Suomi NATOn jäseneksi - or not?

Pitäisikö Suomen hakea NATOn jäseneksi


  • Äänestäjiä yhteensä
    883
Ei nyt ihan ärsyttänyt mutta kuitenkin hieman särähti korvaan kun juuri äsken presidentti Niinistö puheessaan mainitsi Nato-optioksikin kutsutun Suomen turvallisuuspolitiikan vaihtoehdon osoittaneen toimivuutensa. Ikään kuin hän olisi ollut hallitusti ruorissa tämän laivan käänteissä kun kuitenkin vajaa vuosi sitten vielä selkeästi toppuutteli keskustelua Natojäsenyydestä. Ja jossa kansalaiset ajoivat ohi poliitikkojen päätöksenteosta.

Poliitikko ei muutu presidenttinäkään vaikka loisi nahkansa yhä uudestaan.

 
Viimeksi muokattu:
Ei nyt ihan ärsyttänyt mutta kuitenkin hieman särähti korvaan kun juuri äsken presidentti Niinistö puheessaan mainitsi Nato-optioksikin kutsutun Suomen turvallisuuspolitiikan vaihtoehdon osoittaneen toimivuutensa. Ikään kuin hän olisi ollut hallitusti ruorissa tämän laivan käänteissä kun kuitenkin vajaa vuosi sitten vielä selkeästi toppuutteli keskustelua Natojäsenyydestä. Ja jossa kansalaiset ajoivat ohi poliitikkojen päätöksenteosta.

Poliitikko ei muutu presidenttinäkään vaikka loisi nahkansa yhä uudestaan.


Olen edelleen aika lailla eri mieltä kanssasi tästä asiasta. "Nato-optio" oli poliittinen linjaus, että Suomi voi hakea Naton jäseneksi, jos kokee sen tarpeelliseksi eikä se ole täysin ollut presidenttiriippuvainen paitsi sikäli, että Niinistön tultua lakkasi se aikaisemman presidentin selvä ei Natolle -viesti.

1990-luvulta astihan Nato-lähentymistä on tehty, ja vuoden 2012 jälkeen "optio" on tarkoittanut muiden muassa Nato-jäsenyyden edellytysten ylläpitämistä, vakaata ja demokraattista sisäpoliittista tilannetta, asevoimien yhteensovittamista Nato-maiden kanssa ja valmiutta yhteistoimintaan Nato-joukkojen kanssa lyhyellä varoitusajalla. Nato-jäsenyyden kynnystä madallettiin yhteistoimintaa harjoittelemalla ja yhteisiin operaatioihin osallistumisella. Näissä on sitten jouduttu vääntämäänkin, muiden muassa Matti Vanhasen omatoimisten liennytyshalujen vuoksi.

Kansalle se kuitenkin on tarjottu ajatuksena Suomen valmiudesta hakea Naton jäsenyyttä, jos se katsotaan turvallisuuspoliittisesti tarpeelliseksi.

Muistan aika tarkasti, mitä Niinistö sanoi Kultarannassa 2018 toimittajille. Hänhän oli jo kolmissa presidentinvaaleissa kertonut oman kantansa. Toisella kierroksella 2006 hän saattoi jopa hävitä vaalit ollessaan siihen aikaan kansan mielipidettä ajatellen liikaakin Naton kannalla. Myös kokoomus oli 2018 käynyt silloin jo kolmet edarit samalla Nato-ohjelmalla. Nyt sitten alettiin pohtia, saisiko kansan Naton kannalle, jos presidentti näyttäisi jotenkin suuntaa. Sen tiesimme kyllä jo silloin, että Niinistö on aina tarkka siitä, että muut eivät valjasta häntä minkään vankkureiden eteen ja keppihevoseksi, mutta jos tulee tilanne, hän tekee vähän pirun nopeita liikkeitä.

Tässä erottuvat miehet pojista. Toiset tämän ymmärtävät, toiset eivät. Stubb ei esimerkiksi olisi ikinä käsittänyt. Äly ei vain riitä.

Monien mielestä hän oli presidenttinä hyvin hiljainen Natosta. Oli se kryptinen optio, josta tiesimme, että se ei ole mitään, jos lävähtää kunnolla Euroopassa. Miksi oli hiljainen? Odotamme mielenkiinnolla yksityisten keskustelujen tuloksia, mikäli hän muistelmissaan valottaa Putinin kanssa käymiään keskusteluja. Siperialaiset, Wagnerit ja Petsamon ja Kamenkan prikaatit eivät vielä olleet Ukrainassa. Etenemisreitti ei ollut suojainen.

