Suomi, Ruotsi ja USA allekirjoittavat kolmenvälisen aiejulistuksen puolustusyhteistyöstä

PSS

Ylipäällikkö
Kun kieliriidoista keskustelu näköjään jatkuu, niin heitetäänpä nyt pari senttiä tähän aiheeseen noin muutoinkin.

Aikaisempi kommenttini koski lähinnä @PSS :n ehdotuksen toteutuskelpoisuutta sen kannalta, että maassa on ruotsinkielinen joukko-osasto. Tuohan ei millään muotoa edellytä, että henkilöstö olisi itse syntyperäisiä ruotsinkielisiä. Onhan Ranskan muukalaislegioonassakin luoja ties mitä kieliä ja kansallisuuksia, lähinnä päällystö puhuu ranskaa äidinkielenään.

Äskeinen ei tarkoita, etteikö asiaan liittyisi ongelmia. Mm. kansalaisten yhdenvertaisuus on koetuksella, jos ruotsinkielinen joukko-osasto, Norra Karelens Brigad, on mahdollisimman kaukana ruotsinkielisten asuttamilta rannikkoseuduilta. Toki Dragsvikiin on matkaa Pohjanmaaltakin, että sikäli pitkät etäisyydet eivät ole uusia asia. Tasapuolisuuden nimissä arvioisin kuitenkin, että suomenkielisetkin varusmiehet pitäisi lähettää palvelemaan mahdollisimman kauas kotiseudultaan, ja onko siinä sitten mitään järkeä, että Kaartissa koulutetaan sodankyläläisistä kaupunkijääkäreitä ja stadilaisista leivotaan arktisen sodankäynnin erikoisasiantuntijoita...


Suurempi kysymys kuitenkin on, miksei ruotsin asemaa Suomessa saa kyseenalaistaa? Heti vedetään tässäkin nationalismin kehdossa esiin natsikortit, vaikka aniharva lienee sitä mieltä, että kaikki vähintään virkamiesruotsin verran kieltä osaavat pitäisi kyydittää Tornioon...

En pidä hyvänä perusteluna keskustelun vaientamiselle, että näin on aina ollut. Perustuslain yli kävellään kerta toisensa jälkeen, ajanmukaistaminen kielikysymyksen osalta ei ole sen kummallisempaa kuin ajanmukaistaminen vaikkapa presidentin valtaoikeuksien tai yksityisyyden suojan osalta.

Voi myös kysyä, missä on vastavuoroisuus? Ruotsissa asuu n. 220 000 äidinkielen tasoisesti suomea puhuvaa ruotsinsuomalaista, manner-Suomessa taas n. 260 000 suomenruotsalaista. Tokikaan en odota, että suomesta tulisi Ruotsissa "toinen kotimainen". Se asema kun pitäisi siinä tapauksessa myöntää pian arabiallekin...

Sen sijaan kysyn, pitääkö Kirvessyrjän terveyskeskuksen palvella myös ruotsiksi? Paikkakunnalla ei ole vakinaista ruotsinkielistä asutusta ja kesäasukkaista kolme on ruotsinkielisiä. Entä onko mitään järkeä, että Kirvessyrjän peruskoulussa opetetaan pakkoruotsia lapsille, joista 90 prosentilla ei ole siihen minkäänlaista motivaatiota ja lopuillekin se tarjoaa lähinnä mahdollisuuden poimia helppoja kymppejä kokeista?

Kyse ei ole mistään ääriajattelusta, sillä enemmistö (97) selväsanaisesti vaalikoneessa vastanneista vastuullisista poliitikoista kannatti pakkoruotsista luopumista. Ei kukaan täyspäinen ole pakkosuomalaistamassa Hankoa tai Kristiinankaupunkia, harva edes Helsinkiä.

