Suuri maatalouskeskustelu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja H.A
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Perkeles. Tuo on itse asiassa se. Ei ole vissiin samassa opuksessa? Edit kun toimii: MIssään nimessä, sattuneesta syystä, ei ollut tarkoitus (hätäpäissään verbi unehtui) YK-tehtäviä "dissata".
Lienee alunperin ollut joko "Täyskäsi", "Ei voi olla totta!" tai "Me tulemme taas" -kokoelmissa, jotka olivat mummolassani. Maxi-Karista saattaisi löytyä, mutta olen vienyt sen koululle. Hyvä tapa perehtyä sotien jälkeisen Suomen sisäpoliittiseen historiaan.

Osa Karin piirroksista on erittäin osuvia vielä tänäkin päivänä, mutta joissakin se "parasta ennen" on jo mennyt. Mutta niin käy kaikille ja kaikelle.

Ja OT:tä tämä ei missään nimessä ole, sillä mummolani oli ja on edelleen aktiivinen maatila, jolla vietin lapsuuteni kesät maatöitä tehden. Oi niitä aikoja. Ensin poikasena isän mukana, kun maksettiin takaisin kunniavelkaa opintielle pääsemisestä. Sitten kesä ennen yläastetta - kesä ravintolakoulun aikana eli ikävuodet 13-21. Tosin asevelvollisuus katkaisi ikävästi putken. Silti kokemuksena intensiivisin oli tuo viimeinen kesä, kun erehdyin pistäytymään sukulaiskiertueella vielä juuri ennen koulun alkamista - rehuntekoaikaan.

Talon omat lapset olivat sopivasti estyneitä kun säilörehunteko alkoi ja tekokelit olivat päällä. Koulun alkuun oli neljä päivää ja toinen vuosi alkoi aamuvuorolla ravintolakoulun opetuskeittiössä klo 7.00. Siispä setämies ryhtyi ajamaan rehua itsepurkavaan ja minä levitin kuormat heinähangolla yksin ja poljin traktorilla välissä. Kolmen päivän rumban jälkeen hyppäsin iltahämärässä autoon ja ajoin 220 km kotiini, josta isä-ukko vei seuraavana päivänä päivänä 120 km päähän linja-autolle, josta reilu 300 km opiskelupaikkakunnalle.

Mutta eipä pörssi ollut ihan tyhjä opiskelemaan tullessa ja eikä tarvinnut baaritiskillä tai kebab-puljussa väistellä hitvettelijöitä.

Edit.
Aika kuvaavaa tuon ajan maataloudelle on, että täti tietenkin kävi navetalla ja setä oli lomalla rehua ajaessaan, eli navetalla toisena oli lomittaja.
 
Lienee alunperin ollut joko "Täyskäsi", "Ei voi olla totta!" tai "Me tulemme taas" -kokoelmissa, jotka olivat mummolassani. Maxi-Karista saattaisi löytyä, mutta olen vienyt sen koululle. Hyvä tapa perehtyä sotien jälkeisen Suomen sisäpoliittiseen historiaan.

Osa Karin piirroksista on erittäin osuvia vielä tänäkin päivänä, mutta joissakin se "parasta ennen" on jo mennyt. Mutta niin käy kaikille ja kaikelle.

Ja OT:tä tämä ei missään nimessä ole, sillä mummolani oli ja on edelleen aktiivinen maatila, jolla vietin lapsuuteni kesät maatöitä tehden. Oi niitä aikoja. Ensin poikasena isän mukana, kun maksettiin takaisin kunniavelkaa opintielle pääsemisestä. Sitten kesä ennen yläastetta - kesä ravintolakoulun aikana eli ikävuodet 13-21. Tosin asevelvollisuus katkaisi ikävästi putken. Silti kokemuksena intensiivisin oli tuo viimeinen kesä, kun erehdyin pistäytymään sukulaiskiertueella vielä juuri ennen koulun alkamista - rehuntekoaikaan.

