Suuri maatalouskeskustelu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja H.A
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
viimevuotisesta kuivaheinä pikkupaalista saa maksaa 5 euroa kappale tääläpäin

Kuulostaa ihan nasakalta hinnalta, jos paali painaa jonkun 8-12:kin kiloa....

Minkälainen lienee tämä hevonheinäuskonto tänään? Tunsin ammoin pitkän linjan hevosihmisiä, ei kulmahousuja siis, ja tällä perheellä oli selkeä käsitys heinän laadusta. Sekalaista niittyheinää saivat hevot kesät ja talvet. Ja väittivät, että sillä tavoin kevyellä työllä olevat hevot pysyvät terveenä. Myönsivät, että ravihevot on asia erikseen.

Tämä perheen wanhin väitti, että hevonen ei -kykene- ottamaan irti voimakkaasta viljelyheinästä niitä asioita ja aineita, mitä heinä sisältää. Väitti, että hauevö vuoden sopeutuminen -karumpaan- korsirehuun on muokannut hevon ruoansulatuksesta sellaisen kuin se on. Ja kuulemma muutama tuhat vuotta asian muuttuminen vaatii, jos luontuu sittenkään.

Niitty ym. villit kasvit sisältävät huonommin ravinteita, mutta ne olisivat hänen mukaansa muodossa, jossa hevonen ne pystyy hyödyntämään ja suolisto vetää humppasee ongelmitta tavaran läpi.

Hän näytti esimerkin naapuritallilla. Siellä hevot syödä környsivät puhdasta timoteita ja munkit olivat hänen mukaansa täynnä sulamatonta ravintoa, vihreitä kuulia, kun hänen hevot tehdä rykivät lähes ruskeita. Sitten hän osoitti eroja karvoituksessa ja mahan -täyteydestä-, väitti, että sulamatonta ja hyödyntämätöntä timoteita oli suoli pullollaan.

En lähde tästä väittämään, ei todentotta ole sellaista tietoa aiheesta, jotta voisin sanoa juuta tai jaata.

Olen toki joskus erittäin epätieteellisesti pohtinut eläinten ravitsemusta siinä ihmisen hoidossa. Hiukan epäilen, että ylihän me vedellään huolella.
 
Hevonheinät on nykypäivänä sellasta rakettitiedettä ettei uskoiskaan. Akat vaatii analyysin tulostettuna tallinseinälle (mitään siitä ei kyllä ymmärretä..), valkuainen heinässä on saatanasta, sokeri heinässä samoin. Sitten syötetään pussista melassia ja soijaa.

Paras näille munkin alkuperäiskäntyille olisi joku luonnonniityltä tehty köyhänsorttinen sekametelisoppa. Sitä vaan ei saa mistään. Siis homeettomana, pöllyämättömänä, esikuivattuna muovissa. Muovissa siksi koska yleensä suomessa pelkästään vaan sataa ja ilman latokuivuria.. Tiedätte tuloksen. Viimeistään marraskuussa käsissä on kurpitsapenkinkatetta.

Tahtoo tuo hyvin hoidettu, timoteipitoinen lannoitettu heinä olemaan turhan tömäkkää näille mun hevoille (suomenhevonen, eestinhevonenvja vuonohevonen), ovat jalostuneet elämään enimmäkseen pettua ja jäkälää järsimällä, liian hyvä ruoka tekee niillekin elintasosairauksia (kaviokuume, metabolia ym). Aika tarkka saa olla näitä syöttäessä. Ravurit ja siitostammat on tietysti asia eriksensä.

Jos taas yrittää tarjoilla yhtään kortista, ne käyttävät sen kuivikkeena. Jos pöllyää, hajoaa keuhkot. Ähkyn ja vatsahaavan ne saa jokatapauksessa.

Mä olen kyllä myös vähän sellanen vanhanaikainen ruokkija. Mahdollisimman yksinkertaista. Siis lehmille, hevosille ja vuohille. Heinää, kivennäisiä, suolaa, talvella kerppuja ja elukasta riippuen viljaa.

Mutta joo, heinäkysymys on sellanen mikä kannattaa heittää tiskiin silloin kun haluaa heppakerhon pikkujoulujen huipentuvan käsirysyyn.
 
Kuulostaa ihan nasakalta hinnalta, jos paali painaa jonkun 8-12:kin kiloa....

