Tacitus kirjoitti:
Susitaival kirjoitti:
Pitäisiköhän sinun vähän rauhoittua tässä merkkiasiassa? Jos olisit käyttänyt molempia merkistöjä niin voisit kokemusperäisesti verrata niitä mutta kun itsekin sanot että sinulle on opetettu vain yksi merkistö, niin jättäisitkö toisten luku- ja kirjoitustaidon haukkumisen vähemmälle, kiitos.
Nämä on kuule niitä subjektiivisia makuasioita. Jos esim. Hande ja fulcrum ovat suorittaneet inttinsä joskus 80-luvulla tai 90-luvun alussa, ja sitten joutuneet kertausharjoituksissa opettelemaan uuden järjestelmän, niin ei se tee heistä yhtään sen pätevämpiä asiantuntijoita. Jos otetaan joukko kolme-nelikymppisiä reserviläisiä, ja heille opetetaan joku asia toisella tavalla kuin varusmiesaikaan, niin poruahan siitä syntyy. "Kaikkien mielestä vanha systeemi oli paljon parempi". Mutta samalla pitäisi arvioida myös joukon oppimisvalmiutta uuteen. Vaikka sanoin, että olen intissä käyttänyt vain tuota uutta merkistöä, niin kyllä vanhakin merkistö on tuttu. Kyllä meillä oli vielä ennen vuotta -98 painettuja oppikirjoja käytössä. Ja on varmaan vielä nykyäänkin.
Se ei ole makuasia, että esim pioneeriijoukkueen LTM-merkki piirretään kolmella viivalla (kaksi suoraa, yksi kaareva) ja vastaava SLM-merkki vaatii kahdeksan viivaa ja kolme ympyrää. Kyse on todellisesta ja laskettavasta erosta.
Tässä esitystekniikan arvioinnissa on nimenomaan merkitystä sillä, että merkkien käytöstä (piirtämisestä) pitää olla kokemusta molemmilla järjestelmillä ennenkuin niitä voi verrata ja sitä on vain niillä, jotka ovat saaneet koulutuksen molemmille ja työskennelleet molemmilla. Tunnenhan minäkin vanhoja NL:n ja Saksan taktisia merkkejä tai kotimaisia sotaa edeltäneen ajan merkkejä sen verran että voin kohtuullisesti tulkita sotahistoriallisesti kiinnostavia ohjesääntöjä ja asiakirjoja, mutta ei minulle ole kertynyt niistä vastaavaa rutiinia että viitsisin vertailla niitä uudempiin merkkijärjestelmiin. Melkein mitä vain hieroglyfejä on helppo lukea 'tuntee'-tasolla siististi painetusta kirjasta, vasta niiden piirtäminen itse tuo ne käytännön erot esille.
Tacitus kirjoitti:
Lisäksi olettaisin, että keskustelijoiden kokemukset rajautuvat vain "tussilla muovitettuun karttaan" -menetelmään. Mutta eiköhän nykyaikana sotatoimia länsimaissa johdeta pääasiassa erilaisilta päätteiltä. Siksi olisi kiva kuulla, onko joku käyttänyt uusia ja vanhoja merkkejä jollakin digitaalisella taistelunjohtopäätteellä. Veikkaisin, että Nato-standardi on optimoitu sellaiseksi, että se näyttää selkeältä esimerkiksi taistelupanssarivaunun taistelunjohtopäätteeltä katsottuna. Nato-standardia käyttämällä voimme ostaa erilaisia viestintä- ja taistelunjohtojärjestelmiä suoraan "kaupan hyllyltä" tarvitsematta tehdä niihin kotimaisia koodauksia.
Yhteensopivuus ja kv.operaatiothan tuon vaihdoksen sanelivat, ei mikään muu.
Nato-merkkien runko on paljon Natoa vanhempaa anglosaksista perua, nykyinen tiedustelun merkki oli ennen ratsuväen merkki ja yhdessä jalkaväen merkin kanssa ne (ja muutama muu merkki) periytyvät Napoleonin sodista - sitä ei todellakaan ole suunniteltu mitään näyttöpäätettä varten! Nykyinen merkistö on valtaosaltaan toisen maailmansodan aikaista amerikkalaista perua ja kotimainen LTM-järjestelmä on itse asiassa modernimpaa perua ja ihan yhtä hyvin tai paremmin se sopisi näyttöpäätteelle kuin NATO-järjestelmä, siitä vaan luovuttiin ennenkuin MATI:t tms yleistyivät.
Perustelen tämän sillä että aselaji käy ilmi merkin muodosta eikä sen sisällä olevasta lisämerkistä, jolloin merkkiä voidaan pienentää luettavuuden kärsimättä. Vanhassa systeemissä laatikot olivat JV.tä, salmiakit panssaria, kärkikolmiot tykistön tulipattereita ja pstoja, kolmiot kärki ylöspäin tulenjohtoa, puoliympyrät pioneeria jne. eli se on yhdellä silmäyksellä helpommin hahmotettava järjestelmä vaika symbolit olisivat pieniä. Näyttöpäätteillä työskennellessä ongelmaksi tulee se, että painettuun karttaan verrattuna näytön resoluutio on aina surkea, ja mitä isommalla merkit pitää monimutkaisuutensa takia piirtää sitä enemmän ne peittävät valmiiksi vaikealukuisempaa karttapohjaa.
Väitän myös että kynä ja paperi tai kynä ja karttamuovi eivät mene mihinkään pitkään aikaan jos koskaan. Painettuja karttoja, peitepiirroksia ja luonnoksia käytetään jatkossakin vaikka MATITSTJJ tulee myös alueellisille joukoille. Painetun kartan iso koko plus korkea resoluutio on edelleen tietyissä jutuissa erittäin kova sana. Mikä muu 'näyttö' on metrin (tai yli) kanttiinsa ja yli 1500 dpi resoluutiolla?
Koska toinen maailmansota päättyi kuten päättyi, meillä on nyt käytössä oleellisesti 2. maailmansodan aikaiset amerikkalaiset merkit (http://www.ibiblio.org/hyperwar/USA/ref/FM/PDFs/FM21-30.pdf), eikä esim. päivitetty versio saksalaisista tai neuvostoliittolaisista merkeistä. Ei niissä mitään sen hienompaa ole taustalla.