Ei nyt ihan ärsyttänyt mutta kuitenkin hieman särähti korvaan kun juuri äsken presidentti Niinistö puheessaan mainitsi Nato-optioksikin kutsutun Suomen turvallisuuspolitiikan vaihtoehdon osoittaneen toimivuutensa. Ikään kuin hän olisi ollut hallitusti ruorissa tämän laivan käänteissä kun kuitenkin vajaa vuosi sitten vielä selkeästi toppuutteli keskustelua Natojäsenyydestä. Ja jossa kansalaiset ajoivat ohi poliitikkojen päätöksenteosta.
Poliitikko ei muutu presidenttinäkään vaikka loisi nahkansa yhä uudestaan.
Suomalaisdiplomaatit ovat kokoontuneet Helsinkiin ulkoministeriön suurlähettiläspäiville. Presidentti Sauli Niinistö puhuu lähettiläille.
areena.yle.fi
Olen edelleen aika lailla eri mieltä kanssasi tästä asiasta. "Nato-optio" oli poliittinen linjaus, että Suomi voi hakea Naton jäseneksi, jos kokee sen tarpeelliseksi eikä se ole täysin ollut presidenttiriippuvainen paitsi sikäli, että Niinistön tultua lakkasi se aikaisemman presidentin selvä
ei Natolle -viesti.
1990-luvulta astihan Nato-lähentymistä on tehty, ja vuoden 2012 jälkeen "optio" on tarkoittanut muiden muassa Nato-jäsenyyden edellytysten ylläpitämistä, vakaata ja demokraattista sisäpoliittista tilannetta, asevoimien yhteensovittamista Nato-maiden kanssa ja valmiutta yhteistoimintaan Nato-joukkojen kanssa lyhyellä varoitusajalla. Nato-jäsenyyden kynnystä madallettiin yhteistoimintaa harjoittelemalla ja yhteisiin operaatioihin osallistumisella. Näissä on sitten jouduttu vääntämäänkin, muiden muassa Matti Vanhasen omatoimisten liennytyshalujen vuoksi.
Kansalle se kuitenkin on tarjottu ajatuksena Suomen valmiudesta hakea Naton jäsenyyttä, jos se katsotaan turvallisuuspoliittisesti tarpeelliseksi.
Muistan aika tarkasti, mitä Niinistö sanoi Kultarannassa 2018 toimittajille. Hänhän oli jo kolmissa presidentinvaaleissa kertonut oman kantansa. Toisella kierroksella 2006 hän saattoi jopa hävitä vaalit ollessaan siihen aikaan kansan mielipidettä ajatellen liikaakin Naton kannalla. Myös kokoomus oli 2018 käynyt silloin jo kolmet edarit samalla Nato-ohjelmalla. Nyt sitten alettiin pohtia, saisiko kansan Naton kannalle, jos presidentti näyttäisi jotenkin suuntaa. Sen tiesimme kyllä jo silloin, että Niinistö on aina tarkka siitä, että muut eivät valjasta häntä minkään vankkureiden eteen ja keppihevoseksi, mutta jos tulee tilanne, hän tekee vähän pirun nopeita liikkeitä.
Tässä erottuvat miehet pojista. Toiset tämän ymmärtävät, toiset eivät. Stubb ei esimerkiksi olisi ikinä käsittänyt. Äly ei vain riitä.
Monien mielestä hän oli presidenttinä hyvin hiljainen Natosta. Oli se kryptinen optio, josta tiesimme, että se ei ole mitään, jos lävähtää kunnolla Euroopassa. Miksi oli hiljainen? Odotamme mielenkiinnolla yksityisten keskustelujen tuloksia, mikäli hän muistelmissaan valottaa Putinin kanssa käymiään keskusteluja. Siperialaiset, Wagnerit ja Petsamon ja Kamenkan prikaatit eivät vielä olleet Ukrainassa. Etenemisreitti ei ollut suojainen.
Totta kai kiihkein turpoväki kiristeli hampaita, että Natoon ja heti ja miksi presidentti ei ole Mooses, joka lähtee edellä soihdun ja kivitaulujen kanssa kuin valkoturkkiupseeri vuonna 1939, mutta näin siinä ajattelussa rajat. Presidentti ei ole tsaari.
TP-utva teki alustavan lähdön jo helmikuussa heti Venäjän suurhyökkäyksen jälkeen. Niinistön päätöksellä Suomi päätti hakea sotilasliitto Naton jäsenyyttä 18. toukokuuta 2022, vaikka paperin allekirjoitti ulkoministeri Pekka Haavisto.
Ei kansalla ollut niitä yhteyksiä. Eikä Marinilla. Sauli Niinistöllä oli. Hän tapasi Bidenin kahdesti, soitti puhelin kuumana ja hoiti turvatakuita briteistä ja jenkeistä. Jopa Heinäluoma, vanha parlamenttijyrä, totesi miten Niinistö klaarasi Nato-päätöksen sekä hallituksen että eduskunnan suhteen todella hyvin. Ajoitukset olivat täysin kohdallaan.
Kaiken lisäksi hänen nopeat liikkeensä vetivät Ruotsin mukaan teholla, joka sai ruotsalaistuttavani virnuilemaan, että olikohan sekin suunniteltu etukäteen vai vain improvisaatiota.
Adolf Ehrnrooth sanoi Ylen haastattelussa 1999, kun häneltä kysyttiin, miten Suomi voisi joskus mennä Natoon: "Siteeraan ritari Väinö Hämäläistä. Hän sanoi, että taistelijan pitää suojassa katsoa ensin reitti, päättää hetki ja sitten tehdä todella nopeita liikkeitä."
Tunnen montakin, jotka pitävät enemmän siitä, kun joku räkyttää ja uhoaa, mutta he eivät välttämättä huomaa, jos tämä tapahtuu ilman todellista vastuuta ja todellisia hartioita tehdä niitä liikkeitä.
Mutta ei meidän tästä kannata vääntää. Olemme eri mieltä ja sillä hyvä.
Tiukimmat katseet pitää laittaa Turkkiin nyt. Saa nähdä, kuka sen pelin ratkaisee. Siinä Sale hävisi erän, kun uskoi basaarimiestä. Hänhän teki soittokierroksen kaikille ennen toukokuuta. Tosin soittokierroksen aikaan Suomi ei ollut vielä koplannut venettään Ruotsin kanssa. Se saattoi vaikuttaa.
www.iltalehti.fi
www.mtvuutiset.fi
yle.fi
