vm78 kirjoitti:
Ei oikein pysty ymmärtämään katkeruutta, kun pieni puolueeton valtio selvisi kurimuksen läpi ilman TORJUNTAVOITTOJA ja valvontakomissioita. Liekö joku suomalainen luonteenpiirre.
Se ei ole katkeruutta..vaan se on nimenomaan Suomalainen, kansallinen luonteenpiirre!
Ja NYT tässäpä onkin eräs olennainen asia noteerattavaksi:
Mistä syntyy se kansallinen luonteenpiirre eri kansoille? Se syntyy nimenomaan kansan historista, siitä mitä se kansa on tehnyt historian eri vaiheissa, miten se on mennyt läpi historian suurimpien kriisien.
Se, että Suomalaiset ovat satoja ja taas satoja vuosia sotineet, useimmiten idästä kotoisin olevaa vihollista vastaan, on suurelta osin luonut niitä Suomalaisia luonteenpiirteitä. Voidaan helposti ajatella, että esim II-maailmansodan aikaiset, eri valtioiden kärsimät ihmishenkien menetykset olivat turhia..ja esim Sveitsi ansaitsee jonkinlaisen hatunnoston siitä, että onnistui luikertelemaan keinoja kaihtamatta läpi sodan ilman suurta ihmisuhrimassaa ja tuhottuja kaupunkeja. On kuitenkin yksiulotteista katsella asiaa siten. Ne(kin) ajat ja uhrit, tuhotut kaupungit ja muu hävitys on muokannut eri kansojen kansallisia piirteitä sellaisiksi kuin ne ovat.
Meillä nykynuori..uskokaa tai älkää..saattaa oikeasti tuntea historiantunnilla ylpeyttä siitä, että "minun isäni isoisä oli sodassa ja haavoittui menettäen käden ja jalan..ja äidin isoisä kaatui taistelussa, jossa oli kyse koko Suomen kohtalosta...ja sodan jälkeen se jalkansa ja kätensä sodassa menettänyt isän isoisä rakensi omin käsin itselleen ja isän mummille omakotitalon.."
Mitäs Sveitsiläinen nuori voi ajatella omassa maassaan omalla historiantunnillaan? "Minun isäni isoisä piilotti pankin holveihin juutalaisilta ryöstettyä rahaa ja kultaa, sodan jäljeen hän piilotteli rikollisten rahoja siihen samaa pankkiholviin..mutta hei, Sveitsi ei joutunut sotaan...HIENO HOMMA!" Vai onko sittenkään...
Se nimittäin on niin, että näistä historian käänteistä muodostuu kansallinen identiteetti ja se mitä tarkoittaa, että me olemme Suomalaisia. Se tarkoittaa tosiasiassa myös sitä, että jos se idän vihollinen taas jostain syystä joskus nostaisi päätään..niin Suomalainen reserviläinen toteaa "perkeleen saatana...ja ilmoittautuu sinne mihin armeija on käskenyt hänen ilmoittautua..ja tekee sen mitä täytyy.."
Mitä tekee Sveitsiläinen reserviläinen? Mahtaako tehdä loppujenlopuksi mitään..eihän heillä ole sitten minkäänlaista "sotimisen kulttuuria" olemassa!
Homma on vähän sama kuin vaikkapa jalkapallossa. Suomella ei ole sellaista historiasta kumpuavaa jalkapallokulttuuria kuin suurilla jalkapallomailla. Suomi ei menesty jalkapallossa, ei vaikka mitä tekisi..ei pääse edes MM-kisoihin ja EM-kisatkin tuntuvat lähes mahdottomalta tavoitteelta. Keihästä Suomalaiset heittävät..ja hiihtävät..niissä lajeissa meillä on historiaan ulottuva kulttuuri olemassa...kuten on sotimisessakin..ja nimenomaan oman maan puolustukseen tähtäävässä sotimisessa!
SIINÄ on se olennainen ero mikä on Suomalaisella ja Sveitsiläisellä reserviläisellä ja kansalaisella ylipäätään..ja se ero kumpuaa nimenomaan historista ja siitä, miten kukin on hommansa historian käänteissä hoitanut.