Minkälainen lienee tämä hevonheinäuskonto tänään? Tunsin ammoin pitkän linjan hevosihmisiä, ei kulmahousuja siis, ja tällä perheellä oli selkeä käsitys heinän laadusta. Sekalaista niittyheinää saivat hevot kesät ja talvet. Ja väittivät, että sillä tavoin kevyellä työllä olevat hevot pysyvät terveenä. Myönsivät, että ravihevot on asia erikseen.

Tämä perheen wanhin väitti, että hevonen ei -kykene- ottamaan irti voimakkaasta viljelyheinästä niitä asioita ja aineita, mitä heinä sisältää. Väitti, että hauevö vuoden sopeutuminen -karumpaan- korsirehuun on muokannut hevon ruoansulatuksesta sellaisen kuin se on. Ja kuulemma muutama tuhat vuotta asian muuttuminen vaatii, jos luontuu sittenkään.

Niitty ym. villit kasvit sisältävät huonommin ravinteita, mutta ne olisivat hänen mukaansa muodossa, jossa hevonen ne pystyy hyödyntämään ja suolisto vetää humppasee ongelmitta tavaran läpi.

Hän näytti esimerkin naapuritallilla. Siellä hevot syödä környsivät puhdasta timoteita ja munkit olivat hänen mukaansa täynnä sulamatonta ravintoa, vihreitä kuulia, kun hänen hevot tehdä rykivät lähes ruskeita. Sitten hän osoitti eroja karvoituksessa ja mahan -täyteydestä-, väitti, että sulamatonta ja hyödyntämätöntä timoteita oli suoli pullollaan.

En lähde tästä väittämään, ei todentotta ole sellaista tietoa aiheesta, jotta voisin sanoa juuta tai jaata.

Olen toki joskus erittäin epätieteellisesti pohtinut eläinten ravitsemusta siinä ihmisen hoidossa. Hiukan epäilen, että ylihän me vedellään huolella.
Muutama tuttu heinänmyyjä on sanonut että kyllä hevosten kanssa heinähommat onnistuisi mutta ne hevosenomistajat on ihan mahdottomia nykyään että aika kovat on vaatimukset. Lähipiirissä olevalla karjatilalta ovat lihanaudat syöneet vuosien varrella varmaan kymmeniä kuormia hevosille tai niiden omistajille kelpaamattomia pyöröpaaleja, muovilla ja ilman.. Saapa nähdä miten on tulevana talvena?
 
Jos jollakin heinähatulla on moiseen aikaan niin haluaisin tietää, että missä järjestyksessä minkä rehun tahi hivenmineraalin kimppuun tietty elukka menee ensin. Oma teoreema aiheesta on että eläinkunta on ihmistä fiksumpi, että se tietää tasan tarkkaan mistä ruoka-aineesta milloinkin on pula. Vähän kuin ihminen esim. vettä jonoon, mutta tällä hetkellä asia ei ole ihan näin vaan saatetaan alkaa syömään janoon (ja sitten ihmetellään miksi keskivartalon ympärysmitta kasvaa >5cm kuukausivauhtia. Eli toisin sanoen, mitään rehumixejä välttämättä tarvitse pakottaa ellei se ravinne ole syömäkelpoista.
 
Jep. Heppatädit on ihan oma lajinsa. Mitäpä sen mussukkaponin eteen ei tekis (miehen tai isukin lompsalla).
Heppatädeistä on muutamia alalajeja. On niitä city-sellaisia. Tonnin tallivuokra ja kymppitonnien koni. Hevonen seisoo peiteltynä karsinassa ettei likaannu, jos ratsastetaan, se tapahtuu kultahippugeopadpohjaisessa maneesissa.

On myös niitä luomusellaisia. Teurasautosta kaivettu, loppuunpiesty vanha takkuinen raaskuhevonen seisoo mutapelossa kesät talvet toivoen eutanasiaa. Naapurin vanha-isäntä tarjosi sille evääksi heiltä latoon unohtuneet paalit (karja lähti talosta 60-luvulla mutta kyllä ne ihan hyviä on), tämän tädin hevosharrastus loppuu eläinsuojeluilmoitukseen.

Sitten on kaikkea siltä väliltä. Olen vuosien varrella kuunnellut joitain tunteja heinäntoimittajani tilitystä aiheesta. Kyllä se vaan karu totuus on että liian moni hevosharrastaja on joko helvetin hankala tai maksukyvytön. Mulle muuten sama mutta käy ihan ymmärrettävästä syystä heinäntekijät vähiin.

