Suuri maatalouskeskustelu
- Viestiketjun aloittaja H.A
- Aloitus PVM
What the phuck did I just witness!!
Justin Case
Eversti
Pelastus o hyvä raktori 
Leaderwolf
Respected Leader
Oudolla tapaa.. Haluaisin yhtäkkiä palata ajassa taaksepäin. Nostalgiaa.
Leaderwolf
Respected Leader
Kyllähän siinä tarkkuussilppuriin selvä yhdennäköisyys on
Nyt taitaa mennä lainaukset oikein: Eli niittokuormain oli tämän ensimmäinen nimi ennenkuin vakiintui niittosilppuriksi
Leaderwolf
Respected Leader
Ulkoisesti tuollainen vanha niittosilppuri ei juuri eroa siitä mitä nykyään tarkkuussilppuriksi kutsutaan, vaikka taitaakin olla jiiäffän kehittämä nimi tuotteelle. Tosin omaa alaani on viljapuolen koneet joten en tiedä missä päin kutsutaan mitäkin milläkin yleisnimityksellä rehuvehkeissä
Paikallisia eroja varmaan onkin.. Kelasilppuri taitaa se kuvaavin nimi olla. Tämä ei silppua rehua niin pieneksi kuin tarkkuussilppuri. Ja tämä niittää myös itse kasvustoista. Tarkkuussilppuri taas ottaa rehun karheesta noukkimella ja siitä edelleen hakkurille jossa terät silppuavat rehun vastaterää vasten 10-30 mm silpuksi. Kelasilppurin silppu taas on 50-xxx mm pitkää.. Nykyään taitaa nuo kelasilppurit olla vain niittoruokinnassa käytössä, kun ei tuollainen pitkä silppu oikein toimi nykyisissä ruokintalaitteissa ja esikuivatun rehun teko ei onnistu tällä. Myöskin työleveydet näissä on aika pieniä (110-150cm) ja rehumassakin jää melko löysäksi. Jf ja Taarup oli näissä ne ulkolaiset merkit, kotimaisia oli Tuhti ja Varsta ainakin. Yksi kehitysaskel silppureissa olivat kaksoissilppurit joissa niitto tapahtui lautas- tai leiriöterillä ja rehu silputtiin kuten tarkkuussilppureilla rumpu- tai laikkahakkureilla. Merkkejä olivat se Jf ja Taarup ja suomalaisia Elho ja Junkkari. Nämä kotimaiset olivat lisenssikoneita Taarupista. Nykyisin vannotaan isojen tarkkuussilppurien nimeen joita vedetään +-200 hv traktoreilla tai ajettaviin tarkkuussilppureihin joissa tehoa on 400-600 hv. Että Tällainen katsaus rehuntekoon yllätyksenä ja pyytämättä..Ulkoisesti tuollainen vanha niittosilppuri ei juuri eroa siitä mitä nykyään tarkkuussilppuriksi kutsutaan, vaikka taitaakin olla jiiäffän kehittämä nimi tuotteelle. Tosin omaa alaani on viljapuolen koneet joten en tiedä missä päin kutsutaan mitäkin milläkin yleisnimityksellä rehuvehkeissä
Ikarus
Respected Leader
Savossa kelasilppuriksi. Toimintakuntoinen Varsta löytyy varastosta, rasvaa laakereihin ja rehun tekoon. Tainnut siinä jotain 25 vuotta seisoskella, paalain syrjäytti sen aikoinaan pois käytöstä. 5 ha sai 1.5 m kelasilppurillakin pitkässä päivässä siiloon, vaati tosin 2 kärryä ja ajotraktorin ajamaan kuormat pellolta siilolle.Ulkoisesti tuollainen vanha niittosilppuri ei juuri eroa siitä mitä nykyään tarkkuussilppuriksi kutsutaan, vaikka taitaakin olla jiiäffän kehittämä nimi tuotteelle. Tosin omaa alaani on viljapuolen koneet joten en tiedä missä päin kutsutaan mitäkin milläkin yleisnimityksellä rehuvehkeissä
Siilolla oli vielä 1 traktori hajottelemassa ja polkemassa kuormat.
Se oli aikoinaan mullistava keksintö, mutta aika ajoi ohi siitä.. Meilläkin kotipaikassa tuollainen ladossa, Tuhti vm 70. ”Kaukodäätö” tangolla ohjattiin torvea . Avotraktorissa hyvä, hytillisessä hankala. Ja itsepurkava Esa Värtsilä löytyy myös.
