Suomi NATOn jäseneksi - or not?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja RPG83
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
  • Tagit Tagit
    nato

Pitäisikö Suomen hakea NATOn jäseneksi


  • Äänestäjiä yhteensä
    885
Status
Suljettu uusilta vastauksilta.
NATO:n jäsenmaiden suunnalta katsoen Suomen tilanne on jo kehittynyt sellaiseksi ettei meillä liene nykyisessä (turvallisuus)poliittisessa asetelmassa mahdollisuutta seurata Ruotsia mahdollisen NATO:n jäsenyyshakemuksen osalta. Todennäköisesti myöskään ruotsalaiset eivät halua että Suomi olisi hankaloittamassa heidän mahdollisuuksiaan liittoutumiseen. Tästä kuvasta näkee aika hyvin geopoliittiset syyt.

_74014185_nato_member_countries_624map.gif


Ruotsi sijaitsee huomattavasti edullisemmassa asemassa kun ajatellaan sitä kuinka paljon Ruotsin jäsenyys lisäisi muiden jäsenmaiden sitoutumista(=riskiä joutua ottamaan osaa Ruotsin alueen polustukseen) yhteisiin puolustusvelvoitteisiin Venäjän aiheuttaman sotilaallisen uhkan osalta. Itämeri, Pohjanlahti ja Suomi kokonaisuudessaan ovat erinomaisia puskureita Venäjän suuntaan. Toisaalta Ruotsin jäsenyys todennäköisesti antaisi myös helpotusta sekä etua muille puolustusliiton jäsenmaille myös Baltiaan kohdistuvien sitoumusten osalta.

Ruotsin yksittäistä (siis ilman Suomen tapahtuvaa) jäsenyyskäsittelyä helpottaa tietenkin myös se ettei Ruotsilla ole yhteistä maarajaa Venäjän kanssa. Toisekseen Itämeren vastakkaisella rannalla ovat pienet balttilaiset jäsenmaat joiden turvallisuuspoliittista asemaa varmasti helpottaisi/selkiyttäisi Ruotsin jäsenyys.

NATO:n jäsenmaiden yhteisen sotilaallisen puolustuksen näkökulmasta Suomi (omine puolustusvoimineen) hyödyttää merkittävästi Baltian maiden puolustamista pelkästään jo itsenäisenä/ulkopuolisena puskurialueena, ilman että kenenkään pitäisi erityisesti sitoutua meidän avuksemme. Mikä tarkoittaisi väistämättä kyseisen jäsenmaan lähettämien apujoukkonen osallistumista sotaan Venäjää vastaan. Väitän että jokaisessa nykyisessä jäsenmaassa otetaan huomioon tällainen mahdollisuus jäsenhakemusten käsittelyssä. Siitäkin olen varma että Venäjän edustajat tulevat varmasti muistuttamaan tästä riskistä, monen muun (Suomen kannalta kielteisen) argumentin ohella.

Kaiken lisäksi Suomella on (Ruotsista poiketen) monenlaisia yhteisiä sitoumuksia Venäjän kanssa. Niin taloudessa kuin muussakin yhteiskunnallisessa infrastruktuurissa. Me olemme sitoutuneet Venäjään jo niin pitkälle että on todella vaikea uskoa Suomen lähtevän edes hakemaan NATO:n jäsenyyttä. Kaiken lisäksi Suomen sitoutuminen Venäjään (puolin ja toisin) lisääntyy yhä edelleenkin, huolimatta EU:n pakotteista. Olen varma että itänaapurimme kaikkein korkeimmasta johdosta on näistä osattu sopivalla tavalla myös muistutella Saulia.

Ikävä todeta että NATO-jäsenyysjuna meni jo Suomen kohdalta, ehkä se hetkeksi jopa pysähtyi odottamaan, mutta maamme korkein johto ei sillä kertaa ymmärtänyt edes mennä asemalle. Katselemaan kun virolaiset balttialaisine ystävineen hyppäsivät nurkan takaa kyytin. Ja, sillä kertaa venäläiset eivät ehtineet edes kissaa sanoa.

