Suomi NATOn jäseneksi - or not?

Pitäisikö Suomen hakea NATOn jäseneksi


  • Äänestäjiä yhteensä
    883
Ihan turha lähteä glorifioimaan kansan syvien rivien dna:han iskostunutta Venäjän tuntemusta ja "Suomen kansan näkemystä" tässä aiheessa.
Ei kai faktojen toteaminen ole mitään glorifiointia? Kyllä ne olivat tällä kertaa päättäjät jotka laahasivat kaukana perässä, eivät kansan syvät rivit.

Hakemus saatiin kuitenkin jätettyä melko ripeästi, se on tärkeintä.
 
Kenties aikaero ratkaisi tämän kisan Kanadan eduksi. Tosielämässä ratifiointi on saatettu suorittaa monta tuntia aiemmin Tanskassa, mutta -6 aikaerolla silti Kanadaa monta tuntia jäljessä kellonaikoja katsoen. Kaikki ratifioinnit otetaan kiitoksella vastaan. Kanadalaisille hieno juttu ja tuleville ehkäpä Trivial Pursuitin pelaajille jopa pelin voiton arvoinen knoppi.
Kanukit taisivat tehdä päätöksen valmiiksi toimitettavaksi, etukäteen.
 
Joo, siinä ei varsinaisesti aikaero vaikuttanut jos kisan maali on siinä, kuka toimittaa paperit ensimmäisenä Jenkkilään. Mutta toki Kanada on maantieteellisesti lähimpänä maalia.
 
Ei kai faktojen toteaminen ole mitään glorifiointia? Kyllä ne olivat tällä kertaa päättäjät jotka laahasivat kaukana perässä, eivät kansan syvät rivit.
Nimimerkki tiedotusosasto vain tuossa ihmetteli sitä, että vuosi takaperin ei päättäjillä ollut Nato-halukkuutta ja antoi ymmärtää, että kansa olisi tiennyt paremmin kuin päättäjät.

Kansa on kuitenkin itse päättäjänsä sinne valinnut (toivootavasti kaikki täälläkin ovat äänestäneet?) ja tällainen äänestäjäkunta on päättäjiä ollut valitsemassa (lähde: Elinkeinoelämän valtuuskunta):
1657120402068.png
Isommin se minua ihmetyttäisi, jos tällainen kansa olisi saanut vahingossa valittua Nato-myönteisen eduskunnan.
Kansan mielipiteen muuttuessa myös Nato-vastaisten puoleiden edustajien kannat kääntyivät ja hyvä näin - järjestelmä toimii niin kuin pitääkin.


Hakemus saatiin kuitenkin jätettyä melko ripeästi, se on tärkeintä.
Ehdottomasti näin.
 
Jos jotain hyvää haetaan siitä, että Natoon haettiin tänä vuonna, niin hyviä puolia löytyy. Kun hakemus tehtiin tässä tilanteessa,
- Nato-jäsenyys on saanut taakseen ennätyksellisen poliittisen yksimielisyyden. Eduskunnassa hakemusta puolsi suurempi osa kansanedustajista, kuin gallupien mukaan Suomen kansasta.
- Nato-jäsenyys on saanut taakseen myös valtavan kannatuksen suomalaisten keskuudessa. Kannatus on kasvanut koko ajan, ja viimeksi mitattu 80/10/10 on sensaatiomainen lukema.
- Kansan kasvava tuki ja poliittinen tahtotila takasivat sen, että Nato-jäsenyydestä ei tullut poliittisen väännön kohdetta. Asialliset kriittiset näkökulmat ja Nato-jäsenyyden merkitys käsiteltiin tiedotusvälineissä ja poliittisessa keskustelussa pääasiassa asiakysymyksinä niin kuin kuuluu. Ideologiselta jankutukselta, propagandistiselta pelon lietsomiselta ynnä muilta asian ohi meneviltä rönsyiltä vältyttiin huomattavan hyvin. Johdonmukainen ja päättäväinen eteneminen on taannut harmonisen ja selkeän etenemisen kohti pääasiaa, jäsenhakemusta. Osaksi näistä syistä myös kansan tuki tälle tärkeälle asialla on kasvanut.
- Vahvaa poliittista kannatusta ja kansan suosiota tietenkin suuresti edisti Ukrainan sota. Kaikille on tullut nyt selväksi, mihin Nato-jäsenyyttä tarvitaan. Jäsenyyden ydin on ollut kirkkaana mielessä ja jokaisen helposti havainnoitavissa.
- Lisäksi asian sujuvaa etenemistä ja kannatusta turvasi se, että poliitikkojen keskuudessa on tapahtunut lähes täydellinen sukupolvenvaihdos. Periaatteellisia Nato-vastustajia on jäljellä vain vähän.
- Jonain muuna aikana Nato-jäsenhakemus olisi ollut poliittisen eripuran lähde, hakemuksen valmistelu kestänyt kauan ja voinut olla jopa vaaliteema - puolesta ja vastaan. Lopputulos olisi voinut olla epävarma, ja onnistuessaankin ollut väkisinkin kansaa jakava kysymys. Toki nyt vuonna 2022 nämä jakolinjat olisivat viimeistään korjautuneet.