Muutokset eivät toki ole helppoja ja vauriot ulkosuhteille tulee pitää mahdollisimman vähäisinä. Tarjolla on kuitenkin melkoinen taloudellinen potentiaali, jos täällä aletaan opetella ruotsin sijaan jotakin vientikelpoisempaa kieltä.
Jostain kumman syytä ruotsia ei syrjytty millään muotoa ennen peruskoululaitosta, vaikka tuolloin ruotsi ei kuulunutkaan pakollisiin kaikille opetettaviin aineisiin.
 

Nargö

Luutnantti
Tarjolla on kuitenkin melkoinen taloudellinen potentiaali, jos täällä aletaan opetella ruotsin sijaan jotakin vientikelpoisempaa kieltä.
Nykyisin saksaa, ranskaa, venäjää ja välillä muitakin kieliä luetaan vapaaehtoispohjalta, mutta siitä huolimatta oppilailla esiintyy laajasti puutteita opiskelumotivaatiossa. Useimmissa tapauksissa alkuinnostuksen jälkeen kielen opiskelu koetaan työlääksi ja kielen osaamisen arkielämässä tuoma hyöty pieneksi, minkä vuoksi kielen opinnot päädytään jättämään kesken muutamien vuosien kuluttua, tai lukiolaisten tapauksessa kieltä ei ainakaan kirjoiteta ylioppilaskirjoituksissa.

Epäilen, että se osa oppilaista joilla ei nykyisin ole motivaatiota panostaa ruotsin kielen opintoihin pitkäjänteisesti mutta joilla kyseisen tyyppinen motivaatio löytyisi jonkun muun kielen kohdalla on aika pieni. Käsittääkseni myös meneillään olevan ruotsin kielen opetuksen valinnanvapauskokeilun tulokset ovat tämän suuntaisia.
 

KIM

Majuri
Minä en ainoatakaan ja otanta on jonkinlainen.
Mä tunnen 4.
Eli ei varsinaisesti paljon, mutta kuitenkin enemmän kuin pellejä entisiä puolustusministereitä. Kommenttini oli tarkoitettu lähinnä osoittamaan se, ettei ole kovin helposti yleistettävissä ja uskottavaakaan, jos joku väittää tuntevansa jonkun joka väittää tietävänsä jonkun joka väittää pitävänsä jotakin jonain.
 

vilval

Kapteeni
Tämä nyt hevosmiesten tietotoimisto uutisointien analysoinniksi mutta mielestäni
PM vaikuttaa suht keljuuntuneelta nykyiseen sanelupolitiikkaan.
Soinin Tinke se vaan jaksaa olla iloinen kun ei tarvi näytella kuin typerää julkisuudessa.
 

Huhta

Ylipäällikkö
ELSO 2.0
Nykyisin saksaa, ranskaa, venäjää ja välillä muitakin kieliä luetaan vapaaehtoispohjalta, mutta siitä huolimatta oppilailla esiintyy laajasti puutteita opiskelumotivaatiossa. Useimmissa tapauksissa alkuinnostuksen jälkeen kielen opiskelu koetaan työlääksi ja kielen osaamisen arkielämässä tuoma hyöty pieneksi, minkä vuoksi kielen opinnot päädytään jättämään kesken muutamien vuosien kuluttua, tai lukiolaisten tapauksessa kieltä ei ainakaan kirjoiteta ylioppilaskirjoituksissa.

Epäilen, että se osa oppilaista joilla ei nykyisin ole motivaatiota panostaa ruotsin kielen opintoihin pitkäjänteisesti mutta joilla kyseisen tyyppinen motivaatio löytyisi jonkun muun kielen kohdalla on aika pieni. Käsittääkseni myös meneillään olevan ruotsin kielen opetuksen valinnanvapauskokeilun tulokset ovat tämän suuntaisia.
Tämän voisi jo melkein siirtää Koulutus 100+:n puolelle, mutta vastaan nyt tähän alle...

Se on kieltämättä avoin kysymys, parantaako valinnanvapaus motivaatiota sinällään. Uskoakseni kuitenkin jossakin määrin.

