SuomiAreena: Tulevaisuuden puolustusvoimat

baikal kirjoitti:
Siinä mielessä pienten maiden armeijat ovat turhakkeita, että niillä ei voida suojata siviiliväestöä ja - kohteita yhtään miltään, oikeastaan. Eli hyökkääjän kohdistama asevaikutus siviilikohteisiin ja - rakenteisiin voi ratkaista sodan koskettamatta puolustajan armeijaa lainkaan. Siinä suhteessa siis olemme pienten maiden joukossa tilanteessa, että me haluaisimme kohdata vihollisen silmästä silmään suon laidassa ja iskeä ja rutistaa, mutta voi hyvin käydä niin, että vihollinen ei siihen edes rupea vaan päättää ratkaista homman toisin.

Ei pidä paikkaansa. Siviilejä pommittamalla voi painostaa. Sotaa sillä ei ratkaista ilman ydinaseita. Niitäkin pitää kylvää ihan tosissaan, jos väestönsuojelu ja asutuksen tiheys on suunnilleen Suomen tasolla.

Horinat Suomen lyömisestä ilmakampanjalla voi alkujaan unohtaa. Ei suinkaan kansakuntamme urheuden takia, vaan realiteetteihin pohjautuen. Pienten asioiden osalta me taivumme jo kauan ennen ilmahyökkäyksiä. Suurten linjojen osalta ilmahyökkäyksillä meitä ei käännytetä.

Siviilejä ei tietenkään kyetä suojelemaan kaikelta mahdolliselta. Ei ole edes tarpeen yrittää. Meille jatkuva sotiminen ei ole normaali ulkopolitiikan osa. Pikemmin sodankäynti on ollut äärimmäinen katastrofi. Siinä jo muutaman mummon menetys kestetään. Ympäri maailmaa rynnistävien suurvaltojen osalta tilanne on toinen. Siviilejä on pakko kyetä suojelemaan, jotta kotirintaman moraali säilyy.
 
adam7 kirjoitti:
Ja jos topiikkia vielä katsoo, suurin uhka on, että varaudutaan talvi- ja jatkosotaan uudelleen. Näin oli vielä varusmiesaikanani. Nyt ilmeisesti asiat ovat muuttuneet.

Voi olla, että osa keskustelijoista näkee asiat siten, että valmistaudutaan uudelleen toiseen maailmansotaan.
Armeija ei kuitenkaan valmistaudu siihen. Armeija valmistautuu "pintatilanteena" noin tämä hetki +15-20v eteen mahdollisesti tulevaan sotaan..syvemmillä tasoille sen jälkeiseen aikaan.
Näin on ollut aina. Se, miksi moni varusmies on vuosien saatossa kuvitellut armeijan valmistautuvan uudelleen toiseen maailmansotaan johtunee erityisesti Talvi-, mutta myös Jatkosodan merkityksestä armeijan perinteisiin, sekä myös siitä että toisen maailmansodan opetuksia voidaan yhä edelleen hyödyntää joissakin koulutusaiheissa soveltuvin osin. Luulenpa, että se on hämärtänyt monen varusmiehen ja reserviläisen käsityksiä siitä, mihin armeija valmistautuu.
 
Kapiainen kirjoitti:
adam7 kirjoitti:
Ja jos topiikkia vielä katsoo, suurin uhka on, että varaudutaan talvi- ja jatkosotaan uudelleen. Näin oli vielä varusmiesaikanani. Nyt ilmeisesti asiat ovat muuttuneet.

Voi olla, että osa keskustelijoista näkee asiat siten, että valmistaudutaan uudelleen toiseen maailmansotaan.
Armeija ei kuitenkaan valmistaudu siihen. Armeija valmistautuu "pintatilanteena" noin tämä hetki +15-20v eteen mahdollisesti tulevaan sotaan..syvemmillä tasoille sen jälkeiseen aikaan.
Näin on ollut aina. Se, miksi moni varusmies on vuosien saatossa kuvitellut armeijan valmistautuvan uudelleen toiseen maailmansotaan johtunee erityisesti Talvi-, mutta myös Jatkosodan merkityksestä armeijan perinteisiin, sekä myös siitä että toisen maailmansodan opetuksia voidaan yhä edelleen hyödyntää joissakin koulutusaiheissa soveltuvin osin. Luulenpa, että se on hämärtänyt monen varusmiehen ja reserviläisen käsityksiä siitä, mihin armeija valmistautuu.

