Ulkomaat|HS-analyysi
Suomen Nato-hakemuksen yllä leijuu myös Turkin ja USA:n kieroon kasvaneiden suhteiden haamu
Turkin näkökulmasta Yhdysvallat on veljeillyt terroristien kanssa ja antanut suojapaikan vallankaappausyrityksen päätekijälle. Tutkija Johanna Vuorelman mukaan on virhe kuitata Erdoğanin puheet kurditerroristeista pelkäksi sanahelinäksi.
TILAAJILLE
Räjähdys valaisi taivaan syyrialaisessa Ras al-Ainin kaupungissa Turkin rajan tuntumassa 17. lokakuuta 2019. KUVA: STOYAN NENOV / REUTERS
Pekka Mykkänen HS
2:00 | Päivitetty 6:14
VOISITTEKO kuvitella niin kieroa tilannetta, että yksi sotilasliitto Naton jäsenmaa tekisi läheistä yhteistyötä järjestön kanssa, jota toinen Nato-maa pitää terroristijärjestönä?
Tai että tämä samainen mukamas-liittolainen antaisi turvapaikan miehelle, jota siellä toisessa Nato-maassa pidetään itseensä kohdistuneen vallankaappaushankkeen pääpiruna?
Siinäpä ylimalkaisesti kaksi mutkikasta asetelmaa, jotka ovat hiertäneet Turkin ja Yhdysvaltain suhteita viime vuosina, monien muiden ongelmien ohella.
Turkkihan on tunnetusti se maa, joka seisoo parhaillaan pahimpana tulppana Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyksien tiellä. Turkki syyttää maakaksikkoa kurdien PKK-järjestön terroristien suojelemisesta.
Yhdysvallat puolestaan ei malta odottaa, että maakaksikosta tulee osa sotilasliittoa, koska ne ovat Yhdysvaltain mielestä kaikin puolin valioyksilöitä Nato-yhteisöön.
Näin ollen Turkille on koittanut erityisen otollinen hetki koetella Yhdysvaltoja ja muita Nato-liittolaisiaan, nostaa esille mielipahan aiheitaan, maksaa kalavelkojaan ja mahdollisesti ladella vaatimuksia pöytään.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump tapasi Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoğanin Naton huippukokouksessa Lontoossa joulukuussa 2019. KUVA: MURAT CETINMUHURDAR / TURKIN PRESIDENTIN KANSLIA
MONI muistanee vielä syksyn 2019 uutiset, joissa kerrottiin Turkin hyökänneen Pohjois-Syyriaan. Hyökkäys alkoi vain kolme päivää sen jälkeen, kun Yhdysvaltain presidentti
Donald Trump ilmoitti vetävänsä yhdysvaltalaisjoukot pois alueelta.
Trumpin näkökulmasta homma oli Pohjois-Syyriassa taputeltu: Yhdysvallat oli paikallisten kurdiliittolaistensa ja kansainvälisen koalitionsa kanssa lyönyt terroristijärjestö Isisin. Oli aika häipyä.
Yhdysvaltain ykkösliittolainen Pohjois-Syyriassa oli ollut kurdien Syyrian demokraattiset joukot eli SDF, jonka sotilaallinen ydinryhmä on nimeltään YPG.
Turkin näkökulmasta PKK-taustasta syntynyt YPG on yhtä kuin PKK eli Kurdistanin työväenpuolue, Turkkia vuosikymmenet piinannut terroristijärjestö. Myös Yhdysvallat ja EU pitävät PKK:ta terroristijärjestönä.
Menemättä tarkemmin syksyn 2019 tapahtumiin, mainittakoon, että Turkin raju hyökkäys Yhdysvaltain hylkäämiä kurdiliittolaisia vastaan pakotti kurdijoukot tekemään yhteistyötä Syyrian asevoimien kanssa. Tämän yhteistyökuvion taas kätilöi Venäjä, joka oli Syyriassa turvaamassa omia etujaan.
Turkki lopetti hyökkäyksensä runsaan viikon päästä Turkin presidentin
Recep Tayyip Erdoğanin ja Venäjän presidentin
Vladimir Putinin kahden kesken solmimalla tulitaukosopimuksella.
Kurdit kokivat, että Yhdysvaltain äkkilähtö alueeltaan oli suuren luokan petos. Turkkikin koki tulleensa petetyksi: sen sijaan, että Nato-liittolaiset olisivat osoittaneet solidaarisuutta Turkin terrorismihuolille, jotkut niistä panivat Turkin asevientikieltoon. Siihen kieltoon liittyivät myös Suomi ja Ruotsi.
TURKIN ja Yhdysvaltain suhteissa on monia keskinäisen katkeruuden lähteitä ja siten voi ajatella, että Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyksien ripustaminen kurdikysymykseen on Erdoğanin tapa uhitella yhdysvaltalaisille. Mutta se on vain osa tarinaa.
”Ajatus siitä, että pelkästään Yhdysvallat olisi näiden retoristen ulostulojen yleisö, ei pidä paikkansa”, Helsingin yliopiston tutkijatohtori
Johanna Vuorelma sanoo.