Toinen asia on, että pakollisesta ruotsin opetuksesta luopumalla vapautettaisiin resursseja, joita voitaisiin (osittain) kohdistaa jonnekin muualle. Jos opiskelee nykyisellään kolmea vierasta kieltä, sanotaan ruotsia, englantia ja saksaa, niin osa ruotsista luopumalla saavutetuista säästöistä voitaisiin kohdentaa kahden jäljelle jäävän kielen opiskeluun.
 
  • Tykkää
Reactions: PSS

Pihatonttu

Kenraali
OFF TOPIC


Alkaa hiven kyrpiä tämä meno Suomessa: samat tahot, jotka kehottavat välttämään vastakkainasettelua tekevät itse sitä leipätöinään.

Miniatyyrikansalaisena yritän siis jo tässä kohtaa heiluttaa rauhan lippua tilanteissa, joissa se lienee tarpeen.
Tolleenhan prinsessaleikki on aina mennyt.

"Mä kärjistän ja väheksyn muita ja vaadin että mä saan päättää pelisäännöistä ja siirrellä maalitolppia ja... Ja sitten jos joku muu tekee takaisinpäin edes neljäsosan samasta prinsessoinnista ja drama queeneilystä niin sitten mä uhriudun ja vaadin lopettamaan vastakkainasettelut ja aggressiivisuuden ja epäreiluuden ja muun sellaisen, koska se on mun monopoli eikä muut saa leikkiä mun leikkiä ilman mun lupaa!"

Vaihda vaan se rauhanlippu rauhanpamppuun, niin rauha ja tasapaino palaavat paljon nopeammin. Jos antaa prinsessaleikeille yhtään tilaa niin vaatimukset ja asemoituminen eivät lopu koskaan.
 

lääkAU

Alikersantti
Voi myös kysyä, missä on vastavuoroisuus? Ruotsissa asuu n. 220 000 äidinkielen tasoisesti suomea puhuvaa ruotsinsuomalaista, manner-Suomessa taas n. 260 000 suomenruotsalaista. Tokikaan en odota, että suomesta tulisi Ruotsissa "toinen kotimainen". Se asema kun pitäisi siinä tapauksessa myöntää pian arabiallekin...
Suomi on Ruotsissa virallinen vähemmistökieli, ja niissä kunnissa joissa suomenkielisten osuus on suuri (esim Tukholman seutu), byrokratian saa hoitaa ja paperit lähettää suomeksi. SVT:llä on suomenkielinen toimitus, ja radiosta ja telkkarista tulee suomenkielistä ohjelmaa. Kaukana on ne ajat jolloin opettaja löi karttakepillä näpeille jos välitunnilla puhui suomea.

Jos olen ymmärtänyt RKP;n argumentaation pakko-ruotsin opetuksen lopettamista vastaan niin se menee suunnilleen näin: Koska ruotsinkielisille pitää taata äidinkielen palvelua viranomaisilta niin vaaditaan että tarpeeksi monta osaa kieltä jotta on mistä rekrytoida ruotsintaitoista työvoimaa. Jos pakkoruotsi poistuu niin moni ei enää opiskele sitä eikä lopulta sitten riitä ruotsin kielen taitoisia täyttämän virkapaikkoja. Jolloin ei enää pystytä tarjoamaan viranomaispalvelua ruotsiksi.
Oma ratkaisuni olisikin, että pakkoruotsi siirrettäisiin yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin niille aloille joilla ruotsin kielen tarvitseminen on suhteellisen todennäköistä.