Totta kai kiihkein turpoväki kiristeli hampaita, että Natoon ja heti ja miksi presidentti ei ole Mooses, joka lähtee edellä soihdun ja kivitaulujen kanssa kuin valkoturkkiupseeri vuonna 1939, mutta näin siinä ajattelussa rajat. Presidentti ei ole tsaari.

TP-utva teki alustavan lähdön jo helmikuussa heti Venäjän suurhyökkäyksen jälkeen. Niinistön päätöksellä Suomi päätti hakea sotilasliitto Naton jäsenyyttä 18. toukokuuta 2022, vaikka paperin allekirjoitti ulkoministeri Pekka Haavisto.

Ei kansalla ollut niitä yhteyksiä. Eikä Marinilla. Sauli Niinistöllä oli. Hän tapasi Bidenin kahdesti, soitti puhelin kuumana ja hoiti turvatakuita briteistä ja jenkeistä. Jopa Heinäluoma, vanha parlamenttijyrä, totesi miten Niinistö klaarasi Nato-päätöksen sekä hallituksen että eduskunnan suhteen todella hyvin. Ajoitukset olivat täysin kohdallaan.

Kaiken lisäksi hänen nopeat liikkeensä vetivät Ruotsin mukaan teholla, joka sai ruotsalaistuttavani virnuilemaan, että olikohan sekin suunniteltu etukäteen vai vain improvisaatiota.

Adolf Ehrnrooth sanoi Ylen haastattelussa 1999, kun häneltä kysyttiin, miten Suomi voisi joskus mennä Natoon: "Siteeraan ritari Väinö Hämäläistä. Hän sanoi, että taistelijan pitää suojassa katsoa ensin reitti, päättää hetki ja sitten tehdä todella nopeita liikkeitä."

Tunnen montakin, jotka pitävät enemmän siitä, kun joku räkyttää ja uhoaa, mutta he eivät välttämättä huomaa, jos tämä tapahtuu ilman todellista vastuuta ja todellisia hartioita tehdä niitä liikkeitä.

Mutta ei meidän tästä kannata vääntää. Olemme eri mieltä ja sillä hyvä.

Tiukimmat katseet pitää laittaa Turkkiin nyt. Saa nähdä, kuka sen pelin ratkaisee. Siinä Sale hävisi erän, kun uskoi basaarimiestä. Hänhän teki soittokierroksen kaikille ennen toukokuuta. Tosin soittokierroksen aikaan Suomi ei ollut vielä koplannut venettään Ruotsin kanssa. Se saattoi vaikuttaa.
 
Viimeksi muokattu:
Kun seurasin Nato-väännön aikana amerikkalaisia poliittisia vaikuttajia:

Oli varsin mielenkiintoista seurata, kun Ruotsi vastainen Nato-keskustelu meinasi vetäistä Suomen mukanaan, samaan ojaan. Keskustelu painottui siten, että Ruotsi on kettuillut amerikkalaisille joka asiassa ja hyvesignaloinut puolueettomuutta, eikä ole pitänyt huolta omasta puolustuksestaan.

Muutoksen siihen toi jonkun senaattorin suht näkyvästi levitelty puhe, missä vertasi Suomen hävittäjähankintaa Yhdysvaltojen omiin tilauksiin. Täälläkin tuo puheen kohta nostettiin näytille. Vaikuttaa lähinnä siltä, että se ei ollut sinänsä Suomi-mainos, vaan poliittinen ohjaus omien suuntaan.

Se leikkasi Suomen erilleen siitä keskustelusta, missä Ruotsia kuritettiin.

----

Veikkaan, että joillain amerikkalaispiireillä on jotain hampaankolossa, mitä ruotsalaisiin tulee - eli jotain semmoista, mistä ei ole julkisesti kirjoiteltu. Irak, Afganistan?
 
Viimeksi muokattu:
Tänään on kolmen keskeiset virkamiestapaamiset Suomen, Ruotsin ja Turkin välillä. Mitä luulette, onko Turkki iltalypsynsä lypsänyt ja onko tämä mahdollisuus taipua kunniallisesti muiden Nato-maiden - ennen kaikkea USA:n - painostuksen edessä? Vai tuleeko vielä viimeiset lypsyt?
 
Tutkijan arvio Turkin asenteesta liittymisen suhteen:

Suomi, Ruotsi ja Turkki keskustelevat taas Natosta – ”Lähtökohta vaikuttaa vaikealta”, arvioi tutkija Toni Alaranta https://www.is.fi/politiikka/art-2000009019695.html
Tottakai julkisuudessa kannattaakin kertoa että tilanne on vaikea. Turkkilaiset seuraavat myös Suomen median kirjoittelua mitä meidän ministerit sanovat.
Kun tilanne kuvataan vaikeaksi ja Turkki niskan päällä, Turkille voittajan olo näyttää paremmalta kuin jos heti alkuun julkisuudessa olisi tieto että kuulkaas tämä menee sukkana läpi.

