Suomi NATOn jäseneksi - or not?

Pitäisikö Suomen hakea NATOn jäseneksi


  • Äänestäjiä yhteensä
    883
Jonnet ei muista ja nuoremmat ei tiedä - osaa edes kuvitella - kuinka tunkkaista meno meillä oli vielä ihan 1980-luvun lopullakin. Vasta Neukkulan kaatuminen alkoi avata tietä kohti oikeasti sivistynyttä ja avointa länsimaata. Toisaalla siis suomettuminen ja idänkortti sisäpolitiikassa, toisaalla käsittämätön luulo että täällä kaikki on jotain erinomaista ja hienoa, kun ei tarvinnut mennä kuin Ruotsissa käymään niin elo oli kuin toisessa maailmassa. Ja olikin. Kuin toinen maailma.

#eienääkoskaan
Huomioitavaa on, että olo Suomessa oli kovin kaksijakoista. Silloinkin enemmistö kyllä tiesi, mitä Neuvostoliitto edustaa ja ”taistelua” käytiin myös kommunistejamme ja muita ideologialtaan punaisia vastaan. Armeijalla oli omat yhteydet länteen kuten suojelupoliisilla ja hallituksellakin. Näissä instansseissa kuitenkin enemmistö puolestaan pelasi neukkujen kanssa ja vain pinnan alla pistettiin vastaan ja tämä oli ero ns tavan tallaajien suhteen.
 
Huomioitavaa on, että olo Suomessa oli kovin kaksijakoista. Silloinkin enemmistö kyllä tiesi, mitä Neuvostoliitto edustaa ja ”taistelua” käytiin myös kommunistejamme ja muita ideologialtaan punaisia vastaan. Armeijalla oli omat yhteydet länteen kuten suojelupoliisilla ja hallituksellakin. Näissä instansseissa kuitenkin enemmistö puolestaan pelasi neukkujen kanssa ja vain pinnan alla pistettiin vastaan ja tämä oli ero ns tavan tallaajien suhteen.
Itäpolitiikan salatiede ja vapaa asioista keskustelu tuli mahdolliseksi vasta Ukrainan sodan myötä. Sitkeässä eli jälkisuomettuminen, kuten täälläkin monesti todettu, ml. miten aivan tähän asti leimakirveet heiluivat jos asioista puhui niiden oikeilla nimillä. Venäjä voi käyttää jopa salamurhia poliittisiin tavoitteisiinsa päästäkseen? Ei noin voi sanoa!

I've been looking for freedom, I've been looking for so long! Vihdoin osa yhtenäistä ja yhdenvertaista länsi-Eurooppaa!

 
Tämä Erdo näyttää kyllä haukanneen suun täydeltä paskaa - enkä tarkoita pelkästään ulkonäköä. Venäläisohjusten myötä pudottuaan F-35 projektista havittelee nyt elektronisen sodankäynnin kykyjä F-16 hävittäjiin mutta niihinkin voi näiden ohjusten myötä tulla rajoituksia. Samaan aikaan on tullut ilmi venäläisilmatorjunnan kykyjen rajoittuneisuus sekä se, että saiko Erdo edes tätä kyvyiltään puutteellistakaan ja kuitenkin venäläisten viimeisintä tekniikkaa.

Samaan aikaan Kreikka on saamassa F-35 kyvyt kaikilla elektorinisten kykyjen herkuilla ja voi ikäänkuin valvoa, mitä Turkki tekee. Turkin pyrkimys alueensa suurvallaksi uhkaa kuihtua kokoon.
 
Itäpolitiikan salatiede ja vapaa asioista keskustelu tuli mahdolliseksi vasta Ukrainan sodan myötä.
No ei näinkään. Ajan eläneenä voin sanoa, että asiointia tapahtui samanmielisten kesken niin armeijassa, supossa, poliisissa kuin politiikassakin. Ja se yhteinen tekijä oli isänmaallisuus, inho Neuvostoliittoa kohtaan ja länsimaisten arvojen ja yrittäjyyden symppaus. Ja vastustajina oli ymmärtämättömät, punertavat sekä kommunistit.
 
No ei näinkään. Ajan eläneenä voin sanoa, että asiointia tapahtui samanmielisten kesken niin armeijassa, supossa, poliisissa kuin politiikassakin. Ja se yhteinen tekijä oli isänmaallisuus, inho Neuvostoliittoa kohtaan ja länsimaisten arvojen ja yrittäjyyden symppaus. Ja vastustajina oli ymmärtämättömät, punertavat sekä kommunistit.
Olin siellä minäkin, ja en tarkoittanut etteikö tavallinen kansalainen voinut asioista puhua, ja etteikö samanmielisiä ollut.