-----

Mitä sitten tuohon varuskunta-asiaan: Uudenmaan prikaatissa koulutetaan varusmiehiä rannikon puolustamiseen, ja se on vain yksi kahdesta Suomen varuskunnista joissa koulutetaan varusmiehiä tähän tehtävään. Koska sodan ajan tehtäviin kuuluu myös Ahvenanmaan puolustus, on tarkoituksenmukaista että ruotsinkieliset palvelevat siellä missä voi mahdollista että siviilien suomen kielen taito on varsin heikko. Jos Uudenmaan prikaati siirrettäisiin sisämaahan, Dragsvikiin pitäisi siirtää sisämaasta varusmiehiä, esim Porin prikaatista, koska muuten ei rannikkojoukkoja koulutettaisi tarpeeksi sodan ajan tehtäviin. Täysin hölmöläisten hommaa.
Ei, Upinniemeen ei mahdu toista varuskuntaa ilman suurta uudisrakentamista.
 

PekkaSavo

Ylipäällikkö
Yksi nimeltä mainitsematon turpo esitti YLE:n kolumnissa että Yhdysvaltojen ja Suomen lähentymisestä keskustellaan liian vähän. Tänään metsässä kierellessäni asiaa aloin enemmänkin ihmetellä. Onko todella noin vai halutaanko keskustelua saada aikaiseksi ja ehkä ohjailla samaan malliin kuten 80-luvulla "ydinaseettomasta Pohjolasta"?

Samaan tarinaan kuului kertoa että ydinaseet kuuluvat kiinteästi Yhdysvaltain ja NATO:n "rakennelmaan"

Aloin ajatella niitä ja näitä kun kolumnistin aiempia panoksia on ollut mm. twiittailla että "NATO on arvopohjaltaan monin tavoin epämiellyttävä yhteisö"

NATO ei muuten ole mikään "rakennelma". Mutta silta Krimille on.

Saattaa kertoa tuo sanavalintakin jo jotain narratiivista, ehkä motiiveistakin.
 
Viimeksi muokattu:

Mustaruuti

Ylipäällikkö
BAN
RÖLLIKKÄ
Yksi nimeltä mainitsematon turpo esitti YLE:n kolumnissa että Yhdysvaltojen ja Suomen lähentymisestä keskustellaan liian vähän. Tänään metsässä kierellessäni asiaa aloin enemmänkin ihmetellä. Onko todella noin vai halutaanko keskustelua saada aikaiseksi ja ehkä ohjailla samaan malliin kuten 80-luvulla "ydinaseettomasta Pohjolasta"?

Samaan tarinaan kuului kertoa että ydinaseet kuuluvat kiinteästi Yhdysvaltain ja NATO:n "rakennelmaan"

Aloin ajatella niitä ja näitä kun kolumnistin aiempia panoksia on ollut mm. twiittailla että "NATO on arvopohjaltaan monin tavoin epämiellyttävä yhteisö"

NATO ei muuten ole mikään "rakennelma". Mutta silta Krimille on.

Saattaa kertoa tuo sanavalintakin jo jotain narratiivista, ehkä motiiveistakin.
Kyllä tarkka vainu saa olla, jos tästä tuollaisia saa poimittua :)

https://yle.fi/uutiset/3-10228105
 
  • Tykkää
Reactions: EK

PekkaSavo

Ylipäällikkö
Voi sitä vainukoirakin erehtyä jos kohteeseen on tarttunut jotain "tunkkaista" missä se nyt lieneekin käyskennellyt.
 
Viimeksi muokattu:

tiedotusosasto

Ylipäällikkö
Kaleva:
Venäjän asevoimien lehti: Suomen ja Ruotsin puolueettomuutta ei enää erota Nato-jäsenyydestä
Venäjän asevoimien Punatähti-lehden mukaan Suomi ja Ruotsi ovat niin läheisessä yhteistyössä puolustusliitto Naton kanssa, että niiden virallista puolueettomuutta ei voi juuri erottaa täydestä Nato-jäsenyydestä.
Lehden mukaan Nato on pitkään pyrkinyt saamaan maat jäsenikseen, sillä Suomesta ja Ruotsista on helppo sekä tiedustella että iskeä Venäjää vastaan.
Viime viikolla Venäjän puolustusministeri Sergei Shoigu sanoi muun muassa, että maiden Nato-yhteistyön tiivistyminen pakottaa Venäjän vastatoimiin.
Linkki juttuun
Ollaan jo jäseniä (y)
 

Panssari Salama

Ylipäällikkö
Laitetaan vaikka tänne. Lukusuositus!