Tilanteen kuvaaminen vaikeaksi on tunnustus Turkin suuruudesta ja avainroolista päättämään tästä asiasta. Vaikka se ei oikeasti niin olisikaan.
Diplomatian käytäntöjä ja kunnioittamistahan nämä.
.
 
Tutkijan arvio:


Itse mielelläni uskoisin että tämä on Turkille siisti tapa taipua painostuksen alla; voidaan todeta että Suomi ja Ruotsi ovat noudattaneet sopimusta ja että Turkki hyvänä tyyppinä noudattaa myös osaltaan.
 
Nyt kokouksessa on määrä luoda mekanismi, jolla varmistetaan kesäkuun lopulla Madridissa hyväksytyn muistion toteuttaminen. Siinä selvitetään, mitä lainsäädäntö mahdollistaa ja mitä ei.

Sitten taas katsellaan.
 
Tänään on kolmen keskeiset virkamiestapaamiset Suomen, Ruotsin ja Turkin välillä. Mitä luulette, onko Turkki iltalypsynsä lypsänyt ja onko tämä mahdollisuus taipua kunniallisesti muiden Nato-maiden - ennen kaikkea USA:n - painostuksen edessä? Vai tuleeko vielä viimeiset lypsyt?

Erdogan on sisäpoliittisesti aika heikossa asemassa, kun Turkin taloudella ei ole varsinkaan tämä vuosi mennyt hääppöisesti ja inflaatio on huipussaan. Sinänsä siis jotain pientä symbolista vääntöä voidaan nähdä, jotta Erdo pääsee vielä kerran näyttämään miten kalifi onkaan.

Mutta toisaalta tuntuisi että tästä Nato-laajenemisesta on nyt Erdon kannalta ulosmitattu suurin osa hyödyistä. Vaikea nähdä että kauheana mitään parempaa enää irtoaisi hankalaksi heittäytymällä, ja kuten hävittäjätinkauksesta on nähty niin Erdo haluaa pitää kaupankäyntivälinsä jenkkeihin.
 
Erdogan on sisäpoliittisesti aika heikossa asemassa, kun Turkin taloudella ei ole varsinkaan tämä vuosi mennyt hääppöisesti ja inflaatio on huipussaan. Sinänsä siis jotain pientä symbolista vääntöä voidaan nähdä, jotta Erdo pääsee vielä kerran näyttämään miten kalifi onkaan.

Mutta toisaalta tuntuisi että tästä Nato-laajenemisesta on nyt Erdon kannalta ulosmitattu suurin osa hyödyistä. Vaikea nähdä että kauheana mitään parempaa enää irtoaisi hankalaksi heittäytymällä, ja kuten hävittäjätinkauksesta on nähty niin Erdo haluaa pitää kaupankäyntivälinsä jenkkeihin.
Taitaa se hävittäjäkauppa olla suurin vääntövipu. Jenkkien päätöksentekoon tekivät ehdon, että F-16 tilauksen - jota valkoinen talo suosittelee - tulee seuranta Turkin ihmisoikeuskysymysten, naapurialueiden koskemattomuuden ja Natoa ja järjestön periaatteita tukevien toimenpiteiden suhteen.
 
Olen edelleen aika lailla eri mieltä kanssasi tästä asiasta. "Nato-optio" oli poliittinen linjaus, että Suomi voi hakea Naton jäseneksi, jos kokee sen tarpeelliseksi eikä se ole täysin ollut presidenttiriippuvainen paitsi sikäli, että Niinistön tultua lakkasi se aikaisemman presidentin selvä ei Natolle -viesti.

1990-luvulta astihan Nato-lähentymistä on tehty, ja vuoden 2012 jälkeen "optio" on tarkoittanut muiden muassa Nato-jäsenyyden edellytysten ylläpitämistä, vakaata ja demokraattista sisäpoliittista tilannetta, asevoimien yhteensovittamista Nato-maiden kanssa ja valmiutta yhteistoimintaan Nato-joukkojen kanssa lyhyellä varoitusajalla. Nato-jäsenyyden kynnystä madallettiin yhteistoimintaa harjoittelemalla ja yhteisiin operaatioihin osallistumisella. Näissä on sitten jouduttu vääntämäänkin, muiden muassa Matti Vanhasen omatoimisten liennytyshalujen vuoksi.

