Suuri maatalouskeskustelu

Ikäviä uutisia naapurikunnasta.
Lihakarjatila, jonka tuotannon voluumi oli merkittävä. Satoja kasvatuspaikkoja, tarkkaa määrää en tiedä.

Pitkään jatkuneita maksuvaikeuksia huonosta kannattavuudesta johtuen. Velat 300.000 euroa.
Pankilta paloi hermo. Tila myyntiin, ei mennyt kaupaksi. Vaikka naapurikunta on erittäin vahva lihakarja- ja maitotalouspitäjä, Suomen vahvimpia.
Kertoo siitä, että enää ei uskalleta investoida, yritellään jotenkin keturoida ja saada lyhennettyä aikaisempia velkoja.
(Ketjussa ylempänä esittämäni 200 milj.euron vuotuinen investointitarve maakunnan maidontuotannon ylläpitämiseksi ei tule tapahtumaan.
Siis ylläpitämiseksi, ei kasvattamiseksi. Tästä on jo huolissaan alueen maidonjalostaja sekä rahoituslaitokset. Hallitusta ei näy hetkauttavan.)

Pankki möi koko tilan 50.000 eurolla sijoitusyhtiölle. Perheelta meni ihan kaikki, elinkeino ja asunto.
Velkaa jäi 250.000 euroa. Iso perhe, jonka noin 50:n ex-isäntä oli vakavasti pohdiskellut, että tarvitaanko häntä enää tässä maailmassa.

Pitäisi saada henkistä tukea nopeasti. Ilmeisesti sitä ollaan järkkäämässä.
Työ olisi parasta terapiaa, mutta taida tuolla velkataakalla hyödyttää sekään yhtään mitään, ulosottomies huolehtii siitä.
Tuo on käytännössä jo rikollista, jos 300 000 euron velan takia myydään tila 50 000 eurolla. Ja olkoonpa tilan minkälainen hyvänsä, on tuo jo omaisuuden hukkaamista.

Perkele, etten paremmin sano.
 
No voi sentään. Tässä olisi hyvä tilaisuus maalittaa sekä pankki että ulosottomies lehtijuttuun. Tuskin sillä mitään apua enää saa isännälle, mutta isolle yleisölle saattaa kirkastua, miten päin honkia tässä maassa jo rytkytetään. Juttuvinkkiä vaa iltascheisselle.
 
Ne 90-luvun alun jutut on sitten vissiin jo unohtunut porukan mielestä... kyllä silloinkin myyttiin omaisuuksia halvalla pankin toimesta...

Halvallahan silloin meni myös maatiloja. Mutta ei silloin ollut nykyisenkaltainen pakko laajentaa ja investoida yhtä paljon kuin nykyään. Pienempikin tila pärjäsi.

Isompi ongelma saattaa tulla asuntoluotoista - tälläkin kertaa. Olen olettanut että O:lla alkava pankki olisi niiden suhteen vahvimmasta päästä mutta kun ne alkoivat ottaa aika voimakkaasti markkinaosuutta niin sanotuilla "lyhennysvapailla". Kunhan eivät ennakoisi ongelmia ja sitä minä tuossa hiukkasen kyselin mikä on kyseessä. Aletaanko vedellä paniikkijarruja jos kaikki muu köhii paitsi vakuutusten myynti.
 
Viimeksi muokattu:
Ne 90-luvun alun jutut on sitten vissiin jo unohtunut porukan mielestä... kyllä silloinkin myyttiin omaisuuksia halvalla pankin toimesta...
Kiinteistöjä ei myyty 90-luvulla halvalla, vaan senhetkisen hintatason mukaan. Eli ihan oikealla hinnalla. Se että oli maksanut kaksi vuotta aiemmin kaksinkertaisen hinnan onkin huonompi juttu.

ashi_2009_04_2010-01-29_tie_001_fi_001.gif


Näin se tulee menemään jatkossaki, sillä ei ole mitää väliä vaikka vakuuksien myyntitulot ei piisaisi kuittaamaan velkoja,jostakin sen velkojan niitä saataviaan on otettava jos ei velvoitteitaan ole ajallaan hoitanu.
 
Kiinteistöjä ei myyty 90-luvulla halvalla, vaan senhetkisen hintatason mukaan. Eli ihan oikealla hinnalla. Se että oli maksanut kaksi vuotta aiemmin kaksinkertaisen hinnan onkin huonompi juttu.

Näin se tulee menemään jatkossaki, sillä ei ole mitää väliä vaikka vakuuksien myyntitulot ei piisaisi kuittaamaan velkoja,jostakin sen velkojan niitä saataviaan on otettava jos ei velvoitteitaan ole ajallaan hoitanu.