Mielenkiintoinen havainto kappaleessa on, että siinä missä aiemmin Venäjä on uhannut "vastatoimilla" mikäli Suomi ja/tai Ruotsi liittyvät NATO:on, niin nyt jo lähentynyt yhteistyö aiheuttaa/aiheuttaisi retoriikan mukaan tarpeen näille "vastatoimille". Tämä on toistaiseksi suomalaisessa keskustelussa ohitettu kokonaan.

Loppukappale:

---

Puheen ja Krasnaja zvezdan artikkelin merkitys

Suomen puolustusministeriö totesi tiedotteessaan Šoigun väitteiden sisältävän useita asiavirheitä esimerkiksi Suomen pääsystä Naton johtamisjärjestelmiin ja Naton saamasta esteettömästä pääsystä Suomen ilmatilaan.21 Suomalaisille puoluejohtajille tehdyn kyselyn mukaan puhe oli irrallinen ja yksittäinen eikä merkki Venäjän linjan koventumisesta22. Kuten edellä on osoitettu, uuttakin tässä lausunnossa on. Aiemmin vastatoimet on kytketty Suomen ja Ruotsin läntisen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen – nyt ne mainittiin puolustusyhteistyön tiivistymisen vaatimiksi. Toisin kuin suomalaispoliitikkojen arvioissa tämä muutos huomattiin venäläismedian reaktioissa. Kommersant-sanomalehti uutisoi puolustusministerin puheen seuraavana päivänä otsikoimalla: ”Sergei Šoigu lupasi vastata Suomen ja Ruotsin Natoon «mukaanvetämiseen»” . Uutistoimisto Regnum otsikoi aihetta käsittelevän uutisensa samansuuntaisesti.

On vaikea arvioida perustuvatko Šoigun virheelliset väitteet väärinymmärrykseen vai oliko hänen tarkoituksenaan esittää tahallisesti vääristeltyjä tietoja Venäjän sisäisen keskustelun tarpeisiin. Ehkä puheen tarkoituksena oli esittää Venäjän näkökulmia valtiopäivävaaleihin valmistautuvien Ruotsin ja Suomen turvallisuuspoliittiseen keskusteluun.

Voidaan olettaa että, Suomen ja Ruotsin läntistä puolustusyhteistyötä koskevat tiedot ovat korkealla Venäjän poliittisen ja sotilaallisen tiedustelun intressissä. Siksi tahattoman väärinymmärryksen mahdollisuutta on pidettävä suhteellisen pienenä. Toisaalta ei varmaan olisi ensimmäinen kerta tiedustelun historiassa, jolloin esimerkiksi henkilötiedustelun informaatiolähde tai tiedusteluanalyytikko kertoisi faktojen ja punnitun analyysin sijaan sen, mitä kuvittelee toimeksiantajansa haluavan kuulla.

Vaikka Venäjän puolustusministerin puhe ei suomalaispoliitikkojen arvion mukaan ollut millään lailla merkittävä tai aiemmasta poikkeava, on siinä nähtävissä selvä aste-ero vastatoimien kytkemisessä muodollisen jäsenyyden sijasta Suomen ja Ruotsin läntisen puolustusyhteistyön syvenemiseen. Lausujana on tällä kertaa virkamiesjohtoon kuuluvien kenraalien sijasta maan hallituksessa istuva ministeri. Oma painoarvonsa on myös puhetta taustoittaneella asevoimien lehden artikkelilla. Ainakaan Venäjän puolustushallinnon piirissä ei ministerin puhetta pidetä irrallisena heittona. Häntä myöskään ei ole arvosteltu maansa hallituksen linjasta poikkeavasta omavaltaisesta ulostulosta. Ehkäpä Venäjän valtiojohdon kantaan saadaan selvyyttä Suomen ja Venäjän presidenttien tapaamisen tiedotustilaisuudessa elokuun lopussa Šotsissa.