Kansalle se kuitenkin on tarjottu ajatuksena Suomen valmiudesta hakea Naton jäsenyyttä, jos se katsotaan turvallisuuspoliittisesti tarpeelliseksi.

Muistan aika tarkasti, mitä Niinistö sanoi Kultarannassa 2018 toimittajille. Hänhän oli jo kolmissa presidentinvaaleissa kertonut oman kantansa. Toisella kierroksella 2006 hän saattoi jopa hävitä vaalit ollessaan siihen aikaan kansan mielipidettä ajatellen liikaakin Naton kannalla. Myös kokoomus oli 2018 käynyt silloin jo kolmet edarit samalla Nato-ohjelmalla. Nyt sitten alettiin pohtia, saisiko kansan Naton kannalle, jos presidentti näyttäisi jotenkin suuntaa. Sen tiesimme kyllä jo silloin, että Niinistö on aina tarkka siitä, että muut eivät valjasta häntä minkään vankkureiden eteen ja keppihevoseksi, mutta jos tulee tilanne, hän tekee vähän pirun nopeita liikkeitä.

Tässä erottuvat miehet pojista. Toiset tämän ymmärtävät, toiset eivät. Stubb ei esimerkiksi olisi ikinä käsittänyt. Äly ei vain riitä.

Monien mielestä hän oli presidenttinä hyvin hiljainen Natosta. Oli se kryptinen optio, josta tiesimme, että se ei ole mitään, jos lävähtää kunnolla Euroopassa. Miksi oli hiljainen? Odotamme mielenkiinnolla yksityisten keskustelujen tuloksia, mikäli hän muistelmissaan valottaa Putinin kanssa käymiään keskusteluja. Siperialaiset, Wagnerit ja Petsamon ja Kamenkan prikaatit eivät vielä olleet Ukrainassa. Etenemisreitti ei ollut suojainen.

Totta kai kiihkein turpoväki kiristeli hampaita, että Natoon ja heti ja miksi presidentti ei ole Mooses, joka lähtee edellä soihdun ja kivitaulujen kanssa kuin valkoturkkiupseeri vuonna 1939, mutta näin siinä ajattelussa rajat. Presidentti ei ole tsaari.

TP-utva teki alustavan lähdön jo helmikuussa heti Venäjän suurhyökkäyksen jälkeen. Niinistön päätöksellä Suomi päätti hakea sotilasliitto Naton jäsenyyttä 18. toukokuuta 2022, vaikka paperin allekirjoitti ulkoministeri Pekka Haavisto.

Ei kansalla ollut niitä yhteyksiä. Eikä Marinilla. Sauli Niinistöllä oli. Hän tapasi Bidenin kahdesti, soitti puhelin kuumana ja hoiti turvatakuita briteistä ja jenkeistä. Jopa Heinäluoma, vanha parlamenttijyrä, totesi miten Niinistö klaarasi Nato-päätöksen sekä hallituksen että eduskunnan suhteen todella hyvin. Ajoitukset olivat täysin kohdallaan.

Kaiken lisäksi hänen nopeat liikkeensä vetivät Ruotsin mukaan teholla, joka sai ruotsalaistuttavani virnuilemaan, että olikohan sekin suunniteltu etukäteen vai vain improvisaatiota.

Adolf Ehrnrooth sanoi Ylen haastattelussa 1999, kun häneltä kysyttiin, miten Suomi voisi joskus mennä Natoon: "Siteeraan ritari Väinö Hämäläistä. Hän sanoi, että taistelijan pitää suojassa katsoa ensin reitti, päättää hetki ja sitten tehdä todella nopeita liikkeitä."

Tunnen montakin, jotka pitävät enemmän siitä, kun joku räkyttää ja uhoaa, mutta he eivät välttämättä huomaa, jos tämä tapahtuu ilman todellista vastuuta ja todellisia hartioita tehdä niitä liikkeitä.

Mutta ei meidän tästä kannata vääntää. Olemme eri mieltä ja sillä hyvä.

Tiukimmat katseet pitää laittaa Turkkiin nyt. Saa nähdä, kuka sen pelin ratkaisee. Siinä Sale hävisi erän, kun uskoi basaarimiestä. Hänhän teki soittokierroksen kaikille ennen toukokuuta. Tosin soittokierroksen aikaan Suomi ei ollut vielä koplannut venettään Ruotsin kanssa. Se saattoi vaikuttaa.
Ihan hyviä pohdintoja Vonkaleelta varsinkin tuon hivuttavan nato yhteensopivuuden osalta, jonka kapellimestariksi ei tosin voi ketään yksittäistä päättäjää nimetä.