Se, miten jäsenhakemukseen edettiin, oli omasta mielestäni tyylikkäin mahdollinen tapa poliittisen päätöksenteon prosessina. Nopea, kansanvaltaista päätöksentekoprosessia kunnioittava, ja sitoutti päättäjät ja kansan. Vaikka muutakin mieltä näemmä ollaan, mielestäni parasta oli, että Suomella ei ollut entuudestaan mitään valmisteltua prosessimallia siitä, miten Natoon haetaan jos haetaan, vaan oikea menettely luotiin tässä ajassa ja tämän ajan tarpeiden mukaan. Jos olisi noudatettu jotain vuosia sitten parlamentaarisen komitean työnä valmisteltua kaavaa - vähintään 100 sivua valtiosäännön hienouksia pyörittelevää mietintöä ja sama på svenska - ja sitä mallia olisi noudatettu, olisimme vieläkin sen monisäikeisen ja lukuisia komiteavaiheita sisältävän prosessin keskellä, ja hakemus jätettäisiin joulun alla. Suomi ei ole byrokratiassa lähellekään pahimmasta päästä edes Euroopan mittapuulla, mutta kyllä täällä sekin laji sen verran hyvin osataan, että joskus on parempi vaan mennä intuitiolla ja tilannekohtaisella harkinnalla. Senkin suomalaiset nimittäin osaavat, ja hyvin osaavatkin kun on pakko.
 
Kanukit taisivat tehdä päätöksen valmiiksi toimitettavaksi, etukäteen.
Siis Kanadalla, Tanskalla, Islannilla ja Norjalla oli kaikilla jo parlamentaarinen käsittely tehty ja ratifiointi tarvi vaan allekirjoituksen ja toimituksen Washingtoniin.
 
Gallupit ainakin kertoivat jo vuosien ajalta - en tarkalleen osaa sanoa kuinka pitkältä ajalta - että valtionjohdon asettuessa tukemaan jäsenyyttä valtaosa kansasta puoltaa tätä. Mutta tätä johtajuutta ei koskaan kukaan ottanut.
Tätä vähän pelkäsinkin.

Eduskunta kuuluu jossakin määrin valtiojohtoon, olisin -SIIS EN OLISI- halunnut nähdä, millä vas, kepu, sdp, vihr olisi rauhan vallitessa saatu hakemuksen taakse.

Nytkin oli vahvaa soraääntä, ja rauhan aikana Venäjä olisi yllättäen ja pyytämättä antanut niin paljon sivustatukea näille vakautta ajaville poliitikoille ja puolueille, että hakemus ei oltaisi voitu jättää edes nykytilanteessa. Saimaan kanava, Fortum, Finnair, Fennovoima, kaasun ja sähkön tuonti, keinoja naapurilla olisi riittänyt ja meidän viides kolonna olisi huutanut -MITÄ ME SANOIMME!