Šoigun puheen, asevoimien lehden artikkelin ja aikaisempien venäläispuheenvuorojen perusteella on selvää, että Suomen ja Ruotsin läheinen puolustusyhteistyö ja kansallisen puolustuksen harjoittelu ärsyttävät Venäjän poliittista ja sotilaallista johtoa. Tällainen lähestymistapa on seurausta venäläisestä dialektiikkaan perustuvasta nollasummapelistä. Omaa sotilaallista turvallisuutta tavoitellaan kaikilla keinoilla ja siinä paras saavutus on tietysti Sunzin opetuksen mukaisesti vastapuolen alistuminen taisteluja käymättä. Huomattavaa on, että tällaisella logiikalla toimiessaan Venäjän ei tarvitse milloinkaan tarkastella horjuttavatko sen omat toimet kansainvälistä turvallisuusjärjestelmää.
 
Puolustusministeriö tekee sopimuksia ennennäkemättömään tahtiin – ”Suomen kansainvälinen rooli on muuttunut dramaattisesti”

https://yle.fi/uutiset/3-10386111

Suomen puolustusvoimia ajetaan nyt toden teolla lähemmäs muiden länsimaiden sotavoimia. Suomi on tehnyt parissa vuodessa kymmenkunta yhteistyösopimusta, joista lähes jokaisen on allekirjoittanut Jussi Niinistö (sin.).

Sopimukset fokusoituvat Suomen kansalliseen puolustukseen. Ideana on se, että kriisissä voidaan saada apua, ja Suomi valmistautuu yhä enemmän siihen, että puolustus hoidetaan yhdessä muiden kanssa.
Uusien sopimusten myötä Suomen tapa ajatella liittoutumattomuutta on muuttunut. Sotilaallisesta liittoutumattomuudesta ei enää juurikaan puhuta ja jopa sotilasliittoon kuulumattomuus alkaa hälvetä ulkopoliittisesta puheesta.

Sotilasliittoon kuulumattomuus on vaan fakta, mutta se ei ole mitenkään sellainen, joka ohjaisi, mitä me voidaan tehdä ja mitä ei.
Toisin sanoen, vielä 2000-luvulla pohdittiin, mitä liittoutumaton maa voi tehdä Naton kanssa, mutta ei enää.
Suomen tekemillä sopimuksilla voi olla myös Venäjälle suurempi merkitys kuin yleisesti arvellaan. Valtiotieteen tohtori Pekka Visuri arvioi, että Venäjällä tilannetta seurataan erityisen tarkkaan.
 
Hmm. mielenkiintoista.
Nyt Jussi Niinistö on vuorostaan matkustanut Japaniin allekirjoittamaan Suomen ja Japanin välisen puolustusyhteistyötä koskevan yhteistyöasiakirjan.
Yhteistyöasiakirjan allekirjoittamisen myötä puolustusministeriöt pyrkivät tiivistämään yhteistyötä puolustuspolitiikan ja materiaalipolitiikan aloilla.

https://www.facebook.com/DefenceFinland/photos/a.161024953916421/2412542122098015/?type=3

Viime sotien aikanahan Suomi teki Japanin sotilastiedustelun kanssa yhteistyötä.
Varsinkin Venäjän merivoimien toiminasta ja viestijärjestelmistä vaihdettiin tietoja keskenään.
Suomea ja Japania yhdistää iso ja arvaamaton Venäjä.
Vaikka Japani on kaukana Suomesta niin on varmasti järkevää tehdä yhteistyötä Japanin kanssa.

1549437815796.png
 
Top