Tässäpä tullaan taas ammattisotilaan ja reserviläisen eroon...toinen tarkastelee asioita mm. toista maailmansotaa tapahtumineen ja siitä versonnutta perinnettä analyyttisesti, toinen imaisuttaa siitä hengenpaloa ja kun tunne on määräävä, niin johtopäätökset ja asenteet sitä mukaa.

Jos analyysejä tehdään esittämääsi malliin niin voiko jotkut tämän päivän hankinnat ja linjaukset ymmärtää vain siinä valossa, että "syvällä tasolla" yritetään hahmottaa jo aikaa 20 vuotta plus? Eli tähtäyspiste on jo osittain noinkin kaukana tulevassa?
 
JOKO kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Siinä mielessä pienten maiden armeijat ovat turhakkeita, että niillä ei voida suojata siviiliväestöä ja - kohteita yhtään miltään, oikeastaan. Eli hyökkääjän kohdistama asevaikutus siviilikohteisiin ja - rakenteisiin voi ratkaista sodan koskettamatta puolustajan armeijaa lainkaan. Siinä suhteessa siis olemme pienten maiden joukossa tilanteessa, että me haluaisimme kohdata vihollisen silmästä silmään suon laidassa ja iskeä ja rutistaa, mutta voi hyvin käydä niin, että vihollinen ei siihen edes rupea vaan päättää ratkaista homman toisin.

Ei pidä paikkaansa. Siviilejä pommittamalla voi painostaa. Sotaa sillä ei ratkaista ilman ydinaseita. Niitäkin pitää kylvää ihan tosissaan, jos väestönsuojelu ja asutuksen tiheys on suunnilleen Suomen tasolla.

Horinat Suomen lyömisestä ilmakampanjalla voi alkujaan unohtaa. Ei suinkaan kansakuntamme urheuden takia, vaan realiteetteihin pohjautuen. Pienten asioiden osalta me taivumme jo kauan ennen ilmahyökkäyksiä. Suurten linjojen osalta ilmahyökkäyksillä meitä ei käännytetä.

Siviilejä ei tietenkään kyetä suojelemaan kaikelta mahdolliselta. Ei ole edes tarpeen yrittää. Meille jatkuva sotiminen ei ole normaali ulkopolitiikan osa. Pikemmin sodankäynti on ollut äärimmäinen katastrofi. Siinä jo muutaman mummon menetys kestetään. Ympäri maailmaa rynnistävien suurvaltojen osalta tilanne on toinen. Siviilejä on pakko kyetä suojelemaan, jotta kotirintaman moraali säilyy.

Mikä suuri linja jää hyökkääjältä saavuttamatta ilmahyökkäyksien avulla? Maan valtaaminen de jure?

Älkääs käsittäkö väärin, en moiti puolustusjärjestelyjä tms. en ollenkaan. Olen yrittänyt tulkita suurvaltojen käyttämiä doktriineja. Amerikkalaisilla on omansa. Onko vielä edelleen niin, että esim. Venäjä kokee ja näkee asiat kovin toisin? Eli Venäjä "haluaa" kolhia kohteensa sotilasvoimaa perinteiseen tapaan, vaikka sillä olisi edellytykset höyhentää siviili-infraa ja periaatteessa "voittaa" osavoittoja silläkin keinoin?

Historiankirjoittajat kuvaavat kerrasta toiseen tilannetta siten, että Venäjä haluaa höyhentää vastustajan sotavoimaa saavuttaakseen tavoitteita....onko tämä ajatus edelleen kurantti ja onko se muuttumassa?

