Riku Rantala: Miljoonan lentokilometrin jälkeen syyllistäminen ei enää pure ilmastorikoksiini – päättäjät, laittakaa minut ruotuun vaikka väkisin!
LUKUAIKA 4 MINUUTTIA
JAA:
35976
JULKAISTU 4 PÄIVÄÄ SITTEN.
Planeetan tuhoa ei voi enää estää vain henkilökohtaisilla valinnoilla. Nyt tarvitaan sodanajan johtajia, selkärankaa ja rinnan rottinkia. Poliitikot! Milloin nousette poteroistanne kyyristelemästä?
Olen pohjimmiltani laiska ja saamaton ihminen. Haluaisin pyörittää yrittäjän arkea autollani, lentää talvella lämpimään ja syödä lihaa aina surkeaan ja kivuliaaseen loppuuni saakka.
Jatkuva ilmastosyyllistäminen ei kohdallani toimi. Itsekeskeisyys, mukavuudenhalu ja saavutetuista eduista kiinnipitäminen ovat luullakseni myös lajityypillisiä ominaisuuksia. Sellainen vain olen – ja ymmärrän hyvin, miksi niin moni meistä on samanlainen.
Ilmastouhka on tähän asti ollut epämääräinen peikko. Se on ollut herätyskellon torkkutoiminto, jonka voi siirtää tuonnemmas, toisin kuin arkiset huolemme, kiireemme, nälkämme ja ahdistuksemme omasta ja perheen toimeentulosta.
Syntisäkkini on niin suuri, että luultavasti masentuisin, jos ajattelisin tätä yhtään tämän pidemmälle.
En enää jaksa enkä halua tietää, kuinka helvetin huono omatunto minulla pitäisi olla kaikista niistä kilometreistä, joita olemme Tunnan kanssa planeetan ympäri työmatkoillamme lentäneet. (En uskalla edes laskea, mutta luulen, että niitä on miljoona.)
Ihan rehellisesti arvioituna: syntisäkkini on niin suuri, että luultavasti masentuisin, jos ajattelisin tätä yhtään tämän pidemmälle. Siksi jokainen hiilijalanjälkilaskuri tai päästölupaus jää minulta tekemättä.
Olen vuosia yrittänyt perkele pysyä edes itse aloittamassamme lihattomassa lokakuussa! Mutta ei se helppoa ole. Olen lipsua heti ensimmäisessä primitiivisessä valintatilanteessa, kun lihatiski huutaa minua nimeltä, naapurin grillaama kassler sihisee kuin seireenien kutsu – tai mielikuvitukseni kaupan hyllyjen välissä vain loppuu.
Jokainen vegaani ansaitsisi mielestäni kunniamerkin, pitkän halauksen ja jatkuvan kannustuksen. Kunhan vain ensin lakkaisivat helvetti syyllistämästä minua! Vai syyllistävätkö he? Ihan sama,
minä syyllistyn ja he ovat siihen syypäitä. Saatanan paremmistolaiset!
Haluan vaikka sitten ilmastofasistisen hallituksen, jos muu ei auta!
Mutta se, mitä oikeasti haluan, vaadin ja tarvitsen, on seuraava:
Haluan, että minua paremmin ilmastonmuutokseen perehtyneet asiantuntijat ja valtaapitävät rajoittavat, sääntelevät ja verottavat tätä tuhoavaa toimintaani. Haluan, että minulle kerrotaan, kun tilanne on kestämätön. Haluan vahvan johtajan! Haluan vaikka sitten ilmastofasistisen hallituksen, jos muu ei auta!
En enää jaksaisi nykyistä poliittista vaikutustoimintaa, jossa rivien välistä syyllistäen ja sormea heristellen julkaistaan maailmanlopun raportteja, jotka eivät koskaan muutu konkreettisiksi laeiksi ja säännöiksi. Sen sijaan meille uskotellaan, että onkin meidän henkilökohtainen valintamme, tuhoutuuko planeetta vai ei.
Mielikuvissani maapallon tuhon vastainen rintama sijaitsee tanakasti kodin kierrätysastian, paskassa kelissä pyöräilyn ja kasvissosekeiton juoksuhaudoissa. Ne meistä, jotka pystyvät näihin henkilökohtaisiin uhrauksiin ja tekoihin, on jo käännytetty ja toimivat sen mukaisesti. Kunnia heille. Nyt pitäisi keskittyä meihin jääriin, jotka emme muuta tapojamme kuin äärimmäisestä pakosta!
Nyt pitäisi keskittyä meihin jääriin, jotka emme muuta tapojamme kuin äärimmäisestä pakosta!
IPCC:n uuden raportin kylmäävin fakta: jos tästä meinataan selvitä, tarvitaan niin isoja muutoksia, ettei ihmiskunta ole koskaan ennen sellaisia tehnyt. Ilmastonmuutos saadaan pidettyä 1,5 asteessa jos
nyt aletaan talkoisiin, ihan mottipäiseen urakkaan siis ja sassiin.
Me kaikki tiedämme, ettemme vain
voi jatkaa näin. Meillä kaikilla pitäisi olla täysi oikeus odottaa päättäjiltä, että he yksinkertaisesti tekevät mahdottomaksi tämän rikoksen tulevia sukupolvia kohtaan. Siitähän heille maksetaan!
Miksi olen jo kymmeniä vuosia ehtinyt erilaisissa laskusuhdanteissa kuulla päättäjiltä, miten nyt tarvitaan kipeitä ratkaisuja ja leikkauksia, jotka sattuvat kaikkiin – ja että ne on pakko tehdä? Silloin on kuitenkin ollut kyse lopulta vain taloudesta.
Meillä kaikilla pitäisi olla täysi oikeus odottaa päättäjiltä, että he yksinkertaisesti tekevät mahdottomaksi tämän rikoksen tulevia sukupolvia kohtaan.
Missä se
pakko nyt on? Missä ovat uudet lait, säännöt, käskyt, rajoitteet? Missä helvetissä ne suoraselkäiset kipeiden ratkaisujen valtiomiehet ja -naiset nyt luuraavat?
Minäpä kerron: poteroissa, peloissaan. Peloissaan siitä, että jos nostaa esiin ikävät tosiasiat ja esittää niihin välttämättömiä ja mahdollisia ratkaisuja ilman jaarittelua, whataboutismia ja muiden kansakuntien syyttelyä, häviää vaalit.
Pallomme on siis poliitikoilla. Tehkää jotain, kiitos. Aloittakaa eduskunnassa, europarlamentissa, kaupunginvaltuustoissa, siellä missä sääntöjä tehdään. Aloittakaa tänään.
Älkääkä pelätkö. Teidän
pitääjohtaa meidät tähän kamppailuun.
Minä lupaan antaa kaiken mahdollisen tukeni niille kipeille ratkaisuille, kunhan pistätte jumalauta hösseliksi!
Olen varma, etten ole ainut. Ketkä ovat messissä?
– Riku Rantala
Ilmastoahdistukseen lievitystä Docventuresissa tiistaina 16.10. klo 21 alkaen Yle TV2 & Yle Areena. Illan dokkarina nähdään Neljä Elementtiä ja vieraina futuristiPerttu Pölönen, ennakointijohtajaPaula Laine ja löytöretkeilijäPatrick “Pata” Degerman. Keskustelu jatkuu keskiviikkona 17.10. Yle Puheella klo 15.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/...ilometrin-jalkeen-syyllistaminen-ei-enaa-pure