Talon omat lapset olivat sopivasti estyneitä kun säilörehunteko alkoi ja tekokelit olivat päällä. Koulun alkuun oli neljä päivää ja toinen vuosi alkoi aamuvuorolla ravintolakoulun opetuskeittiössä klo 7.00. Siispä setämies ryhtyi ajamaan rehua itsepurkavaan ja minä levitin kuormat heinähangolla yksin ja poljin traktorilla välissä. Kolmen päivän rumban jälkeen hyppäsin iltahämärässä autoon ja ajoin 220 km kotiini, josta isä-ukko vei seuraavana päivänä päivänä 120 km päähän linja-autolle, josta reilu 300 km opiskelupaikkakunnalle.

Mutta eipä pörssi ollut ihan tyhjä opiskelemaan tullessa ja eikä tarvinnut baaritiskillä tai kebab-puljussa väistellä hitvettelijöitä.

Edit.
Aika kuvaavaa tuon ajan maataloudelle on, että täti tietenkin kävi navetalla ja setä oli lomalla rehua ajaessaan, eli navetalla toisena oli lomittaja.
Lakki. Päästä.
 
Aika kuvaavaa tuon ajan maataloudelle on, että täti tietenkin kävi navetalla ja setä oli lomalla rehua ajaessaan, eli navetalla toisena oli lomittaja.

Joo, tuo oli -sitä aikaa-. Kunnissa oli erilaisilla statuksilla maatalouslomittajia pilvin pimein.
 
Lienee alunperin ollut joko "Täyskäsi", "Ei voi olla totta!" tai "Me tulemme taas" -kokoelmissa, jotka olivat mummolassani. Maxi-Karista saattaisi löytyä, mutta olen vienyt sen koululle. Hyvä tapa perehtyä sotien jälkeisen Suomen sisäpoliittiseen historiaan.

Osa Karin piirroksista on erittäin osuvia vielä tänäkin päivänä, mutta joissakin se "parasta ennen" on jo mennyt. Mutta niin käy kaikille ja kaikelle.

Ja OT:tä tämä ei missään nimessä ole, sillä mummolani oli ja on edelleen aktiivinen maatila, jolla vietin lapsuuteni kesät maatöitä tehden. Oi niitä aikoja. Ensin poikasena isän mukana, kun maksettiin takaisin kunniavelkaa opintielle pääsemisestä. Sitten kesä ennen yläastetta - kesä ravintolakoulun aikana eli ikävuodet 13-21. Tosin asevelvollisuus katkaisi ikävästi putken. Silti kokemuksena intensiivisin oli tuo viimeinen kesä, kun erehdyin pistäytymään sukulaiskiertueella vielä juuri ennen koulun alkamista - rehuntekoaikaan.

Talon omat lapset olivat sopivasti estyneitä kun säilörehunteko alkoi ja tekokelit olivat päällä. Koulun alkuun oli neljä päivää ja toinen vuosi alkoi aamuvuorolla ravintolakoulun opetuskeittiössä klo 7.00. Siispä setämies ryhtyi ajamaan rehua itsepurkavaan ja minä levitin kuormat heinähangolla yksin ja poljin traktorilla välissä. Kolmen päivän rumban jälkeen hyppäsin iltahämärässä autoon ja ajoin 220 km kotiini, josta isä-ukko vei seuraavana päivänä päivänä 120 km päähän linja-autolle, josta reilu 300 km opiskelupaikkakunnalle.

Mutta eipä pörssi ollut ihan tyhjä opiskelemaan tullessa ja eikä tarvinnut baaritiskillä tai kebab-puljussa väistellä hitvettelijöitä.

Edit.
Aika kuvaavaa tuon ajan maataloudelle on, että täti tietenkin kävi navetalla ja setä oli lomalla rehua ajaessaan, eli navetalla toisena oli lomittaja.
Voi noita aikoja,itse enoni luona nassikkana poljin vanhalla Zetorilla rehuaumaa,silppurina oli vanha Taarup,mekaaninen ohjaus joka tuli sivulasin aukosta,silppuria kiskottiin hyttiZetorilla,muistaakseni 5711 malli.
 