Asiaa avasi paremmin tuossa yläpuolella @Sanavalmis Muurinen (y)
 
Jos jotain hyvää haetaan siitä, että Natoon haettiin tänä vuonna, niin hyviä puolia löytyy. Kun hakemus tehtiin tässä tilanteessa,
- Nato-jäsenyys on saanut taakseen ennätyksellisen poliittisen yksimielisyyden. Eduskunnassa hakemusta puolsi suurempi osa kansanedustajista, kuin gallupien mukaan Suomen kansasta.
- Nato-jäsenyys on saanut taakseen myös valtavan kannatuksen suomalaisten keskuudessa. Kannatus on kasvanut koko ajan, ja viimeksi mitattu 80/10/10 on sensaatiomainen lukema.
- Kansan kasvava tuki ja poliittinen tahtotila takasivat sen, että Nato-jäsenyydestä ei tullut poliittisen väännön kohdetta. Asialliset kriittiset näkökulmat ja Nato-jäsenyyden merkitys käsiteltiin tiedotusvälineissä ja poliittisessa keskustelussa pääasiassa asiakysymyksinä niin kuin kuuluu. Ideologiselta jankutukselta, propagandistiselta pelon lietsomiselta ynnä muilta asian ohi meneviltä rönsyiltä vältyttiin huomattavan hyvin. Johdonmukainen ja päättäväinen eteneminen on taannut harmonisen ja selkeän etenemisen kohti pääasiaa, jäsenhakemusta. Osaksi näistä syistä myös kansan tuki tälle tärkeälle asialla on kasvanut.
- Vahvaa poliittista kannatusta ja kansan suosiota tietenkin suuresti edisti Ukrainan sota. Kaikille on tullut nyt selväksi, mihin Nato-jäsenyyttä tarvitaan. Jäsenyyden ydin on ollut kirkkaana mielessä ja jokaisen helposti havainnoitavissa.
- Lisäksi asian sujuvaa etenemistä ja kannatusta turvasi se, että poliitikkojen keskuudessa on tapahtunut lähes täydellinen sukupolvenvaihdos. Periaatteellisia Nato-vastustajia on jäljellä vain vähän.
- Jonain muuna aikana Nato-jäsenhakemus olisi ollut poliittisen eripuran lähde, hakemuksen valmistelu kestänyt kauan ja voinut olla jopa vaaliteema - puolesta ja vastaan. Lopputulos olisi voinut olla epävarma, ja onnistuessaankin ollut väkisinkin kansaa jakava kysymys. Toki nyt vuonna 2022 nämä jakolinjat olisivat viimeistään korjautuneet.

Se, miten jäsenhakemukseen edettiin, oli omasta mielestäni tyylikkäin mahdollinen tapa poliittisen päätöksenteon prosessina. Nopea, kansanvaltaista päätöksentekoprosessia kunnioittava, ja sitoutti päättäjät ja kansan. Vaikka muutakin mieltä näemmä ollaan, mielestäni parasta oli, että Suomella ei ollut entuudestaan mitään valmisteltua prosessimallia siitä, miten Natoon haetaan jos haetaan, vaan oikea menettely luotiin tässä ajassa ja tämän ajan tarpeiden mukaan. Jos olisi noudatettu jotain vuosia sitten parlamentaarisen komitean työnä valmisteltua kaavaa - vähintään 100 sivua valtiosäännön hienouksia pyörittelevää mietintöä ja sama på svenska - ja sitä mallia olisi noudatettu, olisimme vieläkin sen monisäikeisen ja lukuisia komiteavaiheita sisältävän prosessin keskellä, ja hakemus jätettäisiin joulun alla. Suomi ei ole byrokratiassa lähellekään pahimmasta päästä edes Euroopan mittapuulla, mutta kyllä täällä sekin laji sen verran hyvin osataan, että joskus on parempi vaan mennä intuitiolla ja tilannekohtaisella harkinnalla. Senkin suomalaiset nimittäin osaavat, ja hyvin osaavatkin kun on pakko.
Jotenkin tuntui, että tuo Ukrainassa nähty aito venäläinen ystävyys ja rakkaus toi kaiken kansan sekä poliitikkojen nähtäville Äiti-Venäjän syvimmän olemuksen, sen ystävälliset äidinkasvot. Ja lähes kaikki suomalaiset ymmärsivät että nuo uutiskuvat voisivat olla meiltä, noiden hajalle ammuttujen kylien ja kaupunkien nimet olisi meille helppoja lausua, ne olisivat meillä rakkaita seutuja. Nuo pyöränsä päälle ammutut eläkeläisukot voisivat olla nimeltään Pekka tai Kalle.
Ei se muuta tarvinnut että täällä ymmärrettiin mitä pitää tehdä..
 