Tutkijatohtori Johanna Vuorelma. KUVA: MIKA RANTA / HS
Hänen mukaansa Turkissa kurdikysymys määritellään todella merkittäväksi turvallisuuspoliittiseksi ongelmaksi, kun taas esimerkiksi Euroopan parlamentissa se muotoillaan usein ihmisoikeuskysymykseksi.
Näin ollen Erdoğanin puheita ei pitäisi kuitata sanahelinänä. Turkki haluaa nyt käyttää tilaisuuden puhuakseen kurdeista, PKK:sta ja muista huolistaan mahdollisimman laajalle yleisöllä, kotimaassa ja ulkomailla.
”On esitetty tulkintaa, että tämä olisi vain puhetta, ettei siinä olisi sisältöä. Tämä on mielestäni väärä tulkinta. Kyllä tämä kurdikysymys on Turkille eksistentiaalinen”, Vuorelma sanoo.
Hänen mukaansa Turkki sai 2000-luvun alkuvuosina enemmän ymmärrystä asialleen, kun terrorismi oli länsimaidenkin puheenparren keskiössä. Euroopan unioni asetti PKK-järjestön terroristijärjestöjen listalleen kahdeksan kuukautta syksyn 2001 terrori-iskujen jälkeen.
TURKIN ja länsimaiden suhteita on parin vuosikymmenen ajan määritellyt triangelidraama, jossa Yhdysvaltain, EU:n ja Turkin ajatukset ja ajoitukset harvoin käyvät yksiin.
Yhdysvaltain ja Turkin suhteissa iso käännekohta oli Vuorelman mukaan se, kun Turkki ei antanut Yhdysvaltain käyttää Turkin maaperää hyökkäyksessään Irakiin vuonna 2003. Turkin näkökulmasta Yhdysvaltain sodat alueella ovat kasvattaneet epävakautta Turkin naapurustossa.
EU puolestaan on saanut sekä Turkin että Yhdysvallat turhautumaan siitä, miten tahmeasti Turkin jäsenyysprosessi 2000-luvulla käynnistyi. Vuorelman mielestä EU on onnistunut aktivoimaan Turkin historialliset traumat siitä, ettei Eurooppaan voi luottaa.
Vuorelman mukaan Yhdysvalloissa taas on aiemmin katsottu, että ”ylimielisesti” Turkkiin suhtautuneen EU:n vitkastelu johti siihen, että Turkki alkoi kääntyä autoritaariseen suuntaan.
Turkin sotilaat etsivät vallankaappausyrityksestä epäiltyjä asevoimien jäseniä metsässä Marmariksessa 20. heinäkuuta vuonna 2016. KUVA: KENAN GURBUZ / REUTERS
HEINÄKUUSSA vuonna 2016 kolmen osapuolen suhteet menivät perinpohjaisesti sekaisin, kun Turkissa tehtiin vallankaappausyritys, jota pidettiin omituisen kömpelönä hankkeena. Runsaat kolmesataa ihmistä sai surmansa parin päivän sekasorron keskellä.
Erdoğanin mukaan vallankaappaushankkeen takana oli Yhdysvalloissa maanpaossa elävä muslimisaarnaaja
Fethullah Gülen ja hänen valtavaksi väitetty verkostonsa. Kymmeniätuhansia ihmisiä pidätettiin ja yli 160 000 ihmistä sai potkut työpaikoiltaan, koska heitä pidettiin gülenisteina eli terroristeina.
Turkki on vaatinut Yhdysvaltoja luovuttamaan Gülenin Turkkiin, mutta Yhdysvallat ei ole siihen suostunut. Yhdysvaltain ulkoministeri
Mike Pompeo totesi pari vuotta vallankaappausyrityksen jälkeen, että Yhdysvallat pyrkii varmistamaan Turkin kanssa, että ”meillä on yhteisesti ymmärretyt faktat käytössämme”.
Vallankaappausta ympäröinyt kriisi läikkyi myös sotilasliitto Naton organisaatioon, kun Turkki ryhtyi puhdistamaan gülenisteiksi epäiltyjä upseereita tehtävistään.
Osa Turkin Nato-upseereista palasi kotimaahansa ja joutui pidätetyiksi, kun taas osa painui maan alle. Nato oli organisaationa kriisistä enimmäkseen hiljaa, koska ei halunnut suututtaa Turkkia eikä mahdollisesti vaarantaa Natossa palvelleita turkkilaisia.
HS haastatteli paria maan alle painunutta turkkilaista Nato-upseeria alkuvuodesta 2017. He uskoivat, että Erdoğan lavasti vallankaappauksen puhdistaakseen asevoimat upseereista, jotka olivat estelleet Erdoğania sekaantumasta Syyrian sotaan. Ehkä ne olivat katkerien, työnsä menettäneiden upseerien puheita?
Joka tapauksessa, kuusi viikkoa vallankaappausyrityksen jälkeen Turkin joukot hyökkäsivät Pohjois-Syyriaan tavoitteenaan lyödä sekä Isis että SDF, joista ensiksi mainittu oli Yhdysvaltain vihollinen ja jälkimmäinen liittolainen.