EU haluaa kipeästi muuttaa viljelijöiden ikärakennetta – nuorten farmarien määrä Euroopassa hälyttävän alhainen
Politiikka19:00
ZUIDWOLDE Maria Pohjala
Viljelijöiden keski-ikä unionissa on 55 vuotta. Nuoret siirtyvät maatiloilta kaupunkeihin.
JUHA ROININEN / EUP-IMAGES
Iris Bouwers auttaa vanhempiaan tilalla muutamana päivänä viikossa. Muut päivät hän reissaa Brysselissä luottamustehtävissä tai opiskelukaupungissaan Drontenissa.
Nuorten, alle 44-vuotiaiden viljelijöiden määrä EU:ssa on vähentynyt kymmenessä vuodessa lähes miljoonalla. Nyt heitä on 2,3 miljoonaa, unionin tilastot paljastavat.
Uuden EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (cap) tavoitteena on saada enemmän nuoria maatiloille.
Nuorten viljelijöiden puolesta taistelee Brysselissä toimiva Euroopan nuorten tuottajien järjestön (Ceja), joka ajaa ahkerasti kantojaan tulevaan cap-uudistukseen.
Cejan tuore varapuheenjohtaja, alankomaalaistilallinen
Iris Bouwers kurmuttaa nykyistä politiikkaa, joka on vain pahentanut viljelijöiden jo entisestään iäkästä ikärakennetta.
”Viimeisin cap on johtanut tähän tilanteeseen, jossa kovasta työstä ei makseta tarpeeksi ja viljelijöillä on elintarvikeketjussa liian vähän neuvotteluvaltaa. Mielikuvien maanviljelystä olisi muututtava nopeasti. Poliittinen apu siihen on todella tarpeen”, Bouwers sanoo.
Ceja on linjannut, että eläkkeensaajat voitaisiin rajata kokonaan maataloustukien ulkopuolelle. Viljelijän olisi siten valittava, nostaisiko hän ennemmin eläkettä vai maataloustukea.
Uudessa cap-politiikassa on Bouwersin mielestä määriteltävä viljelijät, jotka ovat aktiivisia. Siten tuet kohdentuisivat oikeudenmukaisemmin.
Lisäksi yli kaksi prosenttia maataloustuista tulisi myöntää suoraan nuorille.
Alle nelikymppiset ovat Bouwersin mukaan niitä, jotka lisäävät alan kilpailukykyä. He ovat usein koulutettuja ja halukkaita uudistamaan.
”Nuoret farmarit tarvitsevat nykyistä enemmän taloudellista tukea päästäkseen mukaan maatalouteen ja maaseudun kehittämiseen. Nuoret ovat valmiita joustamaan, mutta jos sukupolvenvaihdosta tai investointeja ei helpoteta, heiltä puuttuvat työkalut toimia taloudellisesti kannattavina yrittäjinä.”
”Monelle tilan haltuun ottaminen on toki alussa haaste niin rahallisesti kuin taitojenkin puolesta. Taidot kyllä kehittyvät, kun vaan on motivaatiota”, Bouwers peräänkuuluttaa.
Uuden cap-politiikan suurin myllerrys on siirtää päätäntävaltaa jäsenmaille nykyistä enemmän. EU määrittäisi tavoitteet, joihin kunkin jäsenmaan olisi päästävä.
Se, miten komission määrittämiin tavoitteisiin päästään, on kunkin jäsenmaan omassa päätäntävallassa. Kaikille jäsenmaille ikärakenteen muuttaminen ei tule olemaan helppoa.
Esimerkiksi Alankomaat on yksi niistä EU-maista, jossa viljelijät vanhenevat.
Vastuun siirtämisessä Brysselistä jäsenmaille piilee Bouwersin mielestä useita haasteita.
”Joskus joustavuus ei ole hyvä asia. Kansallisilla hallituksilla voi olla populistia ajatusmalleja, joilla ei ole mitään tekemistä maatalouden kanssa. Siksi politiikkaa pitäisi tehdä lähtökohtaisesti Brysselissä eikä jäsenmaissa.”
Komissio on nostanut myös ympäristökysymykset uuden maatalouspolitiikan keskiöön. Jäsenmaiden tulee jatkossa varmistaa, että maatalous Euroopassa on entistä ympäristö- ja ilmastoystävällisempää.
”Vaikka ympäristökysymykset ovat tärkeitä, ne eivät saisi syödä nuorten viljelijöiden tuloja. Budjetista puhuttaessa kaksi merkittävää asiaa, nuoret ja ympäristö, eivät saisi olla joko-tai”, Bouwers muistuttaa.
Suomessa viljelijöiden ikärakenne on monia muita maita lohdullisempi. Viljelijöiden keski-ikä on 52 vuotta.
Vaikka tukipolitiikalla on vaikutuksensa viljelijöiden nuoreen ikään, myös Suomessa kannustimet ovat vähenemään päin.
Luopumistuki päättyy tänä vuonna ja aloitustuen ehtoja tiukennettiin pari vuotta sitten.
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/artikkeli-1.225002
Brysselissäkin näköjään herätty ongelmaan, mistä tälläkin foorumilla on jo aikaisemmin keskusteltu.
Pellot eivät lopu, mutta viljelijät loppuu.
Jotta alalle hakeutuisi riittävästi jatkajia, tulisi lähtökohtana luonnollisesti olla se, että työstä saa myös toimeentulon.
Tällä hetkellä on liian tiukkaa kaikilla tuotantosuunnilla.
Hillitöntä byrokratiaa tulisi myös purkaa.
Cejan ajama ajatus eläkkeen saajien tiputtamisesta tukien ulkopuolelle olisi hyvä uudistus. Jäähdyttelijät ja näennäisviljelijät eivät tukia tarvitse.
Näinhän oli tilanne meillä useita vuosia Eu:hun liittymisen jälkeen, ilmeisesti Suomen linja oli väärä Eu:n mielestä ja nykyään eläke ei meilläkään estä tukien saamista. Väistämättä iän karttuessa työkyky alenee, koneita ei enää uusita ja viljely menee mahdollisimman vähällä vaivalla suoritettavaksi puuhasteluksi, jonka päätarkoitus on tukien nostaminen, ei elintarvikkeiden tuotanto. Ei aina, mutta melko usein näkyy menevän.
Suomessakin viljelijöiden keski-ikä on 52 vuotta. Aloittaessani viljelijänä, 55-vuotiaana oli mahdollista päästä maataloudesta varhaiseläkkeelle, jos tila myytiin jatkajalle. Eläkkeet eivät tosin tyypillisesti olleet isoja. Nykyään luopumistuki on poistettu. Vanhuuseläke 65-vuotiaana. Eläkkeen suuruus viljelijän uran jälkeen riippuu nykyäänkin täysin siitä, paljonko viljelijä maksaa työvuosinaan omia eläkemaksujaan sisään.
Kun ajattelen näitä lähiseutuja ja miten tiloille on tulossa jatkajia, eipä oikeasti hyvältä näytä.
(Tuokin oli liian lievä muotoilu, jos ajatellaan tilannetta 15 vuotta eteenpäin, tilanne on lähinnä pelottava. Kysymys on kuitenkin niin perustavan laatuisesta jutusta kuin jokapäiväisestä ravinnosta ja sen riittävyydestä.)