Ikarus
Respected Leader
Niiden kelasilppureiden myötä säilörehun valmistus pääsi kunnolla vauhtiin ja korjuualat kasvoi vuosi vuodelta.
Perinteisesti ennen tätä tehtiin pääosa heinäalasta kuivaksi heinäksi. 70-luvun puolivälissä 1.paalain, ''murtopultinkatkoja'' Welger. Hangoissa ylikuormitussuojana murtopultit, joita piti olla paalainkuskilla repullinen..
Homepölykeuhkojen vuosikymmen. Paalinkeräys oli raakaa hommaa, hangoilla kärriin ja vielä ladossa niiden asettelu pinoihin. Säilyivät vaihtelevalla menestyksellä. Monesta talosta loppui homepölykeuhkon takia karjanpito.
Heinää on kyllä poikasena tullut nostettua seipäällekin kuivamaan. Populaa vielä tuolloin maaseudulla oli ja työvoimaa heinätalkoisiin löytyi. Nyt jäisi heinät seivästämättä.
Viimeksi muokattu:
Meillä taisi olla selvästi kapeampi vekotin nettotyöleveydeltään.
Joo, paaliheinä toi taloihin homepölykeuhkot ja erilaisia ihottumia kysta kyllin. Pari talvea siinä pölyssä riitti monelle ja keuhkot sanoivat seis. Mitähän hevostalleilla sanottaisiin tänään siitä pölystä? En muistele nostalgialla sitä pölyn määrää, joka kehittyi paalien purkamisesta.
Ja olihan se heinäkuun helteillä melkoista tappohommaa, kun viikonkin oli ravannut pellolla hanko käsissä paaleja nostelemassa. Ei tarvinnut illalla aitassa miettiä, että mitähän tässä tekisi.
Meillä taas paalain oli ranskalainen Rievierre Casalis vuodesta 76. Sitäkin tehtiin Suomessa lisenssillä aikoinaan Värtsilä merkillä. Aito Casilis oli punainen, Värtsilä hailea oranssi. Toimiva kone muistaakseni, murtopultteja meni joskus ja sitoja temppuili välillä. Siinä oppi ajamaan hinattavaa konetta nivelakselia rikkomatta ja tekemään loivia käännöksiä. Varmaan kymmenen vanhana pääsi sitä ajamaan. PÄÄSI, ei joutunut.. Ja niitä paalikärryjä jo aikaisemmin. Silloin tiloilla oli sellaisia hommia aloitteleville kuskeille. Nykyään vähemmän. Kovapaalain oli varmasti se yksi tärkeä askel maatalouden koneellistamisessa, näkisin. @baikal in mainitsemat homeongelmat pölykeuhkoineen toki myönnän myös todeksi.
Ikarus
Respected Leader
Sanotaan, että aika kultaa muistot, mutta niiden pölyheinien jakamisen muistelun kultaamiseen ei ole vielä 40 vuotta riittänyt
Olihan ne toisinaan hyviäkin, mutta kun kuivaus tapahtui luokona ja kesät / kelit oli mitä oli niin olihan niitä heiniä laadullisesti moneen lähtöön.
Pöläytettiin navetalta pois lähtiessä heinät puolijuoksulla lehmien eteen ja kiireellä ulos.
Minulla on katon alla tallessa toimintakuntoinen kovapaalain, Welger sekin, viimeksi paalattu noin 10 v sitten laitumelta 50 paalia. Modernimpi versio kuin se pultinkatkoja, tällähän jo paalaili ihan huvikseen. Polakit ostaa käytettyjä kovapaalaimia, saisin siitä 3 k euroa, niiden maatalous on nyt samassa jamassa, kuin meillä oli 80-luvulla.
Viimeksi muokattu:
Tuota pölyongelmaa kun miettii niin oliko siinä kuinka paljon tietämättömyydestä johtuvaa homehtumista heinähommissa ja kuinka paljon sitä että oli vain huonoja heinäkesiä silloin? Homehan tuli siihen heinään myös liian aikaisen paalauksen myötä. Samahan tuli myöhemmin eteen meilläkin kun pyöröpaalit tehtiin liian tiukoiksi.Sanotaan, että aika kultaa muistot, mutta niiden pölyheinien jakamisen muistelun kultaamiseen ei ole vielä 40 vuotta riittänyt
Olihan ne toisinaan hyviäkin, mutta kun kuivaus tapahtui luokona ja kesät / kelit oli mitä oli niin olihan niitä heiniä laadullisesti moneen lähtöön.
