Ottawan sopimuksesta irtautumisen vaikutuksia arvioitaessa tulee sotilasteknisen harkinnan lisäksi huolellisesti punnita irtautumisen vaikutukset sääntöperustaiselle maailmanjärjestykselle ja inhimilliselle kärsimykselle kaikkialla maailmassa.
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on pitkään perustunut sääntöperustaisuuden ja monenkeskisyyden vahvistamiseen. Tämä on erityisesti pienen maan etu: isoilla valtioilla on houkutus käyttää sotilaallista ja taloudellista painostusvoimaa, pienten turva on sopimisessa ja sopimusten kunnioittamisessa. Sääntöperusteisuus on myös nykyisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon perusta.
Jos Suomi irtautuu Ottawan sopimuksesta, rapautamme tältä osin sääntöperusteista järjestelmää ja vahvistamme sääntöperusteisuutta murentavaa hop-on-hop-off-ilmiötä, joka ilmenee esimerkiksi Yhdysvaltain toimissa.
Ottawan sopimus on ollut menestys. Vuonna 2024 sopimuksen allekirjoittaneesta 164 maasta 94 oli tuhonnut maamiinansa, noin 55 miljoonaa miinaa. Ottawan sopimus on vähentänyt miinakuolemien määrää maailmassa. Kun sopimus astui vuonna 2001 voimaan, maailmassa kuoli lähes 9 200 ihmistä maamiinoihin. Määrä pieneni sopimuksen voimaantulon jälkeen 2013 vuonna 3 450 ihmishenkeen, mutta on sitten noussut. Valtaosa miinakuolemien kasvusta vuoden 2013 jälkeen liittyy konflikteihin Afganistanissa, Syyriassa ja Jemenissä.
Miinojen uhreina kuolee yhä vuosittain lähes 6 000 ihmistä maailmassa. Näistä vuonna 2024 siviilejä oli 84 prosenttia. Suomen kaltaisen maan irtaantuminen Ottawan sopimuksesta heikentää sopimuksen vaikuttavuutta. Miinat tappavat ihmisiä jopa vuosikymmeniä konfliktin päättymisen jälkeen.
Suomen sotilaallista puolustuskykyä ja sen pelotevoimaa on merkittävästi vahvistettu muun muassa Nato-jäsenyyden, DCA-sopimuksen ja useiden alueellisten ja kahdenvälisten puolustuspoliittisten yhteistyösopimusten myötä. Suomen kaltaisen maan tulee siis vakavasti harkita: eikö se pysty yhdistämään yhteistyövaraista ja uskottavaa maanpuolustusta sekä vastuullista kansainvälistä politiikkaa sääntöperusteisuuden ja monenkeskisyyden osalta.
Miinojen uhreina kuolee yhä vuosittain lähes 6 000 ihmistä.
Sotilasteknisen harkinnan perusteella on mahdollista perustella minkä tahansa asejärjestelmän hankintaa, sillä kukin uusi järjestelmä lähtökohtaisesti vahvistaa Suomen puolustuskykyä. Tämän voisi todeta myös kemiallisista aseista tai ydinaseista, mutta vaikka ne kykyä vahvistaisivatkin, ne eivät lisää turvallisuutta.
Onko liittoutumisen ja puolustuskykymme vahvistamisen jälkeenkin puolustuksessamme ilman henkilömiinoja sellaisia heikkouksia, että ne perustelevat Ottawan sopimuksesta irtautumista ja seuraavien perusteiden murentamista: 1) Suomen ulkopolitiikan uskottavaa ihmisoikeus- ja sääntöpohjaisuutta, joka konkretisoituu sopimusten kunnioittamisena; 2) maailmanjärjestyksen sääntöperusteisuutta, joka rakentuu pitkälti sopimusten varaan; 3) Ottawan sopimusta ja sen tuomaa inhimillistä turvallisuutta maailmassa, sillä sopimus vähentää miinojen määrää maailmassa.
Näillä perusteilla olen päätynyt siihen, ettei Suomen tule irtaantua Ottawan sopimuksesta vaan pitää sopimus voimassa ja siten tukea laajaa kansainvälistä turvallisuutta sekä sääntöperustaista järjestystä. Pelkkä sotaan varautuminen ei riitä tuottamaan turvallisuutta, ellemme samalla myös ylläpidä ja vahvista rauhan rakenteita.
Erkki Tuomioja
ulkoministeri (sd) vuosina 2000–2007 ja 2011–2015