa-neuvostossa todenneet.
Samalla kun kehitämme Euroopan yhteistä vastausta aikamme haasteisiin, on meidän parannettava Suomen omaa varautumista ja huoltovarmuutta.
Olen tyytyväinen siitä, että eduskuntapuolueet ovat laajasti ilmaisseet tukensa puolustusmäärärahojen kasvattamiselle. Teemme sen osalta päätöksiä ensi viikon kehysriihessä ja lisätalousarvioprosesseissa. Meidän on lisättävä määrärahoja myös sisäisen turvallisuuden vahvistamiseen, kyberturvallisuuteen ja hybridivaikuttamisen torjuntaan. Kansallisen varautumisen parantamiseksi, olemme perustaneet varautumisen ministerityöryhmän. Sen tehtävänä on käydä läpi Ukrainan sodan vaikutuksia Suomen talouteen ja huoltovarmuuteen.
Hyvät toverit,
Kuten puheeni aluksi totesin, maailma on muuttunut. Venäjän julma hyökkäys Ukrainaan järisytti koko Euroopan turvallisuusarkkitehtuuria tavalla, jolla on peruuttamattomia seurauksia. Nyt meidän on tehtävä arvio siitä, mitä vaikutuksia tällä on Suomen ja suomalaisten turvallisuuteen. Arvio on tehtävä huolella, avoimesti ja kaunistelematta.
Hyvät ystävät, minulle Suomen ja suomalaisten turvallisuus on kaikkein tärkeintä.
Hallitus antaa huhtikuussa eduskunnalle ajankohtaisselonteon, jossa arvioidaan turvallisuus- ja toimintaympäristön muutosta ja sen seurauksia Suomelle. Selonteko käsittelee Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, mutta myös muuttuneen tilanteen taloudellisia vaikutuksia, huoltovarmuutta, varautumista sekä rajaturvallisuutta, kyberturvallisuutta ja hybridivaikuttamista.
Eduskunta tulee osaltaan käsittelemään ajankohtaisselontekoa tulevien viikkojen aikana.
Suomen pitkä ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja on ollut, että Suomella on halutessaan mahdollisuus hakea Nato-jäsenyyttä. Suomen ja Euroopan turvallisuusympäristön muutos asettaa meidät tilanteeseen, jossa asemaamme ja valintojamme on väistämättä tarkasteltava. Sitä turvallisuusympäristöä, johon Venäjäkin kuului ja jonka varassa rakensimme vakautta, ei enää ole.
Olemme taiten kehittäneet kansainvälistä puolustusyhteistyötä Ruotsin, Norjan, Yhdysvaltojen sekä esimerkiksi Iso-Britannian kanssa. Suomen Nato-kumppanuutta on tiivistetty hyvin pitkälle. Suomi on johtavia EU:n jäsenvaltioita kehitettäessä yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Meille Euroopan unionilla on vahva yhteisvastuun merkitys. Unioni on Suomelle turvallisuusyhteisö.
Meidän tulee kuitenkin olla rehellisiä itsellemme ja muille nykyisen linjamme rajoista.
Meidän tulee arvioida huolellisesti Nato-jäsenyyteen liittyvät mahdollisuudet ja riskit. Sekä liittyminen että liittymättä jättäminen ovat valintoja, joilla on seurauksia. Meidän on arvioitava niin lyhyen kuin pitkän tähtäimen vaikutukset. Samalla meidän on pidettävä kirkkaana mielessä tavoitteemme: Suomen ja suomalaisten turvallisuuden varmistaminen kaikissa tilanteissa.
Suomen oman parlamentaarisen prosessin ohella on erittäin tärkeää, että käymme tiivistä keskustelua myös muiden maiden kanssa. Nato ja sen jäsenmaat ovat kaikissa yhteyksissä osoittaneet yhtenäisyyttä sekä johdonmukaisuutta avoimien ovien politiikan jatkumisen puolesta. Ovet ovat auki suhdanteista riippumatta.
Meillä on hyvä ja tiivis keskusteluyhteys Ruotsiin. Olen viimeisen reilun kuukauden aikana tavannut ja keskustellut Ruotsin pääministeri Magdalena Anderssonin kanssa useita kertoja ja tavannut myös puolustusministeri Peter Hultqvistin. Suomen ja Ruotsin yhteisenä tavoitteena on vahvistaa Itämeren alueen turvallisuutta ja pohtia minkälainen turvallisuusarkkitehtuuri vastaa parhaiten Pohjois-Euroopan tarpeita. Jatkamme yhteyksien ylläpitämistä ja keskustelua myös muiden maiden kanssa.
Hyvät toverit,
myös Sdp:ssä on nyt aika käydä keskustelua suhtautumisestamme Suomen Nato-jäsenyyteen. Toivon teiltä näkemyksiä ja kysymyksiä, joihin voimme yhdessä etsiä vastauksia. Meidän on nyt aika arvioida omaa kantaamme. Pyydän teiltä rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta sekä luottamusta arvioida, mikä on isänmaan etu. Tärkein kysymyksemme on se, miten parhaalla mahdollisella tavalla varmistamme Suomen ja suomalaisten turvallisuuden.
Tulemme linkittämään kannanmuodostuksemme yhteen eduskunnan prosessin kanssa.
Näen, että meidän tulisi muodostaa kantamme samalla vahvalla menettelyllä, jota käytämme hallitusohjelman hyväksymiseksi ja hallitukseen osallistumiseen päättämiseksi. Tämä tarkoittaa sitä, että päätöksiä puolueen linjasta tehtäisiin ylimääräisessä puoluevaltuuston kokouksessa, yhdessä Sdp:n eduskuntaryhmän kanssa.
Tänään käymme siis lähetekeskustelun ylimääräistä puoluevaltuuston kokousta varten. On tärkeää, että meillä on käytössämme kaikki tarpeellinen tieto päätöksenteon tueksi. Ylimääräinen puoluevaltuuston kokous järjestetään sen jälkeen, kun parlamentaarinen prosessi on edennyt ja päätöksenteon edellytykset täyttyvät.
Tämän yhteisen keskustelun ja prosessin aikana tulen myös kertomaan oman kantani Suomen Nato-jäsenyyteen.
Hyvät toverit,
meillä on siis edessämme isoja päätöksiä. Mutta me olemme valmiina. Emme ole ennenkään pelänneet niiden asioiden edessä, jotka vaativat meiltä kansakuntana rohkeutta, viisautta ja päättäväisyyttä.