Meidän täytyy vain jäädä odottelemaan aikoja parempia. Ehkä joskus tulevaisuudessa avautuu uudelleen tilaisuus hakeutua muiden Euroopan maiden yhteiseen puolustusliittoon. Jotta sellainen olisi mahdollista tarvitaan todella suuria muutoksia Venäjällä. Tällaisesti on toki olemassa jo merkkejä. Kaikki mhdolliset poliittiset vastustajat on eliminoitu kaikin mahdollisin keinoin. Poliittista oppositiota ei enää ole. Samalla tavalla on hiljennetty kriittisin osa mediaa ja lehdistöä. Valtion yhteiset varat on jo lähes kokonaan tuhlattu varusteluun, sodankäyntiin ja "sisäisen turvallisuuden" organisaatioihin. Melkoinen osa yhteiskunnan varoista on yksinkertaisesti kavallettu valtion korkeimman johdon ja sitä lähellä olevien oligarkkien toimesta. Varmaa on että jonain päivänä venäläisille tulee totuus vastaan.. Niin on historiassa käynyt aina ennenkin.

Se hetki voi tulla esimerkiksi siinä vaiheessa kun Venäjä ajautuu sellaiseen sisäiseen kriisiin jossa Putin joutuu ottamaan laajamittaisesti ja koko valtakuntansa alueella käyttöönsä em. "sisäisen turvallisuuden" joukot. Juuri sellaista tehtävää vasten kyseinen kaarti on perustettu. En millään jaksa uskoa että kyseinen noin 400.000 miehen yksityisarmeija olisi perustetty turhan pantiksi. Sille on varmasti tiedossa todellista käyttöä ja tarvetta.

Sitä odotellessa voimme käydä vaikka käydä kävelyllä koiran kanssa..
Kerropa mistä ajattelusi ettei ole mahdollista liittyä kumpuaa? Onko kukaan missään ulkomailla tällaista esittänyt, vai onko kyseessä oma johtopäätöksesi?
 
Voisi pitää jokseenkin varmana että tällaisia keskusteluita on käyty Merkelin ja Putinin sekä muidenkin toimijoiden kesken jne. Todennäköisesti näitä on selvitelty myös Suomen poliittisen johdon (ml. presidentti) kanssa. Vaikkei kaikkia salaisuusia olisikaan jaettu..

Suomen asema näyttäytyy eurooppalaisille (ja muillekin) maille kovin erilaisena kuin meille. Joskus jopa erilaisena kuin me itse kuvittelemme. Toisekseen muualla tunnetaan myös maamme historiaa. Kaikilla näillä asioilla on oma merkityksensä kun haetaan kumppanuuksia. Ratkaisuihin vaikuttaa muutkin seikat kuin suomalaisten halut ja toivomukset. Saksalle ja muillekin EU:n jäsenmaille on merkitystä myös suhteilla kolmansiin osapuoliin. Kuten esimerkiksi Venäjään.

Luonnollisesti jokaisen valtion johtaja(t) miettivät ratkaisuja oman maansa lähtökohdista, punniten mahdollisia hyötyjä sekä haittoja omalle yhteiskunnalleen.

Olen aivan varma että mahdollisen NATO-jäsenyyshakemuksen osalta Suomen ja Ruotsin asemaa punnitaan monelta kantilta. Niin yhdessä kuin erikseenkin. Vaikka virallisesti (ainakin suomalaisten asiaa kysellessä) NATO:n suunnalta kerrotaan että Ruotsi ja Suomi ovat samalla viivalla mahdollisen jäsenyyden suhteen niin toisenlaisiakin mielipiteitä on kuulunut.
Mitkä ne toisenlaiset mielipiteet ovat? Mistä löydän sellaiset?

Jotain ehkä kertoo sekin että myös suomalaisten poliitikkojen mielipiteet ovat vuosien varrella muuttuneet. Aikaisemmin avoimesti NATO-optioista ja jäsenyydestä yleensäkin annetut kommentit ovat oikeastaan loppuneet kokonaan. Ennen suurin pelko kohdistui lähinnä siihen että Ruotsi jäisi ikään kuin vapaamatkustajaksi jos Suomi liittyy NATO:on.
Vielä reilut kymmenen vuotta sitten sanottiin että liittymistä harkitaan kun se tulee ajankohtaiseksi tai tarpeelliseksi. Nykyään tällaisia arvioita ei kuule poliitikoilta. Paljon enemmän kommentoidaan sitä ettei saa antaa Venäjälle minkäänlaisia aiheita epäillä Suomen aikomuksia.

