Martti J. Karin kolumni: Valtion kiihtyvä propaganda pyrkii muuttamaan venäläisten Suomi-kuvaa niin, että tarvittaessa voimankäyttökin olisi hyväksyttävää
On Suomi ennenkin esitetty Venäjällä pahana: Propagandajulisteessa kuollutta Mannerheimia kannetaan, surusaatossa seuraavat Hitler ja Mussolini. Kuva on todennäköisesti otettu vallatussa Viipurissa elokuun lopussa vuonna 1941. ERIK BLOMBERG / SOTAMUSEO
Martti J. Kari
Venäjän kansalliskirjailija
Aleksandr Pushkin kertoo runossaan
Vaskiratsastaja Pietarin kaupungin perustamisesta Nevan suistoon 1700-luvun alussa.
Pietari Suuren ajatuksena oli Pushkinin mukaan uhata perustamastaan kaupungista ruotsalaisia, joita runossa kuvataan korskeiksi naapureiksi. Alueella asuneita suomalaisia Pushkin taas kuvailee köyhiksi tsuhniksi ja luonnon poloisiksi lapsipuoliksi, jotka kokivat kurjia kalaverkkojaan Nevan soisilla rannoilla.
"Tsuhna" on venäläinen pilkkanimi, jota käytetään muun muassa suomalaisista. Tsuhna on hidasälyinen ja hyväuskoinen henkilö.
TÄMÄ NÄKEMYS venäläisillä on pitkään ehkä ollutkin ruotsalaisista ja suomalaisista. Ruotsalaiset on nähty korskeina naapureina ja Venäjän vihollisina. Suomalaiset taas on koettu harmittomiksi.
Tosin toisen maailmansodan aikaan suomalaisia demonisoitiin, ja marsalkka
Mannerheimia ja ulkoministeri
Tanneria mustamaalattiin. Suomalaisten hirmuteoista levitettiin disinformaatiota. Neuvostopropagandaa suunnattiin sekä neuvostokansalaisille että suomalaisille.
Radiossa Moskovan Tiltu levitti disinformaatiota Suomen kurjista oloista, sotatapahtumista ja elämästä neuvostoparatiisissa. Toisen maailmansodan jälkeen suomalaisista tuli taas harmittomia naapureita, jotka asuivat maassa, jossa tuotettiin korkealuokkaisia tavaroita neuvostomarkkinoille ja jossa vallitsi kieltolaki. Tai ainakin useat leningradilaiset näin luulivat katsellessaan suomalaisia 1960–1980-lukujen Leningradissa.
NEUVOSTOLIITON turvallisuuspalvelu KGB:n aktiivisten toimenpiteiden osaston, A-osaston, tehtävänä oli levittää disinformaatiota eli valheita länsimaissa ja länsimaista. Tarkoituksena oli horjuttaa kohteena olevia yhteiskuntia, sotkea niiden tilannekuvaa, horjuttaa ihmisten uskoa omiin johtajiinsa ja vaikuttaa päätöksentekoon. A-osasto suuntasi osan disinformaatiosta Varsovan Liiton maihin ja Neuvostoliittoon varmistaakseen, että kansa hyväksyi Neuvostoliiton tekemät ratkaisut kuten esimerkiksi Tshekkoslovakian miehityksen vuonna 1968.
Venäjän turvallisuuspalvelu FSB ja ulkomaantiedustelupalvelu SVR ovat jatkaneet A-osaston perinteitä levittämällä valheita Ukrainasta. Venäjän sisäiseen käyttöön tarkoitettujen tarinoiden ydin on ollut se, että Kiovassa valtaa pitää natsihallinto, jota Yhdysvallat tukee ja joka valmisteli hyökkäystä ja kansanmurhaa Donbassissa. Tämä pakotti Venäjän käynnistämään "erikoisoperaation".
Se, miksi venäläisten Suomi-kuvaa pyritään muuttamaan, selviää kevään ja kesän aikana.
Länteen syötetään tarinoita muun muassa ukrainalaisten hirmuteoista ja Venäjän asejärjestelmien huimista suorituskyvyistä.
SUOMEN Nato-jäsenyysprosessin käynnistyttyä maamme profiili venäläisissä tiedotusvälineissä on muuttunut. Suomesta on alettu maalata kuvaa maana, jossa ”haaveillaan Suur-Suomesta” ja joka ”mannerheimiläisen fasistivaltion perillisenä ja Naton taistelukoirana havittelee takaisin Karjalaa ja Inkerinmaata”.
Kielenkäyttö on erittäin kovaa. Tämä viittaa siihen, että Suomen Nato-prosessin nopea liikkeellelähtö on yllättänyt venäläiset. Heillä on nyt kiire maalata Suomesta kuvaa vihollismaana. A-osaston informaatiosodan pelikirjan mukaan valhe tulee syöttää mediaan sellaisen kanavan kautta, joka ei välttämättä ainakaan heti paljastu disinformaatiokanavaksi. Hyvänä esimerkkinä tästä – ja esimerkkinä erittäin kovasta kielenkäytöstä – on toukokuun alussa venäläisellä
PolitRossija-verkkosivustolla ollut juttu otsikolla ”Strateginen Kulttuuri: Nato näkee lesbojen kasvattaman Suomen johtajan toisena Mannerheiminä”.