Niinhän se aina menee... se hinta on aina kohdallaan, pyynnissä on vikaa... en itse joutunut noita senaikaisia kärsimään mutta viisaammilta oppi että, jos vakuuden arvo romahtaa, niin jostakin on lisää saatava tai vakuus menee... ja eihän se hinta niissä silloin niin pahasti pudonnut, velkamäärä vain kasvoi pahasti ja ulosottojen ylituotanto tappoi hinnat... syystä josta... joo.

Onko se sitten reilua, että velkasaatava voidaan uusia kun maksuja tulee, tai velan omistajuus vaihtuu, on sitten ihan eri juttu...
 
Ja jos nyt yhtään noita yrityslainoja tunnet, niin niissä oli vähän karumpi juttu 90-luvulla... Ei silloinkaan velalle vakuuksia saanut ilman henkilökohtaista takausta, ja kun se yrityksen maksukyky oli menettänyt luottamuksen, tai kun se oli helpompi panna pankin taseeseen huonona velkana, silloin se meni, omakotitaloineen.

Maatilat nyt tuppaavat olemaan toiminimiä, tai mitä sen nyt on väliä mitä ne on, kun yrityslainaa et saa nykyäänkään pankista ilman henkilötakauksia...
 
Tulipa tuosta o-pankista mieleeni, asutaan alueella mikä on vahvasti maanviljelysaluetta. Viljatiloja enimmäkseen, vanhoja isoja sukutiloja ja häpeä suorastaan jos ollaan niin köyhiä että emäntä joutuu töissä käymään ulkopuolisella. Ikuinen kilpavarustelu, traktorit, puimurit, hallit ja kuivurit tarttee olla suuremmat kuin naapurilla ja näitä vehkeitä todella uusitaan usein, eli investointeja on tehty ja tehdään edelleen paljon.

o-pankki on aina ollut alueella se maanviljelijöiden pankki ja maatalouden suurin lainoittaja, kaikki ovat sen asiakkaita. Tukikelpoinen pelto maksaa täällä 10 000/ha, vakuusarvot ihan kaakossa. Ostimme pari hehtaaria peltoa ja niissä oli kiinnityksiä monen kertaisesti reaaliarvoon nähden, ikivanhalla ja melkein romahtaneella kuivurilla oli kiinnityksiä yhden omakotitalon verran. Meillekin takavuosina tarjoiltiin ja tuputettiin lainaa varsin avokätisesti ja ehdoteltiin kaikenlaisia korkotukilainojen hakemisia, nyt ilmeisesti ei tipu enää mitään lainoja kenellekään.

Meillä on ollut ko. pankissa pienehkö asuntolaina jo vuosia, nyt parin vuoden aikana on itsessäni herättänyt kummastusta ko. pankin toiminnan muutos. on valtava konttuuri rempattuna tuossa keskustassa, siellä oli neuvojaa ja virkailijaa ruuhkaksi asti. Nyt se on auki enää pari tuntia päivässä ja toiminta on autovuokrausta, vakuutusten- ja rahastojen tuputtamista puoliväkisin. Yleisimpinä palkkojen ja tukien maksupäivinä nettipankki järjestään kumossa. Kaiken kaikkiaan palvelu mennyt sellaiseksi että väkisinkin alkaa tuntumaan että mahtaakohan asiat olla ihan kunnossa ja onko lainat ja vakuutukset oikeassa paikassa. Täytyykö tässä mahdollisesti varautua johonkin? ja mikä mahtaa olla se joku mihin varautua? vai tyydynkö vaan käärimään pari rullaa foliota pääni ympärille..
 
Viikonloppuna tulin selailleksi 110 vuotta vanhoja velkakirjoja. Oli lainattu isänniltä ja toisessa paperissa myöhemmin lainattu toisille isännille. Tuntuu että silloin oli pulaa rahasta ja pankeista. Haluja oli kuitenkin investoida, uuteen isompaan sen aikaisin sanoin "karjan kartanoon" tai oli tarvetta hankkia lisää maata. Silloinkin säästi paljon kun rakensi itse omalla porukalla.

Nykyään taas on tarjolla rahaa ja tuntuu että sitä suorastaan tyrkytettiin
muutama vuosi sitten.
 
Viimeksi muokattu:
Maatilat nyt tuppaavat olemaan toiminimiä

Maatilojen yritysmuodot v. 2012 kpl. Maatilan yhtiömuoto voi olla kuten millä tahansa muun toimialan yrityksellä. Pääosa maatiloista on kuitenkin yritysmuodoltaan yksityisiä maatalouden harjoittajia.
Yksit.maat. harjoittaja: 51849. Yhtymät / PK:t 4371 / 1954 . Oy 616. Henkilöyh. Ay ja Ky 153. Muut (Valtio, kunta, seurakunta, osuuskunta, yhteismetsä) 99.
 