Ilmeisesti jostain syystä tarve puolustusliiton jäsenyydelle on poliitikkojen mielestä vähentynyt, jollei jopa kadonnut kokonaan..
Niinistö käski lopettamaan keskustelun turvallisuuspolitiikasta ja tämä laittoi hallituspuolueiden edustajien suut suppuun.

Demarit (paitsi muutama toisinajattelija jotka eivät enää ole aktiivisia) eivät YYA-päissään kannata tätä kuten ei myöskään vassarit jotka elävät jossain ihmeellisessä Kremlin hännystelymaailmassa vaikka Kremliä hallitsee kansallismieliset imperialistit jotka kaiken lisäksi ovat rosvokapitalisteja. Persut ja siniset eivät halua profiloitua tällä kysymyksellä, jolla voi vain menettää kaikkea vastaan olevia protestiäänestäjiä. KD on samalla linjalla.

Eli ei ihme miksi vain Torvalds puhuu asiaa.

Toki Suomella on omat valttikorttinsa. Me olemme sodalla hankkineet itsenäisyytemme ja kyenneet puolustautumaan Venäjän hyökkäystä vastaan yksinkin. OIemme säilyttäneen (suurelta osin)itsenäisyytemme vaikka suurin osa Neuvostoliiton muista naapureista miehitettiin ja muutetiin kommunistisiksi alusmaiksi. Meillä on edelleenkin yleinen asevelvollisuus ja koko maan kattava alueellinen puolustusjärjestelmä. Näinhän me itse näemme oman asemamme.

Mutta Keski-Euroopasta katsottuna tilanne näyttää toisenlaisena.. Suomi on jo itsessään erinomainen puskurivaltio. Se jopa sijaitsee meren takana (Itämeri-Pohjanlahti). Siltä suunnalta ei ole kovin suurta pelkoa että venäläiset olisivat välittömästi kolkuttamassa oman rajan takana. Jos ne hullut suomalaiset kaiken lisäksi ovat vastahakoisia liittymään puolustusliittoon niin miksi heitä turhaan houkutellaan jäsenyyteen. Joutuisimme ehkä lähettämään omia vähäisiä joukkojamme merten taakse, sotimaan venäläisiä vastaan. Kaiken lisäksi historia kertoo että ovat venäläisten kanssa olleet aikaisemminkin samaa maata ja kansaa.
Nyt menee jo aikamoisen fantasian puolelle.
 
Maailmanpalostahan tässä on kysymyskin. Naton ulkopuolella on todennäkoisempää pysyä ulkopuolella siitä isosta rähinästä. Ruotsi, sveitsi esimerkkinä ww2. Mielestäni suomi pysyy sodan ulkopuolella varmemmin liittoutumattomana kuin naton jäsenenä. Pidän todennäkoisempänä sitä että natossa joku osapuoli joutuu venäjän kanssa konfliktiin kuin suomi. (oli natossa tai ei)
Tulevaisuudessa joku ukraina,georgia,moldova jäsenenä on ruutitynnyri.

Kuten sanoin niin nää kriisinhallintaoperaatiot on eri asia, niihin mennään vapaaehtoisesti nyt ja tulevaisuudessa oli natoa tai ei.
Liittoutumattomia maita toisessa maailmansodassa jotka joutuivat hyökkäyksen kohteeksi: Suomi, Norja Tanska, Alankomaat, Belgia, Luxemburg, Jugoslavia, Albania, Kreikka
Ja jo ennen sodan puhkeamista: Tsekkoslovakia

Ruotsi ja Sveitsi selvisivät koska maat toimivat yhteistyössä Saksan kanssa talouden puolella ja Sveitsi lisäksi koska oli vahvatvpuolustusvoimat, joita Ruotsilla ei ollut. Maiden maantieteellinen sijainti oli sellainen, että niiden haltuun ottaminen ei olisi tuonut mitään etua. Suomella ei ole tällaista maantieteellistä asemaa.