Kaikesta päätellen Venäjän asevoima on tässä suhteessa erittäin perinteinen edelleen. Pitääkö mielestänne paikkansa?
 
baikal kirjoitti:
Jos analyysejä tehdään esittämääsi malliin niin voiko jotkut tämän päivän hankinnat ja linjaukset ymmärtää vain siinä valossa, että "syvällä tasolla" yritetään hahmottaa jo aikaa 20 vuotta plus? Eli tähtäyspiste on jo osittain noinkin kaukana tulevassa?

Siis koko ajanhan armeija elää koulutuksessa ja hankinnoissa ym ym tilannetta nykyhetki +15-20vuotta. Varsinkin kun poliittinen tilanne sen on, luojan kiitos, jo pitempään meille mahdollistanut. Tottakai meillä on koko ajan valmius toimia nopeastikin..koska nykyhetkestä taaksepäin 15-20v valmistauduimme tähän hetkeen, mutta se mitä tapahtuu tänään ja huomenna, tähtää pidemmälle kuin ylihuomiseen.
Jos mietin sitä, mitä koulutettiin 15 vuotta sitten, niin melko hyvin sillä koulutuksella pystyttiin vastaamaan niihin uhkiin, joita kohtaisimme jos joutuisimme niitä oppeja tositilanteessa käyttämään ensi viikolla.
Jopa kansainvälisen tehtäväkentän muuttuminen on pystytty ennakoimaan jopa yllättävänkin hyvin, yllättävän ajoissa.
Mielestäni ollaan hakoteillä, jos kuvitellaan armeijan valmistautuvan yhä edelleen toiseen maailmansotaan.
Tietenkään tulevaisuutta ei voi koskaan varmuudella ennustaa ja aina on mahdollisuus, että se mitä nyt tehdään ei vastaakaan todellisuutta vuonna 2030, mutta moni ihminen tekee päivittäin parhaansa sen asian ennakoimiseksi..eli ihan tuuliajolla ei mennä, eikä tuurilla seilata.

Esimerkki siitä, miten ennakointi voi mennä pieleen voisi löytyä USA:n suunnasta. Epäilen, ettei USA:n asevoimissa osattu aikanaan ennakoida riittävästi kansaivälisen terrorismin asettamia haasteita asevoimille. Viitteitä siihen on varmasti ollut..olihan esim 80-luvulla terrorismi voimissaan silloinkin, mutta ehkei kuitenkaan asevoimien osalta osattu riittävästi ennakoida tulevaisuutta?!
 
Tuolta löytyy muuten kyseinen ohjelma jos jollakin jäi näkemättä. http://maanpuolustus.net/showthread.php?tid=440
 
baikal kirjoitti:
<snip>Onko vielä edelleen niin, että esim. Venäjä kokee ja näkee asiat kovin toisin? Eli Venäjä "haluaa" kolhia kohteensa sotilasvoimaa perinteiseen tapaan, vaikka sillä olisi edellytykset höyhentää siviili-infraa ja periaatteessa "voittaa" osavoittoja silläkin keinoin?

Historiankirjoittajat kuvaavat kerrasta toiseen tilannetta siten, että Venäjä haluaa höyhentää vastustajan sotavoimaa saavuttaakseen tavoitteita....onko tämä ajatus edelleen kurantti ja onko se muuttumassa?

Kaikesta päätellen Venäjän asevoima on tässä suhteessa erittäin perinteinen edelleen. Pitääkö mielestänne paikkansa?

Kukaan ei ole tähän vielä kommentoinut, mutta aloitanpa nyt edes vähän. Saatamme elää aikaa, jolloin jopa Venäjän asevoima on muuttumassa. Vielä ei voi todellisuudessa sanoa, mitä leikkaus/teroitusajatuksista toteutuu pysyvästi.

