Olen tota ukon jäämistöpaperirevohkaa käynyt läpi. Äijä on saanut tuotannonmuutoskorvauksen -79, osaatteko yhtään sanoa, millaisesta summasta lienee kysymys? 9 lehmää vaihtui 36 mulliin lappujen mukaan ja niinhän se olikin.
Pinta-alalisää on maksettu 18.65 hehtaarilta ja onko tuossa vielä elukoista oma siivunsa, mitä luokkaa nuo ovat olleet?
Valtion halpakorkoisilla lainoilla on näköjään pelattu runsaasti. On maanparannuslainaa, metsäpalstan ostoa, joku tienteko, korko pyörii 2-5 nurkilla....aikana, jolloin pankkilaina maksoi 14 prosenttia helposti.
Oulun salpietaria on ostettu hintaan 89 p kg vaunusta ja Y-lantaa 1.22 kg. Kauranjyvää on näköjään ostettu kahtena vuotena markan kilo? Ehkä siihen on tullut vielä rahti päälle. Muistelen, että tulivat 40 kilon paperisäkeissä. Melassin hinnasta ei saa selvää ukkokulmahousukaan. On säkkihintaa ja kilohintaa ja säkin paino 33 kiloa....timotein siemenen hinnasta ei saa selvää, kokonaishinta on, mutta kilot puuttuvat.
Pinta-alalisä lienee ollut tasoa noin 3000-4000 mk/v. Pienemmillä pinta-aloilla sai hehtaaria kohti enemmän kuin isoilla. Kun muistelen aikaa ennen Eu:ta, siinä saattoi olla joku hehtaariraja, (60?) jonka jälkeen sitä ei maksettu lainkaan. Muistini mukaan pinta-alalisään ei eläinten määrä vaikuttanut.
Maidosta lienee ollut liikaa tuotantoa, siksi tuo tuotannonmuutos korvaus. Arvaan, että maksoivat sitä viiden vuoden aikana muutaman tuhatmarkkasen/v.
Peltoja paketoitiin 70-80-luvulla uutterasti ja siitäkin maksettiin. Sopimukset oli luullakseni sellaisia, että 10-v sopimus viljelemättömyydestä, ensimmäisestä viidestä vuodesta maksettiin tietty korvaus/vuosi.
Nuo valtion korkotukilainat olivat tuolloin noissa oloissa erittäin suosittuja/haluttuja.
Tuotteista sai kuitenkin hyvän hinnan ja parin mullin lihatulolla sai vuoden lannoitteet. Nykyään ei 20 mullin lihan myynnilläkään.
Tuottajahintojen ja tuotantopanosten hintasuhde on noista ajoista muuttunut niin, että -79 50 ha:n viljatilalta sai kirurgin palkan, nyt ei edes siivoojan.
Ennen Eu:ta pinta-aloja ei kytätty eikä mitattu. Viljelijä ilmoitti, että minulla on 8 ha ohraa, 15 ha nurmea ja siinä se, pinta-alalisä maksettiin syksyllä ilmoituksen mukaisesti. Kunnan maataloussihteeri paikallistuntemuksellaan tiesi tilat ja niiden suuruusluokat ja homma pelasi.
Vuosi -95 oli maataloudelle shokki, josta se ei ole vieläkään toipunut. Tuottajahinnat puolittuivat yhdessä yössä ja tilalle polkaistiin Eu-tukijärjestelmä. Alkoi aarien sekä millimetrien mittaamisen ja jatkuvan kyttäämisen aikakausi. Siihen päälle hillitön paperisota, hyvin menee.
En ihmettele, ettei alalle jatkajia löydy.
Jos olisin päättävässä asemassa, alkaisin olla todella kiinnostunut, millä tämä kansa ruokitaan tulevaisuudessa.
Tämä alue on vahvaa maidontuotanto aluetta. Edes nykyisen tuotannon ylläpitämiseksi tarvittaisiin vuosittain 200 miljoonan euron investoinnit maidontuotantoon tähän yhteen ainoaan maakuntaan. Voitte arvata parikin kertaa, toteutuuko.