Ennen kuin kukaan hermostuu ja ilmoittaa heppatätiensuojeluyhdistykselle ja syyttää vihapuheesta, on syytä todeta että kuulun itsekin tähän mainetta niittäneeseen harrastelijaporukkaan.

Heinämiesten lisäksi myös lääkäreiden keskuudessa ko. Porukan maine on melkoinen. Ei kirurgi edes hätkähtänyt kun iloitsin että pystyn vähän jo ratsastelemaankin vaikka koipi onkin poikki.
 
Jep. Heppatädit on ihan oma lajinsa. Mitäpä sen mussukkaponin eteen ei tekis (miehen tai isukin lompsalla).
Heppatädeistä on muutamia alalajeja. On niitä city-sellaisia. Tonnin tallivuokra ja kymppitonnien koni. Hevonen seisoo peiteltynä karsinassa ettei likaannu, jos ratsastetaan, se tapahtuu kultahippugeopadpohjaisessa maneesissa.

On myös niitä luomusellaisia. Teurasautosta kaivettu, loppuunpiesty vanha takkuinen raaskuhevonen seisoo mutapelossa kesät talvet toivoen eutanasiaa. Naapurin vanha-isäntä tarjosi sille evääksi heiltä latoon unohtuneet paalit (karja lähti talosta 60-luvulla mutta kyllä ne ihan hyviä on), tämän tädin hevosharrastus loppuu eläinsuojeluilmoitukseen.

Sitten on kaikkea siltä väliltä. Olen vuosien varrella kuunnellut joitain tunteja heinäntoimittajani tilitystä aiheesta. Kyllä se vaan karu totuus on että liian moni hevosharrastaja on joko helvetin hankala tai maksukyvytön. Mulle muuten sama mutta käy ihan ymmärrettävästä syystä heinäntekijät vähiin.

Ennen kuin kukaan hermostuu ja ilmoittaa heppatätiensuojeluyhdistykselle ja syyttää vihapuheesta, on syytä todeta että kuulun itsekin tähän mainetta niittäneeseen harrastelijaporukkaan.

Heinämiesten lisäksi myös lääkäreiden keskuudessa ko. Porukan maine on melkoinen. Ei kirurgi edes hätkähtänyt kun iloitsin että pystyn vähän jo ratsastelemaankin vaikka koipi onkin poikki.
Joo tuo krooninen rahapula/ maksukyvyttömyys kuuluu usein näitä hevosharrastajia usein piinaavan. Oli sitten kyse kuivikepurun, tiesoran tai jonkun työhomman maksamisesta
 
Mun on pakko tunnustaa etten ole edes maistanut noita korvikkeita. Ehkä pitäisi, tai sitten ei. Ehkä pitäydyn nykyisessä.

Näitä vegaanikeskusteluita kun aina tuppaa leimaamaan se syyllistäminen. Kaikki lihansyönti on saatanasta. Meillä kasvaa tallissa lihakaneja. Ne ruokitaan ja hoidetaan syntymästä lautaselle asian mukaisesti. Saavat heinää, viljaa ja vihreetä. Kasvavat isoissa tiloissa porukassa teurastukseen asti. Kesällä ulkotarhoissa nurtsilla. Mä väitän että se on lähiruokaa parhaimmillaan. Mut ei, heti joku on vänkäämässä että lihan kasvatus aiheuttaa ilmastonmuutoksen. Kannattaa sen sijaan syödä lasivillassa keinovalolla kasvatettua tomaattia.

Nää vaan aina tuppaa menemään tunteisiin nää vegaanikeskustelut. Niin kauan kun on varaa tai halua imeä punavuorelaiskahvilassa vihersmoothieita tai käydä hallista ostamassa papaijaa tammikuussa, on helppo syyllistää.

Sitten kun loppuu raha tai smoothieita ei saa kaupasta, kelpaakin enon kannan kaskinauris, vaikka se vähän pierettääkin.

 
Johtuneekohan alan yleisestä kannattamattomuudesta. Sikäli mikäli ei harrasta vanhalla rahalla, rakennusfirmojen lahjuksilla tai maatalouden sivuelinkeinona niin ei vaan kannata.

