Perjantaina julkaistiin Risto Penttilän kirja Pitkä tie Natoon. Vaikka olen vasta puoleenväliin kerinnyt, niin vahva lukusuositus kaikille aiheesta kiinnostuneille. Tässä on faktuaalinen yhteenveto tapahtumista YYA-Suomesta tähän päivään sellaiselta kirjoittajalta joka oli itse paikalla ja tunsi tekijät Suomessa ja sen ulkopuolella. Lisäksi avainasemassa olleiden poliittikojen ajatukset ja näkemykset asiasta antavat hyvää tasapainoa kerronnalle.
Kirja on kuunneltavissa / luettavissa ainakin Storytellissä.
Päivitän tähän tai uuteen postaukseen lähipäivinä mielenkiintoisimmat detailijit:
1) YYA suomi ei voinut vaikka olisi halunnut
2) NL romahdettua Koivisto + Aho aika meni kohti länttä siirtyessä ja laman hoitamisessa, EY (EU) saatiin liikenteeseen
3) Ahtisaari + Lipponen aika meni EU:n ytimeen pyrkimisessä. Tämä oli parasta Suomen kannalta ja toisaalta venäjä ei ollut Jeltsinin aikaan uhka. Suomi tukeutuu tässä vaiheessa Saksaan kaikessa EU:hun liittyvässä ja vastustaa Saksan linjan mukaisesesti sotilasliittojen laajentumista kylmän sodan jälkeisessä maailmassa.
4) Halonen + Lipponen aika oli mielenkiintoinen, SDP siirtyy reaalipolitiikasta maailmanparantamiseen ja välit rakoilevat, Ahtisaarelle ei edes tarjota mahdollisuutta 2. kaudelle. Koska Naton MAPissa olleet Baltit ovat myös EU:n laajentumisneuvvotteluissa pitäisi Suomen nyt mennä mukaan Natoon, riski siitä että me puolustamme meille liian suurta rintamaa on poistumassa. Ahtisaarelta loistava kommentti että Nato on ainoa areena missä EU-maat ja USA kohtaavat poliittisesti tasavertaisina.
5) Halonen + (jäättenmäki) Vanhanen on maailmanparantamisen aikaa. Lipponen pelataan pihalle faksikohussa missä Presidentin kansliasta "oletetusti presidentin luvalla" vuodetaan Jäätteenmäelle tietoa että Lipponen haluaa Suomen mukaan USA:n koalitioon (ja Natoon). Vaikka Halonen-Tuomioja linja oli vahvasti pasifistinen niin tänä aikana kuitenkin toteutetaan suurin osa puolustusvoimien Nato integraatiosta ja lähdetään mukaan kv-operaatioihin
6) Halonen + Vanhanen 2. Natoon liittymisen vaikutukset ovat olleet negatiivisia sotilaallisessa kyvyssä monelle Itä-Euroopan maalle. Sotilasjohto (Kaskeala) pitää parempana oman puolustuskyvyn ylläpitoa ja optiota kuin riskiä siitä että Suomella on jäsenyys ja Ruotsin mallin mukainen tynkäarmeija. Lisäksi Nato on aallonpohjassa Irakin tiedustelukatastrofin jäljiltä vaikka kyseessä oli puhtaasti US+UK operaatio.