Pikemminkin Suomi ja Ruotsi ovat otollisia esi-operaation kohteina, koska eivät laukaise 5 artiklaa.
 
Ikävä kyllä Jurpin päättelyketju saattaa olla todellisuutta. Yhtä ikävä kyllä on varmaa, ettei sitä voi HBLsta lukea, eikä edes Hs:sta.

Retoriikka muuttui selvää selvemmin tuossa pari vuotta sitten, niihin aikoihin, kun rajattomasti mmaanpuolllustusväen ihailema Calle läksi siviilihommiin. Panin sen silloin vasiten merkille, en uskonut, että nousukiidossa viheltänyt Calle noin vaan "tympääntyi" politiikkaan.....en usko sitä vieläkään. Hän kävi "sopimattomaksi" uudelle linjalle, jossa retoriikka selvästi muuttui.

Occamin partaveitsellä ei katkea miehekäs parta, se on poikasille.
 
Minä (Naton kannattaja) seuraan päivästä päivään surumielin tätä hommaa, ja valitettavasti olen samalla hajulla. Periaatteessa vastausta voi hakea jälleen kerran suurvaltapolitiikasta. Totta kai saamme lausuntoja yksilöiltä, jotka mainitsevat, että tervetuloa Natoon. Jopa tanskalainen ystävämme on varmasti vilpittömästi sitä mieltä, että tulkaa vain. Mutta he eivät päätä.

Briteissä toimii strateginen instituutti (IIS), jota seuraa Upi ja moni muu laitos (Pentagon, Valkoinen talo). Michael O’Hanlonin viimevuotinen kirjoitus otsikolla ”NATO’s Limits: A New Security Architechture for Eastern Europe” oli laitoksen neljännesdvuosijulkaisun kansikuvajuttu ja ihan silkkaa "Kissingeriä". Hän luonnehti, että Yhdysvalloissa on kongressin piirissä levinnyt käsitys, että Venäjä vaikutti vaaleihin vuonna 2016. Presidentti Trumpin ilmaisema pyrkimys parantaa suhteita Venäjään ja presidentti Putiniin ei edisty, koska presidentin ja tiedusteluorganisaatioiden välillä vallitsee kuilu. O’Hanlon sanoo, että yhtäältä Venäjä koetaan uhaksi mutta yhtäältä suhteiden parantaminen on päämääränä tärkeä.

O´Hanlon saa minulle kylmät väreet, mutta katsokaapa mitä YYA-linjan Pekka Visuri kirjoittaa julkaisusta:

O´Hanlon ehdottaa, että länsivaltojen on nyt aika hahmotella ja saattaa neuvottelujen kohteeksi uusi turvallisuusarkkitehtuuri, joka sisältäisi itäisen Euroopan puolueettomat, sotilasliittoihin tällä hetkellä kuulumattomat maat. Kyseessä on maaryhmä, joka sijaitsee vyöhykkeenä Euroopan jakolinjalla alkaen pohjoisesta ja päätyen Kaukasiaan. Siihen kuuluvat Suomi ja Ruotsi, etelämpänä Ukraina, Moldova ja Valko-Venäjä sekä kauempana idässä Georgia, Armenia ja Azerbaidzhan sekä etelässä Kypros, Serbia ja muita Balkanin maita. Näiden maiden suhde Natoon ei ole samanlainen, mutta niiden asemassa ja suhteessa Venäjään ja Natoon on yhtäläisiä piirteitä.

O’Hanlon katsoo, että monissa Naton jäsenmaissa on hyvin vaihtelevia käsityksiä siitä, millaisia velvoitteita kansalaiset olisivat ylipäänsä valmiit vastaanottamaan noiden maiden osalta. Jo siitä seuraa epäilyksiä Naton laajennuksen viisauden ja toteuttamisen suhteen. Vaikeuksista huolimatta Trumpin hallinnon pitäisi hankkia laajaa kannatusta uudelle turvallisuuspoliittiselle hahmotelmalle. Keskustelujen pitäisi alkaa Naton sisällä ja laajeta kyseisten puolueettomien maiden piiriin sekä myös Venäjälle.