Tarkoitinkin poliittista keskustelua ja poliittikkojamme. Jälkisuomettuneisuus sisäpolitiikan lyömäaseena säilyi aivan loppuun saakka. Häkämiehen Venäjä-Venäjä-Venäjästä Halosen räpätädin aikana aina Niinistön konahduksiin jos liturgiaa ei noudatettu. Jos viime aikoina ei enää aivan ura mennyt poikki, niin siinä se pieni toki tärkeä ero.

Totuutta ei saanut / voinut sanoa niinkuin se oli. Skenaarioita joissa Venäjä esitettiin epäedullisessa valossa ei saanut esittää. Islannissa tapahtuvaan ilmapuolustusharjoitukseen ei saa osallistua! Suomeen tulee jenkkien panssarivaunuja! (ne ekat strykerit Nibizalla...).

Mutta nyt. Vapaus. Kauan se kestikin, mutta täällä ollaan. Pohjoismaat aidosti yhdessä. Suomi osana länsimaiden yhtenäistä puolustusta kaikenlaista painostusta vastaan. Naton hyödyt ovat aina olleet nämä, ja tämän olisi voinut saavuttaa jo 1990-luvulla. Mutta vain sotahullut ja natokiimaiset tällaista edes kierrellen koittivat pitää esillä.

En ole millään muotoa katkera, näin tämä nyt vain meni. Mutta en tasan kyllä suostu minkäänlaiseen valkopesuun näiden halosten tuomiojien arhinmäkien kiljusten vassareiden ja keskustalaisten vastenmieliselle toiminnalle ja keskustelun leimaamiselle.
 
Jos ajatellaan Turkin asemaa, niin huolet on ihan muualla kuin pohjoismaissa. Näistä suurin on suhde jenkkeihin joka on ollut varsin jäissä. Niitä hiertävät erilaiset näkemykset peshmerkoista ja kurdien roolista, venäläisrahojen pako Turkkiin, Turkin ostamat venäläisohjukset ja ylipäätään suhde Venäjään. Turkin intresseissä olisi puolestaan saada ostaa jenkeiltä aseistusta hävittäjiä myöden ja toisaalta jarruna on paitsi USA:n kanta asiaan niin myös kohta kolminumeroinen inflaatio ja sen myötä myös vaalien alla poreilevat maan sisäiset jännitteet.

Me voimme antaa Turkin marinoitua tässä liemessään ja kalkkuna on varmasti mureaa ennen kuin meiltä maltti loppuu.

Turkki ei ole Natossa siksi että se on mukava ja luotettava maa vaan siksi että se sijaitsee siinä missä sijaitsee. Se on myös alueellinen voimatekijä vaikka ei mikään suurvalta olekaan. Nato tarvitsee Turkkia ja Turkki tarvitsee Natoa mutta ystäviä ne eivät ole eikä niistä sellaisia tule vaikka liittolaisia ovatkin. USA:n suhde Turkkiin on jatkuvaa tasapainottelua ja nuorallatanssia varsinkin nyt kun puikoissa on Erdogan.

gettyimages-613738944.jpg
 
Jälkisuomettuneisuudesta. Suomi todellakin siirtyy Nato-jäsenyyden mukana uuteen turvallisuus- ja ulkopoliittiseen aikakauteen ja ilmapiiriin. Henkinen muutos ja ilmapiirin vapautuminen on aivan käsin kosketeltavissa. Suomi ei tosin ollut ainoa Venäjän kehitykseltä silmänsä sulkenut maa Euroopassa kylmän sodan päättymisestä 2014 alkaneeseen aikakauteen asti, vaan suuri osa Eurooppaa oli samassa veneessä muutamia Itä-Euroopan maita lukuun ottamatta. USA ei ole tässä asiassa synnitön myöskään, samojen harhakuvitelmien vallassa elettiin monin osin sielläkin. Tietenkin oma kysymyksensä on, missä vaiheessa olisi pitänyt osata alkaa suhtautua Venäjään pahinta peläten - tätä asiaa pitää pystyä pohtimaan ilman jälkiviisauteen syyllistymistä. Suomen kunniaksi voi kuitenkin sanoa, että suoriuiduimme idänpolitiikassamme paremmin kuin suuri osa Euroopan maita. Energiariippuvuus ja taloudellinen riippuvuus Venäjästä olivat melko vähäisiä ja maanpuolustuskyky säilytettiin. Nyt on odotettavissa - ja sitä täytyy edellyttää - että kylmän sodan jälkeistä aikaa tullaan tarkastelemaan kriittisesti ja siitä otetaan oppia koko Euroopassa. Nato on jo organisaationa oppia ottanutkin nopeaa ryhtymällä lisäämään valmiuutta ja nimeämällä Venäjän konkreettiseksi ykkösuhkatekijäkseen.