Monet maajussit on parempia viljelijöitä kuin yrittäjiä. Investointien kannattavuus, takaisinmaksuaika ja riskialttius ei ole kunnolla hanskassa vaan lainaa otetaan tappiin asti, kun sitä saadaan.

Eipä siinä, suuri joukko metsäkoneurakoitsijoita on samassa jamassa.
 
Pankki möi koko tilan 50.000 eurolla sijoitusyhtiölle.

Nam nam. Miettikäähän tätä kuviota hiven eteenpäin. MIKSI nämä oivat sijoitusyhtiöt ovat huitsin kiinnostuneita ostamaan maata pilkkahintaan....siitähän tässäkin on kyse. Eli maatila menee korkeintaan maansa arvosta eteenpäin......kunhan aikaa menee, niin joka pitäjässä on sijoitusyhtiöillä maata jonniinverran. Kolhoosi vai sovhoosiko pannaan pystyyn joka kylään parhaaseen kaksi....vai?

Tai sitten -sijoitusyhtiö- myy ostoksensa jollekin farmarille jollain hinnalla....pankki pysyy sotkusta ulkona. Pääasiaksi jää, ettei velkaantunut farmari saanut asiallista hintaa tilastaan, joku tienaa.

Aika rankkaa menoa. Pankki on luotottanut 300 tuhatta ja vakuuksista lohkeaa 50 tuhatta. Melkoinen lintta.
 
Maatilojen yritysmuodot v. 2012 kpl. Maatilan yhtiömuoto voi olla kuten millä tahansa muun toimialan yrityksellä. Pääosa maatiloista on kuitenkin yritysmuodoltaan yksityisiä maatalouden harjoittajia.
Yksit.maat. harjoittaja: 51849. Yhtymät / PK:t 4371 / 1954 . Oy 616. Henkilöyh. Ay ja Ky 153. Muut (Valtio, kunta, seurakunta, osuuskunta, yhteismetsä) 99.

Mut sillä millä yhtiömuodolla toimit, ei ole * väliä, kun pankki vaatii henkilötakausta siihen lainaan sen sun navettas laajentamiseksi..
 
(Ketjussa ylempänä esittämäni 200 milj.euron vuotuinen investointitarve maakunnan maidontuotannon ylläpitämiseksi ei tule tapahtumaan.
Siis ylläpitämiseksi, ei kasvattamiseksi. Tästä on jo huolissaan alueen maidonjalostaja sekä rahoituslaitokset

Jokainen maatalouden kanssa köhissyt tietää, mitä tarkoittaa, kun investoinnit laiminlyödään. Siinä tulee pää vetävän käteen melko äkkiä.

Usein homma näyttää nykyäänkin menevän niin, että peltojen kasvukunnosta tingitään ensin. Keto entinen, mutta keko kapenee, paine ostorehun käyttöön kasvaa ja kannattavuudelle voi sanoa hei hei. Siinä kun muutaman kesän ajelee mitättömiä heinätupsuja raskaalla kalustolla ja sen kuluilla, niin aivot valaistuu.

Rakennuskanta, koneet, tiet, ojitukset, kaikki nielee investointeja. Jätähän viideksi vuodeksi retuperälle....

Mutta mutta. Tähän on maatalous OHJATTU. Eivät nämä ongelmat syntyneet suinkaan synnyttämättä. Maatalous on elinkeino, jonka -ohjaaminen- on ollut EUn tiukinta ydintekemistä.
 
Jokainen maatalouden kanssa köhissyt tietää, mitä tarkoittaa, kun investoinnit laiminlyödään. Siinä tulee pää vetävän käteen melko äkkiä.

Usein homma näyttää nykyäänkin menevän niin, että peltojen kasvukunnosta tingitään ensin. Keto entinen, mutta keko kapenee, paine ostorehun käyttöön kasvaa ja kannattavuudelle voi sanoa hei hei. Siinä kun muutaman kesän ajelee mitättömiä heinätupsuja raskaalla kalustolla ja sen kuluilla, niin aivot valaistuu.

Rakennuskanta, koneet, tiet, ojitukset, kaikki nielee investointeja. Jätähän viideksi vuodeksi retuperälle....

Mutta mutta. Tähän on maatalous OHJATTU. Eivät nämä ongelmat syntyneet suinkaan synnyttämättä. Maatalous on elinkeino, jonka -ohjaaminen- on ollut EUn tiukinta ydintekemistä.

Näin siinä käy. Korvaavia kone- ja rakennusinvestointeja pitäisi pystyä säännöllisin väliajoin tekemään.

Käyttöpääoman lopahtaessa alkaa itseään ruokkiva syvenevä kierre, jonka oikaisu on todella haasteellista, ellei tuottajahintoihin tule kohennusta.