Hevoskauppa on ihan jäissä, hevoskasvatus kannattaa vielä huonommin (varsoja, edes superhyviä ei saa kaupaksi edes tekokustannuksilla). Kun kansa köyhtyy, harrastuksesta tingitään jolloin ratsastuskoululta katoaa maksavat asiakkaat (ruokittavat ja kuivitettavat hevoset ei katoa). Täysihoitotalleilla iso ongelma on maksamattomat vuokrat. Hevosen omistajalta jää vuokrat piikkiin, hevosta ei saa myytyä, tallin omistaja ei voi kiikuttaa konia teuraalle ja eläinsuojelulaki velvoittaa hoitamaan sen vaikka vuokrat olisi rästissä.

Kaikki kallistuu, sähkö, heinä, kuivikkeet, asiakkaat vaatii maneesia ja hiekkatarhoja. Ratsastuskentän pintahiekan uusiminen maksaa tuhansia. Silti tallivuokraa ei voi nostaa kun kympin vuodessa, muuten katoaa asiakkaat.

Kun talliyritys on tehnyt vuosia parhaimmillaan nollatuloksella (yleensä miinuksella), lomittajaan ei ole oikeutta, puolet asiakkaista ei maksa vuokraa (tässä vaiheessa yleensä se mieskin lähtee).. Jos ei raaski laittaa tässä kohtaa lappua luukulle, jää ne heinät ja sorat maksamatta.

Yleensä nää on niitä lapsuuden haaveita nää omat heppatallit. Uskonto kymppi, matikka neljä.

Mulla on vaan omia. Yhtään vuokralaista en ota. Siitostamma on tyhjänä. Valmentamassa käyn lähinnä hyväntekeväisyyttäni ja ratsutan kahvipalkalla (ja sillä että ratsutettavan omistaja vahtii mun lapsia sen aikaa). Elantoa tästä en halua. Vatsahaavan saa vähemmälläkin.
 
Pakko laittaa vähän huumoria väliin. Kuvassa tärpäkkä heppatäti aivan tosissaan ja totisena nylpyttää menemään metrin korkealla ponilla. Työkoneiden arvonta, toisilla miljoona kilpurit, mulla pikkuperkele mikä linkosi lapset kanveesiin.
 

Liitteet

  • image.jpg
    image.jpg
    42.2 KB · Luettu: 32
Olen kerran vetänyt tölttiä pitkin Vierumäen männiköitä...veikkaisin että ensimmäisen ja viimeisen kerran...
Vähän sama täälä,että kerran vaimo huijasi mukaan ja sitten mentiin tölttiä niin, että lopulta satula oli jo hyvin vinossa ja pidin epätoivoisesti satulanupista kiinni ja pelkäsin. Käynti oli ihan leppoisaa.
 
Meillä kävi niin että 20vuotta sitten sovittiin että kun mä luen metsästyskortin, mies kiipeää hevosen selkään. Näin tehtiin. Mulla useammin haulikko kädessä kun mies ratsailla. Eikä mitään issikkarytkytystä vaan ihan tavallinen suomenhevonen.

Mä saan hiertymiä (tiedätte kyllä minne) kun vaan ajattelen jotain islanninhevosvaellusta.
 
Mustialan opintojen kautta tuli tutustuttua puhtaasti ammatillisessa mielessä myös hevosagrologi puolen naisiin, mutta yksikään ei kyllä hevosen selkään saanut nousemaan. Moottoripyörän kanssa on hengenlähtö lähellä silloin tällöin, mutta hevoset katsovat minua kuin jyrsijää joka pitää talloa :LOL:
 
Johtuneekohan alan yleisestä kannattamattomuudesta. Sikäli mikäli ei harrasta vanhalla rahalla, rakennusfirmojen lahjuksilla tai maatalouden sivuelinkeinona niin ei vaan kannata.

Hevoskauppa on ihan jäissä, hevoskasvatus kannattaa vielä huonommin (varsoja, edes superhyviä ei saa kaupaksi edes tekokustannuksilla). Kun kansa köyhtyy, harrastuksesta tingitään jolloin ratsastuskoululta katoaa maksavat asiakkaat (ruokittavat ja kuivitettavat hevoset ei katoa). Täysihoitotalleilla iso ongelma on maksamattomat vuokrat. Hevosen omistajalta jää vuokrat piikkiin, hevosta ei saa myytyä, tallin omistaja ei voi kiikuttaa konia teuraalle ja eläinsuojelulaki velvoittaa hoitamaan sen vaikka vuokrat olisi rästissä.