Sen kuitenkin uskon, jonka olen jostakin lukenut, että
  1. Venäjä pyrkii siirtämään maasotatoimet heti naapurin alueelle, toisen maailmansodan karvaiden kokemusten pohjalta
  2. Venäjä on valmistautunut 1+1 yhtäaikaiseen sotaan
Ensimmäisen kohdan mukaan armeijakunnan(?) keinovalikoimaan kuuluu taktisia ydinaseita ... onko tämä sitten perinteistä?
 
deeq kirjoitti:
Tuolta löytyy muuten kyseinen ohjelma jos jollakin jäi näkemättä. http://maanpuolustus.net/showthread.php?tid=440

Kiitokset muuten linkistä. Täytyy sanoa että ainakin itse pidin vallan kauhian paljon. Jos jotakin pitää kritisoida niin vieraita olisi saanut ottaa puolet vähemmän ja Puheloinen parrasvaloon.
 
OldSkool kirjoitti:
Sen kuitenkin uskon, jonka olen jostakin lukenut, että
  1. Venäjä pyrkii siirtämään maasotatoimet heti naapurin alueelle, toisen maailmansodan karvaiden kokemusten pohjalta
  2. Venäjä on valmistautunut 1+1 yhtäaikaiseen sotaan
Ensimmäisen kohdan mukaan armeijakunnan(?) keinovalikoimaan kuuluu taktisia ydinaseita ... onko tämä sitten perinteistä?
Ykköskohtaan; parempi tapella toisen alueella kuin omalla. Kuuluu myös osana aloitteen ottamiseen.

Ydinaseisiin:
Oma käsitys on että johtuu komentojärjestelmän hitaudesta. Vanha "Fulda gap" valmistautuminen ja nopeat tilanteet vaativat ydinaseiden käytön kenraalitasolle. Käytön valmius on kuitenkin eriasia kuin käyttö, jos lupa käyttöön tulee niin valmius on olemassa. Poliittinen päätös seurauksineen jne..

Venäjähän on uusimassa ja suoraviivaistamassa johto-organisaatiotaan parilla pykälällä ja uudet luotettavammat viestiyhteydet vanhojen 'hallintoesteiden' poistuessa tulevat nopeuttamaan päätöksentekoa. Vaikuttaako tämä taktisiin ydinaseisiin jää nähtäväksi, omana veikkauksena on että jää peloitteeksi.
 
Lunni kirjoitti:
OldSkool kirjoitti:
Sen kuitenkin uskon, jonka olen jostakin lukenut, että
  1. Venäjä pyrkii siirtämään maasotatoimet heti naapurin alueelle, toisen maailmansodan karvaiden kokemusten pohjalta
  2. Venäjä on valmistautunut 1+1 yhtäaikaiseen sotaan
Ensimmäisen kohdan mukaan armeijakunnan(?) keinovalikoimaan kuuluu taktisia ydinaseita ... onko tämä sitten perinteistä?
Ykköskohtaan; parempi tapella toisen alueella kuin omalla. Kuuluu myös osana aloitteen ottamiseen.

Vieraan valtion valtaaminen on vaikeata omalla alueella toimien. :angel:
 
JOKO kirjoitti:
Lunni kirjoitti:
OldSkool kirjoitti:
Sen kuitenkin uskon, jonka olen jostakin lukenut, että
  1. Venäjä pyrkii siirtämään maasotatoimet heti naapurin alueelle, toisen maailmansodan karvaiden kokemusten pohjalta
  2. Venäjä on valmistautunut 1+1 yhtäaikaiseen sotaan
Ensimmäisen kohdan mukaan armeijakunnan(?) keinovalikoimaan kuuluu taktisia ydinaseita ... onko tämä sitten perinteistä?
Ykköskohtaan; parempi tapella toisen alueella kuin omalla. Kuuluu myös osana aloitteen ottamiseen.

Vieraan valtion valtaaminen on vaikeata omalla alueella toimien. :angel:

Höpsis. Panslavismi vähän laajennettuna käsitteenä on Rauhan asialla. Siinä ei ole taustalla lainkaan Novgorodin ajoilta peräisin olevaa suur-ajattelua, jonka mukaan atlantti, intian valtameri ja tyyni meri ovat vesistöjä, joissa musikka saa huuhdella saappaansa.
 
Back
Top