IISS:n katsauksessa muuten käsiteltiin maailmantapahtumia kesästä 2016 kesään 2017. Todettiin:

- Dramaattista rakoilua liittokunnissa ja strategisissa suhdeverkoissa, joita oli jo totuttu pitämään turvallisen vakaina. Vuonna 2018 ja siitä eteenpäin vaaditaan tuntuvia ponnistuksia noiden vaurioiden korjaamiseksi.
- Naton merkitykseen ja tulevaisuuteen kohdistuneet epäilykset ja varoitukset, joita on kuultu Yhdysvalloista. Amerikkalaiset ovat uhanneet vähentää tukeaan liiton eurooppalaisille jäsenmaille, elleivät ne selkeästi ryhdy lisäämään omia panostuksiaan. Tähän epävarmuuteen ovat liittyneet presidentti Trumpin eriävät näkemykset suhteesta Venäjään sekä voimistuneet epäilykset Turkin luotettavuudesta ja halusta pysyä lännen rintamassa.
- Samalla ovat läntiset taloudelliset ja poliittiset liittosuhteet Tyynenmeren suunnalla joutuneet epävakaaseen tilaan. Kiinan ja muiden BRICS-maiden haaste on selvästi voimistumassa, puhumattakaan tarpeesta ottaa kantaa Pohjois-Korean ydinaseistuksen muodostamaan uhkaan.

IISS:n vuosikatsauksessa kiinnitettiin huomiota myös:

- Euroopan unionin hajaantumisilmiöihin, joita esiintyy varsinkin itäisessä Euroopassa ja Brittein saarilla.
- Olennainen piirre läntisen liittojärjestelmän ongelmissa on sisäisten jännitteiden kasvu, ei niinkään ulkoinen uhka.
- Yhdysvalloilla ja monilla muillakin voimakkailla valtioilla on yhä selvemmin havaittava taipumus hoitaa suhteita kahdenvälisesti ja tilanteen mukaan improvisoiden, mikä heikentää liittokuntien pienten jäsenmaiden asemaa.

On huomattu myös, että:

- Liittokuntien jäsenmaat pyrkivät omilla toimillaan parantelemaan asemiaan ja kiertämään sanktiopolitiikan vaikutuksia.
- Epäselvän tilanteen kehittymiseen on myötävaikuttanut Yhdysvaltojen sisäinen valtakamppailu, joka heikentää merkittävästi sen mahdollisuuksia toimia tehokkaasti läntisen ryhmittymän johtajana.
- Vuoden 2017 puolivälissä ei tähän ongelmaan ollut näkyvillä mitään ratkaisua, joten on syytä varautua epävarmuuden jatkumiseen.

IISS:n vuosikatsauksen suurin osa tosin käsittelee Aasian ja Lähi-idän kehitystä. Kiinan voimistuminen monilla aloilla haastaa länttä yhä selvemmin. Strategista muutosta käsitellään lisäksi alueittain useista näkökulmista ja pyrkien saamaan se tilastoilla mitattavaksi. Voimasuhteiden kehityksen arvioissa tilastot tukevat yleisesti tehtyä havaintoa ns. lännen johtoaseman vähittäisestä heikentymisestä ja kyvyttömyydestä vaikuttaa entiseen tapaan maailmanpolitiikan kehitykseen.

Tässä pelissä Torvalds on kyllä ihan mikkihiiri niin kuin minäkin vaikka molemmat haluamme Natoon.
 
Sitten tulee vielä saksalaisten näkökulma. Siellä atlantistit ovat todella pettyneitä. Miten se vaikuttaa? Toivottavasti he ajattelevat, että on elämää myös Trumpin jälkeen.

