Samovarius
Ylipäällikkö
Ulkomailla kolmi- ja nelikiskoraiteita on jonkin verran käytössä pidemmilläkin osuuksilla. Ihan tehtävissä oleva ratkaisu se on jos niin halutaan. Ratkaisun hyöty olisi tässä tapauksessa se, että vältyttäisiin rakentamasta kalliita kaksoisraiteita ja haittoja taas olisivat sähköistyksen mahdollistuminen vain toiselle raideleveydelle ja kalliimmat ylläpitokustannukset (esim. raiteen tukeminen on merkittävästi vaikeampaa ja vaihteet monimutkaisia erikoisrakenteita). Toisaalta normaaliraideleveyden puolelle tuskin olisi rauhan aikana junia tulossa varsinaisesti tungokseksi asti, joten sähköistyksen puute voisi olla ihan ok.
Ausseissa ym. on kyllä tällaisia ratoja, mutta niissäkin on omat ongelmansa, esmes vaihteiden ylläpito on työlästä, en ole varma voidaanko kiskonvaihtokoneita edes käyttää ja rakentamiskustannuksetkin voivat nousta suuriksi (kolmiraidejärjestelmässä varmaan myös yhden kiskon kaksinkertainen kuluminen). En lämpene ajatukselle kyllä yhtään.
Eihän Suomessa historiallisestikaan ole rakennettu kaupallisin perustein juuri mitään ratoja. Suurin poikkeus on Hangon radan rakentaminen 1870-luvulla, mutta toisaalta sen omistanut yhtiö meni nurin jo muutaman vuoden kuluttua.
Normaalisti radat tehdään niin kuin maantiet, eli ei kaupallisen tuloksen vuoksi vaan laajempaa yhteiskunnallista etua tuottamaan.
Nyt sekoitat yksityisradan ja kaupallisen motiivin. Esmes Kajaaniin rautatie eteni 1906 ja aivan sattumalta paperitehdas käynnistettiin 1907...
Kyllä kruunulta (ehkä oikeammin ainakin osin kuntien hankeyhtiöiltä) on raidehankkeeseen varat liiennyt kunhan tarvetta on ollut riittävästi, näinhän maan rataverkko aikanaan rakennettiin. Vaikkapa Taivalkosken rata rakennettiin aikanaan suhteellisen pienimuotoisen kaivoksen sekä alueen puuvarojen käyttöönsaamikseksi, lopulta rata kuitenkin jäi suht vähäliikenteiseksi eikä varmaan koskaan saavuttanut kaavailtua käyttöastettaan. Kyllä Lapinkin ratoihin varmasti varoja löytyisi, jos niille vain olisi luvassa jotain konkreettisempaa vastinetta kuin vain maakuntaliiton tai jonkun paikallisen Kopteri-Kustaan haaveunia.
Jos uusia ratoja tehtäisiin Lappiin vain 1435 millin raideleveydellä, niin sitten niillä ajettaisiin ruotsalaisella kalustolla. Ruotsissa uudet radat tehdään siinä määrin avarina, että niillä voi ajaa 3600 milliä leveällä kalustolla. Se on siis enemmän kuin mitä Euroopan normaaliraiteisillä radoilla tavallisesti on asian laita.
Se palvelee sitten Ruotsin teollisuutta ja ruotsalaisia. Esmes kotimainen teollisuus jäisi raaka-ainevertojen ulkopuolelle. Kenen etua tässä siis ollaankaan ajamassa? Jos sverigeläiset haluavat yhteyden omaan rataverkkoonsa, niin ehkä he voisivat maksaa sen itse ja rakentaa ratansa oman standardinsa mukaiseksi rinnakkaisraiteeksi kuten Suomen Jäämeren-yhteyksien kanssa on tarkoitus?
3600 mm kalustolle rakennetuille matkustajalaitureille on muuten varmasti kiva ajaa 3150 mm leveällä standardikalustolla ja katsella sitä matkustajien pupuhyppelyä... Toisinpäin ajettaessa taas voi oppia jotain ensimmäisen laiturin kohdalla. Euroopassa oon kuullut maa- ja vähän ratakohtaisestikin 3250 ja 3400 mm kuormaulottumista, ilmeisesti ajamalla yksikköjunia voidaan ainakin jossain määrin ulottumavaihteluiden kanssa toimiakin. Esmes Ison-Beltin silloilla on käsittääkseni 3600 mm kuormaulottuma, tosin tämä pätee kahden sataman eli Köpiksen ja Malmön välisella tavararadalla ellen nyt aivan läpiä päähäni ole antanut puhuttaa. Tämä on jälleen vähän pistemäinen erityisratkaisu jossa on varmaan jätetty kasvunvaraa.
Mä lähtisin ihan rohkeasti vain miettimään, että onko muuttuneessa maailmanpoliittisessa tilanteessa myös tarve pohjoisen radoille kasvanut taloudellisen kannattavuusrajan yli tai sentään lähelle sitä (Rambollin selvityksessä raja ei muuteen muistaakseni jäänyt kovin kauas Kolari-Kiiruna-Narvik -radan kohdalla) tai mm. kaivoshankkeet edenneet lähemmäs toteutumista. Ihan kotimaan rataverkon pidentäminen olisi se ainoa toteuttamiskelpoinen ratkaisu ja rupelihatut kapearaiteisesta yhteystä voi jättää komeroon surisemaan (Pohjois-Ruotsissa Haaparantaan kulkee joka tapauksessa yksi yksiraiteinen ja osin heikkokuntoinen rataosuus ja kotimaiset teollisuustuotteet kulkevat niin ikään joka tapauksessa keski-Euroopan markkinoille eli lähinnä Saksaan, Puolaan ja Beneluxiin meritse, Baltiaan ja Britanniaan se on sitten jo ehdoton välttämättömyys)