Kaikki kallistuu, sähkö, heinä, kuivikkeet, asiakkaat vaatii maneesia ja hiekkatarhoja. Ratsastuskentän pintahiekan uusiminen maksaa tuhansia. Silti tallivuokraa ei voi nostaa kun kympin vuodessa, muuten katoaa asiakkaat.

Kun talliyritys on tehnyt vuosia parhaimmillaan nollatuloksella (yleensä miinuksella), lomittajaan ei ole oikeutta, puolet asiakkaista ei maksa vuokraa (tässä vaiheessa yleensä se mieskin lähtee).. Jos ei raaski laittaa tässä kohtaa lappua luukulle, jää ne heinät ja sorat maksamatta.

Yleensä nää on niitä lapsuuden haaveita nää omat heppatallit. Uskonto kymppi, matikka neljä.

Mulla on vaan omia. Yhtään vuokralaista en ota. Siitostamma on tyhjänä. Valmentamassa käyn lähinnä hyväntekeväisyyttäni ja ratsutan kahvipalkalla (ja sillä että ratsutettavan omistaja vahtii mun lapsia sen aikaa). Elantoa tästä en halua. Vatsahaavan saa vähemmälläkin.

Sivusilmällä seurannut erästä paikallista "hevoshenkilöä", joka ei tietääkseni ole päivääkään ollut "työelämässä" ja on pitänyt talleja ainakin 25 vuotta.
Mitään kummoista yleisöryntäystä en ole näkynyt ja hevosia on kuitenkin ainakin yhden käden sormien verran.
Lantikalla ajellaan ja rakennukset on siistissä kunnossa...ilmeisesti nämä eläimet on niitä nahkaspeedway-laitteita, jotka juoksee rahaa kotiin..

Hyvä jos harrastuksella elää..
 
Mutta mutta... Olin taas väärässä. Kas kun en tajunnut. Ravihomma on toinen juttu. Hyvät ravitreenarit elää. Hyvä ravuri on plussaa ja jos sellanen omaan talliin osuu, saattaa olla ihan positiivinen tulos.

Selviää kun seuraa temmeltääkö täti sänkipelolla selästä käsin vaiko hakkaako hiekkatiet paskaksi kärryillä.

Mä vaan harrastan näitä miinusmerkkisiä ratsuja tai wannabetyöhevosia
 
Mustialan opintojen kautta tuli tutustuttua puhtaasti ammatillisessa mielessä myös hevosagrologi puolen naisiin, mutta yksikään ei kyllä hevosen selkään saanut nousemaan. Moottoripyörän kanssa on hengenlähtö lähellä silloin tällöin, mutta hevoset katsovat minua kuin jyrsijää joka pitää talloa :LOL:

Kyllähän se on tiettyä viisautta pysyä erossa hevosnaisista.. Ja kai myös koiraharrastajasellaisista.

Edit: hevosagrologi, tutkinto kortistoon. Alalla pätevyyden määrittää vain ja ainoastaan näytöt. Yleisesti käsitys on hevosalan kouluista, että ne on vaan pitkittyneitä heppaleirejä niille jotka eivät keksineet muuta. Oikeat tekijät lähtee peruskoulun jälkeen eurooppaan oppimaan. Ei oppilaitoksiin dokaamaan kylän poikien corollan takapenkeille.
 
Kyllähän se on tiettyä viisautta pysyä erossa hevosnaisista.. Ja kai myös koiraharrastajasellaisista.

Edit: hevosagrologi, tutkinto kortistoon. Alalla pätevyyden määrittää vain ja ainoastaan näytöt. Yleisesti käsitys on hevosalan kouluista, että ne on vaan pitkittyneitä heppaleirejä niille jotka eivät keksineet muuta. Oikeat tekijät lähtee peruskoulun jälkeen eurooppaan oppimaan. Ei oppilaitoksiin dokaamaan kylän poikien corollan takapenkeille.
Muuten osittain samaa mieltä, mutta kyllä ne yleensä Volvojen ja mersujen takapenkillä istuivat, eivät corollien :cool: Kyllä niistä näki että harrastuksen maksaja oli haussa useimmilla. Mitä isompi tila...noh, mitä isompi paskakasa, sitä useampi kärpänen kimpussa. Jätettäköön siihen oma mielipiteeni heppatytöistä Agrologi piireissä.
 
Back
Top