Nimimerkki tiedotusosasto vain tuossa ihmetteli sitä, että vuosi takaperin ei päättäjillä ollut Nato-halukkuutta ja antoi ymmärtää, että kansa olisi tiennyt paremmin kuin päättäjät.
Annoin ymmärtää, että Venäjän tuntema kansamme käänsi kelkkansa saman tien huolimatta siitä, mitä mieltä edustukselliset päättäjät Natosta ovat. Päättäjät heräsivät vasta sen jälkeen.

Aiemminkin kansalaiset olisivat tukeneet Natojäsenyyttä jos valtiojohto olisi sitä kannattanut. Ymmärrettävää, että ilman keskustelua ja asioista paremmin informoidun valtiojohdon suosituksia kansalaiset eivät kokeneet voivansa asiaan vaikuttaa joskin epävarmoja oli siinä kuin kielteisiäkin. Venäjän retoriikka sitten ylitti tämän pidättyneisyyden ja epävarmat kääntyivät Naton kannalle ja sen jälkeen lähes muutkin Venäjän hyökättyä. Yrittäjät ja upseerit ensimmäisinä ryhminä lähes yksimielisesti.
 
Ketjun aiheeseen liittymättä, onko muilla vaikeuksia avata kännykällä ukrainan sota-ketjua. Sivusto toimii, muuten, mutta tuon ketjun sivut eivät ole tänään auenneet.
 
Olen moneen otteeseen yrittänyt provosoida vastausta siihen, mitä olisi tapahtunut vaikkapa 5, 10, 15 vuotta sitten, jos presidentti tai joku puolue olisi aktiivisesti lähtenyt ajamaan jäsenyyttä.

Aktiivisesti? Niimpä. Eipä tuota aktiivista ennen tätä kevättä nähty. Jos siis ymmärrämme sanan aktiivinen samalla tavalla.

En osaa perustella, mutta pidän selvänä, että askel askeleelta valmisteltiin jäsenyyttä pitkään. Sille luotiin edellytyksiä joka askeleella. Optiota arvosteltiin, mutta kyllähän tuo optio toimi de facto.

Loppujen lopuksi Ruotsi lähti telineistä tahmeammin, sille on selityksiä keksitty laidasta laitaan. Ompa jopa ministeritasolla kiroiltu, kun suomalaiset suorastaan pakottavat svea-mamman nakkaamaan lapatossut Itämereen.

Jälkeenpäin voidaan ehkä perustellusti sanoa, että jäseneksi eteneminen alkoi NLn kaaduttua. Prosessi vaan oli hitaampi kuin perusmmaanpuolllustaja olisi tahtonut. :)
 
Ketjun aiheeseen liittymättä, onko muilla vaikeuksia avata kännykällä ukrainan sota-ketjua. Sivusto toimii, muuten, mutta tuon ketjun sivut eivät ole tänään auenneet.
Vanhahkolla ipadillä plakittaa muutoinkin välillä - sillä myös maikkarin videot eivät nekään enää aukea. Hieman uudemmalla ja uudella iphonella myös ko sivu tökkii kun kokeilin. Sivulla 5346 on siis jokin mihin jumittaa. Nämä eri upotukset on se miksi sivut yleensäkin välillä jumittaa mutta tuolle sivulle on nyt joku mato eksynyt.
 