Omalta kohdaltani voin todeta, että jos joskus aikakirjat tulevat näyttämään Niinistön olleen näin selkeällä fokuksella piilossa kuten annat ymmärtää, odottamassa vain sopivaa hetkeä ”tehdä nopeita liikkeitä” niin otan lippiksen käteen ja tervehdin nöyrästi herra Presidenttiä. I salute You.

On kuitenkin todettava, että tämä piinallinen epätietoisuus on mahdollisesti ollut helpompaa aikaa sille suurelle kansanosalle jotka kokivat, että YYA-aika oli myös valtiojohtomme nerokas juoni ryssän hämäämiseksi. Näinhän silloisten presidenttien puuhastelua nykyään halutaan valkopestä.

”Kato nyt, mitä sä siinä valitat. Hyvinhän tässä kävi. Neuvostoliittokin romahti. ”

Kun juna lähti nyt liikkeille, olisi valtiojohtomme voinut asiat paljon huonomminkin hoitaa. Nythän yhdennellätoista hetkellä ne hoidettiin hyvin muulta osin kuin tämä Turkki farssi, jota ei sitäkään oikein voi laittaa suomalaisten piikkiin. Ellei sitten käy ilmi, että yhteishakemuksen haitat olivat hyötyjä suuremmat. Yhteisen jäsenyyden edut ovat tietysti kiistattomat.

Mulle kun vain on jäänyt Niinistön ulostuloista se käsitys, että hänen mielestään Suomella ei ollut kuin huonoja vaihtoehtoja tarjolla. Näin hän loihi tuumailemaan vielä silloin kun gallupit kansan keskuudessa näytti sinistä.

Itse en ole kokenut nato jäsenyyttä koskaan huonona vaihtoehtona. Päinvastoin välttämättömyytenä.

Käsitän kyllä, että aiemmalla kansan mielipiteellä ei anomusta olisi voitu turvallisin mielin alkaa ajamaan, mutta juuri tässä kohtaa on se suurin kysymysmerkki Niinistön osalta. Paljon olisi unilukkari voinut tehdä asian eteen pehmeällä kosketuksella. Kansalle presidentti on kuitenkin edelleen mielipide ykkönen.

Esimerkiksi siinä tilanteessa, että Kiova olisi romahtanut, niin miltä gallupit olisivat silloin näyttäneet ja olisiko kansakunnan ykkös-taistelija tämän johdosta edelleen pysytellyt suojassa sopivaa hetkeä funtsaillen.

Enemmän kuin nerokkaat johtajamme niin tuuri kävi jälleen kerran, kiitos siitä Ukrainan soturit ja kansa.
 
Enemmän kuin nerokkaat johtajamme niin tuuri kävi jälleen kerran, kiitos siitä Ukrainan soturit ja kansa.

Kyllä.

TP-Utvan kokous, jossa ensimmäisen kerran nostettiin pöydälle Nato vaihtoehtona ja päätettiin alkaa pinnan alla kartoittaa puolueita toimenpiteen varalle, oli 27.2.2022. Kiovan kaappaus oli epäonnistunut mutta kukaan ei tiennyt, tulisiko puolustus pitämään mahdollisen saarron aikana. Hallitus mietti, voiko se antaa vientiluvan vanhoille haupitseille.

Edellisyö oli ollut brutaali. 26.2. - 27.2. välisenä yönä Ukrainassa useat siviilikohteet joutuivat laajamittaisesti ohjushyökkäysten ja pommitusten alle, ja tästä tihkui tietoa jo aamulla.

Epäilen, että TP-Utvassa jokainen ajatteli silloin, että nyt alkaa meillä olla muuten kiire. Ja sitähän me pelkäsimmekin tässä jo vuosien ajan, että sellainen kiire vielä tulee.

Samana päivänä Kimmo Kiljunen muuten kertoi podcastissa, miten Ukrainan kansalla ei ole maanpuolustustahtoa ja miten sen järjestelmä tulee pettämään ja maasta tulee Venäjän nukkevaltio.

Ukraina järjesti jatkoaikaa. Se tappelee koko Euroopan puolesta, kovin yksin. Yhdysvaltain, Britannian ja Puolan apu on ollut kyllä paikallaan. Saksasta en viitsi sanoa mitään.
 
Ilmavoimille tuleva NATO-jäsenyys ei liene suuria muutoksia tuo.

Ei tuone. Eikä hän yhteensopivuus ole jo hoidettu. No, odotan, koska jenkit opettelevat toimimaan meidän hajautuilta tukikohdiltamme. 😎
 
Back
Top