Lienee alunperin ollut joko "Täyskäsi", "Ei voi olla totta!" tai "Me tulemme taas" -kokoelmissa, jotka olivat mummolassani. Maxi-Karista saattaisi löytyä, mutta olen vienyt sen koululle. Hyvä tapa perehtyä sotien jälkeisen Suomen sisäpoliittiseen historiaan.Perkeles. Tuo on itse asiassa se. Ei ole vissiin samassa opuksessa? Edit kun toimii: MIssään nimessä, sattuneesta syystä, ei ollut tarkoitus (hätäpäissään verbi unehtui) YK-tehtäviä "dissata".
Osa Karin piirroksista on erittäin osuvia vielä tänäkin päivänä, mutta joissakin se "parasta ennen" on jo mennyt. Mutta niin käy kaikille ja kaikelle.
Ja OT:tä tämä ei missään nimessä ole, sillä mummolani oli ja on edelleen aktiivinen maatila, jolla vietin lapsuuteni kesät maatöitä tehden. Oi niitä aikoja. Ensin poikasena isän mukana, kun maksettiin takaisin kunniavelkaa opintielle pääsemisestä. Sitten kesä ennen yläastetta - kesä ravintolakoulun aikana eli ikävuodet 13-21. Tosin asevelvollisuus katkaisi ikävästi putken. Silti kokemuksena intensiivisin oli tuo viimeinen kesä, kun erehdyin pistäytymään sukulaiskiertueella vielä juuri ennen koulun alkamista - rehuntekoaikaan.
Talon omat lapset olivat sopivasti estyneitä kun säilörehunteko alkoi ja tekokelit olivat päällä. Koulun alkuun oli neljä päivää ja toinen vuosi alkoi aamuvuorolla ravintolakoulun opetuskeittiössä klo 7.00. Siispä setämies ryhtyi ajamaan rehua itsepurkavaan ja minä levitin kuormat heinähangolla yksin ja poljin traktorilla välissä. Kolmen päivän rumban jälkeen hyppäsin iltahämärässä autoon ja ajoin 220 km kotiini, josta isä-ukko vei seuraavana päivänä päivänä 120 km päähän linja-autolle, josta reilu 300 km opiskelupaikkakunnalle.
Mutta eipä pörssi ollut ihan tyhjä opiskelemaan tullessa ja eikä tarvinnut baaritiskillä tai kebab-puljussa väistellä hitvettelijöitä.
Edit.
Aika kuvaavaa tuon ajan maataloudelle on, että täti tietenkin kävi navetalla ja setä oli lomalla rehua ajaessaan, eli navetalla toisena oli lomittaja.