Viimeksi muokattu:
Olen moneen otteeseen yrittänyt provosoida vastausta siihen, mitä olisi tapahtunut vaikkapa 5, 10, 15 vuotta sitten, jos presidentti tai joku puolue olisi aktiivisesti lähtenyt ajamaan jäsenyyttä.
Olet moneen otteeseen saanut vastauksia mutta kysyt yhä uudelleen, koska et ole saanut haluamaasi. Nämä subjektiiviset asiat kun ovat tälläisiä - kukaan ei voi olla oikeassa mutta joku voi olla oikeammassa..
 
Olen moneen otteeseen yrittänyt provosoida vastausta siihen, mitä olisi tapahtunut vaikkapa 5, 10, 15 vuotta sitten, jos presidentti tai joku puolue olisi aktiivisesti lähtenyt ajamaan jäsenyyttä.

Nyt kysyn suoraan, ja toivon perusteltuja vastauksia.

Nyt provosoit ehkä vähän väärää ihmistä sikäli että minä otin kantaa siinä aikaisemmassa tekstissä vain tähän hetkeen tässä ja nyt.

Suomen olisi pitänyt liittyä Natoon näihin aikoihin...


Mutta silloisesta poliittisesta ilmapiiristä johtuen ei liitytty...eikä kyllä ollut lähelläkään :ROFLMAO:

15-vuotta sitten Venäjän vastaus olisi ollut suunnilleen sama kun nyt...pientä kiukuttelua ja hampaiden kiristystä. 10-vuotta sitten olisi seurannut joitakin lieviä mutta ihan konkreettisia vastatoimia. Siitä eteenpäin aina tämän vuoden helmikuuhun saakka reaktiot olisivat voineet olla ihan mitä tahansa aina sotilaallisiin toimiin saakka. Siinä vaiheessa ikkuna todellakin oli ihan oikeasti kiinni, eikä se ollut kiinni vain Venäjän puolelta. Helmikuussa ikkuna aukeni kun Venäjä maalasi itsensä nurkkaan ja osoitti samalla koko maailmalle heikkoutensa ja tyhmyytensä.

Jälkikäteen voidaan todeta että kun ei menty hyvän sään aikana, niin mentiin sitten huonon sään aikana ja vedettiin Ruotsi mukaan.

shutterstock_2153515723.jpg


Saulia on tässäkin ketjusssa syytetty jahkailusta ja ties mistä mutta Sauli on paljon ovelampi ja viisaampi kettu kun moni tietääkään. Ajoitus oli viimeisen päälle kohdillaan kun aikaisemmin se oli mahdotonta ja myöhemmin olisi ollut taas liian myöhään.
 
Viimeksi muokattu:
Nyt provosoit ehkä vähän väärää ihmistä sikäli että minä otin kantaa siinä aikaisemmassa tekstissä vain tähän hetkeen tässä ja nyt.

Suomen olisi pitänyt liittyä Natoon näihin aikoihin...


Mutta silloisesta poliittisesta ilmapiiristä johtuen ei liitytty...eikä kyllä ollut lähelläkään :ROFLMAO:

15-vuotta sitten Venäjän vastaus olisi ollut suunnilleen sama kun nyt...pientä kiukuttelua ja hampaiden kiristystä. 10-vuotta sitten olisi seurannut joitakin lieviä mutta ihan konkreettisia vastatoimia. Viidestä vuodesta eteenpäin aina tämän vuoden helmikuuhun saakka reaktiot olisivat voineet olla ihan mitä tahansa aina sotilaallisiin toimiin saakka. Siinä vaiheessa ikkuna todellakin oli ihan oikeasti kiinni, eikä se ollut kiinni vain Venäjän puolelta. Helmikuussa ikkuna aukeni kun Venäjä maalasi itsensä nurkkaan ja osoitti samalla koko maailmalle heikkoutensa ja tyhmyytensä.