Turkin roolista Natossa ennen ja nyt CNN:n analyysiä. Turkki on ollut ongelmallinen liittolainen lähinnä Erdoganin aikana. Ja viimeaikaisten tapahtumien johdosta se on maantieteellisen asemansa puolesta tärkeämpi kuin ennen. Turkin käyttäytyminenkin saa haastatellulta ymmärtämystä. Nämä näkemykset tietenkin esittäjiensä omia ja varmasti päinvastaisiakin mielipiteitä löytyy.
 
Analyysia ja tietoa Turkista. Kestaa tunnin, mutta kiinnostuneille taustoittaa hyvin kimuranttia valtiota.

 
Jälkisuomettuneisuudesta. Suomi todellakin siirtyy Nato-jäsenyyden mukana uuteen turvallisuus- ja ulkopoliittiseen aikakauteen ja ilmapiiriin. Henkinen muutos ja ilmapiirin vapautuminen on aivan käsin kosketeltavissa. Suomi ei tosin ollut ainoa Venäjän kehitykseltä silmänsä sulkenut maa Euroopassa kylmän sodan päättymisestä 2014 alkaneeseen aikakauteen asti, vaan suuri osa Eurooppaa oli samassa veneessä muutamia Itä-Euroopan maita lukuun ottamatta. USA ei ole tässä asiassa synnitön myöskään, samojen harhakuvitelmien vallassa elettiin monin osin sielläkin. Tietenkin oma kysymyksensä on, missä vaiheessa olisi pitänyt osata alkaa suhtautua Venäjään pahinta peläten - tätä asiaa pitää pystyä pohtimaan ilman jälkiviisauteen syyllistymistä. Suomen kunniaksi voi kuitenkin sanoa, että suoriuiduimme idänpolitiikassamme paremmin kuin suuri osa Euroopan maita. Energiariippuvuus ja taloudellinen riippuvuus Venäjästä olivat melko vähäisiä ja maanpuolustuskyky säilytettiin. Nyt on odotettavissa - ja sitä täytyy edellyttää - että kylmän sodan jälkeistä aikaa tullaan tarkastelemaan kriittisesti ja siitä otetaan oppia koko Euroopassa. Nato on jo organisaationa oppia ottanutkin nopeaa ryhtymällä lisäämään valmiuutta ja nimeämällä Venäjän konkreettiseksi ykkösuhkatekijäkseen.

Turkin roolista Natossa ennen ja nyt CNN:n analyysiä. Turkki on ollut ongelmallinen liittolainen lähinnä Erdoganin aikana. Ja viimeaikaisten tapahtumien johdosta se on maantieteellisen asemansa puolesta tärkeämpi kuin ennen. Turkin käyttäytyminenkin saa haastatellulta ymmärtämystä. Nämä näkemykset tietenkin esittäjiensä omia ja varmasti päinvastaisiakin mielipiteitä löytyy.

Niin, kait niiden hälytyskellojen olisi pitänyt alkaa soida jo silloin 1999 kun Putler nousi valtaan ja mitä todnäk räjäytteli moskovalaisia kerrostaloja syyttääkseen niistä tsetseenejä. Tai viimeistään silloin kun Anna Politkovskaja murhattiin.
 
Paavo epäilemättä kääntyisi 100% NATO:n kannattajaksi jos takinkäännöllä pääsisi hallitukseen, tai vähintään kepun puheenjohtajaksi. On kyllä väsynyttä paskaa jopa Väykältä.

 
Tosiaan, nyt heitetään vihdoin niskasta Venäjän viimeisetkin ikeet ja tunkkaisen suomettumisen voitonkulku voidaan julistaa päätökseen herran vuonna 2022.

Meikäläisen kansakunnan kannalta tämä ei ole yhtään Berliinin muuria vaatimattomampi tapahtuma.
Vielä kun alettaisiin käymään noita suomettumisen ajan syntejä läpi.
 
No ei näinkään. Ajan eläneenä voin sanoa, että asiointia tapahtui samanmielisten kesken niin armeijassa, supossa, poliisissa kuin politiikassakin. Ja se yhteinen tekijä oli isänmaallisuus, inho Neuvostoliittoa kohtaan ja länsimaisten arvojen ja yrittäjyyden symppaus. Ja vastustajina oli ymmärtämättömät, punertavat sekä kommunistit.
Ymmärtämättömät muodostivat 70-80 luvuilla kyllä jotain luokkaa yli 90% äänestäjistä jos muistatte millaista YYA-politiikkaa kaikki puolueet yhtä lukuun ottamatta (POP) ajoivat. Sosialismin vastustaminen tarkoitti oikeistossa enää vain Suomen sisäisiä talousasioita. Ulkopolitiikka ja varsinkin ulkomaan kauppapolitiikka olivat täysin Kreml vetoisia ja tuhoisia kuten sitten selvisi NL:n romahdettua.

