Katsotaan ensin tukia. Kansalliseen maataloustukeen (eli siihen, mitä Suomen valtio panee ekstraa EU-tukien päälle) menee sellaiset 300 miljoonaa euroa vuodessa. Sen päälle tulevat EU-tuet, jotka nostavat koko tukipotin
1.9 mrd:in per vuosi. Mutta ei tässä kaikki, vaan kuluttajille lisäkustannus tulee siitä, että he eivät voi hankkia ruokaa maailmanmarkkinahinnalla, vaan joutuvat maksamaan siihen päälle vielä tuontitullit. Kun nämä huomioidaan kokonaistuki maataloudelle on 4 mrd euroa per vuosi. Mitä tuolla saisi maailmanmarkkinoilta? Jos haluttaisiin, niin tuolla saisi sellaiset 20 miljoonaa tonnia vehnää (maailmanmarkkinahinta n $200 per tonni). Tuolla määrällä ruokkisi Suomen väestön aika pitkään (ok, aika yksipuolista olisi, joten osa rahasta olisi järkevää panna johonkin vitamiinipillereihin, mutta tarvittavat kalorit tulisi tuolla ruokamäärällä hyvin katettua).
Ja tuo vain sivulaskuna. Tietenkin oleellisempi kysymys on, että jos tuonti menisi poikki, niin miten varastot riittäisivät. Sanotaan, että ruokaa varastoitaisiin tonni per nenä per vuosi. Eli vaikkapa kahdeksi vuodeksi varastoitaisiin karkeasti 10 miljoonaa tonnia ruokaa. Arvioidaan, että tonni = 1m^3, joten tuo vaatisi 10 miljoonaa m^3 varastotilaa. Jos tämä toteutettaisiin rakentamalla vaikkapa 100m x 100m x 20m kokoisia varastoja, niin näitä tarvittaisiin 50 kpl. Mutta siis jotain luokkaa puolet tästä pitää olla jo nyt rakennettuna, koska jotenkin selviämme aina elokuusta seuraavaan elokuuhun ilman, että Suomen pellot tuottavat mitään. Ei kuulosta mitenkään mahdottomalta tehtävältä rakentaa tuollaista varastointia. Ja siis siinä olisi turvaa sellaiseenkin tilanteeseen, että tuonti menee poikki ja sen lisäksi Suomeen iskee katovuosi. Omaan tuotantoon luottaessa tällainen tilanne tekisi tilanteen kestämättömäksi.
Tuntuisi siis, että paljon oman maatalouden pyörittämistä halvempi tapa veronmaksajille olisi kunnon varmuusvarastojen rakentaminen. Ok, tämä on siinä mielessä hypoteettinen kysymys, että EU:ssa oltaessa Suomi ei pysty omin päin lopettamaan maataloustukia ja poistamaan tullimuuria, mutta itse periaatteen tarkasteluun se kyllä käy.
Ja vielä loppuun sellainen karkea laskelma, että jos siis lasku kuluttajille ja veronmaksajille tämän nykyisen rumban pyörittämisestä on tuo 4mrd euroa ja tämä menee 50 000 maatilan hengissä pitämiseen, niin tuosta tulee sellaiset 80 000 euroa per maatila per vuosi. Että aika kallista touhua. Jos maanviljelijöille maksettaisiin vaikkapa puolet tuosta siitä hyvästä, etteivät he tekisi mitään, niin ihan kohtuullisen elintason sillä saisi.