1516901522608.webp
 
Kerropa mistä ajattelusi ettei ole mahdollista liittyä kumpuaa? Onko kukaan missään ulkomailla tällaista esittänyt, vai onko kyseessä oma johtopäätöksesi?
Tällaisia ajatuksia sisältyy johtavien NATO-maiden edustajien keskusteluihin ja lausuntoihin. Joskus on myös kysymys siitä mitä lausutaan yhden maan yhteistyöstä ja toisaalta mitä jätetään kertomatta toisessa yhteydessä. Kannattaa seurata keskustelua, ei tällaisesta asiasta kukaan kerro ainakaan etukäteen mitään sitovaa ja konkreettista tietoa julkisuuteen.
Analyysi: Mattis ei puhunut mitään Suomen auttamisesta – Ruotsi on todennäköisesti jo saanut salaiset turvatakuut
Yhteistyötä Suomi tekee tiiviisti läntisten sotilasmahtien kanssa, mutta siihen ei sisälly Nato-jäsenyyden kaltaisia turvatakuita mahdollisessa kriisitilanteessa.
https://www.aamulehti.fi/uutiset/an...sti-jo-saanut-salaiset-turvatakuut-200514360/

Tässäkin on hieman esimerkkiä keskusteluista.
 
Mitkä ne toisenlaiset mielipiteet ovat? Mistä löydän sellaiset?

Mutta Keski-Euroopasta katsottuna tilanne näyttää toisenlaisena.. Suomi on jo itsessään erinomainen puskurivaltio. Se jopa sijaitsee meren takana (Itämeri-Pohjanlahti). Siltä suunnalta ei ole kovin suurta pelkoa että venäläiset olisivat välittömästi kolkuttamassa oman rajan takana. Jos ne hullut suomalaiset kaiken lisäksi ovat vastahakoisia liittymään puolustusliittoon niin miksi heitä turhaan houkutellaan jäsenyyteen. Joutuisimme ehkä lähettämään omia vähäisiä joukkojamme merten taakse, sotimaan venäläisiä vastaan. Kaiken lisäksi historia kertoo että ovat venäläisten kanssa olleet aikaisemminkin samaa maata ja kansaa.
Nyt menee jo aikamoisen fantasian puolelle.

Tästä nimenomaisesta asiasta keskusteltiin jo Lissabon'in sopimuksen hieromisen aikana. Monia keskieurooppalaisten valtioiden edustajia hieman kummastutti jo silloin miksei Suomelle kelvannut sama linja turvallisuuspolitiikassaan EU:n ja NATO:n osalta kuin Virolle, Latvialle, Liettualle ja Puolalle. Enkä suoraan sanottuna ymmärrä minäkään. Lissabon'in sopimuksen jälkeinen kehitys Euroopan turvallisuustilanteessa osoittaa että em. valtiot osasivat suhtautua Venäjän muodostamaan sotilaalliseen uhkaan juuri oikealla tavalla. Asia on toki tullut esille monta kertaa kyseisen kokouksen jälkeenkin. En jaksa lähteä kaivelemaan referenssä tämän enempää. Koska tämä on keskustelufoorumi niin mieluummin kirjoitan omista havainnoistani/mielipiteistäni kuin pelkästään kopioin muiden kirjoituksi.. Mutta jokainen saa uskoa tai olla uskomatta mielipiteisiini.

Toisaalta myönnän.. onhan tuossa kirjoittamassani kappaleessa hieman tarkoituksellista provosointia. Muttei se kuitenkaan ole pelkkää mielikuvitusta..
 
--

Kaiken lisäksi Suomella on (Ruotsista poiketen) monenlaisia yhteisiä sitoumuksia Venäjän kanssa. Niin taloudessa kuin muussakin yhteiskunnallisessa infrastruktuurissa. Me olemme sitoutuneet Venäjään jo niin pitkälle että on todella vaikea uskoa Suomen lähtevän edes hakemaan NATO:n jäsenyyttä. Kaiken lisäksi Suomen sitoutuminen Venäjään (puolin ja toisin) lisääntyy yhä edelleenkin, huolimatta EU:n pakotteista. Olen varma että itänaapurimme kaikkein korkeimmasta johdosta on näistä osattu sopivalla tavalla myös muistutella Saulia.

--

Piti kysyä, että mitä nämä sitoumukset ovat. Vastasit kuitenkin myöhemmin, kun luin ketjua.