Jutussa kerrotaan muun muassa, miten ”Nato aikoo muuttaa Suomen kiltistä koiranpennusta taistelukoirakseen, joka tukee Länttä vastakkainasettelussa Venäjän kanssa”.
PolitRossija kertoo lähteekseen Yhdysvalloissa toimivan Strategisen Kulttuurin säätiön (Strategic Culture Foundation SCF) verkkojulkaisun.
PolitRossija ilmoittaa kääntäneensä SCF:n sivuilla olleen Suomesta kertovan artikkelin venäjäksi ja julkaisseensa käännöksen omilla sivuillaan.
SCF on itse asiassa venäläinen ajatushautomo, joka julkaisee samannimistä verkkolehteä. Verkkolehti on venäjämyönteinen propagandan ja disinformaation levittämiseen tarkoitettu alusta, joka on läheisessä yhteydessä Venäjän ulkoministeriöön. Yhdysvaltain ulkoministeriön mukaan SCF-verkkolehteä ohjaa Venäjän ulkotiedustelupalvelu SVR.
MUUTAMAA PÄIVÄÄ ennen
PolitRossijan artikkelia venäläinen
Regnum-sivusto julkaisi jutun, jonka otsikkona oli "Miksi Suomi haluaa liittyä Natoon? Koska sillä on hitleriläinen kultti". Artikkelissa kerrotaan, miten Yhdysvallat on kauan houkutellut Ruotsia ja Suomea Natoon, mutta kansan mielipide on vastustanut liittoutumista. Vasta Venäjän käynnistettyä ”natsien poistamiseen tähtäävän operaation” Ukrainassa länsimaiset tiedotusvälineet ovat onnistuneet ”harhauttamaan valheillaan ruotsalaiset ja suomalaiset Naton kannattajiksi”.
Regnum-sivusto kertoo miten Suomessa elää vahvana Mannerheimin kultti. Mannerheim oli
Regnumin mukaan ”Hitlerin liittolainen ja Leningradin saarron rikoskumppani ja toteutti venäläisten kansanmurhan Neuvosto-Karjalassa”.
Regnum ei ole oikea uutiskanava vaan Venäjän propagandakoneiston työkalu. Viron suojelupoliisin Kapon raportissa vuodelta 2005
Regnumia kuvataan sateenvarjoksi Venäjän salaisten palvelujen, erityisesti SVR:n operaatioille lähiulkomailla.
Regnum-sivusto kertoo miten Suomessa elää vahvana Mannerheimin kultti.
POLITROSSIJAN JA REGNUMIN artikkelien sävy, sanoitus ja julkaisuajankohta ovat niin lähellä toisiaan, että niiden voidaan katsoa kuuluvan samaan toukokuun alussa kiihtyneeseen informaatio-operaatioon. Operaatioon liittyy myös muita vastaavanlaisia sivustoja ja artikkeleita, joissa muistutetaan, miten Suomi taisteli natsi-Saksan rinnalla ja syyllistyi kansanmurhiin valloittamillaan alueilla.
Toisena osana informaatio-operaatioita on kertomus siitä, että Suomi valmistautuu voiman käyttöön Venäjää vastaan. Niinisalossa pidettävään maavoimien Arrow 22 -harjoitukseen siirrettiin tämän viikon alussa junakuljetuksin panssarivaunuja. Tämä kuvattiin venäläisessä sosiaalisessa mediassa suomalaisjoukkojen siirtona Venäjän vastaiselle rajalle. Sen jälkeen tämä disinformaatio julkaistiin pienessä verkkolehdessä Donbassissa, mistä se todennäköisesti leviää suurempiin verkkojulkaisuihin Venäjällä.
Informaatio-operaation tarkoituksena vaikuttaa olevan muuttaa venäläisten käsitystä suomalaisista ja saada venäläiset hyväksymään mahdolliset toimenpiteet, jopa voimankäyttö maatamme vastaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että voimaa välttämättä tullaan käyttämään.
Joka tapauksessa kalaverkkoja kokevasta harmittomasta tsuhnasta, kiltistä koiranpennusta on alettu maalata venäläisten mielessä Naton taistelukoiraa. Se, miksi venäläisten Suomi-kuvaa pyritään muuttamaan, selviää kevään ja kesän aikana. Mitään meidän kannaltamme positiivista se ei kuitenkaan ole, joten valmistaudutaan vaaran viikkoihin. Tehdään niin kuin ylipäällikkö on kehottanut: pidetään pää kylmänä.
Filosofian tohtori, eversti (evp) Martti J. Kari on Jyväskylän yliopiston opettaja. Hän on entinen Pääesikunnan apulaistiedustelupäällikkö ja palvellut vuosina 2004–2007 puolustusasiamiehenä Puolassa ja Ukrainassa ja strategisena neuvonantajana Ukrainan tiedustelupalveluiden reformissa vuonna 2020.
ksml