Heinät laitettiin seipäälle,hanko tuli tutuksi,seipäät ajettiin pellolle ja siten hanko olalle ja vanha apulantasäkki raahaukseen,säkissä tapit,kalakukkoa ja mehua eväänä,iltaisin sitten järvelle uimaan ja kyllä uni maittoi.
 
Tuon järven uimaranta oli erään tilan rannassa, uimakavereina oli usein tilan lehmät jotka tuli rannalle juomaan,ei haitannut liukumiinat kun käveltiin lehmien joukossa :)
 
Olen muuten ajanut juuri kaupasta tullutta, ihka uutta 178 Fergua :p Muovit oli vielä penkissä.
1538926933151.png
178:n valmistus päättyi -71, hieno peli, aikanaan iso ja tehokas traktori. Moottori on noissa kestävä Perkins. Multi-Power kulki tiellä tuon ajan vehkeeksi lujaa.
Suomi versiossa taisi olla jo 70-luvun puolella hytti. Askeettinen peltikoppi, mitään varsinaisia luxury ominaisuuksia ei noissa hyteissä tuolloin ollut.

(Paitsi Valmet 502:ssa, joka oli hyttinsä puolesta kilpailijoitaan rajusti edellä. 70-luvun alkupuolella tuli myös 502 markkinoille. Tasainen lattia, vaihdekepit sivulla, lämmityslaite sekä sen ajan traktoriksi ohjaamoltaan hiljainen. Mallisarjaa laajennettiin hiljalleen, 602, 702 ja 702 S, joka olikin jyry traktori moottoritehoiltaan, muistelen että satakunta kaakkia vai olikohan jopa vähän ylikin. Valmetille ominainen perän jollotus tiellä ei enää 502:ssa raastanut kuuloa niin kovin. Jos joku muistaa Valmet 500:sen, niin ei tämän päivän traktorikuskeista sen rattiin jonoa muodostuisi.. melu oli ohjaamossa jotakin uskomatonta.)
 
Aivan, hyvin se puhalsi.
Jossain myöhemmässä 605 mallissa oli jossain mallissa turbo, jonka hukkaportin ulahtelu kuului useamman kilometrin päähän. Kaasua löysätessä se ulahti.
Tiesi, milloin naapuri alkoi rehun tekoon.
Tuttu ääni meidänkin naapurista tuo 605:n ääni.. Myöskin eräs legendaarinen ääni on ollut Valmet 1203:n comprex-paineaaltoahtimen ujellus. Omana aikanaan tehokkain nelisylinteristen traktoreiden sarjassa, 110hepoa.
 
Eikös hytti tullut -69? Naapurin Fergu on -69 ja omistaja sanoi ostaneensa sen hytillisenä uutena. Palmu lukee hytin kilvessä.
Turvaohjaamo taisi tulla tuona vuonna pakolliseksi eli uutta traktoria ei saanut enää myydä kuin turvaohjaamolla varusteltuna. Askeettisia oli ne hytit, mutta olihan ne sääsuojana ja kestivät jopa kaataa traktorin. Jos kuski pysyi kyydissä, niin hytin periaatteessa piti pysyä läjässä ja kaadossakaan kuljettajalle ei käynyt pahempaa. On noilla tuon aikakauden traktoreilla tullut nuorena poikana ajeltua. Kaatanut en ole vielä kertaakaan, mutta parempi kun ei ala kehumaan. Kärrin kyllä.
 
Metelihän noissa on hirveä sisällä, tuo Palmu hytti on suoraan rungossa kiinni, ei välikumeja,uudemmista raktoreista kokemusta on vain 855 Valmetista,tukin ajoon joskus sellaista lainaan,vanhahan sekin jo on mutta tykkään ajaa sillä, metsäohjaamo kun on niin kuormaajan käyttö on helppoa.
 
Nestoria olen itsekin miettinyt, toisena vaihtoehtona on MF 590,ainakin Massikassa pelaa varaosien saanti, miten Zetoreissa? Joku isompi on saatava tuon nykyisen kaveriksi.
 
Ok,osien saanti ratkaisee paljon vanhojen koneiden kanssa pelatessa,merkeistä vain Belarus aiheuttaa pahoinvointia,kaikki muu käy mulle.
 
Back
Top