--

Venäjällä ollaan jo pitkällä suunnitelmien toteutuksessa Suomen osalta. He ovat vahvistamassa osuuttaan Suomen perusenergian tuottajana. Fennovoiman valmistumisen jälkeen käytännössä likimain puolet maamme perusenergiasta tulee Venäjältä, välittömäisti ja välillisesti.
Suomesta on hankittu merkittävästi kaivosteollisuuden sekä muun perusteollisuuden tuotantolaitoksia. Saman aikaisesti suomalainen teollisuus on tehnyt Venäjälle erittäin suuria investointeja. Yksistään valtion (enemmistö)omisteinen Fortum on mukana yli viiden miljardin investoinneissa Venäjälle. Tavallaan myös Fortumin investoinnit Saksaan tulevat kasvattamaan yhteistyötä Venäjän suuntaan. Suomalaisen yhteiskunnan sitoutuneisus Venäjään kasvaa koko ajan. Jokainen osannee ajatella mitä tämä merkitsee esimerkiksi tilanteessa jossa Suomen hallinnon ja Venäjän tavoitteet ovat erilaisia.

--

Ei kai toimittajalla ole mitään yksinoikeutta ydinvoimalaan? Polttoainetta luulisi saavan muualtakin. Siinä mielessä energiariippuvuuden pitäisi olla pikemminkin vähenemässä, kun Venäjältä tuotujen fossiilisten polttoaineiden tarve vähenee. Samaten LNG-terminaaleja on puuhattu maahan melko rivakkaan tahtiin, Torniossa taitaa olla tällä hetkellä Pohjoismaiden suurin terminaali.

Investoinnit ovat huonompi homma. Tosin eikös sitä peliä voi pelata kaksikin? Tietenkään kaivoksen pakkolunastus PV:n harjoitusalueeksi (ts. kansallistaminen) ei lisää Suomen houkuttelevuutta investointikohteena, mutta mahdollisuus on olemassa.

Kaupankäynnin kannalta tilastot taas näyttävät alentuneita lukuja (tosin mistä syistä, siihen en ole perehtynyt - öljyn hinnalla voi olla osuutensa):


1516908023500.webp

http://tulli.fi/tilastot/tilastojul...en-ja-venajan-valinen-kauppa-vuonna-2017-1-3-
 
Analyysi: Mattis ei puhunut mitään Suomen auttamisesta – Ruotsi on todennäköisesti jo saanut salaiset turvatakuut
Yhteistyötä Suomi tekee tiiviisti läntisten sotilasmahtien kanssa, mutta siihen ei sisälly Nato-jäsenyyden kaltaisia turvatakuita mahdollisessa kriisitilanteessa

Kyllä ruotsalaisten taas kelpaa.....:devilish:
 
Ei kai toimittajalla ole mitään yksinoikeutta ydinvoimalaan? Polttoainetta luulisi saavan muualtakin.
Tässä Fennovoimassa Rosatom on paitsi laitoksen toimittajana myös huomattavan suurena omistajana.
Toisekseen myös Venäjälle sijoittanut ja siellä(kin) Rosatom'in kanssa yhteistyössä toimivalla Fortum'illa on omat sidonnaisuutensa joita se varmasti joutuu huomioimaan myös Fennovoimaan liittyen. Samantyyppisiä sidonnaisuuksia Venäjälle löytyy muiltakin Fennovoiman suomalaisilla omistajilla.
Raos Voima Oy on osa Rosatomia
RAOS Voima Oy on Rusatom Energy Internationalin suomalainen tytäryhtiö, ja se edustaa Rosatomia Suomessa Fennovoiman osakkeenomistajana. RAOS Voima Oy omistaa Fennovoimasta 34 prosenttia. Rosatom on Venäjän valtion omistama yhtiö, joka hallitsee Venäjällä kaikkia ydinenergiaan liittyviä toimialoja. Siihen kuuluu 250 eri tytär- ja osakkuusyhtiötä, joissa on yhteensä 270 000 työntekijää. Näillä näkymin RAOS Voima myy osuutensa Fennovoiman ydinvoimalan sähköntuotannosta pohjoismaisen Nord Pool Spot -sähköpörssin kautta. Näin ollen kaikki Fennovoiman ydinvoimalaitoksen tuottama sähkö päätyy Suomen sähköverkkoon ja Suomen sähkömarkkinoille.
http://www.voimaosakeyhtio.fi/osakkaat/
Fennovoiman omistus jakautuu pääpiirteittäin näin:
Rosatom'in omistus (RAOS) 34%
Outokumpu 14%
Fortum 6,6%
SSAB (Rautaruukki) 4%
SRV 1.8%
Lopusta omistuksesta suurin osa (lähes puolet koko voimalaitoksesta)on erilaisia kunnallisia energialaitoksia.. Mutta, sanoisin että tässä hankkeessa venäläisten omistusosuus ja vaikutusvalta on varsin suuri. Tilanne saattaa vielä muuttua.
 