Käy kuten @baikal kuvasi. Ensin tingitään pellon perusparannus menoista. Kalkitus tarvitaan noin viiden vuoden välein, 5 tn/ha, eipä ole ilmaista sekään.
Piiriojia joudutaan avaamaan maalajista hieman riippuen noin viiden vuoden välein. Salaojatkaan eivät ole huoltotöistä vapaita. Näistä on helpoin lähteä tinkimään, mutta pellon tuotto kärsii ja pää silläkin säästöpolitiikalla on vetävän kädessä nopeasti.

Koneita ei ole vara ajoissa uusia eikä välttämättä edes kunnolla huoltaa. Vedellään jesaria ja rautalankaa, jospa kestäis vielä tämän sadonkorjuun.
Yleensä ei kestä.

Syöksykierrettä syventää edelleen korvausinvestointien / poistomassan pienuus sekä sitä kautta maatalouden nettovarallisuuden puute, joka kiristää verotusta. Näissä tapauksissa velkamäärä yleensä on iso ja sekin pienentää maatalouden nettovarallisuutta tai se voi jäädä jopa negatiiviseksi. Jos laskennallista nettovarallisuutta ei jää, maatalouden verot maksetaan kaikki progressiivisena ansiotulon verona.

Maatalouden edellisen vuoden nettovarallisuuden määrällä on siis veroteknistä merkitystä. Edellisen vuoden nettovarallisuuden perusteella voidaan verotusvuonna itse vaikuttaa tietyissä rajoissa, minkä suuruinen %-osuus siitä käytetään pääomatulo osuuden laskentaan. Valinta on joko 10% tai jaettava yritystulo on kokonaan ansiotuloa. Verotettavan tulon ollessa suuri, olisi luonnollisesti edullista ottaa osa tulosta verotettavaksi pääomatulona. Jos laskennallista nettovarallisuutta ei ole lainkaan ja tulon määrä suuri, joka eurosta maksetaan veroja ansiotulon veroprosentilla. Joka voi isoissa verotettavissa tuloissa olla paljonkin suurempi, kuin pääomatulon veroprosentti. (Maatilan iso verotettava tulo ei siis ole yhtäläisyysmerkki viljelijäperheen elämiseen käytettävissä oleville tuloille.)

Näistä syistä johtuen useimmat kuilun partaalla hoippuvat tilat maksavat veroja todella paljon. Pelkkä verotettavan tulon määrä ei kerro vielä tilan taloudesta/maksuvalmiudesta yhtään mitään. Verotettavasta tulosta maksetaan ensin verot, lyhennetään lainat ja hups, usein ollaankin tilanteessa, että elämiseen ei jää mitään.
Olen nähnyt tapauksia, että maatilan verotettava tulo on suuri, vaikkapa 100.000 euroa ja alle minuutin kynä/paperi/laskin menetelmällä selviää, että eläminen on rahoitettava jotain muuta kautta. (Metsä ja/tai puolison palkkatyö jne. tai kiristettävä vyötä.)

Jatkuvassa rahapulassa ostopanoksien kausihinnoittelua ei pystytä käyttämään hyväksi. Lannoitteet pitäisi pystyä ostamaan heinäkuussa seuraavalle vuodelle, silloin ne ovat kausihinnoittelun halvimmalla portaalla. Moni ei pysty. Ostetaan ne juuri ennen kevättöitä ja maksetaan selvästi enemmän.
(Kausihinnoittelu virallisesti poistettiin 2008, käytännössä se ei hävinnyt mihinkään.)

Jatkuva likvidien varojen puute aiheuttaa sitten pitkässä juoksussa ongelmia henkisellä puolen / jaksamisen suhteen ja paketti alkaakin olla valmis.

Niin, mikäpä siinä lie sitten se pohjimmainen agenda, sitä voi jokainen miettiä. Ei tämä ole pelkäästään Euroopan ongelma, samat maatalouden kannattavuus probleemat näyttää olevan laajemmaltikin pinnalla. Kansalle halpaa ruokaa sekä sirkushuveja. Jos historiaa katsellaan hieman taaksepäin, lieneeköhän mikään muuttunut?

Edit: kirjoitusvirheitä ja yritetty saada verotustekninen osuus helpommin ymmärrettävään muotoon
 
Viimeksi muokattu:
Olikos se "kokoomuksen" Juhana Vartiainen joka ei oikein tykännyt siitä että Suomessa on näin paljon perheiden omistamia maatiloja. Pitäisi saada suuryrityksiä ja rahastoja tilalle jos oikein ymmärsin

Hänestä ei ota selkoa. Siirtyikö hän kokoomukseen siksi että saisi sitä sabotoitua.
 
Back
Top