Pöläytettiin navetalta pois lähtiessä heinät puolijuoksulla lehmien eteen ja kiireellä ulos.
Minulla on katon alla tallessa toimintakuntoinen kovapaalain, Welger sekin, viimeksi paalattu noin 10 v sitten laitumelta 50 paalia. Modernimpi versio kuin se pultinkatkoja, tällähän jo paalaili ihan huvikseen. Polakit ostaa käytettyjä kovapaalaimia, saisin siitä 3 k euroa, niiden maatalous on nyt samassa jamassa, kuin meillä oli 80-luvulla.
Ikarus
Respected Leader
Kiirettä, tietämättömyyttä ja huonoja kesiäkin. Naapurin vanha patu omasi kiireisen luonteen. Niiden heinät pölisi joka talvi, kun ne piti puolikuivina kiireellä paalata. Sitten kävikin niin, että tilan nuoren isännän piti homepölykeuhkon takia luopua karjasta.
Naapureita jeesattiin heinähommissa ja heinätalkoissa kun 15 kg:n heinäpaaluja viikon tai pari mätti, niin huhhuh.. ei vaan pysty kovin nostalgialla muistelemaan niitäkään hommia.
Ruoan osalta ”siitä ei pääse mihinkään, että lihan osuutta pitää vähentää”, Mykkänen toteaa. Tämä voi jatkossa johtaa esimerkiksi hiilijalanjälkeen perustuvaan ”ruokaveroon”, hän väläyttää.
”Pitäisikö valtion tehdä jotain ruokavaliolle? Aihe on aika lailla tabu. Mutta voi toki kysyä, miksi pidämme luonnollisena päästöjen mukaan verottamista liikenteessä, lämmössä ja sähkössä, mutta emme ruoassa? Olisiko arvioituun hiilijalanjälkeen perustuva ruokavero kuolinisku suomalaiselle eläintaloudelle”, Mykkänen pohtii.
”Ei välttämättä. Uskon, että suomalainen liha, maito ja muna pärjäisi kuljetusten ja kasvatustapojen avulla hiililaskennassa varsin hyvin brasilialaiseen verrattuna.”
Mykkänen toteaa itse syövänsä myös lihaa.
”Mutta olen kyllä alkanut suosia kasvisruokia kiihtyvästi ja alkanut tottua siihen. Ilmaston kannalta määrät ratkaisevat.”
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/26...aataa-rajusti-ministeri-kai-mykkanen-listaa-3
”Pitäisikö valtion tehdä jotain ruokavaliolle? Aihe on aika lailla tabu. Mutta voi toki kysyä, miksi pidämme luonnollisena päästöjen mukaan verottamista liikenteessä, lämmössä ja sähkössä, mutta emme ruoassa? Olisiko arvioituun hiilijalanjälkeen perustuva ruokavero kuolinisku suomalaiselle eläintaloudelle”, Mykkänen pohtii.
”Ei välttämättä. Uskon, että suomalainen liha, maito ja muna pärjäisi kuljetusten ja kasvatustapojen avulla hiililaskennassa varsin hyvin brasilialaiseen verrattuna.”
Mykkänen toteaa itse syövänsä myös lihaa.
”Mutta olen kyllä alkanut suosia kasvisruokia kiihtyvästi ja alkanut tottua siihen. Ilmaston kannalta määrät ratkaisevat.”
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/26...aataa-rajusti-ministeri-kai-mykkanen-listaa-3
Koska verotulot vähenevät niin valtion pitää säätää verotusta isommalle asteelle ja vähentää valtion kuluja. Valtio ei tietenkään tule eliminimoimaan itseään vapaaehtoisesti niin kaikenlaisia veroja tullaan keksimään ja myös keksitään "tieteelliset" tutkimustulokset tukemaan näitä veroja. Jahka saavat hiilidioksidiverot päälle niin tulevat keksimään tutkimustulokset, joiden perusteella hiilidioksidin määrä ei ole vähentynyt verotuksen myötä merkittävästi niin joutuvat laajentamaan kriteeristöä kattamaan myös ihmisten hengityksen kuvioon mukaan. Ruokavero on ihan hyvä lisä himmeliin; olemassaolovero olisi ehkäpä kaikkein yksinkertaisin niin voivat vähentää byrokratian määrää tuntuvasti ja samalla päästään lähemmäksi itse asian ydintä.