Jos kansa olisi ollut merkittävässä määrin huolestunut henkisestä, moraalisesta ja taloudellisesta syöksykierteestä jonka omaehtoinen ryssän kainaloon käpertyminen sai aikaan niin kyllä vähintäänkin vaalikopeissa anonyymisti olisi tätä vastaan kapinoitu. Vaan ei.

Tämä Nato-jäsenyys on nyt toinen kerta kun sodan jälkeen tarjoutuu mahdollisuus kansakuntana eheytyä ja löytää kadotettu moraali suhteessa ryssiin. Pilkahdus tätä oli ilmassa 90-luvun laman seassa mutta sitten se suurelta osin taas ryssittiin. Huolimatta EU jäsenyydestä hakeuduimme jälleen idänkauppa hypnoosista heräämättä takaisin kuvittelemaan että ryssä olisi jotenkin muuttunut ja olisi Suomelle aivan loistava mahdollisuus.

Eli haluan nyt tässä vielä kerran nuoremmille ja ymmärtämättömille vanhemmille toistaa. Unohdetaan nyt jo viimein se ryssä. Se ei ole mahdollisuus nyt eikä ole koskaan ollut. Ei taloudellisessa mielessä eikä missään muussakaan. Vaikka suhteet ryssään todennäköisesti jonkin ajan päästä paranevat (kiitos nato-jäsenyyden) niin josko kuitenkin annettaisi ihan kohteliaasti vaan heidän olla siellä keskenään. Siksi koska nyt ensimmäisen kerran Suomen itsenäisen historian aikana tähän avautuu mahdollisuus. Ei pelkästään Naton ansiosta, vaan nimenomaan kriittinen ja realistinen suhtautuminen ryssää kohtaan on noussut pintaan jostain alku-kalevalaisesta suon silmästä. Se on voima joka on vienyt aiemminkin suurin harppauksin tätä pientä kansakuntaamme eteen päin.
. Ei nyt ryssitä tätä taas kerran.
 
Niin, kait niiden hälytyskellojen olisi pitänyt alkaa soida jo silloin 1999 kun Putler nousi valtaan ja mitä todnäk räjäytteli moskovalaisia kerrostaloja syyttääkseen niistä tsetseenejä. Tai viimeistään silloin kun Anna Politkovskaja murhattiin.
Kyllä, mutta ihan perusteltu kysymys on, olisiko ollut perusteltua laskea kaikki huonoimman mahdollisen kehityksen varaan ja jättää esimerkiksi tuottoisia kauppasuhteita rakentamatta. Tietenkään nämä asiat eivät ole joka ulottuvuultaan luonteeltaan joko-tai-kysymyksiä, vaan asioissa oli tietenkin monia vivahteita. Syyllistyttiin toiveajatteluun ja kieltäydyttiin näkemästä Venäjää uhkana silloin, kun olisi jo pitänyt nähdä. Venäjää koskeva kriittinen keskustelu usein aiheettomasti tukahdutettiin. Kuitenkin pyrkimys ylläpitää asiallisia naapuruus- ja kauppasuhteita oli kohtuuden rajoissa ihan perusteltu ja järkevä.

Länsi kokonaisuudessaan suhtautui liian kevyesti ja huolettomasti, ja vaikutusvaltaisten länsimaiden osoittama heikkous oli yksi tekijä, joka on voinut motivoida Putinia hyökkäyssotaansa Ukrainassa. Pienenä maana Suomi, olisipa toiminut miten tahansa, ei olisi kuitenkaan vaikuttanut millään tavalla historiallisiin kehityskulkuihin, vaan jämerämpää otetta olisi tarvittu etenkin suurilta Euroopan mailta - myös Britannialta joka nyt onkin toiminut arvostettavasti, mutta vuosien saatossa ei, toimien mm. oligarkkien rahanpesupaikkana ja pitkän aikaa jumitettuaan Litvinenkon murhatutkinnan tosiasiallisesti ulkopoliittisista syistä.

Onneksi Suomessa kuitenkin vielä vanhasta muistista ymmärrettiin aika monessa asiassa myös varoa Venäjää. Jos jotain tehtiin väärin, tehtiin jotain myös oikein.
 
Eilinen Ylen 8min, joka sopivasti luovien deaktivoi potentiaalisia naapurin hämmennyksen mahdollisuuksia.

 
Back
Top