En osaa perustella, mutta pidän selvänä, että askel askeleelta valmisteltiin jäsenyyttä pitkään. Sille luotiin edellytyksiä joka askeleella. Optiota arvosteltiin, mutta kyllähän tuo optio toimi de facto.
Suomessa oli kannatusta NATO-jäsenyydelle jo heti Neuvostoliiton romahduksen jälkeen. Varsin monet (kansalaiset ja jokunen osa poliitikoista) halusivat Suomen mukaan "jäsenyysjunaan" jo siinä vaiheessa kun Puola, Tsekki, Unkari jne. Aivan samoin kuin vielä 2000-luvun alussa kun Viro ja muut Baltianmaat hakeutuivat jäseniksi.
- olisi kuitenkin väärin sanoa että nämä länsimieliset poliitikkomme olisivat jollain tavoin päässeet valmistelemaan Suomen NATO-jäsenyyttä.
- kaikki aloitteet hakeutumisesta NATO:n suuntaan torpattiin vasemmiston ja kepun suunnalta..
- käytännössä meillä seurattiin tuttua YYA-linjaa sekä Venäjän kielteisiä näkemyksiä NL:n jälkeen itsenäistyneiden valtioiden NATO:n jäsenyydestä.
- jo tällöin ryhdyttiin puhumaan NATO-optiosta
(eikä tästä määrittelystä käyty mitään neuvotteluita NATO:n tai sen jäsenmaiden kanssa).
- Suomessa NATO-optio tarkoitti vain sitä että poliittinen keskustelu jäsenyydestä haluttiin tarkoituksella vaimentaa ja siirtää syrjään päivän politiikasta. Näin myös tapahtui, käytännössä jopa 25 vuoden ajaksi.
- taustalla hääräili demarien ulkopolitiikan troikka "halonen-tuomioja-lipponen"..toki kepun ja kommunistien suosiollisella avustuksella.
Puolustustusvoimissa lähdettiin etsimään uusia ratkaisuja heti kun siihen avautui mahdollisuus. Jo 1992 päätettiin hankkia USA:sta Hornetit. Se oli iso avaus lännen ja NATO:n suuntaan. Pikkuhiljaa ja ennen kaikkea rauhanturvatoiminnan kautta Suomen puolustusvoimen yhteensopivuutta läntisiin järjestelmiin kehitettiin yhä pidemmälle. Suomi liittyi myös NATO:n rauhankumppanuusohjelmaan...jonne Venäjäkin änkesi hetkeksi mukaan, pyrkien sitä kautta edistämään omia tavoitteitaan.
- voidaan sanoa että puolustusvoimat ovat kaiken aikaa kehittäneet toimintaansa yhteensopivaksi länsimaiden ja NATO:n kanssa.
Mutta varmaa on että vasta ryssän hyökkäys Ukrainaan avasi Suomelle ainutlaatuisen mahdollisuuden hakeutua Puolustusliiton jäseneksi. Koko kansa ymmärsi tilanteen, ilmaisi mielipiteensä julkisuudessa. Poliitikoille jäi tehtäväksi vain aikaisempien päätöstensä muuttaminen sekä NATO-jäsenyyden käytännön valmistelut ja jäsenhakemuksen teko.
Taas kerran Suomen poliitikot olivat maailman tapahtumissa "ajopuuna", kuten joku jo aikaisemmin totesi. Onneksemme näin. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.