Jälkikäteen voidaan todeta että kun ei menty hyvän sään aikana, niin mentiin sitten huonon sään aikana ja vedettiin Ruotsi mukaan.

shutterstock_2153515723.jpg


Saulia on tässäkin ketjusssa syytetty jahkailusta ja ties mistä mutta Sauli on paljon ovelelampi ja viisaampi kettu kun moni tietääkään. Ajoitus oli viimeisen päälle kohdillaan kun aikaisemmin se oli mahdotonta ja myöhemmin olisi ollut taas liian myöhään.
Putinin tokaisu Niinistölle, että eihän teitä kukaan uhkaa on hyvin kuvaava. Niinkuin Suomea pitäisi jonkun uhata, että liittyisimme Natoon. Suomella on täysi oikeus liittyä mihin tahansa järjestöön jos niin haluaa. Venäjä pyrkii estämään, haittaamaan, häiritsemään muiden maiden menestymistä mikä kuvaa Venäjän johdon ja järjestelmän huonoutta.
 
Viimeksi muokattu:
IL teki kaivatun listan erimaiden lainsäädäntöprosesseista:
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/62ad8840-3d95-42b8-bbb4-dfda11938b32

Noin puolet jäljelläolevista maista on suoraan luokassa muutama kuukausi koska heidän lainsäädäntöprosessi on nyt vain sellainen. Noin 1/3 maista saa ratifiointiprosessin maaliin lähiviikkoina.

Tärkein pointti on se että loka-marraskuussa ne maat jotka halusiva tämän ratifoida, ovat sen myös saaneet tehtyä. Joulukuussa listalla on sitten vain maa(t?) joka haluaa jarruttaa.
 
@teknohippi
Tässä yhteenvetona:

Saksa perjantaina
Kroatia Mahdollisesti ensi viikolla
Latvia Mahdollisesti ensi viikolla
Liettua Mahdollisesti ensi viikolla
Puola viimeistään heinäkuun kolmas viikko. Hallitus hyväksynyt ratifiointiasiakirjan.
Belgia heinäkuu tai alkusyksy
USA ennen elokuun 8pv.
Espanja syyskuun alussa viimeistään
Luxemburg alkusyksy
Slovenia aikaisintaan syyskuun alkupuoli
Tsekki lokakuun alkupuoli (n.3kk)
Slovakia lokakuun alkupuoli (n.3kk)
Italia Voi kestää kuukausia

Hollanti aikataulu avoinna, hallituksen esitys menossa parlamentin kamareihin.
Unkari aikataulu avoinna. Prosessi aloitettu.
Pohjois-Makedonia aikataulu avoinna. Prosessi aloitettu.
Kreikka aikataulu auki. mahdollisimman nopeasti.
Albania Aikataulu auki. Pyrkivät käsittelemään mahdollisimman nopeasti.
Portugali aikataulu avoinna. Mahdollisimman nopeasti.
Bulgaria Maassa ei ole hallitusta.Pyrkivät käsittelemään mahdollisimman nopeasti
Ranska aikataulu avoinna
Montenegro aikataulu avoinna
 
Kansa on kuitenkin itse päättäjänsä sinne valinnut (toivootavasti kaikki täälläkin ovat äänestäneet?) ja tällainen äänestäjäkunta on päättäjiä ollut valitsemassa (lähde: Elinkeinoelämän valtuuskunta):
Katso liite: 63194
Isommin se minua ihmetyttäisi, jos tällainen kansa olisi saanut vahingossa valittua Nato-myönteisen eduskunnan.
Kansan mielipiteen muuttuessa myös Nato-vastaisten puoleiden edustajien kannat kääntyivät ja hyvä näin - järjestelmä toimii niin kuin pitääkin.
Näin sen kuuluukin mennä; 20% haluaa Natoon ja 40% ei halua --> ei mennä.

EU:hun liittymistä kannatti yli puolet kansasta, ja silti asiasta on itketty siitä saakka tähän päivään asti, ja luultavasti myös jatkossa. Minkälainen poru olisi syntynyt, jos liittymistä oltaisiin alettu puuhata vastoin enemmistön kantaa?

Ja minkälaista kansanvaltaa se olisi, jos päättäjät tekisivät näinkin merkittäviä päätöksiä vastoin kansan tahtoa?
 
Back
Top