Tämä!

Tätä NATO-optiota hokevat poliitikkomme eivät saa sanotuksi. Jo meillä on oikeasti tilanne päällä, niin tuohon kerhoon jäseneksi pääsy ei ole ollenkaan valmiiksi taputeltua.

Enemmän minua huolestuttaa se, että täivaltioita on siellä jo niin paljon, että yksi vastustaja voidaan sieltä jo ostaa.

Viroa kiinnostaa vain ja ainoastaan se, että Ruotsi ja Suomi sitoutuisivat Baltiaan. Periaatteessa se kinnostaa tietysti Yhdysvaltojakin.
 
Kyllä niin korpeaa nämä Viron viisaudet ja niiden aulis jakaminen. Valmiina aina arvostelemaan ja neuvomaa.

Tottahan se on, ettei Natoon mennä heilahtamalla. Mutta totta sekin on, ettei suomalaiset sinne nyt edes halua.

Mutta kun Viro kaiken niin hyvin osaa niin olisi nyt ihmessä välttänyt miehityksen ja ainakin pistänyt kampoihin. Ja nyttemin jättänyt penäämättä Suomelta, että tuemmeko heitä mahdollisessa konfliktissa kun Nato on heidän niemimaalla kovin haavoittuvainen ja Trumpistakaan ei tiedä minkä diilin tekee. Tämän ruikutuksen sijaan voisivat vaikka tarjota Natonsa tukea meille pohjoisen poloisille.

Kysyisivätpä jenkeiltä, että kumpi tarvitsee ensimmäiseksi apua. Meillä on hautuumaat täynnä sen osoituksena, että ainakin pohjoisessa pistetään hanttiin jos tilanne on päällä.
 
Enemmän minua huolestuttaa se, että täivaltioita on siellä jo niin paljon, että yksi vastustaja voidaan sieltä jo ostaa.

Viroa kiinnostaa vain ja ainoastaan se, että Ruotsi ja Suomi sitoutuisivat Baltiaan. Periaatteessa se kinnostaa tietysti Yhdysvaltojakin.

Riittäisikö amerikkalaisille se, että Suomi pitäisi oman tonttinsa puhtaana ? Ruotsin infrahan olisi keskeisessä roolissa Baltian maiden puolustuksessa, joten Ruotsin kanssa tehtävä sodan ajan yhteistyö olisi varmasti amerikkalaisille ja NATO:lle tärkeää. Ja kuten istuva TP on todennut, kriisitilanteissa syntyy ad hoc -liittoutumia.
 
Riittäisikö amerikkalaisille se, että Suomi pitäisi oman tonttinsa puhtaana ? Ruotsin infrahan olisi keskeisessä roolissa Baltian maiden puolustuksessa, joten Ruotsin kanssa tehtävä sodan ajan yhteistyö olisi varmasti amerikkalaisille ja NATO:lle tärkeää. Ja kuten istuva TP on todennut, kriisitilanteissa syntyy ad hoc -liittoutumia.

Nämä ovat oikeita kysymyksiä.

Olen pitkään seurannut, että on äänekäs propagandistien piiri, joka paisuttelee yli tarpeen Venäjän uhkaa sen sijaan, että vaikkapa kertoisi, mikä on Nato. Nyt Libera keräsi pumpun näitä Ilveksiä ja "Ari Pesosia" alkeelliseen propagandaan, jossa Nato-juna menee, te jäätte laiturille lällällää - juttu.

Tämä vastenmielinen liike tuottaa jonkinlaisen täydellisen negaation koko jutusta. Pitävätkö he meitä suomalaisia jonain paskahousuina?
 
Status
Suljettu uusilta vastauksilta.
Back
Top